Iltaukkonen VH14-018-1093
26.06.2016 juhannuksen jälkeinen riemumieli sai synkän pilven ylleen, kun Taukki löytyi kuolleena tarhastaan.| Nimi | Iltaukkonen "Taukki" | Kasvattaja | Susiraja, Suomi |
| Rotu, sukupuoli | suomenhevonen, ori | Omistaja | Susiraja (VRL-06046 ja VRL-12701) |
| Säkäkorkeus, väri | 151cm, tummanrautiaankimo | Meriitit | YLA1, SLA-I, KERJ-I, SV-I |
| Syntynyt, ikääntyminen | s. 08.07.2014, 26v satunnainen (3v 20.07.2014) |
Painotuslaji, koulutustaso | kenttäratsastus he A / 100cm / 100cm / helppo |
15.07.2014 Taukkia käytettiin suomenhevosvarsojen laatuarvostelussa. Vaikka parivuotias ori oli käytöskokeen häntäpäässä, kokonaistulos oli 31p. ja SV-I.
15.12.2015 KERJL:n laatuarvostelun myötä kimo koppasi ensimmäisen varsinaisen laatuarvostelupalkintonsa, KERJ-I :n todella komealla 110,5p. pistesaaliilla. Jösses miten ylpeitä me olemme!
25.12.2015 oli vuorossa YLA, ja saimme jälleen aihetta juhlaan; 103p. ja YLA1!
20.01.2016 oria odotti viimeinen häppeninki, SLA. Ori keräsi tuomaristolta komeat 100p. eli SLA-I -palkinnon! Olemme niin tajuttoman ylpeitä ukkosorhistamme.
© kuvaaja ei halua nimeään mainittavan, ravikuva © VRL-01080, estekuvat © Meeri N.
Luonnekuvaus
Kimo kenttäpelimme on kovakalloinen orimainen ori, joka on ikävä kyllä vähän löysä ratsastaessa. Etenkin rataesteillä Taukiksi ristitty (ja lempinimeään turhankin hyvin kantava..) hevonen kaipaa helvetisti eteenratsastusta, ratsastajan pakko katsoa ponnistuspaikat jo 40cm esteillä, mutta maastossa ori sentään on tarkka ja terävä. Olkoonkin, että Taukki osaa olla orimainen hilluja, se pysyy hyvin lapasessa sellaisella ihmisellä, jolla on maalaisjärkeä ja ymmärrystä komentaa hevosta. Kimon kanssa pärjää parhaiten ääniavuilla, ori on fiksu ja uskoo ääntä paremmin kuin narusta/kuolaimista tulevaa painetta.
Välillä Taukin kanssa meinaa loppua usko. Vaikka ori on miten opetettu siihen, ettei se saa huutaa, kun sitä käsitellään, on orin pakko kokeilla, josko se saisi huutaa ja mekastaa. Taukki on tallin pahimpia kiljukauloja ja vinkuiitoja, eikä oppi tunnu menevän perille millään. Kun saat orin vaiennettua maanantaina, sama huuto jatkuu viimeistään keskiviikkona.
Hoitaessa ori on hyvin simppeli, ja sen voi hoitaa kaikessa rauhassa hevosen omassa karsinassa. Taukkia ei tarvitse sitoa kiinni, sitä ei erikoisemmin jaksa kiinnostaa, mitä sen kimpussa häärivä ihminen tekee. Inhottavia asioita – madotus, harjan nyppiminen – ori koettaa vältellä nostamalla päätään taivaisiin. Komentaminen yleensä tehoaa, vaikka on niitäkin kertoja nähty, kun madotus jää seuraavaan päivään orin itsepäisyyden vuoksi. Pääpiirteittäin kimo on kuitenkin helppo kaikissa hoitotoimenpiteissä, varustettaessa sekä eläinlääkärin ja kengittäjän visiittien ajan.
Talutettaessa Taukki, kuten jo todettua, kiljuu. Tammojen läheisyydessä kimo pörhistelee ja saattaa ottaa jokusen raviaskeleen, mutta sekä kiljuminen, että tanssahtelu, pysyvät aika hyvin kurissa ääntä käyttämällä. Ori ei rynni tai puske, eikä yleensä ole kovin eloisa talutettavakaan, enemmänkin perässä vedettävää mallia. Lastatessa Taukkia joutuu kiskomaan ja työntämään takamuksesta, sillä rampilla kävely on tympeää – sama homma purkamisen kanssa. Matkustus itse sujuu ongelmitta, kunhan ruokaa riittää.
Taukki on hivenen löysä ratsu ja se puksuttelee uraa pitkin omaan hitaanpuoleiseen tyyliinsä. Orilla ei ole kiire minnekään, eikä sitä sen suuremmin huvita laittaa isompaa vaihdetta silmään, vaikka ratsastaja tekisi mitä. Kaunisteltuna kimo on vain hyvin lunki kaveri, rehellisemmin asia on enemmän mallia ”Taukilla on motivaatio-ongelmia”. Kerran toisensa perään ratsastaja huokailee syvään, kun Taukki nostaa löysän laukan puoli kierrosta myöhässä ja pysähtyy heti, kun ohjasote muuttuu tulkittuaan sen auliisti pysähtymiskäskyksi. Raippa tai kannukset ovat enemmän kuin tarpeen, jotta orin saisi liikkumaan edes eteenpäin - vaikka se ymmärtääkin pehmeät avut, kimo ei yksinkertaisesti jaksa vaivautua sellaisten vuoksi. Kovakalloisena hevosena sille ei mene läpi juuri mikään, jos se ei halua. Hyvin usein se ei halua.
Totta kai kimon saa liikkeelle, eikä se aina vaadi verta, hikeä ja kyyneliä. Ori vain on löysähkö tapaus, jonka kanssa etenkin kokoaminen on vaikeaa kerta toisensa jälkeen. Jos jotain hyvää Taukissa on, niin se, että ori on hirvittävän anteeksiantavainen ratsastajansa virheille – tai sitten mokoma ei vain jaksa välittää niistä. Parhaimmillaankin ori liikkuu sileällä löysänä, etupainoisena makkarana, pahimmillaan se nojaa koko etuosansa painolla ohjalle pää polvissa eikä ole huomaavinaankaan eteenpäinajavia apuja.
Terävyys jää puuttumaan myös esteradalla, vaikka vauhtia kavioissa onkin himpun verran enemmän. Tuntuu siltä, että niin kauan kuin ollaan kentällä, on Taukki yhtä onnistunut esitys kuin lässähtänyt kohokas. Vaikka kapasiteettia riittää ja etenkin takajaloissa on hyvä tekniikka, vaikka etuset eivät nouse kovin terävästi - mikäpä Taukissa terävästi tapahtuisi - ja selän käyttö on hieman puutteellinen. Näin siis, jos orin saa ylipäätään pakotettua esteiden yli. Myös ne metrin rada onnistuvat, kunhan kimon saa vain potkittua tarpeeksi liikkeelle, mutta aikaratsastushevonen ei Taukki parhaimmillaankaan ole. Ratsastajan pitää enemmänkin nostaa kuin ratsastaa ori esteiden yli ja siitäkin huolimatta Taukki kieltää erittäin helposti.
