Herra Hauta VH15-018-0296
15.01.2017 Hauki saateltiin vihreämmille niityille. Kaipaamaan jää koko talliväki.| Nimi | Herra Hauta "Hauki" | Kasvattaja | Susiraja, Suomi |
| Rotu, sukupuoli | suomenhevonen, ori | Omistaja | Susiraja (VRL-06046 ja VRL-12701) |
| Säkäkorkeus, väri | 158cm, musta | Meriitit | VIR MVA Ch, YLA1, KTK-II, SLA-I*, KERJ-I |
| Syntynyt, ikääntyminen | s. 13.02.2015, 31v satunnainen (3v 3v 06.03.2015) |
Painotuslaji, koulutustaso | kenttäratsastus he A / 110cm / 100cm / CIC1 |
20.11.2015 tarjosimme Haukea kirjoihin ja kansiin R-suunnalle. Tasainen pisterivi ja palkinto aiheuttivat ihastusta, hihkumista, ylpeyttä ja kuohuvan korkkauksen; 19 + 19 + 19 + 19 eli 76p. eli KTK-II!
25.07.2016 Hauki osallistui KERJ:n laatuarvostelutilaisuuteen. Pistesaalis oli päivän korkein - 108,5p - ja palkinto KERJ-I. Kippis!
31.07.2016 Hauelle myönnettiin VIR MVA Ch näyttelymenestyksensä johdosta.
31.07.2016 oli Hauelle erityisen hieno päivä, sillä ori palkittiin myös YLA1-palkinnolla 104 pisteellä.
20.11.2017 Hauki edusti suomenhevosten laatuarvostelussa saaden komeat 109 pistettä ja SLA-I* -palkinnon!
© Pää- ja rakennekuva © Kaneli, liikekuvat © VRL-10356 & Suvi T.
Luonnekuvaus
Äkkiseltään Hauen vanhemmat eivät tuntuneet lainkaan yhteensopivilta toisilleen (ja siltä se vieläkin tuntuu, kun Hauelle iskee prinsessapäivä), enemmän "kuin öljy ja vesi" -tyyliseltä vaihtoehdolta. Mitä enemmän yhdistelmää pyörittelimme, sen varmemmiksi kävimme siitä, että kannattaa kokeilla. Toiveissa oli hyvännäköinen suoritushevonen kenttäradoille - ja sellaisen me saimme. Onhan Hauen luonteessa hiomista, muttei mitään sellaista, etteikö orin kanssa eläisi. Sitä paitsi prinsessaorhimme on kamalimpinakin päivinään paljon emäänsä miellyttävämpi hevonen, joten edistystä on jo tapahtunut!
Vaikka Hauen nuoruusvuosina tuntui, että mokoma pitäisi unohtaa orilaitumelle kiukuttelemaan ja draamaamaan joka lätäkön äärellä, olemme äärettömän tyytyväisiä kasvattiimme. Hauessa on ryhtiä, raamia, hyvää rakennetta, tarpeeksi kapasiteettia ja hyvät liikkeet, ja luonne -- no, sen kanssa elää. Hauen kanssa vaaditaan kärsivällisyyttä ja huumoria, sillä välillä ori muistuttaa niin erehdyttävästi tammaa ihmekiukkuineen, ettei tälle voi kuin nauraa.
Hauki on vähän huvittava hevonen. Se osaa olla yksi prinsessaponi, joka ei voi olla ulkona, koska sataa vettä/lunta tai tuulee liikaa, mutta letkusta tuleva (pesu)vesi on parasta ikinä, eikä maastoesteillä yksikään vesieste ole ongelma – mutta auta armias, kun se vesi tulee taivaalta, ihan sama, missä muodossa! Ori taitaa muutenkin diivailun, eipä tästä mitään kurakelien kuningasta saa tekemälläkään. Ori on mieluiten ylhäisessä yksinäisyydessään, se käyttäytyy kuin mikäkin rahvaan sekaan laskettu aristokraatti, ja on muutenkin vähän hitaasti lämpenevää sorttia. Kisoissa Hauki tahtoo vähän kuumua, eikä se muutenkaan ole pikkulasten ensiponi. Mutta törkyhieno se on, jos ei muuten, niin katsella.
Hauki on melkoinen aristokraatti - kaukana halihevosesta, hyvänmielen hoidokista tai vieraiden paijattavana olemisesta. Ori ei pahemmin perusta vieraista, eikä sen puoleen tutuistakaan. Lapsille se on suruttoman ilkeä, Hauki ei laisinkaan pidä pikkuhimisistä, jotka haluavat näpertää sen upeaa harjaa tai kiillottaa sen kaunista karvaa. Vieraskoreus puuttuu tästä hevosesta aivan kokonaan: se antaa kyllä myös vieraiden koskea itseensä ja hoitaa, mutta vetää kyllä melkoisen kilarikohtauksen, kun joku asia menee pieleen. Ei ori onneksi pure, tai potki, mutta hilluu karsinassaan omaan arvokkaaseen tyyliinsä ja ilmeestä näkee selvästi ajatuksen "miten sä kehtaat?!" Tutuille Hauki on hieman helpompi tapaus, se huomauttaa kyllä, kun harjaat liian kovaa/pehmeästi/väärään suuntaan/väärällä harjalla, mutta ei tee asiasta numeroa. Kunhan sama virhe ei toistu useampaan otteeseen. Pesari on paras paikka ikinä, eikä Haukea meinaa saada letkun luota pois raahaamallakaan. Kengittäjän kanssa fiksusti käyttäytyvä ori inhoaa eläinlääkäriä ja se pitääkin rauhoittaa melkein kaikkia toimenpiteitä varten.
Taluttaessa hoputtaminen on kuolemaksi: Hauki tulee perässä juuri sitä tahtia kuin itse katsoo sopivaksi, hoputuksesta se vain juurtuu paikalleen. Myöskään lätäköistä ori ei kävele vaikka miten päin houkuttelisi ja maanittelisi, lätäköt kierretään, piste. Traileriin Hauki kävelee mallikkaasti ja on rauhallinen matkustaja, kunhan seura on hänen korkeutensa arvoista.
Ratsuna Hauki on mallia "herkkä prinsessa". Parhaimmillaan ori on herkkä, eteenpäinpyrkivä ja yhteistyöhaluinen kaveri, jonka kanssa kaikki sujuu kuin tanssi. Valitettavasti hevonen on turhankin herkkä ottamaan nokkiinsa vähän joka asiasta, joten aika usein Hauki esittelee kiemurtelua, venkoilua ja kakaramaista kiukuttelua kunnon liikkeiden sijaan. Ratsastajassa itsessään ei tarvitse olla mitään vikaa, Hauki saattaa kiukutella kentällä olevien vesilätäköiden tai ohi vilistäneen tallikissan takia. Hienopieru mikä hienopieru.
