Tervasaunavihta VH19-018-0389

Nimi	Tervasaunavihta "Lihis"	Kasvattaja	Susiraja, Suomi
Rotu, sukupuoli	suomenhevonen, tamma	Omistaja	Susiraja (VRL-06046 ja VRL-12701)
Säkäkorkeus, väri	155cm, punaruunikko	Meriitit	VIR MVA Ch, KTK-II, SLA-I*, KERJ-I
Syntynyt, ikääntyminen	s. 07.04.2019, 16v satunnainen (4v 28.04.2019)	Painotuslaji, koulutustaso	kenttäratsastus he A / 110cm / 100cm / CIC1

20.05.2019 Elegantti ilmestyksemme kantakirjattiin komealla pisterivillä 19 + 19 + 20 + 19 = 77p. KTK-II -palkinnolle!

20.11.2019 Nakkikiskaestetiikka koheni entisestään VIR MVA Ch -arvonimen myötä.

31.05.2021 Uusi, kirkas jalokivi Lihiksen kruunuun; KERJ-I tilaisuuden korkeimmilla pisteillä (110,5p.)!

20.07.2021 Lihis näytti, mistä emälinjansa tytär on tehty; SLA-I* 111 pisteellä! Tamma on yksi neljästä (toistaiseksi) kaikkien aikojen korkeimmilla pisteillä palkituista hevosista. Lissun onnenitkusta ei ollut tulla loppua.

Kuvaaja ei halua nimeään mainittavan

Luonnekuvaus

Lihistä odotettiin kuin kuuta nousevaa; olimme ilmoittaneet Metukalle erittäin selkeästi artikuloiden, että tilauksessa oli tammavarsa. CIC1-tasoinen, mielellään ruunikko. Joka tapauksessa tamma, sellainen, joka jatkaisi emälinjaansa. Isäoriksi oli valittu toinen ’täyssusirajalainen’, Telkkä, vähän uudempaa verilinjaa edustava kaveri. Sukutaulua katsellessa odotimme +160-senttistä varsaa, ryhdikästä ja korrektirakenteista, ehkei nyt välttämättä sitä kaikkein upeinta komeinta kauneinta, mutta ainakin perushyvännäköinen varsa oli tilauksessa.

Mutta voi hyvänen aika, kun Metukka varsoi Lihiksen! Pikkutamma oli jotenkin tavallista epäsopusuhtaisempi, minkä lisäksi sen pää oli aivan järk persoonallinen. Ja persoonalliseksi se pää jäikin; Lihiksen profiilin tunnistaa missä tahansa. Muuten se harvinaisen epäsopusuhta rääpäle yllätti meidät totaalisesti; korkeutta siunaantui vain 155 senttiä, mutta siinä onkin koko korkeuden edestä eleganssia ja kauneutta!

Saimme loppupeleissä juuri sitä mitä tilasimme; sukunsa ja emälinjansa arvoisen jatkajan. Luonteessa on ehkä jotain.. hiottavaa (siitä huolimatta, että koetimme tällä yhdistelmällä löytää jonkin kultaisen keskitien), mutta ei puhuta siitä.

Ryhdikäs, ylväs, elegantti hukkalapsi tietää olevansa upea. Se näkyy aika kauas. Kyömynokkainen kultamme on pääpiirteittäin hyvin positiivinen hevonen, kylmähermoinen Oikea Kilparatsu, jolla kuitenkin on omia vinkeitään, jotka tunnetaan kuurokiire- ja diivapäivinä. Pahimmillaan nämä sattuvat samalle päivälle. Olkoonkin, että suurimman osan ajasta Lihiksen kanssa työskentely on simppeliä ja vaivatonta, ne vähemmän simppelit ja vaivattomat päivät tuntuvat hyvin raskailta.