Ainoa paikka, jossa kimoon on mahdollista saada tarkkuutta ja terävyyttä on maasto. Taukin kanssa on ilo lähteä metsään, oli kyse sitten tavallisesta retkestä tai maastoesteistä, sillä siellä ori on oikeasti hyvä ratsu, jota voi myös ratsastaa jatkuvan komentelun sijaan. Toki, jos ori saa päähänsä ehdottaa suuntaa ja vauhtia, sen kovaan päähän ei meinaa upota ratsastajan mielipide, mutta muutoin Taukki tekee hyvin sen, mitä pyydetään. Siksi kannattaakin käydä läpi myös koulujuttuja maastossa, ne kun saattavat jopa onnistua. Hypätessään ori on hyvä, etenevä ratsu jolla on silmää ponnistuspaikoille. Siinä, missä Taukki on kentällä tallin pahimpia kieltäjiä, maastossa se ei ymmärrä kieltää silloinkaan, kun aihetta olisi.
Taukki on muuten kisapaikalla melko lailla samanlainen kuin kotonakin, mutta omasta mielestään se on paikan kovin ori ja käyttäytyy sen mukaisesti. Jo kotona orimainen hilluja on kisapaikalla kaksi kertaa niin paha ja kovakalloisuuden vuoksi komentaminen ei meinaa mennä päähän sitäkään, mitä se kotona menee. Kimo pysyy onneksi lapasessa edelleen perusfiksulla käsittelyllä, mutta käsittelijän on tehtävä ehdottoman selväksi olevansa pomo. Jos sen antaa mennä Taukilla toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos tuloksena on pian pystyyn hyppivä, huutava hormonihirviö. Tarpeeksi lujaa kun sanoo, että minä määrään, pysyy ori lapasessa vaikka koettaakin sitkeästi vähän esittää. Suorittajana ei valitettavasti Taukki saa yhtään lisää terävyyttä, korkeintaan sen keskittyminen menee verkassa pyöriviin tammoihin itse suorituksen sijaan.
Sukutaulu
| i. Talviukkonen ✝ YLA1, SLA-I, KERJ-I sh, rtkm, 157cm |
ii. Ukonvaaja evm, sh, trt, 157cm |
iii. Perkelenperimä evm, sh, trt, 159cm |
| iie. Vajaavainen evm, sh, rt, 158cm | ||
| ie. Talvihenkäys evm, sh, rtkm, 160cm |
iei. Talvimyrsky evm, sh, rtkm, 161cm | |
| iee. Aavistuksenomainen evm, sh, vrt, 158cm | ||
| e. Lounatuuli ✝ YLA2, SLA-I*, KERJ-I, ERJ-I sph, prt, 146cm |
ei. Lounaspala evm, sph, tprt, 142cm |
eii. Luuvalo evm, sph, tprn, 140cm |
| eie. Päivätauko evm, sph, prt, 146cm | ||
| ee. Hullutuuli evm, sph, vrt, 146cm |
eei. Hulluruoho evm, sh, rt, 149cm | |
| eee. Mehtätuuli evm, sph, vkk, 144cm |
ii. Ukonvaaja, tummanrautias, 157cm, ryhdikäs, hyväjalkainen ja vieläpä monilahjakas hevonen. Ukonvaaja keräsi kehuja ryhdistään ja jaloistaan jo varsanäyttelyissä, joissa myös kauniisti jätettiin sivuun joka kerta sen hieman vaatimaton liike. Tästä huolimatta orista leivottiin valjakkohevonen, mitä moni - muun muassa kasvattaja - ihmetteli suuresti. Estekapasiteettia olisi löytynyt 110cm radoille, mutta Ukonvaajalla ei käytännössä hypätty vaan omistaja keskittyi sen kanssa tahkoamaan noviisivaljakkoa. Ori ei sen kummemmin menestynyt, eikä se oikeastaan edes pitänyt kärryhommasta. Työteliäänä hevosena se ei kuitenkaan kummemmin vastustellut omistajansa aivoituksia ja niinpä Ukonvaaja kiersi vuosikausia valjakkokilpailuita sijoittumatta kertaakaan. Vanhemmalla iällä omistaja kyllästyi hevoseensa ja myi sen eteenpäin jalostuskäyttöön samaan hintaan kuin ex-ravurilämminverisen. Uusi omistaja huomasi Ukonvaajan lahjat irtohypytyksessä, mutta ori alkoi olla liian kyrsiintynyt kilpailemaan.
Lienee selvää, ettei väärällä uralla ollut Ukonvaaja ollut mikään hirvittävä menestys jalostuksessa. Sitä saatiin markkinoitua ryhtinsä ja jalkojensa vuoksi, siinä sivussa periytyi myös hyppykapasiteettia. Ukonvaajalla on yhteensä 8 varsaa, joita on käytetty fiksummin kuin isäänsä ja jotka näin ollen ovat menestyneet paremmin.
iii. Perkelenperimä, 159cm korkea tummanrautias ori oli pätevä, hyvärakenteinen yleispuksutin, joka kilpaili koulua, esteitä ja valjakkoa sekaisin. Käyttönsä sekalaisuuden vuoksi Perkeleenperimä ei koskaan kisannut hirvittävän vaativissa luokissa, helppo B, 70-80cm ja noviisi valjakko, mutta sillä olisi ollut rahkeita myös vaativammillekin tasoille. Orin omistajaa ei valitettavasti juuri näyttelytouhu kiinnostanut, Perkeleenperimä olisi ollut heti rakenteensa puolesta selkeä kakkosen ori, mutta se ei käynyt kuin varsanäyttelyissä kasvattajansa toimesta. Kiltti, joskin selkeästi orimainen hevonen oli omistajansa silmäterä, ja kiersi kisoja pitkän uran myös hyvin sijoittuen. Kouluradoilla se tahkosi järjestään 60% ja yli tuloksia, esteillä harvemmin tiputti vaikkei ollutkaan aikaratsastuksessa parhaimmillaan. Perkeleenperimä olikin suomenhevonen parhaimmillaan yleiskäyttöisyytensä vuoksi.
Kirjaamattomuudesta huolimatta moni tammanomistaja piti Perkeleenperimää varteenotettavana jalostusorina sen hyvien tulosten ja hyvän rakenteen vuoksi. Oria käytettiinkin ennakkoluulottomasti jos jonkinlaisille tammoille ja erityisesti sen Pikku-Perkele -nimisestä pienhevosorivarsasta lähtenyttä tammalinjaa pidetään onnistuneena.
iie. Vajaavainen eleli yli kymmenvuotiaaksi tavallista harrastepuksun elämää, mutta omistajanvaihdoksen myötä kilparadat tulivat tutuiksi. 158-senttinen raudikko oli ryhdikäs, vähän turhan lyhytrunkoinen ja suoraselkäinen tamma, jolla oli kuitenkin kaunis pää, hyväasentoiset, kestävät jalat ja kelvolliset liikkeet (joista ravi selkeästi paras). Tamma oli eloisa, reipas ja kaikkien kanssa toimeen tuleva ratsu, jonka nöyryys ja miellyttämisenhalu olivat vertaansa vailla. Erityisen näyttävä tai kilpailuhenkinen hevonen Vajaavainen ei ollut, mikä osaltaan selitti sen, että hevonen tipahti herkästi juuri sijoittuneiden ulkopuolelle. Esteradoilla tätä selitti myös hidas laukka. Tamma kilpaili helppo B-A -kouluradoilla, noviisien valjakkoluokissa ja 70-80cm esteradoilla, ja oli ehdottomasti parhaimmillaan koulu- ja valjakkokilpailuissa. Vaikka tamma toi välillä ruusukkeita kotiin, yleensä Vajaavainen teki vain hyvän radan saamatta sijoitusta.