Kenttäpelinä Hauki hallitsee niin koulu- kuin estepuolen, joskin se itse pitää kaikkein eniten kouluratsastuksesta. Suomenhevonen onkin komealiikkeinen tapaus, etenkin ravissa, ja mikäli olisimme nähneet vähän enemmän vaivaa, olisi Hauen koulutustaso paljon helppo A:ta korkeampi. Kun kaikki toimii - ratsastaja on sopivan pehmeäkätinen, siististi ratsastava ihminen eikä mikään ulkoinen tekijä ahdista Haukea -, ori tekee kaiken pyydetyn tunnollisesti ja vastustelematta. Hyvin ratsastettuna Hauki reagoi pieniinkin apuihin, on luonnostaan tasapainoinen ja pureutuu mielellään hankalampiinkin koulutehtäviin, koska nauttii työnteosta. Mikäli jokin asia ahdistaa tai häiritsee uljasta mustaamme, Hauki heittäytyy ihan kakaraksi; ori polkee jalkaa, kiemurtelee, venkoilee eikä yksinkertaisesti halua. Hevonen vaatii vähän suostuttelua (hyvin helläkätistä sellaista), että suostuu taas yhteistyöhön, eikä Hauen prinsessakohtaus välttämättä ole hetkessä ohi. Ori ei kuitenkaan koskaan pukittele tai hyppää pystyyn, ellei tosissaan säikähdä, joten sinänsä Hauen kiukuttelut ovat pientä. Hyvät hermot ja suostuttelutaitoja, niillä orin prinsessapäivistä selvitään.
Esteillä, hypättiin sitten kentällä tai maastossa, Hauki saisi olla reippaampi. Ori on hirvittävän tarkka jaloistaan, eikä juuri koluuttele, mutta varovaisuus näkyy myös vauhdissa. Haukea saa tosissaan ratsastaa eteenpäin, mikäli haluaa aikavirheettömän radan. Jos keli on yhtään huono (sataa tai edes tihuttaa, pohja on vähänkään märkä), Hauki on raivostuttavan kielto- ja ohitusherkkä hevonen. Ratsastajan tulee olla todella määrätietoinen, että yksittäisestä lumihiutaleesta ahdistunut Hauki ie kiellä ulos jo ensimmäiseltä esteeltä. Hyvällä kelillä ori ei kiellä tai ohita estettä, vauhtia vain saisi olla enemmän. Laukan pidentäminen ja lyhentäminen sarjoja/suhteutettuja välejä varten on helppoa kuin mikä, aktiivinen peruslaukka sen sijaan.. No, oria joutuu työstämään tosissaan, mikäli tyytyy Hauen tarjoamaan vauhtiin, saa heittää hyvästit ruusukesijoille.
Kisoissa Hauen herkkyys nousee aivan uusiin ulottuvuuksiin. Ori imee kisapaikkojen hälinän ja jännittyneen tunnelman itseensä, mutta stressaamisen tai jännittämisen sijaan ori virittäytyy herkkään, energiseen tilaan, ja muuttuu hyvin herkästi hilluvaksi kaahaajaksi. Käsihevosalueella oria saakin tosissaan pidellä, että se pysyy lapasessa. Ori ei kuitenkaan käy ihmisten tai toisten hevosten päälle, sen verran älliä sillä on korviensa välissä.
Hauki vaatii pitkät verryttelyt, tai ainakin sopivasti höyryjen päästelyä, että siitä on suorittamaan mitään. Periaatteessa ori on täsmälleen samanlainen kuin kotosallakin, energiaa vain on tuhottomasti enemmän, minkä lisäksi hevonen on huomattavasti herkempi. Hiuksenhienot avut riittävät, turhan roisista pohkeenkäytöstä tuloksena on riemupukkilaukka, kun menohaluinen hevonen kuvittelee saavansa irrotella (koska voi, pystyy ja on upea). Hauki vaatii osaavan ratsastajan, joka uskaltaa antaa hevosen irrotella turvallisesti ennen verryttelyjä ja rataa. Hauesta saa irti vaikka ja mitä, kunhan intopiukean hevosen korvien väliin mahtuu muutakin kuin kiihtymisnopeus nollasta sataan.
Sukutaulu
| i. Iankaikkinen ✝ YLA1, SLA-I, KERJ-I sh, m, 164cm |
ii. Ikiaikainen evm, sh, m, 166cm |
iii. Ikiuninen evm, sh, m, 168cm |
| iie. Neiti Aika evm, sh, trn, 162cm | ||
| ie. Valonkantaja evm, sh, m, 163cm |
iei. Valolaikku evm, sh, vrn, 166cm | |
| iee. Ihmeruusu evm, sh, m, 159cm | ||
| e. Hiienhauta ✝ SLA-I, KERJ-I sh, trt, 157cm |
ei. Hautaurakka evm, sh, m, 162cm |
eii. Työsarka evm, sh, klm, 158cm |
| eie. Marianna Hauta evm, sh, rt, 159cm | ||
| ee. Hiienkirnu evm, sh, trt, 155cm |
eei. Kurnumaha evm, sh, tprt, 153cm | |
| eee. Hiiemmaa evm, sh, trt, 158cm |
ii. Ikiaikainen oli ryhdikäs, komea musta kenttäori. 166cm korkuinen hevonen oli rakenteeltaan pikkuvikainen (vähän sanomista jalka-asennoissa, pieni pää ja paksu kaula ym. epäsopusuhtaisuuksia), mutta orin ryhti, hyvä lihaksisto, tapa olla ja etenkin liikkeet huijasivat monia pitämään Ikiaikaista paremman näköisenä kuin se todellisuudessa olikaan. Viileän etäinen, joka tilanteessa rauhallinen ja upseerimaisen jämäkkä ori kisasi kenttää CIC1-tasolla vuosikaudet tehden loistavaa tulosta niin koulu- kuin rata- ja maastoesteosuuksilla. Ikiaikainen voitti tai sijoittui lähes jokaisissa kisoissa, joihin osallistui, ja oli aikansa menestyneimpiä CIC1-tason kenttäratsuja. Tahdikkaat, lennokkaat liikkeet ja hyvä hyppytekniikka sekä radoilla esiin tullut temperamentti ja voitontahto tekivät Ikiaikaisesta loistavan kilparatsun.
