Esittely

Takapajula on varsin pieni, noin 5000 asukkaan kyläpahanen Pohjois-Pohjanmaalla, noin tunnin matkan päässä rannikolta. Vaikka suuret valtatiet eivät kulje Takapajulan kautta, kylään on helppo saapua (eri asia haluaako saati saapuuko kukaan). Keskustasta löydät paikallisen kirkon ja hautausmaan, peruskoulun, kunnantalon, yhdistetyn kyläkauppa-tankkauspaikka-kahvilahybridin eli saletisti kuumimman menomestan koko kylässä, kotoisan motellin sekä jokaisen takapajulalaisen tärkeimmän kohteen: maatalouskaupan. Asuintaloja keskustassa on melko vähän, mutta kolmen rivitalon ja kahden kerrostalon asukkaita voi nähdä usein kävelemässä pääkadulla. Lisäksi - landella kun ollaan - on keskustasta viitisen kilometriä syrjempään kylän maatalousoppilaitos, jonka lehmäpuoli on erittäin arvostettu, eikä hevospuoleltakaan valmistuta kortistoon sen suuremmalla todennäköisyydellä kuin muistakaan hevoskouluista. Kylältä löytyy myös parinkymmenen hevosen ratsastuskoulu unohtamatta ympäri kuntaa olevia pienempiä (vajaan kymmenen hevosen) koti- ja ravitalleja. Lehmätalous on kuitenkin kylän suurin elinkeino ja Takapajulasta löytääkin suuren kirjon maito- ja lihatiloja.

Susirajan tilukset haukkaavat ison osan kunnan pinta-alasta, sillä paikka on entinen lehmätila ja tilaa riitti noin sadalle lypsävälle mansikille sekä keskikokoiselle heinänviljelylle. Nyttemmin luonnollisesti äpylit ovat tilan mailta kadonneet ja Susirajaan saapuessa ympäriltään löytääkin laidunta, tarhaa, maastoreittiä ja ravirataa. Kylille pääsee autolla tai hevoskyydillä, matkaa kertyy noin seitsemän kilometriä suuntaansa, ja susirajalaiset ovat tuttu näky kaupassa ratsain ja talvella reen kanssa kylänraitilla.
Susirajan päärakennus on kaksikerroksinen, vähän prameilevampi talo - se ei kuitenkaan ole "kartano" vaikka kylillä sitä sellaiseksi tituleerataankin. Lähinnä susirajalaisten toimesta tosin. Päärakennus oli aikanaan keltainen, mutta erään kerran Susirajan kesäorjatyöläiset sen maalasivat nykyiseksi vihreäksi. Katto on musta, puitteet valkoiset ja keskeltä pilkistää sopimattoman värinen, punatiilinen savupiippu. Tilavalla kuistilla on kaasugrilli ja ruokapöytäryhmä, sisätiloihin harvemmalla on asiaa, mutta Susirajan sisustus on kotikutoinen, eri tyyleistä koottu viihtyisä tilkkutäkki.

Tallin henkilökuntaan ja päiväjärjestykseen pääset tutustumaan tästä.

Ratsutallit

Suurempi ratsutalli on vanha navetta. Alun perin suorakulmion malliseen talliin rakennettiin 90-luvulla lisäsiivet tallituvalle ja muille sosiaalitiloille sekä rehuille ja kuivikkeille. Vuonna 2015 talli remontoitiin täyttämään loputkin EU-säädökset. Julkisivu on remonteista huolimatta pidetty samanlaisena kuin se on aina ollut; puoliksi tummanruskeaa laudoitusta, puoliksi valkeaa kivirappausta, tumma mansardikatto. Sisätilaremontin jälkeen karsinamäärä pieneni hieman, mutta tilalle saimme suuret varuste- ja kuivaushuoneet.
Talli on varsin perinteinen; leveä käytävä, jonka molemmilla puolilla on liukuovelliset karsinat. Karsinanovissa on loimitelineet (max. yksi paksu tai kaksi ohutta loimea), koukku päitsille ja narulle, sekä ylös nostettava satulateline. Varoituksista huolimatta karsinoiden seinät ovat vaaleat (niin puu- kuin kiviseinät), ja eiväthän ne sellaisina pysy jokavuotisesta painepesuripesusta huolimatta. Karsinat ovat tallin molemmissa päissä, keskellä jäävässä tilassa on pesupaikat, varuste- ja kuivaushuone, jossa on kaksi teollisuuspesukonetta.

