Savusaunamajuri VH16-018-0473

05.02.2021 Kunnioitettavaan ikään ehtinyt rautarouva päästettiin ikivihreille niityille. Metukan poisnukkuminen oli erityisen kova paikka Lissulle, vaikka koko talli jäikin kaipaamaan tammaa. Omalla tavallaan.
NimiSavusaunamajuri "Metukka" KasvattajaSusiraja, Suomi
Rotu, sukupuolisuomenhevonen, tamma OmistajaSusiraja (VRL-06046 ja VRL-12701)
Säkäkorkeus, väri163cm, tummanruunikko MeriititVIR MVA Ch, YLA1, SLA-I*, KTK-II, KERJ-I
Syntynyt,
ikääntyminen
s. 09.02.2016, 33v
satunnainen (4v 01.03.2016)
Painotuslaji,
koulutustaso
kenttäratsastus
he A / 110cm / 100cm / CIC1

20.06.2016 kaunokaisemme kirjattiin R-suunnalle. 71 pistettä toivat KTK-II -palkinnon! Olemme älyttömän ylpeitä Metukastamme.

30.09.2016 tammalle myönnettiin Champion -arvonimi näyttelymenestyksensä johdosta.

31.07.2019 Metukka sai tunnustusta kenttäurastaan KERJ-I -palkinnon merkeissä. Kippis!

30.11.2019 kenttäpelimme osallistui YLA-tilaisuuteen tehden meidät hirvittävän ylpeäksi! Tilaisuuden ainoa YLA1 106 pisteellä, minkä lisäksi tammalla oli tilaisuuden parhaat tekstipisteet.

20.07.2020 pyyhimme kostuneita silmäkulmiamme, kun rakas Metukkamme palkittiin SLA-I* -palkinnolla. Vanha rouva oli tilaisuuden paras hevonen 105 pisteen tuloksella. Lissu vollotti vielä kotipihassakin.

Marraskuussa 2020 Metukalle myönnettiin VIR MVA Championin päälle ja kaveriksi. Lissu itki, taas vaihteeksi, kuin vesiputous.

© kuvaaja ei halua nimeään mainittavan

Luonnekuvaus

Tumppu valittiin Vurstin sulhoksi parantamaan luonnetta. Tiedä sitten, onko yhdistelmän tulos edistystä vai takapakkia.. Savusaunamajuri, eli Metukka, päätettiin pitää saman tien kotona, kun varsan näimme. Ruunikko varsa tuntui olevan kaikkea, mitä Vurstin seuraajalta halusimme (eli ruunikko tamma).

Metukan ikääntyessä totesimme saaneemme hienoliikkeisen varsan, joka tuntui olevan aivan jumalattoman laiska - sekä aivan yhtä itsepäinen kuin emänsä ja emänemänsä. Perässä vedettävä pikkutamma ei syttynyt irtohypytyksessäkään, ja kerran jos toisenkin mietimme hevosen myyntiä. Alkaessamme ratsuttaa ruunikkoamme saimme iloksemme todeta, että vauhtia löytyi huimasti enemmän kuin maasta käsin työskennellessä. Jarrujen kanssa oli vähän niin ja näin, samaten Metukan itsepäisyys tuotti omat ongelmansa. Onneksi Metukka ei ole ensimmäinen kovakallo, joka meillä on ratsutettu. Ennemmin tällaisella menee, kuin koettaa motivoida eteenpäin potkittavaa mallia. Sitä paitsi Metukka ei ole lainkaan pöllömmän näköinen, suku on upea.. Kyllä, tällä mennään!

Metukka on omituinen sekoitus patalaiskaa, hidasta muulia ja jarrunsa hukannutta ruutitynnyriä. Itsepäisyyttä löytyy yhtä paljon kuin emältä ja emänemältä, mutta sen kanssa on oppinut elämään jo ennen Metukan syntymää. Kun kaikki pelaa, Metukka on hyvä peli kotitreeneihin ja kisoihin, mutta esimerkiksi ilman satulaa ratsastamista, hiihtoratsastusta ja muuta sellaista kannattaa miettiä kahdesti - tamma osaa olla autuaan kuuro pidätteille, ja saattaa innostuessaan heittää sellaisia köyrypukkeja, että heikompaa hirvittää.