Oria on käytetty jalostukseen säästeliäästi, eikä sillä ole kuin kaksitoista varsaa. Ikiaikainen on periyttänyt erittäin vahvasti luonnettaan ja liikkeitään, osin myös ryhtiään ja pikkuvikaista rakennettaan. Orin jälkeläiset ovat järjestään kilparatsuja, niiden luonne ei kestä hyvän mielen maastomopon virkaa.
iii. Ikiuninen, musta, 168cm korkuinen kenttäori, oli harvinaisen hyväliikkeinen (kantakirjauksessa käynti- ja ravipisteet 9, laukka 10), komea ratsuhevonen. Hitaasti lämpenevä, hivenen sisäänpäin kääntynyt ori ihastutti CIC1-kenttäradoilla, vei suomenhevosten kenttämestaruuden mukanaan kolmena vuonna ja pärjäsi myös rataesteillä ja koulukentillä. Ikiuninen vaati jämäkän käsittelijän ja ratsastajan, sillä hiukan pidättyväisestä luonteestaan huolimatta ori vei arempia tai osaamattomampia ihmisiä miten tahtoi. Kiitos ryhdikkään, sopusuhtaisen ratsun rakenteensa, loistavien liikkeidensä ja kilpailunäyttöjensä, Ikiuninen kirjattiin KTK-I -palkinnolla. Valitettavasti orin hyppytyylissä oli toivomisen varaa, vaikka 110cm esteradat sujuivatkin leikiten.
Siirryttyään jalostuskäyttöön Ikiunisesta tuli hetkeksi muotiori paitsi suorituskykyä, myös väriä hakeville. Orin jälkeläisistä löytyykin paljon mustia, ruunikoita ja ruunivoikkoja, mutta onneksi myös loistavia suoritushevosia etenkin kenttäratsastuksen saralla. Ikiuninen periytti vahvasti ryhdikästä, sopusuhtaista rakennettaan sekä hyviä liikkeitään, jonkin verran myös luonnettaan ja rakennettaan. Ori eli 32-vuotiaaksi asti ennen kuin kuoli omaan karsinaansa.
iie. Neiti Aika (tummanruunikko, 162cm) herätti kiinnostusta heti varsana. Hyvärunkoinen tamma sai järjestään I-palkintoa varsanäyttelyissä, ja aikanaan tamma kantakirjattiin I-palkinnolla ratsusuunnalle. Vireä, hyvin tammamainen (ja kiimassa äärimmäisen kiukkuinen) Neiti Aika tarvitsi kovan kuolaimen, koska kovakalloinen hevonen ei yksinkertaisesti kuunnellut pidätteitä, jos suussa oli vaikkapa nivelkuolain. Kovalla kuolaimella Neiti Aika toimi kuin ihmisen mieli, pehmeät avut riittivät ja hevonen teki töitä mielellään. Helppojen luokkien sankaritar voitti kertaalleen suomenhevosten kenttämestaruuden, voitti ja sijoittui monet kerrat pienemmissä kisoissa ja teki muutenkin loistavan uran. Vahvimmillaan Neiti Aika oli rata- ja maastoesteillä, ravurimainen ravi pudotti kouluosuuden pisteitä.
Tammalle valittiin sulhasiksi menestyneitä kenttäoreja, ja varsat myytiin emän alta kenttäratsastajille. Neiti Ajan varsat ovat hyvärakenteisia, kapasiteetikkaita kilparatsuja (helppo / CIC1), joilla on vahva, hyvä laukka ja erinomainen hyppytyyli. Tammaa arvostetaan kenttähevosten suvussa etenkin orijälkeläistensä kautta, tammajälkeläisten menestyminen ja periyttäminen kun on ollut vaatimattomampaa. Neiti Aika lopetettiin 24-vuotiaana vaikean ähkyn vuoksi.
ie. Valonkantaja, musta lyhtypäinen ja sukkajalkainen 163cm korkea tamma oli sanalla sanottuna kaunis hevonen. Hieman jykevämmänpuoleinen, ryhdikäs hevonen jolla kuitenkin oli selkeä tammaleima. Edes mitään isompaa rakennevirhettä ei Valonkantajasta löytynyt, vaikka toki pikkupuutteita (sapelihakuisuutta, huipukas lautanen, takasissa pystyt vuohiset) ja se kiskoikin jo varsanäyttelyistä vähintään kakkosia. Erityisesti Valonkantajan korkeanpuoleiset liikkeet ja sen luontainen eteenpäinpyrkimys vakuuttivat ja tamma myytiinkin kasvattajalta kouluratsua etsineelle kolmivuotiaana. Tamma kisasi vaativa B -tasolla ja sijoittui lähes joka kerta. Luonteeltaan asiallinen, joskin hieman sulkeutunut hevonen alkoi kisata myös esteitä vanhempana 100cm radoilla. Valonkantaja on kantakirjattu ratsusuunnalle ensimmäisellä palkinnolla.
Valonkantajan viisi jälkeläistä perivät kaikki emänsä liikkeen. Rakennettaan ne perivät eniten isältään, joten usein ne ovat olleet emäänsä hieman sporttisempia, erittäin hyväliikkeisiä hevosia. Kaikki ovat kilparatsuja, kuka tekee mitäkin sillä Valonkantajan varsoista oli moneen lajiin.
iei. Valolaikku oli monilahjakas, osaava ratsu. 166cm korkea vaaleanruunikko ori aloitti kilpauransa nuorten hevosten este- ja koululuokissa siirtyen kenttäratsuksi, kun ikää ja kokemusta oli kertynyt enemmän. Valolaikku kilpaili parhaimmillaan helppoa kenttää ympäri Suomen. Kenttäkilpailujen ohella Valolaikku starttasi helppo B-A koulua (kapasiteettia olisi ollut vaativaa B:hen asti) ja metrin esteitä hyvällä menestyksellä. Monilahjakas ori pärjäsi lajissa kuin lajissa, kiitos hyvien liikkeidensä, hyppytyylinsä ja ratateknisen osaamisensa. Vaaleanruunikko ori oli hyvähermoinen, työhön täysillä keskittyvä suoritushevonen, josta kuoriutui tuomareiden silmien alla näyttävä kilpahevonen. Kotona Valolaikku oli rennompi, mutta vaati johdonmukaista käsittelyä pysyäkseen tyytyväisenä. Kilpailumenestyksessä tai luonteessa ei ollut valittamista, eikä myöskään rakenteessa; varsanäyttelyissä ori sai järjestään ykköspalkintoa, ja aikuisena ori kantakirjattiin KTK-II –palkinnolla. Kehuja tuli erityisesti ryhdistä, jalka-asennoista ja kaulasta.
