Lapinleimu VH17-018-0620

14.01.2020 jalkojaan oireillut Leuku päästettiin vihreämmille niityille.

Nimi	Lapinleimu "Leuku"	Kasvattaja	Revontulitila, Suomi
Rotu, sukupuoli	suomenhevonen, tamma	Omistaja	Susiraja (VRL-06046 ja VRL-12701)
Säkäkorkeus, väri	157cm, punarautias	Meriitit	Ch, KTK-II, SLA-I, KERJ-I
Syntynyt, ikääntyminen	s. 12.12.2016, 23v satunnainen (4v 09.01.2017)	Painotuslaji, koulutustaso	kenttäratsastus he A / 100cm / 100cm / helppo

28.02.2018 järjestetyssä ylimääräisessä kantakirjatilaisuudessa tamma palkittiin KTK-III -palkinnolla.

20.06.2018 herttainen hapannaamme onnistui korottamaan kantakirjaluokitustaan; Leuku on nykyään KTK-II -ratsukantakirjatamma!

28.08.2018 Leukulle myönnettiin Championin arvonimi.

20.12.2019 rouva sitruunasuusta tuli SLA-I -palkittu tamma.

25.12.2019 Leuku edusti viimeisen kerran, ja palasi edustustehtävistään KERJ-I -palkittuna.

Kuvaajat eivät halua nimiään mainittavan

Luonnekuvaus

Hapannaamainen, sitruunoita aamiaiseksi mutustava Leuku ei ole puoliksikaan niin paha, kuin antaa ymmärtää ulkonäöllään. Se antaa ymmärtää jo kaukaa, että on nauttinut korillisen niitä keltaisia hedelmiä. Eikä nyt puhuta banaaneista. Lähemmäksi päästessä tamma kääntää takapuolen kohti ja korvat luimuun. Leuku ei kuitenkaan ole sellainen muuten kuin ulkonäöltään. Tamma lähinnä haluaa karkottaa kaikki epävarmat hipsuttelijat, mutta se on erinomaisen toimiva ja mukava peli sellaisen käsissä, joka toimii itsevarmasti, rauhallisesti ja johdonmukaisesti. Tosin se hapan ilme väistyy harvemmin silloinkaan, joten esimerkiksi valokuvaussessiot (siis se tärkein, tietenkin?) sen kanssa ovat yhtä tuskaa.

Leukun luo pitää mennä reippaasti ja itsevarmasti, vaikka mokoma kääntääkin lähes poikkeuksetta takamuksensa tulijaa kohden, oli sitten tarhassa tai karsinassaan. Ikinä piirtopää ei ole potkaissut, mutta tietenkin takapäätä kannattaa pitää silmällä hevosta hakiessa ja riimua päähän laittaessa. Hyvin epäsosiaalinen tervehtimistapa on Leukun tyyli karkottaa epävarmat käsittelijät luotaan. Tamma ei perusta ollenkaan arastelevasta hoitajasta sen enempää kuin jatkuvasti lääppivästä; tehdään pakolliset reippaan tehokkaasti ja siinä se, kiitos. Kun ei anna yrmyn olemuksen häiritä, Leuku toimii vallan mainiosti harjatessa, pestessä, varustettaessa ja niin edelleen – ei tämä ole sen ihmeellisempi kuin mikään muukaan hevonen. Aurinkoisuus vain loistaa poissaolollaan. Kengittäjä sekä hieroja ovat vallan mukavia kavereita, joskaan eivät saa yhtään nätimpää ilmettä kuin kukaan muukaan. Eläinlääkärille Leuku näyttää vielä happamampaa naamaa kuin muille, mutta ikävimmätkin toimenpiteet hoituvat korkeintaan huulipuristimen avulla. Yleensä sitäkään ei tarvita.
Leuku kulkee nätisti taluttajansa vierellä, mutta tammalla on äärettömän ikävä tapa koettaa ryöstää tarhan portilla saman tien omille teilleen. Tämän kanssa saakin olla oikeasti tarkkana ja jämäkkänä, että tarhaan mennään nätisti ryykäämättä eikä sittenkään lähdetä hirveällä vauhdilla auringonlaskuun, vaan odotetaan, että riimunnaru on irti. Tämä tuppaa Leukulta unohtumaan, etenkin, jos taluttajana on vieraampi ihminen. Lastaus ja kuljetus sujuvat samalla rutiinilla kuin valtaosalla hevosistamme; ongelmitta koppiin/rekkaan ja pois, matkustaminen sujuu yksin ja porukassa.