Karsinakäytöksensä on Metukka oppinut emältään. Karsina on sen omaa aluetta, jonne se ei ihmistä halua päästää, mutta toisaalta huolellisella työllä on edistystäkin tapahtunut muilla osa-alueilla. Lapset voivat hoitaa Metukkaa tamman ollessa käytävällä ja jonkun vahtiessa, jos pikkuväki jää yksin tamma alkaa varmasti kuopia, luimia, näykkiä ilmaa ja muutenkin uhitella sekä käyttäytyä huonosti. Yleisesti ottaen suomineito on saakelin itsepäinen tapaus; jos se päättää ettei kinttu nouse, se ei nouse, ja jos ei aio mennä tarhaan A, ei muuten mene. B:hen saattaa just ja just mennä. Välillä sitä miettii, kuka tätä sirkusta oikein johtaakaan, me vai Metukka. Kokeneempi ihminen selviää yleensä vähemmillä mielenilmauksilla (fiksuna tammana Metukka ei turhia uhittele ihmiselle, joka ei siihen halpaan mene), mutta jos tammalle sattuu oikein huono päivä se haraa vastaan joka ikisessä asiassa ihan vain siksi, että voi. Onneksi ruunikon kanssa ei yleensä ole mitään isompia ongelmia, hoitaminen, varustaminen, pesut, madotukset, kengittäjän ja eläinlääkärin visiitit sun muut sujuvat melko kitkatta.
Periaatteessa ruunikkoa voi taluttaa kuka vain (vaikka elikko ei välttämättä liiku mihinkään, vaikka kuka kiskoisi), käytännössä tamman vie tarhaan/laitumelle joku vanhempi ihminen, joka ei ole vaahtosammuttimen korkuinen. Metukan kanssa ei auta pakottaminen tai lahjominen, jos se päättää ettei mene johonkin, se ei myöskään mene. Tässä kohti on toki katsottava peiliin, jokin peruskoulutuksessa on mennyt päin metsää. Yleensä Metukka kulkee nätisti, reippain askelin vieressä mennen mihin sen haluttiinkin menevän. Lastaus ja kuljetus sentään sujuvat aina, toivon mukaan Metukka ei ikinä keksi aloittaa "en mene koppiin, läl läl lää" -pelleilyä.

Ratsuna Metukka on eteenpäinpyrkivä, joskus vauhdikas, joskus jopa holtiton. Ruunikkoa ei missään nimessä voi moittia laiskaksi tai työtä vieroksuvaksi, tamma on aina lähdössä innoissaan töihin. Valitettavasti sitä virtaa meinaa olla niin maan perkeleesti, että välillä tunnin tehotreeni on tunnin väsytysverkka plus se tunnin tehotreeni. Metukka ei kestä yhtään vapaapäiviä, sillä se kerää niistä niin valtavasti pöllöenergiaa, että on seuraavalla liikutuskerralla tamma on yksi pukkikone. Hyvä tasapaino ja rohkeus ovat tärkeimmät työkalut Metukan kanssa, muulla ei ole isommin väliä; tamma ei ota nokkiinsa ronskeista tai epäselvistä avuista, arkaa ratsastajaa hevonen vie kuin märkää rättiä tai vaihtoehtoisesti vain seisoo paikoillaan tekemättä mitään.
Koulutyöskentely ei ole Metukan suosikkihommaa, mutta kunhan tehtävät ovat tarpeeksi vaihtelevia ja niitä ei nysvätä turhan kauaa, kaikki on OK. Hankalaa asiaa voi treenata hetken, tehdä väliin jotain muuta ja palata hankalaan liikkeeseen, mikä estää Metukan mielenkiinnon lopahtamista. Mikäli Metukka kyllästyy ja päättää, ettei enää tee mitään, se ei muuten tee. Ruunikolla on uskomaton kyky muuttua kuuroksi kaikille avuille, eikä ratsastaja voi oikein kuin roikkua mukana tamman painattaessa kentältä tallin ovelle. Kyllä tamman siitä liikkeelle saa (aikanaan..), mutta työnteon laita on vähän niin ja näin. Metukalla on mukavan tahdikkaat, pitkät liikkeet, takaosa polkee hyvin alle. Kokoaminen on hankalaa lähinnä tamman laiskuuden vuoksi, mutta siitäkin selvitään päättäväisyydellä.

