Talvihauta VH14-018-1540

01.06.2017 kimo kenttähirmumme nukahti ikiuneen. Vinhaa jää kaipaamaan koko Susirajan väki.
NimiTalvihauta "Vinha" KasvattajaArto & Hellevi Vuollet, Suomi
Rotu, sukupuolisuomenpienhevonen, ori OmistajaSusiraja (VRL-06046 ja VRL-12701)
Säkäkorkeus, väri148cm, tummanrautiaankimo MeriititYLA1, KTK-II, SLA-I, KERJ-I
Syntynyt,
ikääntyminen
s. 31v, s. 06.06.2013
satunnainen (3v 06.09.2013)
Painotuslaji,
koulutustaso
kenttäratsastus
he A / 105cm / 100cm / CIC1

15.03.2015 Vinha kirjattiin P-suunnalle. Pisteitä kertyi 63p., joka oikeutti KTK-III-palkintoon.

20.10.2015 Vinhaa käytiin kirjaamassa uudelleen, tällä kertaa ratsusuunnalle. Pisteitä kertyi 72p., joka oikeutti KTK-II-palkintoon.

01.04.2016 Vinhalle myönnettiin jälkeläisluokka C.

20.05.2017 veimme Vinhan rotulaatuarvosteluun. Olimme hurjan ylpeitä kimon käytöksestä ja tuloksesta; 101 pistettä ja SLA-I!

25.05.2017 kimo esittäytyi kenttälaatuarvostelun tuomareille. Kotiin lähti 103 pisteen arvoinen KERJ-I -palkinto.

30.05.2017 vuorossa oli YLA, ja hyvänen aika! Parhaat (täydet) tekstipisteet ja AP1, 112 pisteen YLA1. Jösses!


© kuvaaja ei halua nimeään mainittavan, ratsastuskuvat © VRL-13562

Luonnekuvaus

Vinha tuli meille - yllätyyys! - vahingossa. Olimme katsomassa kenttäkisoja, ja vesiesteellä ohitsemme porhalsi vesi roiskuen kimo suomenhevosori. Nopealla osallistujalistan selauksella ja Googlen avustuksella selvisi, että ohitsemme korvat hörössä kiitänyt kimo oli nippa nappa pienhevoskokoinen ori Talvihauta. Pikkuhevonen oli tehnyt kivat hypyt eikä epäröinyt vettä tai muitakaan esteitä, ja orin palatessa vesiesteelle totesimme, että tuon voisi viedä kotiin. Jokin hevosen olemuksessa viehätti, kimo kulki pilke silmäkulmassa ja selkeästi nautti siitä, mitä teki.

Palkintojenjaon jälkeen juoksimme orin ja sen seurueen kiinni, ja pitkien neuvottelujen jälkeen omistajat lupasivat tulla seuraavalla viikolla katsomaan hevoskokoisia yksilöitämme. Onneksi tallistamme löytyi mieluisa tamma, ja paperirumban jälkeen olimme hevoskokoista tammaa köyhempiä, mutta pienhevosoria rikkaampia.
Tosin tammoista meillä on isompi pula, ja onhan tämä vähän puutarhatonttu, vaikka CIC1-luokassa kisaakin. Oho.

Vinha elelee pilke silmäkulmassa ja keppostelee kuin mikäkin Vaahteramäen Eemeli. Pienhevosori kaiketi kuvittelee olevansa shetlanninponi, metkut ovat tasan samaa kaliiperia kuin heppakirjojen kliseisillä jekkuponeilla. Vinha tekee ilkeyksiä silkkaa pojanviikariuttaan, ori ei missään nimessä ole ilkeä. Valikoiva kuulo ja järkyttävän kokoinen ego pitävät huolen siitä, että Vinha jatkaa pelleilyään päivästä toiseen ja karkaa ainakin kerran kesässä päätyen ojaan ja seuraavan päivän lehteen, kun pienhevonen piti (jälleen) kiskoa ylös traktorilla. Kepposmaakariutensa lisäksi kimo on pätevä kenttäratsu, jonka kanssa voi lähteä ilman satulaa kylänraitille ja siitä jäätelökioskille.

Keppostelevan luonteensa vuoksi kimo on välillä rasittava hoidokki. Pienhevosella on Houdiniin verrattavat kyvyt avata lukot ja soljet, joten orin tarha lukitaan useammalla viritelmällä, pelkkä portti ja riimunnarusolmu eivät Vinhaa pidättele. Tästä syystä ori hoidetaan käytävällä ketjuissa, sillä karsinastaan se karkaa alta aikayksikön. Vinhan muita jekkuja ovat loimien (päällä olevien, ulottuvilla roikkuvien..) syöminen, joka paikan kohniminen – taskut, laukut ja pussukat, harjapakit -, harjojen, suojien ja raippojen järsiminen, ämpäreiden kaataminen.. Kimo aiheuttaa joka viikko isompaa ja pienempää laskua tuhoamalla irtaimistoa, aivan sama, vaikka oria miten opettaisi, kieltäisi ja toruisi. Kaikki sellainen kimpoaa Vinhan egosta yhtä tehokkaasti, kuin uusin GTA ostettiin kaupoista. Jos kimon keppostelu jätetään huomiotta, hevonen on peruspolle hoitaa. Kaikki hoitotoimenpiteet, myös ne vähän inhottavat (esimerkiksi madotus), sujuvat rutiinilla. Pikkuori rakastaa huomiota, eikä se pane ollenkaan pahakseen pitkiä rapsutus- ja lässytystuokioita.
Pientä pörhistelyä lukuun ottamatta ori on peruspuksu taluttaa, Vinha ei tee pahojaan (mitä nyt saattaa jäädä syömään tuoretta ruohoa, jos taluttaja ei ole tarkkana) ja periaatteessa sopii vaikka lapsen talutettavaksi. Ori on kiltti, ja lasten käsissä hyvin varovainen – joskin se ruoho kelpaa edelleen. Aikuisten käsissä Vinha kävelee reippaammin ja huutelee tammoille, mutta siinä se. Kunhan kävelee itsekin reippaasti, kaikki on hyvin, Vinha kun ei valitettavasti hidasta.
Vinha on helppo lastata, ori menee koppiin lähettämällä ja seisoo trailerissa vaikka maailman tappiin, kunhan ruokahuolto pelaa. Ori matkustaa rauhallisesti eikä hätkähdä mistään, mutta muut hevoset eivät erikoisemmin välitä Vinhasta, sillä kun on taipumusta härnätä matkaseuraansa (vaikkei se koskaan ylläkään tekemään tuttavuutta).

Nippa nappa pienhevoskokoinen Vinha on nopea, ketterä kaveri, joka tekee sellaisia suunnanmuutoksia ja kurveja, että välillä ratsastajaakin hirvittää. Orin käynti ja ravi ovat hieman vaatimattomat, mutta kimo korvaa niitä upealla laukallaan. Menevänä tapauksena Vinhasta on mahtavaa vetää laukkaa sänkipellolla, hypätä niin rata- kuin maastoesteitä ja vetää pukkirallia liinan nokassa, mutta orista löytyy myös se rauhallisempi puoli. Kimo nauttii rauhallisista maastoretkistä, kahlaamisesta ja uimisesta meren rannalla ja laiskoista koulutreeneistä, joiden aikana ratsastajakin nukahtaa selkään sen sijaan, että vaatisi peräänantoa tai edes liikkumista.
Koulujutut ovat Vinhalle välillä pakkopullaa, välillä virkistävää vaihtelua. Ori pitää enemmän hyppäämisestä, ja siksi koulutreenit kannattaa pitää napakoina ja tehtävät vaihtelevina sekä haastavina, että pienhevonen malttaa keskittyä. Vinha ei ole se näyttävin kouluratsu, mutta asennetta ja yritystä riittää vaikka muille jakaa - kunhan ori viitsii yrittää. Laiskotellessaan Vinha kiemurtelee suorallakin uralla, ei asetu eikä taivu ja vain haahuilee menemään kunnollisen työnteon sijaan.

