Säkkikuvitelmatar VH20-018-0706

Nimi	Säkkikuvitelmatar "Säihke"	Kasvattaja	Susiraja, Suomi
Rotu, sukupuoli	suomenhevonen, tamma	Omistaja	Susiraja (VRL-06046 ja VRL-12701)
Säkäkorkeus, väri	157cm, tummanpunarautias	Meriitit	VIR MVA Ch, YLA1, KTK-II, SLA-I*, KRJ-I, ERJ-I
Syntynyt, ikääntyminen	s. 20.08.2020, 18v satunnainen (4v 10.09.2020)	Painotuslaji, koulutustaso	yleispainotteinen va B / 120cm

31.08.2020 Haltiasalo BIS12 MVA-SERT (Päätuomari: alaera)

07.11.2020 Säihkeelle myönnettiin VIR MVA Ch -arvonimirimpsu näyttelymenestyksensä merkiksi.

30.11.2020 säkenöivä Säihkeemme kantakirjattiin R-suunnalle KTK-II -palkinnolla!

20.12.2021 Lissu itki melkein kirjaimellisesti räkä poskella Säihkeen saadessa rotulaatuarvostelutilaisuutensa ainoan SLA-I* -palkinnon 107 pisteen saaliilla. Meidän harhalapsemme!!

30.06.2022 Harhainen Harhalinjainen menestys jatkui Säihkeen ERJ-I -palkinnon myötä. Tamman 110 pisteen lopputulos oli koko tilaisuuden korkein. Ja taas Lissu vetisteli niin, että kaikkia hävetti.

31.08.2022 harhatammamme antoi jälleen juhlanaihetta; KRJ-I -palkinto 111 pisteellä, jotka olivat tilaisuuden korkeimmat. Ja kuten yleensä, Lissu vollotti menemään.

30.09.2022 Säihke sai vielä yhden korean sulan hattuunsa; 115 pisteen ja AP1-maininnan arvoinen YLA1 -palkinto. Joku muukin kuin Lissu saattoi, kerrankin, nyyhkäistä.

© kuvaaja ei halua nimeään mainittavan.

Luonnekuvaus

Me ei tiedetä miksi tää on näin lahjakas, mutta ei meitä oikeastaan kiinnosta, kun se nyt vaan on niin hyvä. Tai olisi, jos Säihke ei sitten muilta osin olisi niin.. paska. Maastossakin tamma varmaan menisi sen saman 120cm mitä rataesteillä, mikäli mokoma porsas ei koko ajan jäisi joka puskan kohalle syömään. Hirveän hyvännäköinenhän tämä on, heittämällä emälinjansa kaunein, joten siinä mielessä edistystä on tapahtunut. Ja se lahjakkuus, ei unohdeta sitä lahjakkuutta! Ihan sama, vaikkei se aina tekemisessä tai kilpailutuloksissa näy, niin todistetusti tai ainakin väitetysti Säihke edustaa hillittömän lahjakasta monipelisuokkia moneen menoon. Olkoonkin, että meille ominaiseen tyyliin tamma edustaa lähinnä sitä menemättä jättämistä, koska arvon neiti hevosta ei kiinnosta juuri muu kuin syöminen ja sotkeminen. No, sen siitä saa, kun linjaa Telmaa.

