Kuvagalleria

Väkipussi VH14-018-1194

15.07.2014 Ulpu vietiin suomenhevosvarsojen arviointitilaisuuteen olemaan härkäpäinen. Ori sai 49,5 pistettä, mikä oikeutti arvioon SV-II. Ulpu kunnostautui erityisesti koulukokeessa olemalla toinen.

20.05.2017 ori aloitti laatuarvostelurumbansa rotulaatuarvostelulla. 96 pistettä ja SLA-I on kakkukahvien arvoinen tulos.

25.05.2017 ruunikkomme nappasi KERJ-I -palkinnon. Pisteitä kertyi muikeat 101,5.

30.05.2017 oli vuorossa viimeinen laatuarvostelu, YLA, josta Ulpukka sai 92 pistettä ja YLA2 -palkinnon.

Luonnekuvaus

Ulpu tuli meille vähän vahingossa. Sen taustalla on hieman samantyylinen tuhkimotarina kuin Petkeleellä: ori tuli meille ratsutettavaksi kolmivuotiskesänään, mutta koska sillä ei suunnilleen edes riimua oltu pidetty päässä, niin itse ratsutus jäi vähän haaveeksi. Seuraava osoite olisi ollut makkaratehdas - mistä näitä kärsimättömiä teinejä sikiää - joten löimme teurasrahat tiskiin ja niin Ulpu jäi asumaan Susirajaan. Orin kanssa jouduttiin aloittamaan aivan perusasioista kuten siitä, miten riimu puetaan, miten talutettavana kuljetaan (eikä siis juosta ihmisen yli), miten kaviot nostetaan ja miten seistään paikoillaan. Kunnioitus ihmistä kohtaan on edelleen ajoittain hakusessa, Ulpu koettaa olla pomo ja se on välillä valitettavan kovakalloinen hevonen, minkä olemme ajoittain huomanneet vähän liiankin hyvin. Periaatteessa kiltti ja miellyttämisenhaluinen hevonen, mutta pilattu väärällä käsittelyllä. Ulpulle sanotaan korkeintaan kaksi kertaa. Nätisti, jolloin se todennäköisesti uskoo tai helvetin rumasti, jolloin se viimeistään uskoo.

Koska opettaminen on aloitettu ihan liian myöhään, on Ulpun kanssa tehtävä joka kerta sama pikkuprosedyyri. Riimu päähän, naru käteen ja orin peruutusta sekä väistätystä askel tai kaksi. Ulpu hoidetaan poikkeuksetta kiinnisidottuna ja nykyään se osaakin seistä jo hienosti paikoillaan. Muutoin se onkin oikein yksinkertainen hoidokki, ei pure eikä potki, seisoo vain paikallaan ja pitää harjailusta. Uusille ihmisille Ulpu uhittelee, luimii ja nostelee jalkojaan. Se ei myöskään pidä karsinansa ohi kuljeskelevista hevosista sitten laisinkaan vaan irvistelee ja kolistaa hampaitaan kaltereita vasten. Suurimmassa osassa tapauksia riittää, kun hevoselle hieman rähähtää, mutta aika ajoin Ulpu on onnellisen kuuro ihmiselle. Tällöin orin saa huoletta vetää solmuun ja antaa hieman turpaan, jotta hevonen muistaa marssijärjestyksen. Jos nimittäin Ulpun antaa uhitella käytävällä kuljeskeleville hevosille se pitää ihmistä ihan pilipaliheppuna ja nuoruuden käytöskoulutuksen puutteellisuuden huomioon ottaen se on vaarallista touhua, mikäli hevonen pääsee niskan päälle.
Ulpua talutetaan poikkeuksetta vain ja ainoastaan suitset päässä, koska se ei vieläkään osaa täydellisesti kulkea talutettavana. Orin on saanut nuorena ryskätä mielensä mukaan ihmisen yli ja ohi. Raippa kannattaa ottaa mukaan, koska toisinaan sitä tarvitaan. Pääasiassa Ulpu jo osaa kulkea vierellä, mutta sille on edelleen hankala ymmärtää, ettei se voi juosta minne haluaa milloin haluaa tai juosta yli. Mikäli ori alkaa turhaan lähennellä sitä napautetaan lavalle raipalla napakasti, mutta ei lujaa ja jos napakka käsky ei mene perille, saa antaakin jo vähän voimalla. Orin saa kiskaista ympärilleen pikkuvoltille ihan voimalla, mikäli se koettaa juosta omille teilleen.