Valolaikku on jättänyt monia erinomaisia suoritushevosia, jotka ovat myös periyttäneet osaamistaan. Orin jälkeläiset ovat tunnettuja upeista liikkeistään, ja vaikka ori on vaikuttanut eniten kenttäratsusuvuissa, sen jälkeläisten koulunäytöt ovat aina olleet omaa luokkaansa. Hyvien liikkeiden lisäksi ori periytti kapasiteetikkuutta ja hyvää rakennetta; etenkin orin tammajälkeläiset ovat kauniita katsella. Valolaikku kuoli 28-vuotiaana vanhuuteen.
iee. Ihmeruusu, hieman tammamaisempi musta 159cm korkea tapaus oli kyllä asiallinen hevonen käsitellä ja ratsastaa, mutta tammana sillä oli omat mielipiteensä vähän joka asiaan. Ryhdikäs ja kaunis hevonen, jonka rakenteesta ei koskaan saatu kovin tarkkaa arviota - sen kasvattaja piti hevosiaan hieman puskassa, ja kun Ihmeruusu viisivuotiaana myytiin, sen kanssa saatiin aloittaa sellaisesta perusasiasta kuin riimun pukeminen. Tamma saatiin kyllä koulutettua, sen kapasiteetti olisi voinut riittää peräti vaativaan A:han, mutta myöhäisen koulutuksen ja pellossa eletyn nuoruuden vuoksi sen kanssa pysyttiin helppo B -luokissa. Ihmeruusulla oli kuitenkin erinomainen liike, minkä vuoksi se alun perin ostettiinkin. Kotona tammalla hypättiin yksittäisenä 110cm, ratana 90cm ja kisoissa 80cm. Ihmeruusua ei ehditty kantakirjata sen kuollessa vasta 18-vuotiaana rekan alle tamman karattua tarhastaan hirveä säikkyessään.
Ihmeruusulla teetettiin kaksi varsaa, molemmat tammoja. Sen tammalinjaa pidetään erinomaisena ja sitä himotaan erityisesti koulupuolelle sillä Ihmeruusun tammalinja on kautta rantain ollut hyväliikkeistä, kaunista katsottavaa.
ei. Hautaurakka, jumalattoman komea, ryhdikäs ja pätevä musta (162cm) kenttäori eli aivan liian lyhyen elämän. Jo varsanäyttelyissä kunnostautunut ori oli kuumuva ja hankala käsitellä, eikä juhlinut juuri luonteellaan. Hautaurakka ei aiheuttanut katastrofeja lähinnä siksi, että sitä käsitteli tasan neljä ihmistä: omistaja, ratsastaja, eläinlääkäri ja kengittäjä, jotka tunsivat hevosen ja osasivat sen kanssa elää. Kukaan ei kuitenkaan voinut kieltää orin erinomaista rakennetta ja suorituskykyä: CIC1-tasolla kilpaillut ori hamstrasi sijoituksia kuin pikkulintu leivänmuruja. Hautaurakka kirjattiin jo nuorena ensimmäiselle palkinnolle, kisatulokset ja rakenne puhuivat puolestaan (tyyppi 10, runko 9, liikkeet 9...), ja ori olikin yksi halutuimmista oreista sukutauluun - olkoonkin, ettei sen luonne ollut mitenkään kukkainen.
Jalostuksessa Hautaurakka ehti jättää vain 14 varsaa kilpailu-uransa ohella, sillä ori kuoli aortan repeämään. Erinomaisen rakenteen ja suorityskyvyn vuoksi Hautaurakan varsoista maksettiin viisinumeroisia summia ja niistä tapeltiin melkein kirjaimellisesti verissä päin. Ori periytti kyllä suorituskykyään, jälkeläisten rakenne hieman heitteli, mutta valitettavasti luonne periytyi.
eii. Työsarka oli komea, rakenteesta 41p. saanut KTK-I –kantakirjaori. Kulomusta, 158-senttinen ori kilpaili nuorempana esteitä ja kenttää (90-100, harraste/tuttari), mutta omistajanvaihdoksen myötä siirtyi kouluratsuksi (heA/vaB). Monilahjakas ori teki pitkän, hyvän kilpauran menestyen joka lajissa. Työsaralla oli kolme erittäin hyvää askellajia, ravi ja laukka tosin käyntiä parempia, ja kirsikkana kakun päälle upea luonne. Orilla oli teräksiset hermot, se oli kiltti kuin mikä (ja rakasti lapsia sekä kissoja), herkkä, palveleva ja eteenpäinpyrkivä ratsu, josta kuitenkin löytyi ruutia kisatilanteissa. Ei mikään ihme, että kilpauransa lisäksi Työsarka teki paljon messu- ja muita näytösesiintymisiä. Kantakirjauslausunnossa oria kehuttiin pitkästä niskasta, hyvästä ylälinjasta ja erinomaisista jalka-asennoista, samoin hyvästä tyypistä.
Työsarka oli jalostusuransa aikana ysi käytetyimmistä ratsuoreista, ja sen useampaan sataan jälkeläiseen mahtuu niin harraste- kuin kisapelejäkin. Ori periytti vaihtelevasti luonnettaan ja kapasiteettiaan, mutta jos Työsarkalaiset jotain ovat, niin erittäin hyvärakenteisia hevosia, joilla yleensä on intoa työntekoon (oli luonne muuten mitä tahansa). Ori kuoli 26-vuotiaana.
eie. Marianna Hauta tunnettiin kuumuvana, temperamenttisena ja itsepäisenä hevosena. 159cm korkea, läsipäinen tummanrautias tamman omistaja on kuitenkin edelleenkin sitä mieltä, ettei hänellä ole ollut hienompaa hevosta kuin Marianna Hauta. Esteitä ja kenttää (100-110cm, helppo/CIC1) kisannut suomenhevonen oli itsepäinen kuin muuli, eikä sopinut arkojen tai kokemattomien käsiteltäväksi, saati ratsastettavaksi. Etenkin esteillä tamma kuumui lähtien helposti kaahaamaan. Osaava ratsastaja sai kuitenkin hevosen energian kanavoitua työntekoon, ja parhaimmillaan Marianna Hauta oli herkkä, yhteistyöhaluinen hevonen, joka rakasti hyppäämistä ja kilpailemista. Kisanäyttöjensä ansiosta KTK-I –palkittu, vaikka luonne jätti sanomista. Käynti ja ravi OK, laukka ja hyppy erinomaiset, rakenne 36p. ; perushevonen, joka kuitenkin hyppäsi erinomaisella tekniikalla.
Varsoilleen Marianna Hauta periytti erinomaista hyppytekniikkaansa, estekapasiteettia sekä – valitettavasti – luonnettaan. Liikkeitään tai rakennettaan tamma ei juuri periyttänyt, varsojen ulkonäkö ja liikemekaniikka peilasivat aina isää ja sen sukua. Marianna Hauta oli terve kuin pukki, ja kuoli vasta 35-vuotiaana.
ee. Hiienkirnu osoitti jo nuorella iällä lahjakkuutta esteille; suomenhevonen menestyi laatuarvosteluissa ja voitti kasvattajakilpailun esteosion kuusivuotiaana ja teki komean esteuran 110cm radoilla Keski- ja Etelä-Suomessa. Esteiden lisäksi Hiienkirnu kisasi satunnaisesti kenttää (tuttari, helppo) hyvin tuloksin. 155cm korkea, tummanrautias tamma oli ryhdikäs, hyväjalkainen ja kaikin puolin sopusuhtainen hevonen, jossa ei ollut isompia rakennevikoja tai suurempia ylistyksen aiheita. Raudikko oli rauhallinen ja suht lauhkea, pidättyväinen hevonen, joka lämpeni hitaasti uusille ihmisille. Hyvät hermot, palveleva luonne, sopivasti rohkeutta ja herkkyyttä – Hiienkirnussa oli monta hyvää (kilpa)ratsun ominaisuutta hyppytekniikan ja hienojen askellajien lisäksi. Tamma on KTK-I –palkittu (KTK-II nousi kisanäyttöjen perusteella) ratsusuunnalla.
