Kahvintuska VH15-018-1059
| Nimi | Kahvintuska "Hinku" | Kasvattaja | Susiraja, Suomi |
| Rotu, sukupuoli | suomenhevonen, tamma | Omistaja | Susiraja (VRL-06046 ja VRL-12701) |
| Säkäkorkeus, väri | 150cm, punaruunikko | Meriitit | Ch, YLA1, KTK-II, SLA-I*, KERJ-I |
| Syntynyt, ikääntyminen | s. 15.04.2015, 27v satunnainen (3v 22.07.2016) |
Painotuslaji, koulutustaso | kenttäratsastus he A / 100cm / 100cm / helppo |
20.08.2015 kärräsimme Hingun kantakirjattavaksi R-suunnalle. Pistesaalis ja palkinto olivat toivomaamme ja antoivat aihetta ylpeyteen; 72p. ja KTK-II!
04.10.2015 Hingulle myönnettiin Champion-arvonimi näyttelymenestyksensä johdosta.
20.06.2017 Hinku sai SLA-I* -palkinnon 107:llä pisteellä!
25.06.2017 KERJ:n laatuarvostelussa tammamme sai 108 pistettä ja palkinnon KERJ-I - olemme niiin ylpeitä!
30.06.2017 Hinku oli erinomainen tamma napaten YLA:sta sijan AP1 107:llä pisteellä ja palkinnon YLA1!
© SN
Luonnekuvaus
Hinku on vähän kaksipiippuinen hevonen. Toisaalta se on ihanan eloisa, seurallinen luonne, joka on pätevä ratsuna niin koulussa kuin esteillä. Perinteinen "mutta" on ruunikon herkkyys; mahanalusta ei saisi harjata, siitä syntyy vinkunaa, ja ratsuna tamma on tarkka siitä, mitä selässä oikein touhutaan. Kun käsittelijä/ratsastaja tietää, mitä tekee, Hinku on aivan loistava kaveri. Plus perhanan kaunis katsella.
Hoidokkina tamma on eloisa, utelias ja periaatteessa hyvin fiksu. Valitettavasti Hinku on sen verran tammamainen ja herkkä kukkanen, että välillä harjan kovuudella on kovastikin väliä. Aivan pikkulasten tai aloittelijoiden käsiin ruunikkoa ei uskalla antaa, kokeneemmat pärjäävät Hingun kanssa mainiosti, kunhan muistavat sen herkkyyden. Hinku ei pidä liian kovista harjoista tai voimakkaasta harjaamisesta, mahanalusen harjaus aiheuttaa lähes aina vinkunaa (kiimassa myös satunnaista mahan alle potkimista), minkä vuoksi satulavyökin kiristetään vähän turhankin hitaasti ja hellävaroin. Jokainen hoitotoimenpide, myös inhottavammat (korvakarvojen siistiminen, madotus) sujuvat, kunhan hoitaja on rauhallinen ja johdonmukainen. Uteliaana sieluna hevonen mielellään katsoo ja nuuhkii harjat, suojat ja muut välineet läpi, ennen kuin hoitaja pääsee niitä käyttämään. Pesarilla Hingu nauttii olostaan, mutta jos sen pesee sienellä, mahanalunen on edelleen herkkä paikka. Kengittäjällä tai eläinlääkärillä ei ole ongelmia tamman kanssa, ruunikko saa poikkeuksetta paljon taputuksia ja kehuja siitä, miten hieno tammaneiti se oikein onkaan "ja niin nättikin vielä!". Mikäli aikaa ja viitseliäisyyttä löytyy, Hinku rakastaa pitkiä rapsutussessioita, ja etenkin lapojen edestä sekä harjantyvestä rapsutettuna tamma nauttii olostaan ylähuuli pitkänä.
Ruunikko on reipas kävelijä, joka hermostuu herkästi, jos taluttaja vain löntystelee. Tapakasvatus on sen verran hyvin onnistunut, että hevonen ei halua mennä taluttajansa edelle, joten mikäli taluttaja laahustaa etenemättä oikein mihinkään Hinku kiukustuu aloittaen paikoillaan steppaamisen. Reippaasti kun kävelee, kaikki on kaunista ja Hinkukin tyytyväinen.
Tamma on helppo lastata ja kuljettaa, kunhan koppiin/rekkaan mennään eikä meinata. Laahustava kävelytyyli saa Hingun epäluuloiseksi, eikä se varmasti pistä kavioitaan rampille. Reipas kävelyvauhti auttaa tähänkin, ja hevonen on kopissa alta aikayksikön. Hinku matkustaa yksin ja kavereiden kanssa ongelmitta niin kauan kuin ruokaa riittää, tyhjä heinäverkko aiheuttaa kiljunaa ja hermostunutta kuopimista,
Hingulta ei puutu eteenpäinpyrkimystä, se pitää liikkumisesta ja melko usein työnteostakin. Tamma on kuitenkin hyvin herkkä ja naisellinen eläin, eikä sitä saa missään tapauksessa komentaa vaan sille pitää aina lähettää hakemus kolmena kappaleena - huonoina päivinä viitenä kappaleena. Hinkua ratsastetaan kevyesti, mahdollisimman hellävaraisin avuin ja sille ennemminkin ehdotetaan, että tehtäisiinkös nyt vaikka pohkeenväistö kuin komennetaan tekemään sitä pohkeenväistöä. Ei muuten varmasti tee, kun komentaa vaan tamma protestoi liian kovia apuja aina. Ensimmäisellä kerralla se yleensä vain vetää korvat pitkin niskaansa ja heittää takamustaan, toisella kerralla se saa kilarin ja hyppää pystyyn. Ratsastajalta vaaditaan herkkiä näppejä eikä Hinku ole todellakaan hevonen niille, joilta ei löydy vielä kunnon kehonhallintaa.
Parhaimmillaan tamma on todella kevyt, herkkä ratsastettava jolle riittää melkeinpä ajatus ja se tekee kaiken oikein. Parhaimmillaan. Valitettavasti Hinku kokee, että hyvin harva ansaitsee häntä parhaimmillaan ja nämäkin hyvin harvoin. Yleensä onnistuminen tamman kanssa jää siihen, että se ei ole hypännyt pystyyn kertaakaan treenin aikana vaan on tehnyt siltä pyydetyt asiat hyvin, vaikka avuista onkin jouduttu hieman keskustelemaan.
Esteillä Hinku on myös herkkä peli, ja vaikka se vaatii myös ratsastamista sen kanssa pärjää parhaiten, kun jättää ajatukset kaikesta kontrollista muualle. Tammalla on hyvä hyppytyyli eikä ihan huono estesilmäkään, vaikka sen laukkaa joutuukin itse säätelemään parhaan tuloksen aikaansaamiseksi. Hinku ei kuitenkaan - kuten muussakaan ratsastuksessa - hypätessä siedä sitä, että ratsastaja puuhaa koko ajan ja haluaa hallita joka askelta. Mahdollisimman kevyt ote, hyvä myötäily liikkeeseen ja leppoisat ohjeet suunnasta ja askelpituudesta ovat avain menestykseen. Tamma ei kyttää esteitä, mutta kieltää välillä turhankin herkästi ratsastajan virheiden tai liian puuhaamisen vuoksi.