Ulpun kanssa joutuu ratsastamaan hieman liioitellen ja korostetusti. Avut menevät sille perille vähän hitaasti ja se aina makustelee, viitsiikö totella ihmistä vai ei. Vaikka on helpompaa tulla orin kanssa juttuun ratsain, mikäli on sen johtaja maasta käsin ei se ole silti onnistumisen tae. Tilanne nimittäin muuttuu Ulpun mielestä niin radikaalisti kun ihminen istuu selässä, että se koettaa saman tien päästä tilanteen herraksi. Ratsastajan tulee aloittaa työnteko heti alkukäynneistä alkaen, vaatia hevoselta oikeasti liikettä, käännellä sitä ja testailla jarruja. Jos ori ei meinaa uskoa, siltä vaaditaan tasan niin kauan, että se tekee pyydetyt asiat. Samaa pysähdystä voi välillä joutua vaatimaan vartinkin verran, mutta pakko se vain on juntata hevosen kalloon. Ulpua voi ratsastaa myös kevyin avuin, kunhan ne ovat selkeät, mutta siihen päästäkseen joutuu tekemään töitä. Oria joutuu välillä komentamaan lujastikin raipalla komentamalla tai kiskaisemalla hevosen solmuun yhdestä ohjasta. Ulpu ei ole tyhmä hevonen, ja kun sille on kerran uskaltanut sanoa rumasti, sille harvemmin joutuu sanomaan yhtä rumasti toista kertaa.
Ulpulla on kohtalaisen hyvät liikkeet ja töitä tehdessään se tekee niitä rehellisesti. Kun pomon paikka on saatu päätettyä, Ulpu kyllä tekee pyydetyt asiat innokkaasti, sillä se pitää töiden tekemisestä. Vaikka orin kanssa tekisikin kahtena päivänä pohkeenväistöä, kannattaa treeniä muuttaa kuitenkin ihan huomattavasti. Ulpu rakastaa uuden oppimista pomon kanssa ja tekee töitä todella mielellään, kunhan joka päivä on vähän erilainen.

Esteet ovat orin mielestä aivan parasta. Se on innokas hyppääjä ja sitä joutuu pidättämään välillä rankemmallakin kädellä. Ulpulla hypätessä pitää olla taitoa omassa hanskassa sekä hyvä perstuntuma hyppäämisen suhteen. Orin tasapaino esteillä ei ole paras mahdollinen ja se sotkeutuu helposti jalkoihinsa, mikäli selässä heiluu miten sattuu. Omaa estesilmää ei myöskään Ulpulta juuri löydy, se hyppää ehkä puoleen metriin asti itse, mutta sen jälkeen ratsastajan pitää vähän avittaa. Eipä ori muuta tarvitse, kuin hyvän tuntuman ja vähän rohkaisua jalalla uskaltaakseen uskaltaa.
Myöskin maastoon Ulpu lähtee mielellään ja toimii kaikkein parhaiten peränpitäjänä porukassa tai yksin. Joukon keskelle tai etunenään sitä ei voi lyödä, sillä ori höseltää ja hötkyilee näissä paikoissa. Muutoin Ulpu on reipas, mielellään etenevä ja innokas hevonen, jonka mielestä kotiinpäin kääntyminen on aivan hanurista. Maastoesteillä ori hieman arkailee, mutta ratsastajan rohkaistessa se hyppää myös maastossa sujuvasti.

Kisapaikkakäytös kaipaa edelleen Ulpun kanssa paljon hiomista ja epäilemme pahasti, ettei se koskaan tule olemaan se kisaetiketin malliesimerkki. Jo kotona autoon lastatessa Ulpu hyppelehtii ympäriinsä ja kuljetusautossa se on ärsyttävän äänekäs. Jatkuva huutelu jokaiselle ohiajavalle autolle ja jalan polkeminen ottavat pidemmän päälle päähän. Ulos kopista ori osaa yllättävää kyllä tulla hyvin, mutta siitä ne ongelmat sitten alkavat. Hötkyilevä käsihevonen ei ole mitenkään mukavaa talutettavaa, Ulpu uhittelee muille hevosille koko ajan, haluaa juosta tammojen perään ja ihminen on turhaa painolastia. Kurinpalautus aina, kun ori alkaa perseillä ja se pysynee lapasessa tarpeeksi hyvin. Myöskään verkkaaminen ei ole järin herkkua, sillä Ulpu keskittyy aivan liikaa muihin paikalla oleviin hevosiin. Suoritus yleensä sujuu paremmin kuin verryttely, mutta on sekin nähty, että ori on juossut tuomarinpöydän eteen syömään papereita. Ruusukkeita kuitenkin tulee yllättävän tasaiseen tahtiin ja kunniakierrosta Ulpu rakastaa yli kaiken.

