Hiienhauta VH14-018-1727

Jehna jouduttiin lopettamaan 23.06.2016 sen murrettua jalkansa tarhassa. Lepää rauhassa, lohikäärme.

Nimi	Hiienhauta "Jehna"	Kasvattaja	Erkki Mäkinen, Suomi
Rotu, sukupuoli	suomenhevonen, tamma	Omistaja	Susiraja (VRL-06046 ja VRL-12701)
Säkäkorkeus, väri	157cm, tummanrautias	Meriitit	SLA-I, KERJ-I
Syntynyt, ikääntyminen	s. 16.05.2014, 21v satunnainen (4v 16.07.2014)	Painotuslaji, koulutustaso	kenttäratsastus he A / 110cm / 100cm / CIC1

15.12.2015 tamman kanssa nähtyä vaivaa arvostettiin KERJ:n laatuarvostelun toimesta; 102,5p. ja KERJ-I!

20.06.2016 Jehna esitettiin SLA:n tuomareille. Kotiinviemisiksi irtosi 97 pistettä ja SLA-I -palkinto!
Ok leimat ja tyyppi. Pystyhkö alakaulainen kaula, isohko pää ratsuksi, hyvä säkä, lavat saisivat olla loivemmat. Lihasköyhänoloinen selkä kun notkolla, vahva takaosa mikä saa rungon näyttämään pitkältä, nälkäkuoppa. Ok jalat, vuohiset pystyt ja lyhyenlaiset.

© kuvaaja ei halua nimeään mainittavan

Luonnekuvaus

Meillä on hyvin harvoin hevosia myyntivälityksessä tai "osta-kouluta-myy" -periaatteella Susirajassa, koska tallipaikat tarvitaan omille hevosille. Silloin tällöin kuitenkin erehdymme jonkin hevosen ottamaan moista varten. Hiienhauta oli tapaus, jonka ostimme halvalla ("haastava tamma tavoitteelliselle, kokeneelle ratsastajalle" = luonnevikainen tamma tarpeeksi hullulle ja tyhmälle), joka oli tarkoitus kouluttaa toimivaksi kilpuriksi ja myydä edelleen. Vaikka Jehnaksi nimeämämme tamma on lievästi... mielenkiintoinen luonne, eli ei kunnioita ihmistä ja kyräilee kaikkea jatkuvasti, päätimme silti pitää sen. Lähinnä siksi, että irtojuoksutuksessa ihastuimme sen liikkeeseen ja hyppytekniikkaan, minkä lisäksi saimme tamman tietysti halvalla. Suoranainen pikkuihme, kun otti huomioon tamman isän..!

Ja projekti jatkuu hamaan tulevaisuuteen...

Jo Jehnan myynti-ilmoitusta lukiessa mielessä kaihersi huoli myynti-ilmoitusten kaunistelluista totuuksista eikä tämä huoli osunut kauas. Tamma on ihmistä kunnioittamaton, kyräilevä ja pahana päivänä luonnevikaiseksikin haukuttava elikko, josta on nöyryys ja miellyttämisenhalu kaukana. Mieluiten Jehna toivottaa kaikki niin pitkälle kuin pippuri kasvaa, ja potkaisee vielä perään varmemmaksi vakuudeksi. Jotta elämä olisi mahdollisimman ironista, tamma tulee melko hyvin toimeen muiden hevosten kanssa, mutta selvästi ihmiset ovat sen mielestä vain niin hemmetin hanurista, että elämä olisi ihanaa ilman. Kyllähän Jehnan kanssa toimeen tulee, tai ainakin sitä pystyy käsittelemään ja ratsastamaan, mutta ei se aina kovin miellyttävää ole. Toivoa sopii, että se tästä tasoittuu.