Hinku on hieman säikky jännittäjä kun maastoon lähdetään. Joka risahdus ei saa tammaa loikkaamaan puolta metriä ilmaan, mutta sen selässä ei kannata liiaksi rentoutua. Äkilliset isommat äänet kuten pusikosta lehahtava lintu saavat Hingun kyllä säpsähtämään ja nostamaan laukan, mutta todellinen ryöstäminen on äärimmäisen harvinaista ja vaatii yleensä pauketta (hirvenmetsästysaikaan tammalla maastoillaan vain tallin lähimmissä metsiköissä ja niissäkin vähän) tai hirveä. Tai vastaavaa. Maastoesteillä Hinku suorastaan innostuu ja se hyppää niitä oikein mielellään, välillä vähän turhan päättömästikin jolloin ratsastajan on hyvä hillitä menoa.
Tuntuu, että kisoissa Hinku laittaa kaiken potenssiin kaksi. Käsitellessä se on vielä herkempää kukkasta kuin yleensä (se vinkunan määrä, kun mahanalusta harjataan..!), käsihevosalueella niin fiksu talutettava on äkkiä ravisteppaava keekoilija.. Häntään ei sentään tarvita punaista rusettia.
Kisoissa Hinku on vielä näyttävämpi kuin kotona antaen itsestään 110%, oltiin sitten koulu- tai (maasto)esteosuudella. Ruunikko suorittaa jokaisen tehtävän tosissaan ja melkoisella tarmolla reagoiden tarkasti ja täsmällisesti saamiinsa apuihin. Kolikon kääntöpuolena myös Hingun kiukuttelu on potenssiin kaksi, kisoissa suomenhevonen sietää roisimpaa ratsastusta tai epäselviä apuja vielä huonommin kuin kotikentällä. Mikäli yhteistyö toimii, Hinku on takuuvarma katseenkääntäjä ja ruusukehai. Mikäli ei, niin ainahan sitä voi huudella anonyyminä netissä, miten pohja oli paska, toimihenkilöt jäävejä ja koko kisat muutenkin ihan tyhmät.
Sukutaulu
| i. Talvihauta ✝ YLA1, KTK-II, SLA-I, KERJ-I sph, trtkm, 148cm |
ii. Huvittelee Hengetönnä evm, sh, trtkm, 151cm |
iii. Kolomasti Kuallu evm, sh, trtkm, 153cm |
| iie. Hirrenhieno evm, sph, m, 148cm | ||
| ie. Tuonelan Talvi evm, sh, rtkm, 145cm |
iei. Hankikaato evm, sh, rtkm, 149cm | |
| iee. Rintamarakkaus evm, sph, m, 144cm | ||
| e. Aamukakkukahvi ✝ YLA1, SLA-I, KERJ-II, KRJ-II, ERJ-I sh, prn, 156cm |
ei. Kahvipeikko evm, sh, prt, 160cm |
eii. Taatelikahvi evm, sh, prt, 162cm |
| eie. Rantaleikkikaveri evm, sh, prt, 155cm | ||
| ee. Aamuaprikoosikakku evm, sh, rn, 155cm |
eei. Konstantintti evm, sh, rn, 160cm | |
| eee. Aamutar evm, sh, vkk, 154cm |
ii. Huvittelee Hengetönnä, 151-senttinen ori, oli ehdottomasti vanhempiensa parhaita jälkeläisiä. Tummanrautiaankimon rakenne oli perushyvä (ryhdikäs, hyvä niska ja pitkä kaula, jyrkähkö lapa, pyöreä runko, lyhyt lautanen, etuset supussa, hyvät takaset), liikkeet olivat valitettavan keskinkertaiset, mutta hyppytyyli ja esteosaaminen muutenkin keskivertoa paremmat. Loistava ratsastettavuus ja kaikin puolin mahtava luonne yhdistettynä estekapasiteettiin tekivät orista menestyvän estepuolen suorittajan, kenttäpuolella isoin ongelma olivat liikkeet, joiden vuoksi kouluradoilta ei kärkiprosentteja kerätty. Laukka oli kimon paras askellaji; helposti säädeltävä, aktiivinen, sopivan ilmava ja elastinen, ei liiaksi maahan sidottu. Käynnissä ja ravissa liikkeen mataluus oli suurin ongelma. Hyppääminen oli vaivatonta ja rohkeaa, jalkojen ja selän käyttö moitteetonta, minkä lisäksi Huvittelee Hengetönnä piti tasapainonsa ja osasi valita hyppypaikkansa, vaikka kuskina olisi ollut vähän osaamattomampi ratsastaja. Energinen, äärimmäinen työteliäs ja miellyttämisenhaluinen ori ei kuumunut tai kiirehtinyt, vaan toimi aina ratsastajansa ehdoilla antaen itsestään 110% niissäkin tilanteissa, jolloin tehtiin jotain hevoselle itselleen tympeää. Esteitä 100-110cm radoilla sekä kenttää helpossa luokassa kisannut Huvittelee Hengetönnä keräsi ratsastajineen valtavan pinon ruusukkeita ja pokaaleita tavallisista kisoista sekä seuramestaruuksista. Kymmenvuotiaana ori kirjattiin R-suunnalle KTK-II -palkinnolla. Kantakirjalausunto kehuu kimon estetyöskentelyä sekä luonnetta, joka on papereissa täysi kymppi.
Siirryttyään jalostuskäyttöön Huvittelee Hengetönnä oli välitön menestys. 204 jälkeläistä saanut kimo periytti vahvasti itseään; vaatimatonta käyntiä ja ravia, mutta hyvää laukkaa ja hyppyä, perushyvää rakennetta, (yleensä) hyvää ratsastettavuutta. Orin jälkeläiset ovat menestyneet laatuarvosteluissa, kasvattajakisoissa sekä kilparadoilla ylipäätään, osa on kantakirjattu (P- ja R-suunnat), ja kiitos jälkikasvun menestyksen, kimo on Jälkeläisvalio. Huvittelee Hengetönnä lopetettiin 25-vuotiaana alkavien vanhuuden vaivojen vuoksi.
iii. Kolomasti Kuallu ei ollut mikään rakenteellinen riemuvoitto - ainakaan ratsuna ajateltuna -, hevosen vahvuudet olivat sen hyppytekniikassa ja luonteessa. 153cm korkea, tummanrautiaankimo ori menestyi etenkin esteradoilla, kenttäratsastuksessa se teki ihan hyviä suorituksia yltäen vain harvoin sijoituksille (kouluosuus rokotti pisteitä). Lyhyenpuoleinen kaula, jyrkähköt lavat, pitkähkö runko, sentään hyväasentoiset jalat - Kolomasti Kuallu oli vähän juoksijamainen ilmestys. Mutta hypätä se osasi! 110-120cm radoilla erinomaisesti menestynyt esteori voitti jo nuorena kasvattajakilpailun esteosuuden, mistä jatkettiin harraste/tuttari-kenttään ja alati kasvaviin esteluokkiin, aina suomenhevosten estemestaruushopealle asti. Orin hyppytekniikassa ei ollut moitteen sanaa, eikä ollut luonteessakaan; energinen, eteenpäinpyrkivä, yhteistyöhaluinen ratsu, nopea oppimaan, asiallinen ja rauhallinen käsitellä myös tammojen tai toisten orien läheisyydessä. Ori kirjattiin erinomaisella estearvostelulla R-suunnalle KTK-III -palkinnolla, tosin palkinto nousi kisatulosten myötä KTK-II:ksi. Käynnistä ja ravista tuli vähän noottia (lyhyehkö, matala askel), laukkaa puolestaan kehuttiin sopivan aktiiviseksi ja ilmavaksi.