Sukutaulu & -selvitys

Jälkeläiset

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Valmennukset

03.09.2014 Kouluvalmennus, valmensi Meela
Tummanruunikko suomenhevosori asteli kenttää kohti, vierellään aavistuksen kireän oloinen ratsastaja. Tyttö koetti töniä oria kauemmas kintereiltään ja välillä kurittoman oloinen eläin melkein jopa tönäisi taluttajansa kumoon.
- Voi pirskatti, alahan nyt rauhoittua! vaaleahiuksinen tyttö parahti ja pysäytti orin sillä sekunnilla paikalleen. Parin väistätysharjoituksen jälkeen matka jatkui, ja lopulta ratsastaja pääsi kuin pääsikin orin selkään.
- Sori, Ulpu on toisinaan vähän.. noh, tämmöinen. Olin huomaavinani pienen punan ratsastajan kasvoilla, mutta rohkaisin häntä jatkamaan ratsunsa kanssa mahdollisimman päättäväisesti.

Hetken kuluttua kehotin ratsukkoa siirtymään raviin ja hakemaan aktiivista, tehokasta fiilistä ratsastukseen. Luvassa oli erityisen paljon mm. siirtymiä ja pysäytyksiä, sillä ne olivat päivän erityisteema. Ulpuksi esitelty ori eteni alkuun varsin verkkaisesti, mutta ratsastaja kyllä selkeästi tiesi, kuinka tätä hevosta tulee käsitellä. Parin napakamman muistutuksen jälkeen Ulpu alkoikin ravata reippaammin ja lennokkaammin, mutta myös kuunnella ratsastajaansa.
Siirtymät ravissa onnistuivat hyvin suorilla urilla, mutta kaarevilla linjoilla siirtymissä olisi saanut olla hieman enemmän pehmeyttä. Huolellisten valmisteluiden ansiosta suoritukset paranivat toisto kerrallaan, kunnes Ulpu oli lähes täydellisesti ratsastajansa avuilla. Muutaman kerran ori koetti laittaa vastaan ja lähteä omille teilleen, mutta onneksi kuski tiesi mitä tekee ja oli riittävän hereillä reagoidakseen nopeasti metkuiluihin.

Laukkaan siirryttäessä käskin ratsukon tehdä aina pitkältä sivulta keskiympyrän, jonka jälkeen saavuttuaan takaisin pitkälle sivulle, jatkaa huolellisesti kulman kautta tehden pysähdyksen suoraan laukasta lyhyen sivun keskelle. Tämän jälkeen laukka tuli nostaa jälleen pysähdyksestä, jonka jälkeen ratsukon tuli tehdä taas keskiympyrä ja niin edelleen. Keskiympyrällä Ulpun täytyi väistää takaosaansa joka toisella ympyrällä uran sisäpuolelle, ja joka toisella ulkopuolelle.
Ulpun laukka rullasi hyvin ja se näytti väistävän lähes hipaisusta. Ratsastaja istui selässä hyvin harmonisen näköisesti, mutta fiilis yhteistyöstä katkesi lyhyeen.
- Toista pysähdystä tehdessä Ulpu junttasi väkisin eteenpäin avuista välittämättä, ja hetken jos toisenkin saimme vääntää, jotta Ulpu ymmärsi pysähtyä oikeassa kohdassa. Muutamien volttien ja mutkien jälkeen Ulpu kuitenkin alkoi kuunnella ratsastajaansa jälleen, ja tehtävä saatiin onnistumaan hyvin kumpaankin suuntaan. Pysähdyksissä Ulpua sai kyllä pidättää ehkä reilummin kuin olisi toivottavaa, mutta pääasia oli se, että ori kuitenkin suostui pysähtymään.

