25.06.2017 Ikipirteä Kaneli-vanhuksemme löytyi lopulta kesälaitumelta kuolleena, kaipaamaan jää koko talli.

Aamukakkukahvi VH15-018-1058

Nimi	Aamukakkukahvi "Kaneli"	Kasvattaja	Kimmo Leppäluoto, Suomi
Rotu, sukupuoli	suomenhevonen, tamma	Omistaja	Susiraja (VRL-06046 ja VRL-12701)
Säkäkorkeus, väri	156cm, punaruunikko	Meriitit	YLA1, SLA-I, KERJ-II, KRJ-II, ERJ-I
Syntynyt, ikääntyminen	s. 06.06.2014, 32v satunnainen (4v 06.10.2014)	Painotuslaji, koulutustaso	kenttäratsastus he A / 90cm / 90cm / tuttari

25.11.2016 Kaneli palkittiin KERJ-II -palkinnolla. Ykkönen jäi pienestä kiinni, kun pisteitä kertyi 99,5p. Olemme hurjan ylpeitä tammastamme.

12.12.2016 Kanelille myönnettiin jälkeläisluokka C.

15.03.2017 kenttäpelimme pokkasi hienosti KRJ-II -palkinnon!

30.04.2017 Kaneli sai komean ERJ-I -palkinnon pistein 101!

30.04.2017 Kanelimme sai yleislaatuavostelusta hienosti YLA1 -palkinnon 98:lla pisteellä!

20.06.2017 Kanelipulla sai suomenhevoslaatuarvostelusta 99 pistettä ja SLA-I -palkinnon.

© kuvaaja ei halua nimeään mainittavan

Luonnekuvaus

Aamukakkukahvi tuli bongattua koulukisoissa. Elastisesti liikkuva, hyvin ratsastettu ruunikko suomenhevostamma hurmasi meidät täysin, joten tamman suorituksen jälkeen menimme juttelemaan sen ratsastajalle ja taustajoukoille. Kävi ilmi, että Aamukakkukahvi oli myynnissä, netissä oli useammallakin sivulla ilmoitus hevosesta – emmekä me olleet huomanneet! Sovimme koeratsastuksen seuraavalle viikolle, ja jäimme katselemaan kisoja (sekä tutkailemaan tammaa Sukupostista ja Kipasta).
Sukutaulua katsoessa oli selvää, miksi ruunikko oli niin hyväliikkeinen ja oli vienyt helppo A –luokan voiton. Tammalla oli takanaan hyvä koulusuku, nimekäs isä ja emälinja, joka oli jättänyt useita hyväliikkeisiä, kapasiteetikkaita varsoja. Aamukakkukahvi itse oli kisannut useamman vuoden helppo A –tasolla erinomaisin tuloksin.

Ja mitä teemme me? Suunnittelemme tammalle uraa kenttäratsuna.
Koeratsastus sujui hyvin (vaikka esteosuus meni vähän miten meni, hevonen hyppäsi enemmän tunteella kuin taidolla), ja eläinlääkärin annettua täysin puhtaat paperit raha vaihtoi omistajaa sekä hevonen tallia. Aamukakkukahvista tuli erinomainen lisä kenttähevoskaartiimme, olkoonkin, ettei tamman hyppytekniikka riitä kuin pikkuesteille. 90cm ylittyy silti rata- ja maastoesteillä, vaikka tekniikassa on vähän sanomista. Vika on kuitenkin pieni sekä (toivottavasti) jalostuksella korjattavissa.

Kaneli on hyväluonteinen, mutta hitaasti lämpiävä tammamainen tamma, jonka kiimat tuottavat päänvaivaa, mutta joka on ehdottomasti yksi Susirajan mukavimmista hevosista. Kaneli ei koskaan ilkeile, sen kiimailukin koostuu lähinnä seinän potkimisesta ja vinkumisesta, ja vaikka se ei hirvittävästi välitäkään uusista ihmisistä ja uhittelee näille karsinassaan se ei todellakaan ole ilkeä. Se on mahdottoman tolkku hevonen, jolta odotamme paljon niin kilparatsuna kuin siitoseläimenäkin: kasvatus on hoidettu hyvin ja oikein eikä Kanelilla mitään muuta olekaan kuin annettavaa.
Sopii toivoa, että Kanelin tulevat varsat ovat yhtä hyväluonteisia ja hienoja kuin niiden emäkin.

