Talvitiainen VH15-018-0355
29.10.2016 rakas Tumppumme siirtyi ajasta ikuisuuteen. Oria jää kaipaamaan koko talliväki.| Nimi | Talvitiainen "Tumppu" | Kasvattaja | Susiraja, Suomi |
| Rotu, sukupuoli | suomenhevonen, ori | Omistaja | Susiraja (VRL-06046 ja VRL-12701) |
| Säkäkorkeus, väri | 161cm, rautias | Meriitit | YLA1, KTK-III, SLA-I, ERJ-I, KERJ-I |
| Syntynyt, ikääntyminen | s. 10.01.2015, 28v satunnainen (3v 31.01.2015) |
Painotuslaji, koulutustaso | kenttä-/esteratsastus he B / 100cm / 90cm / helppo |
20.07.2015 kultapupumme pääsi kirjoihin ja kansiin KTK-III -palkittuna pisterivillä 18 + 16 + 17 + 15 = 66p. - aivan mahtavaa!
02.05.2016 Tumpulle myönnettiin jälkeläisluokka C.
30.06.2016 ori antoi taas aihetta ylpeyteen, kun ERJ:n laatuarvostelusta irtosi 108,5 pistettä ja ERJ-I -palkinto!
31.08.2016 kultapoikamme edusti erittäin hienosti YLA-tilaisuudessa. Orin pistesaalis oli komeat 103p., ja palkinnon - YLA1! - lisäksi Tumppu oli AP3, ja sillä oli kahden muun hevosen kanssa parhaat tekstipisteet.
25.09.2016 juhlimme Tumpun uusinta meriittiä; KERJ-I 108 pisteen kokonaistuloksella. Meidän hieno oripoikamme.
20.10.2016 ori sai viimeisen sulan hattuunsa; SLA-I 101 pisteellä. Olemme niin ylpeitä!
© kuvaaja ei halua nimeään mainittavan
Luonnekuvaus
Tumpun vanhempia pohdittiin kauan. Oli selvää, että haluamme Törpöstä varsan, joka jatkaa emänsä nimilinjaa, mutta törmäsimme siihen tavanomaisimpaan ongelmaan; sopivaa oria ei muka ollut. Jossain kohti aloimme kypsytellä, puolitosissaan ja ajatusleikkinä, millaisen varsan Petkele ja Törppö saisivat aikaiseksi (vaikka yhdistelmästä olikin jo olemassa tammavarsa). Aikamme pohdittuamme totesimme, ettei kyseinen yhdistelmä voi olla yhtään sen huonompi kuin muutkaan, joista olemme varsaa tehneet. Tuumasta toimeen, siis.
Petkele ja Talventörröttäjä saivat aikaiseksi komean, rautiaan oripojan, josta aikanaan kasvoi lähes isänsä kokoinen orinroikale. Varsa nimettiin Talvitiaiseksi – koska mitä ori nyt maskuliinisella nimellä tekisi? -, lempinimeksi taas muodostui hyvin pian Tumppu. Orista kasvoi energinen, hyväntuulinen kaveri, joskin myös ajoittain raivostuttava pojanviikari. Ratsukoulutus oli vähän... haastavaa, koska Tumppu oli vain menemässä ja tekemässä, vaikkei vielä osannutkaan. Koulukiemuroiden kanssa kenelläkään ei riittänyt kärsivällisyys, vaikka Tumpulla olikin taitoa, joten helppoon B:hen jäätiin. Esteitä raudikko sitten suorittikin hyvällä tekniikalla 100/90cm asti, ja selkeästi nautti hyppäämisestä ja vauhdin hurmasta.
Tumpun kanssa vallataan kenttä- ja esteradat, revitään hiuksia orin kolttosten vuoksi ja ratsastellaan monet kesäiset maastoretket ilman satulaa, kaikessa rauhassa vailla kiirettä. Vaikka orissa omat vinkeytensä on, niin tässä on hevonen, jonka sydän on pohjimmiltaan kultaa ja joka voisi tähdittää nuorten hevoskirjoja ja nousta jokaisen hevoskärpäsen pureman suosikiksi.
Tumppu on tallin Vaahteramäen Eemeli ja renttuhurmuri samassa paketissa. Tuntuu, että hevonen ei koskaan ole kasvanut kunnolla aikuiseksi, vaan on säilyttänyt pojanviikarin sisällään – ja päästää sen vielä ulos. Tumppu on kova poika tekemään isompia ja pienempiä jekkuja, repimään omat ja muiden loimet, availemaan lukkoja karkureissuille päästäkseen.. Tähän elikon kohdalla kyse on kylläkin uteliaisuudesta sekä liikaenergiasta, sillä ilkeä tai uppiniskainen ori ei ole. Tumpun kanssa lapsetkin voivat puuhastella rauhassa, eikä raudikko huomiota saadessaan ole muutenkaan lähdössä yhtään mihinkään. Hoitajan taskuissa olevat herkut saattavat kadota parempiin suihin hämmästyttävän nopeasti, joten kannattaa tyhjentää taskunsa ennen Tumpun kanssa puuhastelua.
Kannattaa viedä suosiolla Tumppu pesukarsinaan. Se seisoo kyllä paikoillaan kuin tatti, vaikka lapset sitä hoitaisivat vapaan karsinassa, mutta ori on niin utelias ja energinen, että helposti tuuppii hoitajan kumoon etsiessään herkkuja ja heittää harjat käytävän toiseen päähän. Ketjuissa se on huomattavasti helmpompi, sillä Tumppu tietää silloin, ettei saa huseerata mitenkään päin. Jalat pysyvät maassa kuin liimattuna, eikä turpakaan ole koko aikaa siellä, harjat eivät katoa parempiin suihin eikä ori pureskele riimunnarua. Raudikko nauttii suunnattomasti pitkistä jynssäyshetkistä, mutta ei sitä kiusaa nopea pikaharjauskaan. Kengittäjä ja eläinlääkäri ovat Tumpun kavereita, etenkin jos antavat sille jonkin pienen namin ennen toimenpiteitä. Poikkeuksetta oria kehutaan todella fiksuksi käsiteltäväksi, mihin olemme todella tyytyväisiä.
Taluttaessa Tumppu on energinen töpsyttäjä, mutta fiksu se on - se ei koskaan tule päälle, eikä revi tai kisko. Taluttajan tulee toki olla läsnä, sillä ori käyttää liian löysän taluttajan hyväkseen ja poistuu paikalta ripeässä ravissa. Kun taluttaja vain tuntuu olevan läsnä ja tilanteen tasalla, se teputtelee vieressä reippaasti, mutta hösäämättä. Lastauksessa Tumppu saattaa temppuilla ("huikamala en mä tonne voi mennä!"), mutta viimeistään, kun sen takaosaa painetaan kevyesti liinoilla se kävelee autoon sujuvasti kuin mikä. Matkustajana ori on äänekäs (hirnuntaa riittää), mutta rauhallinen - pois autosta sillä on hieman kiire, mutta ei se sentään juokse.
Tumppu on vallan ihana ratsu, mutta sillä ei ole tarpeeksi keskittymiskykyä ja malttamista suoranaisiin koulukiemuroihin. Kapasiteettia riittäisi varmasti vaikka vaativaan B:hen, mutta sen sijaan orin kanssa on juututtu helppoon B:hen koska ei, hän nyt vain ei voi suorittaa tätä laukanvaihtoa käynnin kautta eikä hän oikeastaan voi nyt hirvittävästi tehdä sitä myöskään askeleessa ja oho kun nyt tulikin kompastuttua omiin kinttuihin. Perustyöskentelyssä Tumppu on kuitenkin aivan ihastuttava, ässä ratsu jonka selästä ei haluaisi alas. Toki se on hieman malttamaton, mutta sen energisyys ja työmotivaatio ovat aivan omaa luokkaansa. Ori toimii melko kevein avuin, kunhan vain huomaa ne, aika ajoin sille joutuu huomauttamaan raipalla tai kannuksella pohkeen olemassaolosta tai ottamaan terävämmän pidätteen, koska Tumppu nyt vain unohti noudattaa sitä ensimmäistä komentoa.