Ratsukko teki loppuverkan itsenäisesti, ja kehuin, kuinka vaaleatukkainen tyttö oli aivan täydellinen ratsastaja Ulpulle.
– Riittävän kärsivällinen ja sinnikäs, mutta kuitenkin tarvittaessa herkkä ja osaava ratsastaja, joka lukee hevosen elekieltä hyvin.

13.09.2014 Estevalmennus, valmensi Veera/pulmakala
Huolehdin kerrankin siitä, että olisin ajoissa valmennuspaikalla, sillä halusin kasata radan etukäteen. Olin ehtinyt raahata puomeja kentälle muutamia, kun tummanruunikko suomenhevonen ratsastajineen harppoivat kentälle enemmän tai vähemmän yhteisymmärryksessä. Tervehdittyämme ja rupateltuamme hetkisen valmennuksen tavoitteista annoin ratsastajalle luvan nousta orin selkään ja aloittaa alkuverkan. Kokosin haluamani esteet ja keskityin sitten ratsukkoon. Totesin heti alkuun, että tänään on Ulpun jarrut hukassa. Hevonen tallusti itsepäisesti eteenpäin ratsastajan pysähtymiskehotuksista huolimatta. Kolme kierrosta Ulpu ehti seurata kaviouraa ennen kuin se pysähtyi nytkähtäen. Kehotin ratsastajaa kokeilemaan muutamaan otteeseen uudelleen pysähdyksiä ennen kuin aloittaisimme esteet, sillä sitten olisikin tukalat paikat, jos ori vain painaisi ympäri kenttää pysähtymättä. Temmonvaihtelut (lähinnä hidastavaan suuntaan) ja monet voltit ja ympyrät tekivät tehtävänsä, ja pääsimme esteiden pariin. Ulpu kuumui ihan silmissä, ja kun se sai luvan lähestyä ensimmäistä pystyestettä. Ennen esteen ylittämistä Ulpu vaihtoi itsenäisesti askellajia muutamaan otteeseen ja meno näytti varsin horjuvalta. Este ylitettiin puomia pudottamatta. Ohjeistin ratsastajaa antamaan Ulpulle selkeät avut, kannustamaan tätä ja istumaan selässä mahdollisimman paikoillaan. Ohjeitani noudattamalla ratsukko sai uudelleen ja uudelleen paremman suorituksen, mutta kun puomia nostettiin kahdeksaankymmeneen senttimetriin, hyppyjä ei voinut sanoa puhtaaksi hyvällä tahdollakaan. Raahasin ponnistuspuomin, joka auttoi vähän oria laskelmoimaan ponnistuskohdan. Ratsastajaa muistutin muutaman kerran istumaan selässä mahdollisimman aloillaan ja tiiviisti, ja vähän ajan kuluttua meno alkoikin jo näyttää paremmalta. Kun olimme saaneet usean miellyttävännäköisen hypyn, annoin ratsukolle luvan tehdä loppuverkan omaan tahtiin. Samalla annoin ratsastajalla vielä muutamia vinkkejä. Alle 80cm esteiden kanssa kannattaa vielä jatkaa treenaamista, että ori oppii paremman hyppytekniikan, mutta kapasiteettia sillä riitti keveästi 80cm kunhan ratsastaja on läsnä ja taidokas.

20.09.2014 Estevalmennus, valmensi bertta
Tällä valmennuskerralla piti melko montakin kertaa huomauttaa Lissulle pohkeiden käytöstä, Ulpu mateli nimittäin sekä käynnissä, että ravissakin tavallista hitaampaa ja laiskempaa tempoa. Tänään hypättäisiin jumppasarjaa! Ennen hyppäämistä kuitenkin lämmiteltiin Ulpu kunnolla, ja se tapahtui myöskin laukkatyöskentelyn avulla. Esteharjoitukset aloitettiin ensin vain yksittäisellä esteellä, joka asusteli toisen pitkän sivun keskellä, mutta kuitenkin niin, että sen vierestä uralta mahtui menemään helpostikin. Aluksi pysty oli vain 50 cm korkea, sitten se oli 60 cm, ja sen jälkeen vielä 80 ja 85 sentin korkuinen. Ulpu kyttäsi estettä välillä, kun allakin oli vesimatto. Energinen, ja ennen kaikkea innokas ori kyllä olikin, vaikka ei sitä kyllä alkuverkkojen perusteella voisikaan uskoa! Jumppasarjaa alettiin tulla joskus valmennuksen puolessa välissä. Vauhtia Ulpulla kyllä riitti, ja tällä kertaa jouduinkin huutamaan Lissulle pidätysohjeita. Jumppasarjaa tultiin korkeimmillaan 75-senttisenä, ja se sujuikin mainiosti.

