Kuvagalleria

Talviukkonen VH13-018-1353

20.10.2014 Virkku vietiin suomenhevosten laatuarvostelutilaisuuteen katselemaan, mitä sieltä voisi tulla. Pisteitä ropisi 100, joka taas oikeutti palkintoon SLA-I sekä luonnollisesti porkkanoita, kiljuntaa ja kehuja innokkailta omistajiltaan!
Tuomarin makuun täydellinen sukuselvitys

25.10.2014 Virkku oli mukana YLA:n tilaisuudessa, ja Virkkumme, joka ilmoitettiin mukaan "jos se nyt kakkosen saisi" -mentaliteetilla, meni ja nappasi 99p. ja YLA1 -palkinnon! Olemme järkyttyneitä.
34 (18+16) - 31 (21+10) - 18 - 13 - 3 = 99p / YLA1
Hyvin panostettu ja kattava sukuselvitys. Upeaa työtä!

15.01.2015 järjestetty KERJ:n laatuarvostelutilaisuus antoi meille taas aihetta juhlaan, kun orimme keräsi tuomaristolta 104p., mikä oikeutti kimomme KERJ-I -palkintoon!

Luonnekuvaus

Virkku on hirvittävän fiksu hevonen ja kaiken päälle varsin hyväkäytöksinen, mutta se on niin orimainen, että oksat pois. Toisen orin kanssa samassa tilassa oleminen on hevoselle aivan liikaa ja kaikki tammat ovat Virkun naisia, eivät kenenkään muun. Virkku on myös hieman pattipäinen, se ei halua joustaa, kun se on jotain päättänyt ja orin päätökset johtavatkin keskusteluihin siitä, kumpi on loppujenlopuksi oikeassa ja kumpi väärässä. Jos kuitenkin unohdetaan turhan karjas käytös sekä hevosen ilmiselvä kivikalloisuus, Virkku on mitä fiksuin ja hyvätapaisin hevonen. Se ei ala ryttyilemään ihmiselle turhista, se ei pure, potki, linttaa tai ole muuten hirviö ja ratsastettavuudeltaankin varsin hyvätapainen. Virkku toimi ennen vaunuhevosena, mutta ei oikein hommassa viihtynyt joten siitä leivottiin kenttätykki. Ori viihtyy uudessa leipätyössään hyvin, mutta kärryjä se ei edelleenkään perässään halua pitää.

Hoitaessa ori on tallimme fiksuimpia, ainakin niin kauan, kuin turhan lähellä ei ole ihania tammoja tai oreja, joille pitäisi uhitella. Yksin ollessaan Virkku on rauhallinen, mutkaton kaveri, joka nauttii rapsutuksista harjauksen ohella eikä sano vastaan yhteenkään hoitotoimenpiteeseen. Korvakarvojen trimmaamiselle kimo tosin nyrpistele turpaansa, mutta ei lähde siltäkään hommalta karkuun. Virkulle saa kaikessa rauhassa räpeltää harjan täyteen pikkulettejä tai klipata sydämiä kyljet täyteen, eikä ori sano mitään. Raspaus, rokotukset, kaikki muut kengittäjän ja eläinlääkärin operaatiot sujuvat rutiinilla, pesarilla on kivaa ja kaikkialla kukkasia. Ihastuttavan helppo hevonen!
Kehut loppuvat siihen, kun Virkkua lähtee taluttamaan. Testosteronimörkö tanssahtelee, puskee lapa edelle, saattaa nykiä päästäkseen irti ja mitähän vielä. Virkkua taluttaessa on parasta laittaa hanskat käteen ja ottaa raippa matkaan, niin hilluva ori muistaa muutakin kuin libidonsa. Samaa lapa edellä puskemista ja muuta kivaa esiintyy kun oria lastaa, minkä vuoksi taluttaja saakin olla tarkkana taluttaessaan oria traileriin / rekkaan / missä hevosta nyt kuljetetaankaan. Virkku on rauhaton niin kauan kuin ollaan paikoillaan; se kuopii, potkii ja kiljuu, mutta auton startatessa hevonen rauhoittuu ja mässyttää heiniä kaikessa rauhassa. Liikennevaloihin pysähtyminen aiheuttaa potkukonserton, eikä Virkkua voi kisapaikalla jättää hetkeksikään koppiin tai se ryskää niin, että parkkialueen valvoja komentaa ottamaan elikon kopista.