Uusille ihmisille Kaneli lämpiää aika hitaasti, eikä erikoisemmin välitä uusista naamoista karsinassaan. Kun hevosen hoitaa käytävällä, se – mahdollinen kiimakiukuttelu pois lukien – on hyvän käytöksen perikuva. Tutut ihmiset voivat hoitaa Kanelin karsinassakin; kun sinunkaupat on tehty, Kaneli ei ole moksiskaan vaan olla möllöttää karsinassaan kaikessa rauhassa, oli kiinni tai ei. Oudoille ihmisille ruunikko saattaa uhitella karsinassaan, eikä muutenkaan ole siellä kovin yhteistyöhaluinen, siksi käytävä on paras paikka.
Kaneli on niin tolkku hoidokki, kuin olla ja voi. Kaikki hoitotoimenpiteet sekä eläinlääkärin ja kengittäjän visiitit sujuvat rutiinilla. Jos Kaneli ei jostain pidä – klippaus, rokotus, raspaaminen -, se saattaa luimia ja kuopia lattiaa kerran tai pari, mutta yksi äänikomento lopettaa senkin. Kuolaimet Kaneli ottaa kiltisti suuhunsa, satulavyötä kiristettäessä tamma saattaa kiukutella, mikäli on kiimassa. Kiimassa ruunikko kyllä kiukuttelee muutenkin, eikä sen mahanaluseen tai takamukseen saisi koskea ollenkaan. Hoitotoimenpiteistä mieluisimpia ovat kaulan, etenkin harjantyven, harjaaminen ja (sienellä) peseminen, eikä Kaneli pane pahakseen otsan rapsuttelua.
Tamma on niin simppeli taluttaa, lastata ja kuljettaa, että siitä on melkein turha kertoa. Sopivan ripeästi kulkeva, nöyrä ja tottelevainen tamma kulkee nätisti taluttajansa tahdissa, menee koppiin/rekkaan ensi yrittämällä eikä stressaa matkustamista, oli yksin tai ei. Kiimaisena Kaneli kyllä vinkuu ja vikisee, mikäli sillä on matkaseuraa, mutta siihen se sitten jääkin. Täysin ongelmaton, helppo hevonen.

Kaneli on mahdottoman miellyttävä ja toimiva ratsu, emmekä todellakaan ihmettele, että sillä kilpailtiin erittäin onnistuneesti ennen meille muuttoa. Tamman liikettä on helppo ratsastaa suuntaan jos toiseenkin, sen hyvä perusluonne ja oivallinen koulutus luovat lisätatsia tähän mitä miellyttävimpään hevoseen. Ja kaikesta tästä huolimatta Kaneli ei ole tylsä ratsastaa, vaan sen kanssa pääsee itsekin juuri sopivissa määrin työn touhuun, saa petrata omaa osaamistaa ja hevonen antaa välittömästi palautetta niin positiivisessa kuin negatiivisessakin mielessä. Tamma on mukavan kevyt ratsastaa, se ei kaipaa potkimista eikä repimistä, mutta sille saa myös käyttää apuja ilman, että herne on kolme metriä sieraimesta sisäänpäin. Toimivana ratsuna se toki näyttää myös ratsastajan virheet, jos ihminen istuu vinosti tamman selässä, myös tamma on vino ja mikäli ratsastajalla on tapana puristaa reidellä, Kaneli juoksee alta karkuun.
Vaikka aina ei menisi nappiin, Kanelin kanssa kokee todellisia ahaa-elämyksiä. Sen liikettä on todella helppo ratsastaa pidemmäksi tai kootummaksi ja ylipäätään tamma on kouluratsuna melkoinen mallisuoritus. Hankaluuttakin tietenkin löytyy, sillä Kaneli on kyljistään hieman jäykkä, eikä mielellään taivu ihan rehellisesti jos sitä ei siltä osaa todella vaatia.