29.09.2014 Maastoestevalmennus, valmensi bertta
Heti kun narri oli jo lämmitellyt pellolla kiinteiden maastoesteiden seassa jääräpäistä ja virkeän näköistä Ulpua tarpeeksi käynnillä, sekä myös ravillakin, ratsukko teki vielä ohjeideni mukaan parit kontrolliharjoitustehtävät, jonka jälkeen päästinkin he hyppäämään vielä toistaiseksi matalaa radanpätkää pellon keskiosalle.

Ratsukko meni siis hyppäämään kyseistä radanpätkää melko suurikokoiselle alueelle, jossa piti sarjan hyppäämisen jälkeen tehdä myös paljon taivutteluita laukassa, sekä siirtymien jälkeen ravissakin, joista Ulpu ei selvästikään tykännyt, vaan kulki jäykkänä, eikä sillä ollut todellakaan aikomustakaan totella kuskinsa ohjeita.

Ulpu hyppäsi silti hyvin ja ilmavaralla, vaikka sianselkä ja rengaseste (tai ne molemmat yhteensä, ihan miten vain) olivatkin niin kauhean pelottavia. Tokihan ori oli innoissaan ja piti maastoesteiden hyppäämisestä, vaikka kyttäämisiä tuli ja vauhti vain koko ajan kasvoi ja kasvoi.

Valmennuksen loppupuolella käskin narrin mennä Ulpun kanssa vielä vähän pitempi rata, kun Ulpukin oli niin innoissaan ja kiltisti ollut, vaikka alussa olikin etenkin taivutteluiden kanssa ongelmia, mutta eipä ne hirveästi esteratsastukseen liitykään. (okei kouluratsastus on esteratsastuksen perusta, että totta kai liittyy...)
Ihme ja kumma, viimeinen hieman pidempi radanpätkä hypättiin todella onnistuneesti, eikä Ulpu edes yrittänytkään lähteä käsistä, eikä mitään muutakaan vastaavaa tai sen tapaista ylipäätänsäkään. Tosin loppuraveissa ori yritti koko ajan ottaa laukalle, mutta mitäs pienistä..

Valmennus onnistui oikeasti todella hyvin ja narri oli Ulpun selässä oikein näyttävä ja ylpeyttäkin saisi hieman enemmän ratsastajalla olla valmennuksen onnistuneisuudesta!

07.10.2014 Kouluvalmennus, valmensi alhippa
Saapuessani pitämään valmennusta ennestään minulle tuntemattomalle ratsukolle olin kyllä hetken epäileväinen kentän laidalta menoa katsottuani. Ratsukko oli pyynnöstäni aloittanut verryttelyn juuri ennen saapumistani ja Ulpu liikkui melkoisen tahmeasti ja haluttomasti. Pohdin mitäköhän tästä kouluvalmennuksesta mahtaisi tulla. Siinä kohtaa alkoikin sitten tapahtumaan. Selästä käsin käytiin selkeästi tahtojen taisto ja melkoisen nopealla tahdilla alkoi orista irtoamaan jotain aivan muuta, kuin haluttomasti eteenpäin raahautuva jalkojaan nostamaton patukka. Ratsastaja tosin sai kyllä työskennellä hiki hatussa siellä selässä, mutta sehän sopii varsin mainiosti minulle.

