Jumalanmurha VH15-018-1061

NimiJumalanmurha "Moite" KasvattajaSusiraja, Suomi
Rotu, sukupuolisuomenhevonen, tamma OmistajaSusiraja (VRL-06046 ja VRL-12701)
Säkäkorkeus, väri164cm, kulomusta MeriititVIR MVA Ch, KTK-II, KERJ-I
Syntynyt,
ikääntyminen
s. 30.03.2015, 14v
satunnainen (4v 10.04.2015)
Painotuslaji,
koulutustaso
kenttäratsastus
he A / 110cm / 100cm / CIC1

15.06.2015 Moitetta käytettiin kääntymässä suomenhevosten kantakirjassa. R-suunnalta tuli palkinto KTK-II pistein 74!

12.03.2017 tumma et tuliselle myönnettiin VIR MVA Ch -arvonimi.

25.01.2018 Kenttäratsastusjaoksen laatuarvostelu toi Moitteelle KERJ-I -palkinnon.


Rakennekuva © VRL-06066, pää- ja ensimmäinen estekuva © Meeri N., loput liikekuvat © SN

Luonnekuvaus

Toiselta nimeltään "Kootut selitykset sille, miksi tämä(kin) yhdistelmä tuli toteutettua".

Koska... paperilla tämä oli aivan järkyttävän pätevä yhdistelmä? Kaksi jumalattoman hyvännäköistä (on se Herjakin ihan hyvännäköinen, hiljaa siellä!), kapasiteetikasta hevosta, joiden luonteet.... No ei puhuta siitä! Puhutaan mieluummin siitä, että tulos oli oikeasti todella herkullinen ja pätevä - kulomusta, suurikokoinen kaunokainen, jonka hyppy on mitä mainioin ja liikkeet myös erittäin mukavat. Luonnepuoli jäi kenties vähän miettimättä, ja niin saimme talliimme oman elämänsä draamalaaman, jota ei missään nimessä saa komentaa. Ja joka ei toimi, jos ei halua. Ja johon kaikilta menee hermo harva se päivä. Mutta hei, katsokaa miten hyvältä se näyttää!

Tummajouhinen kaunokaisemme on tamma siitä ärsyttävimmästä päästä. Se on korskea, erittäin omanarvontuntoinen kuningatar, jolle ei voi milliäkään antaa periksi tai elikko heittää homman ihan läskiksi. Välillä kuningattaren kanssa saa taistella ja vääntää kättä ihan tosissaan, sillä jos Moite kerran on päässyt helpolla, ei se toisella kertaa edes yritä, vaan perseilee saman tien. Aivan kuin tässä ei olisi tarpeeksi kestämistä, Moite oman elämänsä draamakuningatar, joka ei ensimmäisestä komennosta korvaansa lotkauta ja toisesta kerrasta saa sellaisen kohtauksen, että voisi luulla jonkun yrittävän tappaa koko hevosen. Yleensä tamma ei ole oikeasti järkyttynyt, sen vain on saatava aiheuttaa kohtaus, jos joku tohtii sitä komentaa.

Raivostuttavampaa hoidokkia kuin Moite saa etsiä kissojen ja koirien kanssa, eikä sitä silti kenties löydä. Tammaa ei saa komentaa, koska siitähän se vasta sydämistyy, mutta eipä sille voi antaa asioissa oikein periksikään, tai se alkaa perseillä oikein urakalla. Niinpä Moite otetaan käytävälle (se raahataan karsinasta vaikka raipan kanssa) ja isketään kahta puolen ketjuihin, jolloin suurimmaksi ongelmaksi jää sen takaosa. Etuosa ei ketjuissa tee muuta kuin huitoo, jos kulkee liian läheltä sen edestä, mutta takapää yleensä heiluu sinne ja tänne. Moitetta saakin mäiskäistä surutta takapäähän, jos se meinaa tulla päälle - tämä tietenkin tarkoittaa, että tamma sydämistyy, kiljahtaa ja potkaisee, mutta toinen mäiskäisy saa sen vain tuijottamaan epäuskoisesti. Moitetta ei kannata edes yrittää ymmärtää, sitä pitää vain komentaa, olla antamatta sille periksi, ja mahdollisimman tehokkaasti ignoorata sen... no, kaikki toiminta, lukuunottamatta sitä, että komentaa sitä sen perseillessä. Eläinlääkäri rauhoittaa tamman poikkeuksetta toimenpiteitä varten, vähänkään isompia juttuja varten Moite isketään pakkopilttuuseen. Kengittäjä sentään saa tehdä työnsä suhteellisen rauhassa, vaikka tamma kovakalloinen prinsessa onkin.
Se taluttaminen... Yleensä Moite ihme kyllä kulkee suhteellisen hyvin narun päässä, kunhan saa päättää (hitaan) vauhdin itse. Toisinaan se kuitenkin saa päähänsä, että menemme tänne, syömme tuosta, tai kiihdytämme vauhtia. Napakka komento saa sen nakkelemaan niskojaan, toinen napakka komento saa sen hyppäämään pystyyn ja siinä kohdassa kaikava "perkele" saa yleensä Moitteen neljälle jalalle ja kävelemään. Hitaasti ja järkyttyneesti, mutta kävelemään. Koppiin tamma laitetaan liinoilla, joko kevyesti takamusta painaen tai traktorilla vetäen, riippuu aivan Moitteen päivästä. Matkalaisena tamma on siedettävä, se hirnuu jokaiselle ohimenevälle autolle, mutta ei tee juuri muuta - kopista juostaan ulos, mutta lastaussillan päähän se sentään pysähtyy odottamaan.