Toisessa lisäsiivessä sijaitsee suuri tallitupa keittiöineen, toimisto sekä pukuhuoneet suihkuineen ja vessoineen, toisessa rehu- ja kuivikevarasto. Tallin yläkerta, joka navetta-aikana oli heinävintin ja varaston sekoitus, on nykyään puoliksi varastotilaa, puoliksi asuintilaa (kolme makuuhuonetta, joihin mahtuu kolme ihmistä per huone, lisäpatjoilla pari lisää) suurella tupakeittiöllä ja pienellä kylpyhuoneella. Asuintilat pidetään kylmänä, toki ne lämmitetään tarvittaessa. Asuintila on rakennettu lähinnä harjoittelijoita ja työntekijöitä ajatellen, mutta luonnollisesti siellä majaillaan välillä varsavalvojaisia pitämässä. Syksyisin yläkerran tupakeittiöön on hyvä kerääntyä kertomaan kummitusjuttuja, joiden jälkeen mietitään puntit tutisten, miten kerta toisensa jälkeen pelottaa.

Uudempi talli on 90-luvun lopulla rakennettu ja peruskorjattu 2012. Talli on L:n muotoinen, pitkällä sivulla on karsinat, pesupaikat, varuste- ja kuivaushuoneet (aivan liian pienet) sekä pieni toimisto-tallitupa -tila. Lyhyellä sivulla taas on rehu- ja kuivikevarasto. Huvittavaa kyllä, uudempi, alun alkaenkin talliksi tarkoitettu rakennus ei ole niin toimiva kokonaisuus kuin navettatalli. Pienet varuste- ja kuivaustilat ovat suurin ongelma, muuten tämän kanssa on ja elää.

Liikutusmahdollisuudet

Vanhan maitotilan tilukset on muutettu varsin onnistuneesti hevoskeskukseksi. Susirajan puitteet ovat erinomaiset monipuoliseen liikuttamiseen laajoista maastoista maastoesteratoineen peltoihin ja useampaan kenttään. Ainoastaan maneesi puuttuu, mutta mikäli joku erehtyy siitä kysymään, niin "rakentaminen aloitetaan aivan tuota pikaa". Muiden liikutusalueiden pohjat huolletaan ja pidetään huippukunnossa - halvemmaksi se tulee, kuin rempata harva se vuosi pilalle käytettyä kenttää.

Kentät, maneesittomuus, pellot ja kävelytyskoneet

Pihapiiristä löytyy hulppeat kolme kenttää, joista yksi on varattu pelkästään hyppäämiselle ja tällä kentällä on aina esteitä pystyssä, toinen sileätyöskentelylle sekä kilpailuille ja kolmas, vähän tilantäytteeksi jäänyt toimittaa juoksutus-/irtohypytyskentän virkaa. Irtohypytyskujaa varten tarvittavat välineet löytyvät kentän viereisestä katoksesta, samaten pari juoksutusraippaa, liina sun muuta tarkoituksella tai vahingossa sinne jätettyä tavaraa.
Estekentät mitat ovat 40m x 80m, kilpakentän 80m x 120m ja pikkukentän 40m x 50m. Kilpakentällä treenataan koulua ja järjestetään kaikki kilpailut, verryttelyt pidetään estekentällä. Alle metrin pikkukisat järjestetään estekentällä. Kilpakentän laidalla säilytämme parempia esteitämme rahtikontissa. Pikkukentällä ei ole katsomoa, este- ja kilpakentällä on. Kilpakentällä on myös tuomaritorni sekä pari liikuteltavaa koulutuomarille varattua koppia.

