Tervapiru VH16-018-1223

21.12.2017 ikä vei vanhaherra Pirtun vihreämmille niityille. Kaipamaan jää koko Susiraja.

Nimi	Tervapiru "Pirtu"	Kasvattaja	Hannu ja Sinikka N., Suomi
Rotu, sukupuoli	suomenhevonen, ori	Omistaja	Susiraja (VRL-06046 ja VRL-12701)
Säkäkorkeus, väri	159cm, kulomusta	Meriitit	Ch, KTK-II, SLA-I*, KERJ-I
Syntynyt, ikääntyminen	s. 01.05.2015, 26v satunnainen (3v 01.08.2015)	Painotuslaji, koulutustaso	kenttäratsastus he B / 100cm / 90cm / helppo

30.09.2016 uljas mustamme pääsi kirjoihin ja kansiin. R-suunta, 73 pistettä, KTK-II - olemme erittäin ylpeitä!

04.05.2017 orille myönnettiin Championin arvonimi näyttelymenestyksensä johdosta.

20.11.2017 Pirtu yllätti meidät totaalisesti suomenhevosten laatuarvostelussa; 105 pistettä ja SLA-I*!

25.11.2017 vuorossa oli KERJ:n laatuarvostelu, joka toi orille KERJ-I -palkinnon.

© kuvaaja ei halua nimeään mainittavan, liikekuvat © PJ

Luonnekuvaus

Hankkiessamme Susirajaan uusia kilpahevosia, ns. värisuoran (koska hevoset sattuivat edustamaan jokainen eri väriä tai ainakin värimuunnosta rautiaasta ruunikonpäistärikköön, voikosta rautiaaseen sabinoon), porukan kirjaimelliseksi mustaksi hevoseksi hankimme Pirtun. Olimme nähneet orin muutamissa mätsäreissä, yksissä shownäyttelyissä sekä parissa kenttäkilpailuissa, joissa nuori hevonen oli startannut helpoimpia luokkia. Nimi ja kuva soittivat heti kelloja, kun äkkäsimme Pirtun myynti-ilmoituksen.

Hyväluontoisen orin myyntiin ei liittynyt sen kummempaa draamaa; kasvattaja-omistajat toivoivat ennemmin tammavarsoja, eikä heillä ollut juuri Pirtun mentävää aukkoa jalostusohjelmassaan. Kivannäköisellä, ok-kapasiteettisella ja mukavaluontoisella orilla ei ollut järin paha hintalappukaan, joten sovimme koeratsastuksen ja läksimme testaamaan kohtalaisen uljasta mustaa.
Pirtu oli juuri sellainen, kuin olimme olettaneet ja ilmoituksessa oli todettu. Helppo, mukava hevonen, tasaisen varma kaveri nuoresta iästä huolimatta. Eteenpäinpyrkimystä ja reippautta olisi saanut olla hieman enemmän, mutta ei se mitään, kyllä tämän kanssa eläisi. Eläinlääkäri teki rutiinitarkastuksen (ori oli jalkakuvattu vain muutama kuukausi sitten), jonka jälkeen raha ja hevonen vaihtoivat omistajaa.

Olimme jo etukäteen pohtineet, että jos Pirtusta ei tule sellaista kilpapeliä, jota haluamme käyttää jalostukseen, hankimme edes jotain tuloksia ja myymme mustajouhen eteenpäin hyvänä harrasteruunana. Suunnitelma B ei koskaan tullut tarpeelliseksi; iän ja kokemuksen myötä värisuoramme musta hevonen kasvoi tasaisen hyväksi helpon luokan suorittajaksi, eikä lainkaan pöllömmän näköiseksi hevoseksi. Kyllä tätä kelpaa pihassaan katsella ja markkinoida jalostukseen!

Pirtu on rauhallinen, välillä laiska hevonen, joka nauttii hyppäämisestä, ruoasta sekä laiskana olemisesta. Koulukiemurat eivät jaksa kiinnostaa sitä, maastossa on mukavaa hölkytellä (laukkasuorilla voi toki mennä lujempaa) ja esteillä, olivat ne rata- tai maastoesteitä, uljas mustamme antaa itsestään 110%. Virallinen nimi Tervapiru ei kuvaa hevosta ollenkaan, eikä kyllä lempinimi yhtään sen enempää, ori kun ei ole pirua nähnytkään. Laiskimpina päivinään suomipoika tosin kulkee kuin täi tervassa. Käsiteltävyytensä puolesta Pirtu on varmasti tallin helpoimpia hevosia, niin lauhkea, lunki ja mutkaton kaveri, että sitä on muutamaan kertaan luultu ruunaksi.