Kolomasti Kuallut sai tammoja vaihtelevasti, kokonaisuudessaan jälkeläisiä syntyi 173. Erityisen vahvasti ori periytti hyvää luonnetta ja ratsastettavuutta sekä kestäviä jalkoja, minkä lisäksi kimon jälkikasvu on osoittanut lahjoja esteillä niin tekniikan kuin kapasiteetin osalta. Ori kuoli ähkyleikkaukseen 20-vuotiaana.
iie. Hirrenhieno oli pätevä, kuvankaunis kenttätamma, joka kirjattiin KTK-I –palkinnolla erittäin korkein rakenne- ja käyttöpistein (43p. rakenteesta). Musta, 148cm korkea tamma oli reipas, eteenpäinpyrkivä ja aktiivinen hevonen, mutta myös hyvin itsepäinen ja ahne; ruoalla kouluttamalla Hirrenhieno oppi vaikka mitä sirkustemppuja. Älykäs pienhevostamma oli suht mutkaton kouluttaa, ja kapasiteetti riitti helppo/CIC1-tasolle. Kasvattajakilpailussa Hirrenhieno nappasi lahjakkaamman viisivuotiaan estehevosen palkinnon, ja myöhemmin meriittirivi piteni useilla kenttäsijoituksilla ja –voitoilla sekä Pohjois-Pohjanmaan kenttämestaruudella. Hirrenhienolla oli vaatimattomat käynti- ja raviliikkeet, mutta hyvä laukka sekä erinomainen hyppytekniikka (ratsastajan tosi piti hoitaa ponnistuspaikat, niiden suhteen Hirrenhieno oli sokea). Laukka pyöri hyvin, hevonen kantoi itsensä, liikkuminen oli ilmavaa ja vaivatonta. Hyppääminen oli helppoa, jalat nousivat hyvin ja pienhevonen käytti hyvin selkäänsä. Sopusuhtainen, pyöreärunkoinen pienhevonen oli korrekti ratsuhevonen joka kohdasta pitkine niskoineen, hyvine lapoineen ja lautasineen sekä hyväasentoisine, vaikkakin hieman sirosäärisine jalkoineen.
Pienhevostamma oli erinomainen käyttöhevonen, mutta valitettavan vaatimaton ja epätasainen periyttäjä. Hirrenhienon viidestä varsasta kahdella on keskivertoa parempi rakenne, kuten emällään, liikkeet jäivät kaikilla aika keskiverroiksi, hyppytekniikka heitteli suuresti. Varsat ovat kaikkea puskaratsun ja siitosorin väliltä. Hirrenhieno kuoli 26-vuotiaana.
ie. Tuonelan Talvi, 145cm korkea rautiaankimo pienhevostamma, oli hyvin lupaavan oloinen ratsu. Erinomaisesti sujuneiden laatuarvosteluiden (kolmevuotiaana kolmas, neli- ja viisivuotiaana kolmas) jälkeen tammaa valmisteltiin täydellä tohinalla kasvattajakilpailuun, jotka jäivät välistä ähkyn vuoksi. Ähkyä seurasi naulanpainaumasta seurannut kaviopaise, jota parannellessa tamma astutettiin. Saikkujen ja varsaloman välissä ja jälkeen kimolla ehdittiin kisata jonkin verran (heB-A ja 80-100cm voittaen ja sijoittuen), mutta huono tuuri jatkui, pikkusaikut seurasivat toisiaan ja lopulta tamma siirrettiin vain siitoskäyttöön ja näyttelyitä kiertämään. Tuonelan Talvi oli kovasti sukunsa näköinen; hyvät tyypit ja leimat, hyvät kaula ja lavat, pitkähkö pyöreä vankahko runko, lyhyt jyrkähkö lautanen, sapelihakuiset etuset ja käyrähköt kintereet. Hyppytekniikka oli perushyvä (hyvä etujalkojen käyttö, selän ja takasten käyttö olisi saanut olla parempi), liikkeet matalat, mutta tahdikkaat, melko elastiset ja helposti säädeltävissä, takaosa työskenteli hyvin ja liikkuminen oli tammalle äärettömän helppoa. Kimo oli hirvittävän älykäs, nopeasti oppiva hevonen, järkevä ja rohkea. Energiaa ja menohaluja oli välillä liiaksikin, etenkin kiimassa tamma tuntui kuumuvan kaikesta. Se oli kuitenkin aina hyvä käsitellä ja ratsastaa, ylimääräinen energia ei koskaan purkautunut pöljäilynä.
Tamma ehti tehdä kahdeksan varsaa, ennen kuin kuoli 16-vuotiaana epäonnistuneen ähkyleikkauksen jälkeen. Tuonelan Talven jälkikasvu on menestynyt kilparadoilla vähän joka lajissa, pari on kantakirjattu P- tai R-suunnalle. Varsoilla on melko hyvät liikkeet ja melko hyvä kapasiteetti, vaikka ne eivät aivan rodun kärkeen ylläkään (yhtä ulkomaita myöten valjakkoajossa kisaavaa tähteä lukuun ottamatta). Varsoilla on vähän turhankin menevä ja tekevä luonne, eivätkä ne sovi aloittelijoille, mutta kokeneemmat hevosihmiset ovat saaneet Tuonelan Talven varsoista hyviä harraste- ja kisakavereita.
iei. Hankikaato oli kaikin puolin oiva valinta harrastekäyttöön ja (pikku)kisailuun. 149-senttinen, rautiaankimo ori liikkui rennoin, tahdikkain ja tasaisin, joskin valitettavan matalin liikkein, kääntyi vaikka kolikon päällä ja pelasti ratsastajan esteradalla, vaikka lähestyminen olisi ollut kuinka huono. Hankikaadon hyppytyyli oli loistava, se paikkasi ratsastajansa virheitä ja tuntui arvioivan ponnistuspaikat itsekseen. Kapasiteettia olisi ollut 100-110cm radoille, omistaja oli kuitenkin enemmän kouluihmisiä, minkä vuoksi Hankikaato kisasi heB-A sekä satunnaisia 70-80cm ratoja. Reipas, energinen kimo oli menohaluistaan huolimatta erittäin helppo ratsastettava, niitä tapauksia, jotka kaikesta energisyydestään huolimatta toimivat hienosti aloittelijoiden hölkkätunneilla. Käsitellessä utelias, seurankipeä ori halusi osallistua kaikkeen ja oli ruoka-aikoina äkäinen, vaikka muuten olikin yksi lasten rakastama haliponi. Rakenteeltaan Hankikaato muistutti vahvasti emäänsä; erittäin hyvät kaula ja lavat, pyöreä pitkähkö vankahko runko, lyhyt jyrkkä lautanen, etuset sapelihakuiset ja takaset käyrähköt. Ori kantakirjattiin R-suunnalle KTK-III -palkinnolla.