Vajaavainen teki kolme varsaa, joiden isäoreiksi valittiin tammaa itseään menestyneempiä, parempirakenteisia oreja. Vajaavaisen varsat ovat monipuolisia käyttöhevosia, jotka soveltuvat paremmin kilpa- kuin harrasteratsuiksi. Tamma periytti ryhdikästä runkoa, hyviä jalka-asentojaan ja monilahjakkuuttaan, kapasiteetin suhteen varsat menivät järjestään emästään ohi. Selkävikojen kipeyttämä tamma lopetettiin sen ollessa 23-vuotias.
ie. Talvihenkäys rautiaankimo 160cm korkea tamma oli melko tanakka tapaus, joskin selkeästi kevyempi kuin työhevosmallin suomenhevonen. Se peri hyvät jalka-asennot ja hyvää hyppytyyliä isältään, joskaan Talvihenkäys ei koskaan mikään estehevonen ollut. Tamma ei ollut millään lailla näyttävä hevonen, mutta kaunis kuin mikä pitkine jouhineen ja tummine silmineen - se saikin kehuja erinomaisesta tammaleimastaan. Talvihenkäys kilpaili mielenkiintoista yhdistelmää, sillä se hyppäsi 80cm ratoja ja siinä ohella teki valjakkohevosen hommaa. Valjakkoajo vaativalla tasolla tosin oli tamman leipälaji, esteitä se kilpaili seuratasolla mielenpiristykseksi. Luonteeltaankin Talvihenkäys muistutti isäänsä. Se oli vaativa, melko itsepäinen hevonen joka kaipasi jämäkkää käsittelyä, mutta oikein käsiteltynä toimi loistavasti. Talvihenkäys kirjattiin ratsusuunnalle kolmannella palkinnolla.
Talvihenkäys oli varsin vahva periyttäjä emästään poiketen, sillä kaikki sen kolme varsaa muistuttavat emäänsä todella paljon. Tanakoita, kimoja tapauksia joiden luonne on hieman kovakalloinen, mutta siitä huolimatta täysin käsiteltävissä olevia hevosia. Talvihenkäyksen kaksi tammavarsaa ovat valjakkohevosia kuten se itsekin, ainoa orivarsa - Virkku - päätyi kenttäkäyttöön.
iei. Talvimyrsky oli 161cm korkea rautiaankimo, kelvollinen esteratsu kaikin puolin. Ori aloitti uransa valjakkohevosena ja siitä povattiinkin seuraavaa vaikeiden luokkien menestyjää vaan toisin kävi. Omistajan halvaannuttua kaulasta alaspäin auto-onnettomuudessa Talvimyrsky myytiin ja uusi omistaja kokeili sen lahjoja estepuolella. Rakenteeltaan tanakka hevonen, joka sai kehuja jalka-asennoistaan, kilpailikin uuden omistajansa kanssa metriä aluetasolla sijoittuen. Ori ei ollut se pätevin peli, joka löytyi, mutta kelvollinen hyppytyyli ja reipas eteneminen takasivat kuitenkin sijoituksia aina välillä. Kovaluontoinen, orimainen hevonen joka vaati osaavaa käsittelyä toimiakseen, mutta toimi yhtä kaikki. Talvimyrskyä ei ehditty viedä kantakirjattavaksi, vaikka se suunnitelmissa olikin sillä ori kuoli jo 14-vuotiaana, kun sen laitumelle karannut puoliveriruuna potki Talvimyrskyn molemmat takajalat rikki.
Talvimyrsky on aikaisen kuolemansa vuoksi harvinainen, mutta hyvä nimi sukutaulussa. Se ehti astua kuusi tammaa ennen kuolemaansa ja osoitti periyttävänsä hyvää hyppyään sekä jalka-asentojaan. Luonne siltä ei periytynyt erityisen vahvasti vaan tamma dominoi, mikäli tammalla vain riitti luonnetta periytettäväksi.
iee. Aavistuksenomainen oli pätevä valjakko- ja koulutamma, joskin ratsain esitettynä paljon näyttävämpi kuin kärryt perässään. Hitusen eriparinen (suht tanakka etuosa, kevyempi takaosa) tamma loisti lähinnä jalka-asennoillaan ja liikkeillään, Aavistuksenomainen oli parhaimmillaankin vain sympaattisen näköinen hevonen. Vaaleanrautias, 158-senttinen tamma oli onneton hyppääjä, jonka hyppytyyli oli hirveä ja kapasiteettia ei nimeksikään. Kouluradoilla tamma pääsi helppoon A:han, kotikentällä treenattiin vaativaa B:täkin. Aluetasolla tamma teki hyviä tuloksia ja napsi ruusukkeita, kansallisissa kisoissa tulokset olivat tasaisia, hyväksyttyjä suorituksia, joskin auttamatta keskivertosuorituksia. Luonteestaan Aavistuksenomainen sai vain kiitosta; tasaisen rauhallinen, nöyrä ja kaikille ystävällinen luottotamma, joka lähti aina mielellään töihin, ei kiukutellut tai stressannut.
Aavistuksenomainen teki kilpauransa loputtua neljä varsaa, ja orivalinnat olivat aika uskaliaita. Tamman jälkeläiset ovat aika epätasalaatuisia, sillä raudikko osoittautui mitättömäksi periyttäjäksi. Kaikki Aavistuksenomaisen varsat peilaavat isäorejaan, emältään varsat eivät tunnu saaneen käytännössä mitään, mikä ei voisi olla myös orilta perittyä. Aavistuksenomainen lopetettiin 19-vuotiaana pahan jalkamurtuman vuoksi, joka oli seurausta laidunkahakoinnista.
ei. Lounaspala, 142cm korkea tummanpunaraudikko, oli hyvin monipuolinen ja osaava pikkuori. Pienhevonen oli karismaattinen, hyväliikkeinen esiintyjä, mutta sen rakenteessa oli jonkin verran sanomista (painunut pitkähkö selkä, vasikkapolviset etuset, lyhyet nivelet) – ei kuitenkaan mitään käyttöä estänyttä, Lounaspalan jalat ja selkä kestivät ongelmitta aktiivikisausta. Hyvät tyypit ja leimat, pitkä niska, hyvin asettunut hyvämuotoinen kaula ja hyvät lavat sekä lautaset paikkasivat jonkin verran muuta rakennetta. Raudikolla ajettiin ja ratsastettiin, osallistuttiin hiihtoratsastuskisoihin ja jokaisiin kissanristiäisiin, joihin kaivattiin rautahermoista, pientä hevosta. HeA/90cm –tasoinen yleisori kisasi jonkin verran aluetasolla (koulussa erinomaisin tuloksin, esteillä kelvollisin ja enemmän innolla kuin taidolla tai tekniikalla), mutta oli enimmäkseen perhehevonen. Hyppytekniikassa tosiaan oli sanomista, koulupuolella kokoamiskyky, tarkkuus ja askelten tahti ja irtonaisuus toivat pisteitä kotiin. Ehdottoman hyvähermoinen, aina iloinen ja kaikin puolin helppotöinen, nöyrä ori ei säpsynyt mitään, vaan suhtautui kaikkeen hyvin rennosti. Ori kirjattiin ratsu- ja pienhevossuunnille KTK-II –palkinnolla, kiitos kisanäyttöjensä ja täyden kympin luonteensa sekä loistavan ratsastettavuutensa.