Heikosti tiinehtynyt Hiienkirnu teki vain kaksi varsaa, molemmat tammoja. Kummastakin tuli CIC1-tason kenttäpeli, joiden suurin vika on joko luonteessa tai ravissa. Hyppykyvyssä, laukassa tai rakenteessa tammoilla on aika vähän sanomista, molemmat ovat erittäin hyvännäköisiä, paperilla päteviä kisapelejä. Hiienkirnu kuoli 26-vuotiaana.
eei. Kurnumaha aloitti kilpauransa vaB –tason kouluratsuna siirtyen kenttäpeliksi omistajansa laji-innostuksen myötä. Kurnumaha hyppäsi enemmän tunteella kuin taidolla, mutta pääsi kuitenkin 90cm yli rata- ja maastoesteillä. Tummanpunarautias, 153-senttinen ori kisasi harraste- ja tutustumisluokissa, ja vaikkei sijoittunutkaan läheskään joka kerta, suoritukset olivat tasaisen hyviä. Kurnumaha oli ryhdikäs, hieman lyhytrunkoinen ja tanakanmallinen, hyväjalkainen hevonen, josta työhevonen puski vahvasti läpi. Luonteeltaan raudikko oli lupsakka työmyyrä, joka teki kaiken suurella sydämellä ja mukisematta. Erittäin nöyrä, palveleva hevonen. Upeiden liikkeidensä ja hyvien käyttökokeidensa sekä kisatulostensa avittama orista tuli KTK-II ratsuori, vaikka rakennepisteillä ei juhlittu (ne olisivat olleet työsuunnalla heti paremmat).
Periyttäjänä Kurnumaha ei ollut kummoinen, eikä orista suurta jalostussukseeta tullutkaan. Vaikka orin jälkeläiset ovat usein ryhdikkäitä ja hyväravisia, aika harvasta on tullut seuratasoa kummempaa kilparatsua. Kurnumahalaiset ovatkin parhaimmillaan harrastehevosina. Muutama raudikon jälkeläinen on tehnyt uraa este- tai kenttäradoilla. Ori lopetettiin hiekkaähkykierteen vuoksi 23-vuotiaana.
eee. Hiiemmaa oli upea, tummanrautias liinakko, joka hurmasi runsailla, pitkillä jouhillaan ja ihastutti hyppykyvyllään. Varhaislahjakas tamma menestyi laatuarvosteluissa ja nuorten luokissa voittaen viisi- ja kuusivuotiaana kasvattajakilpailun esteosion. 158-senttinen estetamma oli aikanaan suomenhevoshyppääjien kirkkainta kastia kisaten 110-120cm radoilla hyvällä menestyksellä. Tamman suurin vika oli sen pidättyväinen, epäluuloinen luonne; hevonen vaati rutiineja arkeensa ja tutun, rohkaiseva ratsastajan, että ylitti pelottavat esteet. Hieman säpsy raudikko ei muutenkaan ollut rohkeimmasta päästä, mutta nöyryyttä ja yhteistyöhalua sekä eteenpäinpyrkimystä siinä oli vaikka muille jakaa. Rakenteeltaan Hiiemmaa oli keskiverto, hyvä ratsu; sopusuhtainen runko, OK niska ja ylälinja, hyvät jalat ja lavat.
Hiiemmaa teki viisi varsaa, kaikki ikäluokkatähtiä ja tulevaisuuden estelupauksia. Raudikon varsat muistuttavat ulkonäöllisesti hirvittävän paljon emäänsä, mikä ei Hiiemmaan hyvän rakenteen vuoksi haittaa. Ulkonäkönsä ohella tamma periytti estekapasiteettia, liikkeet ja luonne tulivat usein orin puolelta. Estetamma lopetettiin 22-vuotiaana tarhassa pahasti murtuneen jalan vuoksi.
Jälkeläiset
s. 30.03.2015 sh-t. Jumalanmurha, e. Jumalanpilkka, om. Susiraja
s. 08.04.2015 sh-o. Naissankarihauta, e. Saunavihtahousu, om. dookie VRL-04373, Turmeltaja
s. 23.06.2015 sph-o. Harhakuvia, e. Kahvintuska, om. annika n VRL-10352
s. 01.02.2016 sh-t. Saunatonttujoukko, e. Saunavihtahousu, om. Mette (VRL-13589)
s. 20.08.2016 sh-o. Kuolonkuiske, e. Maahanlaskija, om. VP (VRL-14355)
s. 10.12.2017 sh-o. Hautavalkea, e. Hirttovalkea , om. Susiraja
Kilpailukalenteri
Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).