Tumppu toimii aina, mutta onko sillä liian kiire suorittaakseen aivan nappiin on välillä melkoinen kysymysmerkki. Periaatteessa se tekee kaiken aina oikein ja hyvin, mutta kiireisyys meinaa kouluradoilla olla ongelma, sillä sileätyöskentelyn venyessä ori tuppaa myös hieman kuumumaan. Parhaimmillaan Tumppu kuitenkin on, yllättävää kyllä, kun jättää satulan pois ja lähtee vain humputtelemaan, mentiin sitten kentällä, pellolla tai maastossa. Parhaat uintireissutkin syntyvät yleensä Tumpun kanssa.
Hyppääjänä ori on reipas ja ilahduttavan järkevä. Välillä Tumppu innostuu tekemään liioitellun isoja hyppyjä tai laukkaamaan paikoillaan esteiden välissä, mutta pääasiassa ori on fiksu estehevonen, jonka kanssa tekee mielellään töitä. Raudikko ei suoranaisesti kuumu, innostuu kyllä, jolloin ratsastajan täytyy muistaa istua syvälle satulaan ja tehdä pidätteitä, tai orin jäädessä laukkaamaan paikoilleen antaa reippaasti pohkeita. Ponnistuspaikat Tumppu tuntuu löytävän itsekseen, laukassa on hyvin säätövaraa ja ketteränä kaverina raudikko kykenee vähän tiukempiin kurveihin, kunhan lähestymiselle jää riittävästi tilaa. Turhan lyhyt lähestyminen, aivan kuten liian vino lähestyminen, aiheuttavat kieltoja. Turhan päiten hevonen ei kuitenkaan kiellä, hyppääminen on todennäköisesti parasta, mitä ori tietää. Ponnua löytyy metriin ja tekniikka on hyvä, estetreenit Tumpun kanssa menevät harvemmin mönkään.
Kun lähdetään maastoilemaan, syntyy tappelu siitä, kuka saa Tumpun. Ori toimii yksin ja porukassa, taipuu reippaaseen ja hitaaseen menoon eikä ole moksiskaan oikeastaan mistään, mikä maastossa tulee vastaan. Toki pakoeläin säikkyy, mutta Tumppu ei lähde lapasesta ennen kuin tosissaan on varma, että on vaarassa joutua ruokalistalle. Miellyttäväliikkeisellä orilla on mukava ratsastaa vaikka ilman satulaa, ja uimamahdollisuudet kannattaa ehdottomasti käyttää hyväkseen; Tumppu rakastaa vettä. Maastoesteillä ori on varma suorittaja, joka etenee reippaasti esteeltä toiselle ja tekee hyvät, tasapainoiset hypyt joka esteellä. Tumppu ei kyttää mitään esteitä tai kieltele turhia, mutta jos lähestyminen on armottoman huono niin fiksuna kaverina hevonen ennemmin kieltää, kuin menee ympäri.
Kisapaikalla Tumppu on aina täpinöissään, ja sille joutuu välillä raipan napauksella lavalle muistuttamaan, että ihminen on mukana. Oria ei kuitenkaan tarvitse mäiskiä tai kiskoa, sillä pieni, napakka kosketus riittää kertomaan, ettei nyt voi käyttäytyä noin. Raudikko on hirvittävän äänekäs kisapaikalla, mutta koska sen huutaminen ei vaikuta käytökseen, eikä se lopeta huutamista komentamallakaan, sen annetaan huutaa. Vaikenee se siitä sitten joskus. Ratsain joutuu tekemään huomattavasti enemmän töitä, jotta Tumppu keskittyisi, sillä se helposti alkaa miettiä vain muita hevosia ja yleisöä. Suoritus on kuitenkin yleensä suht sujuva, kunhan verkassa muistaa valmistella orin kunnolla.
Sukutaulu
| i. Petkele ✝ YLA1, SLA-I*, ERJ-I, KERJ-I, KRJ-I sh, rn, 165cm |
ii. Vorokki evm, sh, m, 168cm |
iii. Vesuritappo evm, sh, m, 169cm |
| iie. Nauriskuoppa evm, sh, m, 163cm | ||
| ie. Pokara evm, sh, rn, 163cm |
iei. Pertuska evm, sh, rt, 166cm | |
| iee. Kolomarauta evm, sh, prn, 163cm | ||
| e. Talventörröttäjä ✝ YLA1, SLA-I*, ERJ-II, KERJ-II sph, vrt, 143cm |
ei. Liukastuva evm, sh, trt, 145cm |
eii. Kotkotkelmi evm, sph, trt, 148cm |
| eie. Jäitänne evm, sph, rtkm, 145cm | ||
| ee. Talvitango evm, sph, vrt, 140cm |
eei. Villehart Valssaa evm, sph, vrt, 140cm | |
| eee. Omilla Lumilla evm, sph, vrt, 143cm |
ii. Vorokki menetettiin pieleen menneen ähkyleikkauksen vuoksi aivan liian aikaisin. 168-senttinen, musta ori ei ollut rakennevoitto (2cm takakorkea, sapelihakuiset ja ventovuohisiset, joskin kestävät jalat, pieni ja kolho pää, lyhyt niska ja selkä, raskas etuosa ja kevyt takaosa..) millään mittarilla katsottuna, mutta suorittaja se oli. Varsanäyttelyissä ja shownäyttelyissä oria kehuttiin lähinnä sen ryhdistä ja liikkeistä. He/110cm/CIC1 –tasolla muutaman kauden kilpaillut ori paukutti voittoja ja sijoituksia sellaista tahtia, ettei kukaan meinannut uskoa. Ori hyppäsi hyvällä tekniikalla, sen kaikki askellajit (etenkin lisättyinä) olivat korkeat, tahdikkaat ja näyttävät, minkä lisäksi Vorokki oli rohkea ja miellyttämisenhaluinen ratsu. Käsitellessä hevonen oli hyvin helppo ja asiallinen sopien lastenkin haliponiksi, ratsuna ori oli sen verran herkkä ja kuumuva, että vaati osaavan ihmisen selkäänsä; etenkin esteillä hevonen saattoi hyväluontoisuudestaan huolimatta olla kovasuinen ja vain kaahata esteeltä toiselle, ellei ratsastaja osannut asiaansa. Vorokki napsi kisavuosinaan suomenhevosten este- ja kenttämestaruuden, edusti Suomenratsujen Kuninkaallisissa ja vaihtoi omistajaa hyvin suuresta rahasummasta. Uusi omistaja alkoi valmistella herrasmiesoria kantakirjausta varten ja astutti muutamia omia sekä tuttaviensa tammoja Vorokilla. Kotona treenattiin myös esteitä aivan uudella innolla, Vorokilla oli tarkoitus siirtyä avoimiin 120cm esteluokkiin seuraavana keväänä.