Haliponia, valokuvamallia tai päiväkotiryhmän iltapäivän ilahduttajaa piirtopäästä ei saa, se on varma. Onneksi Leuku ostettiin kilpahevoseksi, ja sellaisena se on erinomainen. Hapan perusilme ei poistu töitä tehdessäkään, vaan väliäkö sillä, kun hevonen tekee töitä onnesta soikeana, tarkasti ja täsmällisesti.
Leuku ei ole liikeihme. Sen liikkeet ovat kyllä tahdikkaat eikä eteenpäinpyrkimyksestä ole puutetta, tasapainokin on hyvä, mutta siihen se meinaa jäädä. Tahti vaihtelee kaikissa askellajeissa, yliastuntaa ei oikeastaan ole, käynti ja ravi ovat melko matalat, säätövaraa ei juuri ole. Leuku tuntuukin venyvän helpon A:n liikkeisiin enemmän tahdolla kuin aidolla kyvyllä; tältä tammalta ei irtoa kunnon keskiravia tai lisättyä laukkaa. Hyvällä mielikuvituksella kelvollista, huonommalla.. no, ei meitä vielä ole kouluosuudelta ulos naurettu. Vielä. Raudikolla on valtava työmotivaatio, eikä tamma hermostu vaikka samaa liikettä hinkattaisiin kuukausitolkulla. Ruman ratsastuksen sekä epäselvät avut Leuku ohittaa puksuttamalla eteenpäin kovasuisena ja -kylkisenä jyränä. Pienet yksittäisvirheet tamma antaa ratsastajalleen anteeksi.

Koulupuoli on enemmän tahdon kuin aidon taidon takana (tai ainakin siltä se tuntuu), mutta hypätä Leuku osaa, siitä ei ole kahta puhetta. Vahva terävä ponnistus, hyvä jalkatekniikka ja selän käyttö, varovainen jaloistaan, fiksu ja rohkea. Leuku ei kyttää tai kieltele, ponnistuspaikat tuntuvat löytyvän itsekseen, vinot tai lyhyet lähestymiset eivät yleensä tuota ongelmia, tamma venyy joka ikisen esteen yli ja pelastaa ratsastajan pienet ja joskus isommatkin mokat. Tämä hevonen on esteillä niin tajuttoman hieno, toimiva peli, että samanlaisen kun saisi puoliverisenä isoimpiin esteluokkiin..! Mutta Leuku on hieno juuri sellaisena metrin pelinä kuin se on. Maastoesteillä meno on täsmälleen samanlaista kuin rataesteilläkin. Tamma on innoissaan hyppäämisestä ilman kuumumista, raudikko tahtoo tehdä yhteistyötä eikä sooloilla. Jos lähestyminen on armottoman huono, tamma kieltää, ”vähän sinne päin” -tilanteissa piirtopää taikoo itsensä ja ratsastajansa kunnialla esteen toiselle puolelle.
Maastoilu Leukun kanssa on muutenkin kuin hypätessä mukavaa hommaa. Täysin maasto- ja liikennevarma hevonen toimii yksin, kaksin ja porukassa, ei kauhistele ravureita sen enempää kuin metsälaitumella olevia lehmiä tai ohi kahisevia tuulipukuisia sauvakävelijöitä.

Välillä tuntuu, että se on Leuku, joka tahtoi kisaamaan, sellaisella innolla ja keskittymisellä tamma lähtee suorittamaan verryttelyjä ja rataa. Tamma on äärettömän kilpailuhenkinen ja voitontahtoinen. Tämä on näkynyt etenkin peltolaukoissa, joissa olemme käyneet – Leuku tappelee kärkipaikasta aina tosissaan, patistamattakin. Yleisön edessä raudikko panee aina parastaan. Kisoissa Leuku saattaa olla vahva kädelle, ja vaikkei tamma kuumu, vauhtia on silti vähän enemmän kuin kotosalla. Humma ei lähde lapasesta, mutta hän tuli voittamaan eikä anna minkään seistä tiellä. Kunniakierroksella Leuku antaakin mennä täysillä (jos ratsastaja ei tylsimyksenä kiellä), mieluiten jonon kärjessä. Oltiin sitten oikeasti voittajia tai viidensiä.

