Kaamosukkonen VH15-018-1062
| Nimi | Kaamosukkonen "Moska" | Kasvattaja | Susiraja, Suomi |
| Rotu, sukupuoli | suomenhevonen, ori | Omistaja | Susiraja (VRL-06046 ja VRL-12701) |
| Säkäkorkeus, väri | 154cm, tummanruunikonkimo | Meriitit | YLA1, KTK-III, SLA-I, KERJ-I |
| Syntynyt, ikääntyminen | s. 01.05.2015, 23v satunnainen (3v 22.05.2015) |
Painotuslaji, koulutustaso | kenttäratsastus he A / 100cm / 100cm / helppo |
20.09.2015 Moska kantakirjattiin R-suunnalle 61 pisteellä eli KTK-III -palkinnolla. Skumppaa meille ja porkkanoita Moskalle!
25.10.2017 ukkosorhimme palkittiin KERJ-I -palkinnolla. Pisteitä kimolle kertyi 110 - tilaisuuden korkeimmat!
20.04.2018 ori täytti kaikki sille asettamamme odotukset saadessaan rotunsa laatuarvostelusta 104 pistettä ja SLA-I -palkinnon.
30.09.2018 Moska yllätti meidät toden teolla! YLA1 ja jaettu AP1. Olemme iloisia, mutta tyrmistyneitä.
© Rakenne- ja pääkuva © KKJ, liikekuvat © SN
Luonnekuvaus
Ori on sukuunsa tullut - isälinjaa kunnioittaen kovakalloinen ko mikä, emältä on (kaikeksi onneksi) tullut enempi vauhdikkuutta. Pohjimmiltaan kiltillä orilla on valikoiva kuulo lähinnä komentamisen suhteen, ja innostuessaan hevonen ei aina malta kuunnella, etenkään pidätteitä. Hoidokkina Moska on lapsillekin sopiva, kunhan joku vanhempi on (kaiken varalta) katsomassa perään. Moska ei kuitenkaan malta seistä kovin pitkää pätkää paikoillaan, joten hoitajalta, oli hevosta harjaamassa lapsi tai aikuinen, tulee olla ripeä. Rapsuttelut ja herkut kyllä kelpaavat; kun niitä on tarjolla, niin kimo seisoo paikoillaan vaikka puoli päivää.
Kunhan joku aikuinen on vahtimassa (tai vaihtoehtoisesti Moskalla on edessään iso kasa heinää), kimo sopii lastenkin harjailtavaksi. Ilman ruokaa ori ei oikein malta seistä paikoillaan, ja vaikkei se pahaa tarkoita, ei Moska stepatessaan välttämättä huomaa jos tulee vahingossa töytäisseeksi pienikokoista hoitajaansa. Kun joku katsoo perään, tai orilla on ruokaa, se käyttäytyy paljon siivommin, ja syödessään ei varmasti liiku mihinkään. Toisaalta syödessään Moska ei myös nosta päätään tai jalkojaan, joten suitsien laittaminen tai kavioiden puhdistaminen voi olla haastavaa. Jos kimoa hoitaa ilman, että Moska syö, on parasta olla ripeänä, ori ei turhan kauaa paikoillaan seiso ja tympääntyy nopeasti kaikkeen, mitä sille tehdään. Kaikki hoitotoimenpiteet ja varustamiset kuitenkin sujuvat kitkatta, kunhan vain toimii ripeästi. Kaikki suun kautta annettavat lääkkeet Moska vetää kitusiinsa välillä turhankin ripeästi, siinä on ruisku ja lääkitsijän sormet vaarassa. Eläinlääkärin ja kengittäjän vieraillessa joku on aina kaverina, lähinnä Moskaa syöttämässä, että hevonen malttaa olla paikoillaan toimenpiteiden/kengityksen ajan.
Talutettavana Moska on pahimmillaan, sillä jos kimo narun nokassa (tai vaikka ohjista talutettuna, aivan sama sille) päättää lähteä johonkin, se myös menee, aivan sama mitä ihminen tekee. Tähän päivään mennessä mikään ei ole estänyt Moskaa tunkemasta itseään puskaan syömään tai häipymään näyttelykehästä siinä vaiheessa, kun se päätti niin tehdä. Jos näitä päähänpistoja ei olisi, Moska olisi maailman helpoin - joskin myös hitain - talutettava, sillä ori löntystelee perässä naru niin pitkänä kuin mahdollista. Sellainen ääripäiden ilmentymä tämä meidän Moska.
Lastattavana kimo on samanlainen ääripääruumiillistuma kuin talutettavanakin. Jos Moskaa huvittaa mennä koppiin, se löntystelee sinne ongelmitta, mutta jos ei huvita, niin Moska ei myös mene, aivan sama, miten sitä koettaa suostutella tai pakottaa. Matkustaminen sujuu ongelmitta niin kauan, kuin ruokaa riittää; jos heinät pääsevät loppumaan, niin tuntuu, että hevonen tulee kopista/rekasta läpi.
Ratsuna Moska on (yleensä) mukavan nöyrä ja herkähkö, niin kauan, kuin homma on orille helppoa ja miellyttävää ja ratsastaja tietää, mitä haluaa. Epävarmat tai epäselvät avut kimo tulkitsee auliisti kehotuksena ottaa loppupäivä vapaata. Ratsastajan apujen tulee olla selvät ja vailla tulkinnanvaraisuuksia. Moskalla voi ratsastaa aloittelevampikin ihminen, kunhan perusratsastus on kunnossa eikä hevoselle jää epäselväksi, hakeeko ratsastaja nyt pohkeenväistöä vai koettaako nostaa ravia. Ajaessa Moska toimii samalla periaatteella.
Ori tykkää työnteosta tosissaan, kunhan tehdään helppoja ja tuttuja asioita. Erityisesti laukanvaihto käynnin kautta on sen mielestä superhauska juttu (kukaan ei tiedä miksi) ja sitä Moska tarjoaa mielellään, jos laukassa otetaan reippaampi pidäte vaikka sillä muuta haettaisiinkin. Uudet ja vaikeat asiat saavat orin kyseenalaistamaan apuja ja pahimmillaan juoksemaan karkuun - koska ei huvita - tai lyömään jarrut lukkoon - koska ei huvita.