Koska Moite on tamma, ja kuningatar, sen ei tarvitse kuunnella ohjeita ollenkaan vaan se voi antaa piut paut kaikille ratsastajan avuille ja tehdä, kuten se itse haluaa. Näin ainakin hevosen mielestä, harvemmin ratsastaja on sen kanssa samaa mieltä. Mutta koska Moite on oman elämänsä draamakuningatar (eli draamalaama), sen alkuun haistatettua pitkät avuille ja saadessa terävämmät avut, se vetää järkyttävän kilarikohtauksen, kuin joku listisi hevosta. Moite protestoi joka apua, ja sillä on ärsyttävä tapa jäkittää paikalleen joko peruuttamaan tai hyppimään pystyyn. Tammaa saakin maanitella, komennella, uhkailla, kiristää ja lahjoa liikkumaan mihinkään suuntaan ja välillä tuntuu olevan aivan tähtien asennosta kiinni, mikä sen kanssa toimii ja mikä ei toimi, miten sen saa kuuntelemaan apuja edes suurin piirtein ja mikä taas saa sen menemään kylkimyyryä sinne sun tänne.
Vaikka mitään yhtä autuaaksitekevää reseptiä Moitteen toimimiseen ei ole edes olemassa, liittyy siihen pari perussääntöä: kuningatar ei pidä liiasta ratsastuksesta. Mikäli tamma päättää tähtien olevan oikeassa asennossa, se on mahtava, herkkä ja säpäkkä ratsu, joka toimii erittäin pienin ja kevein avuin. Ja niin sitä pitääkin ratsastaa, toisin kuin yleensä, Moitteen kanssa ajatus "ratsasta jokaista askelta" on pahin mahdollinen, sillä se inhoaa jatkuvaa niskaan hönkimistä. Mahdollisimman kevyet, mahdollisimman yhdeksi kerraksi jäävät avut, ja tamma suorittaa mainiosti - jos suorittaa.

Hypätessä, oltiin sitten rata- tai maastoesteiden parissa, Moite on parhaimmillaan. Toki tamma on edelleen suht itsenäinen suorittaja, joka ei siedä liian kovaa kättä tai teräviä pohkeita, mutta hypätessä hevonen on hivenen yhteistyöhaluisempi kuin muuten. Kolikon kääntöpuolena tamma tosin protestoi voimakkaammin jokaista ratsastajan virhettä ja "virhettä"; mikäli ratsastaja jää hypyssä suuhun kiinni, esteen jälkeen tamma pukittelee useamman askeleen ajan. Turhan ronski pohkeiden käyttö aiheuttaa paikoillaan pomppimista ja etusten nousemista kentästä, onneksi ei kuitenkaan varsinaista pystyynhyppäämistä.
Kun Moitteella ratsastaa mahdollisimman vähäeleisesti (puoli)pidätteet muistaen (tamma voi esteillä kuumua, "tumma ja tulinen" ja niinpoispäin) ja uskaltaa luottaa siihen, että hevonen löytää ponnistuspaikat itsekseen, Moite on mahtava. Tammalla tuntuu olevan enemmän silmää esteille kuin osalla ratsastajistaan, hevonen ei kyttää tai kieltele turhia, ponnistuspaikat ovat kohdillaan. Moite hyppää hyvällä tekniikalla jalkojaan varoen, ja kieltää vain, jos ratsastajan ratsastuksessa on jotain vikana tai lähestyminen on kerta kaikkiaan onneton. Moitteen kanssa sujuvat kyllä suht lyhyet ja vinot lähestymiset. Lisäksi tamman kyky korjata ratsastajan virheitä on uskomaton. Tämmöinen vähän paremmalla perusluonteella ja nöyremmällä asenteella, kiitos!

Kisapaikoilla Moite on äänekäs, kiukkuinen vinkulelu, joka on ensin tekemässä tuttavuutta jokaisen nelijalkaisen kanssa ja seuraavassa hetkessä monottamassa niitä takasillaan. Tammalla on hännässään punainen rusetti ihan syystä, ja toki ohjeistamme hevostenhoitajiamme taluttamaan Moitetta mahdollisimman kaukana muista hevosista. Ratsastaja selässään hevonen sentään ei monota enää ketään, korkeintaan vinkuu ja koettaa näykkäistä, jos joku tunkee liian iholle.
Tammasta puuttuu vieraskoreus kokonaan, ja heti, kun ollaan poissa kotipihasta (oltiin sitten valmennuksissa, pikkukisoissa tai kauden isoimmassa häppeningissä) suomenhevonen alkaa etupainoiseksi jyräksi, jonka etuosaa joutuu koko ajan nostamaan ylöspäin ja jonka kanssa ei voi tehdä liikaa pidätteitä. Moitteesta saa kyllä kuorittua esille sen osaavan, etenkin hypätessä loistavan hevosen, mikä se on, usein prosessi vain on työläs eikä Moite edes yritä tulla vastaan. Tammalla kisaaminenkin onkin vähän arpapeliä ja riippuvainen kuun ja tähtien asennosta sekä uutistenlukijan kravatin väristä. Mikäli Moitteella on hyvä päivä, jyrävaihteen saa pois päältä, ja mikäli ei.. no, kaikki julkisuus, myös se ht.netin ja kuvagallerioiden Hups!-kansioiden ”ou mai kaad”-julkisuus, eikö?