Kaneli hyppää enemmän innolla kuin taidolla, mutta 90cm radat sujuvat siitä huolimatta oikein hyvin, lähinnä, koska askeleen hallinta on tamman kanssa niin helppoa kuin se on. Pienet esteet ylittyvät täysin ongelmitta, mutta estekorkeuden kasvaessa huomaa Kanelin puutteen tekniikassa oikein hyvin. Siksipä selässä onkin oltava tasapainoa, jotta jo valmiiksi hypyssä hieman tasapainottomaksi valahtava tamma ei kaatuisi laskeutumisessa. Ponnistuspaikat ovat niin ikään täysin ratsastajan vastuulla, Kaneli hyppää siitä, mihin sattuu osumaan ja jos laukka on väärän mittaista ja ponnistus osuu liian lähelle / kauas / puolelle askelta, tamma hyppää siitä huolimatta.
Kuten odottaa saattaa, ei tamma ole maastossa sen kummempi kuin kentälläkään. Kaneli ei ole säikky tai säpsy, autot eivät sitä huoleta ja se suhtautuu jopa hirviin täysin rauhallisesti. Se ei sen kummemmin ryöstä kuin villiinykään, vaikka luonnollisesti avoin baana siitä kirvoittaakin reippaampaa vauhtia kuin aidoin rajattu kenttä. Myös maastoesteillä saa ratsastaja olla tarkkana, kuten rataesteilläkin: Kaneli ei tiedä, mistä hypätä eikä se oikein osaa edes kieltää, kun ei ymmärrä rysähtävänsä esteen joukkoon jos hyppää tästä kohden.

Tamma on todella asiallinen kisapeli, jonka kanssa reissaaminen ja kilpaileminen on helppoa ja miellyttävää. Kisapaikkojen hälinä tai tunnelma ei mene ruunikolla päähän, korkeintaan Kaneli on hieman täpinöissään (ryhti paranee, käsihevosalueella tamma kulkee aavistuksen nykivin askelin) ja ratsastettaessa hieman herkempi. Kaneli on kuitenkin tajuttoman fiksu tamma, jonka mahdollinen pieni kisajännityksen yrityskin katoaa ratsastajan noustessa selkään. Verryttelyissä ei tarvitse paljoa tehdä, askellajien läpikäyminen ja jokunen verryttelyhyppy riittävät. Hevonen on ratsuna samanlainen kuin kotonakin, vaikka vähän vieraskoreutta onkin ilmassa. Kaneli on kiva, näyttävä kisapeli, jonka kanssa etenkin kouluosuudella tehdään hyvää tulosta.

Sukutaulu

i. Kahvipeikko evm, sh, prt, 160cm	ii. Taatelikahvi evm, sh, prt, 162cm	iii. Kahveenjano evm, sh, rt, 164cm
		iie. Taateliina evm, sh, rn, 156cm
	ie. Rantaleikkikaveri evm, sh, prt, 155cm	iei. Leikiten evm, sh, prt, 156cm
		iee. Rantakurvi evm, sh, vrt, 152cm
e. Aamuaprikoosikakku evm, sh, rn, 155cm	ei. Konstantintti evm, sh, rn, 160cm	eii. Kovistintti evm, sh, rn, 162cm
		eie. Kliivia evm, sh, m, 159cm
	ee. Aamutar evm, sh, vkk, 154cm	eei. Aamunkoitto evm, sh, vkk, 156cm
		eee. Juhlahetki evm, sh, vrt, 150cm

Jälkeläiset

s. 15.04.2015 sh-t. Kahvintuska, i. Talvihauta, om. Susiraja
s. 31.12.2015 sh-o. Hurja Hillomunkki, i. Hurmusti, om. peikko (VRL-14149)
s. 26.05.2016 sh-t. Hiilloshattara, i. Aarnivalkea, om. Tuulia T. VRL-00084
s. 01.07.2016 sh-o. Pahankantaja, i. Pahankannattaja, om. Susiraja
s. 05.08.2016 sh-t. Tuplasuklaakeksi, i. Koivuniemen Herra, om. Kuuramaan hevostalli, VRL-02815