Vaikka miten orilla meinaakin olla kallo rakennettu kivestä, se on oikein mukava tapaus käsitellä myös selästä käsin. Virkulla on menevyyttä ja tekevyyttä, mutta se malttaa kuunnella myös mitä kuskinpukilta on sanottavaa. Virkku ei ole mikään herkkä unelmien valkoinen ori, se meinaa olla kovakylkinen ja -suinen kaakinkuvatus jota tulee kirottua, kun ensin sitä ei meinaa saada raviin ja sitten ei meinaa saada hidastettua. Vaikka ori on melko miellyttämisenhaluinen, sillä on oma mielipiteensä apujen kuuntelemisesta eikä se siis ole kovinkaan herkkä tapaus. Vauhtia kyllä riittää, mikä on tietysti kenttähevoselle ihan hyvä ominaisuus, vaan kun ohjasotteet eivät meinaa mennä läpi se ei ole mukavaa ollenkaan. Virkun kanssa pitää olla määrätietoisuutta, härkäpäisyyttä ja ajoittain ihan puhdasta kovakalloisuutta, muutoin hevonen runnoo itse omat mielipiteensä läpi. Orin kanssa kun tappelee tarpeeksi kauan mielipiteiden mielekkyydestä se alkaa kyllä toimia. Herkkää, ajatuksella toimivaa hevosta Virkusta ei koskaan saa, mutta apuja kuuntelevan työintoisen tapauksen kyllä.
Esteillä ori poikkeuksetta kuumuu. Ärräpäät lentelevät, kun normaalistikin kovakalloinen ja kovasuinen ori tuntuu muuttuvan täysin kuuroksi, kuin mummo joka unohti kuulolaitteensa kotiin ja kiinnitti rakettimoottorit Harley Parkinson -rollaattoriinsa. Onhan Virkku toki lahjakas hyppääjä ja tekee tulosta, sen vauhdin saa hillittyä kun tarpeeksi käyttää pidätettä, mutta aina orin kanssa on tietty jännitysmomentti hidastaako se vai ei. Sama meno jatkuu maastossa, Virkku ottaa kierroksia ja kuumuu, ryskää menemään iloisella mielellä. Ori ei onneksi ole kompurointiherkkä, mutta sen vauhti ei kyllä aina mieltä ylennä. Virkun kanssa yhden ohjan pysähdys on kova sana, mikäli pidäte ei muuten meinaa mennä perille. Jos orin saa rauhoittumaan, se on todella miellyttävä maastokaveri - varma ja reipas.

Kisoissa Virkku on se kovaan ääneen kiljuva, hivenen hermostuneen oloinen testosteronimörkö, joka saattaa varomattomalta käsittelijältä lähteä livohkaan. Suomenhevosorille nousee heti päähään kisojen ihmis- ja hevosvilinä sekä jännittynyt tunnelma, ja siinäpä sitä sitten ollaan kun hevonen haluaa vuorotellen haastaa riitaa, flirttailla henkensä edestä ja olla niin mahtavaa kisaratsua, että! Yleensä Virkku on käsihevosalueen vitsi ja häirikkö, joka kierretään kaukaa orin venkoilun vuoksi.
Verryttelyssä Virkku ei ole yhtään sen parempi. Hevonen kerää valtavasti pöllöenergiaa korviensa väliin ja purkaa sen kaahaamalla, askellaji vapaa (joskin yleensä se on tikuttava, shettismäinen ravi). Virkku vaatii tajuttoman pitkän, huolellisen verryttelyn, että se saa energiansa purettua ja kykenee keskittymään työntekoon. Aina aika ei riitä tai hevonen on kerännyt niin paljon virtaa, että suoritus menee sirkusesitykseksi jonka suurin tähti (ja pelle) Virkku on. Ori itse tuntuu ajattelevan kaiken julkisuuden olevan hyvästä, mutta ratsastaja tuppaa olemaan eri mieltä.
Toimiessaankin Virkku on kuumuva ja vahva kädelle, oria joutuu tosissaan pidättämään ja komentamaan. Kisoissa ori tosin on harmillisesti aina vähän kovakalloisempi kuin kotona.