Sukutaulu

i. VIR MVA Ch Herra Hauta
YLA1, KTK-II, SLA-I*, KERJ-I
sh, m, 158cm
ii. Iankaikkinen
YLA1, SLA-I, KERJ-I
sh, m, 164cm
iii. Ikiaikainen
evm, sh, m, 166cm
iie. Valonkantaja
evm, sh, m, 163cm
ie. Hiienhauta
SLA-I, KERJ-I
sh, trt, 157cm
iei. Hautaurakka
evm, sh, m, 162cm
iee. Hiienkirnu
evm, sh, trt, 155cm
e. Jumalanpilkka
YLA1, KTK-II, SLA-I, KERJ-I
sh, vrt, 162cm
ei. Jumalharha
YLA1, SLA-I, KERJ-I
sh, m, 166cm
eii. Jumalkompleksi
evm, sh, klm, 161cm
eie. Hillahaikeus
evm, sh, prn, 167cm
ee. Ilonpilaaja
YLA1, SLA-I*, KERJ-I
sh, vrt, 168cm
eei. Kyvyttömyys
evm, sh, prt, 172cm
eee. Iloluonnos
evm, sh, rt, 164cm
Näytä / piilota sukuselvitys

iii. Ikiaikainen oli ryhdikäs, komea musta kenttäori. 166cm korkuinen hevonen oli rakenteeltaan pikkuvikainen (vähän sanomista jalka-asennoissa, pieni pää ja paksu kaula ym. epäsopusuhtaisuuksia), mutta orin ryhti, hyvä lihaksisto, tapa olla ja etenkin liikkeet huijasivat monia pitämään Ikiaikaista paremman näköisenä kuin se todellisuudessa olikaan. Viileän etäinen, joka tilanteessa rauhallinen ja upseerimaisen jämäkkä ori kisasi kenttää CIC1-tasolla vuosikaudet tehden loistavaa tulosta niin koulu- kuin rata- ja maastoesteosuuksilla. Ikiaikainen voitti tai sijoittui lähes jokaisissa kisoissa, joihin osallistui, ja oli aikansa menestyneimpiä CIC1-tason kenttäratsuja. Tahdikkaat, lennokkaat liikkeet ja hyvä hyppytekniikka sekä radoilla esiin tullut temperamentti ja voitontahto tekivät Ikiaikaisesta loistavan kilparatsun.
Oria on käytetty jalostukseen säästeliäästi, eikä sillä ole kuin kaksitoista varsaa. Ikiaikainen on periyttänyt erittäin vahvasti luonnettaan ja liikkeitään, osin myös ryhtiään ja pikkuvikaista rakennettaan. Orin jälkeläiset ovat järjestään kilparatsuja, niiden luonne ei kestä hyvän mielen maastomopon virkaa.

iie. Valonkantaja, musta lyhtypäinen ja sukkajalkainen 163cm korkea tamma oli sanalla sanottuna kaunis hevonen. Hieman jykevämmänpuoleinen, ryhdikäs hevonen jolla kuitenkin oli selkeä tammaleima. Edes mitään isompaa rakennevirhettä ei Valonkantajasta löytynyt, vaikka toki pikkupuutteita (sapelihakuisuutta, huipukas lautanen, takasissa pystyt vuohiset) ja se kiskoikin jo varsanäyttelyistä vähintään kakkosia. Erityisesti Valonkantajan korkeanpuoleiset liikkeet ja sen luontainen eteenpäinpyrkimys vakuuttivat ja tamma myytiinkin kasvattajalta kouluratsua etsineelle kolmivuotiaana. Tamma kisasi vaativa B -tasolla ja sijoittui lähes joka kerta. Luonteeltaan asiallinen, joskin hieman sulkeutunut hevonen alkoi kisata myös esteitä vanhempana 100cm radoilla. Valonkantaja on kantakirjattu ratsusuunnalle ensimmäisellä palkinnolla.
Valonkantajan viisi jälkeläistä perivät kaikki emänsä liikkeen. Rakennettaan ne perivät eniten isältään, joten usein ne ovat olleet emäänsä hieman sporttisempia, erittäin hyväliikkeisiä hevosia. Kaikki ovat kilparatsuja, kuka tekee mitäkin sillä Valonkantajan varsoista oli moneen lajiin.