Maneesimme on surullisen kuuluisa siitä, ettei se ole vieläkään valmis. Piirustukset, luvat ja muut on olemassa, työtä vain ei koskaan saada aloitetuksi. Ratsastusalaa tulee, jos tulee, olemaan muhkeat 40m x 100m, siihen päälle katsomo, aula/kanttiinitila sekä tuomaritorni. Eri asia on, milloin ja millä rahalla tämä toteutetaan.

Valtaosa pelloistamme on heinänviljelykäytössä, muutama naapurin rajalla oleva peltotilkku on vuokrattu naapurin kaurapellon jatkeeksi. Pari yksittäistä, noin hehtaarin kokoista tilkkua on ratsastuskäytössä vuorovuosin. Toinen on tasamaata, toinen loivaa mäkeä.

Ratsu- ja ravitallin ovien välittömässä läheisyydessä on kävelytyskoneet, joihin on näppärä viedä hevoset kävelemään samalla, kun muita hevosia tarhataan. Kumpaankin mahtuu kahdeksan hevosta, ratsutallin kävelytyskone on katettu, ravitallin ei.

Maastot ja ravirata

Susirajan tiluksiin kuuluu runsaasti hyviä maastoilumahdollisuuksia, muun muassa tilan maihin kuuluva Sysimetsä. Tämä sekametsä on nimensä mukaisesti melkoinen raivaamaton ryteikkö noin muuten, mutta ratsastus- ja ajoreitit pidetään aina hyvässä kunnossa. Niitä riittääkin metsän uumenissa kilometritolkulla, lenkkejä voi yhdistellä niin, että lyhin ("Laiskanlenkki") on vain noin puoli kilometriä ja pisin ("Tie Mordoriin") on 30km pitkä. Suurin osa reiteistä kulkee hevosille varatulla polulla - pohja on napakka, mutta joustava, sopii kaikille askellajeille ja myös ajamiseen -, vaan metsäautoteilläkin kulkee pätkiä. Maastossa liikkuessa kannattaa varutua aina vastaantulijoihin, sillä reitit ovat yhteisiä paikallisten tallien sekä maatalouskoulun kanssa. Noin kolmen kilometrin päästä tallista on keskikokoinen järvi, jossa riittää pitkää laukkahiekkarantaa ja hevosten uitto on paitsi mahdollista, myös sallittua.

Kenttäpainotteisella tallilla on toki oma maastoesteratansa, jonka esteet ja pituus mahdollistavat kaikkien luokkien pitämisen. Osa esteistä on täysin kiinteitä ja maastoon rakennettuja - mm. vesieste, portaat, banketti, trakehnerhauta, tavallinen hauta ja muut väkisinkin maastoon sidotut -, loppuja liikutellaan traktorin avulla, mikä taas mahdollistaa aina erilaisten ratojen rakentamisen.

Koska ravihommat otetaan vakavasti, entinen kunnan ravirata ostettiin omaksi ja laitettiin kuntoon. Susirajan ravirata mahdollistaa isoimmatkin ravit ja suurkilpailuja järjestetään aina keväällä ja syksyllä. Valjastuskatokset, katsomot, totokahvila ja parkkitilat ovat ensiluokkaista laatua, puhumattakaan radan pohjasta. Raviradan yhteydestä löytyy pitkä hiittisuora, jota saa käydä laukkaamassa silloin, kun siinä ei treenata ravureita. Raviradan lähistöltä löytyy myös erikseen sata metriä pitkä hevosten uittoväylä, jota on helpompaa käyttää treeniin kuin läheistä järveä.