Sukutaulu & -selvitys

Virkku on entinen valjakkohevonen, ja se näkyy orin sukutaulussa, vaikka seassa on valjakkohevosten lisäksi monitoimihevosia ja puhtaita ratsuja. Ori itse ei kärryhommista välittänyt, joten me leivoimme kimostamme kenttäpelin. Orin sukutaulu ei ole mitenkään huippuhyvä, muttei erityisen kehnokaan, aika lailla keskiverto kaikin puolin. Jos ei muuta, niin kenttähevoselle suku on harvinainen, joten erisukuisten morsianten löytyminen kenttähevosten piiristä on taattu.

Jälkeläiset

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Valmennukset

12.03.2014 kouluvalmennus, valmensi *lumienkuli*
Olin jälleen lupautunut valmentamaan Lissua kouluratsastuksessa, mutta tällä kertaa vuorossa olisi valmennus minulle uuden tuttavuuden Virkun kanssa ja valmennuksen tasoksi oltiin sovittu helppo a. Tällä kertaa olin ajoissa, sillä viimeksi olin myöhästynyt hieman ja en halunnut tehdä samaa virhettä uudelleen. Olikin hyvä juttu tulla hyvissä ajoin, sillä myös Lissu oli hieman etuajassa paikalla ja näin ollen päästiin aloittamaan valmennuskin hyvissä ajoin. Heti alkuun pyysin ratsukkoa aloittamaan alkulämmittelyt, jotta voisin samalla tarkkailla kuinka he toimivat yhteistyössä ja aluksi Virkku ei meinannut kuunnella ollenkaan Lissun antamia apuja. Kehotinkin Lissua antamaan ratsulleen huomattavasti napakammat avut, josko se auttaisi orin tottelevaisuuteen. Vaatikin aika paljon napakammat avut, jotta Virkku saatiin liikkumaan kunnolla ja sen jälkeen vaadittiin kohtuullisen napakat pidätteet, jotta vauhti saatiin pysymään kumminkin inhimillisenä. Kun ratsukon vauhti alkoi olla sopiva ja Virkku alkoi kuuntelemaan apuja paremmin, päästiin aloittamaan itse valmennus. Ensimämiseksi tehtäväksi annoin ratsukolle keskikäynnin kokoamisen ja vaikka vauhti meinasikin olla hieman liian kovaa, sai Lissu kumminkin ratsunsa hallintaansa suhteellisen helposti ja näin ollen vauhtikin hidastui oikeaksi. Seuraavaksi pyysin ratsukkoa kokeilemaan lisättyä käyntiä ja siirtymään siitä lisättyyn raviin. Lisätyn käynnin aikana vauhti meinasi jälleen kohota liiallisuuksiin, mutta jälleen kerran Lissu sai hyvin hallittua ratsunsa ja molemmat askellajit onnistuivatkin moitteettomasti. Treenasimme vielä jonkun aikaa helppo a tasoisia asioita ja lähes joka harjoituksen aikana Lissu joutui hillitsemään ratsunsa vauhtia sillä lähes joka kerta vauhti meinasi nousta liialliseksi. Kehaisinkin Lissun tapaa antaa napakat pidätteet, joiden avulla hän sai ratsunsa hyvin hallintaansa ja näin ollen valmennuskin onnistui paremmin kuin jos orin olisi antanut hillua tahtomallaan tavalla. Valmennus alkoikin pikku hiljaa olemaan loppusuoralla joten pyysin ratsukkoa aloittamaan loppuverryttelyt. Kehotin vielä ratsukkoa treenaamaan napakoita pidätteitä, sekä apuja vielä kotioloissakin, josko Virkku alkaisi jossakin vaiheessa tottelemaan ratsastajaansa paremmin.