Hoidokkina Jehna on ärsyttävä, väisteltävä malli. Kun karsinaan menee, hevonen on vastassa korvat luimussa ja hampaat irvessä, eikä erikoisemmin välitä karsinaansa tunkevista ihmisistä. Tästä syystä tamma hoidetaankin käytävällä, ketjuissa kiinni ollessaan raudikko on rauhallisempi. Jehna kyllä liiskaa sinut takamuksellaan seinää vasten tai näykkäisee kädestä, jos saa tilaisuuden, mutta kun hevoselle ei sellaista anna se tyytyy näyttämään hapanta naamaa sekä irvistelemään rumasti. Arkoja ihmisiä hevonen hätyyttelee surutta koko ajan suostumatta sen vertaa yhteistyöhön, että antaisi kaviot puhdistaa kunnolla. Periaatteessa Jehnalle saa tehtyä kaikki hoitotoimenpiteet ja varustamiset ongelmitta, mutta välistä hevonen juurruttaa kinttunsa maahan, kuopii etusillaan kärsimättömänä, uhittelee takasiaan nostellen kun sen mahaa harjaa, pullistelee niin maan perkeleesti satuloitaessa.. Klippauskoneesta hevonen ei sano mitään, korvakarvoja ei saisi leikata, matolääkettä tamma ei tasan ota suosiolla suuhunsa, kengityksen ajaksi kopukka pitää rauhoittaa, että kengittäjä saa tehdä työnsä rauhassa, eläinlääkäri suhtautuu Jehnaan hienoisella varauksella.. Mutta siis periaatteessa tämä voisi olla ihan perusponi hoitaa. Olisikin!
Jehna talutetaan paikasta toiseen ketju suussa, pelkässä narun nokassa ollessaan tamma jyrää taluttajansa surutta. Ketju suussaan hevonen tietää saavansa epämukavan muistutuksen paineena suussaan, mikäli perseilee, joten jyräämisen sijaan Jehna kävelee vähän turhan likellä, kaiketi se koettaa ”vahingossa” tallata taluttajansa varpaille.
Jehna lastataan joka kerta liinojen kanssa, koska kukaan ei jaksa tapella Jehnan kanssa. Itse asiassa emme ole ikinä kokeilleet, menisikö kopukka koppiin ilman liinoja, mutta emme kyllä aio kokeillakaan. Liinoilla Jehna menee ongelmitta koppiin matkustaen hapannaamaisuuttaan lukuun ottamatta tyytyväisenä. Tamma matkustaa tottuneesti ilman suurempia ongelmia, välillä heinien syöminen jää aika vähälle tai vesi ei maistu perillä, joten eväspuolta pitää muistaa seurailla.

Kun Jehnan selkään nousee ymmärtää paremmin kuin hyvin, miksi myynti-ilmoituksessa mainittiin "haastava" ja "kokeneelle ratsastajalle". Tammalla on mielipiteitä, jotka koskevat lähinnä sitä, että hänen selässään ei perhana vie istuta. Alussa ratsastustaitoa tärkeämpää onkin se, että kykenee pysymään pystyyn hyppivän ja pukittelevan hevosen selässä. Jehna koettaa pontevasti vapautua ratsastajastaan parin kierroksen ajan ja mikäli ei onnistu, asettuu kyllä astelemaan kiukkuisesti kuolaintaan narskutellen. Tamma ei ole todellakaan helppo hevonen, miellyttämisenhalu on täysi nolla ja ratsastajan kuunteleminen on sille yhtä etäinen asia kuin kuukävely. Herkkää ei tästä hevosesta saa tekemälläkään, mutta toisaalta Jehna protestoi liian kovia apuja hyppäämällä jälleen kerran takajaloilleen. Kuulostaa miellyttävältä, eikö totta?
Johtuneeko huonoista kokemuksista tai pahasta luonteesta, ettei Jehna halua miellyttää, koska se kuitenkin osaa helpon A:n asiat. Kun tamman kanssa vääntää kättä tarpeeksi, se saattaa tehdä pyydetyt asiat vaikka ihan yhtä hyvin saattaa jättää ne tekemättä. Toimiessaankaan Jehna ei suostu olemaan herkkä ja kuuliainen hevonen, se nyt vain sattuu sillä hetkellä tekemään sen, mihin se komennetaan. Seuraavassa hetkessä ei sitten välttämättä teekään.

Esteillä Jehnalla on hieman helpompaa ratsastaa kuin sileällä. Se järjestää toki saman alkurumban pukkeineen ja pystyynhyppimisineen, eikä varmasti ole yhteistyökykyistä nähnytkään, saati herkkää ja loukkaantuu ronskeista avuista. Kontrollitreenit tamman kanssa ovat pelkkää unelmointia ja ainoa syy, miksi Jehna voi toimia esteillä on sen oma estesilmä ja tasapaino, sekä hyvä hyppytekniikka. Komentaen tamma lähinnä juoksee ohi ja kieltelee, mutta jos selässä istuu hiljaa, hevosta häiritsemättä ja antaa Jehnan hoitaa hommat, sen kanssa voi olla ihan mukavaakin hypätä. Suuntaohjeet tammalle tulee antaa ja vauhdin suhteen hieman vihjailla oikeaan suuntaan, mutta muutoin parhaan tuloksen saa, kun vain pysyttelee kyydissä.
Sama pätee myöskin maastoesteisiin. Jehna tekee parhaiten, kun sen antaa vain mennä, tehdä ja hypätä. Estesilmä on tammalla niin hyvä, ettei se varmasti hyppää, mikäli on vaarassa osua esteeseen ja kaatua. Joskin maastossa on pakko häiritä pidätteiden verran Jehnaa, jota aakea laakea saattaa houkutella turhankin paljon intoutumaan kiitolaukkaesitykseen.