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Valmennukset

15.06.2015 Kouluvalmennus, valmensi Tarla

Lissu oli jo lämmittelemässä Kanelin kanssa, kun saavuin kentälle katsomaan ratsukon menoa. Aloittelimme valmennuksen ottamalla pitkille sivuille käynninlisäykset ja koetimme hakea sitä kultaista tietä lisäyksissä. Tamma oli heti alusta alkaen myönteisellä päällä tekemässä töitä, joten lisäyksien onnistuessa mainiosti siirryimme tekemään isoa keskiympyrää. Siinä vuoroin isonsimme ja pienensimme ympyrää ohjeideni mukaan, ja haimme rentoa asetusta suunnanmukaisesti vasemmalle. Kaneli vaikutti aika jäykälle ja saimmekin työstää ympyrää käynnissä jonkun aikaa, ennenkuin saimme asetuksen niin, ettei hevonen muuttunut muuten jäykäksi. Siirryimme pikku hiljaa ravaamaan ympyrällä, hetken aikaa keventäen kunnes käskin istua harjoitusraviin. Käskin Lissua rentouttamaan kättään ja pyysin siirtymään uralle. Otimme parit ravilisäyksetkin, ravi lisääntyi hiukan vaisusti. Käskin aktivoimaan Kanelia hiukan paremmin ja antaa kädellä hiukan myötä, jolloin saimme pari reippaampaa pätkää. Vaihdoimme suuntaa käynnin kautta, jonka jälkeen otimme oikeaan suuntaan pari lisäystä. Kaneli oli alkanut päästä paremmin vauhtiin, enkä oikeastaan löytänyt moitittavaa Lissun ja tamman menosta. Koska ravi ja käynti oli jo hyvässä kuosissa, siirryimme nostamaan laukkaa. Otimme nostot pitkien sivujen alkuun, jotta Kaneli saisi vetoapua kulmasta. Tamma nosti laukan kuuliaisesti heti ensiyrittämällä, mutta Lissua käskin pitämään ylläpitävät pohkeet hiukan reippaampana. Käskin ottaa pari kertaa laukkaa myös vasempaan suuntaan, jonka jälkeen koetimme pitkille sivuille myös laukanlisäyksiä. Aluksi eroa ei ollut nähtävissä, mutta pikkuisella muistutuksella saatiin laukassakin kivoja pätkiä. Tähän oli hyvä lopetella valmennus itsenäisin verryttelyin.

19.06.2015 Estevalmennus, valmensi Tarla

Tällä kertaa jo tutuksi tullut ratsukko, Lissu ja Kaneli, olivat saapuneet estevalmennukseeni. Annoin ohjeeksi alkuverrytellä itsenäisesti, tehden paljon temmonmuutoksia ja ympyröitä. Tällä välin kasasin itse kentälle yksinkertaisia esteitä. Molemmille pitkille sivuille ja halkaisijalle pystytin helpot pystyt ja laskin ne aluksi maapuomeiksi. Nyt kun pystyin keskittymään täysin ratsukon menoon, korjasin Lissun jalan käyttöä ja pyysin siirtyä ravaamaan uraa pitkin. Molemmille pitkille sivuille tuli tehdä kolmikaarinen ura. Määräsin myös hakea kevyttä istuntaa kaarteiden aikana, mutta etupainoiseksi kaulalle ei missään määrin saanut jäädä. Kaneli oli oikein kivalla päällä ja kulki rehellisesti työskennellen eteenpäin. Lyhyet sivut määräsin ottamaan käynnillä, jotta Kanelin reaktiokyky pääsisi koetukselle. Koska meno näytti todella kivalle, vaihdoimme suuntaa ja lähdimme tulemaan puomisarjoja. Tulimme puomit kahdeksikkona, mutta kulmiin tuli mennä huolellisesti. Hetken päästä korotin puomit ristikoiksi ja annoin luvan ottaa verkkahypyt. Ensimmäinen kerta meni melko kompuroinniksi, mutta toisella yrityksellä meno näytti jo paremmalta. Otimme hyppyjä myös halkaisijalle, joiden kanssa muistuttelin Lissua sisäpohkeen tukemisesta. Uskalsin korottaa esteet heti ristikon jälkeen 40 senttimetriin, eikä meno näyttänyt ollenkaan pahalle. Tulimme kaikkia kolmea estettä yksitellen, loppua kohden myös ratana. Keskityimme Lissun asentoon, kaulalle ei saanut jäädä missään nimessä roikkumaan tai palkaksi saimme kompurointia Kanelilta. Pikku hiljaa nostin esteitä aina korkeammaksi, lopulta puomit killuivat 80 sentin korkeudella. Koska esteet eivät radallisesti olleet ollenkaan hankalassa paikassa, onnistuivat nekin melko mukavasti. Lopuksi otimme yksittäisiä hyppyjä 80 sentin pystylle, jonka jälkeen oli aika lopetella.