Oria ei juuri siitokseen käytetty, eikä sillä ole kuin parikymmentä varsaa. Lähes jokainen kilpailee (kuka mitäkin lajia) suht hyvällä menestyksellä, osa ihan kansallisella tasolla. Rakenteeltaan Lounaspalalaiset eivät ole sitä kirkkainta kärkeä, mutta terveitä, kestäviä ja hyväliikkeisiä käyttöhevosia ne ovat joka ikinen. Luonne tuli yleensä emän puolelta. Pikkuhurmuri kuoli 27-vuotiaana.
eii. Luuvalo oli aikanaan parhaita käyttöpienhevosia; 4- ja 5-vuotiaana laatuarvosteluiden paras pienhevonen, lukuisia valjakkosijoituksia, pienhevosten kultaa, hopeaa ja pronssia niin esteillä, koulussa kuin valjakossa ja muutenkin mittava, menestyksekäs kilpaura. 140cm korkea, tummanpunaruunikko ori oli ryhdikäs, hieman pitkärunkoinen ja hauenpäinen hevonen, joka oli komeaa katseltavaa lähinnä liikkuessaan. Pitkä niska, väljästi asettunut lyhyehkö kaula, korkea säkä, hyvät lavat ja lautaset, vennohkot vuohiset ja lievää vasikkapolvisuutta, hyvät takajalat - Luuvalossa oli vikansa, muttei mitään käyttöä rajoittavaa. Liikkeet olivat suorat ja irtonaiset, tahti ja yliastunta olivat hyvät. Hyppytekniikka oli loistava, moni toivoi samanlaista hyppyä hevoskokoisille suomenhevosille. HeA/100cm/tuttari/helppo/vaikea valjakko kisannut monitoimiori oli motivoitunut, reipas ja nöyrä työmyyrä, jolle kävi kaikki ja joka oli sopivan herkkä ja reaktiivinen niin ratsastaa kuin ajaa. Käsitellessä Luuvalo sopi lastenkin käsiin, ori oli lauhkea herrasmies. Käyttökokeissa loistanut, komean kilpauran tehnyt ori kirjattiin ratsu- ja pienhevossuunnille KTK-I -palkinnolla.
Kahden ensimmäisen, pieniksi (kaksi ja kolme varsaa) jääneiden ikäluokkien pärjättyä laatuarvosteluissa Luuvalo alkoi saada tammoja, ja nykyään ori on hyvin yleinen nimi pienhevossuvuissa. Luuvalolaiset ovat loistavia käyttöhevosia (luonne, ratsastettavuus, kapasiteetti), rakenne peilaa enemmän emää, joskin isänsä erittäin kestävät, terveet kintut on lähes jokaisella. Luuvalo eli jopa 35-vuotiaaksi.
eie. Päivätauko, sievä punarautias piirtopäinen pienhevostamma, loukkasi etusensa nuorena niin pahoin, ettei siitä tullut käyttöponia. Raudikko oli ehtinyt osallistua kolmi- ja nelivuotiaana laatuarvosteluun saaden molempina vuosina kehuja ravistaan ja hyppyinnostaan, vaikka hyppytekniikka ei kummoinen ollutkaan. 146-senttisellä tammalla oli takanaan hyvä, niin näyttelyissä kuin kisoissa kyntensä näyttänyt pienhevossuku, joten Päivätauosta itsestäänkin tuli näyttelyitä kiertävä siitostamma. Raudikolla oli erinomaiset tyypit ja leimat, pitkä niska ja kevyt kaareva kaula, sopusuhtainen pyöreä runko, hieman sapeliset, hajavarpaiset etuset ja aavistuksen käyrät kintereet sekä lyhyehköt nivelet. Liikkeet olivat korkeat ja elastiset, yliastunta erinomainen, laukka tosin hieman etupainoista. Tamma oli lauhkea kuin lammas, hyvin järkevä ja mutkaton käsitellä sekä rauhallinen kaikissa tilanteissa - täydellinen perhe- ja lastenponi. Nöyrä, miellyttämisenhaluinen hevonen oli vähän laiskanpulska, reaktiivisuudessa olisi ollut parantamisen varaa. Lasten ratsun virka sekä kevyt kärryttely olivatkin ainoat treenimuodot, joita Päivätauon etuset kestivät. Loppujen lopuksi seitsemän varsaa olivat liikaa pientamman jaloille, ja Päivätauko jouduttiin lopettamaan.
Päivätauon jälkeläiset ovat menestyneet paremmin kisoissa kuin näyttelykehissä, vaikka sillä onkin kaksi 39p. kantakirjatytärtä. Pääasiassa suorittajaorien kanssa varsoja tehnyt Päivätauko tunnetaan hyväluonteisesti, innolla töitä tekevistä varsoista, joiden hyppykyky on hyppytyyliä parempi, liikkeet ja kapasiteetti hyvät ja rakennekin mukiinmenevä. Tamma lopetettiin 18-vuotiaana.
ee. Hullutuuli, kaunis vaaleanrautias 146cm korkea tamma oli rakenteeltaan oikein hyvä, joskaan ei täydellinen: hyvät tyypit ja leimat, pyöreä runko, kaunis pää, leveä kaula, pitkä niska, jyrkkä lapa, suorat jalat, pystyhköt vuohiset ja korrekti takaosa. Askellajit olivat niinikään hyvät, suorat ja tahdikkaat, joskin melko matalat laukkaa lukuunottamatta, joka suuntautui mukavasti ylöspäin. Mataluus oli yksi niistä syistä, miksi Hullutuulta ei koskaan saatu helppoa B:tä pidemmälle, se ei yksinkertaisesti meinannut saada pisteitä liikkeistään jos laukkaa ei otettu lukuun. Toinen syy oli se, että tamman mielestä käynti oli turha askellaji: energiaa ja eteenpäinpyrkimystä riitti niinkin paljon, ettei tammalla meinannut pysyä käynti käyntinä vaan se rikkoi herkästi raville, jos ratsastaja ei koko ajan roikkunut pidätteissä kiinni. Esteillä järkeä oli onneksi enemmän ja kunhan askellaji oli vain laukka, Hullutuuli pysyi hyvin lapasessa - 110cm radat eivät olleet ongelma. Hullutuuli kilpaili tuttaria, mikä harmitti omistajaa suuresti, vaan kun koulu ei sujunut se ei sujunut. Luonteeltaan tamma oli vähäeleinen, (yli)energinen ja työteliäs hevonen, oikein mukava, vaikka sen kanssa sai tehdä paljon töitä pitääkseen sen tyytyväisenä tekemisen suhteen. Hullutuuli palkittiin P-suunnalle kakkosella, R-suunnalle ykkösellä (suoritusten perusteella).