Esteillä Metukan mopo lähtee herkimmin lapasesta. Tamma rakastaa esteitä, olivat ne sitten maahan kaivettuja tai ihan kunnon esteitä. Vaikka vauhtia on välillä enemmän kuin tarpeeksi, Metukka ei ole tyhmä jyrä, joka menee esteistä yli silloinkin, kun ei kannattaisi. Vaikka esteiden välillä suomineito saattaa painattaa harja putkella, vähän ennen estettä vauhti hieman hidastuu, jotta tamma saa tehtyä kunnon hypyn. Välillä Metukka juoksee esteen ohi, tai pahimmillaan tekee sellaisen äkkijarrutuskiellon, että ratsastaja on lentää selästä. Kun ratsastaja on tarpeeksi jämäkkä, ja saa verryttelyissä Metukan oikeasti avuille ja siihen, missä ollaan, ruunikko on tallin parhaita estehevosia; nopea, ketterä, hyvä tasapaino, hyvä hyppytekniikka. Jos hevosen avuilla olo on vain vähän sinne päin, tamma todennäköisesti rallittaa esteiden välit, saattaa nakata pukin tai pari eikä todellakaan kuuntele ratsastajaansa kuin korkeintaan suuntaohjeiden suhteen. Tamma on samanlainen rata- ja maastoesteillä, toisaalta (turhan) vauhdikas, toisaalta äärimmäisen järkevä. Metukan kanssa tulee mietittyä, että tamma saattaisi suorittaa radat vaikka yksin.
Maastoillessa Metukka on luottotamma, joka on niin rauhallinen ja järkevä kuin hevonen voi olla. Tamma kulkee hyvin yksin ja porukassa, aivan sama missä kohti possujonoa. Laukkasuorilla mennään mieluiten täysiä, mutta muuten Metukka pysyy lapasessa.

Metukka on kisapaikoilla melko lailla samanlainen kuin kotonakin, sitä ei paljoa kiinnosta sikaileeko (tai toimiiko) se kotiaitojen vai vieraan paikan aitojen sisällä. Jostain sille on vain jäänyt ärsyttävä tapa huutaa kuin paraskin ori, eikä sitä ole saatu kitkettyä pois. Se tosin on ainoastaan taluttaessa, ratsain tamma keskittyy tai on keskittymättä, suoritukseen hiljaa kuin hiiri. Päättäväisellä otteella ja hyvällä ratsastuksella Metukka suorittaa kyllä oikein hyvin niin kouluaitojen sisällä kuin esteilläkin.

Sukutaulu

i. Talvitiainen
YLA1, SLA-I, KTK-III, ERJ-I, KERJ-I
sh, rt, 161cm
ii. Petkele
YLA1, SLA-I*, ERJ-I, KERJ-I, KRJ-I
sh, rn, 165cm
iii. Vorokki
evm, sh, m, 168cm
iie. Pokara
evm, sh, rn, 163cm
ie. Talventörröttäjä
YLA1, SLA-I*, ERJ-II, KERJ-II
sph, vrt, 143cm
iei. Liukastuva
evm, sh, trt, 145cm
iee. Talvitango
evm, sph, vrt, 140cm
e. Saunavihtahousu
YLA1, SLA-I, KERJ-I
sh, rn, 162cm
ei. Väkipussi
YLA2, SLA-I, KERJ-I
sh, trn, 164cm
eii. Väkisinvängätty
evm, sh, m, 161cm
eie. Unimainen
evm, sh, vrt, 158cm
ee. Selkäsaunatonttu
YLA1, SLA-I, KERJ-I
sh, rn, 159cm
eei. Sauna Olunen
evm, sh, trt, 160cm
eee. Korvatillikka
evm, sh, trn, 159cm
Näytä / piilota sukuselvitys