iei. Hautaurakka, jumalattoman komea, ryhdikäs ja pätevä musta (162cm) kenttäori eli aivan liian lyhyen elämän. Jo varsanäyttelyissä kunnostautunut ori oli kuumuva ja hankala käsitellä, eikä juhlinut juuri luonteellaan. Hautaurakka ei aiheuttanut katastrofeja lähinnä siksi, että sitä käsitteli tasan neljä ihmistä: omistaja, ratsastaja, eläinlääkäri ja kengittäjä, jotka tunsivat hevosen ja osasivat sen kanssa elää. Kukaan ei kuitenkaan voinut kieltää orin erinomaista rakennetta ja suorituskykyä: CIC1-tasolla kilpaillut ori hamstrasi sijoituksia kuin pikkulintu leivänmuruja. Hautaurakka kirjattiin jo nuorena ensimmäiselle palkinnolle, kisatulokset ja rakenne puhuivat puolestaan (tyyppi 10, runko 9, liikkeet 9...), ja ori olikin yksi halutuimmista oreista sukutauluun - olkoonkin, ettei sen luonne ollut mitenkään kukkainen.
Jalostuksessa Hautaurakka ehti jättää vain 14 varsaa kilpailu-uransa ohella, sillä ori kuoli aortan repeämään. Erinomaisen rakenteen ja suorityskyvyn vuoksi Hautaurakan varsoista maksettiin viisinumeroisia summia ja niistä tapeltiin melkein kirjaimellisesti verissä päin. Ori periytti kyllä suorituskykyään, jälkeläisten rakenne hieman heitteli, mutta valitettavasti luonne periytyi.

iee. Hiienkirnu osoitti jo nuorella iällä lahjakkuutta esteille; suomenhevonen menestyi laatuarvosteluissa ja voitti kasvattajakilpailun esteosion kuusivuotiaana ja teki komean esteuran 110cm radoilla Keski- ja Etelä-Suomessa. Esteiden lisäksi Hiienkirnu kisasi satunnaisesti kenttää (tuttari, helppo) hyvin tuloksin. 155cm korkea, tummanrautias tamma oli ryhdikäs, hyväjalkainen ja kaikin puolin sopusuhtainen hevonen, jossa ei ollut isompia rakennevikoja tai suurempia ylistyksen aiheita. Raudikko oli rauhallinen ja suht lauhkea, pidättyväinen hevonen, joka lämpeni hitaasti uusille ihmisille. Hyvät hermot, palveleva luonne, sopivasti rohkeutta ja herkkyyttä – Hiienkirnussa oli monta hyvää (kilpa)ratsun ominaisuutta hyppytekniikan ja hienojen askellajien lisäksi. Tamma on KTK-I –palkittu (KTK-II nousi kisanäyttöjen perusteella) ratsusuunnalla.
Heikosti tiinehtynyt Hiienkirnu teki vain kaksi varsaa, molemmat tammoja. Kummastakin tuli CIC1-tason kenttäpeli, joiden suurin vika on joko luonteessa tai ravissa. Hyppykyvyssä, laukassa tai rakenteessa tammoilla on aika vähän sanomista, molemmat ovat erittäin hyvännäköisiä, paperilla päteviä kisapelejä. Hiienkirnu kuoli 26-vuotiaana.


eii. Jumalkompleksi, kulomusta tukkajumala, oli hankalan hevosen maineessa – eikä suotta. 161cm korkea ori oli herkkä ja älykäs, mutta kova; osaavan ihmisen käsissä kultakimpale, osaamattomalla tai epävarmalla ihmisellä Jumalkompleksi oli vihainen, vastusteleva ja jopa päällekäyvä. Oikealla käsittelyllä hevonen oppi nopeasti, teki mitä pyydettiin hyvällä eteenpäinpyrkimyksellä ja yhteistyöhalulla, joskaan nöyryyttä Jumalkompleksista ei löytynyt tippaakaan. Kulomustan suomenhevosen sai herkästi omaksumaan myös pahat tavat ja luistamaan työnteosta, eikä hevonen antanut virheitä tai laiskuutta anteeksi. Ori ratsastaja oli kuitenkin taitava, ja ratsukolla on nimissään useita ja voittoa ja sijoituksia niin tavan kenttä- ja estekisoista (CIC1, 110cm) kuin alue- ja suomenhevosmestaruuksista. Orilla oli kolme näyttävää, tahdikasta ja kaikin puolin hyvää askellajia sekä tasapainoinen, hyvätyylinen hyppy. Jumalkompleksilla oli erinomaiset tyypit ja leimat, pitkä, hyvin asettunut kaula, syvä lihaksikas, sopusuhtainen runko, erinomaiset jalka-asennot, hieman ulkolonkkainen, muutoin hyvä lautanen. Komea kisaura, 41p. rakenteesta, vähän vajaa 70% koulukokeesta ja 9 estekokeesta – Jumalkompleksin KTK-I –palkinto oli läpihuutojuttu, vaikka luonne jätti toivomisen varaa.
Ori periytti vahvasti sekä luonnettaan, että kyvykkyyttä este- tai kenttäratsuksi (liikkeet, kapasiteetti, osin myös rakenne). Jumalkompleksilaiset eivät ole yhtä hankalia kuin isänsä – osa on ihan passeleita harrastepuksuja -, osa on vaikeita, testaavia ja itsepäisiä muuleja. Tammavarsat ovat olleet orivarsoja tasaisempia, helpompia työskentelykavereita, mutta orivarsat ovat pärjänneet kilparadoilla paremmin. Ori lopetettiin 26-vuotiaana.