Hullutuuli periytti luonnettaan varsin kitsaasti, ellei ori ollut heikko periyttäjä. Sen varsat ovatkin kautta rantain rauhallisempia kuin emänsä, vaikka vauhtia löytyykin. Kapasiteetti ja rakenne periytyivät oikein hyvin, mutta vaikka luonne oli yleensä rauhallisempi tuntui käynnin vaikeus olevan Hullutuulen varsojen tyyppivika.
eei. Hulluruoho oli erinomainen estehevonen ja hyvä kenttähevonen; loistava se olisi ollut, mikäli kouluratsastus olisi luonnistunut vähemmällä kädenväännöllä. 149cm korkeaa, piirtopäistä raudikkoa katseli ilokseen sen (pikku)vioista huolimatta; erittäin hyvät tyypit ja leimat, tiivis pyöreä runko, ilmeikäs pää, pitkä, kaareva leveä alakaulainen kaula, korkea säkä, jyrkkä lapa, pitkähkö lautanen, hyväasentoiset etuset, käyrähköt kintereet. Hevosella oli suorat, joskin ahtaanlaiset liikkeet (laukka tosin oli irtonaista ja muutenkin Hulluruohon paras askellaji) hyvällä tahdilla ja yliastunnalla. Hyppytekniikasta ei löytynyt moitteen sijaa, kapasiteetti riitti 110cm radoille. Hulluruoho oli voimakastahtoinen, härkäpäinen hevonen, joka ei antanut tuumaakaan periksi tai ollut erityisen palvelualtis luonne. Reipas, välillä kontrollitta kaahaava ori vaati osaavan käsittelijän ja ratsastajan. Ori kisasi 100-110cm esteitä ja kenttää tuttari/harraste -tasolla vaihtelevalla menestyksellä; mikäli ori pysyi lapasessa ja suoritti koulukokeen kunnialla, se napsi sijoituksia ja voittoja. Esteillä ori otti puomeja alas, ellei ollut täysin hallinnassa. Pikkuori on KTK-II -palkittu kilpapitkän uran tehnyt ratsuori.
Pikkuorilla on viitisenkymmentä jälkeläistä, joiden menestys on tehnyt Hulluruohosta jälkeläisvalion. Ori periytti loistavaa hyppytekniikkansa ja -kapasiteettiaan sekä rakennettaan, mutta valitettavasti myös vahvaa luonnettaan. Hulluruoholaiset ovat osaavampien ihmisten kilparatsuja, jotka ovat menestyneet laatuarvosteluissa, este- ja kenttäkisoissa ja saaneet komeita käyttö- ja rakennepisteitä kantakirjauksessa. Ori kuoli 24-vuotiaana.
eee. Mehtätuuli, voikko 144cm korkea pienhevostamma oli kaunis kuin karamelli ja sillä olisi ollut kapasiteettia olla oikein pätevä kenttäratsu. Hyväjalkainen, erinomaisella pienhevos- ja tammaleimalla varustettu, avara pään ja kaulan liittymä, pitkä niska, hyvä säkä ja korrekti takaosa. Tietenkin Mehtätuulessa oli myös puutteita, kaula oli hieman turhan paksu, selkä vennohko ja hyvistä jaloista huolimatta vuohiset olivat pystyhköt, reisi oli aavistuksen liian lyhyt. Tamma kiersi koko ikänsä näyttelyitä kyllästymiseen asti, milloin missäkin show-näyttelyssä ja mätsärissä pokkaamassa sieltä ykköstä ja joka vuosi uusi (väri)varsa. Mehtätuuli kyllä perusratsutettiin ja opetettiin jopa ajolle, mutta sen käyttö jäikin sitten melko lailla siihen. Vauhdikasluonteinen, kiltti, mutta vähäeleinen tamma olisi ollut kelpo kenttäratsu, hyvät liikkeet toivat kapasiteettia vähintään helppoon A:han asti, hyppykapasiteettia löytyi vähintään sinne metriin ja rohkeus esteillä antoi ymmärtää luonnetta kenttäratsulle. Potentiaali ei vain koskaan päässyt Mehtätuulen kohdalla käyttöön asti, sillä omistajaa ei juuri kiinnostanut ratsastaa tai ajaa voikkotammaa, kun sitä saattoi pitää kotona tekemässä varsoja joista pyytää värilisällä varustettua hintaa - suunnitelma, joka toteutui käytännössä huonosti.
Kaikeksi onneksi Mehtätuuli oli kohtalainen periyttäjätamma, eivätkä sen rautiaatkaan varsat aivan kolmijalkaisia ja "ei tätä puomia voi hypätä" -tyyppisiä olleet. Rakenne ei periytynyt erityisen voimallisesti, liikkeet sen sijaan siirtyivät eteenpäin kiitettävästi, samoin hyppykyky. Luonne ei suoraan periytynyt, mutta Mehtätuuli opetti varsansa melko vähäeleisiksi. Kuudestatoista varsasta neljä peri värin, loput myytiin mikä ratsastuskouluun, mikä kilpahevoseksi.
Jälkeläiset
s. 05.09.2014 sph-o. Pikku-Ukkonen, e. Pirunnaaraaja, om. Ninni H. (VRL-05766)
s. 10.09.2014 sh-o. Ukkos-Tus, e. Kummas-Tus, om. dookie VRL-04373, Turmeltaja
s. 05.01.2015 sh-t. Saunailtameno, e. Saunavihtahousu, om. Heili (VRL-02189)
s. 23.02.2015 sh-t. Myskimalva, e. Koistilan Malva, om. dookie VRL-04373, Turmeltaja
s. 01.05.2015 sph-t. Rajuilmatar, e. Rikkouni, om. Juli (VRL-07270)
s. 01.05.2015 sh-o. Kaamosukkonen, e. Kahvintuska, om. Susiraja
Kilpailukalenteri
Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).