Vain 11-vuotiaana epäonnistuneen ähkyleikkauksen vuoksi kuollut Vorokki jätti vain 13 varsaa, kaikki hieman eri tasoisten tammojen kanssa. Ori periytti erittäin vahvasti estekapasiteettiaan, heikosti liikkeitään ja vaihtelevasti rakennettaan; tamman rakenteella oli kuitenkin suurempi vaikutus. Suurin osa vorokkilaisista on kilpaillut erinomaisella menestyksellä etenkin este- ja kenttäradoilla, ja ori on haluttu nimi ratsuhevosten sukutauluissa.
iii. Vesuritappo oli tajuttoman komea tukkajumala, jonka pienet rakennevirheet eivät pistäneet silmään tai haitanneet käyttöä. Musta, 169-senttinen komistus oli vankkarakenteinen, hyväryhtinen ratsutyyppinen hevonen, joka teki iloisesti sekaisin kaikkea työhevoshommista ratsun töihin. Vesuritappo oli korrekti, sopusuhtainen hevonen, jonka niska oli valitettavat lyhyt, etuset sapelihakuiset ja vuohiset hieman vennot joka jalassa. Tapaninpäivän rekiajelu tehtiin Vesuritapolla, talvisin ori oli suosittu myös hiihtoratsastuksessa. Hyvähermoinen ja rauhallinen ori ei ollut millänsäkään, vaikka sen korvissa olisi roikkunut, mutta työntekoon hevonen suhtautui haudanvakavasti. Tukkajumalalla kierreltiin jonkin verran pikkukisoja (mätsäreitä, hiihtoratsastus- ja laukkakisoja) sekä muutamat seura- ja alueluokat, mutta ennen kaikkea komistus oli koko perheen harrasteratsu. Vesuritapolla oli korkeat, elastiset ja tahdikkaat liikkeet, joilla olisi pärjännyt kansallisissakin koulukisoissa. Orin estetekniikka oli hyvä, mutta ponnistuspaikkoja ori ei osannut kunnolla arvioida vaan tarvitsi niihin ratsastajan apua. Estekapasiteetti riitti kuitenkin 100cm ratoihin vallan mainiosti. Ori oli karismaattinen, näyttävä esiintyjä, joka menestyi etenkin niissä harvoissa koulukisoissa, joihin se vietiin.
Vaikka Vesuritappoa ei kantakirjattu, eikä sillä ole kuin muutama hassu helppo A/100cm -kisatulos, orista tuli kotiseudullaan ihailtu ja haluttu isäori. Pääsyy tähän oli orin komea ulkonäkö, mutta tammanomistajien onneksi Vesuritappo periytti vahvasti hyvähermoista luonnettaan ja monitoimisuuttaan, sekä niitä jouhiaan, joita kaikki jaksoivat ihailla. Ori kuoli 30-vuotiaana omalle laitumelleen.
iie. Nauriskuoppa teetettiin alun perin rennoksi harrasteratsuksi, mutta omistajan innostuttua kilpailemisesta tamma pääsi näyttämään kykyjään vähän joka lajin parissa. Musta, 163cm korkea tamma ei rakenteellaan juhlinut – kaunis pää, hieman raskas ja epäsopusuhtainen, 2cm takakorkea runko, mutta hyväasentoiset ja kestävät jalat -, kapasiteetillaan sitäkin enemmän. Ammattiratsuttajan avustuksella Nauriskuopasta leivottiin he A/110cm –yleispeli, jolla kisattiin myös helppoja kenttäluokkia hyvällä menestyksellä. Nauriskuoppa oli reipas, nöyrä ja yritteliäs hevonen, joka ei pelännyt mitään, meni minne käskettiin ja teki aina parhaansa. Tammalla voitettiin kertaalleen aluemestaruus koulussa ja esteillä, muita sijoituksia ja voittoa löytyy vähän joka lajista seura- ja aluetasolta. Nauriskuopalla oli harvinaisen hyvät liikkeet ja hyppytekniikka, joista tuli kehuja kun tamma kantakirjattiin silkasta päähänpistosta. Tamma teki uskomattoman hyvät kantakirjakokeet (70% koulukoe, esteiltä täydet, samaten luonteesta ja ratsastettavuudesta), ja yhdessä niiden ja kisatulostensa kanssa Nauriskuopasta tuli KTK-I –tamma vaatimattomasta rakenteestaan huolimatta.
Kiitos menestyksensä, Nauriskuoppa sai tehdä viisi varsaa, joiden isät valittiin ennakkoluulottomasti etupäässä suvun perusteella. Nauriskuoppa periytti vahvasti kaikkia hyviä ominaisuuksiaan, minkä vuoksi tammaa kehutaan nykyään erinomaiseksi ratsuperiyttäjäksi. Tamma kuoli 30-vuotiaana.
ie. Pokara oli varmajalkainen, kyvykäs esteratsu, joka teki laajan kilpauran vähän joka lajissa. Ruunikko, 163-senttinen tamma oli matalaryhtinen ja ravurinrunkoinen, ”ihan OK” –liikkeinen hevonen, jonka hyppytyyli pelasti paljon. Tammalla oli kaunis pää, kestävät, hyväasentoiset jalat ja runko, jota olisi pitänyt esitellä kärryjen edessä. Mätsäreissä ja shownäyttelyissä aktiivisesti esitetty ruunikko sai kehnoja arvosteluja ratsuna, muutaman kerran tamma esitettiin ravurina ja tuloksena oli paikka BIS-kehässä. Pokara oli kuitenkin pätevä ratsu helppo B/110cm/harrasteluokka –peli, joka teki siistejä, tasaisia suorituksia sijoittuen silloin tällöin. Tamma oli yleispätevä kilparatsu, joskaan ei aikansa eliittiä. Hyvähermoinen, lauhkealuontoinen Pokara oli vaatimaton kouluratsu, aloittelevien ihmisten unelmaratsu ja pätevä estehevonen, jonka tekniikka, kapasiteetti ja ratatekninen silmä olivat omaa luokkaansa. Pokara osasi paikata ratsastajansa virheitä, hakeutui luonnostaan hyville ponnistuspaikoille ja ymmärsi kieltää silloin, kun askel ei kerta kaikkiaan sopinut esteille. Maastoesteillä Pokara oli aivan yhtä pätevä, ja mikäli hevosen kouluosaaminen olisi ollut parempi, Pokarasta olisi vaivatta saanut kovempitasoisenkin kenttäpelin.
Kolme varsaa tehnyt Pokara periytti vahvasti niin luonteensa kuin osaamisensa parhaita puolia. Rakenteellisesti tamman varsat eivät ole kaksisia, ellei niitä ravureina arvostele, mutta estetekniikaltaan ja laukaltaan Pokaran jälkikasvu on todella laadukasta. Tamma kuoli 26-vuotiaana.
iei. Pertuska, rautiaasta 166cm korkeasta orista odotettiin vaikka ja mitä ravipuolelle sukunsa vuoksi. Ja hyvinhän se odotuksia täytti. Pertuska ei ollut millään tasolla kovin hyvännäköinen hevonen, hontelo, pitkäjalkainen ja isopäinen ori, jolla oli kyllä hyvä kaula ja hyvät jalka-asennot, mutta se oli eriparinen ja varsamainen. Pitkä käynti oli matalaa, ravi pitkää ja lennokasta. Pertuska aloitti kuitenkin juoksemisen juuri niin vahvasti, kuin sillä suvulla saattoikin olettaa. Ori aloittikin uransa pikajunan lailla, paukutellen totosijoja toisensa perään. Valitettavasti nouseva tähti ehti juosta vain kuusivuotiaaksi asti. Pertuska kaatui nimittäin lähdössä kärryjen kanssa ja loukkasi jalkansa - jalka parani, pääkoppa ei, ja ori pelkäsikin kärryjä loppuelämänsä. Pertuska myytiin raskain mielin ratsuksi. Kärsivällisesti opettamalla siitä tulikin oikein pätevä helppo B ja 80cm ratojen peli. Nöyräluontoinen hevonen teki hommansa aina kunnolla.