eie. Hillahaikeus oli kaunis kuin karamelli, upealiikkeinen ja kaikin puolin näppärä este-kenttäpeli. Useamman sentin odotettua suuremmaksi kasvanut (tamma venähti 167cm korkeaksi) punaruunikko oli huvittava yhdistelmä nöyrää työmyyrää ja herkkää kiukkupeppua. Hillahaikeuden suurin vika oli, ettei tamma mielellään poistunut mukavuusalueeltaan tai tehnyt mitään hankalaa, ennemmin hevonen junttasi paikoillaan kuolaimia pureskellen, kuin teki vaikeita asioita. Kun tehtiin tuttuja, hyvin sujuvia juttuja Hillahaikeus oli kevyt, helppo ja nöyrä ratsu, joka suoritti saamansa tehtävät mielellään. Erityisesti tamma rakasti hyppäämistä, sen tekniikka ja ratatekninen osaaminen olivat hyvät, kapasiteetti riitti 110cm asti (maastossa 100cm). Kouluradoilla tamma vei pisteet upeilla liikkeillään (ravista ja laukasta järjestään ysiä) ja vahvalla vastalaukalla. HeA/110cm/CIC1 –kisannut punaruunikko kilpaili enimmäkseen kenttää voittaen suomenhevosten kenttämestaruudenkin kymmenvuotiaana. Hillahaikeus teki kenttä- ja estekisoissa tasaisen hyviä suorituksia napsien sijoituksia, koulupuolella tulokset olivat epätasaisempia, kun etenkin avotaivutukset kiukuttivat tammaa. Peruskiltti, vähän oikukas tamma kirjattiin ratsusuunnalle KTK-II –palkinnolla.
Hillahaikeuden varsoissa on valitettavan paljon samaa vaikeuden asioiden / kunnon työnteon välttelyä kuin emälläänkin. Tamman varsat ovat järjestään kapasiteetikkaita ratsuja (isäorista riippumatta), joista olisi suorittajia vähän joka lajiin, jos ne saisi tekemään töitä. Hyppytekniikkaansa tamma ei periyttänyt, hyviä liikkeitään – etenkin raviaan – ja kapasiteetikkuutta kylläkin. Hillahaikeus kuoli 27-vuotiaana omaan karsinaansa.

eei. Kyvyttömyys, huonosti nimetty punarautias läsipää oli jättikokoinen, 172cm korkea ori, muttei loppujen lopuksi kyvytön ollenkaan. Rakenne ei Kyvyttömyydellä ollut mitenkään erityisen kummoinen, se oli raamikas ori, jolla oli hyvä selkälinja ja erinomainen pään ja kaulan liittymä. Koulu- ja valjakkohevosena toiminut Kyvyttömyys olisi ollut esteillä myös kapasiteetikas, se osoitti nuorena laatuarvosteluissa todella lupaavaa tyyliä, mutta laukka sillä oli liian isoa esteille. Orilla hypättiin kotona jonkin verran, mutta se kilpaili koulua vaativa A -tasolla ja vaikeaa valjakkoa, molempia kansallisella tasolla. Kyvyttömyys oli käyttöhevonen parhaimmillaan, sillä se lähti aina töihin mielellään ja motivoituneena, vaikka karsinassaan meinasi olla hieman mököttävää sorttia. Ori kantakirjattiin ratsusuunnalle ensimmäisellä palkinnolla suoritustensa perusteella, Kyvyttömyys on myös jälkeläisvalio.
Jalostuskäytössä ori oli suosittu ja hyvästä syystä. Sen jalat olivat heikohkot ja suuri koko kulutti jalkoja nopeasti, mutta ne eivät periytyneet erityisen vahvasti. Sen sijaan Kyvyttömyys periytti raamikkuuttaan ja hyvää hyppytekniikkaansa, sekä erityisesti orivarsoilleen nöyrää, työteliästä luonnettaan. Kestäväjalkaisten tammojen kanssa orin jälkeläiset ovatkin suoritushevosia parhaimmillaan. Kyvyttömyys lopetettiin 21-vuotiaana jalkojensa vuoksi.

eee. Iloluonnos, rautias, 164cm korkea jukuripäinen tamma toimi kenttäratsuna koko ikänsä. Iloluonnos oli yksinkertainen, helppo käsitellä ja mutkaton ratsastaa, mutta se oli mököttämiseen taipuvainen hevonen, jota ei jaksanut iloitteleminen kiinnostaa. Mököttäminen ei kuitenkaan haitannut käyttöä millään tavalla, joskin tamma meinasi olla yhden ihmisen hevonen. Vaativa B/100cm -tasoinen tamma kilpaili jonkin verran esteitä ja koulua, mutta pääasiassa helpolla tasolla kenttäratsastuksessa aluetasolla hyvin sijoittuen. Iloluonnoksen rakenteessa oli muutama vika ja se hivutti takasillaan pahasti, mutta myös kehuttavaa löytyi, etenkin rungosta. Vaikka tamma ei ollut rakenteeltaan täysin korrekti, se sai kuitenkin kehuja useista näyttelyistä sillä tamma oli hyvännäköinen hevonen yhtä kaikki. Kenttäratsastuksen parissa Iloluonnos teki hyvää tulosta koko ikänsä, se oli tasainen sijoittuja ja eteni kansalliselle tasolle asti - tokihan se myös siellä sijoittui.
Iloluonnos kantakirjattiin ratsusuunnalle toisella palkinnolla. Tamma periytti kapasiteettia jälkeläisilleen, ja sen viidestä varsasta kaksi kisaa helppoa luokkaa, loput kolme CIC1-tasolla. Kaikki ne ovat myös emänsä tapaan taipuvaisia mökötykseen, mutta Iloluonnoksen orivarsat ovat vaikeampia käsitellä kuin tammavarsat, sillä niistä jokainen on ollut jalkovälinsä vietävissä - kaksi on ruunattu käsittelyn helpotukseksi.