| KERJ - 42 sijoitusta joista 12 voittoa ja yksi CUP-sijoitus | Tarinakisat & VSR - 1 sijoitusta joista 0 voittoa |
|
30.08.2014 KK Bailador KERJ Cup helppo 7/75 13.09.2014 Rasco Sportponies helppo 5/30 27.09.2014 Rasco Sportponies helppo 2/30 30.09.2014 Littleness helppo 3/25 03.10.2014 Rasco Sportponies helppo 1/30 11.10.2014 Littleness helppo 3/30 29.10.2014 Rasco Sportponies helppo 2/30 31.10.2014 Rasco Sportponies helppo 2/30 01.11.2014 Rasco Sportponies helppo 3/35 07.11.2014 Rasco Sportponies helppo 1/30 23.11.2014 Taikakuun Kartano helppo 4/40 24.11.2014 Rasco Sportponies helppo 6/40 28.11.2014 Taikakuun Kartano helppo 6/40 30.11.2014 Taikakuun Kartano helppo 1/40 04.12.2014 Rasco Sportponies helppo 5/40 05.12.2014 Rasco Sportponies helppo 1/40 14.12.2014 Breawa helppo 1/30 16.12.2014 Breawa helppo 1/30 23.12.2014 Taikakuun Kartano helppo 3/49 30.12.2014 Mörkövaara helppo 3/30 10.01.2015 Taikakuun Kartano helppo 5/50 16.01.2015 Taikakuun Kartano helppo 7/50 18.01.2015 Taikakuun Kartano helppo 2/50 20.01.2015 Mörkövaara helppo 2/40 21.01.2015 Deathrow Stables helppo 5/30 22.01.2015 Mörkövaara helppo 3/40 22.01.2015 Mörkövaara helppo 2/40 24.01.2015 Pirunportti helppo 4/30 25.01.2015 Deathrow Stables helppo 4/30 31.01.2015 Littleness helppo 1/24 02.02.2015 Tuiskulan talli helppo 4/18 03.02.2015 Littleness helppo 1/30 10.02.2015 Littleness helppo 1/30 12.02.2015 Kuuralehdon hevostila helppo 2/30 18.02.2015 Viisikko helppo 1/30 20.02.2015 Deathrow Stables helppo 3/21 24.02.2015 Huvitutti helppo 1/40 02.03.2015 Huvitutti helppo 6/40 07.03.2015 Lamoca helppo 1/30 08.03.2015 Lamoca helppo 3/30 09.03.2015 Lamoca helppo 2/30 15.03.2015 Spiderwick helppo 2/30 |
13.02.2015 Rivenhall 100-120cm 3/4 suoritettu tarinalla! 20.06.2015 Mallaspuro luokka2 (heC-vaB) 6/9 suoritettu tarinalla! 28.02.2015 Fiktio VSR Cup helppo 3/47 |
Valmennukset
26.10.2014 estevalmennus, valmensi Víva
narri ratsasti laiskahkoa hevostaan eteenpäin, joka ei meinannut muuttua sitten mihinkään suuntaan alkuverryttelyiden aikana. Teki narri vaikka mitä, ei hevonen jaksanut vaivautua liikkumaan edes hitusen verran reippaammin. Niinpä oli aika ottaa raippa toiseen käteen ja antaa vähän toisenlaista palautetta tuollaiselle hitaalle köröttelijälle. Miten ihmeessä muka tämän laiskimuksen kanssa nyt esteitä voidaan mennä, vai syttyykö ori siellä jotenkin eritavalla? Joka tapauksessa narri sai Taukin liikkumaan hieman reippaammin, jolloin päätimme jo aloittaa esteiden hyppelyn. Muuten koko valmennus olisi varmasti mennyt tuon orin kanssa temppuillessa. Pystytin ihan vain testinä 60cm korkuisen pystyesteen, jota ratsukko sai alkaa hyppäämään. Kun Taukki tajusi, että nyt aletaan hyppäämään, syttyi oriin uudenlainen valo. Koomastaan herännyt Taukki alkoikin yhtäkkiä pistää kaasua yhteen kyytiin, jolloin esteille mentiinkin himputin moista kyytiä. Ratsastajan ilme kertoi paljon - ilmeisesti narrikin oli vähän ihmeissään. Esteille mentiin vauhdikkaasti ja yli jotenkuten, kun puomit kolisivat alas. Taukki ei nimittäin nostanut takasiaan tarpeeksi korkealle, jotta esteen yli oltaisiin päästy ilman puomien pudotuksia. Puomit takaisin oikeille paikoilleen ja uusi yritys, näin tehtiin montakin kertaa, kunnes Taukki alkoi ihan tosissaan hyppäämään. Silloin jäi puomien putoamisetkin pois. Koska aikaa ei ollut enää radan hyppäämisen, pystytin kaksi muuta pystyestettä maneesiin ja nostin puomit 100cm korkeuteen. Sitä ratsukko saikin hypätä loppuajan, kunnes oli aika lopetella valmennus.
09.11.2014 estevalmennus, valmensi B.
Taukki tuntui alkuverkoista asti laiskalta ja saamattomalta. Ori yritti kovasti esittää, ettei muka ymmärrä mitään pohkeenväistöistä tai ravilisäyksistä, niinpä se vain hölkötteli etupainoisena ravaten ja kulmissa oikoen. Ratsastaja sai ottaa ohjat reippaalle tuntumalle, sillä vaikka paine kuolaimessa hidastikin menoa, oli se pienempi paha kuin kannatella hevosen päätä löysien ohjien varassa. Jälkimmäinen vaihtoehto sai myös ratsastajan helposti etupainoiseksi, eikä valmennuksesta tulisi mitään puoliksi kaulalla könöttävän ratsastajan ja pää maassa laahaavan hevosen kanssa. Millaiseen soppaan olinkaan pääni pistänyt..
Ratsastaja sai aloittaa hevosen kanssa verryttelyt aivan alkeista, ja lähteä työstämään peruutuksista hyvää käyntiä. Peruutukset saivat hevosen rungostaan lyhyeksi, ja samalla etuosa ja pää väistämättä nousi ylös. Vaadin ratsastajalta napakoita pohjeapuja sekä tarvittaessa pientä hipaisua raipalla, mutta turhaan pohkeella ei saanut jäädä kiinni, se ei auttaisi asiaa lainkaan. Kun ratsastaja kärsivällisesti otti peruutuksia ja puolipidätteitä, alkoi Taukkikin pikkuhiljaa tulla kuolaintuntumalle ja saada potkua takaosaan. Nyt käynti oli lyhyttä, tarmokasta ja tasapainoista, ja siitä äskeisestä etupainoisesta, takajalat metrin jäljessä laahaavasta hevosesta ei enää näkynyt jälkeäkään.
Seuraavaksi ratsastaja sai lähteä ottamaan ravia haltuun. Vaikka valmennuksen aihealueena olikin esteratsastus, halusin ennenkaikkea panostaa alkuverryttelyihin ja kunnolliseen työntekoon. Hyppäämisestä ei tulisi mitään ellei ratsukko puhaltaisi yhteen hiileen, hevonen olisi kunnolla hereillä ja ratsastaja topakkana. Taukki ei edelleenkään antanut mitään ilmaiseksi, vaan puksutti tahdittomasti eteenpäin. Ratsastaja sai ottaa reippaat puolipidätteet mukaan, mutta samalla naputtaa kannuksilla kevennyksen tahdissa. Kun tahti vaikutti riittävän hyvältä, otin ratsukon työskentelemään pääty-ympyrälle, jossa tarkoitus oli hakea raviin ilmaa ja hevoseen muotoa. Ratsastaja alkoi jumppailemaan hevosta vaihtelemalla asetusta ja herättelemällä pohkeilla ja ajoittain raipallakin. Vähitellen hevosen askel piteni, se alkoi työntää reippaasti takajaloiltaan ja taivuttaa itseään niskasta. Ratsastaja keräili hevosen muotoon istumalla harjoitusraviin, pehmittämällä sisäpohkeella ja puristellen johtavaa sisäkättä nyrkkiin ja auki. Taukista kuoriutui oikealla työskentelyllä todella taitava ja miellyttävä hevonen, ja kun ravi sujui toiseenkin suuntaan, ei valmentajan riemulla ollut rajoja.