Päädyin lopulta hieman ex tempore heittämän valmennukseen siirtymisiä saadakseni ratsukon vielä napakammin liikkeelle. Aloitimme ravissa harjoitusravi keskiravi harjoitusravi siirtymisin kaviouralla. Alku oli hieman tahmea orin tuntuessa hieman hitaaksi avuille. Käskinkin ratsastajaa käyttämään raippaa rohkeasti ja napakasti aina kertaluontoisesti pohkeen taakse samanaikaisesti pohkeen kanssa, kun tarkoitus oli saada tehokkaampaa etenemistä. Parin muistutuksen jälkeen alkoi Ulpu samaan itsensä ratsastajan alla liikkeelle ja tuntui, että samalla orin ryhtin löytyi pari senttiä lisää korkeutta. Kun ravi alkoi sujumaan, siirryimme laukan pariin samalla tehtävällä. Harjoituslaukka keskilaukka harjoituslaukka siirtymisiä kaviouralla napakasti ja varmasti. Tässä askellajissa ori tuntui löytävän heti ideanjuuren ja ratsastaja selässä sai hieman höllätä otettaan selässä, vaikka ratsastettava edelleen olikin. Laukassa tehtävä sujui huomattavan hyvin ja kiitokseksi siitä päädyimme tekemään, jotain mistä ori hieman saatiin innostumaan enemmänkin. Hain ihan vain puomin maahan ja puomin avulle teimme vaihtoja askeleessa. Pieni hämy toimi erittäin tehokkaasti, sillä Ulpu selkeästi löysi itsestään lennokkuutta moisen "esteen" kanssa ja täyty myöntää, etten toviin ole yhtä napakoita ja näyttäviä askeleessa vaihtoja nähnytkään.

Loppuun ratsukon itsenäinen jäähdyttely antaessani palautetta. Ratsataja antaa itsestään hyvin motivoituneen ja määrätietoisen kuvan ratsastaessaan tällä hivenen hitaasti lämpiävällä yksilöllä. Vielä hieman rohkeammin raippaa saisi käyttää, se kun ei lopulta kuitenkaan ole rangaistusväline vaan muistutin ja toimii parhaiten samanaikaisesti pohkeen kanssa, aivan pohkeen välittömässä läheisyydessä. Raipan käytön ei myöskään tarvitse olla jatkuvaa, vaan kun pohje alkaa menemään lävitse, raipan apu voidaan jättää pois. Kovasti toivotan tsemppiä tälle sympaattiselle ratsukolle, jonka molemmat osapuolet saavat kyllä työskennellä tosissaan edetäkseen haluttuun suuntaan.

27.10.2014 Estevalmennus, valmensi sylttis
Aurinko paransi mielentilaa ja Ulpun varsinkin. Ori sangen tihkui intoa, kun huomasi kentälle rakennettavan esteitä juuri häntä varten. Alkukäynneissä oria ei siis tarvinnut kovinkaan paljoa maaritella liikkumaan reippaammin sillä tempo oli jo nyt lähellä ravia. Raviin siirryttäessä ori oli valmis tarjoamaan laukkaa, mutta ratsastaja teki hyvät puolipidätteet, jotta ori rauhoittuisi hieman ja keskittyisi meneillään olevaan, eikä kyttäisi kokoajan esteitä. Ravissa tehtiin paljon voltteja ja laukkaan siirryttäessä voltteja ei voinut vähentää. Ulpu rauhoittui hyvin volttien myötä ja muutama pysähtyminen väliin, rauhallisella seisomisella, toimivat myös. Oli aika alkaa lämmittelemään esteitä ja Ulpu oli heti valmis laittamaan parastaan! Ori pisti jokaiseen hyppyyn kaikkensa, eikä turhaa puomin tipahtamis vaaraa ollut. Hypyissä oli hyvää ilmavaraa, mutta ei liioitellusti. Varsinaiseen kisatasoon päästessä esteissä Ulpun innostus tai hienot hypyt eivät kadonneet. Hypyissä tuntui olevan hyvälaatu, mutta vauhtia orilla kyllä piisasi ja ratsastajalla oli kyllä riittämiin töitä orin pidättämisessä. Omaa vauhtia ori olisi varmasti kiitänyt esteillä tonni lasissa. Innokkuutta hillittiin tasa muutamilla volteilla ja pysähdyksillä muutamaan peruutusaskeleeseen. Esteiden lähesmitymiset olivat selvät ja tasaiset, ratsastaja pidätti oria hyvin, jotta esteelle ei turhia rynnitty. Ponnuihin Ulpu panosti jo itsenäisesti kaikkensa, mutta alastulossa ratsastaja sai aina olla oria askeleen edellä. Miettiä valmiiksi uusi este ja mitä reittiä sinne mennään sillä Ulpu valitsisi aina juuri päinvastaisen suunnan, senkin takia, koska lähin este olisi juuri sillä toisella puolella, mutta silloin mahdottomasti kulmasta mentävä. Ulpu ei liiemmin ajatuksia haaskannut miettimiseen minne seuraavaksi sillä vauhti lieni orille pääasia. Lopputunnin viimeisilläkään esteillä Ulpu ei näyttänyt väsymyksen merkkejä, mutta loppukäynteihin siirryttäessä ori vasta näytti, että oli rankkakin treeni takana.