Esteistä Moska ihan pitää, kunhan korkeus pysyy tarpeeksi matalana. Tai kyllä se pitää korkeammistakin esteistä, mutta niitä se ei oikein viitsisi - pienet esteet ovat vain tarpeeksi helppoja, jotta orin ei tarvitse ihan niin paljoa tehdä. Myös esteillä ratsastajan tulee olla selkeäapuinen, jämäkkä ihminen joka tekee hevoselle selväksi, että nyt on pakko tehdä. Aloittelijan kanssa Moska puksuttaa kyllä myös turvallisesti pienten esteiden yli, kunhan perusratsastus on kunnossa. Kohtuukokoiset, helpohkot radat ovat orin kanssa ilo, vähänkään vaativammilla radoilla sen kanssa saa oikeasti tehdä paljon töitä, että ori viitsii.
Maastossa Moska on ehdottomasti parhaimmillaan. Se on reipas, innokas maastoratsu ja perustreeniä kannattaa aina ujuttaa mukaan, sillä maastossa ori on aulein toteuttamaan apuja myös niihin hankalampiin asioihin. Maastoesteillä ori on perusturvallinen ja -toimiva. Etenee hyvin, kunhan sitä ratsastaa, hyppää varmasti ja hyvällä tyylillä - isommilla se kieltää toki helpommin koska "en pääse yli heh heh hee", mutta jämäkkä ratsastaja pärjää oikein hyvin.
Kisapaikoilla Moska on eläväisempi ja pörheämpi kuin kotosalla tepastellen ympäriinsä kuin kukko tunkiolla. Kimo on harvinaisen vakuuttunut siitä, että on joka tallipihan kuningas sekä kaikkien tammaneitien sankari. Käsihevosalueella Moska ravaa ja steppaa herkemmin kuin kävelee, eikä komentaminen aina mene perille ensimmäisellä tai viidennelläkään kerralla. Orin kisahoitajan onkin oltava jämäkkä ihminen, joka kykenee käsittelemään hilluvaa, hieman jännittynyttä hevosta.
Valitettavasti kimon yleinen eläväisyys kisapaikoilla ei millään tavoin korreloi sen ratsastettavuuden kanssa. Moska saattaa olla tai saattaa olla olematta terävämpi ja herkempi kuin kotona, tai sitten se lyö koko homman läskiksi puksutellen verryttelyn sekä suorituksen läpi käsijarru päällä. Parhaimmillaan orissa on liikettä ja eteenpäinpyrkimystä ja se tekee hyvät hypyt, pahimmillaan meno on kuin lähiratsastuskoulun talutustunnilla (ilman taluttajaa, sentään). On niitäkin kertoja nähty, kun koko kisatouhu on tympinyt oria siinä määrin, että hevonen on läksinyt kesken suorituksen takaisin varikolle välittämättä tuon taivaallista ratsastajasta tai kenestäkään eteensä tulleesta. Nämä tapaukset tosin ovat äärimmäisen harvinaisia, mutta sitäkin kiusallisempia.
Sukutaulu
| i. Iltaukkonen ✝ YLA1, SLA-I, KERJ-I, SV-I sh, trtkm, 151cm |
ii. Talviukkonen ✝ YLA1, SLA-I, KERJ-I sh, rtkm, 157cm |
iii. Ukonvaaja evm, sh, trt, 157cm |
| iie. Talvihenkäys evm, sh, rtkm, 160cm | ||
| ie. Lounatuuli ✝ YLA2, SLA-I*, KERJ-I, ERJ-I sph, prt, 146cm |
iei. Lounaspala evm, sph, tprt, 142cm | |
| iee. Hullutuuli evm, sph, vrt, 146cm | ||
| e. Ch Kahvintuska ✝ YLA1, KTK-II, SLA-I*, KERJ-I sh, vrt, 162cm |
ei. Talvihauta ✝ YLA1, KTK-II, SLA-I, KERJ-I sph, trtkm, 148cm |
eii. Huvittelee Hengetönnä evm, sh, trtkm, 151cm |
| eie. Tuonelan Talvi evm, sh, rtkm, 145cm | ||
| ee. Aamukakkukahvi ✝ YLA1, SLA-I, KERJ-II, KRJ-II, ERJ-I sh, prn, 158cm |
eei. Kahvipeikko evm, sh, prt, 160cm | |
| eee. Aamuaprikoosikakku evm, sh, rn, 155cm |
iii. Ukonvaaja, tummanrautias, 157cm, ryhdikäs, hyväjalkainen ja vieläpä monilahjakas hevonen. Ukonvaaja keräsi kehuja ryhdistään ja jaloistaan jo varsanäyttelyissä, joissa myös kauniisti jätettiin sivuun joka kerta sen hieman vaatimaton liike. Tästä huolimatta orista leivottiin valjakkohevonen, mitä moni - muun muassa kasvattaja - ihmetteli suuresti. Estekapasiteettia olisi löytynyt 110cm radoille, mutta Ukonvaajalla ei käytännössä hypätty vaan omistaja keskittyi sen kanssa tahkoamaan noviisivaljakkoa. Ori ei sen kummemmin menestynyt, eikä se oikeastaan edes pitänyt kärryhommasta. Työteliäänä hevosena se ei kuitenkaan kummemmin vastustellut omistajansa aivoituksia ja niinpä Ukonvaaja kiersi vuosikausia valjakkokilpailuita sijoittumatta kertaakaan. Vanhemmalla iällä omistaja kyllästyi hevoseensa ja myi sen eteenpäin jalostuskäyttöön samaan hintaan kuin ex-ravurilämminverisen. Uusi omistaja huomasi Ukonvaajan lahjat irtohypytyksessä, mutta ori alkoi olla liian kyrsiintynyt kilpailemaan.