Hankikaato jätti yhteensä 116 jälkeläistä. Varsojen rakenne ja kapasiteetti vaihtelevat suuresti, mutta luonteeltaan ja ratsastettavuudeltaan ne muistuttavat paljolti toisiaan. Jälkikasvu on reipasta, nopeasti oppivaa, rohkeaa ja hyvin käsiteltävää 'kaikki käy' -kastia, jotka pärjäävät kisoissa, tuntihevosina, puskamopoina.. Ori eli 29-vuotiaaksi.
iee. Rintamarakkaus lunasti kaikki kasvattajansa odotukset. 144cm korkea, musta pienhevostamma keräsi kehuja niin rakenteistaan kuin liikkeistään ensin varsanäyttelyissä, sitten laatuarvosteluissa ja lopulta kasvattajakisassa (koulupuolen voitto, esteiden kuudes), kilpakentillä ja kantakirjauksessa. Hyvästä hyppykapasiteetista huolimatta tekniikassa oli parantamisen varaa (tamma roikotti jalkojaan ja hyppäsi vähän selättömänä). Rakenne oli vikoineenkin aika hyvä; erittäin hyvä tyypit ja leimat, ryhdikäs, pitkä niska, leveähkösti liittynyt kaareva kaula, pitkähkö pyöreä runko, siroja etusääriä lukuun ottamatta erinomaiset jalat. Irtonaiset, melko korkeat, tahdikkaat, ja monivaihteiset askellajit keräsivät kehuja, etenkin ravi ja laukka. Rintamarakkaus oli alue- ja kansallisen tason heA-luokkien palkintojenjaon vakiokasvo, ja tamma teki hyväksyttyjä, joskus ruusukkeille yltäneitä suorituksia myös 90-100cm esteradoilla sekä tuttari/helppo -tason kenttäluokissa. Ilkikurinen, energinen pienhevostamma oli melko eläväinen ja joskus kuriton käsiteltävä, mutta äärettömän hyvä, motivoitunut ratsu, jolla oli hyvä eteenpäinpyrkimys sekä halu tehdä parhaansa. Tamma kantakirjattiin II-palkinnolla P- ja R-suunnille.
Tamma lunasti odotukset myös jalostuksen saralla. Rintamarakkaus teki kuusi varsaa, joilla kaikilla oli vioista huolimatta perushyvä rakenne, kapasiteettia kouluun ja esteille sekä energinen luonne – hyviä käyttöhevosia joka ikinen niin harrasteluun kuin kisaamiseen. Tamma kuoli 25-vuotiaana.
ei. Kahvipeikko, kolminkertainen suomenhevosten koulumestari ja kaksinkertainen Kelmi Cupin voittaja, on lunastanut paikkansa merkittävien ratsuorien joukossa niin kilpailu- kuin jälkeläisnäytöillään. 160cm korkea, punarautias ori on komea näky runsaine jouhineen ja suurine merkkeineen (läsi ja kolme korkeaa sukkaa), liikkeistä puhumattakaan. Kahvipeikon liikkeet ovat tahdikkaat ja kevyet, ori kantaa itsensä hyvin, eteenpäinpyrkimys on hyvä, samaten yliastunta. Lisätty ravi sekä avot ja sulut ovat hevosen ehdottomia bravuureita. Rakenne on perushyvä, vaikka vikojakin löytyy; hyvät tyypit, pitkähkö kaula, loiva lapa, sopusuhtainen pyöreä runko, laskeva lautanen, hyväasentoiset etuset, takaset hieman pihdissä. Suurkisavoittojen lisäksi Kahvipeikolla on lukuisia voittoja ja sijoituksia he A-va B -luokista sekä startteja ja jokunen sijoitus va A -luokista. Luonnepuoli jatkaa samaa, hyvää linjaa hevosen muiden ominaisuuksien kanssa; Kahvipeikko on nöyrä, miellyttämisenhaluinen ja eteenpäinpyrkivä ratsu, jonka osaava kuski saa herkistettyä minimaalisin avuin toimivaksi. Järkevä, rauhallinen ori on toiminut myös lasten talutusponina sekä harjaus- ja letitystuokioiden luottohevosena.
KTK-I -palkittu, Jälkeläisvalion saanut Kahvipeikko on tuttu nimi koulumenestyjien takana, joko isänä tai emänisänä. Kahvipeikon seitsemäänkymmeneen jälkeläiseen mahtuu vaativien luokkien koulupelien lisäksi harrasteratsuja ja tuntipuksuja, sekä muutama hyppääjä (hyppylahjat tulevat taatusti emän puolelta, ori suoritti kyllä kantakirjahypyt, muttei loista kapasiteetilla tai tekniikalla). Ori periytti vahvasti loistavaa luonnettaan sekä hyvää liikemekaniikkaa, mutta valitettavasti myös pihtikinttujaan. Ori viettää eläkepäiviään Lumijoella keskellä ei-mitään parin shetlanninponin seuralaisena.
eii. Taatelikahvi (punarautias, 162cm) oli ratsuisän ja ravisukuisen emän onnistunut miksaus, joka teki uransa ratsuna. Kouluradoilla liikettä ja kapasiteettia riitti jopa vaativaan A:han, esteillä ori kisasi muutaman 80-90cm startin tehden puhtaat, joskin vähän hitaat, radat. Kansallisella tasolla koulua kisannut punaraudikko oli tuttu nimi aluekoulumestaruuden kolmen kärjessä, samaten suomenhevosmestaruuksien kärkiviisikossa. Hevosen liikkeet olivat tahdikkaat, irtonaiset ja elastiset, yliastunta erittäin hyvä, takaosa työnsi hyvin. Rakenteeltaan vankkarunkoinen Taatelikahvi oli perushyvä ratsu vioistaan huolimatta; hyvät tyypit ja leimat, leveä kaareva kaula, piirteetön säkä, kantava lanne, pitkä loiva lautanen, hyväasentoiset etuset, käyrähköt kintereet. Taatelikahvi oli käsitellessä lauhkea, lastenkin käsiin sopiva herrasmies, mutta ratsuna sen verran herkkä ja kuumuva, että vaati kokeneemman sekä ehdottoman pehmeäkätisen kuskin toimiakseen. Ori kirjattiin KTK-II -palkinnolla, joka nousi myöhemmin Jalostusvaliokunnan kokouksessa KTK-I:ksi. Orilla on viitisenkymmentä varsaa, joista moni on isänsä tavoin niin herkkä ja kuumuva, ettei sovi aloittelevan ihmisen ratsuksi. Taatelikahvilaiset ovat laadukkaita, kapasiteetikkaita käyttöhevosia lähinnä koulupuolella, estepuolella kapasiteetti loppuu ennen metriä.