Matolääkkeet tamma suorastaan ahmii, ruokakin menee alas sellaista tahtia, että tässä on harkittu ties mitä kuonokoppavirityksiä, jottei Säihke mene tukehtumaan hotkiessaan turhan isoja suupaloja valtavalla vauhdilla. Tuollainen syöntitahti kun vaatisi ennemminkin virtahevon kuin perus suomenhevon suuta. Säihke ei menetä ruokahaluaan myöskään vieraissa paikoissa, ja noin muutenkin sen vatsa tuntuu olevan terästä, samaten purukalusto ja suolisto. Näiltä osin tamma on myös eläinlääkärin mielestä priimaa. Tarkastaessakin Säihke käyttäytyy oikein mallikkaasti, ei sitä kiinnosta, tökitäänkö sitä neuloilla vai raspataanko hampaita, kaiken saa tehdä. Kengitettäessäkin sama virsi, ei ongelmia, ja kehuja tulee myös hyvästä kavioaineksesta. Välillä tamma tosin testaa, kärsiikö kengittäjään nojailla, mutta harvemmin. Säihke on hoksannut saavansa vakikengittäjltämme porkkanan tai kaksi, mikäli ei nojaile, nojailun kanssa herkut jäävät saamatta ja koko kengityksestä jää käteen vain manikyyri ja lämmintä kättä. Pyh!
Sanomme kasvattiamme porsaaksi, koska se rynnii syömään aina tilaisuuden saadessaan (ketju turvan yli talutettaessa!!), minkä lisäksi arvon neidin karsina on aivan kammottavassa kunnossa joka ikinen päivä. Vaikka sikahan on oikeastaan aika siisti eläin, Säihke ei. Ruokarynnintää lukuun ottamatta Säihke on ihan fiksukäytöksinen tamma, se paikoillaan betoniporsaan lailla seisova rautahermo, jonka korvat saa pyöritellä puneille ja hännän uskoa oman elämänsä parturikampaajan huomaan. Säihke ei hermostu tai käyttäydy huonosti, koska sitä ei taida oikeastaan kiinnostaa. Satuloidessakaan se ei pullistele, Säihke kun on huomannut maailmassa olevan paljon tehokkaampia työskentelyprotesteja kuin satuloidessa pullisteleminen.
Lastatessa saa olla tarkkana, ettei Säihke rynni koppiin/rekkaan heinäverkon perässä. Ulos kävely sujuu huomattavasti rauhallisemmin. Matkustettaessa ainoa ongelma on heinien mahdollinen loppuminen, ja sen kyllä huomaa raudikon aloittaessa rymistelynsä. Muutoin Säihke ei matkanteolle korvaansa lotkauta, vaikka mahdolliset seuralaiset stressaisivat itsensä vatsahaavan partaalle.

Säihkeen emälinjassa tapahtui tiettyä.. tasonotkahdusta, jonka tämä daami on kuronut takaisin korkojen kera. Vaativa B ja metrikakskyt on ihan älyttömän hyvin suomenhevoselle, ja ai että me olemme ylpeitä! Meidän kasvattimme ja tämmöinen monitoimilahjakkuus! Ja kun kilpailuista tulee tuloksia, ne ovat hyviä, ruusukkeita on ihan rotu- ja lajicupeista asti. Ai että, kyllä tämmöisen kanssa kelpaa.
Paitsi ettei kelpaa. Säihke lienee jumahtanut teiniangstiin tai ainakin teinikapinaan, asennetta kuvaa parhaiten "evvvk" eikä ilme ole juuri nätimpi. Toisinaan, etenkin hypätessä, harhaneitomme oikein innostuu, erehtyy pitämään hauskaa, ja tämmöisinä päivinä kaikki ne mainitsemisen arvoiset tulokset, somekuvat ja -videot on saatu aikaiseksi. Somen ulkopuolelle jää paljon henkistä kädenvääntöä Säihkeen jumittuessa paikoilleen ilman, että liikkuu hyvällä, pahalla tai rahalla.