Ratsusuunnalle Pertuska kirjattiin kolmosella. Jalostusurallaan Pertuska oli suurempi suksee ravipuolella kuin ratsujen parissa. Viitisen ratsupuksuvarsaa tehnyt ori periytti luonnettaan ja raviaan hyvin, mutta kovin vaativiin sen jälkeläisistä ei ollut. Sen sijaan ravivarsat olivat haluttua tavaraa, ne juoksivat lujaa ja tekivät tulosta.
iee. Kolomarauta oli alkuun pelkkä harrastepuksu, mutta omistajansa innostuttua kilpailemisesta tammalla alettiin kulkea harjoitus- ja seurakisoissa, lopulta ihan aluekisoissa. Matalaryhtinen, varmajalkainen ja hyvällä tasapainolla varustettu Kolomarauta ei ollut mikään rakenteellinen riemuvoitto, eikä sen liike tai kapasiteetti riittänyt koulupuolella kuin helppoon B:hen. Matalaliikkeinen tamma ei ollut mikään liitokavio, mutta sai kehuja tarkoista teistä ja kuuliaisuudestaan. Esteillä 163-senttinen punaruunikko oli parhaimmillaan, tammalla kisattiin 90-100cm luokkia ja muutama yksittäinen 110cm luokka. Rauhallinen, vähän seurankipeä ja pohjattoman ystävällinen Kolomarauta oli kaikkien kaveri ja haliponi, joka kilpauransa jälkeen tekikin talutusratsun ja terapiahevosen töitä. Tammaa ei koskaan kantakirjattu, mätsäreissä kierreltiin sitäkin aktiivisemmin. Kolomarauta oli yksinkertaisesti täydellinen perhehevonen ja kaveri pikkukisailuun.
Tamma teki ainoan varsansa ratsutetun ex-ravurin kanssa. Varsa tuli tilausvarsana Kolomaraudan omistajan siskolle, joka koulutti varsasta yleispätevän kilparatsun vähän joka menoon. Kolomarauta periytti tyttärelleen varmajalkaisuutta ja kykyä esteille, niin kapasiteettia kuin teknistä osaamista. Kolomarauta lopetettiin 28-vuotiaana.
ei. Liukastuva oli hyvärakenteinen, näyttävänpuoleinen ori. 145cm korkea tummanrautias sai tyypistään ysiä, muutoin sen pisteet olivat vähän ikävuodesta ja tuomarista riippuen ysiä ja kasia. Liukastuva oli luonteeltaan nöyrä, työteliäs ja kaikkien kaveri, siis täydellinen pakkaus, myös kisahevoseksi sillä Liukastuvalla oli karismaa ja näyttämisenhalua vaikka muille jakaa. Kapasiteetiltaan ori ei todellakaan päätä huimannut, he B/80cm, kenttäkisoissa harrasteluokka ei ollut mikään suuri saavutus, mutta Liukastuva yritti aina kaikkensa. Oria pidetäänkin yhtensä isänsä parhaista jälkeläisistä, sillä vaikkei se ollut huippu oikein missään se oli niin tasaisen hyvä ilman virheitä, että moista sai hakea kissojen ja koirien kanssa. Kyllähän pienhevonen myös suoritti ja sijoittui kenttä- ja estepuolella, myös muutama koulusijoitus käytiin seuraluokista hakemassa. Omistajilleen Liukastuva oli paitsi kilpahevonen myös korvaamaton kaveri koko perheelle, sillä sitä saattoi lapsikin ratsastaa.
Liukastuvaa käytettiin jalostuksessa maltillisesti omistajiensa vuoksi. Kakkoselle kirjattu ori sai nelisenkymmentä jälkeläistä ja se periytti paitsi korrektia rakennettaan myös työmotivaatiotaan ja hyvää luonnettaan. Valitettavasti Liukastuvalla oli periyttäjänä sama ongelma kuin sen isällä, sillä myös kapasiteetikkaampien tammojen kanssa jälkeläisten suorituskyky oli heikonlainen.
eii. Kotkotkelmi tummanrautias, 148cm korkea erittäin huonolla maulla nimetty ori aiheutti naurua paikassa jos toisessakin, mutta myös ihailua. Varsanäyttelyissä tyypistä, rungosta ja ravista tuli pelkkää kymppiä, muuten pisterivi oli ysiä ja kasia täynnä. Luonteeltaan pienhevoskokoiseksi juuri ja juuri jäänyt ori peri pelkästään hyviä ominaisuuksia vanhemmiltaan: loistavan rakenteen ohella se oli nöyrä, helppo käsitellä ja työmotivaatiota oli vaikka pienelle kylälle. Kotkotkelmi ei ollut mikään isojen tai vaativien luokkien suorittaja, helppo B sujui kouluaitojen sisällä, kotona treenailtiin helppoa A:ta, orin ravi oli erinomainen, mutta laukka tai kokoamiskyky eivät riittäneet kunnolla kouluradalle. Hyppyä oli 90cm:n radoille, takajalkojen tekniikassa oli toivomisen varaa, mutta Kotkotkelmin rehellinen yritteliäisyys paikkasi paljon. Kotkotkelmi myytiin nelivuotiaana laatuarvostelujen jälkeen isolla rahalla kenttäratsua etsineelle, joka vei sen tutustumisluokkaan heittämällä. Kotkotkelmi olikin tuttu nimi sijoittuneiden joukossa ja se kirjattiin aikanaan ansaitusti pienhevosena ykköselle.
Jalostuksessa Kotkotkelmi ei ollut ihan niin menestynyt kuin olisi toivottu, mutta ei missään nimessä huono hevonen. Vaikka sille käytettiin kapasiteetikkaita tammoja, jälkeläiset harvemmin suorittivat enempää kuin helppo A/100cm. Rakenteeltaan ne ovat kuitenkin erittäin korrekteja vaikka harvempi on yhtä hyvä kuin isänsä, luonteeltaan Kotkotkelmin varsat ovat isänsä kaltaisia työmyyriä. Orilla on jälkeläisiä yhteensä vähän yli 130.
eie. Rautiaankimo pienhevostamma Jäitänne oli sievä koulutamma, josta ei yrityksistä huolimatta ollut esteradoille. 70-80cm radoilla tamma teki nippa nappa hyväksyttyjä suorituksia, vaikka kimon hyppytyylissä oli paikattavaa. 145-senttinen Jäitänne oli korrektirunkoinen, näyttävä tamma, joka pärjäsi näyttelyissä niin varsana kuin aikuisena, ja vanhempana tamma kantakirjattiin KTK-II –palkinnolla hyvin rakennepistein. Parhaimmillaan pienhevostamma oli kouluradoilla, ja Jäitänne tekikin hyväprosenttisia ratoja helppo B-A –luokissa. Etenkin tamman raviliikkeet keräsivät kehuja niin yleisöltä kuin tuomaristolta. Kotona harjoiteltiin vaativan B:n liikkeitä, täysimittaisena ratana vaativa B olisi ollut kimolle turhan haastava. Jäitänne oli mutkaton, hyväntuulinen hevonen, joskin kotioloissa vähän laiska. Kimon kanssa pärjäsi kuka tahansa, tamma oli hyvän käytöksen ja rauhallisuuden perikuva.
Jäitänneelle valittiin oreja, jotka olivat kisanneet esteitä ja/tai kenttää, koska omistaja halusi tammastaan myös estevarsoja. Jokaisen valitun orin kapasiteetti ei päätä huimannut, mutta omistaja onnistui tavoitteessaan; Jäitänne teki neljä hyvärakenteista, monipuolista varsaa, jotka pärjäsivät niin koulu-, este- kuin kenttäradoilla. Tamma kuoli 27-vuotiaana.
ee. Talvitango sievä vaaleanrautias 140cm korkea pienhevostamma. Se ei ollut erityisen näyttävä tai sykähdyttävä, mutta erittäin korrektirunkoinen (kantakirjauksessa se sai tyypistä 9 ja rungosta 10 pistettä) hevonen. Jalka-asennoissa oli jonkin verran sanomista ja kaviot kuluivat turhan nopeasti, mutta Talvitango sai kuitenkin ulkonäöstään sekä kehuja, että loistavat pisteet kun sitä tarjottiin kantakirjaan. Metriä hypännyt pikkutamma sijoittui usein, voitti suomenhevosten estemestaruudet useamman kerran eikä ollut kouluratsastuksessakaan paha. Talvitango ei kilpaillut kuin helppoa B:tä, mutta siitäkin prosentit olivat todella usein luokkaa 65. Luonteeltaan se oli hieman kipakka, ei sietänyt ketä tahansa ja selästä käsin kilpahevonen henkeen ja vereen. Talvitangon vauhti oli myös huima, teki se mitä tahansa mutta oikean ratsastajan kanssa tamma kyllä suostui rauhoittumaan, joskin se olisi ehkä ollut parhaimmillaan laukkaradalla. Mene ja tiedä, kilpatulosten vuoksi moista ei koetettu.
