Sysiukkonen VH19-018-0671

Nimi	Sysiukkonen "Sylvesteri"	Kasvattaja	Susiraja, Suomi
Rotu, sukupuoli	suomenhevonen, ori	Omistaja	Susiraja (VRL-06046 ja VRL-12701)
Säkäkorkeus, väri	156cm, ruunikonkimo	Meriitit	Ch, YLA1, KTK-III, SLA-I, KERJ-I
Syntynyt, ikääntyminen	s. 12.06.2019, 18v satunnainen (3v 03.07.2019)	Painotuslaji, koulutustaso	kenttäratsastus he A / 110cm / 100cm / CIC1

20.07.2019 68p. ja KTK-III - olemme vallan tyytyväisiä.

22.05.2020 kimollemme myönnettiin Championin arvonimi.

20.07.2021 Kaikki seis - Sylvesteri palkittiin SLA-I -palkinnolla, 104 pisteellä. Tähti jäi yhden pisteen päähän. Tällä hevosella. Etkot, juhlat ja jatkot Susirajassa!

30.11.2022 Sylvesterin laatu, tai ainakin meidän näkemämme työ ja vaiva, näkyi ja tunnustettiin KERJ-I -palkinnon muodossa. Kippis!

31.08.2023 YLA1 ja AP3 116,5 pisteen kokonaistuloksella. Siinä oli ihmettelemistä ja filosofoimista muillakin kuin Syvlesterillä itsellään!
"Mahtava päiväkirja ja persoonallinen luonne! Luonneteksti olisi voinut olla aavistuksen tiiviimpi tämän tuomarin makuun."

Kuvaaja ei halua nimeään mainittavan

Luonnekuvaus

Sylvesterin takaa löytyy paljon susirajalaisen kasvatustyön historiaa, ja paikoitellen tämä jalostus on kantanut hedelmää myös Sylvesterin kohdalla. Se voisi olla hieman parempirakenteinen, mutta ihan toimiva, kestävä ja rodunmukainen KTK-III -palkinnon peli se nykyiselläänkin on. Kaikki orin rakenteelliset epäkohdat ovat sellaisia, että niiden kanssa elää, niin me kuin hevonen. Joten siltä osin aika perusvahvaa kouluarvosanaseiskaa. Kapasiteetista täysi kymppi, CIC1-tason kilpapeli. Toki, Sylvesterin suku on pääosin sitä helppo/CIC1-tason menijää, joten tämmöistä tasokkaampaa kenttämaasturia me toivoimmekin. Silti, CIC1 on CIC1. Luonteesta.. no, Sylvesteri on kovasti... hevonen, ja.. me olemme jäävejä arvostelemaan sitä. Joo. Sovitaan näin.

Tämän hevosen kohdalla sukutaulu herättää kuitenkin niin suurta iloa ja ylpeyttä, että annamme kimollemme kaikki sen.. hiomattomat särmät anteeksi. Sukutaulu täynnä omia hevosiamme, historiaa, ajatuksella tehtyjä valintoja seuraavan sukupolven vanhemmiksi (tai niinhän me tietenkin väitämme, oli todellisuus mitä tahansa). Moite valikoitui Moskan vastapariksi ryhtinsä, paremman rakenteensa sekä kapasiteettinsa vuoksi. Luonteensa puolesta tamma ei ehkä ollut nappivalinta, mutta toisaalta olemme huomanneet tämän isälinjan luonteen olevan kovasti dominoivaa sorttia, eikä valitun emän kukkaisuus-lohikäärme -aspektilla loppujen lopuksi ole ollut paljoa väliä. Pahimmassa tapauksessa pehmeä tamma olisi voinut tehdä hermoheikon, mutta kovakalloisen varsan. Näinhän ei tietenkään voi käydä Moitteen kaltaisen kuningattaren kanssa, mutta ainakin meillä on selitykset valmiina tällekin yhdistelmälle!