Vaikka karsinan ovi olisi selkosen selällään tai hevonen olisi irti käytävällä, se ei lähde yhtään mihinkään niin kauan, kuin tarjolla on heinää tai muuta ruokaa. Ei sillä, että Pirtu muutenkaan hiippailisi matkoihinsa (korkeintaan sen ruoan perässä), ori on aivan liian laiska, mukavuudenhaluinen ja kotihiiri lähteäkseen edes tallin pihalle seikkailemaan. Näiden seikkojen, erinomaisten hermojensa ja lauhkeutensa vuoksi ruunamainen oripoikamme on talli luottohoidokkeja, jonka kanssa innokkaat nuoret hoitajat saavat tutustua hevosteluun. Pirtu käyttäytyy aina moitteettomasti tilanteessa kuin tilanteessa, eikä korvaansa lotkauta, vaikka sitä kiskoisi hännästä tai kiljahtelisi korvien juuressa. Harjaus, varustaminen, loimittamiset, klippaamiset, pesut sun muut, kengitykset ja eläinlääkärin vierailut sujuvat ongelmattomalla rutiinilla kerta toisensa jälkeen.
Jos suomipoika vain saa mahdollisuuden, se laahustaa perässä hyvin hitaasti jääden joka ruohotupsun ja koivunoksan kohdalle ottamaan suukaupalla matkaevästä. Pirtulla ei ole koskaan kiire mihinkään, sitä joutuu aina hoputtamaan, että ori kävelee edes normaalia vauhtia. Lastaus, kuljetus ja kopista pois tuleminen sujuvat moitteetta. Pirtu matkustaa yhtä hyvin yksin kuin kaverinkin kanssa, ei ryskää, stressaa tai muutenkaan pelleile. Mikäli heinät sattuvat loppumaan, Pirtu saattaa kuopia muutaman kerran, mutta tajutessaan, ettei se auta asiaa, ori tyytyy mököttämään kunnes ruokatarjoilu pelaa jälleen.

Tässä on se hevonen, jonka selkään lyödään kaikki siskonkumminkaimat sun muut uudet ratsastajat, koska Pirtu on laiska luottoratsu kaikille ikään, tasoon tai kokoon katsomatta. Se puksuttaa äärettömän tasaisesti junan lailla, kun siltä ei mitään vaadi, kääntyy suunnilleen siihen suuntaan mihin pitää ja hidastaa, jos ratsastaja uhkaa tippua. Reippaampi eteneminen on vähän haasteellista, mutta kyllä ori lönkyttää sinne päin ravia ja könköttää jopa laukkaa, jos sen satulansiipiä hinkkaa tarpeeksi intensiivisesti. Kokeneemmalle ratsastajalle Pirtu on sitten hieman turhauttavampi ratsu, se ei nimittäin taianomaisesti ryhdistäyty, kun selkään hyppää vaativan tason kouluratsastaja vaan se vilkaisee reippautta vaativaa ihmistä ja jatkaa puksuttamistaan. Parhaimmillaan ori hypähtää kolmen askeleen ajaksi johonkin ravia muistuttavaan askellajiin, kunnes omassa pienessä mielessään toteaa, että siinä oli tarpeeksi ja hidastaa taas. Kannukset ovat kullanarvoiset Pirtua ratsastaessa, ilman niitä ori ei oikein herää tai taivu työmoodiinsa. Kun Pirtua vain jaksaa herätellä ja ratsastaa kunnolla, saa luottopuksuttimestakin kaivettua ihan kivan koulupelin. Mikään järjettömän näyttävä "wow!" -elämyksiä aiheuttava seuraava Totilas Pirtu ei ole, ennemminkin hyvä tasainen pikkuluokkien peruspuksuttaja. Ainakin ori liikkuu omalla moottorilla, kun sen joskus saa käynnistettyä.