28.03.2014 Kouluvalmennus, valmensi Sanna Eloranta
Virkku vaikutti valmennuksen alussa reippaalta ja yhteistyöhaluiselta. Ratsastit oria taitavasti, ja istuntasi mukautui lähes täydellisesti orin liikkeisiin. Aloitimme valmennuksen tekemällä temponvaihteluharjoituksia sekä siirtymisiä, jotta Virkku alkaisi ottaa takajalkojaan enemmän käyttöön. Kun olimme saaneet orille ihanteellisen reippauden ja tomeruuden, siirryimme pohkeenväistö- ja taivutusharjoituksiin. Pohkeenväistöissä Virkku lähti helposti väistättämään liikaa, ja pyysinkin sinua ratsastamaan sen mieluummin onnistuneissa pikkupätkissä kuin yhdessä huolimattomassa klöntissä. Otit kehotukseni vastaan ja työstit väistöä kerta kerralta onnistuneemmin. Taivutukset sujuivat teiltä hyvin. Teimme myös laukanvaihtoharjoituksia, joita Virkku oli selvästi tehnyt ennenkin. Ratsukolla oli hiukan hankaluuksia vastalaukan suhteen, mutta ongelmat saatiin korjattua valmennuksen loppuun mennessä. Upeaa työskentelyä molemmilta!

01.04.2014 Estevalmennus, valmensi inka husu
Narri laukkasi maneesissa jo kimolla orilla, kun astelin sisälle. Pyysin häntä aloittamaan heti puomitehtävillä ja hakemaan oria kuulolle. Virkku oli energinen ja ravasi tahdikasta vauhtia eteen, mutta kuunteli kuitenkin hyvin ratsastajaa. Pikku hiljaa orissa kuitenkin näkyi hieman kuumumisen merkkejä, joten käskin narria liikuttamaan ohjia jatkuvasti. Aloimme ottamaan hieman verryttely hyppyjä pienille esteille ja kavaleteille. Virkku hyppäsi suurilla loikilla, vaikka itse este ei ollut korkea. Narri joutui hieman jarruttelemaan orin menoa, sillä välillä Virkku otti hieman spurtteja. Nostelin esteitä ja aloimme työstämään linjaa eri kokoisilla laukoilla. Alkuun oli tarkoitus tulla hieman lyhyemmässä laukassa kuin normaalisti. Ori kokosi oikein hienosti itseään, vaikka ratsastaja sai kunnolla pidätellä. Pariin kertaan pyysin narria nostamaan käsiä korkeammalle, jotta ori jarruttaisi. Lisääminen toi ratsastajalle ongelmia, toisin kuin Virkulle. Ori puski kuolainta vasten ja lisäsi vauhtia useaan otteeseen liian paljon. Pidätteet eivät aikoneet mennä läpi, ennen kuin narri suorastaan kiskaisi ohjista. Virkku kuunteli pidätettä onneksi ja kuuliaisuus tuli osittain takaisin. Jatkoimme vielä parit kerrat linjalla, jonka jälkeen työstettiin hieman vinosti hyppäämistä. Esteet laskettiin ristikoiksi, jotka olivat keskeltä reilut kuusikymmentä senttiä eli ei mitään hirveän isoja. Virkku hyppäsi hyvin vinoon ja orikin joutui töihin kunnolla, sillä kuolainta kuunneltiin nyt jo hyvin. Ratsastajakaan ei joutunut enää tekemään töitä yhtä paljon, mutta sai tarkkailla koko ajan tuntumaa. "Katse ylös, jalat alas ja elävä kuolain", huusin kentän laidalta. Näillä avuilla narri sai oriin kuuliaisuutta. Loppuverryttelyn ratsukko sai tehdä omatoimisesti.

19.04.2014 Maastoestevalmennus, valmensi Miivi
Olin tallilla Virkun jo lämmittelyä seuraamassa. Se meni kouluratsastuksen puolelle, Virkku ei meinannut totella niinkään yksikertaista apua kuin pidätystä. Ori yritti paeta kuolaimia, nosti päänsä taivaisiin ja sai ohjat melkeinpä katkeamispisteeseen. Meni yli puoli tuntia, ennen kuin uskalsin pyytää Virkun ulos kentältä kohti maastoa. Siellä se kavahti pystyyn heti ensimmäisen risuesteen nähdessään ja hyppäsi varmaan metrin ilman ennen kuin kukaan reagoi millään tavoin orin temppuiluun. Onneksi se ei häipynyt paikalta, vaan kykeni hyppäämään kaksi ensimmäistä estettä ilman ongelmia. Loppuradan ori hyppäsi myös ratsastaja selässään, mutta Narrilla ei ollut minkäänlaista hallintaa oriin, ja se kaahotti aivan uskomatonta vauhtia ympäri rataa. Suorituksen jälkeen oli kuitenkin pakko palata hyppimään, tästähän minä sain palkkaa. Ennen hyppyjä annoin tosin Narrin kokeilla hallittua laukkaa. Rata meni miten meni, tarkoituksena oli tosin vain hillitä laukan vauhti raippaan ravin tahtiin ja myödätä todella hetkellisesti vain esteiden yllä. Se meni ihmeen hyvin, ja viimeisellä kerralla sanoin, että nyt kovaa! Ja hehän menivät, jos vain he menisivät yhtä kovaa Virkun ollessa hallinnassa, olisivat asiat taivaallisen hyvin.