Esteillä ori on parhaimmillaan, hypättiin sitten rata- tai maastoesteitä. Vinha ei kyttää, kiellä tai koluuttele, ja kimo selviäisi radoista vallan mainiosti yksinään. Nopea, ketterä ja varmajalkainen suomenhevonen on ideaali esteratsu, joka innokkuudestaan huolimatta pysyy lapasessa, hyppää jokaisen esteen pyöreänä, hyvällä tekniikalla ja löytää ponnistuspaikat itsekseen. Vinhaa voi estetreeneissä moittia hyvällä syyllä automaatiksi, sillä sitä ori meinaa olla. Kunhan ratsastaja näyttää seuraavan esteen ja ymmärtää olla hypyissä mukana ori hoitaa loput itsekseen.
Maastossa Vinha pärjää joukon johtajana paremmin kuin peränpitäjänä, letkan viimeisenä ori hermostuu alkaen tanssahdella ja nostella etusiaan maasta. Maastoesteillä ori on aivan yhtä automaatti-unelmakoni kuin rataesteilläkin. Vinha tietää mitä tekee, ongelmia tulee vasta, kun ratsastaja alkaa liiaksi ohjeistamaan. Vesiesteillä kimo innostuu entisestään, ja niillä saa olla tarkkana, ettei vauhtia kerry liian paljoa.

Pikkuori on energinen, varma kisakaveri, joka nauttii kisapaikkojen tunnelmasta täysin rinnoin. Käsihevosalueella Vinha tuntuu kipittävän kavioidensa kärjillä, eikä malta olla huutelematta muille hevosille. Ori kuitenkin osaa käyttäytyä ja pysyy lapasessa, vaikka sitä pitääkin muistutella, että nyt kävellään ja mieluiten eteenpäin.
Parhaan tuloksen saa aikaiseksi, kun jättää verryttelyn viime tippaan ja suorittaa senkin vähän juosten kusten. Kisajännityksestä energiaa kerännyt pikkukimo saattaa kuluttaa parhaan kisavireensä verryttelyissä, jos ratsastaja jää turhan pitkäksi aikaa hiomaan pohkeenväistöä tai ottamaan turhan monta verryttelyhyppyä. Kunhan orin lihakset on lämmitellyt, kaikki on hyvin, Vinha tietää, mitä tekee ja nauttii kisatilanteesta täysin rinnoin. Tässä on hevonen, joka antaa itsestään 110%, kun sille antaa tilaa olla, mennä ja voittaa.

Sukutaulu

i. Huvittelee Hengetönnä
evm, sh, trtkm, 151cm
ii. Kolomasti Kuallu
evm, sh, trtkm, 153cm
iii. Henkimeni
evm, sh, prn, 149cm
iie. Kohmatar
evm, sh, trtkm, 154cm
ie. Hirrenhieno
evm, sph, m, 148cm
iei. Hullu et Hulppea
evm, sph, sysrt, 148cm
iee. Hirsjärven Kiaromiäli
evm, sph, m, 140cm
e. Tuonelan Talvi
evm, sh, rtkm, 145cm
ei. Hankikaato
evm, sh, rtkm, 149cm
eii. Joskus ja Jouluna
evm, sh, vrn, 157cm
eie. Ikiunilaulu
evm, sph, prtkm, 147cm
ee. Rintamarakkaus
evm, sph, m, 144cm
eei. Poteroperformanssi
evm, sh, m, 150cm
eee. Tähkäpäätön
evm, sph, vrt, 144cm
Näytä / piilota sukuselvitys

i. Huvittelee Hengetönnä, 151-senttinen ori, oli ehdottomasti vanhempiensa parhaita jälkeläisiä. Tummanrautiaankimon rakenne oli perushyvä (ryhdikäs, hyvä niska ja pitkä kaula, jyrkähkö lapa, pyöreä runko, lyhyt lautanen, etuset supussa, hyvät takaset), liikkeet olivat valitettavan keskinkertaiset, mutta hyppytyyli ja esteosaaminen muutenkin keskivertoa paremmat. Loistava ratsastettavuus ja kaikin puolin mahtava luonne yhdistettynä estekapasiteettiin tekivät orista menestyvän estepuolen suorittajan, kenttäpuolella isoin ongelma olivat liikkeet, joiden vuoksi kouluradoilta ei kärkiprosentteja kerätty. Laukka oli kimon paras askellaji; helposti säädeltävä, aktiivinen, sopivan ilmava ja elastinen, ei liiaksi maahan sidottu. Käynnissä ja ravissa liikkeen mataluus oli suurin ongelma. Hyppääminen oli vaivatonta ja rohkeaa, jalkojen ja selän käyttö moitteetonta, minkä lisäksi Huvittelee Hengetönnä piti tasapainonsa ja osasi valita hyppypaikkansa, vaikka kuskina olisi ollut vähän osaamattomampi ratsastaja. Energinen, äärimmäinen työteliäs ja miellyttämisenhaluinen ori ei kuumunut tai kiirehtinyt, vaan toimi aina ratsastajansa ehdoilla antaen itsestään 110% niissäkin tilanteissa, jolloin tehtiin jotain hevoselle itselleen tympeää. Esteitä 100-110cm radoilla sekä kenttää helpossa luokassa kisannut Huvittelee Hengetönnä keräsi ratsastajineen valtavan pinon ruusukkeita ja pokaaleita tavallisista kisoista sekä seuramestaruuksista. Kymmenvuotiaana ori kirjattiin R-suunnalle KTK-II -palkinnolla. Kantakirjalausunto kehuu kimon estetyöskentelyä sekä luonnetta, joka on papereissa täysi kymppi.
Siirryttyään jalostuskäyttöön Huvittelee Hengetönnä oli välitön menestys. 204 jälkeläistä saanut kimo periytti vahvasti itseään; vaatimatonta käyntiä ja ravia, mutta hyvää laukkaa ja hyppyä, perushyvää rakennetta, (yleensä) hyvää ratsastettavuutta. Orin jälkeläiset ovat menestyneet laatuarvosteluissa, kasvattajakisoissa sekä kilparadoilla ylipäätään, osa on kantakirjattu (P- ja R-suunnat), ja kiitos jälkikasvun menestyksen, kimo on Jälkeläisvalio. Huvittelee Hengetönnä lopetettiin 25-vuotiaana alkavien vanhuuden vaivojen vuoksi.

ii. Kolomasti Kuallu ei ollut mikään rakenteellinen riemuvoitto - ainakaan ratsuna ajateltuna -, hevosen vahvuudet olivat sen hyppytekniikassa ja luonteessa. 153cm korkea, tummanrautiaankimo ori menestyi etenkin esteradoilla, kenttäratsastuksessa se teki ihan hyviä suorituksia yltäen vain harvoin sijoituksille (kouluosuus rokotti pisteitä). Lyhyenpuoleinen kaula, jyrkähköt lavat, pitkähkö runko, sentään hyväasentoiset jalat - Kolomasti Kuallu oli vähän juoksijamainen ilmestys. Mutta hypätä se osasi! 110-120cm radoilla erinomaisesti menestynyt esteori voitti jo nuorena kasvattajakilpailun esteosuuden, mistä jatkettiin harraste/tuttari-kenttään ja alati kasvaviin esteluokkiin, aina suomenhevosten estemestaruushopealle asti. Orin hyppytekniikassa ei ollut moitteen sanaa, eikä ollut luonteessakaan; energinen, eteenpäinpyrkivä, yhteistyöhaluinen ratsu, nopea oppimaan, asiallinen ja rauhallinen käsitellä myös tammojen tai toisten orien läheisyydessä. Ori kirjattiin erinomaisella estearvostelulla R-suunnalle KTK-III -palkinnolla, tosin palkinto nousi kisatulosten myötä KTK-II:ksi. Käynnistä ja ravista tuli vähän noottia (lyhyehkö, matala askel), laukkaa puolestaan kehuttiin sopivan aktiiviseksi ja ilmavaksi.
Kolomasti Kuallut sai tammoja vaihtelevasti, kokonaisuudessaan jälkeläisiä syntyi 173. Erityisen vahvasti ori periytti hyvää luonnetta ja ratsastettavuutta sekä kestäviä jalkoja, minkä lisäksi kimon jälkikasvu on osoittanut lahjoja esteillä niin tekniikan kuin kapasiteetin osalta. Ori kuoli ähkyleikkaukseen 20-vuotiaana.