Talvitangolla oli harmillisesti ongelmia tiineyksien ja varsomisten kanssa, joten se teki vain kolme varsaa joka toinen vuosi. Tarkasti valittujen orien kanssa paljastui, että Talvitango periytti voimakkaasti vauhdikkuuttaan sekä hyppytyyliään, joka sai paljon kehuja erityisesti siksi, että hevonen todellakin käytti selkäänsä. Emälinjaa vaivannut huonojen jalkojen periyttäminen jäi kaikeksi onneksi Talvitangolta pois.
eei. Villehart Valssaa oli perusolemukseltaan vaatimattoman näköinen, joskin ehdottoman sopusuhtainen ja hyvärakenteinen pienhevosori (140cm). Liinaharjainen, vaaleanrautias ori oli taipuvainen lihomiseen, eikä muutenkaan näyttänyt päällisin puolin hyvän mielen tätiratsua kummoisemmalta. Villehart Valssaa oli kuitenkin 100-110cm ratojen estetähti harvinaisen kovilla tuloksilla; ori voitti tai sijoittui joka ikisessä kilpailussa, joihin se osallistui. Kantakirjaan pienhevosori pääsi KTK-I -palkinnolla, erityiskehuja ori sai ratsastettavuudestaan (osiosta irtosikin täydet pisteet). Rehellinen, miellyttämishaluinen ja ehdottoman kiltti ori oli omistajansa silmäterä ja luottoystävä, hevonen, jonka kanssa uskalsi tehdä mitä tahansa. Kouluradat jätettiin välistä orin ravurimaisen ravin takia, laukkaa sen sijaan ei voinut kuin kehua. Hyvä hyppytyyli, sopivasti imua esteille, loistava ratsastettavuus - Villehart Valssaa oli ominaisuuksiltaan ja suorituksiltaan loistava estehevonen, joten ei ollut ihme, että orin tullessa jalostusmarkkinoille tammanomistajat alkoivat tutkia oman tammansa sopivuutta pienhevoskokoiselle estetykille.
Sataan varsaan mahtuu kaikkea harrasteratsusta kisapeliin, mutta Villehart Valssaan jälkeläisten tasosta kertoo orille myönnetty jälkeläisvaliopalkinto. Ori periytti hyvää hyppytekniikkaansa, loistavaa laukkaansa ja erinomaista ratsastettavuuttaan. Rakennettaan pienhevosori periytti vaihtelevasti, yleensä tamman rakenne vaikutti varsaan enemmän. Villehart Valssaa lopetettiin vaikean ähkyn vuoksi orin ollessa 24-vuotias.
eee. Omilla Lumilla, vaaleanrautias pienhevostamma (143cm) oli melko korrektirunkoinen, ja hyvätyyppinen tamma. Sillä olisi ollut hyvä hyppykapasiteetti, todennäköisesti 110cm asti, mutta Omilla Lumillan kavioaines oli todella huonolaatuista ja haurasta, eivätkä sen kintut muutenkaan kestäneet kunnon hyppytreeniä. Kouluradoilla tamma kuitenkin loisti, helppo A -tasolla kilpaillut innokas pikkuhevonen sai erityisesti käynnistään paljon kehuja. Ravi oli hieman maahan sidottua ja laukka vähän kulmikasta, mutta käynti oli pitkää, selkä teki aktiivisesti töitä ja jokainen kasvattaja olisi halunnut sellaisen käynnin varsalle. Innokas, silloin tällöin hieman kiireinen, mutta nöyrä ja rehellinen tamma kilpaili aktiivisesti useamman vuoden kouluratsastuksessa ja kokeilipa Omilla Lumilla myös valjakkoajoa, vaikkei sitä koskaan kisannutkaan. Aikanaan tamma kirjattiin pienhevossuunnalle kakkosella suoritustensa perusteella, vaikka kavioista tuli lähinnä säälivitonen.
Parempijalkaisten orien kanssa Omilla Lumilla teki todella hyviä varsoja. Neljä kertaa varsonut, kolme tammaa ja yhden orin saanut tamma periytti kyllä huonoja kinttujaan ja heikkoja kavioitaan, mutta ei erityisen vahvasti. Varsat olivat todella päteviä erityisesti kouluratsastukseen, pari niistä siirtyi myös valjakkohevosen uralle. Toisin kuin emän kanssa, mikään ei estänyt hyppykäyttöäkään, kunhan kavioita huollettiin kunnolla. Omilla Lumillan varsat olivat haluttua tavaraa pienhevoskasvattajien kesken.
Jälkeläiset
s. 26.02.2015 sh-o. Talviainen, e. Kalminko, om. dookie VRL-04373, Turmeltaja
s. 26.02.2015 sh-o. Hankiainen, e. Kalminko, om. Susiraja
s. 23.06.2015 sh-t. Malviina, e. Koistilan Malva, om. Haltiasalo, VRL-13283
s. 25.07.2015 sh-o. Talvikauhu, e. Kahvintuska, om. Juulia VRL-12454
s. 09.02.2016 sh-t. Savusaunamajuri, e. Saunavihtahousu, om. Susiraja
Kilpailukalenteri
Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).
| KERJ - 42 sijoitusta joista 11 voittoa | ERJ - 43 sijoitusta joista 11 voittoa ja 1 Cup-sijoitus |
|
04.03.2015 Littleness helppo 1/30 05.03.2015 Ryövärin Ratsutila helppo 1/37 07.03.2015 Pirunportti helppo 4/30 10.03.2015 Littleness helppo 1/30 11.03.2015 Littleness helppo 2/30 14.03.2015 Littleness helppo 2/30 21.03.2015 Ryövärin Ratsutila helppo 3/37 23.03.2015 Ryövärin Ratsutila helppo 2/37 25.03.2015 Juksula helppo 3/50 26.03.2015 Untuvapilvi helppo 3/30 27.03.2015 Tattiliiga helppo 1/30 29.03.2015 Untuvapilvi helppo 4/26 03.04.2015 Mörkövaara helppo 5/30 18.04.2015 Taikakuun Kartano helppo 7/60 18.04.2015 Mörkövaara helppo 1/40 01.05.2015 Huvitutti helppo 4/40 01.05.2015 Susiraja helppo 4/30 03.05.2015 Susiraja helppo 2/30 05.05.2015 Susiraja helppo 1/30 06.05.2015 Huvitutti helppo 1/40 08.05.2015 Kuuralehdon hevostila helppo 2/30 09.05.2015 Susiraja helppo 5/30 10.05.2015 Huvitutti helppo 4/40 12.05.2015 Kuuralehdon hevostila helppo 3/30 17.05.2015 Susiraja helppo 1/30 27.05.2015 Pirunportti helppo 3/40 18.06.2015 Pirunportti helppo 5/30 22.06.2015 Littleness helppo 3/11 21.06.2015 Mörkövaara helppo 2/30 24.06.2015 Mörkövaara helppo 1/30 26.06.2015 Muiston Suomenhevoset helppo 3/30 28.06.2015 Mörkövaara helppo 2/30 29.06.2015 Whispering Heaven helppo 2/29 30.06.2015 Mörkövaara helppo 5/30 01.07.2015 Taikakuun Kartano helppo 3/40 03.07.2015 Rohkelikko helppo 4/22 04.07.2015 Rohkelikko helppo 2/22 06.07.2015 Littleness helppo 1/23 07.07.2015 Littleness helppo 3/23 08.07.2015 Taikakuun Kartano helppo 6/40 11.07.2015 Littleness helppo 2/23 11.07.2015 Kuuralehdon hevostila helppo 1/40 |