Tämä hevonen vaatii ehdottomasti jämäkän käsittelijän. Vaikka Lihis onkin osaavissa käsissä hyväntuulinen, hyvätapainen hevonen, siitä on vähän turhan hauska uhitella aralle hoitajalle ja käyttäytyä kuin mikäkin porsas. Jos Lihis tietää, ettei hoitaja uhitteluista hätkähdä ja kaikesta sikailusta seuraa välitön kurinpalautus, tamma seistä möllöttää nätisti paikoillaan, hörisee todella somasti, pyytää (joskus vaatii) huomiota ja rapsutuksia. Välillä sitä pohtii, miten sellainen lauhkea pullanmuruinen haliponi osaakin viedä varomatonta ihmistä kuin litran mittaa..
Jos Lihis ei jostain pidä, se on lämmin mittaaminen. Hännän saa kyllä letittää, nisiä hiplata, koko hevosen pestä ja klipata, missään ei ole mitään ongelmaa, paitsi siinä lämmön mittaamisessa. Ruunikko on todella hyvä häntäruotonsa runkoon liimauksessa sekä takamuksensa liikuttelusta käytävän laidalta toiselle. Ei tämä onneksi enää potki (nuorena teki sitäkin, mokoma possu), ja vaikka Lihis tasan tietää käyvänsä turhaa taistoa, lämmön mittaus on kerta toisensa jälkeen pienen keskustelun paikka. Muuten kaikki sujuu; matolääkkeet maistuvat, kengittäjä ja eläinlääkäri saavat työskennellä rauhassa, kuljetussuojat eivät ärsytä, loimetkin ovat ihan kivoja (revittäviä..).. Kunhan vain menee ja tekee, Lihis seisoo nätisti paikoillaan antaen hoitajansa tehdä mitä on tehdäkseen.
Lihistä talutettaessa ei oteta söpöjä selfieitä, ellei ihan väkisin halua metsästää karannutta suomenhevosta pitkin maita ja mantuja. Mikäli taluttaja keskittyy turhan tiiviisti johonkin muuhun kuin hevosen taluttamiseen paikasta A paikkaan B, Lihis käyttää tilaisuuden härskisti hyväkseen, kiskaisee itsensä irti tai jyrää ylitse painellakseen omille teilleen. Kun keskittyy asiaan eikä ohi vipeltävään kissaan, Lihis kävelee reippain askelin vieressä vaikka pitkällä narulla. Tämän hevosen kohdalla tilaisuus vain tekee varkaan vähän turhan herkästi.

Periaatteessahan Lihiksessä ei ole mitään vikaa; se on rohkea, innokas, eteenpäinpyrkivä hevonen, eloisa ja herkkä, todella motivoitunut työntekijä. Sitten tulevat ne susirajalaiset muttalauseet; tamma osaa heittäytyä totaalisen kuuroksi kaikille saamilleen avuille, koska a) on turhan innokkaana tekemässä jotain tai b) tietää tasan tarkkaan tämänkin asian paremmin kuin ratsastajansa. Lihis on ajoittain todella epäkiitollinen yhdistelmä turhan vauhdikasta, intokuuroa hevosta ja yli-itsevarmaa, kaikkivoipaisuusharhaista diivaa. Joskus vain jompaakumpaa, parhaina päivinä ei kumpaakaan.
Lihiksellä on suorastaan jumalaiset liikkeet, pelkkää ysiä ja kymppiä, ihan ilman kasvattajan ruusunpunalasien myötävaikutusta. Pitkät, suorat, väljät, ylämäkeen rakentuneet, tasapainoiset, tahdikkaat, elastiset, vähän lisää pituutta, hyvä työntö takaa ja mitähän vielä. Lihis kantaa itsensä upeasti, kulkee ryhdikkäänä, on (periaatteessa) helppo koota, liikkeistä löytyy hienosäätövaraa. Hyvinä päivinään – joita onneksi on enemmän kuin huonoja – ruunikko kuuntelee ratsastajaansa suorittaen hyväntuulisesti ja kuuliaisesti jokaisen saamansa tehtävän. Lihis on aina aika tarkka ratsastajansa avuista, pahimpina nipopäivinä jo pienikin virheliike tai riittämätön myötäys aiheuttaa täysstopin tai pukittelua. Kevyin, tarkoin avuin ratsastava ihminen on Lihikselle se mieluisin työkaveri. Väistöt, laukanvaihdot ja lisätyt askellajit ovat hukkalapsen kouluvahvuus, sellaiset simppelit jutut kuin pysähdys ja peruutus taas ovat Lihikselle niitä vasemmalla takakaviolla sutaistavia perusjuttuja, joista yleensä kuulee moitteita kouluvalmentajilta sekä -tuomareilta.