iii. Henkimeni oli hieman raskastyyppinen, juoksijarunkoinen ja pitkäkinttuinen ori, joka kuitenkin menestyi avoimissa 120cm esteluokissa. Juuri ja juuri hevoskokoinen (149cm) punaruunikko oli huippulahjakas hyppääjä, mutta onneton kouluratsu; liikkeet ja kapasiteetti riittivät juuri ja juuri helppoon B:hen. Esteradalle punaruunikon laukka kyllä sopi, kouluaitojen sisällä hevosen liikkeet eivät vakuuttaneet, Henkimeno oli liian reipas, kokoaminen jäi puolitiehen eikä hevonen malttanut keskittyä. Parhaimmillaan ori oli hypätessään, sillä oli hyvä hyppytekniikka ja intohimoa lajiin. Muuten Henkimeni oli mukiinmenevä ilmestys, joka ei ainakaan ratsurakenteella juhlinut hyväasentoisia jalkoja lukuun ottamatta. Ratsuna menevä, energinen ori oli haastava, herkästi ilopukkeja heittelevä pikajuna, jonka energia piti saada kanavoitua oikein. Käsitellessä pikkuori oli kuitenkin herrasmies ja naapuruston lasten suosikki. Henkimeni kisasi monet kerrat aluemestaruuksissa ja otti suomenhevosten estemestaruuden nimiinsä kolmesti.
Orista tuli suosittu jalostusori vasta sen ensimmäisen ikäluokan näytettyä hyppykapasiteettinsa. Henkimeni periytti hyppytekniikkaansa ja –kapasiteettiaan, mutta myös raskasta tyyppiään ja juoksijamaisia rakenneominaisuuksiaan. Sen jälkeläiset ovat erinomaisia käyttöhevosia harrastelijalle ja kilparatsastajalle, mutta rakenteellaan ne eivät hurraa. Ori lopetettiin sen ollessa 25-vuotias.

iie. Kohmatar teki sekaisin ratsun ja työhevosen hommia. 154-senttinen, tummanrautiaankimo suomenhevonen oli alun perin tarkoitettu pelkäksi ratsuksi, mutta omistaja päätti opettaa hevosen myös ajolle ja sitä kautta työhommiin. Loppujen lopuksi Kohmatar kirjattiin Ta-suunnalle KTK-II-palkinnolla. Tammassa ei ollut työhevosena paljoa moitittavaa, eikä hevosena muutenkaan; sillä oli erittäin hyvä ravi ja täydellinen käynti (ktk-pisteet 9 ja 10), se oli kevyt ajaa, umpikiltti, nöyrä ja yritteliäs työmyyrä. Lauhkealuontoinen hevonen jaksoi aina yrittää parhaansa, oli sosiaalinen ja kiltti niin ihmisille kuin muille eläimille. Ratsuna Kohmatar ei ollut kummoinen (heB, 80cm), yritystä ja intoa oli enemmän kuin taitoa. Ratsastuskisoissa Kohmatarta ei nähty, vaikka kotona sillä ratsastettiin paljon. Kimo kävi kertaalleen edustamassa työhevosmestaruuksissa sijoittuen viidenneksi. Kohmattarella oli hyvä, enempi työhommiin sopiva rakenne; suorat, hyväasentoiset jalat, pitkähkö pyöreä runko, pystyhköt lavat, erinomainen kaula.
Kohmatar teki neljä varsaa, niin ratsu- kuin työtorien kanssa. Tamma periytti erittäin vahvasti upeita käynti- ja raviliikkeitään sekä hieman vaatimatonta laukkaansa, hyvää, palvelevaa luonnettaan sekä rakennettaan. Erityiskiitosta tamman varsat ovat saaneet jalka-asennoistaan ja terveydestä, kasia ja ysiä kautta linjan. Kohmatarlaiset ovat hyviä käyttöpelejä harrastelijoille ja kisaajille. Tamma lopetettiin 28-vuotiaana.

ie. Hirrenhieno oli pätevä, kuvankaunis kenttätamma, joka kirjattiin KTK-I –palkinnolla erittäin korkein rakenne- ja käyttöpistein (43p. rakenteesta). Musta, 148cm korkea tamma oli reipas, eteenpäinpyrkivä ja aktiivinen hevonen, mutta myös hyvin itsepäinen ja ahne; ruoalla kouluttamalla Hirrenhieno oppi vaikka mitä sirkustemppuja. Älykäs pienhevostamma oli suht mutkaton kouluttaa, ja kapasiteetti riitti helppo/CIC1-tasolle. Kasvattajakilpailussa Hirrenhieno nappasi lahjakkaamman viisivuotiaan estehevosen palkinnon, ja myöhemmin meriittirivi piteni useilla kenttäsijoituksilla ja –voitoilla sekä Pohjois-Pohjanmaan kenttämestaruudella. Hirrenhienolla oli vaatimattomat käynti- ja raviliikkeet, mutta hyvä laukka sekä erinomainen hyppytekniikka (ratsastajan tosi piti hoitaa ponnistuspaikat, niiden suhteen Hirrenhieno oli sokea). Laukka pyöri hyvin, hevonen kantoi itsensä, liikkuminen oli ilmavaa ja vaivatonta. Hyppääminen oli helppoa, jalat nousivat hyvin ja pienhevonen käytti hyvin selkäänsä. Sopusuhtainen, pyöreärunkoinen pienhevonen oli korrekti ratsuhevonen joka kohdasta pitkine niskoineen, hyvine lapoineen ja lautasineen sekä hyväasentoisine, vaikkakin hieman sirosäärisine jalkoineen.
Pienhevostamma oli erinomainen käyttöhevonen, mutta valitettavan vaatimaton ja epätasainen periyttäjä. Hirrenhienon viidestä varsasta kahdella on keskivertoa parempi rakenne, kuten emällään, liikkeet jäivät kaikilla aika keskiverroiksi, hyppytekniikka heitteli suuresti. Varsat ovat kaikkea puskaratsun ja siitosorin väliltä. Hirrenhieno kuoli 26-vuotiaana.

iei. Hullu et Hulppea oli menestynyt kenttäori, ehdottomasti enemmän käyttö- kuin näyttöhevosia. Sysirautias, 148-senttinen pienhevonen voitti kertaalleen suomenhevosten kenttämestaruuden, minkä lisäksi Hullu et Hulppealla on mittava lista muita kenttäkisavoittoja ja –sijoituksia. Orin jalat olivat kestävät, mutta muuten hevonen oli rakenteellisesti vaatimaton, hieman takakorkea ja eriparinen ilmestys. CIC1-tason pienhevonen oli parhaimmillaan rata- ja maastoesteillä, kouluradoilla menestyttiin siistien, tasaisten suoritusten ja hyvän laukan ansiosta, Hullu et Hulppean ravi ja käynti olivat keskinkertaiset. Luonteeltaan raudikko oli pirteä ja menevä, luonnostaan eteenpäinpyrkivä ja kova tekemään töitä. Hullu et Hulppealle kelpasi kaikki, ori suoritti suurella sydämellä ja oli teknisestikin niin taitava esteratsu, että olisi suoriutunut radoista yksikseenkin. Pikkuorin kapasiteetti riitti 110cm ratoihin, raudikon hyppytekniikka oli kadehdittavan hyvä.
Orin KTK-II –palkinto tuli lähinnä erinomaisten käyttökokeiden ja yhtä loistavien kilpailunäyttöjen ansiosta, ykkönen oli todella pienestä kiinni. Hullu et Hulppeasta tuli todella suosittu jalostusori, jonka varsat ovat enemmän suoritushevosia kuin näyttelyhevosia. 27-vuotiaana kuollut ori on myös jälkeläisvalio, kiitos kilpakentillä menestyneitten ja kantakirjattujen varsojensa.