eie. Rantaleikkikaveri kisasi hyvällä menestyksellä helppoa A:ta kansalliselle tasolle asti omistajansa kanssa, ja pienen pieniä esteluokkia seuratasolla omistajansa tyttären luotsaamana. Tamma oli kaunis, hyvätyyppinen suomenhevonen; kaunis pää, hyvin asettunut kaareva kaula, loivat lavat, syvä vankka avo runko, pitkä pyöreä lautanen, etuset sapelihakuiset ja takaset pihdissä. Jalat olivat virheasennoista huolimatta kestävät, eivätkä missään kohtaa tamman uraa estäneet tai hidastaneet käyttöä. Pitkin, tahdikkain ja elastisin liikkein liikkunut Rantaleikkikaveri hurmasi tuomarit etenkin kootuilla ja lisätyillä askellajeilla, mutta perus pohkeenväistö tuotti välillä hankaluuksia hevosen liioitellessa liikettä. Tähtipäinen, 155-senttinen punarautias oli lauhkea, äidillinen tamma, joka kärsivällisesti jaksoi kaiken, ei koskaan kiukutellut ja työskenteli aina hyvällä työmotivaatiolla, nöyränä ja yhteistyöhaluisena. Kantakirjalausunto kehuu niin liikkeitä, luonnetta kuin koulukoetta, estekoe hyväksyttiin niukin naukin. KTK-II -palkitulla Rantaleikkikaverilla on neljä varsaa, kaikki kisaavissa kodeissa. Varsat perivät emältään etupäässä hyvää luonnetta ja liikettä, mutta myös jalkojen virheasentoja sekä aika onnettomia hyppylahjoja. Tamma kuoli 25-vuotiaana.
ee. Aamuaprikoosikakku tuli vahvasti molempiin vanhempiinsa. Emänsä tavoin helppo, nöyräluontoinen hevonen, isältään tamma peri sekä kapasiteettinsa sekä hyvän rakenteensa. Ruunikko, 155-senttinen suomenhevonen oli ryhdikäs, sopusuhtainen tamma, jolla oli hyvät tyypit ja leimat, kevyt mutta lyhyehkö kaula, loivat lavat ja lautaset, hieman sapelihakuiset ja sirosääriset, mutta muuten hyväasentoiset jalat. Kevyin, tahdikkain ja elastisin liikkein liikkuva Aamuaprikoosikakku ihastutti koulutuomareita toisensa jälkeen ja kisasikin koulua menestyksekkäästi he A-va B -luokissa ja toi kotiin kaksi pronssia suomenhevosten koulumestaruuksista. Tamma kisasi myös muutaman estestartin (80-90cm, yksittäinen metrin rata), joskin hyppykapasiteettia oli enemmän kuin teknistä osaamista. Tamma hyppäsi ihan kelvollisella tekniikalla, mutta oli ehdottomasti lahjakkaampi kouluratsu hyvine liikkeineen ja lavakarismallaan, jollaista ei olisi umpikiltistä, kotipihan mitäänsanomattoman oloisesta lasten haliponista uskonut. Ruunikko oli hyvin helppo käsitellä tilanteessa kuin tilanteessa, kiltti ja lempeä, nöyrä, eteenpäinpyrkivä ja miellyttämisenhaluinen ratsu ilman pienintäkään taipumusta kuumumiseen. Tamma oli loistava perhehevonen ja kisakaveri samassa paketissa.
KTK-II -palkittu, nuorten suomenhevosten laatuarvostelujen tähti teki kilpauransa jälkeen viisi varsaa. Aamuaprikoosikakkulaiset ovat kevytliikkeisiä, ryhdikkäitä hevosia, joilla on eniten annettavaa koulupuolella. Varsanäyttelyissä, laatuarvosteluissa ja kasvattajakilpailuissa hyvää palautetta saaneet varsat ovat tehneet uraa niin kilparatsuina kuin harrastehevosina, kukin omistajansa kaikki toiveet täyttäen. Hyppykapasiteetti ja -tekniikka periytyivät osalle, liikkeiden elastisuus ja hyvä kokoamiskyky kaikille. Vaikea ähky vei tamman 20-vuotiaana.
eei. Konstantintti, 160-senttinen sukkajalkainen ruunikko, oli hyvärakenteinen suorittajaori, joka kilpaili aluetasolla koulua ja esteitä, koulua myös kansallisella tasolla. Ryhdikäs, hyvätyyppinen ja -leimainen hevonen oli komeaa katseltavaa; syvä pyöreä runko, kevyt kaareva kaula, loiva lapa, pitkä loiva lautanen, lievää sapelihakuisuutta lukuun ottamatta hyvät jalka-asennot. Liikkeet olivat suorat, väljät ja tahdikkaat, hyvä yliastunta, ravi ja laukka olivat erityisen hyvät. Kapasiteettia Konstantintillä riitti; va B/110cm -tasolla suorittanut ja kilpaillut ori napsi matkansa ruusukkeen poikineen, loisti kasvattajakilpailun este- ja kouluosuuksien voittajana viisivuotiaana ja myöhemmin molempien lajien moninkertaisena aluemestarina, joskin uran kohokohtia olivat suomenhevosten koulumestaruuksien mitalit (kaksi kultaa ja hopea). Orin hyppytekniikassa oli enemmän hiomista kuin koulupuolella; kevyt, ilmava hyppy ja hyvä etusten tekniikka, mutta takasistaan Konstantintti oli hieman huolimaton. Rauhallinen, järkevä ja nöyrä ruunikko toimi kenellä tahansa tilanteessa kuin tilanteessa, sen hermot eivät tuntuneet edes kiristyvän tai käytöstavat katoavan. Viitisenkymmentä jälkeläistä jättänyt ori periytti korrektia rakennetta, kohtalaista hyppytekniikka (mutta hyvää estekapasiteettia) sekä tahdikkaita liikkeitä. Ori kuoli 25-vuotiaana.
eee. Aamutar (voikko, 15-senttinen tähtipää) oli näppärä tamma, joka teki tulosta noviisien valjakkoluokissa sekä he B-he A -koululuokissa pärjäten kohtuuhyvin myös nuorten suomenhevosten laatuarvosteluissa, lähinnä koulupuolella. Rakenteessa oli sanomista (hyvänpuoleiset tyypit, leveä alakaulainen kaula, pitkä runko, laskeva lautanen, hieman vasikkapolviset etuset, hyvät takaset), mutta tamma suoritti vioistaan huolimatta ja kompensoi rakennetta liikkeillään. Aamuttaren liikkeet olivat tahdikkaat ja elastiset, suorat ja sopivan väljät, eteenpäinpyrkimys oli hyvä, kokoamiskyky riittävä. Pipariksi menneen estekokeen vuoksi voikko kirjattiin ratsastettavuudella, kehuja tuli tasapainosta ja nöyryydestä. Hevonen oli ongelmaton, helppo luottokaveri käsiteltäessä ja ratsastettaessa; rauhallinen, varma ja älykäs hevonen, joka käyttäytyi aina siivosti ja teki töitä mielellään suorittaen pyydetyt tehtävät kiukuttelematta. Seura- ja aluetasolla kisannut tamma toimi niin junnun ensikisahevosena kuin puoliammattilaisen meriittilistan lihottajana. Kilpauransa jälkeen Aamutar toimi omistajansa lasten ratsuna tehden siinä sivussa kolme varsaa, jotka onnekseen perivät emänsä hyvän luonteen ja isäoriensa rakenteen ja kapasiteetin. Aamutar kuoli 29-vuotiaana.