| KERJ - 45 sijoitusta joista 1 voittoa | VSR - 5 sijoitusta joista 0 voittoa |
|
12.03.2015 Lamoca CIC1 3/30 15.03.2015 Lamoca CIC1 4/30 17.03.2015 Lamoca CIC1 5/30 18.03.2015 Lamoca CIC1 2/30 19.03.2015 Devilsfair CIC1 6/38 28.03.2015 Mörkövaara CIC1 2/40 21.04.2015 Mörkövaara CIC1 6/40 27.04.2015 Devilsfair CIC1 1/40 03.05.2015 Mörkövaara CIC1 5/30 05.05.2015 Susiraja CIC1 2/30 08.05.2015 Kuuralehdon hevostila CIC1 2/30 08.05.2015 Huvitutti CIC1 5/40 10.05.2015 Huvitutti CIC1 3/40 11.05.2015 Kuuralehdon hevostila CIC1 4/30 13.05.2015 Susiraja CIC1 5/30 13.05.2015 Viisikko CIC1 5/30 29.05.2015 Rohkelikko CIC1 2/30 31.05.2015 Pirunportti CIC1 3/40 02.06.2015 Pirunportti CIC1 2/40 03.06.2015 KK Force CIC1 3/40 04.06.2015 Littleness CIC1 4/30 07.06.2015 KK Force CIC1 4/40 15.06.2015 Pirunportti CIC1 4/30 15.06.2015 Kuuralehdon hevostila CIC1 2/16 15.06.2015 Taikakuun Kartano CIC1 2/40 18.06.2015 Taikakuun Kartano CIC1 3/40 01.07.2015 Mörkövaara CIC1 2/30 02.07.2015 Mörkövaara CIC1 4/30 05.07.2015 Taikakuun Kartano CIC1 5/40 08.07.2015 Rohkelikko CIC1 2/23 09.07.2015 Taikakuun Kartano CIC1 6/40 10.07.2015 Mörkövaara CIC1 3/30 12.07.2015 Claridge Stud CIC1 3/30 13.07.2015 Kuuralehdon hevostila CIC1 3/40 16.07.2015 Kuuralehdon hevostila CIC1 6/40 21.07.2015 Prime Sporthorses CIC1 3/30 24.07.2015 Kadotetut Suomenhevoset CIC1 2/28 29.07.2015 Kadotetut Suomenhevoset CIC1 2/28 02.08.2015 Rohkelikko CIC1 2/30 03.08.2015 Prime Sporthorses CIC1 4/30 04.08.2015 Rohkelikko CIC1 5/30 10.08.2015 Prime Sporthorses CIC1 2/30 25.08.2015 Holmberg CIC1 5/30 26.08.2015 Holmberg CIC1 4/30 28.08.2015 Holmberg CIC1 2/30 |
30.06.2015 Fiktio VSR Cup CIC1 4/64 31.07.2016 Fiktio VSR Cup CIC1 7/67 30.09.2016 Susiraja VSR Cup 100cm 6/68 30.09.2016 Susiraja VSR Cup 110cm 6/74 31.10.2017 Susiraja VSR Cup CIC1 5/41 |
Valmennukset
19.03.2015 kouluvalmennus, valmensi rebely
Kentältä kuului kiljuntaa - hevosen kiljuntaa. Narri roikkui Hauen ohjissa sen ollessaan takajaloillaan. Orin edessä oli pieni mutalätäkkö, joka sai orin kiemurtamaan ja vääntelehtimään paikoillaan. Kipitin kentälle ja nappasin mukaani lapion, jolla täytin tuon kamalan ilmestyksen ja tunti sai alkaa. Narri ja Hauki olivat jo lämmitelleet ja ori oli kaikenkaikkiaan komea ilmestys edetessään kentällä. Narri oli saanut orin koottua erinomaisesti ja Hauki ravaili ympäri kenttää lennokkaasti. Pyysin narria siirtymään käyntiin ja tekemään muutaman avotaivotusharjoituksen kentän pitkillä sivuilla. Hauki teki työtä käskettyä ja sen etujalat liikkuivat uran sisäpuolella takajalkojen seuratessa perässä kaviouralla. Narri taivutti Haukea hieman lisää ja sai sen liikkumaan mallikkaasti kolmella uralla. Lopuksi narri siirsi orin etuosan takaisin uralle ja jatkoi kohti seuraavaa pitkää sivua. Toisella pitkällä sivulla narri veti sisäohjasta liikaa, jolloin Hauki lähinnä käänsi kaulaansa ja käveli hankalasti. Narri korjasi tilanteen pian ulkoavuilla ja Hauki käveli jälleen rennommin kantaen nyt myös omaa ulkokylkeään. Toistimme harjoituksen pari kertaa ja keskityimme myös narrin istuntaan, joka silloin tällöin oli hieman kiemurassa eikä keskellä oria. Harjoituksen jälkeen narri taputti Haukea kiitoksesksi hyvästä suorituksesta. Päätimme lopputunnista ottaa muutamat rennot laukkaharjoitukset ja nostaa laukkaa käynnistä. Hauki päätti vetää homman helpomman kautta ja nostaa laukan ravin kautta, mutta narri ei antanut periksi, vaan jatkoi sinnikkäästi apujen antamista, kunnes sai laukan nostettua muutaman kerran käynnistä. Kiitin sekä narria, että Haukea tunnista ja annoin heidän tehdä itsenäiset loppuverryttelyt.
24.03.2015 estevalmennus, valmensi yaren
"Älä anna sen pöllöillä, sehän vie sinua ihan kuusnolla!" ärjyin tällä kertaa naama punaisena, ja koitin saada jotain rotia mustan suomenhevosorin ja sen selässä rahtautuvan naisen menoon. Herra Hauta ja Lissu olivat vallanneet kirjaimellisesti koko kentän, tosin esteet tuntuivat turhankin koskemattomilta. Tässä vaiheessa emme olleet päässeet juuri mihinkään suuntaan edes lämmittelyesteiden osalta, eikä tällä menolla kannattaisi edes haaveilla siirtymisestä varsinaisen harjoituksen pariin. Hauki oli ilmeisesti aika leppoisa kaveri silloin, kun sää suosi, mutta tunnetusti minun tuurillani se ei suosinut kyllä tänä helvetinmoisena päivänä. Taivaalta satoi kissoja ja koiria, tai Hauen tapauksessa sitä ei tiennyt, mitä kaikkea. Joka tapauksessa ori kieltäytyi yksinkertaisesti hyppäämästä räntäsateen takia, enkä usko kovan tuulenkaan hirveästi asiaa auttavan.
Lissu oli kuitenkin ihailtavan määrätietoinen! Nainen oli normaalisti tällaisessa tilanteessa jo melkoisen hypyhiilillä ja valmis huutamaan kaiken maailman perkeleet pitkin pitäjää. Nyt hän tuntui kuitenkin melkoisen tyynen rauhalliselta, oli ilmeisesti nainen päättänyt tällä kertaa asettaa kovan kovaa vastaan. Viimein Hauki hyppäsi kuin hyppäsikin yhden pienen esteen yli, mutta nosteli jalkojaan kyllä niin varovaisesti, ettei meinannut enää alastulossa muistaa, miten päin sitä kuului maahan tulla. Purin suosiolla aiemmin pykäämäni radan ja tein niistä jumppasarjan, joka pakottaisi orin hyppäämään, koska sillä ei olisi aikaa mietiskellä muuta esteiden välissä. Ensimmäinen lähestyminen oli fiasko, mutta toisella yrittämällä ratsukko pääsi jokaisen esteen yli hienosti. Hauki pärkyi tuon tuosta, mutta Lissu oli selvästi saanut nyt otteen siitä. Loppuvalmennus tulisi olemaan pelkkää sulaa vahaa!
09.04.2015 kouluvalmennus, valmensi rebely
Hauki ja Lissu odottelivat kentällä. Lissu oli jo lämmitellyt orin ja se ravasi kootusti ympäri kenttää. Pyysin Lissua siirtämään orin käyntiin, mutta pitämään sen koottuna ja valmistelemaan laukannoston aina pitkien sivujen ajaksi. Hauki käveli tahdikkaasti eteenpäin. Lissu antoi orille pohkeita ja Hauki nosti etupäätään niin reippaasti, että hetken näytti siltä, että se nousisi takajaloilleen laukan sijasta. Laukka kuitenkin nousi ja Lissu kiisi orin kanssa kohti toista päätyä. Pyysin heitä siirtymään ravin kautta käyntiin ja toistamaan harjoituksen. Lissu valmisteli Haukea ja ori tempoi jälleen eteenpäin sellaista käyntiä, että pienempi poni ei olisi ravillakaan pysynyt samassa tahdissa. Pääty lähestyi ja Lissu antoi avut Hauelle. Ori lähti laukan sijasta kiitoraviin ja nosti lopulta laukan vasta lähellä toista päätyä. Kolmas kerta sujui jälleen ongelmitta, mutta vieläkin hieman epämääräisesti.