iee. Hirsjärven Kiaromiäli oli Pohjois-Suomen kauneuskuningatar, joka napsi jokaisesta match showsta ja shownäyttelystä luokkavoiton ja hyvän BIS-sijoituksen. Järjestään 40p. ja yli tuloksia saanutta tammaa ei valitettavasti koskaan kantakirjattu, pienhevostamman rakenne kuitenkin oli priimaa rotu-, tyyppi- ja sukupuolileimasta jalkojen asentoihin. 140cm korkuinen musta tamma oli hieman kovakalloinen ja ahne kuin syöttöporsas, mutta pohjimmiltaan kiltti ja huomiota rakastava hevonen, joka poseerasi vaikka tallikissalle. Kauniin ulkomuodon ohella Hirsjärven Kiaromiäleltä löytyi lahjakkuutta myös ratsupuolelle, joskin tammalla kisattiin aika harvakseltaan ja silloinkin vain kotipaikkakunnan kisoissa. Pienhevoselta löytyy sijoituksia helppo B-A ja 90-100cm, sekä muutama aloittelijaluokan kenttästartti hyvillä kokonaistuloksilla. Kovapäisyydestään huolimatta Hirsjärven Kiaromiäli oli mukava, yhteistyöhaluinen ratsu, jolla perheen lapsetkin harrastelivat. Ainoastaan peltoratsastus ei onnistunut, tamma kun jäi heti syömään.
Upearakenteisella tammalla tehtiin viisi varsaa, kaikki kunnon kilpanäytöt keränneiden orien kanssa. Musta pienhevonen periytti ilahduttavan paljon rakennettaan ja hyppykapasiteettiaan, valitettavasti hyvät liikkeet periytyivät heikommin. Hirsjärven Kiaromiäli periytti mies jokseenkin itsepäistä ja ahnetta luonnettaan; tamman varsat ovat olleet hirvittävän helppoja kouluttaa ruoan avulla. Tamma kuoli 29-vuotiaana.


e. Tuonelan Talvi, 145cm korkea rautiaankimo pienhevostamma, oli hyvin lupaavan oloinen ratsu. Erinomaisesti sujuneiden laatuarvosteluiden (kolmevuotiaana kolmas, neli- ja viisivuotiaana kolmas) jälkeen tammaa valmisteltiin täydellä tohinalla kasvattajakilpailuun, jotka jäivät välistä ähkyn vuoksi. Ähkyä seurasi naulanpainaumasta seurannut kaviopaise, jota parannellessa tamma astutettiin. Saikkujen ja varsaloman välissä ja jälkeen kimolla ehdittiin kisata jonkin verran (heB-A ja 80-100cm voittaen ja sijoittuen), mutta huono tuuri jatkui, pikkusaikut seurasivat toisiaan ja lopulta tamma siirrettiin vain siitoskäyttöön ja näyttelyitä kiertämään. Tuonelan Talvi oli kovasti sukunsa näköinen; hyvät tyypit ja leimat, hyvät kaula ja lavat, pitkähkö pyöreä vankahko runko, lyhyt jyrkähkö lautanen, sapelihakuiset etuset ja käyrähköt kintereet. Hyppytekniikka oli perushyvä (hyvä etujalkojen käyttö, selän ja takasten käyttö olisi saanut olla parempi), liikkeet matalat, mutta tahdikkaat, melko elastiset ja helposti säädeltävissä, takaosa työskenteli hyvin ja liikkuminen oli tammalle äärettömän helppoa. Kimo oli hirvittävän älykäs, nopeasti oppiva hevonen, järkevä ja rohkea. Energiaa ja menohaluja oli välillä liiaksikin, etenkin kiimassa tamma tuntui kuumuvan kaikesta. Se oli kuitenkin aina hyvä käsitellä ja ratsastaa, ylimääräinen energia ei koskaan purkautunut pöljäilynä.
Tamma ehti tehdä kahdeksan varsaa, ennen kuin kuoli 16-vuotiaana epäonnistuneen ähkyleikkauksen jälkeen. Tuonelan Talven jälkikasvu on menestynyt kilparadoilla vähän joka lajissa, pari on kantakirjattu P- tai R-suunnalle. Varsoilla on melko hyvät liikkeet ja melko hyvä kapasiteetti, vaikka ne eivät aivan rodun kärkeen ylläkään (yhtä ulkomaita myöten valjakkoajossa kisaavaa tähteä lukuun ottamatta). Varsoilla on vähän turhankin menevä ja tekevä luonne, eivätkä ne sovi aloittelijoille, mutta kokeneemmat hevosihmiset ovat saaneet Tuonelan Talven varsoista hyviä harraste- ja kisakavereita.

ei. Hankikaato oli kaikin puolin oiva valinta harrastekäyttöön ja (pikku)kisailuun. 149-senttinen, rautiaankimo ori liikkui rennoin, tahdikkain ja tasaisin, joskin valitettavan matalin liikkein, kääntyi vaikka kolikon päällä ja pelasti ratsastajan esteradalla, vaikka lähestyminen olisi ollut kuinka huono. Hankikaadon hyppytyyli oli loistava, se paikkasi ratsastajansa virheitä ja tuntui arvioivan ponnistuspaikat itsekseen. Kapasiteettia olisi ollut 100-110cm radoille, omistaja oli kuitenkin enemmän kouluihmisiä, minkä vuoksi Hankikaato kisasi heB-A sekä satunnaisia 70-80cm ratoja. Reipas, energinen kimo oli menohaluistaan huolimatta erittäin helppo ratsastettava, niitä tapauksia, jotka kaikesta energisyydestään huolimatta toimivat hienosti aloittelijoiden hölkkätunneilla. Käsitellessä utelias, seurankipeä ori halusi osallistua kaikkeen ja oli ruoka-aikoina äkäinen, vaikka muuten olikin yksi lasten rakastama haliponi. Rakenteeltaan Hankikaato muistutti vahvasti emäänsä; erittäin hyvät kaula ja lavat, pyöreä pitkähkö vankahko runko, lyhyt jyrkkä lautanen, etuset sapelihakuiset ja takaset käyrähköt. Ori kantakirjattiin R-suunnalle KTK-III -palkinnolla.
Hankikaato jätti yhteensä 116 jälkeläistä. Varsojen rakenne ja kapasiteetti vaihtelevat suuresti, mutta luonteeltaan ja ratsastettavuudeltaan ne muistuttavat paljolti toisiaan. Jälkikasvu on reipasta, nopeasti oppivaa, rohkeaa ja hyvin käsiteltävää 'kaikki käy' -kastia, jotka pärjäävät kisoissa, tuntihevosina, puskamopoina.. Ori eli 29-vuotiaaksi.