Sukutaulu

i. Raivohuntu evm, sh, trt, 155cm	ii. Morsionmurhe evm, sh, m, 158cm	iii. Iltavilli evm, sh, rt, 159cm
		iie. Häidenhäpeä evm, sh, m, 153cm
	ie. Karmeakarkelo evm, sh, prt, 158cm	iei. Sokerisurma evm, sh, vrt, 154cm
		iee. Karamellimurha evm, sh, rt, 159cm
e. Pohjanlieska evm, sh, prt, 157cm	ei. Pohjantullen evm, sh, trt, 155cm	eii. Pohjaa Pitkin evm, sh, trn, 151cm
		eie. Kannelliekki evm, sh, rt, 158cm
	ee. Lapintuuli evm, sh, rt, 159cm	eei. Lumenkantaja evm, sh, trt, 155cm
		eee. Viimavirna evm, sh, prt, 158cm

Jälkeläiset

s. 23.06.2017 sh-o. Juhannustaikoja, i. Nornaliekki, om. Siiri K. (VRL-00430), Joikujärven Suomenhevoset
s. 17.03.2018 sh-t. Sielikkösotku, i. Kaaosteoria, om. Susiraja
s. 01.04.2019 sh-o. Kalmanlieska, i. Kuolinsyy, om. Kannelniemi (VRL-05175)

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Valmennukset

05.08.2017 Maastoestevalmennus, valmensi dookie

Lissu oli saanut tällä kertaa matkata kotitallin pihaa kauemmaksi maastoestevalmennukseen, kun eräs lähitalli oli saanut rakennettua uuden ja hienon maastoesteradan nimenomaan treenejä varten. Olin itse hieman etuajassa, mutta Lissu huristeli koppinsa kanssa pian paikalle, ja purki kopperosta ihastuttavan näköisen Leuku-tamman. Raudikon ilme tosin oli kaikkea muuta kuin ihastuttava, mutta Lissu ehti korjata ilmeeni vääntymisen innokkaasta epäluuloiseksi kertomalla, että Leuku oli aivan huippu esteillä. No, sehän nähtäisiin pian…
Alkuverryttelyt ratsukko sai hoitaa itsekseen, ja minä keskityin seuraamaan meininkiä sivusilmällä ja suunnittelemaan samalla tulevaa treeniä. Tamman liikkuminen näytti hyvin tavanomaiselta, toimivalta, mutta ei mitenkään erikoiselta. Ja sehän oli ihan riittävää meille, kunhan hypyt sitten saisivat leukani putoamaan vähintään maahan, näin alkuun ainakin.
Hypyt aloiteltiin hyvin matalilla ja tavallisilla tukki- ja lankkuesteillä, jotka hypättiin ensin yksitellen ja sen jälkeen muutaman kerran kahdeksikon muodossa. Pyysin Lissua ratsastamaan laukan lyhyeksi ja rauhalliseksi, jotta tamma pysyisi hyvin tasapainossa nurmipohjalla tiukahkoissa kaarteissa. Aluksi Leuku kuitenkin pääsi valahtamaan vähän pitkäksi ja puski lapa edellä kaarteissa, joka aiheutti pienen liukastumisen. Tamma tuntui vähän säpsähtävän horjahdusta, ja skarppasi ratsastajan mukana seuraaville kerroille. Seuraavaksi otettiinkin mukaan pari muuta estettä; kapea tarkkuuseste sekä iso, paksu tukki. Linjat olivat neljän esteen välillä vähän kaarevia ja kääntelyä kaipaavia, joten kehotin ratsukkoa ottamaan aluksi taas hieman rauhallisemman ja lyhyemmän laukan, jotta välit ja reitit olisi helpompi hahmottaa. Leuku kuitenkin näytti ajatukseni täysin turhaksi, ja teki homman heti aluksi kuin ammattilainen. Hetken hämmennyksen aiheuttaman jäätymisen jälkeen aloin ohjeistamaan radan jatkoa, ja Lissu naureskeli “mitäs mä sanoin” -saatesanoilla.
Koska ratsukko oli selvästi hyvin perillä tekemisistään, päätin nostaa panoksia kerralla vähän enemmän - rata tuli hypätä kokonaisuudessaan, jos ongelmia ei ilmenisi. Neljän ensimmäisen esteen jälkeen tuli ratsastaa iso kaari vesiesteelle, laukata sieltä ylös ja hypätä kapea tukki, sen jälkeen ratsastaa taas laukkaa reippaasti eteen ja hypätä yksi porras ylämäkeen, ja jatkaa loivaa ylämäkeä pitkin loput esteet, joista yksi oli melko korkea lautalaatikko. Lissu otti tehtävän vastaan hyvin itsevarmana, ja valmisteli lähtöä.
Leuku hyppäsi, venytteli ja lyhenteli askeleitaan, nosteli moottorinsa kierroksia ja hyppäsi. Ja hyppäsi.
“Siis minkä takia mun edes piti tulla pitämään mitään valmennusta? Eihän tässä ole mitään korjattavaa, paitsi tuo sun jatkuva hymyily ja virnuilu, luulevat sua vielä hulluksi”, kähisin Lissulle jonka virne levisi entisestään ja muuttui nauruksi.
“No pitäähän sitä nyt muodon vuoksi vähän treenailla, mut eikö oo kiva että kerrankin näin!” Nainen hihkaisi ja jatkoi hyppyjä. No, treenataan sitten, ajattelin ja ohjasin ratsukon ottamaan radan vielä uudestaan, tällä kertaa omalla päätösvallalla vauhdin ja reittien suhteen. Huutelin aina välillä jotain melko itsestäänselviä ohjeita, ihan vain “muodon vuoksi”. Leuku ja Lissu näyttivät edelleen sellaista tehosuoritusta, että turha niitä hyppyjä oli sen enempää hinkuttaa. Ratsukon jäädessä loppuverryttelemään tivasin naiselta, että mistä tamma oli löytynyt ja mistä niitä saa lisää.
“Sun pitää varmaan ottaa tästä sitten varsa, on meinaan aika ainoa laatuaan…” Lissu naurahti ja vinkkasi silmää.