Vaikka raudikkomme on paperilla miten pätevä kilparatsu – se ei stressaa yhtikäs mitään, se on hyväliikkeinen, hyvin hyppäävä hevonen, joka on hillittömän taitava ja lahjakas ja blaablaablaa -, susirajalaiseen tyyliin Jehnan kisaaminen ei suju kuten Strömsössä. Tamman suurin ongelma on puutteellinen yhteistyökyky ihmisten kanssa. Käsihevosalueella suomijuntti on yksi kiukkuinen vinkuiita, joka ei pidä taluttajastaan ollenkaan.
Verryttelyissä ja radalla Jehna toimii aika pitkälti samoin, kuin kotona. Onneksi tamma ei stressaa, eikä ole moksiskaan vieraasta paikasta tai omituisimmistakaan esteistä. Kun hevosen kanssa saa jonkinnäköisen, hauraan yhteisymmärryksen aikaiseksi, kannattaa pitää siitä kiinni ja antaa Jehnan hoitaa homma kotiin. Turhan paljon puuhasteleva, kaikkensa yrittävä ratsastaja on yleensä häiriötekijä numero yksi Jehnan menestyksen tiellä. Tai ainakin tähän tulokseen me olemme tulleet.

Sukutaulu

i. Hautaurakka evm, sh, m, 162cm	ii. Työsarka evm, sh, klm, 158cm	iii. Viimanarka evm, sh, vprt, 160cm
		iie. Tuu Tikki evm, sh, klm, 154cm
	ie. Marianna Hauta evm, sh, rt, 159cm	iei. Aavanlaakia evm, sph, trt, 164cm
		iee. Malla Maaria evm, sh, vrt, 157cm
e. Hiienkirnu evm, sh, trt, 155cm	ei. Kurnumaha evm, sh, tprt, 153cm	eii. Kraavis evm, sh, prt, 152cm
		eie. Maarustus evm, sh, rt, 156cm
	ee. Hiiemmaa evm, sh, trt, 158cm	eei. Pellonperäpoika evm, sh, trn, 151cm
		eee. Hiienhilijaa evm, sh, vrt, 164cm

Jälkeläiset

s. 13.02.2015 sh-o. Herra Hauta, i. Iankaikkinen, om. Susiraja
s. 03.05.2015 sh-o. Enmeekuoppaan, i. Väkipussi, om. Susiraja
s. 02.06.2015 sh-o. Hautavahti, i. Jumalharha, om. PJ (VRL-14469) / Kievarinkuja