eii. Joskus ja Jouluna, vaaleanruunikko komistus, oli vahvasti ravisukuinen, vaikka toimikin ikänsä ratsuna. 157cm korkuinen ori oli varsanäyttelyiden ja laatuarvostelujen keskikastia, aikuisiällä Joskus ja Jouluna taas kuului suomenhevosratsujen parhaimmistoon este- ja kenttäpuolella. Rakenteessa näkyi kevyenä, pitkähkönä runkona sekä jyrkähköinä lapoina ravurinveri, mutta katsoi oria ratsuna tai ravurina niin mitään järkyttävän suuria virheitä ei ollut. Jalat olivat vankat ja hyväasentoiset, kaula pitkä kaareva, ryhti moitteeton. Joskus ja Jouluna kisasi 110-120cm esteradoilla hyvällä menestyksellä, kenttää orilla mentiin helppo/CIC1 -luokissa. Joskus ja Jouluna voitti kahdesti estehopeaa ja kerran kenttäkultaa pitkän kilpauransa aikana. Ruunikko oli reipas, kuumuva, herkkä ja reaktiivinen ratsastaa, mutta käsiteltäessä lupsakka herrasmies, joka sopi lastenkin käsiin.
Joskus ja Jouluna tiinehdytti valitettavan huonosti, minkä vuoksi sillä on pienet ikäluokat ja muutenkin vähän jälkeläisiä. Orin jälkeläiset ovat kauttaaltaan keskinkertaisia rotunsa edustajia, enemmän harraste- kuin kisapelejä. Joskus ja Jouluna periytti lähinnä kivoja, helposti istuttavia liikkeitä sekä hyvää luonnetta, rakenne ja kapasiteetti periytyivät vaihtelevammin. Ruunikko lopetettiin vanhuuden vaivojen vuoksi 26-vuotiaana.

eie. Ikiunilaulu ei ollut ihmeellisen näköinen, eikä sen kapasiteetti huimannut päätä, mutta tamma oli loistava perhe- ja opetushevonen. Muumimammamainen, hyvin lempeä ja kärsivällinen tamma ei hermostunut tai kiukustunut mistään, vaan kesti pyhimysmäisellä lauhkeudella korvista kiskomiset, hännästä roikkumiset ja epäselvät, joskus ronskit avut. Punarautiaankimo, 147-senttinen pienhevostamma oli vankahko, pyöreärunkoinen hevonen, jonka kalat kestivät käyttöä rakennevirheistä huolimatta (sapelihakuiset etuset, käyrähköt kintereet, lyhyet vuohiset). Kaula ja lavat olivat erittäin hyvät, lautanen lyhyehkö ja jyrkähkö. Helppo B/80cm -tasoinen harrastepeli oli tuttu näky kaikissa harjoituskisoissa, joita sen kotikylällä järjestettiin, samaten mätsäreissä. Täydellinen perhehevonen liikkui tasaisin, vähän matalin liikkein, hyppäsi pehmeästi ja teki aina parhaansa, vaikkakin hieman hitaalla temmolla mukavuudenhalunsa vuoksi.
Ikiunilaululla tehtiin muutama jälkeläinen, joista kaikista tuli hyviä harrastehevosia. Tamma periytti erittäin vahvasti hyvää, kärsivällistä luonnetta; sen orijälkeläisetkin ovat niin mutkattomia ja helppoja, että kävivät tätiratsuiksi ruunaamattakin. Hyvän luonteen lisäksi kimo periytti mukavia, vaikkakin matalia liikkeitä sekä hyvää hyppytyyliä. Tamma kuoli vasta 34-vuotiaana.

ee. Rintamarakkaus lunasti kaikki kasvattajansa odotukset. 144cm korkea, musta pienhevostamma keräsi kehuja niin rakenteistaan kuin liikkeistään ensin varsanäyttelyissä, sitten laatuarvosteluissa ja lopulta kasvattajakisassa (koulupuolen voitto, esteiden kuudes), kilpakentillä ja kantakirjauksessa. Hyvästä hyppykapasiteetista huolimatta tekniikassa oli parantamisen varaa (tamma roikotti jalkojaan ja hyppäsi vähän selättömänä). Rakenne oli vikoineenkin aika hyvä; erittäin hyvä tyypit ja leimat, ryhdikäs, pitkä niska, leveähkösti liittynyt kaareva kaula, pitkähkö pyöreä runko, siroja etusääriä lukuun ottamatta erinomaiset jalat. Irtonaiset, melko korkeat, tahdikkaat, ja monivaihteiset askellajit keräsivät kehuja, etenkin ravi ja laukka. Rintamarakkaus oli alue- ja kansallisen tason heA-luokkien palkintojenjaon vakiokasvo, ja tamma teki hyväksyttyjä, joskus ruusukkeille yltäneitä suorituksia myös 90-100cm esteradoilla sekä tuttari/helppo -tason kenttäluokissa. Ilkikurinen, energinen pienhevostamma oli melko eläväinen ja joskus kuriton käsiteltävä, mutta äärettömän hyvä, motivoitunut ratsu, jolla oli hyvä eteenpäinpyrkimys sekä halu tehdä parhaansa. Tamma kantakirjattiin II-palkinnolla P- ja R-suunnille.
Tamma lunasti odotukset myös jalostuksen saralla. Rintamarakkaus teki kuusi varsaa, joilla kaikilla oli vioista huolimatta perushyvä rakenne, kapasiteettia kouluun ja esteille sekä energinen luonne – hyviä käyttöhevosia joka ikinen niin harrasteluun kuin kisaamiseen. Tamma kuoli 25-vuotiaana.

eei. Poteroperformanssi oli erittäin hyväliikkeinen monilahjakkuus, ikäluokkansa parhaita suorittajia, RKTK-II -palkinnon kantakirjaori sekä hyvä periyttäjä. Ori vakuutti jo varsanäyttelyissä, laatuarvosteluissa ja kasvattajakisassa irtonaisilla, tahdikkailla ja joustavilla liikkeillään ja hyvällä hyppytekniikallaan - eikä ilmeikkäästä päästä tai runsaista jouhista ollut ainakaan haittaa. Musta, 150-senttinen ori oli pienehkö ja pippurinen, erittäin energinen hevonen, joka oli herkkä ajaa ja ratsastaa (sekä herkästi kiukustuva), pilke silmäkulmassa kepposteleva ilkikurinen Vaahteramäen Eemeli. Välillä hevonen muistutti kiukuttelevaa varsaa tai nuorta, etenkin jos ei saanut käyttäytyä miten tahtoi. Poteroperformanssi oli rakenteeltaan aika tavanomainen; ryhdikäs, leveähkösti liittynyt kaula, pitkähkö lapa, pitkähkö pyöreä runko, lyhyehköt etusääret, käyrähköt kintereet. Orilla kisattiin monipuolisesti esteitä, koulua ja kenttää (heA, 90-100cm, tuttari/helppo) Suomessa sekä vaativaa valjakkoa ulkomaita myöten.
Poteroperformanssi periytti kaiken muun ohella pientä kokoa, joten ori oli lähinnä pienhevoskasvattajien suosiossa. Pienen koon lisäksi uljas musta periytti vahvasti erittäin laadukkaita liikkeitä, hyvää hyppyä ja kapasiteettia vähän joka lajiin. Mikäli ori vain olisi jättänyt suurikokoisempaa varsaa, siitä olisi varmasti tullut suurempi menestystarina ratsujalostuksessa. Poteroperformanssi eli 32-vuotiaaksi.

eee. Tähkäpäätön, sukkajalkainen, 144-senttinen vaaleanrautias, oli kivannäköinen koulutamma. Estepuolella raudikolla oli enemmän intoa kuin taitoa (jalat eivät nousseet kunnolla, hypyt olivat valtavia kissaloikkia), eikä Tähkäpäättömällä hypätty paljoa. Helppo A-radoilla tasaisen hyviä tuloksia ja kärkikolmikon ruusukkeita napsinut tamma liikkui kaikissa askellajeissa vaivattomasti, hyvällä yliastunnalla ja eteenpäinpyrkimyksellä säilyttäen tahdin ja elastisuuden koko ajan. Ratsuna raudikko oli nöyrä, kuuliainen ja työteliäs, oikea ideaalihevonen, mutta käsitellessä tamma osasi kiukutella, etenkin kiimassa. Ei ollut tavatonta, että se vei taluttajaansa kuin litran mittaa tai näykki, jos ei saanut herkkuja niitä kerjätessään. Matalahkoja jalkoja ja vankahkoa runkoa lukuun ottamatta Tähkäpäätön edusti hyvää pienhevosta ja ratsua pitkine niskoineen ja hyvänmallisine kauloineen. Jalat olivat matalahkot ja sirosääriset, mutta muutoin hyväasentoiset. Tamma kirjattiin P-suunnalle KTK-II -palkinnolla sekä KTK-III -palkinnolla R-suunnalle.
Heikosti tiinehtyvä Tähkäpäätön sai kaksi varsaa, molemmat oikein näppäriä ratsuja niin harrasteluun kuin kisaamiseen. Tamma periytti vahvasti hyvää liikemekaniikkaa, heikkoa hyppykykyä (kapasiteetti & tekniikka) sekä hyvää ratsastettavuutta. Pahan jalkamurtuman vuoksi Tähkäpäätön piti lopettaa vasta 18-vuotiaana.