Sama ysin – kympin -linja jatkuu myös esteillä; Lihis osaa ja haluaa hypätä. Tamman tekninen osaaminen on lähes moitteetonta ponnistuksesta laskeutumiseen, jalkatekniikasta kaulan ja selän käyttöön. Kenttäkaunokaisemme venyy pitkienkin esteiden yli ongelmitta, ponnistaa vahvasti ja terävästi, hyppää nopeasti, pehmeästi, pyöreästi ja tasapainoisesti, koukistaa jalkojaan tarpeeksi, nostaa ne hyvin ylös, avaa takaa kunnolla. Lihiksellä on pettämätön estesilmä, se korjaa hyvin omia virheitään, ratsastajan virheille se taas ei ole kovin suopea. Jää kerran suuhun kiinni, niin rata oli sitten siinä. 110cm rataesteillä ja 100cm maastoesteillä hyppäävä ruunikko diivailee herkemmin esteillä, eikä oikein siedä ratsastajaltaan kuin ohjaavia apuja. Ketterä, nopea, asiallisella ilmavaralla hyppäävä Lihis ei kyttää mitään estetyyppiä tai johdetta, kampeaa itsensä yli melkein millaisesta lähestymisestä tahansa, mutta ymmärtää myös kieltää enemmin kuin rysäyttää esteen sekaan tai tekee kuperkeikan. Erityisesti tamma nauttii teknisesti haastavista radoista, joista ei tiukkoja kurveja tai haastavia sarjaesteitä puutu. Myös tarkkuusesteet, porrastetut mäet ja kaikki vähänkään haastavammat estetyypit saavat ruunikon sydämen läikähtelemään onnesta – tämä hevonen rakastaa hyppäämistä, sen näkee kauas.
Kenttähevosena Lihis on maastovarma kaveri. Kyömynokkamme ei ole moksiskaan yksinäisitä reissuista keskelle ei-mitään, mutta ei seurakaan haittaa. Peränpitäjäksi tai edes jonon keskimmäiseksi Lihiksestä ei ole; tamma lähtee vähän turhankin herkästi laukkaamaan kilpaa muiden hevosten kanssa, vaikka käynnissä ja ravissa possujunailu sujuukin ongelmitta.

Lihis ei matkusta trailerissa, piste. Jokin diivamaisuuden puuska kai tämäkin, sillä uljaan mustajouhemme traileri-inholle ei ole mitään syytä. Pikkuvarsana tämän vielä tuuppasi väkisin kyytiin, mutta nykyisin säästämme kaikkien hermoja; Lihis saa matkustaa rekassa. Hevosrekan rampin ruunikko kävelee nätisti, yhtään kyselemättä, kunhan taluttaja on tilanteen tasalla eikä ihmettele puhelintaan.
Yleisön edessä Lihis on kotonaan. Tamma kaivaa jostain vielä vähän lisää ryhtiä, iskee yleisölle ja tuomareille silmää karismakatseellaan ja liihottelee menemään ylväänä, nassunsa ansiosta melko mieleenpainuvana näkynä. Lihiksellä on karismaa, itsevarmuutta, kylmähermoisuutta ja taistelutahtoa (maitohapot eivät paljoa kiinnosta tai hidasta tätä matamia!); kunhan näyttelyissä on jämäkkäotteinen käsittelijä tai ratsastajana on tamman sietämä, osaava ihminen, hyvän kilpailumenestyksen ei pitäisi olla temppu eikä mitään.

Tosin, Lihiksellä on edelleen niitä kuurokiire- ja diivapäiviään..