07.11.2014 Kouluvalmennus, valmensi Uppe
Valmennettavana minulla oli tänään sinänsä ihan taitavanoloinen ratsastaja, jonka oli tarkoitus aloittaa Ulpun kanssa aktiivinen treenaus ja sen myötä kilpaileminen. Tämä oli ratsukon ensimmäisiä yhteisiä ratsastushetkiä, joten tekemistä riitti. Ja riittää edelleen. -Uskalla sanoa sille vähän selkeämmin mitä tahdot. Jos se ei pysähdy, kieputat sitä pienellä voltilla niin kauan että uskoo. Vielä pienemmällä! Noin, huomaatko, ei se jaksa kauhean kauaa itsensä ympäri hyöriä, opastin ratsastajaa, kun siirtymätehtävä ei ihan ottanut onnistuakseen hevosen määrätessä suunnan ja vauhdin aivan liian määrätietoisesti. Valmennuksen aikana maneesin seinien sisäpuolella soi epätoivoinen huokailu ja tirisi itku, mutta jos joku olisi sattunut avaamaan maneesin ovet viimeisen ympyrällä suoritettavan siirtymätehtävän aikana, olisi tulija luultavasti katsonut ihaillen ratsukkoa ja miettinyt, että onpa siinä tasapainoinen kaksikko. -Onko meistä noin niinkuin yhtään mihinkään? ratsastaja kysyi varovasti siirryttyään kävelemään loppukäyntejä. Teki mieli sanoa, ettei vielä ainakaan vuoteen, mutta koin parhaakseni tsempata tyttöä ja mainostaa kollegaani, joka selvittäisi tämänkin vyyhdin.

25.11.2014 Kouluvalmennus, valmensi kuristaja
Saavuin paikalle ja aloin tomerasti selostamaan päivän kuvioita ja mitä tekisimme ja milloin tekisimme. Pyysinkin kokoamaan ohjat ja alkaa työstään oria käynnissä muunmuassa pysähdyksillä ja volteilla. Tarkoituksena olisi käynissä jo saada ori kuulolle ja työstämään hieman lihaksiaan, askellus oli näppärä orilla, eikä ihme kyllä se testannut tällä kertaa ratsastajaansa. Tätä sitten ihmeissäni kysyinkin ja kuulemma alkuverkat olivatkin olleet yhtä tuskaa ratsastajan mielestä, ori ainakin näytti tyytyvän asemaansa. Kokeilisimme hieman keskikäynnin kokoamista tällä kertaa ennenkuin siirtyisimme muihin tehtäviin. Ori oli hyvin helppo saada itse keskikäyntiin, askel pidentyi sopivassa suhteessa ja askellus oli eloisaa, säännöllistä ja puhdasta niinkuin sen kuuluisikin olla. Itse keskikäynnin kokoaminen oli myös orille helppoa. kuin heinänteko, eikä koitunut ongelmaksi millään tapaa. Lähdimme seuraavaksi työstämään lisättyä ravia, joka meinasi karata välillä laukaksi. Ratsastaja piti kumminkin hyvän ohjastuntuman, mutta samalla ollen käsistään pehmeä. Loppujen lopuksi saimme oikein hyvän lisätyn ravin esiin orista ja askeleet olivat hyvinkin matkaavoittavia ja takaosa työskenteli hyvin. Kehuin ratsukkoa tästä ja pyysin heitä nostamaan laukan, tehtävänä oli aluksi vain tehdä siirtymisiä laukasta-raviin ja toisinpäin, sekä tehdä voltteja, että saisimme Ulpunkin kuulolle tässäkin askenlajissa. Seuraavaksi kokeilisimme vastalaukkaa, joka oli hieman haasteellisempi Ulpulle ja askel meinasi rikkoutua kokoajan. Tasapaino orilla oli hankala pitää ja sen takia painoitinkin, että ratsastajan pitäisi istua mahdollisimman rauhassa ja suorassa selässä. Kokeilimme uudestaa, vastalaukka kyllä nousi, mutta ori vaihtoi sen oikeaksi laukaksi parin laukka askeleen jälkeen. Työstimme tätä niin kauan kunes saimme läpi sen mitä haimme, pikku hiljaa matka pidentyi ja pidentyi kunnes se oli sitä mitä haimmekin orilta. Jätimme vastalaukka tehtävät saman tien onnistuttuamme siinä parisen kertaa. Viimeiseksi kokeilisimme avotaivutusta kootussa ravissa, tämä taasen onnistui Ulpulla hyvin ja taipuikin nätisti haluttuun muotoon, eikä ongelmia ilmennyt juuri minkäänlaista. Kehuin ratsukkoa ja pyysin heitä loppuveryttelemään itsenäisesti. Päätimme siis lopettaa tältä erää.