26.06.2015 Estevalmennus, valmensi annika n.

Toiseksi viimeisenä sain valmentaa Kaneli-tammaa ja ratsastajaa esteillä. Olin koonnut valmiiksi muutamia estetehtäviä, tarkoituksena oli tänään saada varmaa suorittamista helpoista tehtävistä. Teitte Kanelin kanssa alkuverryttelyt, johon sisältyi paljon pääty-ympyröitä, voltteja ja ravipuomeja. Pikkuhiljaa tamma alkoikin taipua, ja liikkui selän läpi, ottaen takaosaa koko ajan enemmän käyttöön. Ensimmäisenä tehtävänä olikin suoralla linjalla pieni pysty, jolle otitte ensin yhden kiellon, ja toisella kerralla tulitte vähän pohjaan, jolloin matkaan lähti myös puomi. Kolmas kerta sujui ihan hyvin, puhtaasti, mutta tekniikka oli vähän hakusessa. No, vielä yksi kerta, ja saatiin ihan ok suoritus, jonka jälkeen vaihdettiin tehtävää. Tällä kertaa oli tarkoitus tulla ensin pienelle pystylle, jonka jälkeen kuusi laukka-askelta ja n. 70cm okseri. No, ensimmäinen kerta meni taas vähän miten meni, b-osalta otitte puomin matkaan, ja ensimmäiselle tultiin vähän liian pohjaan. No muutama uusi yritys ja näistä viimeisin oli jo suhteellisen varma, vauhtia oli tarpeeksi, paikat osuivat kohdilleen ja hyppytekniikkakaan ei ollut sieltä pahimmasta päästä, hienoa! Otettiin loppuun vielä pari hyppyä pääty-ympyrällä olevalla esteellä, ja kun saatiin onnistunut suoritus, otitte vielä parit laukkapuomit ja pari kierrosta laukkaa kevyessä istunnassa melko vapain ohjin, jotta tamma pääsi venymään. Lopputulokseen olin tyytyväinen, vaikka tämä hevonen tarvitsisikin aktiivista valmentautumista, jotta hyppyjä saadaan varmemmiksi. Lupauduin ehdottomasti valmentaa vielä joskus !

04.07.2015 Kouluvalmennus, valmensi bagteeri

Aloitimme valmennuksen itsenäisillä verryttelyillä, joissa keskityttiin lähinnä ratsastajan istuntaan ja kevyiden apujen käyttöön. Kaneli liikkui tasaisesti, mutta oli hieman jäykkä, joten jumppailimme molempia kylkiä kaarevilla urilla ja ympyröillä. Lipsuakseen taivutuksista, Kaneli lähti helposti työntämään ulkolapaa pois kontrollista, joten ohjasin ratsastajaa kääntämään hevosta ulkoavuilla ja tasapainottamaan ulko-ohjalta.
Kevyen verryttelyn jälkeen otimme käynnissä muutamia avotaivutuksia pitkille sivuille. Käskin ratsukkoa tekemään muulle uralle itsenäisiä voltteja ja pysähdyksiä taivutusten avuksi. Eritoten taivutuksissa Kanelin ulkolavan ongelma tuli esiin, joten neuvoin tekemään myös vasta-asetuksia suoralla uralla sekä volteilla parin askeleen verran, jotta tamma joutuisi ottamaan myös ulkokylkeä mukaan töihin ja molemmat takajalat tulisivat alle. Ravityöskentelyyn mennessä Kaneli oli jo lämmennyt, ja vaikutti jo taipuvan paljon paremmin. Ulkoapuja joutui vahtimaan kaarteissa, mutta muutoin meno oli tasaista ja tamma hyvin kuulolla. Otimme muutamia lisäyksiä lävistäjille, joissa Kaneli pääsikin näyttämään kyntensä. Keskiravit onnistuivat rehellisesti, vaikkakin loppupätkälle tulevaa selkeämpää eroa harjoiteltiin parin kokeilukerran kautta.
Jatkoimme laukassa samojen avotaivutuksien ja volttien parissa, ja ajatuksena oli saada Kaneli laukassakin kulkemaan kolmella uralla, pyöreästi taipuneena. Vasempaan kierrokseen Kaneli oli selkeästi jäykempi ja hankalampi, jolloin kaula lähti taipumaan liikaa ja ratsastajan paino valumaan ulkokyljelle. Teimme vasemmalle muutamia voltteja ja käyntisiirtymisiä saadaksemme Kanelia tulemaan pehmeäksi myös oikealta puolelta, jossa ongelma loppujen lopuksi oli. Oikeaan kierrokseen avot onnistuivat huomattavasti mallikkaammin, sillä vasen puoli oli helpommin hommassa mukana. Myös kotitreeneissä on tärkeää ratsastaa ulkoavut läpi, eritoten oikealta, jotta taivutukset saataisiin paremmin läpi.