Omakehu haisee vaan ei kiinnosta, pitäkää nenistänne kiinni. Säihke ei ehkä halua aina liikkua, tai sitten se liikkuu jokseenkin käsijarru päällä suoraan kohti lähintä syötävää asiaa (pusikko, koristekukat, tuomarin komea lierihattu..), mutta hyvin tämä liikkuu yhtä kaikki. Näillä säihkysäärillä onkin hyvä hurmata tuomaristo kaikissa kolmessa askellajissa, jotka tammamme kohdalla ovat vähän sitä parempaa Seppälää. On tahtia, elastisuutta, yliastuntaa, suora ja väljä askel ilman mitään hivutuksia tai kopsimisia, ryhtiä kuin ruhtinattarella ja takaosassa sellainen moottori, että kylän amispoikien amisautot jäävät kirkkaasti kakkoseksi. Minkä Säihke koulupuolella osaa, se osaa hyvin, ei tällä oikeastaan ole muita Akilleen kantapäitä kuin se ajoittainen asenneongelma.
Esteillä tämä on ihan yhtä hieno, upea ja kaikkea muutakin ärsyttävän upeaa. Sietää tämän tason hyppääjän ollakin. Hyppytekniikka sekä esteäly ovat kunnossa, vauhtia on tarpeeksi, asennetta riittää, mikään johde ei jännitä, maastoesteilläkään ei jäädä ihmettelemään vaan mennään reippaasti kaikesta ylitse. Säihke on ketterä, kylmäpäinen hevonen, varmajalkainen pikku ohjus, joka tekee rehellisen jäätäviä (siinä hyvässä mielessä) suorituksia esteradoilla kaiken mennessä nappiin. Jos ei mene, sitten kaahataan liputtajan ohi sen viimeisen esteen sijasta tai jotain muuta yhtä turhaa ja typerää.

Kilpailuissa tulos on priimaa tai vääränlainen pannukakku, ihan arvon tamman mielialasta riippuen. Säihke kyllä tykkää kisapäivistä, kutkuttavasta jännityksestä sekä odotuksesta, suorituksesta saatavasta pienestä adrenaliinipiikistä, yleisöstä. Vaan ei sitä nyt ihan joka kerta sovi tehdä kaikkea sovinnolla, muutoin joku vielä luulee, että Säihke on jotenkin aikuistunut. Eihän nyt sellaista, ainakaan Susirajassa, ainakaan tällä suvulla.

Sukutaulu

i. Säkkihuikka † YLA1, SLA-I, KRJ-II, ERJ-I sh, trt, 157cm	ii. Säkkikuvitelma † YLA1, SLA-I*, KTK-III, KRJ-I, ERJ-I sh, trt, 156cm	iii. Säkkijärvi † YLA2, SLA-I, KRJ-II sh, tprt, 161cm
		iie. Harhakuvitelma YLA1, SLA-II, KTK-III, KRJ-II, ERJ-II sh, rt, 153cm
	ie. Kalminko † KTK-III, SLA-I, ERJ-I sh, m, 160cm	iei. Vilminko † YLA2, SLA-I, ERJ-II sh, prt, 154cm
		iee. Katiska eli Katiska † YLA2, SLA-I*, ERJ-I sh, klm, 160cm
e. Ch Harhankaipuu ✝ YLA1, KTK-III, SLA-I*, KRJ-I, ERJ-I sh, prt, 159cm	ei. Hallankaipuu ✝ YLA2, KTK-III, SLA-I, KRJ-I, ERJ-I sh, m, 157cm	eii. Hallelujaa ✝ sh, m, 160cm
		eie. Hallanvaara YLA1, SLA-I, KRJ-II, ERJ-I, KERJ-II sh, prt, 155cm
	ee. Harhakuvajainen ✝ YLA2, KTK-III, SLA-I, KRJ-I, ERJ-I sh, prt, 154cm	eei. Kehveli sh, m, 157cm
		eee. Harhakuvitelma YLA1, SLA-II, KTK-III, KRJ-II, ERJ-II sh, rt, 153cm

Jälkeläiset

s. 20.02.2021 sh-o. Kaihokuvajainen, i. Kaihovalkea, om. Haltiasalo, VRL-13283
s. 03.03.2021 sh-o. Säkkiukkonen, i. Sysiukkonen, om. enna (VRL-14704)

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Valmennukset & päiväkirja

12.11.2020 Tarinakoulukilpailut Adinassa

Tehtävänannot (valitse näistä yksi / ratsukko)
A) Yllättävä isänpäivä: Etsi meemi, joka kuvaa tämän vuoden isänpäiväyllätystä parhaiten!
B) Runosuoni sykkii: Kirjoita isänpäiväruno riimillä tai ilman, kaikki kelpaa!
C) Korttikilpa: Taiteile isälle kortti, joka liittyy hevosiin jollain tapaa.
D) Isän eka kilpailu: laita osallistumisen mukaan 10 adjektiivia, jotka lisätään valmiiseen tarinaan.