Vaikka vanhempien perusteella emme olettaneet Sylvesteristä tulevan mitään ralliratojen kuningasta, meitä silti hieman ihmetytti kun siitä tuli elämää tarkasti harkitseva fatalisti. Se on kuin istuva filosofi - mitään ei voi tehdä harkitsematta sitä ensin huolellisesti ja se on tietenkin jännittävissä tilanteissa ihan kiva juttu. Kun ori kohtaa jonkin pelottavan asian, se pysähtyy miettimään tarkasti, mitä tässä tilanteessa kannattaisi tehdä. Vaan silloin kun kaivataan nopeita ratkaisuja ei Sylvesterin fatalistinen elämänasenne yllättäen ole ihan niin toimiva. Se tuntuu suhtautuvan elämään lähinnä välttämättömänä pahana kaikkien filosofisten kysymystensä välissä. Mitä ne sitten ikinä ovatkaan. Kukaan ei tiedä, onko Sylvesteri oikeasti viisas vai tyhmä, mutta ainakin se miettii. Paljon.

Ainakaan kimo ei pahemmin liiku, kun sitä hoitaa. Se tarkoittaa myös sitä, ettei se väistä, eikä aina nosta kavioitakaan. Se ei välttämättä edes tule karsinastaan ulos vastustelematta, sillä sillä voi olla meneillään jonkin mielenkiintoisen ja jännittävän ongelman pohtiminen. Ehkä heinänkorsi karsinassa on vain pieni hippunen universumin suuressa kaavassa, mutta ansaitseeko se silti tulla syödyksi vai onko heinänkorren elämä yhtä tärkeä kuin meidän? Tokko hevosen pikku aivoilla aivan niin mullistavaan pohdintaan kyetään, mutta välillä vaikuttaa siltä, että juuri tällaisia asioita Sylvesterin päässä pyörii. Sitä kun voi olla vaikea lahjoa ruoallakaan tekemään, kuten ihminen haluaa, sillä myös ruoan edessä on pysähdyttävä miettimään elämää ja maailmaa. Ainakaan ori ei sano mitään - ja ei mitään todellakin tarkoittaa ei mitään - kun eläinlääkäri tökkii sitä neuloilla ja työntää sormia sieraimiin. Kengittäjä joutuu aika ajoin kiroamaan, kun jonkin filosofisen "nostaako vai eikö nostaa"-pulman vuoksi kimon kaviot ovat juurtuneet lattiaan. Mutta sellaista se elämä nyt on, kun on oman elämänsä Sokrates.
Ja samaa linjaa jatketaan narun nokassa tällä kertaa kysymyksellä "jos kaviot eivät nouse, liikkuuko hevonen?" tai mitä näitä nyt onkaan, me emme ole koulutettuja filosofeja (toisin kuin ilmeisesti Sylvesteri on). Joskus oria saa vetää perässään kuin kivirekeä hiekkatiellä, toisinaan se tulee ihan suosiolla sinne, missä sitä kaivataan. Kai se näkee metsän puilta. Kukaan ei tiedä mitä se tarkoittaa, mutta tietääkö Sylvesterin kanssa muutenkaan kukaan mistään mitään? No eipä juuri.

Jos joku erehtyi luulemaan, että Sylvesteri liikkuu joskus johonkin, ei selvästi ole käynyt yhdelläkään filosofiasta kertoneella internetsivulla - eikä kuunnellut sanaakaan siitä, mitä orista kerromme. Ei muuten liiku! Parhainakin päivinä se on hitaasti reagoiva ja hitaasti tekevä hevonen, joka tuntuu ottavan apuja vastaan vain siksi, että voisi pohtia niiden syvempää merkitystä kaikessa rauhassa. Jos pohkeella puristaa, onko pysyvä olotila sittenkin epämiellyttävämpi sietää kuin paine, joka tulee ja menee kuin ajatusten virta. Sillä mehän olemme vain lastuja laineilla ja ajatusten virta kuljettaa meitä kuin pientä kaarnalaivaa ja... Sylvesterin selässä oleminen saa ihmisen miettimään, miksi.
Kyllä se liikkuu, kun tarpeeksi yrittää. Mitenkään lahjakas ori ei ole (tai jos on, se on piilottanut sen erinomaisesti vuosikausia), mutta onneksi kenttäratsastuksen helppo A ei vaadi muuta kuin hyväksyttyä tulosta. Sylvesteri ei ole liitokavio, se ei ole herkkä, eikä se ole kevyt. Se tuntuu miettivän parhainakin aikoina jokaista apua aina hyvän aikaa, käännellen sitä mielessään ja sitten vasta päättäen, toimiiko se avun mukaan vai ei. Se tekee kaiken hitaasti. Sen ainoa positiivinen puoli kouluradalla on se, että silloin, kun kimo suvaitsee kääntää ajatustensa virran apujen suuntaan se tekee kaiken tarkasti ja huolellisesti. Ja kun sanomme, että ainoa positiivinen puoli, todella tarkoitamme sitä. Herkkää, kevyttä ja pehmeää Sylvesteristä tuskin saa ennen kuin se on paistinpannulla.