30.12.2014 Kouluvalmennus, valmensi Víva
Valmennettava ratsukko saapui maneesiin melko hitain askelin. Ulpun huomatessa maneesin ammottavan tyhjyyttään, alkoi se luimia epäluuloisesti ympärilleen. Ilmeisesti tyhjä maneesi ei miellyttänyt Ulpua. Tervehdin narria reippaasti ja hetken lörpöttelyiden jälkeen, pyysin häntä ottamaan ratsunsa kanssa alkuverryttelyt itsenäisesti. Seurasin tarkkaavaisesti maneesin reunalta, kun narri alkoi verrytellä oriaan melko laiskoissa merkeissä. Ulpu kun tuntui ottavan avut vastaan pienellä viivästyksellä, jolloin ratsukko ei ainakaan toiminut näpsäkästi, jos sen pystyi näin suoraan sanomaan. Pienten herättelyiden jälkeen alkoi ratsukko kuitenkin työskennellä reippaammissa tunnelmissa, kun Ulpukin tuntui aktivoituvan. Narri otti Ulpun kansssa siirtymisiä sekä pysähdyksiä. Hän myös taivutteli oriaan ja Ulpu taipuikin melko sutjakkaasti, miettien miten kankean oloinen se oli ollut tullessaan maneesiin. Tai ainakin kankealta se näytti. Aloittaessamme varsinaisen valmennuksen, pyysin narria ottamaan Ulpun kanssa laukkaa kahdeksikoilla. Hetken päästä pyysinkin heitä jo ottamaan vastalaukkaa kahdeksikoilla. Alkuun vastalaukka tuntui narrista hieman kummalliselta - puhumattakaan Ulpusta, mutta hetken mentyään sitä, ei se tuntunutkaan enää niin oudolta. Seuraavaksi pyysin narria ottamaan orinsa kanssa pohkeenväistöä, jonka jälkeen pyysin häntä ottamaan myös raviväistöjä. Väistöt onnistuivat heiltä hyvin, eikä siinä ainakaan ollut oikeastaan ollenkaan moitittavaa. Ulpu astui hyvin ristiin ja oli reipas tehtävien aikana. Lopuksi pyysin ratsukkoa ottamaan vielä takaosakäännöksiä, johon olikin aika lopetella valmennus. Valmennuksen loputtua kiitin ratsukkoa hyvästä työstä. Sitten lähdinkin, jolloin narri jäi lopuverryttelemään Ulpua maneesiin.

Päiväkirja

Päiväkirjaan

Hoito-ohjeet

Päiväjärjestys
maanantai: vapaa
tiistai: koulua
keskiviikko: (maasto)esteitä
torstai: verryttelyä sileällä
perjantai: kevyt koulutreeni
lauantai: pikkuesteitä kavalettiverkkaa
sunnuntai: kevyt koulutreeni

Hoito- ja loimitusohjeet
Fleeceloimi jos hikinen tai pesty.
Talutetaan suitset päässä.

Varusteet
Ratsastaessa yleissatula, tavalliset suitset alaturpahihnalla ja kolmipalat.
Hypätessä estesatula, tavalliset suitset alaturpahihnalla ja olympiakuolaimella, panssarivyö ja jännesuojat etusiin.
Maastoon yleis-/estesatula, tavalliset suitset alaturpahihnalla ja olympiakuolaimella, panssarivyö (hypätessä) ja suojat joka jalkaan.