Jälkeläiset

s. 21.02.2016 sh-t. Luonnonhenkirikos, i. Kaamosukkonen, om. Jenny (VRL-12948)
s. 15.05.2016 sh-o. Vallankaappaaja, e. Mielivalta, om. Narie / VRL-08808
s. 02.08.2016 sh-o. Herravalta, e. Mielivalta, om. Crimis (VRL-10480)

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Näytä / piilota sijoitukset
KERJ - 41 sijoitusta joista 8 voittoaVSR & tarinakisat - 3 sijoitusta joista 0 voittoa
22.05.2015 Solo CIC1 1/30
23.05.2015 Joogin Suomalaiset CIC1 4/30
24.05.2015 Solo CIC1 1/30
24.05.2015 Mörkövaara CIC1 5/30
25.05.2015 Mörkövaara CIC1 5/30
27.05.2015 Pirunportti CIC1 6/40
29.05.2015 Pirunportti CIC1 4/40
30.05.2015 Pirunportti CIC1 2/40
31.05.2015 Pirunportti CIC1 1/40
01.05.2015 Pirunportti CIC1 6/40
04.05.2015 Pirunportti CIC1 5/40
08.06.2015 Littleness CIC1 5/30
17.06.2015 Taikakuun Kartano CIC1 3/40
18.06.2015 Taikakuun Kartano CIC1 1/40
19.06.2015 Pirunportti CIC1 2/30
21.06.2015 Muiston Suomenhevoset CIC1 1/30
25.06.2015 Muiston Suomenhevoset CIC1 1/30
25.06.2015 Mörkövaara CIC1 4/30
26.06.2015 Whispering Heaven CIC1 5/29
28.06.2015 Whispering Heaven CIC1 2/29
30.06.2015 Mörkövaara CIC1 5/30
03.07.2015 Rohkelikko CIC1 3/23
03.07.2015 Taikakuun Kartano CIC1 6/40
06.07.2015 Taikakuun Kartano CIC1 1/40
07.07.2015 Taikakuun Kartano CIC1 6/40
08.07.2015 Taikakuun Kartano CIC1 2/40
10.07.2015 Rohkelikko CIC1 3/23
11.07.2015 Mörkövaara CIC1 5/30
12.07.2015 Mörkövaara CIC1 4/30
12.07.2015 Naukaisu CIC1 5/29
14.07.2015 Mörkövaara CIC1 2/30
15.07.2015 Mörkövaara CIC1 3/30
18.07.2015 Mörkövaara CIC1 3/30
20.07.2015 Mörkövaara CIC1 2/30
25.07.2015 Danve CIC1 2/20
26.07.2015 Danve CIC1 1/20
03.08.2015 Rohkelikko CIC1 2/30
05.08.2015 Kilpailukeskus Reiter CIC1 4/30
06.08.2015 Prime Sporthorses CIC1 2/30
08.08.2015 Kilpailukeskus Reiter CIC1 2/30
09.08.2015 Brentwood Warmbloods CIC1 5/52
29.02.2016 Fiktio VSR Cup CIC1 2/58
31.07.2016 Fiktio VSR Cup CIC1 8/67
30.06.2018 Susiraja VSR Cup CIC1 8/65

30.06.2015 Wyat Shetlands VVJ Cup tarinaluokka (noviisi yhdistetty parivaljakoille) 6/8 , parina Sahansaattaja

Valmennukset

29.06.2015 Maastoestevalmennus, valmensi Víva VRL-13593

Sää oli selvästi selkenenyt ja aurinkokin alkoi pilkistellä pilvien lomasta, kun valmennettava ratsukko saapui suurella nurmikentälle. Tervehdin Narria - pyytäen hänet tuttuun tapaan verryttelemään ratsunsa itsenäisesti. Moite vaikutti alkuverryttelyiden aikana mukavan reippaalta ja yhteistyökykyseltä tapaukselta vaikka alkuun se kulkikin hivenen kankeana. Kun tamma kuitenkin verryteltiin kunnolla - tuli siitä hieman letkeämpi ja taipuisampi tapaus, joka ei niinkään enää laahannut takasiaan matkassa vaan kulki oikein reippaasti etiäpäin. Pikku hiljaa Narri sai alkaa hyppäämään Moiten kanssa pientä tukki- ja risuestettä, jolloin katsoin, että ratsukko lähestyy esteet varmasti tasaisesti, eikä ota ennen estettä mitään ylinmääräisiä askelia taikka sitten vähennäkään niitä. Kaksikko hyppäsikin esteet tasaisesti yli, eikä hypyissä tosiaan ollut mitään vikaa. Pyysin kuitenkin Narria hellittämään hieman ohjasotetta ja myötäämään Moitelle hieman enemmän. Parin toiston jälkeen otettiin hyppyihin mukaan hieman isompaa tukkiestettä sekä banketti. Ratsuko hyppäsi myös isommat esteet reippaasti yli - ilman pienintäkään epäröintiä. Yhdessä vaiheessa hyppy banketilla oli hieman epämääräinen, sillä ratsukko hyppäsi sen liian kaukaa, jonka vuoksi Narri sitten jäi hetkeksi liikaa tamman suuhun, ja siitäkös Moite sitten suutuikin. Tamma veti nimittäin herneet nenäänsä ja heitti takapäätään ilmaan moneen otteeseen, ennen kuin se rauhoittui. Laitoin siitä sitten Narrin hyppäämään Moiten kanssa banketin uudelleen, eikä tällä kertaa hypyssä tullut ongelmaa. Ilmeisesti ratsukko oli lähestynyt esteitä siten, ettei Moiten askeleet olleet sopineet enää esteelle, jonka vuoksi tamma sitten päätti hypätä ennemmin liian kaukaa kuin liian läheltä. Parin muun hypyn jälkeen lopeteltiin valmennus ja Narri sai loppuverrytellä Moiten itsenäisesti.