Laukkaa otimme Taukin kanssa pääty-ympyräkahdeksikolla, jonka keskelle laitoin puomin. Nostaisin puomin myöhemmin esteeksi, mutta ensin laukka täytyi saada rullaamaan sileällä. Puomin, ja myöhemmin esteen päällä oli tarkoitus saada aikaan laukanvaihto. Enempää esteitä en mukaan ottaisi, sillä vaihdot olivat päivän tehtävä. Taukki nosti laukan pienellä viiveellä, mutta ratsastaja ei antanut hevoselle periksi vaan käytti pohkeita muutaman kerran niin napakasti, että Taukki muisti kuka olikaan pomo. Hevosta laukkuutettiin itsepintaisesti niin pitkään, että se säilytti etenevän ja voimakkaan laukan halki tehtävän. Vaihtoihin tuli alkuun ravirikko, joten ohjeistin ratsastajaa uudelleen. Tarkoitus oli ottaa juuri ennen puomia puolipidäte ja puomin päällä vaihtaa paino toiselle jalustimelle, samaan aikaan laukkapohkeet antaen. Kun ratsastaja sai annettua täsmälliset avut, teki Taukki vaihdot todella upeasti. Nostin puomin neljäänkymppiin ja pyysin tulemaan uudestaan. Ensimmäisellä kerralla Taukki hämmentyi esteestä ja löi jarrut pohjaan, jonka seurauksena ratsastaja löysi itsensä kaulalta istumasta. Kun mukaan otettiin reippaat, eteenajavat avut ja pieni huomautus raipalla juuri ennen estettä, leiskautti Taukki reippaalla ilmavaralla ylitse, vaihdot napakasti tehden. Otimme muutamia toistoja, ja muutaman kerran hevonen laskeutui ristilaukassa, mutta muuten tehtävä oli onnistunut. Ratsastaja sai tehdä loppuverkat maastossa.
17.11.2014 maastoestevalmennus, valmensi yaren
Koska jouduimme lopettamaan Lissun ja Narskun kanssa mainitsemattomista syistä hiukan ennenaikaisesti valmennuksemme, päätin ehdottaa vuorostaan narrille pientä maastoestetreeniä. Olimme alunperin sopineet hikoilevamme maastossa vasta seuraavana päivänä, mutta onneksi nainen suostui maanittelematta. Hulluuttahan sen täytyi taas olla, mutta ei se minua taaskaan yllättänyt. Odottelin hetken tallin käytävillä haahuillen, että narri saisi tämänpäiväisen ratsunsa Taukin ratsastuskuntoon ja kun he olivat valmiita, pääsimme suoriutumaan maastoesteiden suuntaan.
Olin jo sen verran useaan otteeseen valmentanut susirajalaisia täälläkin metsässä, että pystyin onnekseni jo melko hyvin suunnittelemaan tehtävät, joita voisimme tehdä. Aloittelimme tutulta kolmen pikkutukin sarjalta, jotka oli sijoiteltu porrasmaisesti mäkeen. En tiennyt taas yhtään, minkälainen hevonen tällä kertaa olisi kyseessä, mutta yllätyin kyllä varsin positiivisesti huomatessani Taukin olevan melkoisen fiksu tapaus. Kyllä sillä tuntui menohaluja löytyvän, mutta silti se pysyi melkoisen hyvin narrin lapasissa. Ensimmäiselle esteelle päästyämme pystyin toteamaan tässäkin tilanteessa tämän ratsun selväjärkisyyden todelliseksi, vaikka narri kyllä laannutteli mieltäni kertomalla, että ori oli tätä yleensä vain maastossa. Pääasia kuitenkin, että edes jossakin! Joka tapauksessa orin askellus oli varmaa, joskin välillä vauhti saattoi kiihtyä sen verran, että minun oli pakko toppuutella menoa. Narrikin sen ymmärsi ja osasi toimia melko hyvin halutulla tavalla jo ilman, että ennätin kunnolla mitään edes sanoa.
Pienoisten lämmittelyhyppyjen jälkeen halusin nähdä, miten ori suhtautuisi vesiesteeseen. Tosiasiassa vedestä ei kyllä tähän vuodenaikaan ollut tietoakaan, pelkkä sohjo sai siis hoitaa sen aseman. Hiukanhan tuo Taukkikin ihmetteli epämääräistä estettä, mutta hyppäsi kuitenkin vauhdikkaasti esteen yli ainakaan turhia kieltelemättä. Narri tuntui tällä kerralla yllättävän jäykältä, joten minun piti paneutua jopa enemmän hänen hartioiden ja käsivarsien rentouttamiseen kuin itse hevosen ohjaamiseen. Tosiasia kuitenkin oli, että Taukki alkoi kuuntelemaan entistä paremmin, kun narrikin oli rennompi. Tämä päivä taisi sittenkin kääntyä parhain päin ja ainakin edes yksi susirajalainen pystyi olemaan tyytyväinen suoritukseensa.
20.12.2014 kouluvalmennus, valmensi Cynoria
Kimo suomenhevosori vaikutti heti alusta asti hiukan löysältä, eikä mennyt montaakaan kierrosta, kun ratsastajan kasvot jo punoittivat ponnistuksesta. Minun olikin pakko huomauttaa, että "älä ravaa sen hevosen puolesta, muista ettet jää puristamaan, vaan annat muutamia teräviä ja tehokkaita käskyjä pohkeella, samalla otat muutaman terävämmän puolipidätteen ulko-ohjasta, jotta hevonen ei unohdu nojailemaan ohjiin". Täytyy silti sanoa, että yllättävän sitkeä yksi suomenhevonen voi olla, mitä tulee löysäilyyn. Koska ratsastajan lisäksi alkoi valmentajakin pikku hiljaa tuskastua, päätin, että nyt otetaan kovat käyttöön. Laitoin ratsukon tekemään siirtymisiä tahtiin 'laukka - pysähdys - ravi - käynti - pysähdys - laukka'. Napakoiden siirtymisen avulla ori (jonka nimi oli muuten osuvasti Taukki) alkoi vihdoin kuunnella, eikä raippaakaan enää tarvittu jatkuvasti pohkeen tehosteeksi. Itse asiassa kimosta alkoi vihdoinkin löytyä ihan kivaa muotoa, vaikka liikkeet olisivat voineet olla kyllä vielä energisemmätkin.