Päätimme siirtyä maastoon, jossa varsinaiseen laukannostoon ei tarvitsisi keskittyä sillä se tulisi orilta jo pelkästään innosta. Lissu pääsisi näin keskittymään istuntaansa ja siihen tunteeseen, mikä käynnistä nostettaessa laukasta tulisi tulla. Hauki oli innostunut ja se tepasteli jopa paikallaan ollessaan. Lissu ehti vain hieman siirtää oikeaa jalkaansa ja ori oli jo vauhdissa. Hänen istuntansa oli hyvä ja ori myötäsi hyvin vaikka vauhtia riittikin. Pyysin heitä tekemään vielä muutaman laukannoston ennen loppuverryttelyjä. Hauki oli ollut tänään keskittynyt ja sen yhteistyö Lissun kanssa oli ollut saumantonta.
21.04.2015 maastoestevalmennus, valmensi Víva
Edessä näytti olevan suuria ongelmia, kun saavuin sulalle, mutta erittäin kuraiselle kenttä- alueelle, jossa oli maastoesteitä siellä sun täällä. Ehkä olisi ollut viisainta siirtää valmennus aikaa jollekin muulle päivälle, mutta koska aivoni näyttivät toimivan nykyistä hitaammin, niin olin sitten käskenyt puhelimessa Narrin tulemaan ratsuineen tänne. Katsoin melko hämmentyneenä ratsukon menoa, sillä Haueksi nimetty musta suomenhevosori hyppi järkyttyneen oloisena ympäri kenttä- aluetta, Narrin yrittäessä saada hevoseen edes jotain kontaktia. Ori nimittäin väisti jokaisen, ihan pienimmänkin kuralätäkön järkyttävillä äkkikäännöspompuillaan. Mietin kuumeisesti mitä tehdä, mutta lopuksi käskin Narria etsimään hieman kuivempaa kohtaa, jossa hän saisi verrytellä ratsunsa. Vaikka alkuverryttelyistä ei näyttänyt tulevan oikein mitään, niin päätettiin nyt kuitenkin alkaa hyppäämään, sillä muuten koko valmennus olisi mennyt ihan puskiin. Alkuun Narri sai hypätä hauen kanssa pientä tukkiestettä, joka vaihtui lopulta suurempaan tukkiesteeseen. Ratsukon hypittyä aikansa, huomasin Hauen saavan työnteosta ihan kunnolla kiinni, sillä se laukkasi reippaasti jokaista estettä kohti, välittämättä sitten enää lähes yhtään vesilätäköistä tai muistakaan ulkoisista tekijöistä. Koska Hauki ei enää temppuillut Narrille, niin uskalsin päästää ratsukon 100cm korkuisille esteille, joihin kuului mm. iso tukkieste, risueste, banketti ja alashyppy. Loppujen lopuksi oli kuitenkin aika lopetella valmennus, ja pyysin Narria loppuveryttelemään ratsunsa itsenäisesti. Hyvinhän se valmennus loppuissaan meni, vaikka alku näyttikin aivan muuta. En voinut olla kuin tyytyväinen kaksikon menoon valmennuksen loppu ajasta!
27.04.2015 kouluvalmennus, valmensi dookie
Tänään valmennusvuorossa olivat tavattoman komea, musta suomenhevosori Herra Hauta ja Lissu. Kuulemani mukaan Haueksi kutsuttu ori oli kovin herkkä ulkoisille häiriöille, ja koska päivä oli ollut sadekuurojen täyteinen, päätimme pitää valmennuksen maneesissa. Miehekkäästä ja komeasta ulkonäöstään huolimatta Hauki oli kovin herkkänahkainen prinsessa, joka nakkeli niskojaan ja viuhtoi häntäänsä heti, kun sai aavistuksenkaan liian jämäkän avun. Hetken orille naureskeltuani komensin ratsukon tekemään alkuverryttelyissä paljon siirtymisiä niin askellajien sisällä kuin välilläkin, kiemurauria, voltteja, ympyröitä, mahdollisimman paljon kaikkea irrottelevaa ja Hauen saamista avuille edistävää. Pikku hiljaa Hauki vaikutti unohtavan kiukuttelun ja nirppanokkailun, ja alkoi kulkemaan entistä tahdikkaammin ja kantamaan itseään paremmin.
Valmennuksen aiheeksi olin suunnitellut siirtymisiä ja pohkeenväistöä, ja ensimmäiseksi komensinkin ratsukon tekemään koottu ravi-lisätty ravi siirtymisiä käyttäen lävistäjiä - lyhyet sivut ja kulmat kootussa ravissa, jokaisen lyhyen sivun jälkeen lävistäjä lisätyssä ravissa. Hauki selvästi tiesi mistä oli kyse, ja orin lisätty ravi oli todellakin katsomisen arvoista. Hauki ojenteli kinttujaan ja venytti askeltaan komeasti, ja palasi sitten koottuun raviin sulavasti ja helpon näköisesti. Seuraavaksi oli vuorossa keskikäyntiä, koottua ja lisättyä laukkaa: lyhyet sivut käyntiä, toinen pitkä sivu koottua ja toinen lisättyä laukkaa. Laukan lisäyksissä halusin selkeämmän eron, ilman, että hevonen juoksisi pois ratsastajan alta. Lissu korjasi seuraavalle pätkälle askeleet hienosti, ja ratsasti täsmälliset siirtymät ja laukannostot. Lopuksi pyysin vielä pohkeenväistöä, yksinkertaisesti keskihalkaisijalta uralle päin, vuorotellen molempiin suuntiin. Käyntiväistöt olivat aluksi aavistuksen tahmeita ja niissä oli liikaa poikitusta, mutta ne olivat helppoja juttuja korjata. Muutamien käyntiväistöjen jälkeen pyysin ratsukolta vielä raviväistöjä molempiin suuntiin, ja ne sujuivatkin alusta alkaen mainiosti. Hauen suorittaessa tehtävät hienosti, en viitsinyt jumittaa ratsukkoa samojen tehtävien parissa tarvittua kauempaa, vaan neuvoin Lissua jatkamaan loppuverryttelyiden pariin.