Lienee selvää, ettei väärällä uralla ollut Ukonvaaja ollut mikään hirvittävä menestys jalostuksessa. Sitä saatiin markkinoitua ryhtinsä ja jalkojensa vuoksi, siinä sivussa periytyi myös hyppykapasiteettia. Ukonvaajalla on yhteensä 8 varsaa, joita on käytetty fiksummin kuin isäänsä ja jotka näin ollen ovat menestyneet paremmin.
iie. Talvihenkäys rautiaankimo 160cm korkea tamma oli melko tanakka tapaus, joskin selkeästi kevyempi kuin työhevosmallin suomenhevonen. Se peri hyvät jalka-asennot ja hyvää hyppytyyliä isältään, joskaan Talvihenkäys ei koskaan mikään estehevonen ollut. Tamma ei ollut millään lailla näyttävä hevonen, mutta kaunis kuin mikä pitkine jouhineen ja tummine silmineen - se saikin kehuja erinomaisesta tammaleimastaan. Talvihenkäys kilpaili mielenkiintoista yhdistelmää, sillä se hyppäsi 80cm ratoja ja siinä ohella teki valjakkohevosen hommaa. Valjakkoajo vaativalla tasolla tosin oli tamman leipälaji, esteitä se kilpaili seuratasolla mielenpiristykseksi. Luonteeltaankin Talvihenkäys muistutti isäänsä. Se oli vaativa, melko itsepäinen hevonen joka kaipasi jämäkkää käsittelyä, mutta oikein käsiteltynä toimi loistavasti. Talvihenkäys kirjattiin ratsusuunnalle kolmannella palkinnolla.
Talvihenkäys oli varsin vahva periyttäjä emästään poiketen, sillä kaikki sen kolme varsaa muistuttavat emäänsä todella paljon. Tanakoita, kimoja tapauksia joiden luonne on hieman kovakalloinen, mutta siitä huolimatta täysin käsiteltävissä olevia hevosia. Talvihenkäyksen kaksi tammavarsaa ovat valjakkohevosia kuten se itsekin, ainoa orivarsa - Virkku - päätyi kenttäkäyttöön.
iei. Lounaspala, 142cm korkea tummanpunaraudikko, oli hyvin monipuolinen ja osaava pikkuori. Pienhevonen oli karismaattinen, hyväliikkeinen esiintyjä, mutta sen rakenteessa oli jonkin verran sanomista (painunut pitkähkö selkä, vasikkapolviset etuset, lyhyet nivelet) – ei kuitenkaan mitään käyttöä estänyttä, Lounaspalan jalat ja selkä kestivät ongelmitta aktiivikisausta. Hyvät tyypit ja leimat, pitkä niska, hyvin asettunut hyvämuotoinen kaula ja hyvät lavat sekä lautaset paikkasivat jonkin verran muuta rakennetta. Raudikolla ajettiin ja ratsastettiin, osallistuttiin hiihtoratsastuskisoihin ja jokaisiin kissanristiäisiin, joihin kaivattiin rautahermoista, pientä hevosta. HeA/90cm –tasoinen yleisori kisasi jonkin verran aluetasolla (koulussa erinomaisin tuloksin, esteillä kelvollisin ja enemmän innolla kuin taidolla tai tekniikalla), mutta oli enimmäkseen perhehevonen. Hyppytekniikassa tosiaan oli sanomista, koulupuolella kokoamiskyky, tarkkuus ja askelten tahti ja irtonaisuus toivat pisteitä kotiin. Ehdottoman hyvähermoinen, aina iloinen ja kaikin puolin helppotöinen, nöyrä ori ei säpsynyt mitään, vaan suhtautui kaikkeen hyvin rennosti. Ori kirjattiin ratsu- ja pienhevossuunnille KTK-II –palkinnolla, kiitos kisanäyttöjensä ja täyden kympin luonteensa sekä loistavan ratsastettavuutensa.
Oria ei juuri siitokseen käytetty, eikä sillä ole kuin parikymmentä varsaa. Lähes jokainen kilpailee (kuka mitäkin lajia) suht hyvällä menestyksellä, osa ihan kansallisella tasolla. Rakenteeltaan Lounaspalalaiset eivät ole sitä kirkkainta kärkeä, mutta terveitä, kestäviä ja hyväliikkeisiä käyttöhevosia ne ovat joka ikinen. Luonne tuli yleensä emän puolelta. Pikkuhurmuri kuoli 27-vuotiaana.
iee. Hullutuuli, kaunis vaaleanrautias 146cm korkea tamma oli rakenteeltaan oikein hyvä, joskaan ei täydellinen: hyvät tyypit ja leimat, pyöreä runko, kaunis pää, leveä kaula, pitkä niska, jyrkkä lapa, suorat jalat, pystyhköt vuohiset ja korrekti takaosa. Askellajit olivat niinikään hyvät, suorat ja tahdikkaat, joskin melko matalat laukkaa lukuunottamatta, joka suuntautui mukavasti ylöspäin. Mataluus oli yksi niistä syistä, miksi Hullutuulta ei koskaan saatu helppoa B:tä pidemmälle, se ei yksinkertaisesti meinannut saada pisteitä liikkeistään jos laukkaa ei otettu lukuun. Toinen syy oli se, että tamman mielestä käynti oli turha askellaji: energiaa ja eteenpäinpyrkimystä riitti niinkin paljon, ettei tammalla meinannut pysyä käynti käyntinä vaan se rikkoi herkästi raville, jos ratsastaja ei koko ajan roikkunut pidätteissä kiinni. Esteillä järkeä oli onneksi enemmän ja kunhan askellaji oli vain laukka, Hullutuuli pysyi hyvin lapasessa - 110cm radat eivät olleet ongelma. Hullutuuli kilpaili tuttaria, mikä harmitti omistajaa suuresti, vaan kun koulu ei sujunut se ei sujunut. Luonteeltaan tamma oli vähäeleinen, (yli)energinen ja työteliäs hevonen, oikein mukava, vaikka sen kanssa sai tehdä paljon töitä pitääkseen sen tyytyväisenä tekemisen suhteen. Hullutuuli palkittiin P-suunnalle kakkosella, R-suunnalle ykkösellä (suoritusten perusteella).