21.03.2015 Muiston Suomenhevoset 100cm 6/40 21.03.2015 Muiston Suomenhevoset 100cm 3/40 23.03.2015 Muiston Suomenhevoset 100cm 1/40 23.03.2015 Muiston Suomenhevoset 100cm 4/40 23.03.2015 Taikakuun Kartano 100cm 5/60 25.03.2015 Taikakuun Kartano 100cm 7/60 25.03.2015 Taikakuun Kartano 100cm 1/60 26.03.2015 Muiston Suomenhevoset 100cm 5/40 01.04.2015 Muiston Suomenhevoset 100cm 1/40 04.04.2015 Muiston Suomenhevoset 100cm 4/40 11.04.2015 Viisikko 100cm 1/30 14.04.2015 Viisikko 100cm 3/30 14.04.2015 Viisikko 100cm 4/30 14.04.2015 Viisikko 110cm 1/30 15.04.2015 Viisikko 110cm 3/30 16.04.2015 Viisikko 100cm 5/30 17.04.2015 Viisikko 100cm 1/30 25.04.2015 Minnantila 100cm 3/30 30.04.2015 Solo ERJ Cup 100cm 14/303 01.08.2015 Mörkövaara 100cm 1/30 04.05.2015 Runoratsut 100cm 5/30 07.05.2015 Pimento 100cm 3/40 07.05.2015 Aittohaara 100cm 10/100 07.05.2015 Runoratsut 100cm 3/30 08.05.2015 Runoratsut 100cm 4/30 02.08.2015 Prime Sporthorses 100cm 1/30 04.08.2015 Prime Sporthorses 100cm 1/30 05.08.2015 Prime Sporthorses 100cm 3/30 08.08.2015 Mörkövaara 100cm 5/30 09.08.2015 Prime Sporthorses 100cm 5/30 12.08.2015 Runoratsut 90cm 5/40 13.08.2015 Runoratsut 100cm 3/30 14.08.2015 Runoratsut 100cm 5/30 18.08.2015 Runoratsut 100cm 4/30 28.08.2015 Mörkövaara 100cm 4/30 29.08.2015 Mörkövaara 100cm 3/30 30.08.2015 Mörkövaara 100cm 4/30 25.10.2015 Chillo 100cm 1/30 28.10.2015 Chillo 100cm 3/30 28.10.2015 Chillo 100cm 1/30 02.11.2015 Chillo 100cm 5/30 07.11.2015 Filmür 100cm 2/30 07.11.2015 Filmür 100cm 4/30 |
| Tarinakisat & VSR - 2 sijoitusta joista 0 voittoa |
|
30.06.2015 Wyat Shetlands VVJ Cup tarinaluokka (noviisi yhdistetty parivaljakoille) 3/8, parina Säkkihuikka 10.04.2016 Runoranta Extraluokka: Pääsiäisaiheinen pukukilpailu 11/23 31.04.2015 Fiktio VSR Cup helppo 5/41 31.03.2016 Fiktio VSR Cup helppo 6/45 |
Valmennukset
17.09.2015 kouluvalmennus, valmensi dookie
Lissu ja Tumppu ravasivat rennon letkeästi alkuverryttelyiden parissa saapuessani kentälle. Sadepilvet olivat vihdoin malttaneet väistyä, ainakin hetkeksi, joten tämän päivän valmennus tapahtuisi ulkona. Tumppu oli kuulemani mukaan vähän häslääjäluonne, eikä sillä ollut kovinkaan hyvää keskittymiskykyä.. ei tarvinnut kahta kertaa miettiä, kummalta vanhemmaltaan meillä asusteleva Tankki-poika oli keskittymiskyvyttömyytensä perinyt. Tumppu vaikutti kuitenkin hyvin yritteliäältä, ainakin näin alkuverryttelyiden perusteella.
Tehtäväksi olin suunnitellut taas kolmikaarista kiemurauraa, jota olin teettänyt narrilla ja Herjallakin. Tumpun kanssa homma tosin ei välttämättä sujuisi yhtä rauhaisissa merkeissä, sillä kuulemani mukaan orilla oli tapana olla turhan kiireinen ja hoppuileva sileällä ratsastaessa. Mikäs sen mukavampi tehtävä olisikaan kiireiselle, malttamattomalle hevosella ja sen ratsastajalle kuin loputtomat taivuttelut ja kaarteet!
Aloittelimme tehtävän kiemurauran parissa ensin käynnissä. Tarkoituksena oli saada Tumpulle hyvä ja tasainen rytmi ensin hitaimmassa askellajissa, ennen kuin siirtyisimme seuraavaan. Asetukset ja taipumiset olivat rautiaalle helppoja juttuja, vaikka välillä ori tahtoikin taipua vähän turhankin paljon ja painua kuolaimen taakse. Lissu sai kuitenkin pidettyä orin nokan sopivan edessä, ja rentoutumaan kiemuralla pikku hiljaa enemmän.
Ravissa Tumpulle tuli tajuton kiire, ja kun tehtävään lisättiin heti aluksi neljän askeleen käyntisiirtymät, meinasi hevosparka sotkeutua omiin jalkoihinsa. Muistutin Lissua hengittämään ja pysymään rentona, vaikka alla oleva ratsu vaikuttikin välillä juoksevan vain alta pois. Käskin myös pitämään orin käynnissä niin kauan, kunnes se oikeasti otti neljä suht rauhallista käyntiaskelta, eikä vain tikittänyt ravikäyntiräpellystä muutamaa askelta.
Lopuksi tehtävään tuli mukaan laukannostot. Aluksi ratsukon piti laukata aina ensimmäisen ja viimeisen kaaren puolikas, eli tehdä käyntisiirtymiset ja laukannostot suoristuksissa, ja keskimmäinen kaari tuli mennä ravissa. Laukannostoissa Tumpulle tuli tajuton kiire, ja Lissulla oli täysi työ saada käyntisiirtymät osumaan kohdilleen. Myös asetukset meinasivat jäädä unholaan, kun ori puski kaarteiden läpi liian lujaa ja lapa edellä. Hetken neuvottelun ja monien toistojen jälkeen ori kuitenkin rauhoittui hieman, ja ratsastaja ehti saada myös asetukset ja taivutukset mukaan laukkapätkiin. Kun Tumppu malttoi vihdoin suorittaa koko kiemuran suhteellisen rauhallisesti, annoin ratsukon siirtyä loppuverryttelyn pariin hyvillä mielin.
02.11.2015 estevalmennus, valmensi mori-mori
Ah, Susiraja. Ah, Suomen loskainen, sateinen, pimeä ja kylmä syyssää. Jouduin lähtemään tällekin valmennuskeikalle normaalia aikaisemmin ihan vain sen takia, että en joutuisi seisoskelemaan pimeän kentän keskellä otsalampun kanssa etsimässä hevosta ratsastajineen. Tallissa Lissu oli parhaillaan varustamassa suomenhevosori Tumppua ja pienen rapsuttelutuokion jälkeen siirryimme kentälle.
Parivaljakko sai tehdä itsenäiset alkuverryttelyt sillä välin, kun minä kasasin muutaman esteen. Koska Tumppu on kuulemani mukaan ajoittain hieman malttamaton ja laukkaa ennemmin paikallaan ravaamisen sijaan, päätimme aloittaa valmennuksen ravihypyillä. Alkuun ratsukko suoriutui esteestä oikein mallikkaasti, mutta jossain vaiheessa ori hoksasi mitä ollaan tekemässä ja vaihtoi ravin lähes paikallaan laukkaamiseen. Muistuttelin Lissua pidätteiden sekä istunnan merkityksestä ja nainen sai kuin saikin Tumpun hyppäämään esteen vielä ravissa. Loikka tosin oli todella liioiteltu 50cm ristikkoon nähden, mutta menipähän ravissa.