Treenasimme vähän vastalaukkoja suorilla urilla ja varsinkin oikeaan kierrokseen harjoitus sujui jopa ihan hyvin. Vasempaan kaikki meni sen sijaan alkuun ihan plörinäksi, mutta pikku hiljaa ratsastaja sai taottua ratsunsa kovaan kalloon, että tarkoitus oli tosiaankin nostaa oikea laukka. Parin melko onnistuneen yrityksen jälkeen annoin ratsukolle hetken tuumaustauon pitkin ohjin, jonka jälkeen keskityimme vielä etuosakäännöksiin pysähdyksessä ja käynnissä. Olisivathan ne rehellisesti sanoen paremminkin voineet mennä, mutta kaikkea ei voi saada, tuumasin ja yritin kuitenkin löytää ratsukon työskentelyn hyvät puolet.
Kun lopuksi vielä käskin ratsukkoa vaihtamaan kierrosta ja ravaamaan uraa pitkin siten, että pitkien sivujen keskellä piti tehdä pienimuotoiset temponlisäykset, oli yllätykseni suuri, kun hevonen esittikin varsin lennokkaita pätkiä! Kai se vaistosi, että valmennus oli lopuillaan ja ajatteli, että tässä vaiheessa voi jo vähän panostaa. Tai kenties se oli säästellyt energiaansa tunnin loppuun ja päätti nyt sitten lopussa käyttää ne ennen seuraavaa kertaa. Joka tapauksessa Taukki sai hurjat kehut osakseen sekä ratsastajalta että valmentajalta ja sai kiitokseksi pitkät ohjat.
18.01.2015 estevalmennus, valmensi Jaana K.
Tänään Narri pääsikin loikkimaan Taukin kanssa simppeliä esterataa. Rata alkoi uran sisäpuolella olevalla pystyllä, josta jatkettiin vasemmassa laukassa ja maneesin puolen välin jälkeen käännyttiin puoli rata leikkaa ja suunnattiin kohti okseria. Okserin jälkeen oikealle ja uran sisäpuolella olevan pystyn ja okserin yli. Siitä vielä oikeassa kierroksessa, koko rata leikkaa ja muurin yli.
Olin siis jälleen saapunut aikaisessa tallille ja huomasin Taukin olevan erittäin tahmea ja ehkä jopa innoton. Tähän olin itse huomannut sellaisen avun laiskojen/tahmeiden hevosten kanssa, että rallitettiin hetki jokaisessa askellajissa niin lujaa, kuin vain mahdollista. Huikkasin neuvoni Narrille ja hän päättikin kokeilla neuvojani käytännössä Taukin kanssa sillä välin, kun kokosin esteitä.
Rallituksen jälkeen Taukki oli hieman enemmän hereillä olevan tuntuinen, joten päästin ratsukon aloittamaan hyppelyt. Hypytin ensin heitä kolmos-, nelos- ja ykkösesteen yli, vaikka ykkönen hypättiinkin nyt väärään suuntaan. Taukki hyppäsi haluttomasti ja näytti todellakin siltä, että Narri sai ennemmin nostaa hevosen yli esteistä.
Kysäisin onko hevonen missään innokkaampi, kuin maneesissa ja vastauksena tuli maasto. Sinne siis! Päätin saada hevosen hyppäämään innokkaammin ja maastosta löytyi se ratkaisu. Onneksi siellä oli muutamia esteitä, joita sai korotettua ongelmitta. Maastossa Taukki hyppäsi paljon innokkaammin ja oli muutenkin terävämpi.
Kaiken kaikkiaan hevoseen pitäisi saada lisää intoa ja terävyyttä hyppyihin, joihin ehkä voisi auttaa jumppasarjat. Narri kyllä auttoi hevosta parhaimpansa mukaan ja teki varmasti kaikkensa sen eteen, että hevonen hyppäisi.
17.02.2015 maastoestevalmennus, valmensi bertta
Tänään pääsin (lue: jouduin) valmentamaan hieman tahmean nihkeän luonteista kimoa Taukki-oria ja sen ratsastajaa narria maastoesteitä hikisesti treenaten. Tällä kerralla Taukki kuitenkin vaikutti vähän reippaammalta ja nopeammalta kuin viimeksi kouluratsastusta käsittelevällä valmennuksella, jonka pidin juuri tälle samalle ratsukolle, jota nytkin valmensin maastoesteiden kera.
Rataan kuului seitsemän maastoestettä; yksi porttieste, yksi sianselkä, kaksi tukkiestettä, yksi rengaseste ja kaksi lankkuestettä. Porttieste ja sianselkä olivat kentän toisella pitkällä sivulla linjan muodossa, molemmat tukkiesteet sijaitsivat toisella lyhyellä sivulla ympyränä, ja loput kolme estettä eli rengaseste ja kaksi lankkuestettä hypättiin kolmoissarjana jäljelle jääneellä pitkällä sivulla.
Taukki hyppäsi kaikki esteet yllättävän hyvin, mutta lähestyminen tukkiesteistä koostuvalle sarjalle ei aivan joka kerralla mennyt ihan nappiin. Porttieste sen sijaan ylittyi paremmin kuin hyvin!
21.02.2015 kouluvalmennus, valmensi bertta
Olin odotellut Susirajan yllättävän hyvässä kunnossa olevan kentän laidalla miettien kouluvalmennuksen ensimmäistä tehtävää jo jos jonkin aikaa, kun hieman myöhässä saapunut tänään valmennettavani ratsukko, eli narri ja kimo suomenhevosori Taukki aloittivat alkukäynnit pitkin ohjin.
Heti alkukäyntien jälkeen pyysin narria ja Taukkia aloittamaan kevyen ravin keskiympyrällä. Samalla narri ja Taukki molemmat taipuisivat ja saisivat hieman vetreyttä ylleen. Vasta suunnilleen kymmenen minuutin kuluttua ratsukko sai sitten minun luvallani nostaa laukan. Taukin laukka oli erittäin hitaan näköistä, joten käskin narria maiskauttamaan löntystävälle hevoselleen muutaman kerran todella kovaan ääneen. Kyllähän Taukkiin silloin ainakin vähäsen tuli vauhtia lisää, ainakin vähäksi aikaa, kun se taas hidasti vauhtiaan ja oli jo pudottamassa laukkansa lähes käyntiin asti.
Onneksi tällä kertaa ei tarvittukaan paljoa vauhtia, mutta terävyyttä kylläkin. Päätin nimittäin rääkätä narria ja Taukkia pohkeenväistöjen tekemisellä käynnissä ja ravissa! Pohkeenväistöjä tehtiin vain kentän molemmilla pitkillä sivuilla, kun taas lyhyet sivut ratsastettiin laukassa. Toisella pitkällä sivulla siis väistöt tehtiin käynnissä ja toisella vaihteeksi ravissa.
narri sai Taukin melko hyvin liikkeelle, mikä oli sinänsä suuri yllätys - minä kun luulin, että tänään ei saataisi tämän laiskiaismaisen ratsukkoni kanssa mitään aikaiseksi juurikin sen verkkaisuuden vuoksi! Aluksi pohkeenväistöjen kanssa oli kyllä paljonkin hiomista, mutta lopuksi paljoa moitittavaa en edes huomannut narrin ja Taukin työskentelyssä pohkeenväistöjen parissa.