Jälkeläiset

s. 09.06.2014 sh-t. Nuoskaan Nukkunut, e. Hankihenki, om. alhippa (VRL-00064) / Taikakuun Kartano
s. 07.01.2015 sph-o. Hauta-arkkupakastin, e. Selkäsaunatonttu, om. Ireth (VRL-03777), Viisikko
s. 15.04.2015 sh-t. Kahvintuska, e. Aamukakkukahvi, om. Susiraja
s. 24.05.2015 sph-o. Pakkaspara, e. Luulievo, om. Juli (VRL-07270)

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Näytä / piilota sijoitukset
KERJ - 49 sijoitusta joista 6 voittoa ja 1 Cup-sijoitusVSR - 1 sijoitusta joista 0 voittoa
31.10.2014 Taikakuun Kartano CIC1 2/50
01.11.2014 Taikakuun Kartano CIC1 2/50
09.11.2014 Taikakuun Kartano CIC1 2/50
21.11.2014 Marike CIC1 4/40
06.12.2014 Rasco Sportponies CIC1 6/40
27.01.2015 Pirunportti CIC1 5/30
06.02.2015 Mörkövaara CIC1 6/40
10.02.2015 Mörkövaara CIC1 2/40
10.02.2015 Littleness CIC1 4/30
15.02.2015 Huvitutti CIC1 3/40
16.02.2015 Susiraja CIC1 1/40
19.02.2015 Kilpailukeskus Holmberg CIC1 5/30
06.03.2015 Susiraja CIC1 2/24
10.03.2015 Littleness CIC1 3/30
23.03.2015 Devilsfair CIC1 3/38
30.03.2015 Mörkövaara CIC1 1/40
31.03.2015 Mörkövaara CIC1 3/40
07.04.2015 Mörkövaara CIC1 5/30
10.04.2015 Mörkövaara CIC1 3/30
18.04.2015 Taikakuun Kartano CIC1 4/60
19.04.2015 Mörkövaara CIC1 6/40
24.04.2015 Mörkövaara CIC1 3/40
25.04.2015 Devilsfair CIC1 4/40
26.04.2015 Devilsfair CIC1 1/40
26.04.2015 KK Force CIC1 3/30
27.04.2015 KK Force CIC1 4/30
27.04.2015 Devilsfair CIC1 2/40
02.05.2015 Huvitutti CIC1 2/40
03.05.2015 Huvitutti CIC1 4/40
06.05.2015 Kuuralehdon hevostila CIC1 4/30
09.05.2015 Kuuralehdon hevostila CIC1 5/30
09.05.2015 Rohkelikko CIC1 1/30
10.05.2015 Susiraja CIC1 5/30
11.05.2015 Kuuralehdon hevostila CIC1 2/30
12.05.2015 Kuuralehdon hevostila CIC1 2/30
12.05.2015 Viisikko CIC1 2/30
18.05.2015 Susiraja CIC1 5/30
19.05.2015 Joogin Suomalaiset CIC1 5/30
20.05.2015 Solo CIC1 4/30
21.05.2015 Mörkövaara CIC1 3/30
22.05.2015 Solo CIC1 5/30
22.05.2015 Joogin Suomalaiset CIC1 5/30
25.05.2015 Rohkelikko CIC1 4/30
26.05.2015 Rohkelikko CIC1 4/30
26.05.2015 Joogin Suomalaiset CIC1 4/30
27.05.2015 Mörkövaara CIC1 1/30
28.05.2015 Mörkövaara CIC1 1/30
29.05.2015 Rohkelikko CIC1 3/30
30.08.2016 KK Bailador KERJ CUP CIC1 (avoin sh) 2/72
30.11.2015 Fiktio VSR Cup helppo 5/83

Valmennukset

05.10.2014 estevalmennus, valmensi alhippa

Aloittelin valmennuksen pitämistä uudelle tuttavuudelle Vinhalle, joskin ratsastaja oli jo entuudestaan tuttu. Pieni kimo ori vaikutti heti reippaalta ja rehdiltä menijältä ensimmäisistä askeleista lähtien. Ratsukko sai ensin verrytellä itsenäisesti ravissa taivutellen ja tuntumaa hyvin hakien, sekä hieman tempoa vaihdellen. Itse kyhäsin samalla joitain esteitä kentälle. Tämän päivän ohjelmassa oli mm. suhteutetun välin treenaaminen.

Hyppääminen aloitettiin parilla yksittäisellä esteellä, joita pystyi lähestymään kahdeksikolla. Heti alusta alkaen hyppy tuntui sujuvan, vaikka ratsastaja sai hieman oriaan pidätelläkin pienen yli-innokkuuden takia. Kuitenkin meno näytti varsin hyvältä. Kun hyppyjä oli joitain alla, aloitimme varsinaisen laukan työstämisen. Suhteutetulla välillä oli kaksi pystyä, joiden väliin mahtui joko kuusi pitkää askelta tai seitsemän hieman lyhyempää askelta. Aloitimme ensin, orin innokkuudesta johtuen, käänteisesti lyhentämällä laukkaa sopivasti väliin mahtuvaksi. Ensimmäiset yritykset veivät hieman lähelle, mutta ratsastajan ollessa määrätietoinen alkoi Vinhakin tajuamaan, että askeleen nyt oli vain lyhennyttävä. Kun alkoi sujumaan, vaihdoimme laukan pieneen pidentämiseen. Tämä oli orille selkeästi luontaisesti helpompaa ja sujui saman tein hyvin.

Siirryimme hyppäämään pientä rataa, jossa oli niin suhteutetun välin esteet kuin kahden okserin sarja sekä pari yksittäistä estettä. Rata sisälsi osin tiukkiakin mutkia, joissa ratsastaja sai olla tarkkana lähestymisen kanssa. Suhteutettu väli ei tuottanut minkäänlaista ongelmaa ratsastajan valitessa vaihtoehdokseen hieman pidentää laukkaa. Sarja-esteelle ratsukko oli hieman liian tiukasti, mutta kummasti ori pelasti tilanteen hyppäämällä puhtaasti hankalastakin paikasta. Muut esteet meni kuin vettä vain. Pyysin ratsukkoa suorittamaan tehtävän vielä toistamiseen, mutta nyt lyhentämällä laukkaa suhteutetussa välissä. Vinha pysyi tässä ehkä inasen paremmin hanskassa ja sisääntulo okseri sarjalle oli huomattavasti parempi ja ori pääsi hyppäämään esteet kiireettömämmin.

Ratsukko sai jäähdytellä itsenäisesti ravissa antaessani itse palautetta. Ratsukon yhteistyö näyttää varsin hyvältä ja ori pysyy pääasiassa hyvin lapasessa. Pientä innostumista on ajoittain havaittavissa, mutta ori pysyy hallinnassa, kun ratsastaja itse pysyy selässä rauhallisena ja tyytenä. Kun kontrolli on olemassa, tuntuu Vinha hyppäävän kuin itsestään. Ratsastaja pysyy hyvin hypyissä mukana ja on esimerkillisen hyvä myötäämään juuri sen verran kuin on tarvis, heittämättä ohjia kuitenkaan suorastaan pois käsistään. Suhteutettuihin väleihin suosittelen tämän orin kanssa selkeästi helpompaa askeleen pidentämistä, kunhan kontrolli ei kuitenkaan katoa.