iii. Vorokki menetettiin pieleen menneen ähkyleikkauksen vuoksi aivan liian aikaisin. 168-senttinen, musta ori ei ollut rakennevoitto (2cm takakorkea, sapelihakuiset ja ventovuohisiset, joskin kestävät jalat, pieni ja kolho pää, lyhyt niska ja selkä, raskas etuosa ja kevyt takaosa..) millään mittarilla katsottuna, mutta suorittaja se oli. Varsanäyttelyissä ja shownäyttelyissä oria kehuttiin lähinnä sen ryhdistä ja liikkeistä. He/110cm/CIC1 –tasolla muutaman kauden kilpaillut ori paukutti voittoja ja sijoituksia sellaista tahtia, ettei kukaan meinannut uskoa. Ori hyppäsi hyvällä tekniikalla, sen kaikki askellajit (etenkin lisättyinä) olivat korkeat, tahdikkaat ja näyttävät, minkä lisäksi Vorokki oli rohkea ja miellyttämisenhaluinen ratsu. Käsitellessä hevonen oli hyvin helppo ja asiallinen sopien lastenkin haliponiksi, ratsuna ori oli sen verran herkkä ja kuumuva, että vaati osaavan ihmisen selkäänsä; etenkin esteillä hevonen saattoi hyväluontoisuudestaan huolimatta olla kovasuinen ja vain kaahata esteeltä toiselle, ellei ratsastaja osannut asiaansa. Vorokki napsi kisavuosinaan suomenhevosten este- ja kenttämestaruuden, edusti Suomenratsujen Kuninkaallisissa ja vaihtoi omistajaa hyvin suuresta rahasummasta. Uusi omistaja alkoi valmistella herrasmiesoria kantakirjausta varten ja astutti muutamia omia sekä tuttaviensa tammoja Vorokilla. Kotona treenattiin myös esteitä aivan uudella innolla, Vorokilla oli tarkoitus siirtyä avoimiin 120cm esteluokkiin seuraavana keväänä.
Vain 11-vuotiaana epäonnistuneen ähkyleikkauksen vuoksi kuollut Vorokki jätti vain 13 varsaa, kaikki hieman eri tasoisten tammojen kanssa. Ori periytti erittäin vahvasti estekapasiteettiaan, heikosti liikkeitään ja vaihtelevasti rakennettaan; tamman rakenteella oli kuitenkin suurempi vaikutus. Suurin osa vorokkilaisista on kilpaillut erinomaisella menestyksellä etenkin este- ja kenttäradoilla, ja ori on haluttu nimi ratsuhevosten sukutauluissa.

iie. Pokara oli varmajalkainen, kyvykäs esteratsu, joka teki laajan kilpauran vähän joka lajissa. Ruunikko, 163-senttinen tamma oli matalaryhtinen ja ravurinrunkoinen, ”ihan OK” –liikkeinen hevonen, jonka hyppytyyli pelasti paljon. Tammalla oli kaunis pää, kestävät, hyväasentoiset jalat ja runko, jota olisi pitänyt esitellä kärryjen edessä. Mätsäreissä ja shownäyttelyissä aktiivisesti esitetty ruunikko sai kehnoja arvosteluja ratsuna, muutaman kerran tamma esitettiin ravurina ja tuloksena oli paikka BIS-kehässä. Pokara oli kuitenkin pätevä ratsu helppo B/110cm/harrasteluokka –peli, joka teki siistejä, tasaisia suorituksia sijoittuen silloin tällöin. Tamma oli yleispätevä kilparatsu, joskaan ei aikansa eliittiä. Hyvähermoinen, lauhkealuontoinen Pokara oli vaatimaton kouluratsu, aloittelevien ihmisten unelmaratsu ja pätevä estehevonen, jonka tekniikka, kapasiteetti ja ratatekninen silmä olivat omaa luokkaansa. Pokara osasi paikata ratsastajansa virheitä, hakeutui luonnostaan hyville ponnistuspaikoille ja ymmärsi kieltää silloin, kun askel ei kerta kaikkiaan sopinut esteille. Maastoesteillä Pokara oli aivan yhtä pätevä, ja mikäli hevosen kouluosaaminen olisi ollut parempi, Pokarasta olisi vaivatta saanut kovempitasoisenkin kenttäpelin.
Kolme varsaa tehnyt Pokara periytti vahvasti niin luonteensa kuin osaamisensa parhaita puolia. Rakenteellisesti tamman varsat eivät ole kaksisia, ellei niitä ravureina arvostele, mutta estetekniikaltaan ja laukaltaan Pokaran jälkikasvu on todella laadukasta. Tamma kuoli 26-vuotiaana.