Hullutuuli periytti luonnettaan varsin kitsaasti, ellei ori ollut heikko periyttäjä. Sen varsat ovatkin kautta rantain rauhallisempia kuin emänsä, vaikka vauhtia löytyykin. Kapasiteetti ja rakenne periytyivät oikein hyvin, mutta vaikka luonne oli yleensä rauhallisempi tuntui käynnin vaikeus olevan Hullutuulen varsojen tyyppivika.
eii. Huvittelee Hengetönnä, 151-senttinen ori, oli ehdottomasti vanhempiensa parhaita jälkeläisiä. Tummanrautiaankimon rakenne oli perushyvä (ryhdikäs, hyvä niska ja pitkä kaula, jyrkähkö lapa, pyöreä runko, lyhyt lautanen, etuset supussa, hyvät takaset), liikkeet olivat valitettavan keskinkertaiset, mutta hyppytyyli ja esteosaaminen muutenkin keskivertoa paremmat. Loistava ratsastettavuus ja kaikin puolin mahtava luonne yhdistettynä estekapasiteettiin tekivät orista menestyvän estepuolen suorittajan, kenttäpuolella isoin ongelma olivat liikkeet, joiden vuoksi kouluradoilta ei kärkiprosentteja kerätty. Laukka oli kimon paras askellaji; helposti säädeltävä, aktiivinen, sopivan ilmava ja elastinen, ei liiaksi maahan sidottu. Käynnissä ja ravissa liikkeen mataluus oli suurin ongelma. Hyppääminen oli vaivatonta ja rohkeaa, jalkojen ja selän käyttö moitteetonta, minkä lisäksi Huvittelee Hengetönnä piti tasapainonsa ja osasi valita hyppypaikkansa, vaikka kuskina olisi ollut vähän osaamattomampi ratsastaja. Energinen, äärimmäinen työteliäs ja miellyttämisenhaluinen ori ei kuumunut tai kiirehtinyt, vaan toimi aina ratsastajansa ehdoilla antaen itsestään 110% niissäkin tilanteissa, jolloin tehtiin jotain hevoselle itselleen tympeää. Esteitä 100-110cm radoilla sekä kenttää helpossa luokassa kisannut Huvittelee Hengetönnä keräsi ratsastajineen valtavan pinon ruusukkeita ja pokaaleita tavallisista kisoista sekä seuramestaruuksista. Kymmenvuotiaana ori kirjattiin R-suunnalle KTK-II -palkinnolla. Kantakirjalausunto kehuu kimon estetyöskentelyä sekä luonnetta, joka on papereissa täysi kymppi.
Siirryttyään jalostuskäyttöön Huvittelee Hengetönnä oli välitön menestys. 204 jälkeläistä saanut kimo periytti vahvasti itseään; vaatimatonta käyntiä ja ravia, mutta hyvää laukkaa ja hyppyä, perushyvää rakennetta, (yleensä) hyvää ratsastettavuutta. Orin jälkeläiset ovat menestyneet laatuarvosteluissa, kasvattajakisoissa sekä kilparadoilla ylipäätään, osa on kantakirjattu (P- ja R-suunnat), ja kiitos jälkikasvun menestyksen, kimo on Jälkeläisvalio. Huvittelee Hengetönnä lopetettiin 25-vuotiaana alkavien vanhuuden vaivojen vuoksi.
eie. Tuonelan Talvi, 145cm korkea rautiaankimo pienhevostamma, oli hyvin lupaavan oloinen ratsu. Erinomaisesti sujuneiden laatuarvosteluiden (kolmevuotiaana kolmas, neli- ja viisivuotiaana kolmas) jälkeen tammaa valmisteltiin täydellä tohinalla kasvattajakilpailuun, jotka jäivät välistä ähkyn vuoksi. Ähkyä seurasi naulanpainaumasta seurannut kaviopaise, jota parannellessa tamma astutettiin. Saikkujen ja varsaloman välissä ja jälkeen kimolla ehdittiin kisata jonkin verran (heB-A ja 80-100cm voittaen ja sijoittuen), mutta huono tuuri jatkui, pikkusaikut seurasivat toisiaan ja lopulta tamma siirrettiin vain siitoskäyttöön ja näyttelyitä kiertämään. Tuonelan Talvi oli kovasti sukunsa näköinen; hyvät tyypit ja leimat, hyvät kaula ja lavat, pitkähkö pyöreä vankahko runko, lyhyt jyrkähkö lautanen, sapelihakuiset etuset ja käyrähköt kintereet. Hyppytekniikka oli perushyvä (hyvä etujalkojen käyttö, selän ja takasten käyttö olisi saanut olla parempi), liikkeet matalat, mutta tahdikkaat, melko elastiset ja helposti säädeltävissä, takaosa työskenteli hyvin ja liikkuminen oli tammalle äärettömän helppoa. Kimo oli hirvittävän älykäs, nopeasti oppiva hevonen, järkevä ja rohkea. Energiaa ja menohaluja oli välillä liiaksikin, etenkin kiimassa tamma tuntui kuumuvan kaikesta. Se oli kuitenkin aina hyvä käsitellä ja ratsastaa, ylimääräinen energia ei koskaan purkautunut pöljäilynä.
Tamma ehti tehdä kahdeksan varsaa, ennen kuin kuoli 16-vuotiaana epäonnistuneen ähkyleikkauksen jälkeen. Tuonelan Talven jälkikasvu on menestynyt kilparadoilla vähän joka lajissa, pari on kantakirjattu P- tai R-suunnalle. Varsoilla on melko hyvät liikkeet ja melko hyvä kapasiteetti, vaikka ne eivät aivan rodun kärkeen ylläkään (yhtä ulkomaita myöten valjakkoajossa kisaavaa tähteä lukuun ottamatta). Varsoilla on vähän turhankin menevä ja tekevä luonne, eivätkä ne sovi aloittelijoille, mutta kokeneemmat hevosihmiset ovat saaneet Tuonelan Talven varsoista hyviä harraste- ja kisakavereita.
eei. Kahvipeikko, kolminkertainen suomenhevosten koulumestari ja kaksinkertainen Kelmi Cupin voittaja, on lunastanut paikkansa merkittävien ratsuorien joukossa niin kilpailu- kuin jälkeläisnäytöillään. 160cm korkea, punarautias ori on komea näky runsaine jouhineen ja suurine merkkeineen (läsi ja kolme korkeaa sukkaa), liikkeistä puhumattakaan. Kahvipeikon liikkeet ovat tahdikkaat ja kevyet, ori kantaa itsensä hyvin, eteenpäinpyrkimys on hyvä, samaten yliastunta. Lisätty ravi sekä avot ja sulut ovat hevosen ehdottomia bravuureita. Rakenne on perushyvä, vaikka vikojakin löytyy; hyvät tyypit, pitkähkö kaula, loiva lapa, sopusuhtainen pyöreä runko, laskeva lautanen, hyväasentoiset etuset, takaset hieman pihdissä. Suurkisavoittojen lisäksi Kahvipeikolla on lukuisia voittoja ja sijoituksia he A-va B -luokista sekä startteja ja jokunen sijoitus va A -luokista. Luonnepuoli jatkaa samaa, hyvää linjaa hevosen muiden ominaisuuksien kanssa; Kahvipeikko on nöyrä, miellyttämisenhaluinen ja eteenpäinpyrkivä ratsu, jonka osaava kuski saa herkistettyä minimaalisin avuin toimivaksi. Järkevä, rauhallinen ori on toiminut myös lasten talutusponina sekä harjaus- ja letitystuokioiden luottohevosena.