Myös esteillä ori on laiskanpuoleinen luottoratsu kaiken ikäisille tasoon katsomatta. Onneksi Pirtu pitää hyppäämisestä ja innostuu siitä, minkä ansiosta uljaahko musta on edes hypätessä eläväisempi. Ainakin yleensä, on niitä humputtelyhyppyteenejäkin nähty.. Pirtu on kaikin puolin fiksu kaveri myös hypätessä, se ei kuumu, keuli tai pöljäile ikinä. Maastoesteillä vauhtia on yleensä vähän enemmän, laukka on ilmavampaa ja ori vaikuttaa kaikin puolin pätevämmältä kisapeliltä kuin vaikkapa sileätreenissä. Hyppytekniikka on perushyvä, välillä hyppy jää innokkuuden vuoksi matalaksi tai lähtee vähän liian kaukaa - onneksi Pirtu venyy vaikka millaiseen hyppyyn! -, takasten tekniikka on aina erinomainen. Orin hypyissä on helppo istua, harvempi aloittelijakaan tupsahtaa alas, vaikka hyppy lähtisi askelta ennen aiottua paikkaa. Pirtu ei ota nokkiinsa, vaikka ratsastaja myöhästyisi hypystä tai jäisi suuhun kiinni, kunhan niin ei tapahdu koko ajan; hyppääminen loppuu nimittäin siihen, ori ei suostu enää liikkumaan. Peruskiva, perushyvä hyppääjä, joka osaa hoitaa homman kotiin yksinkin, mutta luonnollisesti tekee parempaa jälkeä osaavan ihmisen kanssa. Maasto- ja rataesteillä täysin samanlainen.
Maastossakin Pirtu on luottopuksutin, joka ei sano oikein mitään mihinkään. Vaikka naapuri tulisi traktorilla vastaan, toisen naapurin lehmälauma karkaisi tietä valtaamaan tai muuta sellaista, Pirtu tuskin korvaansa lotkauttaisi. Ori toimii maastossa yksin, kaksin ja porukassa, nokkamiehenä, joukon keskellä ja peränpitäjänä.

Kisareissut Pirtun kanssa ovat äärimmäisen helppoja; ori tuntuu torkkuvan puolet ajasta, ellei sitten syö. Vaikka ratsastajaa tai hoitajaa miten jännittäisi tai stressaisi, hevonen ei korvaansa lotkauta, vaan pysyy viilipyttymäisen rauhallisena. Muutenkin uljaahko musta on kuin kotona; rento, hieman laiskanpuoleinen (hypätessä innostutaan edelleen), tasavarma puksuttaja, joka käyttäytyy asiallisesti ja hoitaa homman kotiin, vaikka ratsastaja ei olisi aivan parhaassa terässä. Kunhan oriin saa eloa ja liikettä, sijoituksiin on oikein hyvät mahdollisuudet, vaikka enemmän tämä suomenhevonen on siistien perusratojen tekijä, joka löytyy tuloslistan puolivälin tienoilta.

Sukutaulu

i. Tervaskanto evm, sh, klm, 161cm	ii. Tervatuohi evm, sh, klm, 155cm	iii. Tervajellona evm, sh, m, 157cm
		iie. Kaarnatar evm, sh, trt, 155cm
	ie. Rosmariina evm, sh, vrt, 163cm	iei. Oskarin Onni evm, sh, rt, 163cm
		iee. Piparipirtin Minttu evm, sh, vrt, 158cm
e. Pihlajapalo evm, sh, prn, 157cm	ei. Kaskenmutkan Valakea evm, sh, prtkm, 154cm	eii. Kaskenmutkan Karri evm, sh, prt, 156cm
		eie. Viliponen evm, sh, rtkm, 152cm
	ee. Savusaarnia evm, sh, trn, 157cm	eei. Hiilihehku evm, sh, tprt, 158cm
		eee. Kyrönokan Aila evm, sh, rn, 158cm

Jälkeläiset

s. 01.06.2016 sph-t. Tervatassu, e. Kaarnalaivan Kikapo, om. dookie VRL-04373, Turmeltaja
s. 01.11.2016 sh-o. Pirunmyrsky, e. Hankihenki, om. Tuulia T. VRL-00084
s. 05.11.2016 sh-t. Turmeltajan Kekrikaski, e. Tulitasmia, om. Crimis (VRL-10480)
s. 19.10.2017 sh-o. Tervatalvi, e. Helike Huura, om. Susiraja

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Valmennukset

07.06.2016 maastoestevalmennus, valmensi Em.

Ravailit hyvin tahmealta näyttävän mustan pollen kanssa pellon laitaa pitkin ja mietin mielessäni, että tuota laiskamatoako tässä pitää yrittää valmentaa, eihän se pääse mistään yli kun nukahtaa pystyyn jo nyt. Lopulta saitte lyllerrettyä pienelle peltoaukealle, jossa teitä odottelin. Pirtu katsoi hieman virkeämpänä nyt ympärilleen kun huomasi muutaman maastoesteen jotka sijaitsivat tässä peltoaukealla, loput radasta kulki peltoaukeaa kiertäen metsässä.