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Valmennukset

30.10.2014 estevalmennus, valmensi Víva

Katselin pukittelevaa ja kuolaimia pureskelevaa tummanrautiasta suomenhevostammaa sekä narria, joka yritti pysyä tuo temppuilevan tammansa selässä. Annoin narrin verrytellä Jehnan rauhassa, jotta ratsu ja ratsastaja saavat selvitellä, kumpi määrää. Aikansa tapeltuaan Jehna nöyrtyi lopulta melko vastahakoisesti narrin tahtoon, jolloin menokin alkoi näyttää paljon paremmalta. Tosin Jehnan ilme oli edelleen myrtsi ja tamma puri edelleen kuolaimia. Pitkien alkuverryttelyiden jälkeen pyysin narria hyppäämään Jehnan kanssa kaksi 70cm korkuista verryttelyestettä. Ennen kuin ratsukko pääsi edes hyppäämään, alkoi Jehnalla jälleen pukitteleminen ja pystyyn nouseminen. narri hallitsi tilanteen hyvin ja laittoi tamman ruotuun. Ja jälleen sain katsoa myrtsiä naamaa ja tällä kertaa kummaltakin osapuolelta. Kun ratsukko alkoi vihdoin hyppäämään, en olisi voinut kuvitella, että noin yhteistyökyvytön kaakkinen hyppää noinkin loistavasti. Enpä voinut antaa muuta kuin kehua. Hetken hypeltyään, päätin että ratsukko voisi kokeilla pientä pystyeste-okseri-pystyeste sarjaa. Jos sarjan hyppääminen menee hyvin, eikä tamma ala temppuilemaan kuin mikäkin jästipää, saatoin korottaakin esteitä sinne 110cm. Sitä ennen halusin kuitenkin nähdä, että mitä tapahtuu. Kun ratsukko lähestyi 70cm korkuista sarjaa, antoi Jehna jälleen kerran pukkia, mutta narri otti tilanteen oitis haltuunsa. Silloin loppui tamman pukittaminen, jolloin ratsukko pääsi hyppäämään esteet puhtaasi. Annoin ratsukolle kehuja ja korotin esteet suoraan 110cm korkeuteen, jolloin päästin ratsukon jälleen hyppimään. Hypyt onnistuivat hyvin, lukuun ottamatta okserista tippuneita puomeja. Annoin kuitenkin ratsukon hypätä sarjaa pari muutakin kertaa, jolloin yksikään este ei tippunut. Siihen olikin hyvä lopetella valmennus - ainakin tältä erää.

06.11.2014 estevalmennus, valmensi krista

Narri ja Jehna kävelivät maneesissa saavuttuani paikalle. Rakentelin muutamat pikkuesteet joita oli tänään tarkoitus hypätä. Ratsukko alkoi ravailemaan tai ei sitä ravailemiseksi voinut kutsua, sillä tamma veteli pukkeja ja sivuloikkia useampaan kertaan. Narri pysyi hyvin satulassa, peppu tiukasti penkissä kiinni. Muutamien kymmenien loikkien jälkeen Jehna alkoi rauhoittumaan ja Narri sai ratsastettua tamman raviin. He ravailivat ensin letkeänä ja etsivät sopivaa rentoutta, joka löytyikin myös ratsastajan mielestä liian nopeasti. Kun ravissa oli hyvä tempo, rauhallinen eteneminen ja kuulolla oleminen, he siirtyivät laukkaamaan. Laukka oli aluksi samaa kuin ravi, pukkeja sekä sivuloikkia. Pienten taistelujen jälkeen, myös laukassa löytyi sopiva rentous, joten pystyimme aloittamaan hyppäämisen.

Hypyt aloitettiin pienelle ristikolle, jonka eteen olin laittanut puomin. Puomin ja esteen väliin oli saatava yksi raviaskel. Ratsukko lähti tulemaan estettä kohti, mutta neiti Jehna päättikin hypätä puomin sekä esteen yli, ottamatta askelta. Toisella yrityksellä narri otti hieman kiinni ja tästäpä Jehna suuttui. Tamma hyppäsi suoriltaan pystyyn ja lähti peruuttelemaan pahemman kerran. Paljon myötäystä ohjista sai tamman hieman rauhoittumaan, joten ratsukko otti muutaman ympyrän rahoitellakseen tilanteen. Kun kaikki oli taas lähes ok, otettiin uusi lähestyminen ja nyt narri sai istunnallaan rauhoitettua tamman vauhtia ja he selvisivät yli ongelmitta. Tälle ei otettu tämän enempään hyppyjä vaan siirryttiin seuraavaksi pienelle pystylle, joka oli suoralla uralla. Esteen ylitykseen ei temppuja tarvittu ja sen huomasi, sillä ratsukko onnistui tehtävässä loistavasti. Muutamat hypyt molempiin suuntiin. Lisättiin tehtävään pystyn lisäksi pieni okseri suhteutetulla linjalla. Pystyn ylitys helppoa, mutta okserille Jehna jostain syystä stoppasi. Uusi yritys pelkästään okserille ja yli meni. He kokeilivat uudelleen vielä pystyn ja okserin, tällöin meni yli ongelmitta. Hyvään suoritukseen on aina hyvä lopettaa, joten ratsukko jatkoi itsenäiseen loppuverryttelyyn.

20.11.2014 kouluvalmennus, valmensi Sippe

Jehnaa ja narria valmentaisin tänään kouluratsastuksen puolella. Valmennuksen oli tarkoitus olla oikea ratsastajan rääkki, sillä keskittyisin opetuksessani istuntaan ja apujen käyttöön erityisen huolellisesti. Saavuin maneesille hieman myöhässä, sillä ratsukko oli jo ehtinyt odotella minua alkuverkkojen merkeissä.