1/3 narri (VRL-06046) - Säkkikuvitelmatar VH20-018-0706 (vaativa B)
Isää jännitti kilpailupäivän aamuna ihan hirveästi, olihan vuorossa ryppyisen ratsukon ihkaensimmäinen kilpailu turvonneen yleisön edessä. Satuloituaan suhisevan ratsunsa hän istui satulaan ja toivotimme äänieristettyä verryttelyä. Verryttely sujui hyvin, ratsu oli kuuliainen ja isä muisti kuin muistikin radan ulkoa, vaikka harjoittelu olikin ollut hieman vaappuvaa. Odottavissa tunnelmissa istuimme katsomoon seuraamaan grillattua luokan alkua, joka ratsastettiin päivän toisena ja isän vuoro oli heti luokan ensimmäisten joukossa. Ensimmäiset kilpailut alkoivat lupaavasti, kun sammakonkasvoinen kuuluttaja unohti mainita kokonaan hevosen nimen kilpailijan tullessa räpyläjalkaiselle areenalle. Onneksi nolosta tilanteesta selvittiin kohteliaalla hymyllä ja isäni sai aloittaa ohjelmansa. Vaativa B-tason ohjelmaksi rata oli hyvinkin suolainen ja suoritus meni ihan penkin alle. Jäimme odottamaan jännityksellä loppuja luokan ratsastajia, mutta arvatenkin heillä meni tänään paremmin ja nälkäinen isämme jäi palkintojen ulkopuolelle. Kokemusta rikkaampana päästiin kuitenkin lähtemään kotiin.

12.11.2020 Tarinaestekilpailut Adinassa

Tehtävänannot (valitse näistä yksi / ratsukko)
A) Yllättävä isänpäivä: Etsi meemi, joka kuvaa tämän vuoden isänpäiväyllätystä parhaiten!
B) Runosuoni sykkii: Kirjoita isänpäiväruno riimillä tai ilman, kaikki kelpaa!
C) Korttikilpa: Taiteile isälle kortti, joka liittyy hevosiin jollain tapaa.
D) Isän eka kilpailu: laita osallistumisen mukaan 10 adjektiivia, jotka lisätään valmiiseen tarinaan.

4/4 narri (VRL-06046) - Säkkikuvitelmatar VH20-018-0706 (120cm)
Radioaktiivinen isämme oli ilmoittautunut iloksi (ja yllätykseksemme) isänpäivän neuvostomyönteisiin estekarkeloihin Adinaan. Saatuaan satuloitua ratsunsa päättivät he miesporukalla mennä ensin maastoon kävelemään ylimääräisiä ahdasmielisyyksiä pois hevosilta. Siellä he olivat kuitenkin huomanneet, etteivät kaikki olleetkaan osanneet varautua krapulaiseen maahan ja laittaa poliittisia hokkeja alle, joten suurella osalla oli helppo kävelyretki muuttunut elämän ja kuoleman inhorealistisen totiseksi taisteluksi. Kauhistuttava hoitaja oli onneksi ollut miesten hirviömäisellä ristiretkellä mukana ja taluttanut nämä oman elämänsä sankarit takaisin taistelutantereelle, jota myös esteradaksi kutsuttakoon. Viimein koitti ikuisuudelta tuntuneen hetken jälkeen kisojen korkkaus ja kukas muukaan se sinne maneesiin porhalsi rahanahneena, kuin meidän iskä?! Turvonneen ratansa jälkeen ei auttanut kuin todeta että onneksi tallikisoja ei ole kovin usein, ettei tarvitse tulla häpeämään toiste Adinan tiluksille. Onneksi tämän uhkarohkean suorituksen jälkeen miehet palkittiin edes saunajuomalla!