Miten Sylvesterillä hypätään metrikympin ratoja, jos se kerran on niin hidas, tahmea ja ajattelevainen? No kysykääpä sitä Sylvesteriltä, niin se varmaankin keksii siihen jonkin nokkelan filosofisen teorian, jota emme ole tulleet edes ajatelleeksi. Kyllä tälle uralle on kieltojakin mahtunut, kun ilmeisesti sitä estettä täytyy jäädä miettimään, miksi se on asetettu elämän tielle, symboloiko este ja sen ylitys vastoinkäymisiä elämässä, ja miten siitä pääsee parhaiten yli? Kyllä, useampi kuin yksi ihminen on alkanut itkeä orin selässä. Sylvesterin ansioksi on sanottava, että sillä on erinomainen tekniikka ja se ei ota puomeja juuri koskaan alas. Varmaankin sillä sen kanssa on onnistuttu sijoittumaan sillä, sillä emme todellakaan tiedä reseptiä (tai oikeaa teoriaa) sille, miten Sylvesterin saa tekemään yhtään mitään.
Eikä siellä maastossakaan tapahdu mitään ihmeparanemista, vaikka aurinkoisina päivinä Sylvesterin askeleessa saattaa olla sille hyvin epäluonteenomaista reippautta. Siitä huolimatta sen kuuntelu ratsastajaa kohtaan on aivan samalla ehkä kuuntelen, ehkä en -tasolla kuin missä tahansa muualla ja se, miten hyvin maastoilu sujuu riippuu siitä, onko päivän polttava aihe tänään tietä ylittävien muurahaisten sielunelämä vai se, ryskyykö maastossa putoava ratsastaja, jos kukaan ei ole sitä kuulemassa. Sillä kyllä, on Sylvesterin selästä tultu alaskin. Se taitaa etenkin maastoesteillä huimat pukkisarjat, joita se esittelee meille tuntemattomista syistä silloin, kun sille sattuu itselleen sopimaan. Silloin sen askeleessa tosin on hieman vauhtiakin ja maastoesteet tuntuvat ylittyvän sujuvasti - ainakin jos ratsastaja onnistuu pysymään selässä. Ja toisina päivinä ori jumittuu puoleksi tunniksi vesiesteen eteen, sillä onko vesi oikeasti märkää, vai onko se vain meidän kokemuksemme kahden vety- ja yhden happimolekyylin yhdisteestä joita on runsain mitoin edessä olevassa kuopassa?

Ajattelun Idols-kilpailu olisi paras sijoituspaikka Sylvesterille, mutta koska niitä ei järjestetä hevosille, olemme joutuneet tyytymään ihan perinteisiin kenttäratsastuskilpailuihin. Se, onko kyseessä hyvä vai huono ajatus on varmasti riippuvainen kokijasta, mutta aina silloin tällöin rekan kojetaululla komeileva ruusuke näyttää ihan kivalta vaikka sen hapsuihin olisi pyyhitty ne hiki, ja kyynelvanat joita Sylvesterillä kisaaminen aiheutti. Että kyllä se saattaa tuoda kotiin menestystäkin. Joskus. Sylvesterin mielestä tuomarikopissa istuvat ihmiset voivat olla tai olla olematta päivän polttava ongelma ja jokainen jännä johde on meille uusi stressinaihe siitä, onko orille mieluisampaa pysähtyä pohtimaan majakkajohteen valokeilan näyttämän suunnan mielekkyyttä elämän suurella merellä vai voiko se kenties hypätä tämän esteen ylitse?