Heti alussa käskin Jehnan ja narrin keskiympyrälle, jonka sisällä itse seisoin huutelemassa ohjeita. Pyysin narria ottamaan jalustimet pois jaloista, ja siirtymään raviin. Neuvoin narria istumaan syvemmälle satulaan, ja pitämään jalkansa ja kätensä paremmin paikallaan. Nyrpeän oloinen Jehna yritti tämän tästä tehdä oman mielensä mukaan ja lähteä pierupukkilaukalla pois ympyrältä, mutta haettuani liinan tamma alkoi luopua ajatuksesta. Hetken päästä vaihdoimme suuntaa ja ohjeistin narria nostamaan laukan. Neuvoin narria joustamaan lantiolla enemmän laukan tahdissa, ja kuvittelemaan ohjista rautatangot, joiden avulla hän ohjaisi Jehnaa. Tamma alkoi hakeutua kuolaimelle, ja pian sen takakaviotkin alkoivat polkea alle aktiivisemmin kuin valmennuksen alussa. Hetken päästä päästin narrin ja Jehnan ansaittuihin loppuverryttelyihin, annoin narrille lyhyehkön, mutta rakentavan palautteen valmennuksesta, kiitin ja lähdin kohti kotitallia.

26.02.2015 maastoestevalmennus, valmensi dookie

Tummanrautias liinaharja syöksähteli ja loikki pitkin maneesia, vuoroin keulien ja pukitellen. Tovin ratsukon "alkuverryttelyä" seurattuani, aloin epäilemään osaako tuo otus kulkea lainkaan neljällä jalalla... Narri taisteli vahvamielisen tammansa kanssa, ja yritti saada sen kulkemaan oikein päin ja uralla. Pikku hiljaa Jehna alkoi rauhoittua kapinoimisensa kanssa, ja kulki ajoittain melkein normaalisti ravissa. Satunnaisten pukituksien ja jumituksien vähennyttyä uskalsin antaa narrille kommentteja verkkaan liittyen. Pyysin ratsukkoa tekemään käynti- ja ravisiirtymisiä, jos läsipäinen suomenhevonen vaikka alkaisi jossain vaiheessa kuuntelemaankin kuskinsa komentoja. Hetken siirtymisien ja taivuttelujen sekä askellajien läpikäymisen jälkeen meno alkoi näyttää jo siedettävältä, ja kyhäsin parit verryttelyesteet maneesin päätyyn. Jehnan kanssa hyppääminen sujui kuulemma parhaiten, jos ratsastaja pysyy hiljaa ja häiritsemättä, joten en puuttunut narrin tekemisiin sen enempää kun oli pakko. Esteet ylittyivät muutamaan otteeseen melko sujuvasti, lukuun ottamatta niiden välissä tapahtuneita persauksenlennätyksiä. Alkuhyppelyiden sujuttua mallikkaasti, päätin pistää ratsukon varsinaisen tehtävän pariin.