15.10.2015 Maastoestevalmennus, valmensi peikko

Valmensin Kanelia maastoesteillä samana päivänä kuin Herjaakin, jotta saisi molemmat samalla kerralla hoidettua (ja meikäläisellä olisi edelleen putte alla). Kaneli vaikutti oikein mukavalta hevoselta. Alkuverkkojen aikana kiinnitin huomiota tamman kauniisiin askellajeihin ja tapaan liikkua. Ihastus katosi ensimmäisten hyppykertojen jälkeen. Olin osoittanut verkkaesteiksi matalahkot rengasesteen ja tukkiesteen. Tamman askeleet eivät oikein tahtoneet sopia ja kerran Kaneli lähti hyppyyn askelta ennen ratsastajaa eikä tuloksena ollut mikään mallikelpoinen hyppy. Käskin ratsukkoa hyppäämään esteet uudestaan ja uudestaan, kunnes tamma oli ihan käpälässä ja ratsastaja skarppina.

Verryttelyn jälkeen tähyilin ympärilleni ja ehdotin että ratsukko ylittäisi kauempana näkyvän risuesteen ja sen lähellä olevan kapean rengasesteen. Lähdin etukäteen esteiden luo ja annoin erittäin asiallisen lähtömerkin heiluttelemalla. Ratsukko lähestyi varsin nätillä laukalla, joka olisi kuitenkin saanut olla jossain määrin etenevämpi kenttäkisoja silmälläpitäen. Tällä kertaa askeleet sopivat hyvin ja tamma selvitti esteet mallikkaasti. Huomasin, että Kanelin sai oikeasti ratsastaa esteelle eikä vain ohjata ja antaa tamman hypätä mistä lykkää. Estesilmää sillä ei ollut nimeksikään. Lisäsin tehtävään myös V:n mallisen esteen, joka oli hevosen näkökulmasta vino ja varmasti Kanelille haastava. Onneksi ratsastaja osasi tehtävänsä ja toi Kanelin reippaasti esteelle ja ajoitti askeleet oikein. Siinä vaiheessa oli hyvä pitää pientä taukoa kävellen samalla kun metsästin sopivia esteitä.

Muistelin, että olin jossain nähnyt haudan, ja ratsukon opastuksella lähdin metsästämään sitä. Hauta olisi ihan hyvää harjoitusta myös onnettomalle Kanelille (eli ratsastajalle), joka ei osannut hypätä itse mihinkään kovin turvallisesti. Vaikka haudalla ei tietenkään ollut korkeutta, saattoi se hämätä tammaa hieman. Ratsukon ravaillessa ja laukkaillessa tähystin ympärilleni löytääkseni muitakin kivoja esteitä, mutta löysin vain tylsän sianselän, joka oli silti parempi kuin ei mitään. Annoin tehtäväksi hypätä ensin haudan ja sitten sianselän, jonka jälkeen pohtisin asiaa uudelleen. Pari ensimmäistä kertaa Kaneli himmaili tuntuvasti haudalle ja ihmetteli koko rakennelmaa, mutta lopulta homma alkoi sujua ja ratsastaja hoiti itsensä ja tamman turvallisesti haudan yli. Päätin että koko homma sai loppua siihen, ja ravailimme ja kävelimme yhdessä takaisin tallille.

26.10.2015 Kouluvalmennus, valmensi peikko

Tällä kertaa Kanelin kanssa kouluvalmennus. Saapuessani paikalle ratsukko oli jo alkuverryttelemässä ohjeideni mukaan (pohkeenväistöt olivat ylläriylläri aika pop). Olin päättänyt, että tänään mennään lujaa, joten tarvitaan irtonaista liikettä, eli pohkeenväistöt olivat varsin hyvä alkuverryttelyksi. Päätin myös, että joka ikinen kerta suunta vaihtuisi takaosankäännöksellä. Kaneli oli ihan superhieno, liikkui kauniisti ja suoritti pyydetyt tehtävät mukisematta ja taidolla. Ensimmäisen suunnanvaihdoksen jälkeen pyysin lisättyä käyntiä kierroksen pari, ja tammasta sai kaivaa ihan kunnolla sitä liikettä. Mutta hienosti se liikkui. Parin kierroksen jälkeen pyysin palaamaan taas työskentelykäyntiin ja seuraavan kirjaimen kohdalta siirtymään harjoitusraviin. Kaneli ravasi kauniissa muodossa takajalat allaan ja häntä koholla. Jäin hetkeksi tuijottamaan ratsukon menoa ennen kuin ymmärsin antaa seuraavan tehtävän eli lisättyä ravia. Taas parin kierroksen jälkeen pyysin ratsukkoa palaamaan takaisin työskentelyraviin ja tekemään pysähdyksen suoraa ravista. Kaneli seisahtui heti kaikki neljä kinttua täydellisessä suorakulmiossa ja ilmoitin heti ratsukolle, ettei ne oikeasti mua tarvisi täällä seisomassa ja ihmettelemässä.