KTK-I -palkittu, Jälkeläisvalion saanut Kahvipeikko on tuttu nimi koulumenestyjien takana, joko isänä tai emänisänä. Kahvipeikon seitsemäänkymmeneen jälkeläiseen mahtuu vaativien luokkien koulupelien lisäksi harrasteratsuja ja tuntipuksuja, sekä muutama hyppääjä (hyppylahjat tulevat taatusti emän puolelta, ori suoritti kyllä kantakirjahypyt, muttei loista kapasiteetilla tai tekniikalla). Ori periytti vahvasti loistavaa luonnettaan sekä hyvää liikemekaniikkaa, mutta valitettavasti myös pihtikinttujaan. Ori viettää eläkepäiviään Lumijoella keskellä ei-mitään parin shetlanninponin seuralaisena.
eee. Aamuaprikoosikakku tuli vahvasti molempiin vanhempiinsa. Emänsä tavoin helppo, nöyräluontoinen hevonen, isältään tamma peri sekä kapasiteettinsa sekä hyvän rakenteensa. Ruunikko, 155-senttinen suomenhevonen oli ryhdikäs, sopusuhtainen tamma, jolla oli hyvät tyypit ja leimat, kevyt mutta lyhyehkö kaula, loivat lavat ja lautaset, hieman sapelihakuiset ja sirosääriset, mutta muuten hyväasentoiset jalat. Kevyin, tahdikkain ja elastisin liikkein liikkuva Aamuaprikoosikakku ihastutti koulutuomareita toisensa jälkeen ja kisasikin koulua menestyksekkäästi he A-va B -luokissa ja toi kotiin kaksi pronssia suomenhevosten koulumestaruuksista. Tamma kisasi myös muutaman estestartin (80-90cm, yksittäinen metrin rata), joskin hyppykapasiteettia oli enemmän kuin teknistä osaamista. Tamma hyppäsi ihan kelvollisella tekniikalla, mutta oli ehdottomasti lahjakkaampi kouluratsu hyvine liikkeineen ja lavakarismallaan, jollaista ei olisi umpikiltistä, kotipihan mitäänsanomattoman oloisesta lasten haliponista uskonut. Ruunikko oli hyvin helppo käsitellä tilanteessa kuin tilanteessa, kiltti ja lempeä, nöyrä, eteenpäinpyrkivä ja miellyttämisenhaluinen ratsu ilman pienintäkään taipumusta kuumumiseen. Tamma oli loistava perhehevonen ja kisakaveri samassa paketissa.
KTK-II -palkittu, nuorten suomenhevosten laatuarvostelujen tähti teki kilpauransa jälkeen viisi varsaa. Aamuaprikoosikakkulaiset ovat kevytliikkeisiä, ryhdikkäitä hevosia, joilla on eniten annettavaa koulupuolella. Varsanäyttelyissä, laatuarvosteluissa ja kasvattajakilpailuissa hyvää palautetta saaneet varsat ovat tehneet uraa niin kilparatsuina kuin harrastehevosina, kukin omistajansa kaikki toiveet täyttäen. Hyppykapasiteetti ja -tekniikka periytyivät osalle, liikkeiden elastisuus ja hyvä kokoamiskyky kaikille. Vaikea ähky vei tamman 20-vuotiaana.
Jälkeläiset
s. 21.02.2016 sh-t. Luonnonhenkirikos, e. Jumalanmurha, om. Jenny (VRL-12948)
s. 15.07.2016 sh-t. Talvisateita, e. Savusaunamajuri, om. Dimma / VRL-08204
s. 03.09.2016 sh-t. Marenkimyrsky, e. Mörkövaaran Kuningatarhyytelö, om. Sippe (VRL-13703) / Nuppulanharju
s. 12.06.2019 sh-o. Sysiukkonen, e. Jumalanmurha, om. Susiraja
Kilpailukalenteri
Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).
| KERJ - 42 sijoitusta joista 6 voittoa | VSR - 5 sijoitusta joista 0 voittoa |
|
13.06.2015 Kuuralehdon hevostila helppo 6/27 22.06.2015 Mörkövaara helppo 3/30 22.06.2015 Littleness helppo 2/16 25.06.2015 Whispering Heaven helppo 5/29 05.07.2015 Mörkövaara helppo 1/30 06.07.2015 Muiston Suomenhevoset helppo 1/30 10.07.2015 Rohkelikko helppo 1/22 10.07.2015 Mörkövaara helppo 3/30 17.07.2015 Muiston Suomenhevoset helppo 2/30 18.07.2015 Muiston Suomenhevoset helppo 4/30 22.07.2014 Prime Sporthorses helppo 4/30 23.07.2014 Prime Sporthorses helppo 3/30 24.07.2015 Kadotetut Suomenhevoset helppo 4/30 31.07.2015 Kadotetut Suomenhevoset helppo 4/30 02.08.2015 Kadotetut Suomenhevoset helppo 3/30 05.08.2015 Whispering Heaven helppo 3/23 10.08.2015 Kilpailukeskus Reiter helppo 2/30 14.08.2015 KK Force helppo 5/27 16.08.2015 KK Force helppo 3/27 27.08.2015 Holmberg helppo 3/30 27.08.2015 Holmberg helppo 5/30 30.08.2015 Holmberg helppo 4/30 05.09.2015 Mörkövaara helppo 6/40 07.09.2015 Kuuralehdon hevostila helppo 1/40 08.09.2015 Kuuralehdon hevostila helppo 5/40 11.09.2015 Kuuralehdon hevostila helppo 5/40 06.10.2015 Mörkövaara helppo 4/30 06.10.2015 Rohkelikko helppo 3/22 07.10.2015 Rohkelikko helppo 2/22 09.10.2015 Rohkelikko helppo 2/22 10.10.2015 Rohkelikko helppo 2/22 11.10.2015 Mörkövaara helppo 1/30 22.10.2015 Mörkövaara helppo 5/30 27.10.2015 Mörkövaara helppo 5/30 29.10.2015 Mörkövaara helppo 5/30 03.11.2015 Mörkövaara helppo 1/21 04.11.2015 Mörkövaara helppo 2/21 12.11.2015 Mörkövaara helppo 5/30 13.11.2015 Kuuralehdon Hevostila helppo 4/30 14.11.2015 Kuuralehdon Hevostila helppo 4/30 19.11.2015 Kuuralehdon Hevostila helppo 3/30 20.11.2015 Kuuralehdon Hevostila helppo 3/30 |
31.08.2015 Fiktio VSR Cup helppo 5/29 31.01.2016 Fiktio VSR Cup helppo 5/59 29.02.2016 Fiktio VSR Cup helppo 8/64 31.07.2016 Fiktio VSR Cup helppo 8/69 31.12.2016 Hortensia VSR Cup helppo 5/74 |
Valmennukset
01.07.2015 kouluvalmennus, valmensi annika n.