Seuraavaksi siirtyisimme kaksoissarjalle, jonka sanoin nostavani kolmoissarjaksi mikäli parivaljakko selvittäisi sen kunnialla. Ei selvittänyt. Ensimmäistä estettä lähestyttäessä Lissu rupesi säheltämään jotain aivan omiaan ja sujuvan, hyvin pyörivän laukan sijaan Tumppu näytti ja kuulosti enemmän tamppauskoneelta kuin suomenhevoselta. Lissun myödätessä hieman ennen ponnistusta kaikki orin edellisen kierroksen aikana kerääntynyt energia lähti liikkeelle ja kahden reilunkokoisen laukka-askeleen sijaan Tumppu harppasi yhdellä. Kaunista. Seuraavalla kierroksella neuvoin Lissua lopettamaan askeleiden laskemisen ja turhan selässä vekslaamisen, Tumppu selvästi tietää mistä sen pitää hypätä. Kaksoissarjalta selvittiinkin useampaan otteeseen oikein mallikkaasti, vaikka hypyt olivatkin ajoittain hieman pitkiä ja hevosen silmissä kiilsi lievä hullunkiilto. Tarkoituksemme oli jo lopetella, mutta Lissu vaati saada kokeilla myös kolmoissarjaa. Ensimmäisellä kerralla orilla oli hieman turhan paljon menohaluja ja se pudotti kaksi estettä kolmesta, toisella kerralla Lissu osasi vekslata kaasun ja jarrun kanssa juuri sen verran, että lähestyminen esteelle oli hyvä ja ponnistus juuri oikeassa paikassa. Siirryin kentän laidalle norkoilemaan kaksikon tehdessä vielä itsenäiset loppuverryttelyt. Vaikka Tumppu ei varsinaisesti kuumu, se innostuu herkästi niin, että unohtaa ratsastajansa olemassaolon ja mitä tämä on orilta pyysi kaksi sekuntia sitten. Lissu on kuitenkin ilmeisesti ratsastanut ja kilpaillut orilla niin paljon, että on tottunut asioiden toistamiseen tietyissä tilanteissa. Kolmekin kertaa.
19.11.2015 maastoestevalmennus, valmensi annika n.
Jälleen saavuin Susirajan tiluksille pitämään valmennuksia, ja ensimmäiseksi valvovan silmäni alle pääsi Tumppu-ori. Lähdettiin saman tien maastoon hyppäämään, ja mäkin jouduin likaamaan hienot uudet Vanssit. No, kävelin kahvikuppini kanssa maastoesteradalle, jossa ratsukko olikin jo ravailemassa. Teitte aukealla muutamia taivutuksia, sekä laukannostot molempiin suuntiin. Tumppu vaikutti todella kivalta ratsulta, ja työn teko orin kanssa näytti olevan suhteellisen helppoa. Aloiteltiin hyppytehtävät ihan perus tukkiesteellä, jolla ei korkeuttakaan ihan kauheasti ollut. Saatiin heti alkuun oikein kivoja hyppyjä, mutta huomautin ratsastajaa, jonka jalka siirtyi hieman liikaa taakse, ja näin ollen hypystä "palautuminen" kesti aavistuksen verran kauemmin. Kerran huomautettuani, asia korjaantui, ja jalkakin pysyi oikealla paikallaan ja hypyt paranivat vielä entisestään. Tumppu liikkui hyvin eteen, ja oli innokas, vaikka se välillä jotain sähelsikin joko jalkojensa, tai päänsä kanssa. Ruvettiin kuitenkin siistien hyppyjen jälkeen hyppäämään toista tukkia, jolle tultiin ylämäkeen, ja takapään tarvitsi todellakin olla mukana työnteossa, jotta esteestä yli päästäisiin. Otettiin ensin parit laukannostot pysähdyksestä, ja takaisin pysähdykseen, jotta saatiin takaosaa hieman aktivoitua. Tumppu oli kuitenkin hyvin hereillä, joten siirryttiin hyppäämään muutaman noston jälkeen. Ensimmäisellä kerralla tuli hieman laiska hyppy, mutta ihan pieni komennus ja seuraavat hypyt olivat varsin tyylikkäitä. Tämän tehtävän jälkeen kävelitte hetken ja minä ryystin kahvini loppuun. No, viimeiseksi tultiin vielä portaat pariin otteeseen ylös-alas, ja kun saatiin hyvät suoritukset, otitte vielä laukkaa kevyellä tuntumalla kevyessä istunnassa, ja sen jälkeen saitte ravailla tallille. Ja mä jäin kävelemään niiden likaantuneiden Vanssieni kanssa..
20.11.2015 kouluvalmennus, valmensi annika n.
Pääsin seuraavana päivänä valmentamaan jälleen Tumppu-oria, mutta tällä kertaa mentäisiinkin sileällä. Orista näki, että se oli hieman väsynyt, joten aloiteltiin valmennus menemällä kevyellä tuntumalla erilaisia teitä, ja keskityttiin siihen, että tehtävät tapahtuvat tietyssä pisteessä. Olin tätä muissakin pitämissäni valmennuksissa käynyt läpi, mutta koin sen hyväksi, sillä kouluradallakin tehtävien piti tapahtua pisteissä. Tumppu yritti parhaansa, sillä ratsastaja kertoi, että kovin vaativiin tehtäviin orista ei olisi, mutta olin päättänyt, että tänään tehdään avoja ja väistöjä ravissa. Tehtiin alkuun kuitenkin muutamia raviympyröitä kooten puoli ympyrää, ja antaen puoli ympyrää mennä vähän vapaammin. Tumppu kokosi hyvin, vaikka meno aluksi olikin hieman "huteraa". Sille oli ilmeisen hankalaa keskittyä hieman enemmän jalkoihinsa, mutta saatiin me loppujen lopuksi kumpaankin kierrokseen oikein hienoja kokoamisia, vaikka eivät ne oletettavasti mitään GP-tasoa olleet. Seuraavaksi koetettiin tehdä muutama askel avotaivutusta pitkillä sivuilla, ja saatiin sitä jonkin verran työstää, sillä Tumppu ei alkuun tajunnut, mitä siltä haettiin. No, ei täydellisyyttä odotettukaan, ja saatiinkin jonkin ajan hiomisen jälkeen kumpaankin suuntaan taivutettuna muutama askel, ja se riitti varsin hyvin. Ori saikin kävellä jonkin aikaa vapain ohjin, ja juteltiin siitä väistöjen tekemisestä, ja ratsastaja oli ehkä aavistuksen epäileväinen niiden suorittamisesta, mutta minulla oli vahva usko, että orin yritteliäisyydellä saataisiin hyviä suorituksia. Aloiteltiin ravailu, ja tultiin ensin siten, että väistätettiin uralta pois muutama askel, ja sitten takaisin uralle joko väistäen, tai vain kaartaen. Kaartaminen osoittautui hyväksi, ja saatiin loppujen lopuksi muutama väistöaskel kumpaankin suuntaan. Olin oikein tyytyväinen, ja saitte ravailla loppuravit löysin ohjin. Hieno ori!
23.11.2015 estevalmennus, valmensi dookie
Ihastuttava Tumppu höselsi verryttelyesteiden parissa innosta piukeana. Muistutin kyydissä istuvaa Lissua naureskellen muistamaan ratsastaa oria myös eteenpäin, jottei sen laukka jäisi pelkästään paikallaan pomppimiseksi, kuten nyt meinasi käydä. Pienellä muistuttelulla Tumppu muisti suunnata askeleensa myös eteen, jolloin meno näytti paljon paremmalta. Pian pääsinkin selostamaan kasaamani radan kulkua, kun ratsukko siirtyi välikäynteihin huilaamaan hetkeksi.