14.09.2021 Harhaisia höpinöitä, kirjoittanut Lissu T.

Säihke on varmasti tallin kuvatuimpia hevosia, ja Susirajan kaikki sosiaalisen median tilit ovatkin aika täynnään Säihkettä. Hyvin samantyylisiä kuvia, vieläpä, vaan lälläspyy, meidän talli, tilit ja hevonen, niin mehän julkaisemme vaikka saman kuvan joka päivä kuin vanhassa "Joka päivä sama kuva Pekka Poudasta moshpitissä" -faceryhmässä konsanaan.
On meillä silti (olevinaan) ihan oikea syy Säihkeen ylitsevuotavaan kuvaamiseen. Tamma on meille kaikkein tärkeimmän (nyt loppuu se nauraminen ennen ko alkaakaan!!) emälinjan tuorein tytär, armaan Telmamme tyttärentyttärentytär, ja hieno tamma onkin. Ja vaikkei olisikaan, kehuisimme Säihkettä hienoksi vaikka hampaat irvessä.

Onhan arvon neidin luonteessa ja ratsastettavuudessa omat.. vinkeensä, sanotaan nyt näin. Kuitenkin Säihkeen kanssa on tehty tulosta ja sillä on kaksi hurjan komeaa, kapasiteetikasta poikaa osoituksena periyttäjän kyvyistä (tai ainakin siitä, etteivät Säihkeen geenit sabotoi orien hyviä geenejä). Onhan tämä hieman porsas mitä ruokaan tulee, eikä treenipuoli mene läheskään joka kerta kuten Strömsössä. Säihkeen kanssa on kirottu, sitä on maaniteltu, houkuteltu, kirottu vähän lisää kun arvon tamman asenneongelmat ovat puskeneet pintaan. Ja silti me Säihkettä rakastamme, emmekä edes väkisin, eikä ratsastusvuoroista edes nurista. Minä ainakin lähden ihan mielelläni katsomaan, millä mielin Säihke on, tuleeko hommasta jotain vai sitä kiroamista. Koska tämä on Telman jälkikasvua ja Telma on paras, joten sitä myötä Säihkekin on.

Kohta tosin iskee kriisinpoikanen, kun Säihke on saavuttanut miltei kaiken mahdollisen. Mitä tässä seuraavaksi tekee? Paitsi varsan, totta kai, tammavarsa pitää saada, seuraava harha harhaiseen linjaan ja kasvattajien harhaisiin haaveisiin. Säihke itse varmaan jäisi mieluiten lomalle syömään, tai kenties lähtisi tekemään uraa jonkin rehuvalmistajan koemaistajana.

01.10.2021 Estevalmennus, valmensi Hazel

"No niin, olehan nyt siinä mokomakin..." kuulin Lissun mutisevan samalla, kun tämä kampesi itsensä piirtopäisen suomenhevostammansa selkään. Kyseisen mutinan syy selvisi mulle varsin pian, kun pääsin lähemmäs ratsukkoa. Säihkeeksi esitelty tamma olisi ollut nimittäin huomattavasti kiinnostuneempi hamuilemaan kentän puolella roikkuvia koivunlehtiä suuhunsa kuin tekemään töitä. Ja tämän seurauksena puuparan terrorisointia jatkettiin vielä moneen otteeseen alkuverryttelyn aikana. "Jaha, teillä on ilmeisesti puunkaatotalkoot pian edessä", naurahdin samalla, kun raahasin viimeisiä estetolppia paikoilleen.

Ilmassa oli syksyn viileyden tuntua, mutta onneksi viime päivinä sateelta oltiin säästytty ja Susirajan kentän pohja oli hyvässä kunnossa. Mittaillessani vielä estevälejä varmasti sopivaksi, tarkkailin sivusilmällä valmennettavaa ratsukkoani. Oli suorastaan hämmentävää, miten niin hapannaamainen hevonen kuin Säihke osasi kantaa itsensä niin kauniisti. Vaikka työtä se kyllä vaati ja siitä kertoivat myös Lissun otsalle ilmestyneet hikikarpalot. "Otetaas vähän laukkaa vielä toiseenkin kierrokseen, niin päästään sitten aloittelemaan hyppäämistä", huikkasin Lissulle, joka käänsi näppärästi ratsunsa rintamasuunnan täyskaarrolla toiseen suuntaan.