06.05.2014 Maastoestevalmennus, valmensi Dora
Tänään pääsin vähän erilaiseen hommaan, nimittäin pitämään maastoestevalmennusta Susirajan tiluksille. Valkea suomenhevosori Lissu selässään tanssahteli pitkin muhkuraista metsäaukiota, jolla törrötti vaikka minkä näköistä maastoestettä. Oli pientä mäkeä ja ylöspäin kohoavia palkkeja ja alashyppyjä. Kaksikko oli lämmitellyt ennen tuloani jo kentällä joten maastossa pääsimme suoraan asiaan. Lissun ja Virkun tuli hypätä ensin kaksi tukkia ylämäkeen ja sitten hypätä pienen mäen päällä oleva tukki alamäkeen. Kimo ori oli todella reippaalla päällä ja tuntui ryöstävän aika paljonkin esteelle. Lissu yritti pidätellä, mutta höyryveturin tapaan suomenputte kirmasi mäkeä ylös ja loikkasi mennessään molemmat tukit. Kielsin Lissua päästämästä hevosta viimeiselle esteelle ja hän ratsasti orinsa alas mäen sivua pitkin, joka oli loiva ja johon esteitä ei ollut asetettu. Kyseistä esterykelmää tahkottiin melko pitkään, sillä halusin Lissun hallitsevan Virkun täysin ja orin täytyi tajuta ettei se saisi pinkoa menemään kuin mielipuoli. Viimeiset hyppykerrat menivät nappiin ja suomenhevonen hyppäsi todella rohkeasti eikä empinyt edes alamäkeen pomppaamista. Toisena kokeilimme 3-osaista estettä joka muodostui tukista, haudasta ja toisesta tukista. Ratsukon tuli siis hypätä ensimmäinen tukki ja päätyä näin hautaan, hypätä sieltä ylös ja hypätä viimeinen tukki. Tukkien korkeutta pystyttiin säätämään ja asetin ne alkuun vain 60 sentin korkeudelle. Tehtävä ei kuitenkaan edes hetkauttanut valmennettavanani olevaa tehokaksikkoa joten nopeasti pääsin tukit nostamaan ihan Virkun omalle tasolle eli metrin korkuisiksi. Nyt hyppelystä tuli jo vähän haasteellistakin. Virkku toimi silti hyvin ja pysyi hyvin ratsastajalla hanskassa. Ori hyppäsi mielellään ja oli mukava seurata sellaista hevosta, joka mielellään teki töitä. Maastoesteiden tahkoamisen jälkeen loppuverryttelyt ratsukko sai mennä tekemään kentälle.

15.05.2014 Kouluvalmennus, valmensi Soneü
Virkku kulki uralla reippaassa käynnissä. Alkuverryttelyiden aikana sait ottaa avut aika napakasti läpi, ennen kuin Virkku suostui ravaamaan yhtä reippaasti. Vauhdikas ravi kuitenkin löytyi tältäkin orilta ja volteilla se taipui hyvin, joskin alkuun hieman lapa edellä kulkien. Valmennuksen aiheena oli pohkeenväistö, joka aloitettiin heti alkulämmittelyiden jälkeen lyhyeltä sivulta keskihalkaisijalle kääntyen, ja siitä takaisin pitkälle sivulle väistäen. Virkku ei aluksi kuunnellut apuja ollenkaan, vaan käveli suoraan pidätteiden läpi pitkälle sivulle. Lopuksi sait kuitenkin pidätteetkin läpi ja riittävä määrä poikitustakin rupesi löytymään. Toiseen suuntaan väistö sujuikin jo helpommin, vaikka hieman enemmän vauhtia olisi saanut käynnissä olla. Väistöpätkät otettiin vielä ravissa, joka oli hieman haastavampaa kuin käyntiväistö, mutta sujui kuitenkin hyvin. Väistöjen jälkeen nostettiin laukkaa. Virkku innostuikin laukasta sen verran, ettei se millään olisi halunnut enää siirtyä raviin. Valmennus alkoi kuitenkin olla lopuillaan, ja jäljellä oli enää loppuverryttelyt. Virkku ravasi pääosin rennosti ja tyylikkäästi, vaikka vauhtia löytyi edelleen hieman liikaa.