Sain vielä samana päivänä valmentaa toistakin ratsukkoa Susirajasta, ja ratsuna oli tällä kertaa Moska-ori. Tänään oli tarkoitus tehdä ihan perusratsastusta, ja hioa sitä kuntoon. Ratsukko oli jo kentällä verryttelemässä, kun saavuin paikalle päiväkahvini kanssa. Moska oli ihana kimo ori, joka liikkui jo verryttelyssä mielestäni hyvin eteen, ja sitä voisi rohkeasti ratsastaa takaosan päälle. Tehtiin alkuverryttelyissä ravissa paljon ympyröitä ja erilaisia kaarevia teitä kumpaankin suuntaan taivutellen, ja päästiinkin sitten työskentely aloittamaan hyvin taivutetun hevosen kanssa. Aloiteltiin pääty-ympyrätyöskentelyllä, jossa oli tarkoitus asettaa ulospäin. Alkuun ori kulki vain lapa edellä kaatuen, mutta pikkuhiljaa se rupesi tajuamaan että mistä oikein on kyse. Loppujen lopuksi saatiin asetettua ulospäin oikein hyvin, ja sitten aloiteltiin kootun ravin ratsastaminen. Toisella pitkällä sivulla oli tarkoitus mennä ihan normaalitempoista ravia keventäen jonka jälkeen aina pääty-ympyrä harjoitusravissa istuen ja kooten. Moska otti alkuun muutamaan otteeseen käyntiä, mutta kun ratsastaja ratsasti reilusti eteen, ja sitten kokosi, saatiin oikein kivoja pätkiä, kun ori oikein polki takaosallaan kunnolla. Tämän tehtävän jälkeen otettiin väliin käyntiä jonkin aikaa, ja ori liikkui edelleen oikein hyvin eteen. Sillä oli takaosa hyvin alla, vaikka kävelitte pitkin ohjin. Viimeiseksi otettiin laukkaa ensin normaalissa temmossa, ja sen jälkeen pääty-ympyrää kootussa laukassa. Moska liikkui oikein hyvin, ja se myös kokosi suhteellisen reippaasti, vaikka se oli aavistuksen verran muhkea hevonen. No, saatiin hyvät pätkät, ja päästiin lopettelemaan loppuraveihin tyytyväisen ratsukon kanssa.
21.07.2015 estevalmennus, valmensi annika n.
Pitkältä tuntuneen ajan jälkeen palasin Susirajan tiluksille, ja sain taas valmennettavakseni ihanan kimon orin, Moskan. Naureskelin hiljaa itsekseni sen lempinimelle, mutta orin nähdessäni minut valtasi sama ihailu, mitä viimekertaisessakin valmennuksessa. Moska oli aivan ihana. Olitte jo kävelemässä kentällä, kun saavuin paikalle, taas vaihteeksi kahvikuppini kanssa. Aloiteltiin valmennus ihan käyntityöskentelyllä, jolloin oli tarkoitus saada takaosaa taivuttamalla enemmän alle. Tehtiin aluksi muutamia pysähdyksiä, sekä peruutuksia, jotka oli tavoitteena saada mahdollisimman tasapainoisiksi. Pysähdyksissä ratsastajan piti istua kunnolla istuinluiden päällä, jotta pysähdys tapahtuisi siten, että hevonen jäi kevyeksi edestä. Onnistuttiin mielestäni ihan hyvin, ja sitten olikin siirryttävä seuraavaan tehtävään, joka oli takaosakäännökset, joiden jälkeen sulkutaivutusta oikealle. Moska oli ihan kohtuullisen hyvä, ja myös takaosakäännökset pysyivät suhteellisen hyvin paikoillaan. Sulussa ori olisi voinut asettua hieman enemmän, mutta olin kuitenkin ihan tyytyväinen ratsukon tekemään suoritukseen. Jatkettiin vielä käynnissä siten, että tehtiin askeleen pidennys lävistäjällä, jonka jälkeen pituushalkaisija ja avotaivutusta vuorotellen kumpaankin suuntaan pari kertaa. Pidennykset onnistuivat hyvin, ja olin varsin tyytyväinen. Avoja jouduttiin hetki hiomaan, mutta loppujen lopuksi nekin onnistuivat hyvin. Moska oli oikein kivan oloinen, joten päästiin tekemään vielä muutama ravitehtävä valmennuksen loppuun, joka oli ollut yllättävän käyntipainotteinen. Tehtiin ensin ravissa muutamia taivutuksia kumpaankin suuntaan, ja sitten otettiin tehtävä, jossa pitkillä sivuilla piti vuorotellen koota ja vuorotellen lisätä, ja saada joko niin isoa tai niin pientä ravia, kuin vain hevosesta lähtee. Moska tajusi heti lisäyksen, mutta kokoamisessa se tiputti helposti käynnille. Loppujen lopuksi saatiin kuitenkin kivat suoritukset, ja saitte jäädä verryttelemään loppuun itsenäisesti.