15.07.2015 Estevalmennus, valmensi annika n.

Taas pitkästä aikaa lähdin Susirajaan valmentelemaan, ja tällä kertaa ensimmäinen valmennettavani oli Moite-tamma. Maastoestevalmennuksista en henkilökohtaisesti pitänyt, eikä minulla niiden pitämisestä hirveästi kokemusta ollut, joten päädyttiin sitten maastossa hyppäämisen sijaan pomppimaan jotain pientä kentälle. Moite liikkui mielestäni alusta asti oikein kivan oloisesti, ja se oli mielestäni tänään oikein rehellisellä tuulella. Kuitenkin, ratsastajan piti tehdä töitäkin, jotta tamma oli kevyt edestä ja aktiivinen takaa. Aloiteltiin valmennus ihan ravipuomeilla, ja otettiin niitä pariin otteeseen kumpaankin suuntaan ja tehtiin vähän taivutuksia ravissa. Tämän jälkeen otettiin parit niin sanotut verkkahypyt pienelle pystylle, ja seuraavaksi pari hyppyä pysty-ristikko "sarjalle". Tehtiinkin oikein huolelliset verkat, ja kun siirryttiin ensimmäiseen tehtävään, oli Moite sopivan hereillä ja menossa, jotta saataisiin todennäköisesti kivoja suorituksia. Varsinainen tehtävä oli ensimmäisenä pääty-ympyrällä oleva pysty, jolta löytyi jo korkeuttakin jonkun verran. Tultiin ensin siten, että puoli ympyrää ensin ravissa, ja vähän ennen estettä laukka, ja laukalla yli. No, pari ensimmäistä kertaa oli vähän haparoivaa, kun Moite vaihtoi laukkaa vähän miten sattuu ja sitä rataa. Eikä se oikein taipunutkaan mihinkään suuntaan vaikka oltiin tekevinämme huolelliset taivuttelevat verkat. No, väliin vähän ympyrätyöskentelyä, ja jo alkoi hevonen taipumaan. Nyt saatiinkin muutama oikein onnistunut hyppy, ja näin ollen otettiin vielä toiseen suuntaan parit onnistuneet hypyt. Tämän jälkeen tultiin vielä lävistäjällä olevaa tasaokseria, jonka päällä pitäisi sitten tehdä laukanvaihto. No, saatiin puhtaita ylityksiä, mutta sitä vaihtoa esteen päällä jouduttiin ottamaan muutamaan otteeseen uusiksi, ennen kuin saatiin täysin oppikirjamainen suoritus.

15.11.2015 Estevalmennus, valmensi Siuri

Olin koonnut kentälle kaksi erilaista jumppasarjaa sekä helpon, noin metrin korkuisista pystyesteistä koostuvan radan. Päivän valmennettava ratsukko saapui pian seurakseni, ja pääsimme aloittamaan lämmittelyt. Jo heti ensimmäiset raviaskeleet näyttivät, ettei Moite ollut tänään lainkaan hyvällä tuulella: se ei malttanut kuunnella ratsastajan apuja yhtään vaan kulki ympäri kenttää oman päänsä mukaan. Kun ratsastaja ja tamma löysivät pitkien lämmittelyjen jälkeen hetkeksi yhteisen sävelen, pyysin heitä siirtymään jumppasarjoille. Käskin ratsastajaa antamaan apuja todella kevyesti ja varomaan ohjista roikkumista - mieluummin vaikka löysäisi ohjat kokonaan ja yrittäisi ohjata hevosta istunnallaan. Pienten alkuvaikeuksien jälkeen jumppasarjat alkoivat kuitenkin sujua hyvin, joten päätimme siirtyä kokoamalleni radalle.
Ratsastaja vaikutti olevan skarppina jo heti alusta asti, ja hän vaikutti käsittelevän tammaa hyvin kevyin ottein. Moite vaikutti olevan ihan sujut ratsastajan kanssa, joten esteet sujuivat todella hyvin jo ensimmäisestä hypystä lähtien.
Toistimme rataa jonkin aikaa, kunnes pyysin ratsastajaa antamaan tammalle pitkät ohjat. Kiitin kaksikkoa hyvästä valmennuksesta ja ratsastajaa erityisen herkistä avuista, ja lopulta jätin kaksikon suorittamaan itsenäiset loppukäynnit.