Jälkeläiset
s. 01.05.2015 sh-o. Kaamosukkonen, i. Iltaukkonen, om. Susiraja
s. 03.06.2015 sph-o. Harhakuvia, i. Herra Hauta, om. annika n VRL-10352
s. 25.07.2015 sh-o. Talvikauhu, i. Talvitiainen, om. Juulia VRL-12454
s. 30.01.2016 sh-o. Kahvipannupetos, i. Harmoivale, om. alaera VRL-13283
s. 23.11.2016 sh-o. Kahvihammasta Kolottaa, i. Turmeltajan Rovioruoja, om. Tuulia T. VRL-00084
Kilpailukalenteri
Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).
| KERJ - 40 sijoitusta joista 8 voittoa | VSR - 4 sijoitusta joista 0 voittoa |
|
10.05.2015 Rohkelikko helppo 2/30 21.05.2015 Mörkövaara helppo 1/30 23.05.2015 Mörkövaara helppo 5/30 24.05.2015 Mörkövaara helppo 3/30 27.05.2015 Rohkelikko helppo 2/30 28.05.2015 Pirunportti helppo 6/40 30.05.2015 Rohkelikko helppo 2/30 31.05.2015 Rohkelikko helppo 2/30 01.05.2015 Pirunportti helppo 1/40 11.06.2015 Taikakuun Kartano helppo 4/40 13.06.2015 Taikakuun Kartano helppo 5/40 14.06.2015 Taikakuun Kartano helppo 1/40 15.06.2015 Mörkövaara helppo 1/30 17.06.2015 Mörkövaara helppo 2/30 19.06.2015 Mörkövaara helppo 2/30 19.06.2015 Taikakuun Kartano helppo 4/40 22.06.2015 Muiston Suomenhevoset helppo 1/30 23.06.2015 Muiston Suomenhevoset helppo 3/30 24.06.2015 Muiston Suomenhevoset helppo 5/30 24.06.2015 Littleness helppo 3/16 02.07.2015 Littleness helppo 1/23 03.07.2015 Mörkövaara helppo 3/30 03.07.2015 Rohkelikko helppo 2/22 05.07.2015 Taikakuun Kartano helppo 3/40 05.07.2015 Littleness tutustumisluokka 3/17 06.07.2015 Rohkelikko helppo 3/22 07.07.2015 Taikakuun Kartano helppo 4/40 08.07.2015 Taikakuun Kartano helppo 1/40 08.07.2015 Mörkövaara helppo 1/30 09.07.2015 Mörkövaara helppo 2/30 09.07.2015 Taikakuun Kartano helppo 5/40 10.07.2015 Mörkövaara helppo 5/30 11.07.2015 Rohkelikko helppo 2/22 21.07.2014 Prime Sporthorses helppo 3/30 25.07.2014 Prime Sporthorses helppo 5/30 25.07.2015 Kadotetut Suomenhevoset helppo 5/30 31.07.2015 Kadotetut Suomenhevoset helppo 3/30 02.08.2015 Kadotetut Suomenhevoset helppo 4/30 05.08.2015 Whispering Heaven helppo 4/23 08.08.2015 Whispering Heaven helppo 3/23 |
31.07.2015 Fiktio VSR Cup helppo 8/77 31.01.2016 Fiktio VSR Cup helppo 7/59 29.02.2016 Fiktio VSR Cup helppo 7/64 31.03.2016 Fiktio VSR Cup helppo 2/45 |
Valmennukset
27.06.2015 Maastoestevalmennus, valmensi Víva VRL-13593
Valmennettava ratukko verrytteli maastoesteradan viereisellä olevalla suurella nurmikentälle, minun saapuessani sinne. Tervehdin Narria, jonka jälkeen siirryin hieman sivummalle katselemaan ratsukon reipasta verryttelyä. Hinku vaikutti reippaalta, mutta Narrin komentaessa sitä vähäänkään enempää, alko tamma lumimaan ja heittämään takastaan ilmaan, kunnes lopulta koko takapää lensi ahkerasti ilmassa. Se siitä sitten niistä nätistä verryttelyistä. Otin tuon kaksikon hetkessä haltuuni ja laitoin Narrin hyppäämään Hingun kanssa pientä tukkiestettä, jotta tamma saisi muutakin ajateltavaa, kuin takapään lennättämistä kohti taivasta. No ei sen tukkiesteen hyppääminen oikein paremmin mennyt, kun Hinku loikki eteenpäin kuin jänis, hypäten esteet ihan järkyttävällä tyylillä, johon ei päässyt mukaan sitten mitenkään. Siinä sitä Narrilla oli pidäteltävää ja etenkin kyydissä pysyttävää, kun ne loikat nyt sattu yllättämään ja olemaan melko rauhattomia. Tosiaan en tuota hulluttelua kauaa katsonut, kun pyysin Narria olemaan jämäkämpi Hingun suhteen, ettei se veisi ylivoimaisesti. Se olikin sitä taistelua, ennen kuin lopussaan, ihan lopussaan saatiin tamma rauhoittumaan, jolloin menokin alkoi tasaantumaan. Tuossa vaiheessa kokeiltiin hyppäämistä uudelleen, jolloin Narri sai kyllä tehdä ahkerasti puolipidätteitä ja hidastaa tamman vauhtia minimiin, kunnes tuli hypyn vuoro. Tällä kertaa se loikka ei ollut mikää kaksi metrinen äkkiä kohtisuoraan ylös ja tasajalkaa maahan - vaan rennonletkeä hyppy, johon oli mahdollisuus mennä mukaan. Hetken päästä alettiinkin hyppäämään isompaa tukkiestettä, johon otettiin mukaan myös pari risuestettä. Niiden hyppäämisessä ei tosiaan tullut mitään ongelmia ja Hinkukin alkoi hyppäämään oikein kuulaisesti, ilman mitään ongelmaa. Lopussaan olikin aika lopetella valmennus ja Narri saikin loppuverrytellä tammansa itsenäisesti.
10.07.2015 Kouluvalmennus, valmensi dookie
Pieni punaruunikko Hinku ravasi hyvin tärkeän oloisena Lissun kanssa kentän hiekalla. Nainen tervehti minua päästyäni lähemmäs, mutta huomioni oli kiinnittynyt täysin Lissun alla olevaan tammaan - niiiiin söpö ja tui tui! Hetken päästä muistin moikata ratsastajaa takaisin, joka naureskeli naamalleni ilmestyneille vaaleanpunaisille sydänlaseille. Seurasin kaksikon alkuverryttelyitä kentän aitaan nojaillen, enkä voinut kuin ihastella Hingun menoa. Tamma ravasi edelleen hyvin reippaasti ja vähän sellaisella kuningatarasenteella, mutta kuunteli kuitenkin hyvin tarkasti Lissun kaikki pienet avut. Mikä ihanuus!