03.01.2016 maastoestevalmennus, valmensi mori-mori
Kimo suomenhevonen. Nyt ollaan jännän äärellä. Tuijotin kentällä verryttelevää Moskaa (jonka vauhti ja reippaus oli verrattavissa lähinnä ryömimiseen) sekä selässä kovinkin tiitterän oloisena keikkuvaa Lissua, joka selvästi odotti tämänpäiväistä maastoestevalmennusta paljon enemmän kuin uljas ratsunsa.
Suoritettuamme kentällä muutaman verryttelyhypyn siirryimme pikkuhiljaa maastoesteradalle. Lissun vaatimuksesta treenaisimme tänään tarkkuusesteitä sekä trakehnerhautaa, jotka aiheuttivat edelleen Moskalle vastenmielisiä irvistyksiä ja kauhukuvia, vaikka niitä oli ylitetty ties kuinka monesti. Niillä oli vain tapana syödä pieniä poikia.
8DD -kuvailee melko tarkasti Lissun ilmettä, kun kaksikko lähestyi ensimmäistä tarkkuusestettä, joka tälläkertaa oli abouttia metrin levyinen ja viitisenkymmentäsenttiä korkea pusikko kahden kepakon välissä. Laukka pyöri suhteelisen hyvin, lähestyminen oli hyvä... mutta useammasta yrityksestä huolimatta esteen ylittivät lähinnä Moskan etujalat. Raippa, koivunoksa, huutoa ja kiroilua - eikä vieläkään menty ylitse. Myönnän käyneeni puskemassa oria myös takamuksesta, kun mokoma löi liinat kiinni esteen edessä. Ei mennyt yli ei. Kun Lissu sitten päätyi vielä analysoimaan paikallisen hiekan laatua ja koostumusta, tulimme lopputulokseen, että jonain toisena päivänä sitten.
Trakehnerhaudasta selvittiin yllättävänkin kivuttomasti - yhteen suuntaan. Toisesta suunnasta este oli niin maan prkeleen pelottava, ettei Moska tullut kahta metriä lähemmäs, siihenkin silmät suurina pöristen. Nekin kun syövät pieniä poikia. Tai lähinnä ne hautautuvat sinne elävältä. Koska mokoma monttu oli kuitenkin toisesta suunnasta ihan fine, se riitti meille. Muutamaan hyppyyn ori lähti turhan läheltä ja olin hetken jo aivan varma, että sinnehän se mokoma putoaa. Kun Lissu komensi Moskan hyppyyn aikaisemmin, orista kuoriutui valkoinen batman. Mutta puhtaasti meni yli kuitenkin!
(Suhteelisen) onnistuneen valmennuksen jälkeen päästin kaksikon tekemään vapaat loppuverryttelyt kentälle. Loppukäyntien aikana puhuimme kaikesta maan ja taivaan välillä, hieman myös valmennuksen kulusta, vaikka tiesimme molemmat kuinka se oli mennyt. Mitäs sitä enää kertailemaan.
02.04.2016 estevalmennus, valmensi Minja E.
Olin jälleen Susirajassa, valmiina valmentamaan tallin toinen toistaan mielenvikaisempia nelijalkaisia ja toivomaan, että ne oppisivat jotain. Tällä erään minua oli vastassa Narri ja kauniilla ulkomuodolla varustettu ruunikonkimo suomenhevosori Moska. Parin suorittaessa alkuverryttelyitä, kasasin minä tälle ratsukolle esteitä, joita tarvittaisiin tämän päivän harjoituksissa. Samalla seurasin sivusilmällä parin verryttelyjä, sillä ori vaikutti aivan liian kiltisti ja viattomalta kuuluakseen tämän tallin hevosjoukkiion.
Kun sitten viimein päästiin työskentelemään, otettiin ensin parit lämmittelyhypyt ristikolla. Harvinaista kyllä, tämä ori vaikutti hyvinkin nöyrältä ja normaalilta pojalta, mutta olin aivan varma, että siitäkin paljastuisi vielä jokin epäkohta. Ei Susirajassa voinut olla täysin selväjärkistä ja virheetöntä otusta, se ei vain käynyt järkeen! Muutamien verryttelyhyppyjen jälkeen pääsimme itse asiaan, eli rataharjoituksiin. Olin kantanut kentälle monen monta erilaista estettä, joista kerroin Narrille, miten tämän tulisi ne suorittaa. Kun estekorkeus oli viitisenkymmentä senttiä, sujui rata ilman ongelmia, mutta sieltä se epäkohta sitten tulikin, kun nostin esteet lähemmäs metriä. Moska ei ollut enää ollenkaan niin innostunut ja nöyrä ja kerran se jopa onnistui kieltämäänkin. Narri onnistui kuitenkin tasapainoilemaan selässä ja seuraavalla kerralla osasi olla valmiina. Loppujen lopuksi valmennus sujui hyvin - vaikka estekorkeuden nousu aiheuttikin Moskalle melkoisia ongelmia, sillä herra joutui nostamaan jalkojaan ylemmäs ja sehän jos joku vie voimia, sai ratsukko suoritettua radan useampaankin otteeseen hyväksytysti.
30.04.2016 estevalmennus, valmensi Jenny R.
Aamun lähes katastrofaalisen valmennuksen jälkeen narri toi eteeni komean kimon suomenhevosorin Kaamosukkosen aka Moskan. Narri nousi orinsa selkään ja aloitti itsenäisesti alkuverryttelyt maneesissa ja sillä aikaa minä rakensin muutaman matalan esteen.
Aloitimme varsinaisen valmennuksen ympyrällä, jonka vastakkaisilla kaarilla oli kavaletti. Valmentajan silmin Moska vaikutti todella reippaalta ja vahvalta ja ehkä hieman vaikealtakin ratsastaa. Se ei tahtonut oikein taipua kunnolla ja juoksi vähän lapa edellä ympyrältä ulospäin. Orilla oli selvästi oma tahtonsa, kun narri yritti saada orin kulkemaan oikeaan suuntaan. Hypyt sujuivat vähän sinne päin, kun oikeaa ponnistuspaikkaa ei oikein löytynyt.
Laitoin ratsukon työskentelemään ympyrää ilman kavaletteja, jotta saataisiin edes tie kuntoon. Muutaman minuutin laukkaympyrätyöskentelyn jälkeen Moska alkoi hieman rauhoittua, joten saimme lisätä kavaletit ympyrälle. Nyt saimme myös muutaman onnistuneen hypyn.