Sukutaulu

i. Ch Tervalieko KTK-III, SLA-I*, KERJ-I sh, rtpäist, 165cm	ii. Tervatalvi ✝ KTK-III, SLA-I, KERJ-I sh, rtpäis, 170cm	iii. Ch Tervapiru ✝ KTK-II, SLA-I*, KERJ-I sh, klm, 159cm
		iie. Helike Huura ✝ KTK-III, SLA-I, KRJ-I, ERJ-I sh, rnpäis, 151cm
	ie. VIR MVA Ch Sielikkösotku KTK-II, SLA-I sh, vrt, 160cm	iei. Kaaosteoria ✝ KTK-II, SLA-I*, KERJ-I sh, prt, 171cm
		iee. Ch Lapinleimu ✝ KTK-II, SLA-I, KERJ-I sh, vrt, 155cm
e. VIR MVA Ch Savusaunamajuri ✝ YLA1, SLA-I*, KTK-II, KERJ-I sh, trn, 163cm	ei. Talvitiainen ✝ YLA1, SLA-I, KTK-III, ERJ-I, KERJ-I sh, rt, 161cm	eii. Petkele ✝ YLA1, SLA-I*, ERJ-I, KERJ-I, KRJ-I sh, rn, 165cm
		eie. Talventörröttäjä ✝ YLA1, SLA-I*, ERJ-II, KERJ-II sph, vrt, 143cm
	ee. Saunavihtahousu ✝ YLA1, SLA-I, KERJ-I sh, rn, 162cm	eei. Väkipussi ✝ YLA2, SLA-I, KERJ-I sh, trn, 164cm
		eee. Selkäsaunatonttu ✝ YLA1, SLA-I, KERJ-I sh, rn, 159cm

Jälkeläiset

s. 02.05.2019 sh-t. Saunasähikäinen, i. Pikkuritus, om. enna, VRL-14704

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Valmennukset & päiväkirja

03.05.2019 Maastoestevalmennus, valmensi Jenny

Saavuin Susirajaan valmentamaan nuorta kenttähevosen alkua, Lihistä ratsastajineen. Ratsukko oli suorittamassa alkuverryttelyjä, kun pääsin kentän laidalle tervehtimään. Lämmittelyhypyt näyttivät sulavilta ja ennen kaikkea ongelmattomilta. Ponnahduspaikat olivat hyviä ja hyppyihin tuli tarpeeksi korkeutta. Ratsastajakin osasi hyvin kuunnella ratsuaan ja tehdä sopivan haastavia tehtäviä. Ajatuksena tänään oli harjoitella ihan niinkin simppeliä asiaa kuin kahden esteen sarja. Esteinä toimivat tukki ja pensaseste. Ne oli sijoitettu kohtalaisen kapealle metsäreitille, jotka pystyi kyllä kiertämään, mutta helpompaa olisi hypätä yli.

Kävelimme paikalle, koska se ei ollut kovin kaukana kentästä, jossa alkuverryttelyt oli tehty. Pyysin aluksi ratsastajaa tutustuttamaan Lihiksen esteisiin ja pohjaan laukkaamalla pienen pätkän metsässä. Takaisin tullessa ratsukon oli tarkoitus hypätä sarja. Lähestyminen vähintään tulisi ravissa. Tamma hieman ihmetteli ravia ja yritti kerran laukankin nostaa, mutta ratsastajan pysyessä selässä lujana, se lopulta säilytti nätisti määrätyn askellajin. Käskin ratsastajaa istumaan rentoutuen alas eikä jännittämään käsiään niin paljon. Neuvoin myös tekemään mieluummin useita puolipidätteitä kuin jatkuvaa pidätettä, jolle hevonen lopulta turtuisi. Hypyt tulivat lopulta erittäin nätisti.

Otimme toiseen suuntaan saman, mutta tällä kertaa laukassa. Pyysin ratsastajaa pitämään tamman liikkeessä ja antaa sille tekemistä. Tällä kertaa esteet sujuivat paljon paremmin. Ratsastaja oli rento, mutta jäntevä ja Lihis hyppäsi erittäin nätisti. Ratsukko kävi vähän matkan päässä kääntymässä ja otti sarjan vielä muutaman kerran hieman askelpituuksia vaihdellen.