Tämän päivän ohjelmaksi olin suunnitellut yksinkertaisen radan kolmesta pystystä ja kahdesta okserista. Tehtävän ideana oli harjoitella hyvän ratalaukan rytmin säilymistä koko radan ajan. Käskin narria hokemaan mielessään sopivalla tahdilla laukan rytmiä, ja säätämään askelta hetken ympyrällä ennen radan aloittamista. Kun rytmi alkoi olla kohdillaan, ja Jehna näytti hetkittäin jopa kuuliaiselta, ratsukko lähti kohti ensimmäistä pystyä. Jehna meinasi heti ottaa pienen spurtin kohti estettä, jolloin tokaisin narrille heti rytmin säilyttämisestä. Ratsastaja sai palautettua laukan oikeaan rytmiin, ja este ylittyi hienosti. Tie seuraavalle pystylle oli melko jyrkkä ja kaareva linja, joten narri sai olla vielä tarkempana laukan kanssa. Jehna meinasi vetää kaaren turhan jyrkäksi ja äkkinäiseksi, mutta kuski sai korjattua linjan takaisin. Satunnaisia rytmin rikkoutumisia ja Jehnan protestointeja linjoista lukuun ottamatta koko rata sujui melko hyvin, joten kipaisin korottamaan esteitä metriin. Jehna vaikutti innostuvan entisestään, kun esteiden koko kasvoi, ja se oli valmis ampaisemaan radalle kuin tykinkuula. Narri sai hetken taas taistella tammansa kanssa, ennen kuin kuunteluvaihde löytyi uudelleen. Ratsukko lähti uudelleen radalle, jossa vauhti meinasi lisääntyä joka esteen välissä. Narri sai suurimmaksi osaksi himmattua laukkaa, mutta viimeiset esteet ylitettiin semmoisilla loikilla ja hurjalla vauhdilla, että komensin ratsukon tulemaan kaksi viimeistä estettä heti uudelleen. Ensin ratsastaja sai kuitenkin taas vääntää kaviota ratsunsa kanssa siitä, että kuka määrää vauhdin. Kun asia oli selvitetty narrin voitoksi, esteiden uusintakierros sujui vallan mainiosti. Ratsukko sai tulla esteparin vielä uudelleen, ja tälläkin kerralla tamma kuunteli kuskiansa kiitettävästi.
Pyysin ratsukkoa tulemaan radan vielä uudelleen, tavoitteenahan oli saada se laukan rytmi säilymään koko radan ajan. Ja tällä kertaa se onnistuikin - Jehna kuunteli hienosti ratsastajaansa, mutta osasi itse hoitaa hyppypuolen, kun kuski oli hiljaa. Tällä kerralla myös kaarteet säilyttivät oikean muodon, ja esteet ylittyivät puhtaasti ja sulavasti. Onnistuneeseen suoritukseen oli hyvä lopettaa rataharjoitus. Laskin muutamat esteet reilusti matalammiksi loppuhyppyjä varten, ja seurasin ratsukon loppuverryttelyä kasatessani esteitä pois hiekalta.

14.03.2015 maastoestevalmennus, valmensi Riella

Saavuin tallille seuraamaan, kun Lissu lämmitteli kentällä tulevaa maastoestevalmennusta varten. Ensimmäinen ajatus oli "voi herranen aika", mutta muutin kuitenkin asennettani niin, että saataisiin ratsukolle onnistunut valmennus ja hyvä mieli sen jälkeen. Jehna vaikutti alkuun lähinnä joltain pomppuvieteriltä hevosen sijaan. Aikani katseltuani pyysin ratsukkoa siirtymään pois kentän aitojen sisäpuolelta ja siitäkös se sitten Jehnakin intoutui. Metsässä oli yksi tukki ja pari aita-estettä odottamassa meitä varten. Tarkoitus oli saada aikaiseksi mahdollisimman paljon hallittuja lähestymisiä ja vaikka Jehna omasikin hyvän estesilmän, oli ratsastajankin saatava tehdä osuutensa. Ensimmäinen tukki - täysiä! Toisella kerralla Jehna suostui tulemaan tukin vähän hallitummin, mutta ei millään olisi ottanut vastaan pidätteitä koska "minä ite". Aita-esteet oli tarkoituksella laitettu niin lähekkäin toisiaan, että ne olivat sarjana johon tuli väliin kolme laukkaa. Jehnan estesilmästä oli selvästi hyötyä, koska nyt tamma näytti kulkevan itse täysin hillitysti ja suoritus näytti siistiltä. Vähän etempänä maastoesteradalta löytyi vielä lankuista tehty A-este, jota menimme ratsukon kanssa vielä treenaamaan. Tähän tamma tuli taas hieman liian vauhdikkaasti, mutta kun pyysin ratsukon tulemaan koko neljän esteen radan, oli se täysin tyylipuhdas. Jännä, miten hevonen muuttuu täysin yksittäisesteiden ja pienen radan välillä, mutta ei se mikään tyhmä ole. Kolmen upean ratasuorituksen jälkeen annoin ratsukolle luvan suorittaa itsenäisen loppuverryttelyn. Eikös se Jehna siitä sitten taas innostunut, kun ei enää ollutkaan estehyppelöitä vaan tylsä sileällä työskentely. Teillä on hyvin jännäluontoinen hevonen tämä Jehna.