Jatkoimme harjoituksella, jossa keskihalkaisijalla on pysty-okseri-sarja ja sarjan päädystä käännytään joko oikealle tai vasemmalle ja lävistäjän alussa on pysty. Tarkoituksena oli, että ratsastaja kääntää hevosen siihen suuntaan kuin minä käsken ja laukka vaihtuu esteen päällä. Tie oli aika tiukka, joten vauhdin piti olla koko ajan kontrollissa. Samoin sarjan väli jäisi ahtaaksi, jos hevonen kaahottaisi.
Ensimmäisellä yrityksellä mikään ei onnistunut. Moska ajautui jo sarjan ensimmäisellä osalla liian lähelle ja puomit tulivat rytinällä alas. Laukkakaan ei vaihtunut ja kovassa vauhdissa ori meinasi mennä seuraavasta esteestä ohi. Muutaman yrityksen, reippaiden pidätteiden ja pysähdyksien jälkeen saimme pari onnistunutta harjoitusta ja päätimme sen päivän valmennuksen siihen.
08.05.2016 estevalmennus, valmensi Jenny R.
Valmennusviikonlopun viimeistä valmennusta viedään ja valmennettavakseni tuli toistamiseen narri sekä Moska. Tämän päivän valmennuksessa olin päättänyt harjoitella sarjaa sekä laukanvaihtamista esteen jälkeen. Valmennus pidettiin iltapäivällä ja kun saavuin lounastauoltani maneesiin oli narri ja Moska jo täydessä työntouhussa tekemässä alkuverryttelyjä. Kasasin maneesiin kolmen esteen sarjan ja yhden esteen kokorataleikkaan linjalle. Jokaisen sarjaan kuuluvan esteen väliin menee kaksi laukka-askelta.
Narri sai alkuverryttelyt päätökseen ja aloitimme suoraan sarjan hyppäämisellä. Olin asettanut esteen vain 60cm korkeudelle, joten ylityksen ei pitäisi tuottaa Moskalle vaikeuksia. Edellisen päivän valmennuksesta opiksi ottaneena narri ohjasi orin esteelle täsmällisesti oikeassa kulmassa ja Moska hyppäsi esteet tyylikkäästi. Ratsukon hyppytekniikkakin vaikutti oikein hyvältä. Narrilla säilyi koko radan ajan hyvä tasapaino ja esteistunta toimi täydellisesti.
Menimme vielä pari kierrosta matalilla esteille, kunnes päätin nostaa esteet 80cm korkeuteen. Tällä kertaa Moska loikkasi esteet varsin korkealta ja narrilla tuntui olevan vaikeuksia tasapainon kanssa. Neuvoin ratsukkoa tekemään muutaman raviympyrän ja yrittämään sitten uudelleen. Tällä kertaa ratsukko lähestyi estettä rauhallisemmin, Moskan ponnistus oli edellistä parempi ja ratsastajakin pysyi tällä kertaa hyvin mukana. Nostin esteet vielä metriin ja ratsukko suoritti radan vielä pariin otteeseen.
Laskin esteet takaisin alkulukemiin ja siirryimme vielä valmennuksen lopuksi laukanvaihtoihin. Ratsukko teki muutaman vaihdon 60cm korkuisen esteen avustuksella ja vähitellen nostin esteet jälleen metriin. Kun viimeisetkin laukanvaihdot on saatu ongelmitta suoritettua, jätän ratsukon suorittamaan loppuverryttelyjä itsenäisesti.
21.12.2016 kouluvalmennus, valmensi Lissu T.
Sarlotan ja Moskan verryttelyt sujuivat ongelmitta, kun tehtävät olivat kimonkin mielestä helppoja ja mukavia. Kokoaminen ei tosin ollut Moskan mieleen, siinähän piti jo tehdä vähän enemmän hommia, hyh. Suurimman osan verryttelyistä ori työskenteli reippaana ilman venkoilua, ainoastaan ne isompaa kokoamista vaativat tehtävät saivat moottorin yskähtelemään.
Treeni aloitettiin pysähdyksillä, peruutuksilla ja siirtymisillä askellajien sisällä ja välillä. Sarlotta ratsasti, kuten aina, erittäin siististi ja määrätietoisesti antamatta Moskalle yhtään tilaisuutta laiskotteluun. Tosin näin simppeleiden tehtävien kanssa siitä ei ollut pelkoa, kimo toimi oikein kivasti, liikkui reippaasti ja teki saumatonta yhteistyötä ratsastajansa kanssa. Pysähdykset olivat siistit, peruutukset suorat ja sopivan reippaat, kaikki siirtymiset olivat tarkkoja ja sulavia. Etenkin vapaasta käynnistä harjoituslaukkaan siirtyminen oli ilahduttavan pehmeä, Moskalla kun olisi ollut menohaluja. Suurin ilon aihe oli kuitenkin kootut askellajit ja siirtymiset niihin ja niistä; niin hyvä, aktiivinen liike, sulavat siirtymiset eikä merkkiäkään hyytymisestä. Jes!
Hetken vapaan ravailun ja kävelyn jälkeen Sarlotta teki jonkin verran väistöjä ja taivutuksia, ennen kuin jatkoimme työskentelyä; laukanvaihto käynnin kautta kahdeksikolla (pääty-ympyrät, joiden liitoskohdassa vaihto) sekä vastalaukkaa loivalla kaarevalla uralla pitkää sivua myöten. Moskan pohkeenväistö oli alkuun hieman laiskaa, takaosa meinasi laahata, mutta Sarlotta palautti ratsunsa oikein hyvin ruotuun. Taivutustehtävien kanssa Moska koetti himmailla, muttei saanut tilaisuutta topakan Sarlotan laittaessa ratsuunsa vähän vauhtia. Laukkatehtävien kanssa Moskaa taas ei tarvinnut hoputtaa tai patistaa, kimo teki riemumielin etenkin laukanvaihtoja. Reipas, aktiivinen ja mukavan ilmava laukka, hyvää apujen käyttöä, pehmeä vakaa kuolaintuntuma, hyvää työskentelyä molemmissa tehtävissä. Loistavaa!