03.14.2016 Kouluvalmennus, valmensi Minja E.

Kaksi aiempaa valmennettavaani olivat olleet lähes selväjärkisiä hevosia ollankeen Susirajalaisia, joten ehdin jo olettaa, että omistajat olisivat viisastuneet ja alkaneet valitsemaan hevosiaan tarkemmin. Väärin meni. Tänään vastassa oli taas selvä susirajalainen, nimittäin suomenhevostamma Moite. Ja jo ensinäkemältä tuo hevonen näytti vain isolta moitteelta. Siellä se kiikutti Narria pää pitkällä ja taivasta kohden, rynnien oman mielen mukaan ja muistuttaen enemmän kirahvia tai laamaa kuin hevosta. Ja kun Narri sitten viimein otti kovemmat otteet käyttöön...siitähän tämä draamalaama järkyttyi. Johan olisi taas urakka tässäkin.

Olin ajatellut ottaa ihan yksinkertaisia perusasioita, mutta jotenkin Moite onnistui tekemään niistä harvinaisen monimutkaisia. Ensin oli vuorossa kahdeksikko, jossa ratsukon oli tarkoitus ravata reippaasti, tamman oli tarkoitus taipua ja kulkea edes jonkinlaisessa muodossa, mutta ei. Eihän se onnistunut. Tamma teki kaikkensa, ettei tarvitsisi ja vartin hinkuttamisen jälkeen se viimein alistui kohtaloonsa. Seuraavaksi vuorossa oli pohkeenväistöjä, joissa neitokainen onnistui saamaan kinttunsa lähes umpisolmuun. Sen siitä saa kun keskittyy enemmän venkoiluun kuin työntekoon. Kun väistöt sitten viimein alkoi olla jokseenkin hyväksyttävän näköisiä, ohjeistin ratsukon samalle kahdeksikolle kuin mistä aloitettiinkin. Tarkoitus oli suorittaa laukanvaihto siinä, missä ympyrät kohtasivat, mutta jollain ihmeen kaupalla Moite onnistui vääntämään siitäkin maailman hankalimman asian. Hienoa! Kun Narri (joka alkoi näyttämään väsyneeltä ja kiukkuiselta) viimein sai tamman tekemään pari kunnollista vaihtoa, lopetimme saman tien siihen. Tämän hevosen valmentamisesta ei tosiaan voi sanoa muuta kuin lainata Roope Salmisen sanoja ”EI IKINÄ ENÄÄ!”

05.08.2016 Kouluvalmennus, valmensi Minja E.

Jostain syystä en yllättynyt, että Narri pyysi minua valmentajaksi Susirajaan. Ja jostain syystä en yllättynyt siitäkään, että kyseinen pyyntö tuli vain muutamaa tuntia ennen valmennuksen ajankohtaa - aina ne onnistuu olemaan viime tingassa. Ei siinä muu auttanut, kun orjuuttaa koko tallin väki ylitöihin ja suunnata itse nokka kohti Susirajaa. Vaikka koko ajan olin tiennyt, ettei siinä porukassa ollut yhtään järin viisasta ja päästään täysin tervettä yksilöä, en ihan tätä ajatellut näkeväni. Kentällä minua oli vastassa paikalleen jämähtänyt, silloin tällöin hieman etusiaan ilmaan heittelevä Moite ja selässä kiukusta puhiseva Narri (lähes savu tuprusi korvista, niin kiukkuinen se oli). Ja kuten arvata saattaa, ei pari ollut edennyt mihinkään alkuverryttelyiden kanssa.

Viitisentoista minuuttia myöhemmin pääsimme viimein aloittelemaan varsinaisen valmennuksen parissa. Alkuun otettiin kaikessa yksinkertaisuudessaan ympyröitä ja taivutteluita, jotka kuitenkin osoittautui aivan ylivoimaiseksi. Paikallinen draamalaama Moite ei hommasta innostunut ja se jämähti samoin tein paikalleen, tekemättä pienintäkään elettä liikkuakseen. Jälleen saimme lähes viisitoista minuuttia tapella, että saatiin edes muutama ympyrä näyttämään pyöreältä ja tamma taipumaan edes sen verran, että tyhmempi sitä taivutukseksi luulisi. Kun viimein päätettiin Narrin kanssa yhteistuumin, että se ympyrä oli tarpeeksi pyöreä, siirryttiin kaikkien vihaamiin pohkeenväistöihin. Virhe! Taas Moite teki saman stopin ja jälleen saatiin taistella, että saataisiin se edes liikkumaan. Nyt sentään edistyttiin, sillä tällä erään tamma luovutti jo kuuden ja puolen minuutin jälkeen. Silti väistöt oli melkoista kylkimyyryä, kunnes sieltä viimein saatiin ihan asiallisennäköisiä tuloksia. Näihin oli loistava lopettaa, joten annoin Narrille luvan loppuverryttelyihin, jotka meinasi nekin olla draamakuningatar Moitteelle aivan liian iso juttu.

Lue päiväkirjaa