Suunnanvaihto ja kolmikaarista kiemurauraa harjoitusravissa (joka oli tämän valmennuksen pyhä sana). Tästä tehtävästä sain loistoidean ja käskin ratsukon nostaa myötälaukan uralle palatessaan ja tulla taas kiemurauralle, ja tehdä yksi kaarre näin ollen vastalaukassa. Kaneli suoritti tämänkin tehtävän turhan helposti, mutta vähän sanomista keksin ratsastajan asennosta ja oikeasta tiestä. Toistimme tehtävän muutamaan kertaan, kunnes suoritus oli omaan silmääni täydellinen. Jälleen pysäytys ravista, suunnanvaihto takaosankäännöksellä ja pitkät ohjat.

Välikäyntien jälkeen irroittelimme lisätyllä käynnillä ja lisätyllä ravilla ennen laukkatehtävää. Sama kiemuraura tehtävä, nyt vain eri suuntaan. Tähän suuntaan laukka oli mielestäni huonompaa ja sanoin heti treenivinkiksi tämän laukan treenausta kotona ja maastossa huomion kiinnittämistä siihen, kumpi laukka tulee yleensä nostettua. Kaneli suoriutui silti hienosti, tasapaino ja muoto säilyivät mainiosti, vaikka laukan tahti oli aavistuksen huonompi. Tiputin kiemurauratehtävän pois ja käskin ratsukon Laukata muutaman kierroksen vähän rennommin kevyessä istunnassa. Kanelin laukka oli parempi näin. Lopuksi käskin nostaa pitkän sivun alussa vastalaukan, ja oikeasta kentän poikki vaihtaen samalla suuntaa. Vähän niin kuin rata leveysuuntaan leikkaa, mutta loivemmilla käännöksillä. Urallepaluun jälkeen pian siirtymä raviin ja pitkän sivun alussa taas vastalaukan nosto ja sama tehtävä. Uralle palattuaan ratsukko sai mennä kevyttä ravia puolipitkin ohjin puoliksi höntsäillen ja rauhassa kävellä loppukäyntejä.

31.10.2015 Kouluvalmennus, valmensi peikko

Meikäläinen pääsi taas valmentamaan Kanelia. En muistanut mikä viime valmennuksen pointti oli, mutta veikkasin, että laukka taisi olla suuressa osassa. Tänään siis jotain erilaista. Ehkä. Kaneli kulki ihan yhtä nätisti ja lupaavasti kuin viimeksikin ja rapsuttelin alkuverkkojen aikana päänahkani verille keksiessäni sopivaa tekemistä. Aloiteltiin ensin lisätyllä käynnillä sellainen kierros, jonka jälkeen tamma pitäisi saada takaisin pakettiin ja vähän kokoamaankin itseään. Se tuntui sujuvan kuin itsestään, ja keksin oikein mukavan tehtävän. Pitkän sivun alussa avotaivutusta sivun keskelle, josta voltti ja loppu sulkutaivutusta. Lyhyellä sivulla suoristus, pysähdys, peruutus ja jatkuu. Annoin tarkat kirjaimet missä piti tehdä mitäkin, ja vahdin jokaista tietä silmä kovana enkä epäröinyt sanoa jos se ei mennyt ihan täydellisesti oikealta kohdalta. Muutaman kierroksen jälkeen alkukankeus alkoi väistyä ja Kaneli taipui varsin nätisti. Suunnanvaihto, ja sama tehtävä toiseen suuntaan. Tämän jälkeen käskin nostaa harjoitusravin ja tehdä pohkeenväistöä uran sisäpuolelle ja siitä taas uralle. Tien oli oltava mahdollisimman symmetrinen, ja tässäkään tehtävässä en antanut yhtään armoa. Tamman moitteeton liike ja ratsukon hyvä yhteispeli kävi ihan liian tylsäksi, joten käskin lisätä ravia ja antaa samalla hieman ohjaa. Kaneli venytteli nätisti eikä lähtenyt yhtään kaahottamaan etupainoisena niin kuin suomenhevosilla on pahana tapana. Suunnanvaihto ja samat tehtävät toiseen suuntaan ennen kuin oli välikäyntien aika.