25.05.2014 Estevalmennus, valmensi momelus
Kimoja suomehevosia tulee harvemmin vastaan, joten alitajuisesti odotin mielenkiintoista estevalmennusta, vaikka väri harvemmin suorituskykyyn vaikuttaakaan. Olin kuitenkin oikeassa mielenkiintoisesta, mikä kävi selväksi jo veryttelyesteillä. Korvat hörössä kohti 60 sentin ristikkoa juokseva ja ainakin puolen metrin ilmavaran jättävä ori oli kieltämättä melkoinen näky. Virkun (voi miten osuva nimi!) kiinniottaminen esteen jälkeen ei näyttänyt maailman helpoimmalta tehtävältä, minkä takia ohjeisti ratsastajaa kääntämään voltille heti esteen jälkeen. Vauhti vain kiihtyi tunnin edetessä, ja valmentajaakin alkoi hirvittää orin omat askelvalinnat sarjaesteille.
"Nyt annan kyllä luvan nykäistä sen hevosen istumaan, jos se ei muuten hidasta!" huusin erään erityisen hurjan kolmoissarjan jälkeen - tämän eläimen kanssa ei jumppasarjoja hypeltäisi. Vahinkoa peläten vaihdoin tehtävän pieneen rataan keskipitkillä teillä ilman sarjaesteitä. Käännöksissä ratsastaja sai tehtyä pidätteitä ja ratsastettua oria tehokkaammin kuin pelkkää suoraa posottamalla. Suhteellisen hallitussa laukassa suoritetun radan jälkeen päästin ratsukon keventelemään loppuveryttelyä, vaikka Virkku olisi vauhdista päätellen hypännyt vielä vaikka kuinka kauan.

15.08.2014 Kouluvalmennus, valmensi Jenna S.
Virkku oli alkuvalmennuksesta hieman jäykän ja vastahakoisen oloinen. Se puri kiinni kuolaimeen ja vastusteli narrin antamia apuja. Kehotin narria ratsastamaan aluksi kevyessä ravissa puolipitkin ohjin muistaen kuitenkin tasaisen ulko-ohjan tuntuman. Siinä samalla korjailin narrin istuntaa ja pelkästään tämä auttoi Virkkua hieman rentoutumaan. Muistutin, että kouluratsastuksessa tärkeintä on hevosen rentous eikä rentoa hevosta saa pakottamalla. Kehotin narria kokoamaan ohjia hieman enemmän ja houkuttelemaan Virkkua rennosti käden ja pohkeen väliin niin, että takaosa toimii moottorina. Tänään tarkoituksena olisi saada Virkku taipumaan oikein kunnolla kyljistään, joten kehotin narria tekemään paljon isoja ympyröitä. Samalla kehotin pysymään napakkana ravin tahdin kanssa, sillä Virkku tuntui yhä edelleen hieman jäykältä ja laiskahkolta. Kohta siirryimme harjoittelemaan kolmikaarista kiemurauraa minkä lisäksi vielä jokaiseen kaarteeseen tehtiin voltti. Tämä on erinomainen alkuverryttely myös kotitreeneihin, sillä tässä hevonen tulee verryteltyä molempiin suuntiin tasapuolisesti. Lisäksi hevonen joutuu oikeasti tekemään töitä ja taipumaan, eikä pääse puremaan kuolaimeen kiinni kun asetus-suoristus-asetus vaihtuu koko ajan. Aluksi tuntui, että narri unohti huolellisen suoristamisen kaarien välissä mutta ongelma korjaantui pian. Tästä siirryimme harjoittelemaan halkaisijalla pujottelua tötsien välistä. Tässäkin kohtaa muistutin suoristuksesta, ettei koko harjoitus mene plörinäksi ja sinne tänne ohjien vetämiseksi. Siis lyhyen, askeleen mittaisen suoristuksen kautta taivutus uuteen suuntaan. Aluksi tehtävä meni vähän säheltämiseksi ja hetkellisesti jo saavutettu herkkyys ja rentous katosi Virkusta. Kohta narri kuitenkin tajusi jutun juonen ja tämäkin alkoi sujua. Vielä vähän rentoa laukkaa koko kenttää ympäri molempiin suuntiin, jotta Virkku saa vähän venyttää itseään välillä alaspäin taivutusten välissä. Pienien välikäyntien jälkeen siirryimme harjoittelemaan avo-ja sulkutaivutusta pienissä pätkissä. Tämä sujui melkein heti kuin vettä vain, mitä nyt Virkku välillä meinasi juosta tehtävien läpi liian reippaasti. Loppuverryttelyissä keskityttiin vielä siirtymisiin käynnin ja ravin välissä sekä ravin sisällä pitkässä muodossa, sillä Virkku ei tuntunut vieläkään tajuavan kunnolla pidätteiden merkitystä. Hienoa työskentelyä sekä ratsastajalta että ratsulta!