09.10.2014 kouluvalmennus, valmensi alhippa

Saavuin valmentamaan entuudestaan jo kertaalleen tuttua ratsukkoa, joskin tällä kertaa sileällä. Vinha ja ratsasta olivat jälleen saaneet aloittaa verryttelyn itsenäisesti. Saapuessani paikalle pyysin vielä ratsukkoa tekemään paljon voltteja, suunnanmuutoksia sekä taivutuksia molempiin suuntiin. Tällä kertaa koitimme keskittyä hyvään perusratsastukseen ja liikkuvuuteen ns. temppujen ohella.

Varsinaisen treenin aloitimme pohkeenväistöillä ravissa. Ensin ikään kuin loivaa serpentiiniuraa niin, että väistetään vuorottaisiin suuntiin noin viiden askeleen välein, ensin tietysti ratsu suoristaen. Ensin Vinhaa sai hieman tehtävään reilummin motivoida ja ratsastaja sai olla todella topakkana selässä ratsastamassa oria. Jonkin ajan kuluttua ori tuntui hieman saavan juonesta kiinni ja rentoutui sekä alkoi kantamaan itseään paremmin. Väliin otimme muutamia laukkaharjoituksia ihan laukanvaihtojen merkissä, käynnin kautta. Laukkaa kaviouralta leikkaavalle uralle ja kentän keskipisteessä laukanvaihto käynninkautta, josta sama uusiksi toiseen suuntaan. Tästä vinha sai hieman lisämotivaatiota eteenpäin.

Seuraavaksi jälleen ravityöskentelyn pariin ja avotaivutukseen. Jälleen aluksi samoin loivalla serpentiiniuralla, ensin toiseen suuntaan ja sitten toiseen suuntaan noin viiden askeleen välein välissä suoristaen. Tämän jälkeen hieman laajemmalla sivuttaisella liikkeellä kohti kentän keskikohtaa, ja sitten takaisin toiseen suuntaan. Alun pienen jäykän vastaantaistelun jälkeen Vinha alkoi jälleen rentoutua ja liikkuikin varsin elastisesti taivutettuna. Lopuksi vielä hieman laukkatyöskentelyä, eli laukkavoltti 10m halkaisijalla josta lyhyt matka pienessä avotaivutuksessa josta jälleen uusi 10m laukkavoltti ja samaa kolme neljä kertaa jonka jälkeen suunnanvaihto. Laukassa Vinha oli selkeästi taipuisampi ja elastisempi vasempaan kierrokseen.

Jäähdyttelyn ratsukko sai tehdä itsenäisesti antaessani samalla palautetta päivän tehtävistä. Vinha on pieni hevonen joka kaipaa selkeästi hieman motivointia ja herättelyä sileällä työskentelyyn, mutta on taitava ja liikkuu varsin mukavasti, kun aika on kypsä. Ratsastaja on varsin hyvässä ryhdissä istuva ja joustaa hyvin käsillään pitäen kuitenkin kuolaintuen. Osin levotonta vasenta jalkaa saa pois rentoutumalla vielä hieman paremmin itse ja antaen jalkojen valua rentoina paremmin jalustimen tuelle. Pienestä toispuoleisuudesta johtuen oria olisi hyvä jumpata säännöllisesti molemmista kyljistä ja kiinnittää huomiota etenkin oikeassa kierroksessa tapahtuviin taivutuksiin, jotka pidentävät vasemman kyljen liikkuvuutta.

19.10.2014 maastoestevalmennus, valmensi sylttis

Taivas oli tumma ja muutama sadepisara sieltä tipahtikin ratsastajan kädelle. Mietittiin hetki ennen kuin sovittiin maastoesteistä treeninä. Alkuun kävelin ratsukon vierellä, kun lähdimme tallilta maastoesteitä kohden. Jäin yhden esteen tykö, josta kävelin tulevaa estereittiä lävitse ratsukon poiketessa metsään tekemään verryttelyitä ravissa, että laukassa. Luvassa olisi muutama pelto-osuuden este, kolme puolesta metristä max. 80cm asti olevaa estettä, kaksi metsässä olevaa kaatunutta puuta, joiden korkeus max metriä, sekä viimeisenä olisi ylä-ja alamäen esteet. Viimeinen osuus oli ehdottomasti koettelevin, mutta aloitellaan ensin pellolla. Sain hetken odottaakin ratsukkoa ennenkuin he metsästä saapuivat. Vaihdoimme muutaman sanan ja kerroin mitä hyppäisimme, ratsastaja nyökkäsi. Vinha katsoi nyt innokkaana esteitä sillä kiva maastoreissu vaihtui nyt orin silmissä upeaan maastoestereissuun. Lähtöluvan saatuaan Vinha lähti erittäin reippaalla temmolla liikkeelle, joka tuntui ratsastajankin yllättävän. Alkuun ori saikin painaltaa hyvää vauhtia, mutta esteiden suoralle tullessaan otetta saikin tiukentaa, ettei esteille tuntaisi aivan suunapäänä. Vinha liioitteli ensimmäiset esteet suuresti mikä heikensi hieman alastuloa, mutta tasapaino pysyi kutakuinkin ja laukka jatkui. Seuraavalle esteelle ratsastaja sai orin koottua hyvin ja hyppy onnistui. Kolmas meni leikiten, joten esteet otettiin uudelleen. Metsäosuudelle siirryttäessä sade alkoi jo hieman ripsien, mutta treenit päätettiin jatkaa vielä toistaiseksi. Vinhaa pieni ripsiminen ei haitannut, mutta ratsastajalle se toi lisähaasteita. Orilla taas hyvä tempo, erittäin reipas. Ratsastaja sai orin koottua hyvin ennen estettä ja hyppy onnistui puhtaasti, samoin seuraava. Lähdimme samantien mäkiosuudelle sillä sade otti hetken taukoa, mutta olisi varmasti pian takaisin. Kertasimme reitin, jossa esteiden koot ylä- ja alamäessä hieman päälle puolisen metriä, mäenpäällä hieman alle metrin. Ratsastaja nyökkäsi ja kiersi mäen toiselle puolelle. Hetken he seisoivat mäen alaosassa, ratsastaja taisi hengähtää syvään ennen aloittamista. Vniha oli aivan täpinöissään ja pisti sellaista vauhtia menemään ylös, että huhhuijaa. Ylämäen este mentiin leikiten, mutta mäenpäällä ollut este toi ison haasteen. Mäen hapottamat jalat kykenivät hyppyyn juuri ja juuri, mutta alamäessä meno taas vauhtiintui. Alamäen este mentiin hieman jo painovoimaa apunakäyttäen, harpaten hienosti alas. Onneksi esteellä ei käynyt kuinkaan vaan hyppy oli puhdas vaikka pelkäsinkin pahinta. Sitten se alkoi, sade. Nyt se satoi aivan kaatamalla. Kipitimme kovaa vauhtia tallille takaisin, maneesiin, jossa loppuverkkaa suoritettiin. Kevyesti kastuneena loppuun otettiin hieman ravia ennen käyntiä.

01.11.2014 kouluvalmennus, valmensi Venttu

Monien estevalmennuksien jälkeen sain vihdoinkin valmennettavakseni ratsukon, joka halusi tuupata koulua. Aivan ihanan näköinen suomenhevosori Vinha ravaili maneesin uraa pitkin innostuneen näköisenä. Ori oli helppo A tasoinen, mutta olin ajatellut, että tänään kerrattaisiin ihan perusjuttuja. Taivutuksia ja muuta sellaista, joka oli kaikkien mielestä erittäin tylsää. Odotin innolla, että näkisin millainen komistus Vinhasta paljastuisi, kunhan se tuosta hieman lämpiäisi.