En keksinyt enää enempää harjoiteltavaa, joten välikäyntien jälkeen nopeahko irroittelu pohkeenväistöillä ja laukkatehtäviä. Käskin aloittaa pääty-ympyrän, mutta vaihtaa siitä toiselle pääty-ympyrälle ja samalla vaihtaa laukan käynnin kautta. Siirtymiset olivat teräviä ja ainakin melkein ajallaan. Käskin kiinnittää lisää huomiota täsmällisyyteen, koska kouluratsastus on tiukkapipoisten puuhaa. 90 prosenttia kerroista osui juuri nappiin, joten annoin ratsukon huokaista helpotuksesta ja ravailla puolipitkin ohjin venytellen ennen loppukäyntejä.

20.11.2015 Estevalmennus, valmensi dookie

Tämänkertaisen valmennusputki oli saapumassa päätökseen, ja viimeisenä valmennettavinani olivat ihastuttava punaruunikkotamma Kaneli ja narri. Myös tällä kaksikolla oli edessään estevalmennus, jonka aiheena olisi tänään mahdollisimman nopeat mutta sujuvat tiet. Ensin vuorossa oli toki huolellinen alkuverryttely, joka näytti tähän mennessä sujuvan harvinaisen helposti - Kaneli näytti varsin miellyttävältä ratsulta, sillä se kuunteli ratsastajaansa tarkasti ja teki mitä pyydettiin ilman kenkkuiluita, johon kummallisesti olin Susirajassa tottunut. Kehtoin narria tekemään runsaasti siirtymisiä niin askellajien sisällä kuin niiden välilläkin sekä väistöpätkiä ja runsaasti kaarevia uria. Muutoin ratsukko sai tehdä verryttelyt omatoimisesti, sillä halusin aluksi vain tarkkailla uuden tuttavuuden toimivuutta sileällä ennen hyppyjen aloitusta. Kaneli kuitenkin aiheutti pelkästään helpotuksen huokauksia, sillä tamma kulki koko ajan kuuliaisena ja hiljalleen se myös hakeutui kohti peräänantoa. Todetessani ratsukon pärjäävän vallan mainiosti ilman kommentointiani pääsi rakentamaan maneesin hiekalle rataa, johon kuului yhdeksän estettä muutamilla johtimilla ja erikoispaloilla korostettuna. Muutamat esteet saatuani pystyyn annoin luvan aloitella jo verkkahyppyjä, ja ottamaan sitten välikäynnit, kun siltä tuntui.

Pienen hengähdystauon jälkeen pääsimme aloittelemaan radan parissa. Ohjeistin narrille radan kulun, jonka jälkeen pyysin ratsukkoa hyppäämään radan läpi ihan tavallisilla, suurehkoilla teillä, jotta Kaneli saisi ratamoodin päälle. Tähän ei kuitenkaan paljoa vaadittu, sillä heti radalle lähdettyään Kaneli näytti syttyvän ja innostuvan kunnolla. Esteiden korkeus ei päätä huimannut, mutta tamma hyppäsi 60cm korkeat esteet liioitellulla ilmavaralla, ei kovin tyylikkäästi mutta puhtaasti kuitenkin. Parin kierroksen jälkeen, kun sekä ratsastaja että hevonen saivat hyppymoodin päälle, pyysin narria suunnittelemaan tiukemmat tiet esteille - useissa kohdissa tämä vaati reipasta laukan lyhentämistä, joka kuulemma ei ollut Kanelille mikään ongelma. Hetken mietittyään ja suunniteltuaan annoin ratsukolle luvan lähteä uudestaan radalle. Kaneli kääntyi oikein näppärästi jyrkissäkin kurveissa, ilman että vauhti hyytyi matkalla. Tällä kertaa radalla tuli muutama puomi alas, kun lyhyet tiet jäivät vähän turhankin lyhyiksi, eikä ratsastaja ehtinyt katsoa hyvää ponnistuspaikkaa. Jäimme kuitenkin hiomaan teiden lisäksi myös niitä ponnistuskohtia, ja hiljalleen rata muuttui sujuvammaksi ja sujuvammaksi. Lopulta olin saanut myös korotettua radan 80cm korkeaksi, jolloin Kanelin meno muuttui hieman holtittomammaksi. Ratsastaja kuitenkin sai pidettyä päänsä hyvin kylmänä, ja ohjasi tammaa määrätietoisesti esteiden välissä ja niiden yli. Viimeisellä kerralla korotin radan vielä 90cm korkeaksi, ja se sujui hyvin samantyylisesti kuin matalammatkin radat - vähän holtiton, mutta kuitenkin päällisinpuolin sujuva ja vauhdikas suoritus. Näihin tunnelmiin oli hyvä lopetella, ja päästin ratsukon loppuverryttelemään sillä välin, kun aloin keräilemään esteitä pois.

Lue päiväkirjaa