Jo verryttelyhypyistä lähtien Säihke oli hyvin kuulolla. Tamma hyppäsi sopivalla ilmavaralla ja eteni esteeltä toiselle reippaasti. Mä itse sain suurimman osan ajasta toimia lähinnä vain ihailijana ja kehua ratsukkoa, kun parivaljakko vipelsi parhaansa mukaan menemään kentällä. Eikä itse ratakaan sen hullummin sujunut. Korkeutta esteradalla oli tänään 120 senttiä ja se ylittyi kovaa ja korkealta molempiin suuntiin. Muutaman kerran Säihke tuntui ottavan nokkiinsa Lissun pidätteistä, minkä vuoksi okserin takapuomi otti välissä vähän osumaa. Muuta moittitavaa ei kerrassaan löytynyt. “Mähän toimin lähinnä vaan sivustaseuraajana tänään”, naureskelinkin, kun Lissu hidasti onnistuneen radan jälkeen tammansa raviin. Vaikea tästä oli ainakaan menoa enää parantaa, kun pelkkää priimaa pukkasi tulemaan.

15.10.2021 Kouluvalmennus, valmensi Hazel

Syksy oli jo hyvää vauhtia tekemässä loppuaan Takapajulassa. Kädet kohmeeseen kangistava kylmä syysviima puhui kovasti sen puolesta, että pian elettäisiin jo alkutalvea. Kolea keli ei kuitenkaan tuntunut hidastavan Susirajan tilan asukkaita lainkaan - pikemminkin päinvastoin. Tutulla raudikolla, Säihkeellä, oli tänään nimittäin selkeästi menovaihde päällä. Tamman selkään vuoristoratamaisesta kyydistä nauttimaan päässyt narri saikin tehdä töitä niska limassa heti alkulämmittelyistä saakka. Vauhtia riitti, mutta siitä huolimatta Säihke tuntui jäävän vähän pohkeen taakse ja puolipidätteetkin tuntuivat menevät lähinnä kuuroille korville.

Olin alun alkaen suunnitellut tämänpäiväisen kouluvalmennuksen sisältävän pitkälti erilaisia ravitehtäviä, mutta seurattuani aikani valmennettavani ratsukon alkuverryttelyä totesin, että samoja tehtäviä voisi ihan yhtä hyvin tehdä käynnissäkin. narri saikin tehtäväkseen hidastaa Säihkeen käyntiin ja lähdimme työstämään ihan ensimmäiseksi pohkeenväistöjä ja avotaivutuksia käynnissä. Säihke oli periaatteessa kyllä hyvin kuulolla ja se teki juuri niin kuin pyydettiin kuunnellen tarkkaavaisesti ratsastajansa apuja, mutta rento tamma ei missään nimessä ollut. Raudikko muistutti olemukseltaan enemmänkin kirahvia kuin kouluhevosta liikkuessaan niska ja selkä jäykkänä kuolaintaan pureskellen. Ohjeistin narria ratsastamaan paljon erilaisia kaarevia teitä, jotta tamma hieman notkistuisi kropastaan.

Väsymättömiä istumalihaksia, sitkeyttä ja paljon päänvaivaa se vaati, mutta pikkuhiljaa Säihke alkoi myötäämään niskastaan ja pyöristyä kohti peräänantoa. Tamma oli kuitenkin yhä tavallista kiireisemmän oloinen ja kipitti menemään melkoista vauhtia eteenpäin kentän pohjaan muodostunutta uraa pitkin. narri oli veikkaillut käytöksen syyksi mahdollista jumia selässä ja mainitsikin soittavansa myöhemmin hierojalle kaiken varalta.