iei. Liukastuva oli hyvärakenteinen, näyttävänpuoleinen ori. 145cm korkea tummanrautias sai tyypistään ysiä, muutoin sen pisteet olivat vähän ikävuodesta ja tuomarista riippuen ysiä ja kasia. Liukastuva oli luonteeltaan nöyrä, työteliäs ja kaikkien kaveri, siis täydellinen pakkaus, myös kisahevoseksi sillä Liukastuvalla oli karismaa ja näyttämisenhalua vaikka muille jakaa. Kapasiteetiltaan ori ei todellakaan päätä huimannut, he B/80cm, kenttäkisoissa harrasteluokka ei ollut mikään suuri saavutus, mutta Liukastuva yritti aina kaikkensa. Oria pidetäänkin yhtensä isänsä parhaista jälkeläisistä, sillä vaikkei se ollut huippu oikein missään se oli niin tasaisen hyvä ilman virheitä, että moista sai hakea kissojen ja koirien kanssa. Kyllähän pienhevonen myös suoritti ja sijoittui kenttä- ja estepuolella, myös muutama koulusijoitus käytiin seuraluokista hakemassa. Omistajilleen Liukastuva oli paitsi kilpahevonen myös korvaamaton kaveri koko perheelle, sillä sitä saattoi lapsikin ratsastaa.
Liukastuvaa käytettiin jalostuksessa maltillisesti omistajiensa vuoksi. Kakkoselle kirjattu ori sai nelisenkymmentä jälkeläistä ja se periytti paitsi korrektia rakennettaan myös työmotivaatiotaan ja hyvää luonnettaan. Valitettavasti Liukastuvalla oli periyttäjänä sama ongelma kuin sen isällä, sillä myös kapasiteetikkaampien tammojen kanssa jälkeläisten suorituskyky oli heikonlainen.

iee. Talvitango sievä vaaleanrautias 140cm korkea pienhevostamma. Se ei ollut erityisen näyttävä tai sykähdyttävä, mutta erittäin korrektirunkoinen (kantakirjauksessa se sai tyypistä 9 ja rungosta 10 pistettä) hevonen. Jalka-asennoissa oli jonkin verran sanomista ja kaviot kuluivat turhan nopeasti, mutta Talvitango sai kuitenkin ulkonäöstään sekä kehuja, että loistavat pisteet kun sitä tarjottiin kantakirjaan. Metriä hypännyt pikkutamma sijoittui usein, voitti suomenhevosten estemestaruudet useamman kerran eikä ollut kouluratsastuksessakaan paha. Talvitango ei kilpaillut kuin helppoa B:tä, mutta siitäkin prosentit olivat todella usein luokkaa 65. Luonteeltaan se oli hieman kipakka, ei sietänyt ketä tahansa ja selästä käsin kilpahevonen henkeen ja vereen. Talvitangon vauhti oli myös huima, teki se mitä tahansa mutta oikean ratsastajan kanssa tamma kyllä suostui rauhoittumaan, joskin se olisi ehkä ollut parhaimmillaan laukkaradalla. Mene ja tiedä, kilpatulosten vuoksi moista ei koetettu.
Talvitangolla oli harmillisesti ongelmia tiineyksien ja varsomisten kanssa, joten se teki vain kolme varsaa joka toinen vuosi. Tarkasti valittujen orien kanssa paljastui, että Talvitango periytti voimakkaasti vauhdikkuuttaan sekä hyppytyyliään, joka sai paljon kehuja erityisesti siksi, että hevonen todellakin käytti selkäänsä. Emälinjaa vaivannut huonojen jalkojen periyttäminen jäi kaikeksi onneksi Talvitangolta pois.