07.09.2014 Estevalmennus, valmensi Hessi
Valmennuksen ideana oli keskittyä tarkkuuteen ja etenkin esteelle lähestymiseen. Koska ratsastaja oli kertonut minulle Virkun kuumumisesta esteillä, kehotin heti alkuverryttelyssä tekemään orilla avotaivutuksia ennen kuin ratsukko aloitti ravi- ja laukkapuomien menemisen. Puomit sujuivat ongelmitta, mutta kun ryhdyttiin hyppäämään ensimmäistä pystyestettä, Virkku oli heti lentoon lähdössä ja tykitti esteelle. Ohjeistin ratsastajaa pitämään pohkeet lähellä kylkiä ja tekemään isoja ympyrällä ja esteelle lähestyttäessä.

Pystyesteen jälkeen siirryttiin hyppäämään 70 cm okseria suoralla lähestymisellä. Virkku kaahotti esteelle ratsastajan puolipidätteistä välittämättä, mutta hyppäsi esteen puhtaasti. Jotenkin ratsastaja sai aina suhteutettua oriin askeleet oikein lähestymisessä ja oikea ponnistuspaikka löytyi. Kun pyysin ratsastajaa hyppäämään toista samankorkuista okseria lähestymällä vasemmassa kierroksessa kaarteesta, alkoivat puomit tippua. Parin pudottamisen jälkeen puolipidätteet alkoivat vihdoin mennä läpi, ja ratsukko suoritti okserin puhtaasti. Samaa okseria harjoiteltiin vielä oikeassa kierroksessa, minkä jälkeen ratsukko sai hypätä mutkittelevaa viiden esteen rataa. Radalla oli kolme peruspystyestettä sekä kaksi okseria. Kaksoissarja tuotti ongelmia, koska Virkku tuli pystyesteelle vauhdilla ja yritti selvitä okserista yhdellä laukka-askeleella esteiden välissä. Loppuvalmennus menikin hakiessa puhdasta ja tasapainoista suoritusta radalta. Ratsastaja joutuikin tekemään paljon töitä saadakseen avut läpi kovakalloisen oriin kanssa, mutta ehdottomana plussana oli ratsastajan rentous ja hypyissä mukana pysyminen vauhdista huolimatta.

Päiväkirja

Päiväkirjaan

Hoito-ohjeet

Päiväjärjestys
maanantai: maastoon
tiistai: pikkuesteitä (max. 70cm)
keskiviikko: vapaa
torstai: verryttelyä sileällä
perjantai: koulua
lauantai: maastoon
sunnuntai: esteitä

Hoito- ja loimitusohjeet
Fleeceloimi jos hikinen. Loimitus tarvittaessa.

Varusteet
Koulusatula, kolmipalat ja suitset alaturpahihnalla.
Hypätessä (ja maastoon) estesatula, pelham kaksilla ohjilla, suitset alaturpahihnalla, panssarivyö ja etusiin jännesuojat.