Sukutaulu

i. Kaamosukkonen ✝ YLA1, KTK-III, SLA-I, KERJ-I sh, rnkm, 154cm	ii. Iltaukkonen ✝ YLA1, SLA-I, KERJ-I, SV-I sh, trtkm, 151cm	iii. Talviukkonen ✝ YLA1, SLA-I, KERJ-I sh, rtkm, 157cm
		iie. Lounatuuli ✝ YLA2, SLA-I*, KERJ-I, ERJ-I sph, prt, 146cm
	ie. Ch Kahvintuska ✝ YLA1, KTK-II, SLA-I*, KERJ-I sh, vrt, 162cm	iei. Talvihauta ✝ YLA1, KTK-II, SLA-I, KERJ-I sph, trtkm, 148cm
		iee. Aamukakkukahvi ✝ YLA1, SLA-I, KERJ-II, KRJ-II, ERJ-I sh, prn, 158cm
e. VIR MVA Ch Jumalanmurha YLA1*, KTK-II, SLA-I, KERJ-I sh, klm, 160cm	ei. VIR MVA Ch Herra Hauta ✝ YLA1, KTK-II, SLA-I*, KERJ-I sh, m, 158cm	eii. Iankaikkinen ✝ YLA1, SLA-I, KERJ-I sh, m, 164cm
		eie. Hiienhauta ✝ SLA-I, KERJ-I sh, trt, 157cm
	ee. Jumalanpilkka ✝ YLA1, KTK-II, SLA-I, KERJ-I sh, vrt, 162cm	eei. Jumalharha ✝ YLA1, SLA-I, KERJ-I sh, m, 166cm
		eee. Ilonpilaaja ✝ YLA1, SLA-I*, KERJ-I sh, vrt, 168cm

Jälkeläiset

s. 02.02.2021 sh-o. Väjen Tunturiukkonen (KTK-II), e. Louhenleuku, om. Haltiasalo, VRL-13283
s. 03.03.2021 sh-o. Säkkiukkonen (KTK-II), e. Säkkikuvitelmatar, om. enna (VRL-14704)

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Valmennukset & päiväkirja

31.12.2019 VSR Kenttäcup, kirjoittanut Lissu T.

VSR:n kenttäcup on meillä aina, järjestäjätalli kun olemme, hurjan kiireinen päivä. Puoli tilaa on varattu sille kenttäratsastukselle, toinen puoli valjakkoajolle, normaalit tallirutiinit siihen päälle. Me narrin kanssa ratsastamme käytännössä koko päivän, mutta ennen ja jälkeen tapahtuman hoidamme juoksevia järjestelyasioita minkä kerkeämme.
Juoksevien asioiden lisäksi toivoin kovasti juoksevaa hevosta. Olen nyt melkoisen monta kertaa hävinnyt tikunvedon, ja niin perhana hävisin tälläkin kertaa – Sylvesteri oli minun ristinäni kenttäcupissa. Treenit ennen h-hetkeä olivat sujuneet melkoisen ailahtelevaisesti, jokunen huippuhetki, mutta pääasiassa itkua ja ihmettelyä. Minä itkin, Sylvesteri ihmetteli. Miten helkkarissa tämä elikko on tämmöinen viiden pennin nelijalkainen filosofi?!

Olin varautunut siihen, ettei Sylvesterin kanssa startattaisi oikein mitään, laukka ei nousisi ja koulukokeen tervehdys kestäisi yhden kiusallisen pitkän ikuisuuden orin jäädessä pohtimaan alkutervehdyksen symbolista merkitystä lajille sekä muurahaisyhdyskunnille. Vaan vielä mitä – tänään Sylvesteri liikkui! Hitaanpuoleisesti, koska on, no, kamalan hidas elikko vaikka mitä tekisit, mutta se liikkui! Kaikissa askellajeissa! Kaikessa hitaudessaankin sen verta riittävällä reippaudella, ettemme meinanneet kaatua mutkissa tai kulmissa, ja askellajien sisälle sai ratsastettua muutakin variaatiota kuin ”hitaasti” ja ”madellen”. Sylvesteri tuntui suorastaan hyvältä, siinä määrin kuin tämmöinen pysähtyneisyyden oodi nyt ylipäätään voi tuntua hyvältä. Kouluradalla onnistuimme mielestäni etenkin teiden kanssa suorastaan ällistyttävän hyvin, laukkakin nousi aika lailla oikeassa kohdassa eikä parin askeleen viiveellä. Olin jo tässä vaiheessa valmis lällättelemään narrille, joskaan en tehnyt sitä – tie vaikka minusta leivottaisiin vakiratsastaja tälle harmaalle hitaudelle!