Pidennykset sujuivat mahtavasti, mutta kokoamisessa oli treenattavaa. Se on tosin ymmärrettävää, kun kyseessä oli vielä varsin nuori hevonen ja monilla suomenhevosilla on sama ongelma. Lopulta kolmesta askeleesta päästiin jopa viiteen askeleeseen, joka oli erittäin hyvin. Loppuverryttelyt ratsukko suoritti oman kotitallin kentällä. Tamma oli hieman hikoillutkin ja ravasi erittäin tyytyväisen näköisenä eteen alas pärskienkin muutaman kerran.

05.05.2019 Omakehu haisee, kirjoittanut Lissu T.

Lihis on just sitä mitä tilattiin. Ehkei luonnepuolella, mutta ei puhuta siitä. Eikä tämä edes ole luonteeltaan niin kammottava, kuin voisi olla! Vähän energinen, toisinaan kuurokiireinen ja diiva ja.. niin. Mutta ihan hevonen, eikä edes haastavimmasta päästä hukkalapsia.
Vaikka ruunikosta loppu viimeksi saatiinkin kuorittua se CIC1-tason kisapeli, jollaisen tilasimmekin, niin olihan siinä työmaata. Josta en todennäköisesti tule tämän päivän jälkeen puhua pukahtamaan sanaakaan. Neiti Lihiksellä oli roppakaupalla vahvoja mielipiteitä, pikkasen liian tietäväinen asenne sekä jumalaton kiire, ensin ohjasajon ja kärryajon, sitten ratsun hommien kanssa. Ajoittain neiti heittäytyi totaalikuuroksi, koska kyllähän hän nyt tiesi ja osasi opettamattakin! Etenkin esteille, voi hyvänen aika niitä ensimmäisiä harjoitushyppyjä..! Vielä nykyäänkin, Ihan Oikeasti Aikuisena Hevosena, Lihis on välillä tietävinään kaiken niin paljon ratsastajaansa paremmin.

Elämme todella jännittäviä aikoja, sillä Lihiksen kilpaura on juuri alkanut! Treeneissä lahjojaan (sekä diivan elkeitä..) väläytellyt kilpurimme on jo napannut pari voittoa, emmekä voisi olla ylpeämpiä! Lihiksellä kilpaileminen on ollut ihanaa, kertaalleen kamalaa ruunikon heittäydyttyä toisissa kisoissaan melko kuuroksi porsaaksi. Tässä tammassa on kuitenkin karismaa ja voitontahtoa, tämä haluaa pärjätä, maitohapot eivät haittaa, maalilinja lähestyy! Ihan itkettää, miten tästä tulikin näin hieno. Ja kyllä, omakehu haisee Takapajulasta Ouluun asti.
Toinen syy tähän jännittävään kevääseen ja kesään on lähestyvä kantakirjaus sekä näyttelykausi. Tähtäämme Lihiksen kanssa ainakin Championin, mielelläänhän tälle ne muotovaliosertitkin napsisi.. On nimittäin melko makean näköinen tamma, nassustaan huolimatta!