17.10.2017 Kouluvalmennus, valmensi Jaana K.

Ämpärin valmennuksen jälkeen tuli Leuku ratsastajineen kentälle ja aloitti lämmittelyt. Siinä olikin sitten sopiva väli kerätä estetolpat ja puomit pois, sekä viedä ne varastoon. Seurailin sivusilmällä ratsukon työskentelyä, joka näytti erittäin mukavalta, vaikka Leuku vähän hapannaamalta näyttikin koko ajan.
Aloitettiin valmennus väistöillä, joihin Leuku taipui kyllä ihan hyvin ja väistöjen jälkeen lisättiin päätyihin pääty-ympyrät, joilla tuli väistättää takapää ympyrän ulkopuolelle.
”Ootteko te suorassa? Voisinko mä taputella tästä sua hartelle pitäen kädet suorassa ja ilman, et kääntysin?” kysyin ratsastajalta. ”No ei me olla”, ratsastaja naurahti. Ratsastaja pidätti hieman vasemmasta ohjasta ja piti etupohjetta hieman edessä, jotta Leuku ei pääsisi puskemaan etuosaansa kohti uraa.
”Noin! Nyt te ootte suorassa!” kehaisin.
Ravissakin väistöt sujuivat ja ratsukko pysyi tällä kertaa suorassa. Pääty-ympyröille lisäsin muutaman ravikerran jälkeen laukannoston ympyrän loppuun. Ratsastaja käsitteli hevosta nätisti ja pienin avuin, joihin Leuku reagoi erittäin hyvin ja kyseenalaistamatta. Käskin ratsukkoa vaihtamaan suunnan ja otettiin muutama toisto käynnissä samaa tehtävää, jonka jälkeen oli aika siirtyä raviin. Ravissa meinasi taas suoruus väistössä alkaa häviämään, mutta ratsastaja ehti korjata asian ennen kuin edes asiasta huomautin. Laukannostot olivat täsmällisiä ja laukka nousi heti ilman turhaa ravikiihdyttelyä.

Eihän Leuku mikään liikejumala ole, mutta sen työmoraalin näki erittäin selvästi, kun hevonen teki parhaimpansa suoriutuakseen tehtävistä ja varsinkin laukka näytti erittäin miellyttävältä, eikä se näyttänyt välittävän ratsastajan parista epäselvästä avusta, mikä on erittäin hyvä!

Lue päiväkirjaa