Kaikesta kitinästäni huolimatta olin oikeastaan aika tyytyväinen niin itseeni kuin Sylvesteriinkin. Osakokeiden välillä ori seistä möllötti tyytyväisenä paikoillaan, välillä päätään jonnekin kääntäen, selkeästi jokin suuri teoria vähän kaikesta mielessään muhien. Se on lohdullisempi ajatus kuin kimon korvien välissä ujeltava tuuli sekä yksinään ajatuksettomuuden keskellä pyörivä arokierijä.
Este- ja maastoestekokeessa Sylvesteri jatkoi yllättävän eläväisellä linjallaan. Puhdas estekoe, auttamattoman hidas, juuri ja juuri enimmäisajan puitteissa oleva aika tuntui sekin pieneltä lottovoitolta (pakko laittaa joku lippulappunen vetämään seuraavaan lottoarvontaan!!). Sylvesteri ei kertaakaan jäänyt haaveilemaan tai tuijottelemaan johteita, vaan se eteni, se hyppäsi. Maastoesteillä melkein odotin, että Sylvesteri jää pitämään torikokousta possutukkiesteen kohdalla tai jotakin vastaavaa, vaan ei. Ori eteni esteeltä toiselle hämmästyttävän keskittyneen oloisena (siis minuun ja työntekoon keskittyneen, siinähän ei ole mitään uutta, että Sylvesteri keskittyy tie mihin kreikkalaisten filosofien haamuihin) tehden siistejä, puhtaita hyppyjä este toisensa perään. Ei mitään ongelmia minkään esteen kohdalla. Olin suorastaan mykistynyt, tämä hevonen ja näin jouheva suoritus! Melkein kenen tahansa muun hevosen kohdalla kyse olisi alitempoisesta käsijarru päällä lipsuttelusta, tämän hevosen kohdalla pitää muistaa asettaa asiat Sylvesteriskaalalle.

Kaikkein uskomattominta, miltei naurettavinta, on lopullinen sijoituksemme. Me sijoituimme. Okei, on Sylvesterin kanssa ennenkin sijoituttu, jopa voitettu (M I T E N terkuin toinen ratsastajista). Silti. Helpon luokan 6/41 todella kovassa seurassa. Jos joku kehtaa nurista, miten tässä haettiin CIC1-hevosella tikkarit lapsilta helpossa luokassa, niin tervetuloa kokeilemaan tätä. Annan vaivanpalkaksi mielelläni kaikki Takapajulan kyläkaupan tikkarit.
Vaan olen minä ylpeä Sylvesteristä. Halailin ja rapsuttelin kimoa sellaisella antaumuksella, että varmaan joudun ratsastamaan tällä seuraavatkin kisat, "kun teillä meni noin kauhean kivasti".

09.11.2020 Kouluvalmennus, valmensi Tuire

"Se on sitten oikeasti hidas", omistaja muistutti minua toistamiseen, kun tervehdimme tallin pihalla. 'Siis ihan tosi-tosi-tosi hidas', hän oli sanonut ennen kuin jatkoi omia puuhiaan. Mene ja tiedä sitten miksi sitä niin piti korostaa. Kohtahan se varmaan selviää, mietin astuessani kentälle. Siellä ratsukko oli jo työn touhussa. Sylvesteri, siksi omistaja oli tuota likaisen ruskeaa suomenhevosta kutsunut. Vaikka eihän minun tarvitse hevosen tai ratsastajankaan nimeä oikeastaan tietää, kun yksityisvalmennuksesta kyse.

Ja niinhän se näkyi. Erotin kyllä missä vaiheessa ratsastaja antoi laukka-avut, kun oli siirtymässä ravissa pääty-ympyrälle, mutta hevonen jatkoi samassa askelluksessa. Kyllä se sentään ympyrälle kääntyi, mutta laukka nousi vasta kun neljännes ympyrästä oli jo menty.
"Ootko sä kuinka kauan tän kanssa ratsastanut?" kysyin, kun ratsukko siirtyi ympyrältä takaisin uralle.
"Reilu vuoden."
Vuoden? Reilun vuoden ja sä et saa hevosta nostamaan laukkaa selkeässä muutoskohdassa. Saatoin vain pyöritellä päänsisäisesti silmiäni ja miettiä onko meillä edes mitään mahdollisuuksia.