Pyysin ratsukkoa tulemaan pääty-ympyrälle, jotta pystyisin paremmin antamaan ohjeita ja keskittymään vikoihin. Aloitimme ihan perusjutulla eli taivutuksilla, joissa orin etuosa pitäisi olla hieman uran sisäpuolella. Vinha vaikutti todella jäykältä sekä hieman haluttomalta heti sen jälkeen, kun se tajusi, että aloittaisimme taivutuksilla. Taivutukset eivät yleensä olleet myöskään hevosten mieleen. Ratsastaja joutui tekemään kovasti töitä jo pelkkien taivutuksien kanssa. Vinha työnsi takaosaansa ympyrän sisäpuolelle vastustaen ratsastajan tahtoa. Ratsastaja pysyi kuitenkin tiukkana ja siirsi takaosan takaisin ympyrän ulkopuolelle. Ratsukon siinä hetken kierrettyä Vinha alkoi antaa kaulastaan jo vähän periksi. Taivutus alkoi näkymään koko ajan selkeämmin. Kun taivutus alkoi näkyä mielestäni tarpeeksi, käskin ratsukkoa ottamaan muutamia laukannostoja pitkillä sivuilla niin, että taivutus säilyisi. Lisäyksenä oli se, että aina taivutuksen kadotessa ratsukon pitäisi siirtyä takaisin käyntiin, ottaa taivutus ja nostaa laukka uudelleen. Ensimmäinen laukannosto sujui todella hienosti. Vinhan laukka pyöri heti hienosti ja taivutus säilyi läpi noston. Ratsukko teki maneesin toiseen päätyyn pääty-ympyrän ja palasivat päätyyn, jossa olin laukassa. Orin laukka oli kaunista enkä voinut olla ihailematta Vinhaa. Ori oli yksi sympaattisimmista ja suloisimmasta, jonka olin ikinä nähnyt. Värikin oli todella ihana. Kehotin ratsukkoa jatkamaan samaa tehtävää, mutta käyntiympyröiden tilalle tuli raviympyrät. Ratsukko suoriutui siitäkin erittäin hyvin. Pyysin ottamaan muutaman noston vielä toiseen suuntaan ennen kuin päästin ratsukon loppuverryttelemään.

08.11.2014 kouluvalmennus, valmensi Víva

narri saapui suomenhevosorinsa Vinhan kanssa maneesiin, minun odottaessani heitä kärsivällisesti. Ratsukko tepastelikin hitaasti, mutta varmasti luokseni, minun pyytäessäni narria lopuksi verryttelemään Vinhan itsenäisesti. narri kävi tuumasta toimeen ja alkoi verrytellä oriaan rauhassa. Verryttelyt sujuivatkin verkkaisesti ja kun Vinha oli tarpeeksi reipas, aloitettiin itse valmennus raviväistöillä, jotka onnistuivat kaksikolta hyvin. Vinha astui hyvin ristiin, eikä tehnyt omia soolojaan vaan otti avut hyvin kuulaisesti vastaan ja teki työtä käskeyttyä. Koska raviväistöt olivat ratsukolle noinkin lällyä puuhaa, pistin mukaan vähän haastetta ja laitoin ratsukon menemään vastalaukkaa kiemuraurilla, ilman minkäänlaisia laukanvaihtoja. Alkuun kiemuraurien meno näytti olevan hieman haastavaa, sillä laukan vaihtoja ei saanut tehdä. Kun ratsukko sai kuitenkin rytmistä kiinni, onnistui kiemuraurien meno kuin vettä valaen, jolloin senkin tehtävän teko alkoi näyttää melko helpolta. Päätinkin vaihtaa tehtävää, joten seuraavaksi pistin narrin ja Vinhan menemää avo- ja sulkutaivutuksia. Niiden parissa menikin koko loppuvalmennus, sillä ne näyttivät olevan ratsukolle haastavempaa sorttia. Tarpeeksi paljon harjoiteltuaan ja treenailtuaan, uskon näidenkin sujuvan hyvin.

15.03.2015 estevalmennus, valmensi Sofia

Valmennukseeni oli saapunut erittäin kaunisvärinen Vinha-suokki, joka tallusteli jo uralla korvat hörössä iloisesti. Käskin aloitella volteilla joka kulmaan, kun itse sillä välin kasasin maneesiin esteitä seuraavanlaisesti: lävistäjällä pysty, toisella pitkällä sivulla muuri ja toisella laine. Pyysin ratsastajaa siirtymään verryttelemään ravissa ja Vinha lähtikin innoissaan reippaampaan askellukseen. Koska ravi vaikutti jo parien kierrosten jälkeen olevan varsin hallinnassa, laskin kaikki esteet muuria lukuunottamatta puomeiksi ja käskin lähteä tulemaan uralla olevia puomeja. Ratsastaja ohjasi orin kepoisen näköisesti puomeille ja hevonen asteli rennosti niiden ylitse kertaakaan kopauttamatta. Vaihdoimme kertaalleen suunnan ja suunnistimme vielä parisen kertaa samojen puomien yli, kunnes oli laukan vuoro. Aluksi pyysin verryttelemään laukkaa suurella laukkaympyrällä niin, etteivät luonnolisestikaan esteet tulisi ympyrän tielle. Vinhan laukka lähti heti pyörimään rennosti mutta innokkaasti, joten pystytin laineen ja pystyn noin 50 sentin korkeuteen. Verkkahypyt otettiin pystyesteelle ja ratsastaja pääsi helpolla, kun Vinha loikkasi pyöreällä ja tasaisella hypyllä heti alusta yli. Tulimme saman pari kertaa, kunnes pyysin ottamaan pari yksittäistä hyppyä muurille. Este ylittyi kepeästi, joten saatoin hyvillä mielin nostaa esteet 70 senttiin ja käskeä tulemaan rataa: muuri, pysty ja lopuksi laine. Laukka nousi hyvin ja ratsastaja ohjasi orin tarkoin avuin - näin syntyi hyvä combo ja rata sujui virheittä. Nostin lopuksi esteet 90 sentin ja metrin läheisyyteen ja jälleen kerran radat sujui ongelmitta. Hyvään rataan oli aika lopetella.

10.04.2015 kouluvalmennus, valmensi mibula

Ihastuin tähän hurmaavaan Vinhaan heti ensinäkemältä! En kovasti suomenhevosten ystävä ole, mutta orin väritys ja ihanat, ystävälliset silmät taisivat viedä sydämeni mennessään, hehe. Alkuvalmennus sujui hyvin leppoisien käyntien merkeissä, katolta tippuvia lumia kummastellessa. Noin kymmenen minuutin jälkeen kehotinkin ratsastajaa kokoamaan ohjat ja aloittamaan erilaisten volttien ja kiemuraurien tekemisen. Ori oli hyvin kuulolla, vaikka näyttikin välillä hieman laiskempaa, "onko pakko jos ei jaksa" -puoltansa. Ratsastaja oli kuitenkin napakkana, jolloin oriinkiin saatiin aivan uutta puhtia! Työskentely jatkui ravissa, jossa tehtiin paljon erilaisia kiemuroita ja suunnanvaihdoksia, ettei Vinha ehtinyt kyllästymään ja tehtävät olivat vaihtelevia kaikkien mielenterveyden ylläpitämiseksi. Ori alkoi näyttää jo tosi kivalta ja ratsastajankin poskilla helotti söpö puna, joka kertoi kunnon rehkinnästä! Työskentelyä jatkettiin laukassa, jossa laukattiin niin ympyrällä kiemuralla uralla kuin suorallakin uralla. Ratsukon yhteistyö sujui oikein hyvin, eikä ongelmia miltään saralta ollut. Hyvä te!

Lue päiväkirjaa