16.06.2015 maastoestevalmennus, valmensi Víva VRL-13593
Narri verrytteli itsenäisesti mustaa suomenhevosoriaan Haukea suurella nurmkikentällä - minun katsellesani kaksikon verryttelyitä tarkkaavaisesti. Hauki vaikutti mukavan reippaalta ja eteenpäinpyrkivältä tapaukselta, joten ainakaan tämän kaksikon kanssa ei tulisi ongelmia maastoesteiden parissa. Ratsukon verrytellessä tarpeekseen - päästin kaksikon hyppäämään näin alkuun pientä risuestettä. Ratsukko hyppäsi risuesteen suht. reippaasti yli ja parin hypyn jälkeen otettiinkin hyppyihin mukaan pieni tukkieste. Jostain ihmeen syystä Hauki kuitenkin kielsi tukilla ja oli vähällä pudottaa Narrin alas selästä. Narri ei kuitenkaan tippunut, joten ratsukko sai yrittää hypätä tukkia uudelleen. Tällä kertaa Narri ajoi Haukea eteenpäin, jolloin sen esteen yli mentiin yli, eikä sen eteen jääty jarruttelemaan. Siitä sitten kaksikko lähestyi jälleen risuestettä, jonka hyppäämisessä ei tullut pienintäkään ongelmaa. Ratsukon hypättyä tukki- ja risuestettä jonkun aikaa - siirryttiin ratsukon kanssa hieman suuremille maastoesteille. Ratsukko sai hypätä tällä kertaa suurempaa tukkia, tarkkuusestettä ja nousuestettä. Käytiin alkuun jokainen este vuoron perään läpi ja ratsukko hyppäsikin ne ongelmitta. Siispä lopussaan Narri sai hypätä Hauen kanssa esteet putkeen. Ratsukko lähestyi esteet tasaisesti, eikä hyppytyylissäkään ollut moittittavaa. Tosin tarkkuusesteellä oli taas jotain, joka vuoksi Hauki meinasi kieltää, mutta Narri sai pidettyä orin hyvin hallussaan, jolloin esteen yli mentiin nätisti. Narri saikin hypätä Hauen kanssa esteitä vielä jokun aikaa, ennen kuin lopeteltiin valmennus tähän pisteeseen. Ratsukko toimi hyvin valmennuksen ajan ja vaikka yksi kielto tulikin, niin ei se haitannut.
30.06.2015 maastoestevalmennus, valmensi Sachiyo
Tänään oli sateinen päivä. Keli ei minua muuten haitannut, mutta olin kuullut hieman huhuja siitä, että sade, Hauki ja maastoesteet eivät olisi kovin hyvä yhdistelmä. Ajattelin kuitenkin pärjääväni - niinhän minä aina tein, oli tilanne mikä tahansa - joten laitoin orille varusteet päälle ja valmistauduin radalle.
Lämmittelimme orin kanssa ensin hieman kentällä. Teimme hetken aikaa raviharjoituksia ja ylitimme muutamia puomeja, kunnes ori tuntui tarpeeksi rennolta ja valmiilta maastoesteille. Lähdimme rauhallisesti kävelemään kohti aloituspaikkaa, ja ensimmäinen este alkoikin jo häämöttää horisontissa.
Nostin laukan suoraan käynnistä, ja ori lähti melko hidastempoisesti kulkemaan eteenpäin. Saavuimme kuitenkin nopeasti ensimmäiselle esteelle, jonka Hauki hyppäsi vaivattomasti. Hymyilin itsekseni, tästä tulisi vielä hieno suoritus!
Toinen ja kolmas este ylittyivät myös hyvin, mutta sitten se alkoi. Neljännen esteen eteen oli kerääntynyt pieni vesilammikko, jonka nähdessään ori teki sellaisen loikan sivulle, ettei tosikaan! Pysyin kuitenkin selässä ja yritin rauhoitella paikoillaan steppailevaa oria. Sain Hauen lopulta lähemmäs estettä, ja se hyppäsi todella erikoisessa kulmassa paikoiltaan sekä lätäkön että esteen yli. Jatkoimme hypyn jälkeen laukkaa niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.
Loppurata meni suhteellisen hyvin, mitä nyt laukka olisi saanut olla reilusti aktiivisempaa. Viimeiselle esteelle saapuessamme Hauki hidasti vauhtia huomattavasti ja lopulta kielsi esteen kohdalla. Lähdimme kuitenkin ylittämään estettä uudestaan hieman reippaammassa tempossa, ja lopulta viimeinenkin hyppy suoritettiin kunnialla. Sain vihdoin huokaista helpotuksesta, ja lähdimme kävelemään orin kanssa takaisin tallin kentälle tekemään loppuverryttelyjä.
Kaikin puolin maastoesteet sujuivat kohtalaisen hyvin. Hauki kuunteli ratsastajaa ja hyppi melko luottavaisin mielin esteiden yli. En osannut varmaksi sanoa, johtuivatko Hauen kieltäytymiset kelistä vai jostain muusta, mutta onneksi kaikki kuitenkin meni loppujen lopuksi hyvin.
21.07.2015 estevalmennus, valmensi annika n.
Moskan jälkeen valmennettavakseni saapui Hauki-ori, jonka kanssa oli tarkoitus hieman hypätä tänään. Taivaalta rupesi satamaan vettä tihkuna, mutta ei annettu sen haitata, ja päästiin alkukäyntien jälkeen aloittelemaan valmennus. Hauki liikkui hyvin ja innokkaasti eteen, joskin se katosi välillä ohjasavuilta ja näytti lähinnä muulilta, tai kamelilta. Jotain siltä väliltäkin, ehkä. No, joka tapauksessa ruvettiin tekemään ravissa eräänlaista puomitehtävää. Puomit olin asetellut kaarevalle uralle, jolloin tehtiin ympyrä siihen samaan syssyyn, jonka jälkeen pääty-voltille ja pienen kavaletin yli. Eipä oriherra viitsinyt paljoa jalkojaan nostella sellaisilla pikku lasten tehtävillä, ja näinpä tätä hiottiin jonkin aikaa, jotta saatiin tasapainoinen, hyvä suoritus. Sitten päästiinkin orin mielestä varmasti hauskempiin tehtäviin, kun aloitettiin itse hyppääminen. Ensimmäisenä tehtävänä oli pääty-ympyrälle korottamani pieni pysty, jonka jälkeen suhteutettu linja neljän laukan välillä. No, aloiteltiin sitten tehtävää, ja ensimmäinen ongelma oli pääty-ympyrän este, sillä Hauki ryntäsi vain esteelle, eikä taipunut ollenkaan, niin kuin olisi pitänyt. Noh, sitä sitten toistettiin molempiin suuntiin pariin otteeseen, ja pyysin ratsastajaa ottamaan sisäohjan paremmin käteen, ja ehkä vähän nostamaan ylös. No, saatiin sitten ihan kiva suoritus, jonka jälkeen saitte tehdä koko tehtävää, eli suhteutettu linjakin tuli mukaan kuvioihin. Se sujui ensimmäisestä yrityksestä alkaen oikein hienosti, joten kyseistä tehtävää ei tarvinnut moneen otteeseen ottaa. Onneksi. Ei innostus riittänyt ratsastajalla eikä valmentajalla tehdä enää mitään, joten annoin luvan ravailla loppuraveja, ja itse lähdin kahviota kohti, kahvikupponen mielessäni.