Mutta ei auttanut, pakko se oli yrittää. Neuvoin häntä herättelemään oria hieman tiukemmalle otteella ja tekemään sen normaalia aikaisemmin, koska aivan kuten omistaja oli varoittanut, Sylvesteri oli hidas. Mietin miten se on edes mahdollista, koska näin että ratsastaja teki tosissaan töitä saadakseen orin reagoimaan käskyihin oikeassa kohdassa. Lopulta kolmen vartin työskentelyn jälkeen ori näytti hetkellisesti toimivan niin kuin normaali ratsu. En ole ihan varma väsyikö se vain ainaiseen pähkäilyyn vai löysikö ratsastaja tavan, jolla hevonen saatiin reagoimaan nopeammin.

Pistin heidät tekemään vielä muutamia kiemurauria vaihtaen askellajia jokaisen kaarteen jälkeen. Sitten he saivat tehdä pohkeenväistöä, joka ei kyllä näyttänyt ihan siltä miltä piti.
"Mites takaosakäännös, taittuuko?"
"Joo, kyllä mä sen osaan, mutta emmä tiiä taittuuko se tällä", ratsastaja naurahti.
"No ei lähdetä testaamaan, parempi lopettaa tähän, kun homma jopa sujui. Kiitos ja näkemiin", sanoin ratsastajalle ja poistuin paikalta.

29.11.2020 Maastoestevalmennus, valmensi Viixi

Perä lensi kuin kuuluisissa rodeoelokuvissa ja hevonen tarpoi verryttelytukkien yli niin suurilla loikilla, ettei ollut yhtään ihme, että tässä valmennuksessa oli nähty jo yksi tippuminen. Haaveritta oltiin selvitty ja Sylvesterikin oli siinä rytäkässä onneksi jäänyt ihmettelemään pellon keskellä makaavaa ihmisrukkaa, eikä suinkaan juossut takaisin kotiin irti päästyään. Pukkeja oli esitetty esteiden välissä, niiden päällä ja jopa viimeisellä askeleella ennen hyppyä. Valmentajana olin vähän hukassa itsekin siitä, mitä ihmettä tässä oikein pitäisi tehdä, kun hevonen vain pukitteli, eikä hyppäämisestä tullut mitään. Rauhoittavat voltit tai hitaampaan askellajiin hetkellisesti siirtymiset eivät auttaneet yhtään, sillä ruunikonkimo ori oli vain kerta kaikkiaan päättänyt, että tänään ei käyttäydytä. Jo alkuraveissa oli esitelty päänviskomista ja eriskummallisia stoppailuja keskellä peltoa, ties mitä Sylvesteri yöpakkasten huurtamalla pellolla oikein näki. Olin jo ehdottanut, että siirtyisimmekö sittenkin kentälle, mutta ratsastaja oli ollut sitä mieltä, että kyllä tämä tästä.

Ja niinhän se alkoikin siitä onnistua sitten, kun päästiin pois verkkaesteiltä ja alettiin hyppiä vähän vaikeampia tehtäviä. Haudat ja banketti olivat kovaa huutoa tänään, sillä näitä ennen ja jopa näiden jälkeenkin Sylvesteri oli yllättävän hyvin kuulolla ja hyppäsi kivoja hyppyjä niin, että ratsastajakin pääsi jo hieman rentoutumaan. Myös tarkkuutta vaativat hieman normaalia kapeammat esteet tuottivat valmennuksessa hyviä pätkiä, toisin kuin perinteiset tukit ja risuesteet. Ken tietää, olivatko helpot esteet Sylvesterille vain kerta kaikkiaan liian helppoja, vai mikä oria tänään riivasi, mutta vaikeammat esteet ylitettiin huomattavasti helppoja esteitä paremmalla tekniikalla ja ilman turhia pukkeja. Lopuksi hyppäsimme yhden vaikeista esteistä koostuvan radan, joka sujui niin hienosti, että valmennus saatettiin lopettaa tähän. En tiedä, jäikö itselleni saatika ratsastajalle valmennuksesta mitään käteen, mutta viimeinen rata toi helpotuksen tunteen jokaisen sydämeen, kun pellolta päästiin vihdoin poistumaan.