Ratsukon saadessa alkuverryttelyt päätökseen, pakotin itseni keskittymään itse valmennukseen, vaikka olisin mielelläni vain kuolannut ja ihastellut Hinkua. Selostin Lissulle ensimmäisen tehtävän, johon sisältyi kaarevia kiemurauria sekä voltteja, eli paljon taivuttelua ja paljon ratsastusta. Yllättäen naiselta ei tullut vastalauseita tai turhautuneita huokauksia, kuten yleensä tämäntyyppisten tehtävien kanssa, johon tosin ymmärsin syynkin nopeasti; noin herkän hevosen kuin Hingun selässä tuli taatusti paremmat alkufiilikset, kuin mitä yleensä näiden tavallisempien susirajalaisten kanssa tuli.
Pian pääsimmekin aloittamaan ensimmäistä tehtävää, johon sisältyi molemmille pitkille sivuille kaarevat kiemuraurat, sekä molempien lyhyiden sivujen keskelle voltit. Ratsukko sai aloittaa ensin käynnissä, jotta saataisiin asetukset, suoristukset ja taivutukset aluksi toimimaan hyvin hitaammassa askellajissa. Kuten odotettavissa olikin, Hinku teki nätisti kaiken mitä pyydettiin, vaikkakin asettuen välillä liioitellusti, jolloin kaula lähti myös taipumaan. Muutaman kerran tamma otti hieman itseensä Lissun liioitelluista suoristavista avuista, joka aiheutti takapuolen sivulle heittelyä ja epämääräisiä väistöpätkiä.
Annoin kuitenkin melko nopeasti ratsukolle luvan siirtyä harjoitusraviin, jatkaen samaa tehtävää. Hinku tuppasi liioittelemaan edelleen asetuksissa heittäen päänsä vinkkeliin ja kaulan mutkalle, josta pääsinkin marmattamaan Lissulle useampaan kertaan. Totesin ruunikon tamman olevan vähän yliherkkä avuille, sillä yksikin ylimääräinen tai liian kova pohkeenliike sai hevosen takapuolen siirtymään sivulle tai yhtäkkisen vauhtipyrähdyksen.
Hetken päästä lisäsin tehtävään kiemuraurille voltit kiemuran sisään, eli kiemuran kaaren ja aidan väliin. Ensimmäiset voltit olivat mielenkiintoisen muotoisia, kun Hinku reagoi ratsastajansa lähes huomaamattomiin painonsiirtymisiin liikkumalla painon mukana. Parin kierroksen jälkeen komensin Lissun nostamaan jalustimet kaulalle, jotta nainen istuisi satulassa tiiviimmin. Ilman jalustimien tukea Lissu tosiaan pysyi paremmin satulassa kiinni, ja ilmeisesti Hingun mielestä myös tasaisemmin - tamma ei enää tehnyt omituisia siirtymisiä sivuille ja ties minne jokaisen hiuskarvan liikkeen mukana. Kun ratsukon meno ja tiet alkoivat olemaan hyvin tasaisia ja siistejä, lisäsin tehtävään vielä lisää ratsastamista. Toisen päädyn voltin jälkeen tuli tehdä pysähdys, sen jälkeen siirtyminen käyntiin ja kiemuralle käännön ja suoristuksen jälkeen nostaa vasen laukka. Kiemura ja voltti sen sisällä tuli myös ratsastaa laukassa, ja ennen kiemuran loppua tuli siirtyä hallittuun, hieman kootumpaan raviin ja muuten jatkaa samaa kaavaa. Hinku teki täsmälliset pysähdykset tasajaloin, ja vaikka laukannostoissa se vähän innostuikin, malttoi tamma kuitenkin kuunnella ratsastajansa apuja ja ohjeita. Ruunikko taipui hyvin näppärästi pienellekin voltille, ja teki edelleen täsmällisiä siirtymisiä. Muutaman kerran siirtymät tosin eivät olleet kovin sulavia, kun Lissun tasapaino sattui horjahtamaan sentin johonkin suuntaan, joka aiheutti melkoisen töksähtävän pysähdyksen.
Loppupeleissä ratsukko suoriutui kiemuroista ja siirtymisistä ja ties mistä erinomaisesti, ja muutaman laukkatehtävän jälkeen päästin kaksikon loppuverryttelyiden pariin. Ja itsehän jäin yllättäen kuolaamaan pientä ruunikkoa vähän lisää. Niin söpö ja hieno!
25.09.2015 Kouluvalmennus, valmensi annika n.
Taas vaihteeksi raahasin itseni Susirajaan, ja tällä kertaa valmennettavani oli Hinku-tamma, jonka kanssa oli tarkoitus käydä hieman koulukiemuroita läpi. Ratsukko oli verryttelemässä kentällä, kun saavuin kahvikuppini kanssa paikalle, ja oli aika aloittaa valmennus. Aloiteltiin ihan käynnissä, ja tehtiin pääty-ympyrätyöskentelyä reilusti asettaen, ja tehden pääty-ympyrän sisään pienempiä ympyröitä. Hinku oli sitä mieltä, että sehän ei tee yhtään mitään, ja ratsastaja joutuikin tekemään paljon töitä, ennen kuin Hinku rupesi ottamaan takaosaa ympyrällä alleen. Tehtiin tehtävää kumpaankin suuntaan ja saatiin ihan kivakin pätkä tehtävän lopuksi. Tämän jälkeen saitte kävellä sen aikaa, kun selostin seuraavaa tehtävää, joka olisi laukannostot suoraan peruutuksesta. Ensin otettiin kuitenkin pari laukkapätkää ihan suoralla uralla kumpaankin suuntaan, sekä muutamat peruutukset ja liikkeellelähdöt. Aloiteltiin tehtävää siten, että lähdettiin ensin pysähdyksestä laukkaan, ja nämä sujuivat ihan kivasti, vaikka Hinku vähän laiskanlaisesti laukan nostikin. No, pari kertaa tämä, jonka jälkeen lisättiin tehtävään se peruutus. Hinku otti peruutuksessa oikein hyvin takaosaa alleen, ja myös laukannostot lähtivät niin sanotusti ylämäkeen, kun laukka piti nostaa peruutuksesta. Otettiin muutama onnistunut suoritus, jonka jälkeen saitte kävellä hetken. Tämän jälkeen otettiin sitten laukkatehtäviä vielä loppuun, jossa kootussa laukassa piti ratsastaa pääty-ympyrä, jonka jälkeen lävistäjä harjoituslaukassa, ja ravin kautta laukanvaihto, ja sama tehtävä toiseen suuntaan. Hinku suoritti ihan kivasti, joskin ensimmäisellä kerralla koottu laukka tippui raville, mutta toisella kerralla tamma oikeen polki kunnolla takaosallaan. Olin sen verran tyytyväinen, että siihen lopeteltiin tältä erää.