Reipasta ravia ja laukkaakin päästiin tänään loppuviimein esittelemään. Valmennuksen pääaiheena meillä oli tosiaankin avotaivutukset ja erilaiset väistötehtävät. Avotaivutuksia teimme yksinkertaisimmillaan suoralla uralla eri askellajeissa, mutta väistöjen kanssa hyödynsimme kiemurauria - etenkin loivaa kiemurauraa, jossa kaarteiden paikat oli helppo korvata loivilla pohkeenväistöillä. “Muista säilyttää rento ja rauhallinen käsi, vaikka hevonen onkin vähän jäykkä tänään”, muistuttelin narria aina välillä, kun hevosen levottomuus oli tarttua ratsastajaankin.

Muutamien oikein hyvien taivutus- ja väistöpätkien jälkeen Säihke pääsi päästelemään vielä vähän höyryjä, kun narri antoi lopuksi tamman laukata ja ravata pidemmällä ohjalla.

09.12.2021 Voitko liikkua, kirjoittanut Lissu T.

Istun tukevassa, hyvässä asennossa Säihkeen satulassa viestittäen jo hienoisen turhautuneena kaikin mahdollisin avuin, että nyt sopii liikkua ja ylittää ne maapuomit. Aivan yhtäläisen tukevasti Säihkekin seisoo paikoillaan, täysin kuuromykkätunnottomaksi asenneongelmaiseksi harhahummasuslapseksi heittäytyneenä. Marraskuun sekä joulukuun ensimmäisen viikon treenit ovatkin sujuneet vähän epäilyttävänkin hyvin ja harmonisesti ilman sen suurempia asenneongelmia, nyt selkeästi otetaan sitten aika takaisin. Voihan Säihke ja Säihkeen oikut.

Alkukäynnit ja -ravit olivat kyllä sujuneet oikeinkin hyvin, Säihke oli ollut vetreä ja vireä, taipuisa ja pehmeä, vastaanottavaisen tuntuinen. Heti, kun otin hommaan vähän puomeja, hevosen koko olemus muuttui. Lopputuloksena Säihke seisahtui jokusen puolivillaisen suorituksen jälkeen ravipuomien eteen, ja tässä sitä sitten seistiin.
"Elä kehtaa", puuskahdan ihan ääneen, enkä tietenkään saa vastausta. Olen vielä yksin kentällä, teimme narrin ja Sarlotan kanssa läpsystä vaihdon heidän lopettaessa omat treeninsä minun taluttaessa Säihkettä alkukäyntien ajan. Muut ovatkin sitten kimppamaastossa, ja olisi varmaan pitänyt lähteä sinne mehtään itsekin. Ties vaikka Säihkeen kadonnut motivaatio sekä hyvä asenne olisivat karanneet sinne.

Vaan eihän se nyt sovi, että jumitamme paikoillamme. Ja kerran arvon tamma ei suvaitse liikkua eteenpäin, peruuttakoon. Peruutuspyyntö (no, tässä kohtaa jo käsky) taisi vähän yllättää Säihkeen, sillä se liikkui taaksepäin saman tien, yhtään vastustelematta, ihan mielellään. Myös eteenpäin liikkuminen passasi oikein hyvin ohjatessani tamman vasemmalta maapuomien ohitse. Huokaisen. Ei muuta kuin uusiksi! Tällä kertaa Säihke koettaa vähän puskea puomien ohitse, ohjaan tamman takaisin, se kiemurtelee, pysähtyy mokoma keskelle tehtävää, etu- ja takajalat yhden puomin molemmin puolin. Se siitä rennonletkeästä, hyvin etenevästä ravista, pehmeästä hevosesta. Valitettavasti meno ei enää parane, vaan pysyy tämmöisenä venkoilevana soutaa-huopaa -touhuna, parhaimmillaankin väljähtäneen kädenlämpöisenä suorituksena. No, huomenna on uusi päivä, tammoilla on aina omat kotkotuksena ja Säihke nyt on Säihke.