17.03.2021 Ajattelun Idols-kilpailu, kirjoittanut Lissu T.

Maaliskuun aikana Sylvesteri on, muun muassa
- saanut yhden harjoittelijamme tuhertamaan itkua, kun tyttöparka ei saanut elikkoa ollenkaan liikkeelle (se siitä koulutreenistä)
- seisonut, taluttajansa ponnisteluista huolimatta, vartin pihan loskapaskaisimmassa kohdassa ihmetellen maassa olevan substanssin olomuodon muutosta kiinteästä lähemmäs nestemäistä, tai mitä ikinä tämän päässä pyöriikään
- kokenut eksistentiaalisen kriisin tai filosofisen uransa huippuhetken, ainakin siitä ihmettelystä ja juomattomuudesta päätellen, kun tarhan vesisaavi vaihtui uuteen ja eri väriseen.

Noin esimerkin vuoksi. Sylvesterin hitaus, ihmettely ja yleinen raskassoutuisuus on ottanut aivan uusia kierroksia. Ilmeisesti viime kuun kenttäcupissa sijoittuminen (hyvä minä!! Ja ehkä vähän Sylvesterikin, mutta minulla oli tasan tarkkaan enempi hiki ja isompi ajatus ja työ sen sijoituksen suhteen kuin tällä oman elämänsä Sokrateksella) oli sellainen voimainponnistus, että sitä pitää nyt kompensoida pohtimalla, jahkailemalla ja filosofoimalla oikein kaksin käsin. Neljin kavioin?

Kyllä me tätä kaikesta huolimatta rakastamme, pakkohan meidän on, kun itse tuli tämä kasvatettua. Sitä harjoittelijatyttöparkaa emme kyllä laita uudelleen Sylvesterin selkään, ettei raukalla mene kokonaan itsetunto ratsastustaitojensa suhteen. Hän ei tuntunut uskovan, tai saavan mitään lohtua, kun vakuuttelimme, ettei hän ole ensimmäinen eikä viimeinen, joka ei saa tämän pihan harmaata ihmettä liikkeelle.

20.12.2021 Tasaisen harmaata, kirjoittanut Lissu T.

Vuosi 2021 sujui, ja sujunee loppuun asti, verkkaisen tahmeissa merkeissä, mitä Sylvesteriin tulee. Orin pohdintarattaat lienevät ainoat vauhdikkaat asiat, jotka kimosta on löytynyt. Allekirjoittanut on lukuisat tikunvedot hävittyään hoitanut herra filosofin liikuttamisen melkein kokonaan, niin ne tarkoituksella verkkaiset hyvän mielen käyntimaastot kuin vakavammat treenit, joissa olisi pitänyt olla vähän vauhtia, ruutia, yritystä. Yleensä ei ollut. Satunnaisia onnistumisia on tietenkin tullut (jollainhan kurin tämän kilpailutulokset on tehty), puomitkin ovat pysyneet kannattimillaan ja olemme ihan ylittäneet esteitä, emme vain kiertäneet tai pysähtyneet eteen pohtimaan puomiin käytetyn väriyhdistelmän syvällisempää merkitystä yhteiskunnallemme tai päiväheinien määrään. Parhaimmillaan Sylvester on ollut loppukevään, kesän ja alkusyksyn aurinkoisina maastoilupäivinä, jolloin sen askel on vähän keventynyt ja meno ollut reippaampaa. Näin on aina ollut. Kirkkaat talvipäivät eivät ainakaan toistaiseksi ole orhia puhutelleet millään tasolla, tosin kirkkaan kuulauden sijaan Takapajulaan on toimitettu lähinnä tasaista harmautta.

Sellainen se on Sylvesterikin, tasaisen harmaa. Tasaisen hidas pohdiskelija, toistaiseksi harmaavoittoinen. Tuntuu, kuin tämän kaverin kimoutuminenkin ottaisi pidemmän ajan kuin muilla kimoillamme!