Tarhat ja laitumet

Tarhamäärämme on luonnollisesti suuri, samoin niiden viemä pinta-ala, sillä tallilla on huolehdittu kaikkien tarhojen riittävästä koosta. Aidat ovat muoviputkiaitoja joita kunnostetaan ja huolletaan säännöllisesti. Tarvittaessa aitoihin on vedetty ympärille vielä sähkölangat, mikäli tarhaava kopukka on niin vatipää, että kaikesta huolimatta koettaa tulla aidoista läpi. Osassa tarhoja on tamppautunut maapohja, joka ei pahimmillakaan sateilla salaojituksen vuoksi ole polviin asti lällynä, vaikka luonnollisesti vetistyykin. Osassa tarhoja on hiekkapohja ja löytyypä meiltä pari haketarhaakin. Joka tarhassa on kunnonkokoinen portti, koska hevosia viedään kaksi kerrallaan. Jokaiseen tarhasta löytyy lämmitetty juoma-astia. Hiekansyöjille varattuihin haketarhoihin on rakennettu heinähäkki, muissa tarhoissa heinät menevät suoraan maahan. Jokaisessa tarhassa tarhaa 5-6 hevosta, tarhoihin lyödään tarvittaessa väliaitaa, jos joku riitapukari kaipaa ihan oman valtakuntansa.

Laitumet ovat Susirajassa kunnonkokoisia nurmilaitumia, jotka aidataan joka vuosi sähkölangoin. Laitumilla on kierto, joten ne eivät koskaan ole peräkkäisinä vuosina samassa paikassa. Huonoja kelejä varten laitumella on traktorilla siirreltävät katokset, juoma-astioina hyödynnetään lehmätila-ajoilta jääneitä lehmien juottokaukaloita. Kilpailevat hevoset pääsevät laitumelle yleensä vain tunniksi tai pariksi silloin tällöin, sillä varauksella että ne eivät liho heti vihreää nähdessään muodottomiksi palloiksi - vain varsat, nuoret ja eläkeläiset laiduntavat ympärivuorokautisesti.

Susirajasta löytyy myös kaksi pihattoa, toisessa ovat kasvavat nuoret (kaksi-neljävuotiaat) kera parin vanhemman tamman, jotka opettavat näitä nuoria tavoille. Lisäksi eläkkeelle jääneille tammoille on oma pihattonsa, jossa myös varsat saavat kasvaa siihen asti, että pääsevät nuorisopihattoon. Pihattorakennukset ovat tilavia, järkevästi suunniteltuja ja olkikuivitteisia. Juoma-astiat ja heinäpaikat on koetettu jakaa ympäriinsä niin, että nämä eläkeläismuoritkin saisivat hieman liikuntaa.

Ravitalli

Ravitalli on ehdottomasti järkevimmin suunniteltu kompleksi koko Susirajassa. Talli on rakennettu vuonna 2010, se täyttää kaikki EU-säädökset ja on - ratsuväen harmiksi - talleista ainoa, jossa on riittävän suuret säilytys- ja kuivatustilat. Yleisestikin tallin toimivuus on ratsuväelle jatkuva harminaihe, sillä jotenkin oma talli ei vain koskaan ole yhtä sujuva kokonaisuus.

Talli on H:n mallinen (kaksi pitkää käytävää, jolla karsinat, pesarit ym. sijaitsevat, keskiosassa säilytetään heiniä, muita rehuja, mönkijää ja sen sellaista) rakennus, jossa on leveät käytävät ja liukuovet karsinoissa. Molemmilla tallipuoliskoilla on kolme pesaria sekä omat varuste- ja kuivaushuoneet. Pyykkikone sekä keittiö, pukuhuoneet ja pieni toimisto ovat omissa tiloissaan toisen tallipuoliskon yhteydessä.

Susirajan ravitalli löytyy omalta, erilliseltä sivultaan johon pääset tutustumaan tästä.