11.04.2015 estevalmennus, valmensi rebely

Kenttä oli täynnä esteitä ja tarkoituksena oli lähinnä pitää pieni hyppytreeni seuraavan päivän kisoja varten. Jehna ja narri olivat jo lämmitelleet ja tamma kulki varsin mallikkaasti esteiden seassa. Pyysin narria nostamaan laukan ja hyppäämään pari pystyestettä, jotta saisin paremman käsityksen hänen ja Jehnan yhteistyöstä. Narri antoi tammalle pohkeita ja ohjasi sen kohti vasemman laidan pystyestettä. Jehna lähestyi sitä kohti reippaassa laukassa ja jysäytti suoraan esteen läpi. Monttu auki tuijotin kaksikon menoa narrin siirtäessä tamman raviin ja kohautellen olkiaan. Kokosin esteen ja ratsukko lähestyi sitä uudelleen. Tällä kertaa narri oli ottanut rennomman asennon ja antoi tamman laukkailla kohti estettä lähes löysin ohjin. Jehna lähestyi kohti estettä ja loikkasi sen yli kuin ei mitään olisi tapahtunutkaan. Seuraavaa estettä lähestyttäessä narri ohjaili tammaa esteen keskelle ja antoi sen jälleen tehdä muun työn. Yhteistyö näytti saumattomalta, kunnes kolmannen esteen kohdalla Jehna päätti heittää jarrut päälle ja narri loikkasi esteen yli komeassa kaaressa. Jälleen kerran päätään pudistellen narri nousi tamman selkään ja puri hammastaan ohjatessaan sen esteelle uudelleen. Jehna näytti tyytyväiseltä ja hyppäsi esteen jälleen moitteita. Jatkoimme esteiden läpikäymistä koko lopputunnin ajan ja kokeilimme jopa paria jumppaestettä. Varsinaisia moitteita en Jehnan tai narrin hyppytyylistä löytänyt, mutta saimmepahan kaikki ainakin hikisen treenin. Loppuverryttelyt ratsukko suoritti itsenäisesti kentällä.

14.05.2015 estevalmennus, valmensi Naxu

Narri ratsasti päätään heittelevän hevosen kentälle. Jehna oli liinaharjainen suomentamma, jota tänään valmentaisin esteillä. Uralle päästyään tamma aloitti kamalan pukki- ja sivuillehyppimissarjan. Narri pysyi selässä hienosti. Jehna pukitteli alkuun pari kierrosta ja rauhoittui sitten, kun huomasi, ettei narri tippuisi. Hetken rauhallisesti käveltyään ja tämän jälkeen ravailtuaan laskin yhtä radan estettä. Esteen korkeus muuttui n. 35cm pystystä keskikokoiseksi ristikoksi. Este tultiin ensin molempiin suuntiin ravissa ja sen jälkeen pari kertaa laukassa. Jehna ei todellakaan halunnut miellyttää ratsastajaansa. Se kielsi ensimmäisen kerran jo ravissa ja sen jälkeen joka kerta. Toisilla kerroilla mentiin kuitenkin vastahakoisesti yli. Parin laukkakerran jälkeen nostin esteen n. 60cm pystyksi. Nyt Jehna päätti olla oikeasti hyppäämättä. Se kielsi monta kertaa ennenkuin pakotimme sen yli. Nostimme estettä vähitellen 100cm asti ja kun se saatiin tultua pari kertaa puhtaasti oli välikäyntien aika. Nostin radan 90cm tasolle ja selitin järjestyksen. Rataan sisältyi pari pystyä, okseri, trippeli ja muuri. Jehnan pari kertaa temppuiltua pääsi ratsukko matkaan. Laukka ei tosin näyttänyt mukavalta, koska Jehna meni lapa edellä ristilaukassa. Kun laukat saatiin kondikseen, päästiin vihdoin radalle. Trippelille asti kaikki sujui hyvin. Jehna vaan päätti olla hyppäämättä trippeliä. Narri ei antanut periksi vaan ratsasti lopulta ensimmäiseen puomiin pahki. Nostin sen ja seuraavalla kerralla hyppy jo onnistuikin. Muurilla oli myös epäröintiä, mutta narrin tiukalla kurilla mentiin yli. Rata tultiin vielä kerran 100cm tasoisena. Narri ratsasti Jehnaa taas hyvin esteille eikä jättänyt sitä hypyissäkään yksin. Muurille tuli tällä kerralla kielto, mutta toisella kerralla selvittiin siitäkin. Jehna yritti esitellä energiaansa valmennuksen loppuun säikkymällä kaikkea, mutta narri nyt vähät välitti tamman esitelmästä. Ratsukko sai tehdä maneesissa itsenäisen loppuverkan kun lähdin itse jo toisen kimppuun. Kiitos teille!

Lue päiväkirjaa