Aloitimme helpolla lähestymisellä risuesteelle, joka tuntui karistavan loputkin unihiekat Pirtun silmistä, koska ensimmäisen hypyn jälkeen se oli kuin toinen hevonen. Paljon pirteämpi ja laukka muuttui todella ponnekkaaksi ja hyvin pyöriväksi. Tämän jälkeen tultiin pari kertaa pienempää tukkia ja risuestettä peräkkäin. Hypyt sujuivat hyvin ja laukan rytmi esteiden välillä oli todella hyvä, ei turhan kaahottava, muttei ponnetonkaan. Seuraavaksi siirryttiin suorittamaan koko maastoesterataa, johon kuului jo hypättyjen esteiden lisäksi rulla, banketti, kapea rengaseste, vesihauta ja portaat, sekä pari perustukkia.

Alkuosa radasta sujui hyvin, mutta kapealle rengasesteelle lähestyessä unohdit kääntää välittömästi edellisen esteen jälkeen, jonka takia ajauduitte ohi siitä. Otettiin edellinen tukki ja sen jälkeinen kapea rengaseste uusiksi, tällä kertaa olit skarppina ja sait Pirtun käännettyä riittävän ajoissa esteelle, joka ei sitten enää tuottanutkaan mitään ongelmia. Loppuosa radasta sujuikin mallikkaasti, välillä menitte laukkapätkillä todella lujaa, mutta onneksi jarrut olivat tallessa.

Kaikin puolin oikein onnistunut valmennus, pieni herpaantuminen ennen kapeaa estettä on ihan inhimillinen virhe, joka on helposti korjattavissa kun on vaan kuski tarkkaavaisemmin näyttämässä pollelle reitin mihin mennään. En olisi kyllä ensivaikutelman perusteella uskonut, että tämä on näin hyvä hevonen, kun se niin tahmeasti silloin lönkötteli. Upea hevonen ja hienoa yhteistyötä!

18.06.2016 estevalmennus, valmensi Aaria

Ilmeisesti en onnistunut antamaan itsestäni aivan totaalisen toivotonta ensivaikutelmaa sillä minut pyydettiin vielä uudemman kerran valmentamaan Susirajaan. Ja tällä kertaa kaksi valmennusta peräjälkeen, joten olin varautunut suurimmalla mahdollisella termosmukilla täynnä mustaa kahvia. Saapuessani tallille oli hoitotoimenpiteet jo täydessä vauhdissa aurinkoisella pihalla. Ensimmäinen valmennettavani oli Pirtu (mieleiseni nimi), mielettömän komea musta suomenhevonen. Ori vaikutti oikein lupsakalta tapauksesta, se jökötti hievahtamatta paikallaan pää roikkuen ja alahuuli lähes maata viistäen. Menin itse jo edeltä kentälle kasaamaan kaksi pienehköä ristikkoa jotka olisi tarkoitus hypätä pääty-ympyrällä. Ratsukko saapui paikalle ja autoin kuskin selkään, istahtaen itse alkukäyntien ajaksi kentän keskellä olevalle jakkaralle nauttimaan aamupäiväkahviani. Kun Pirtu nihkeästi nytkähti liikkeelle, minun oli jokseenkin vaikea uskoa että kyseessä oli kilpaileva kenttähevonen. Meno oli niin verkkaista katseltavaa että silmät meinasivat painua kiinni, ja piilotin haukotuksen käden taakse. Kiitin luojaani että ratsastaja oli varustautunut kannuksilla sillä ne luultavasti tulisivat tarpeeseen. En kyllä voinut syyttää Pirtua pienestä laiskuudesta; ilma oli todella kuuman kostea ja tukala enteillen muhevaa ukkosmyrskyä illemmalle. Pyysin ratsukkoa raville ja ratsastamaan jokaiseen kulmaan voltin. Pirtu ei millään olisi halunnut vaihtaa mukavaa käyntilönköttelyään vauhdikkaampaan askellajiin, ja kun ratsastaja viimein sai sen liikkeelle oli hänellä täysi työ ylläpitää ravi. Volteilla Pirtu meinasi aina tiputtaa takaisin käyntiin ja innostuin itsekin kannustamaan sitä erinäisillä maiskautuksilla ja kannustushuudoilla ripeämpään juoksuun. Kun ori liikkui jotenkin päin ravia muistuttavalla tavalla, annoin ratsukolle luvan tulla esteille. Kuulemma Pirtu piristyi esteistä joten en kehdannut kiduttaa heppaparkaa koulukiemuroilla enempää. Ensimmäinen hyppy tehtiin ravissa, josta ratsastaja yritti saada päälle laukan ja jatkaa kyseisessä askellajissa toiseen päätyyn. Pirtu taisi tajuta että voi juku, pääsee pomppimaan ja se jopa laukkasi toiseen päätyyn asti silmäillen seuraavaa estettä kiinnostuneena. Meno alkoi näyttää mukavalta ja Pirtu jaksoi jopa laukata ilman että sitä jatkuvasti ajoi eteenpäin. Orin hypyt olivat tarkkoja ja lennokkaita, joten nostin ristikoita hieman ja samalla pystyttelin pitkän sivun puoliväliin 60-senttisen pystyesteen. Pääty-ympyrän ristikolta pystärille ja takaisin pääty-ympyrälle. Ratsukko suoriutui tehtävästä hienosti ja Pirtu todellakin näytti nauttivan hyppäämisestä. Välikäyntien aikana nostin pystärin 80-senttiin ja tehtävästä poistettiin toinen ristikko. Pirtu lähti tällä kertaa liikkeelle erittäin innokkaana ja sen laukka rullasi kauniisti ja hyvällä tempolla. Ori suoriutui pystäristä helposti ja sillä näytti olevan upea hyppytekniikka. Tehtävä tehtiin pari kertaa molempiin suuntiin ja päästin ratsukon loppukäynneille. Kuski oli silmin nähden hikinen ja väsynyt, mutta tyytyväinen. Laitoin estetarpeet niille varattuun vajaan takaisin ja lähdin viettämään taukoa ennen seuraavaa valmennettavaa.