21.05.2019 Maastoestevalmennus Hiivurin Suomenhevosten tiloissa, valmensi enna

Olin pyytänyt kaikkia laittamaan hevosilleen nurmihokit, sillä alkuverryttely ja ensimmäiset hypyt tehtäisiin suurella nurmikentällä ja siitä jatkettaisiin viereiseen metsään, jossa oli maastoesteratoja moneen lähtöön. Alkukäyntien jälkeen pyysin ratsastajia ottamaan ohjat tuntumalle ja valmistelemaan ravia. "Saatte aika vapaasti mennä täällä nurmella miten haluatte, älkää nyt ihan toiseen päätyyn lähtekö että voin ohjeistaa teitä tarvittaessa. Reipasta, napakkaa ravia niin, että alusta asti koko hevonen oikeesti liikkuu hyvin eteen, eikä jää hitaaksi takaa tai liian etupainoiseksi", selitin ratsukoille, jotka nostivat ravin ja alkoivat verrytellä hevosiaan. Lihis tuntui olevan intopiukassa heti alusta alkaen ja liikkui oikein näyttävästi ja vetreästi. "Vähän voit Lissu jopa pidätellä Lihistä, ettei lähde juokseen alta pois", neuvoin ratsastajaa tamman kiihdytellessä vauhtiaan vähä vähältä. Ravattuaan riittävästi ratsukot nostivat laukan. "Ja kaikki menee kevyessä istunnassa, tahti saa olla oikeasti reipas, jo lähes maastoesteradoilla vaadittavaa vauhtia", sanoin ja ratsastajat nostivat laukan. Lihis ponkaisi vauhdilla eteenpäin ja Lissulla kesti hetki saada tamma taas täysin hallintaansa. "Jahas, Lihiksen kanssa hiukan rauhallisemmin, tee vaikka ympyröitä ja hidasta hetkeksi. Ota reippaampaa laukkaa ensin pätkissä ja sit kun susta tuntuu ettei se enää lähe ryöstämään, voit ottaa taas reippaamman tahdin. Istu hetkeksi satulaan", neuvoin ja Lissu iski takamuksensa penkkiin ja alkoi työstää Lihistä ympyrällä. Vähän ajan päästä Lihis oli taas täysin ratsastajansa hallinnassa ja lopuksi he pääsivät muutamat pätkät karauttamaan kunnolla. "Hyvä, sit käyntiin ja pitkät ohjat siks aikaa kun selitän ekan tehtävän".

Nurmikentällä oli kiinteiden maastoesteiden lisäksi muutamia rataesteitä. Tehtävänä oli loivasti kiemura linja kolmella esteellä oli ensimmäinen tehtävä. Estekorkeus pidettiin tässä vaiheessa matalana, tarkoitus oli ottaa muutama verryttelyhyppy ennen kiinteitä esteitä. Ensimmäinen este oli ristikko, toinen pysty ja viimeinen okseri. "Hevosesta riippuen esteiden väliin tulee 5-8 askelta, hakekaa itsellenne sopiva tahti. Lissu vois tulla eka. Tulkaa tehtävälle vasta edellisen päästyä vikan esteen yli", sanoin ja Lissu nosti hetken kuluttua laukan ja suuntasi tehtävälle. Nähdessään esteen Lihis nosti korvat hörölle ja lähti kiihdyttämään. "Pidätä vähän, ei tartte tulla noin lujaa!" sanoin samalla kun Lihis hyppäsi pienen ristikon yli selvästi liioitellun korkealta. Esteen jälkeen Lissu sai tammansa kontrolliin ja seuraava hyppy oli maltillisempi. Okserille tamma leiskautti taas kovaa ja korkealta ja tehtävän jälkeen Lissu tasoitti laukkaa ympyrällä ennenkuin siirtyi käyntiin. Kun ratsukon vuoro tuli jälleen, Lissulla oli napakampi tuntuma ja Lihis oli selkeästi jo paremmin avuilla. Hypyt olivat siistejä ja laukka pysyi tasaisessa tahdissa koko tehtävän läpi. "Oikein hyvä! Kerta vielä samaan tapaan niin teille riittää", kehuin ja Lissukin kiitteli tammaa hyvästä suorituksesta. Viimeisellä yrittämällä Lihis yritti alkuun lähteä taas ylisuorittamaan, mutta ennenkuin ehdin edes neuvoa Lissua tekemään kunnon pidätteet, ratsastaja sai jo hillittyä hevosensa ja tehtävä sujui moitteetta. "Hyvin korjattu Lissu Lihiksen alkupyrähdys. Teille riittää", huikkasin Lissun siirrettyä tamman käyntiin.