Rata sisälsi kymmenen estettä, joista suurin osa oli jonkin sortin erikoisesteitä - portti, vesimatto, laine-este, tavallinen lankkueste, muuri.. kaikkea löytyi. Rataan sisältyi muutama jyrkempi mutka, suhteutettu väli kaksiosaisella sarjalla sekä pari estettä kaarevalla linjalla. Tänään oli tarkoituksena harjoitella lähinnä nopeita teitä, sekä laukan säätelyä rataan sopivaksi. Alkuun ratsukko sai hypätä kaikki esteet yksitellen läpi, jotta Tumpulle ei tulisi yllätyksenä kummallisen näköiset esteet. Ori ei kuitenkaan korvaansa lotkauttanut värikkäille rakennelmille, vaan hyppäsi yhtä tohkeissaan kuin aiemminkin. Sain moneen otteeseen muistuttaa narria ratsastamaan Tumpun laukkaa enemmän eteen, mutta muuten homma toimi heti alusta asti melko mallikkaasti. Pari kertaa tuli puomi alas, kun Tumppu kiiruhti esteelle liian vauhdikkaasti, eikä ehtinyt ponnistaa riittävän kaukaa, mutta pääosin ori osasi katsoa paikat itse ja nostella kinttujaan sen mukaan. Ratsukko sai mennä radan muutaman kerran, minun korotellessa esteitä aina välillä. Loppujen lopuksi rata oli korkeudeltaan 90-95cm, ja Tumppu innostui vain entistä enemmän esteiden suurentuessa. Parivaljakon menoa oli mukava seurata, sillä kyydissä istuva narrikin nautti humoristisen hevosensa menosta, ainakin ilmeistä ja naureskeluista päätellen. Lopettelimme valmennuksen hyppäämällä vielä muutaman erikoisesteen erikseen radan jälkeen, jonka jälkeen oli loppuverryttelyn aika.
08.07.2016 kouluvalmennus, valmensi Tuulia T.
Tumpulla olikin tänään kevättä rinnassa, sillä jo kentälle saapuessanne ei ori olisi halunnut pysyä paikallaan, sillä aikaa kun kipusit oriin selkään. Parin epäonnistuneen selkäännousu yrityksen jälkeen murahdit orille jotain kiukkuisesti, jolloin se malttoi sen aikaa seistä aloillaan, että pääsit sen selkään ja sait satulavyön kiristettyä ja jalustimet säädetyksi oikean pituisiksi. Uralle päästyänne Tumppu tuntui kuitenkin hieman rauhoittuvan ja ori tuntui vastaavan hyvin apuihisi jo alkulämmittelyjen aikana tehdessänne erilaisia kiemuroita ja ympyröitä eri askellajeissa. Olin käskenyt teidän aloittaa lämmittelyn isoilla ympyröillä ja kaarilla ja pienentämään näiden kokoa vähitellen sitä mukaan kun ori vertyisi, sillä olit aiemmin maininnut Tumpun olevan hieman jäykkä kyljistään. Lämmiteltyänne tarpeeksi annoin teille luvan kävellä uraa pitkin vapain ohjin, sillä aikaa kun selitin mitä tänään harjoittelisimme. Tällä kertaa harjoittelisimme pysähdyksiä ja peruutuksia. Aloittaisimme harjoitusravissa yksittäisillä pysähdyksillä neljän raviaskeleen välein, minkä jälkeen harjoittelisimme harjoitusravista pysähdystä ja neljän peruutusaskeleen ottamista ja peruutuksesta suoraan harjoitusraviin siirtymistä. Yksittäiset pysähdykset sujuivat teiltä heti hienosti, mutta pysähdyksistä harjoitusraviin liikkeelle lähtö ei sujunut aivan yhtä sulavasti kuin harjoitusravista pysähtyminen. Kehotin sinua antamaan Tumpulle avut hieman napakammin, jolloin saittekin aikaiseksi mallikelpoisia pysähdyksestä raviin siirtymisiä. Toistimme harjoituksen vielä pariin kertaan kunnes se sujui teiltä kuin vettä vain. Tämän jälkeen annoin teille luvan siirtyä hetkeksi vapaaseen käyntiin, siksi aikaa kun kertasin teille seuraavan harjoituksen. Seuraavaksi tekisitte kunkin sivun keskellä viiden sekunnin pysähdyksen mitä seuraisi neljä peruutusaskelta ja peruutuksesta harjoitusraviin siirtyminen. Nyökättyäsi ymmärtäneesi tehtävän annoin teille luvan siirtyä harjoitusraviin. Ravasitte ensin pari kierrosta kentän ympäri harjoitusravissa, minkä jälkeen aloitte toteuttaa minulta saamaanne tehtävää. Pysähtymiset sujuivat teiltä sulavasti kun niitä oli ensin erikseen harjoiteltu, mutta pari ensimmäistä peruutusta peruutitte hieman vinoon. Mainittuani sinulle asiasta korjasit kuitenkin asian heti ja pian esittelittekin täydellisiä pysähdyksiä ja peruutuksia. Peruutuksesta harjoitusraviin lähteminen ei tuottanut teille ongelmia ja saatuasi Tumpun kulkemaan suorassa peruutuksen ajan esittelittekin minulle moitteettomia pysähdyksiä ja peruutuksia. Toistettuamme tehtävän vielä muutaman kerran annoin teille luvan siirtyä käyntiin, jossa teitte vielä joitain taivutuksia ja kiemuroita loppuveryttelyksi ennen kuin kiitin teitä hyvästä valmennuksesta ja annoin teille luvan pysähtyä kentän keskelle.
22.08.2016 estevalmennus, valmensi Siguri
Tänään lähdimme verryttelemään Tumpun kanssa sileällä erilaisten siirtymisten ja kiemuroiden parissa. Tarkoitus oli lähteä harjoittelemaan viimeviikkoisen estekisan rataa, joka ei ollut mennyt Tumpulta ihan suunnitellusti. Niinpä kokosin kentälle kopiota kisaradasta samalla kun ratsukko suoritti alkuverryttelyjä.
Kun ori alkoi olla tarpeeksi vetreän oloinen, pyysin ratsukkoa siirtymään kokoamalleni radalle. Toistaiseksi jokainen este oli vajaassa puolessa metrissä, jotta voisimme lämmitellä Tumpun kanssa kunnolla. Lisäksi rata tulisi ratsukolle tutuksi, kun sitä suorittaisi ensin matalampana. Orilla ei vaikuttanut olevan mitään ongelmaa lähestymisien suhteen, vaan se kulki eteenpäin reippaasti korvat höröllä ja osasi asettaa lähes itsestään askeleensa ennen estettä. Ratsastaja joutui hieman pidättämään oria, mutta kaikin puolin heidän työskentelynsä vaikutti hyvin yhteistyökykyiseltä.
Lähdimme hiljalleen nostamaan esteitä ja muuttamaan muutaman esteen kulmaa hieman vinommaksi. Jo kolmannella hyppykerralla nähtiin ensimmäinen kieltäytyminen - ja juuri samassa kohdassa, jossa kisoissakin. Vinosti lähestyttäessä ori oli selvästi hieman epävarma, joten lähdimme ylittämään tätä yksittäistä estettä jonkin aikaa. Ensin annoin ratsukon lähestyä estettä suorassa linjassa, jotta itse este tulisi tutuksi, ja hiljalleen lähdimme kaartamaan tulolinjaa, mikä ei ainakaan yksittäisen esteen parissa tuottanut orille ongelmaa. Niinpä jatkoimme radan suorittamista, ja pyysin ratsastajaa aina kyseiselle esteelle saapuessaan tekemään hieman loivemman linjan.
Lopputunnista esteet hipoivat metriä, mutta Tumppu hyppäsi ne hyvällä ilmavaralla. Ori vaikutti hieman väsyneeltä, mutta se jaksoi käyttää viimeisetkin energiat keskittymiseen ja hyppäämiseen. Myös vaikeat kulmat alkoivat sujua, kun esteitä käytiin yksi kerrallaan läpi. Viimeinen kierros oli niin hieno suoritus, että pyysin ratsastajaa siirtymään ensin loppuverryttelyihin ja sitten uralle pitkin ohjin. Kehuin ratsukkoa todella hienosta valmennuksesta ja varsinkin Tumpun motivaatiosta, joka oli pysynyt koko pitkän tunnin ajan.