12.02.2017 kouluvalmennus, valmensi Helka J.

Lupasin katsella Lissun ja Pirtun alkuverryttelytkin, koska herra ei kuulemma mikään reippain yksilö ole. Ratsukko suorastaan mateli kentällä sinne saapuessani, ja pyysin Lissua keräämään heti ohjat ja päästiin aloittamaan. Pirtun ilmeestä päätellen se oli kumminkin ihan hereillä ja pyysin ratsukkoa ottamaan ensin käynnissä pysähdyksiä ja peruutuksia, jotta Lissu saisi Pirtun kumminkin hyvin tuntumalle ja herkäksi avuille. Alkuun peruutukset olivat suunnilleen vain kompurointia taaksepäin, mutta jo parin toiston ja voltin jälkeen Pirtu jopa jaksoi nostella jalkojaan ja pysähdykset olivat sulavia. Siirtymisissä raviin oli kumminkin suhteellisen iso työmaa, sillä Pirtun reippaus oli jäänyt johonkin pysähdyksen ja käyntiin lähtemisen välillä. Lissu kumminkin jatkoi pyytämistä hermostumatta ja toistamista ja ennen pitkää Pirtu ravasi tahdikkaasti ja se alkoi muutenkin pyörtämään kaulaansa. Ajattelin, että tällä kertaa työstäisimme Pirtun laukkaa hieman enemmän. Välikäyntien jälkeen Lissu pyysi laukkaa uraa pitkin, ja käskin kaksikkoa laukkaamaan keskiympyrällä. Pirtun jalat suoraan sanoen työnsivät kentän sulaa mutaa mukanaan, ja Lissulla oli täysi työ pitää se edes jossain laukankaltaisessa tuotteessa. Kolmen ympyrän jälkeen laukka oli tarkoitus pudottaa ja vaihtaa suuntaa, ja jo muutaman toiston jälkeen saattoi huomata, että Pirtu toimi loistavasti oikeaan kierrokseen ja vasempaan se oli kerta toisensa jälkeen tosi jäykkä. Annoin kaksikolle kuitenkin luvan ottaa loppuverkat, kun ori oli mielestäni yrittänyt enemmän kuin tarpeeksi ja kun se näytti liikkuvan hyvin hienosti ja sulavasti. Lissu näytti myös todella väsyneeltä ja yrittäneeltä ja loppuverryttelyissä lyhyiden loppuravien jälkeen Pirtu roikotti päätään niin maassa, että sen turpa hipoi kentän pohjaa.

Lue päiväkirjaa