Verryttelyhyppyjen jälkeen siirryimme metsään. "Harjoitellaan tänään bankettia ja kolmen tukkiesteen sarjaa, se on tuolla sivummalla kujassa. Aloitetaan banketilla, tullaan ensin tää matalampi kerran tai pari ja sen jälkeen kokeillaan tuota vieressä olevaa isompaa. Muistakaa alastullessa nojata kevyesti taaksepäin, älkää menkö kevyeeseen istuntaan vaan ihan rennosti taaksepäin niinkuin hyppyjen alastulossa muutenkin", selitin ja ratsastajat alkoivat keräillä ohjia tuntumalle. "Tullaan peräkanaa, mutta pitkillä välimatkoilla. Kääntäkää banketin jälkeen oikealle jatkaen laukkaa ja taas uudestaan, ikäänkuin ympyrää tässä mennään. Tuu sä Lissu eka ni Lihis ei lähe ohitteleen", jatkoin ja annoin luvan aloittaa. Lihiksellä oli huomattavasti virtaa, eikä tamma meinannut malttaa odottaa pääsevänsä hyppäämään. Paikoillaan steppaava tamma nosti laukan samantien kun Lissu vähääkään puristi pohkeillaan ja sinkaisi Lissun osoittamaan suuntaan. "Vähän pidätät, ei tarvi tulla ihan noin lujaa. Hyvä! Nojaa taaksepäin, oikein!" sanoin seuratessani ratsukon menoa. Banketin jälkeen Lihis kiihdytti vauhtiaan ja Lissu sai taas toppuutella allaan rynnivää hevosta. "Kierrä sen kans vähän kauempaa ennenku tuutte taas banketille, ettei se ota muita kiinni," sanoin huomattuani tamman kiihdytellen muita jo uhkaavasti kiinni. Pikkuhiljaa Lihis alkoi tulla enemmän ratsastajansa avuille ja alkoi kuunnella pidätteitäkin. Lissu huokaisi helpotuksesta kolmannen yrityksen jälkeen, kun oli saanut pidettyä Lihiksen tasaisena ja hyvin tuntumalla koko tehtävän ajan. "Siirrytään sitten kujalle", sanoin ja lähdin kävelemään edellä seuraavalle tehtävälle. Pienen pusikon takana kulkeva kuja sisälsi kolme tukkiestettä kahden askeleen väleillä. Tukeilla oli korkeutta n. 60cm. "Mennään taas samaan tyyliin, Lissu ja Lihis ekana ja kujan jälkeen kaarratte vasemmalle ja tuutte uudestaan. Ja Lissu kiertää taas kauempaa kuin muut, ettei tammalla herää kilpailuvietti", selostin ja pian Lissu aloitti tehtävän Lihiksen kanssa. Lissu oli vihdoin saanut Lihiksen täysin avuilleen, eikä tamma yrittänyt enää rymistellä eteenpäin, vaan kuunteli tarkkaavaisesti ratsastajansa apuja. Tahti oli edelleen todella reipas, muttei missään nimessä näyttänyt enää kaahaamiselta. Tukkitehtävä oli ratsukolle helppo. Tamma hyppäsi näppärästi esteiden yli ja välillä suoritti esteiden välit jopa yhdellä laukalla. "Se ei haittaa, jos teistä tuntuu yks askel mukavammalta, se on ok!" sanoin Lissun yrittäessä saada kaksi askelta mahtumaan ennen seuraavaa estettä. Kun tukkisarjaa oli hypätty useamman kerran ja meno näytti erityisen hyvältä eikä korjattavaa ollut, oli aika siirtyä keventelemään loppuraveja takaisin nurmikentälle. "Teillä oli tänään tosi hyvää yhteistyötä, eikä tänään päästy kummankaan onneksi näkemään Lihiksen diivailuja. Se kulki rehellisesti eteen, vaikka välillä tosin liian kovaa, mutta sait hyvin haettua sen avuille ja lopuksi teillä oli oikein tasaista menoa. Olet osaava ratsastaja ja luet hevostasi erinomaisesti, ei teitä paljoa tarvinnut neuvoa näin tamman hyvänä päivänä. Ehkä mä pääsen vielä todistamaan sen toisenkin puolen", annoin loppupalautteet ja juttelimme vielä niitä näitä ratsukoiden loppuverryttelyn ajan.