26.09.2015 Estevalmennus, valmensi annika n.
Seuraavana päivänä pääsin valmentamaan Hinku-tammaa esteiden parissa. Jälleen saapuessani kentälle oli ratsukko jo verryttelemässä. Ensimmäiseksi käytiin vähän läpi, mitä toiveita ratsastajalla oli valmennusta ajatellen. Päädyttiin yhteistuumin siihen päätökseen, että alkuun vähän puomijumppaa ja sitten vähän rataharkkaa loppuun. Aloitettiinkin ravipuomitehtävillä, joita olin laitellut kentälle vähän sinne sun tänne, ja ensimmäisenä tehtiinkin pääty-ympyrällä olevaa puomeista tehtyä ympyrää, jolla koko ajan pitäisi taivuttaa sisään, jotta tamma asettuisi, ja käyttäisi myös takapäätään oikein. Tehtiin tehtävää kumpaankin suuntaan jonkin aikaa, sillä Hinku oli taas vaihteeksi sitä mieltä, että sehän ei taivu yhtään mihinkään. No, loppupeleissä saatiin ihan kivoja pätkiä, ja tehtiin vielä muutamat laukkapuomitehtävät, ja laukanvaihto lävistäjällä puomin päällä. Hinku rupesi jo kuumumaan jonkin verran, ja otettiin muutamia verryttelyhyppyjä pienelle pystylle kummastakin suunnasta. Hinku otti esteelle aika liioittelevia hyppyjä, joten hetki jouduttiin työstämään sitä, että saataisiin rauhalliset lähestymiset esteille, ja siisti hyppy. Tähän menikin jonkin verran aikaa, ennen kuin päästiin seuraavaan tehtävään, joka oli kolmen esteen sarja. Hinku hyppäsi ensimmäisen oikein isosti ja siististi, mutta se ei tajunnut että ensimmäisen jälkeen olisi vielä kaksi. No, toiselle tuli pudotus, ja kolmannesta tamma miltei kirjaimellisesti kiipesi yli todella vaivalloisen näköisesti. No, otettiin uudestaan, ja nyt ratsastajankin oli oltava hyvin tarkkana, ja saatiinkin jo parempi suoritus, vaikka viimeiselle hyppy näytti vieläkin hieman vaikealta. No, kerran vielä, ja saatiin kiva suoritus. Sitten saitte kävellä hetken, ja ruvettiin hyppäämään kyhäämääni pietä rataa. Hinku oli ihan menossa, ja koska korkeus ei päätä huimannut, saatiin oikein kivoja hyppyjä, ja olin tyytyväinen myös lähestymisiin, jotka eivät enää olleet niin kovin holtittomia. No, pari kertaa rata läpi,ja sitten saittekin jäädä verkkailemaan loppuravit itsenäisesti.
21.07.2016 Estevalmennus, valmensi Lea M.
Päivän ratsukko, Hinku ja Lissu olivatkin jo Susirajan kentällä parkkeeratessani autoa pihalle. Keräsin nopeasti tavarani ja painelin kentälle. Tässä vaiheessa katselin taivaalle ja suorastaan rukoilin, että ei alkaisi sataa. Sillä taivaanreunalta näytti tulevan tummia pilviä. Ilmoitin Lissulle, että jos alkaisi sataa lujaa, lopettaisimme valmennuksen, eli meidän pitäisi olla tänään nopeita. Lissu teki minut jo tunnettuaan vapaata alkulämmittelyä kun kokosin toiselle pitkälle sivulle puomeja ja toiselle kolmen esteen sarjan, joihin laitoin vain ensimmäiseen ja viimeiseen esteeseen puomit. Keskimmäiseen voitaisiin laittaa myöhemässä vaiheessa, jos ehdittäisiin. Hinkun laukka oli erittäin puhtaan näköistä, kun ratsukko paineli ympäri kenttää. Käskin heitä hidastamaan raviin ja sitten käyntiin. Puomit ensin kolme kertaa toisesta suunnasta ja sitten kolme kertaa toisesta suunnasta. Sama ravissa. Kuulin kolahduksia muutaman kerran. Kävin korjailemassa puomeja muutaman kerran, sitten palasin takaisin esteille. Puomien jälkeen oli vuorossa esteet. Ratsukko suorastaan liisi yli esteiden. Olin hieman hämmästynyt kuinka hyviä he olivat, joten laitoin keskimmäiseenkin esteeseen puomit. Nyt askeleet hieman sekosivat ja keskimmäisen esteen ylimmäinen puomi kolahti alas. Nopeasti astelin korjaamaan sen. Nostettuani paikalleen siirryin tavanomaiselle paikalleni. Pilvet lähestyivät uhkaavaa vauhtia. Kehotin ratsukkoa hyppäämään estesarjan vielä molemmista suunnista onnistuneesti. Vasemman kierroksen kanssa tarvittiin kaksi kertaa, oikealla puolella vain yksi. Annoin ratsukolle luvan itsenäiseen loppuverryttelyyn ja aloin kerätä tavaroita kasaan. Kun Lissu ja Hinku olivat päässeet talliin ja minä autooni, alkoi sataa kaatamalla.
15.08.2016 Estevalmennus, valmensi VP
Valmennus aloitettiin tekemällä ravissa ja laukassa muutamia temponvaihteluita hevosten herättämiseksi, jonka jälkeen jatkoimme työskentelyä ravi- ja laukkapuomeilla. Ravipuomit olivat asetettu kaarevalle uralle viuhkamalliin, jonka johdosta pääsimme tänään paremmin käsiksi hevosten ulkokylkiin ja saimme ne siten pehmenemään kauttaaltaan. Alkuun ratsukolla oli ongelmia kaarevan tien kanssa, sillä ori painoi menemään melko sutjakasti ratsastajan ulkoapuja vasten. Loppua kohden ratsastajan löytäessä ulkojalan paikoilleen päästiin jo siihen tilanteeseen, että ratsastaja jopa uskalsi ratsastaa hevosta sisäpohkeen ympäri. Laukkapuomien avulla harjoittelimme laukansäätelyä sekä -kontrollointia, sillä puomit olivat jätetty toisiinsa nähden suhteutetuilla väleillä, jolloin laukkaa vuoroin pidennettiin ja vuoroin lyhennettiin. Tämä tehtävä paljasti, että Hinkulla on vielä melko paljon työmaata laukan kanssa, sillä kokoamista vaativissa tehtävissä se sotki helposti raville. Varsinainen hyppääminen sijoittui tänään alkuverryttelyn tapaisesti jumppaamiseen, ja meillä on pystytetty melko lyhyt rata, johon kuului kaarevia teitä, kaksi jumppasarjaa ja muutama yksittäinen este. Hypätessä meno näytti jo hieman paremmalta, ja ratsukko tuntui pääsevän valmennuksen loppua kohden yhteisymmärrykseen siitä, kuinka paljon ja missä tilanteessa ratsastajalla on oikeus ratsastaa. Jumppasarjalla Hinku hyppäsi hyviä, pyöreitä hyppyjä ja sen hyppytekniikka näytti varsin kehityskelpoiselta. Kotiläksyksi ratsukolle paljon laukansäätelyä, sillä laukan monipuolisuus on koko esteratsastuksen suola - jos hevosella on vain yksi vaihde, kerää se taatusti enemmän puomeja kilpailuissa kuin ne hevoset, jotka pystyvät mukautumaan esteväleihin.