eii. Väkisinvängätty oli musta, 161cm korkea komistus. Ori oli hyvärakenteinen kenttäratsu: sillä oli sopusuhtainen, pyöreä runko, hyväasentoiset ja kestävät jalat, pitkä niska, hyvät pään ja kaulan liittymät, se oli komea ja ryhdikäs. Liikkeet eivät olleet kovin näyttävät, mutta ne olivat tahdikkaat ja säännölliset, melko matalat ja laukassa oli tahtiongelmia, mikäli lihaskunto laski. Väkisinvängätty teki uraa tutustumisluokissa napsien sijoituksia tasaiseen tahtiin niin alue- kuin kansallisistakin kisoista. Ei se mikään aikansa huippunimi ollut, mutta tarpeeksi hyvä, jotta sillä kannatti jatkaa kilpailemista. Paukkuja olisi voinut muuten riittää helppoihin luokkiinkin, mutta oria ei viitsitty hyppyyttää maastossa niin isoilla esteillä. Väkisinvängätty hyppäsi enemmän kovan yrityksensä ja tahtonsa puolesta, sen hyppytyyli ei juuri päätä huimannut: ori roikotti jalkojaan, ei käyttänyt kunnolla selkäänsä eikä takaosaansa. Luonteeltaan haastava, orimainen ja hieman kovakalloinenkin, mutta jämptin käsittelijän kanssa toimi erittäin hyvin. Väkisinvängätty kirjattiin R-suunnalle kolmannella palkinnolla.
Jalostuksessa Väkisinvängätty periytti lähinnä kovakalloista luonnettaan ja kelpo rakennettaan. Valitettavasti ori meinasi peittää tamman kapasiteettia jalostuksessa puskien liian vahvasti läpi: varsat ovat pienten luokkien kilpureita, mutta toisaalta ne ovat oikein päteviä sellaisia. Ainakin oikeissa käsissä.

eii. Unimanen, sporttinen ratsumallin suomenhevostamma oli vaaleanrautias 158cm korkea, huonolla tammaleimalla varustettu hevonen. Huonoa tammaleimaa lukuun ottamatta muuten melko mukiinmenevä rakenteeltaan; vähän ajokoiramainen runko, jota pitkä, avara niska ja hyvät jalka-asennot sekä jalkaterveys paikkasivat. Unimainen oli helppojen kenttäluokkien ruusukehai, joka teki upeita suorituksia etenkin este- ja kenttäosuuksilla. Hyppykapasiteettia raudikolla oli koulukapasiteettia enemmän; tamma hyppäsi parhaimmillaan 120cm ratoja, ja kisasikin myös esteitä hyvällä menestyksellä. Tamma ei ollut helpoin luonne, se oli itsepäinen ja hieman herkkäsieluinen tamma, jota ei voinut yhteistyökyvystä kehua. Oikean ratsastajan kanssa Unimainen oli kuitenkin pätevä, tulosta tekevä ratsu, jonka komeat liikkeet ja erinomainen hyppytyyli veivät huomiota luikusta rungosta.
Jalostuksessa tamma oli suuri suksee. Unimainen periytti kapasiteettia - paitsi jos ori oli huono, Unimaisen kanssa orivalinnoilla todellakin oli väliä - ja hyvää sporttista rakennetta, vaikkakin se oli samaa ajokoiramallia kuin tammalla itsellään. Myös tamman luonne periytyi eteenpäin, ja vaikka Unimaisen jälkikasvu on ajokoiramallista ja vaikealuontoista, ne tekevät tulosta. Tamman jälkikasvu on pääasiassa kilpakäytössä niin este- kuin kenttäratsastuksen parissa, ja vanhimmat varsat ovat napsineet sijoituksia suomenhevosten este- ja kenttämestaruuksista. Nykyisellään Unimainen kuluttaa laidunta omistajansa naapurin lampaiden seurana.

eei. Sauna Olunen oli tummanrautias, liinaharjainen komistus, jonka päätä koristivat suuret tähti ja kuonopilkku ja jonka herasilmiä heppatytöt kilvan ihastelivat. 160cm korkuinen raamikas, roteva ori kulki aina naurettavan hyväryhtisenä ja ravatessaan hevonen näytti marssivan. Kantakirjaan ori pääsi toisella palkinnolla, mutta kenttäkisoissa ori oli parasta A-luokkaa. CIC1-luokissa aktiivisesti kisannut Sauna Olunen menestyi loistavasti, ja vaikkei kouluosuuksien ravipätkistä niin suitsutusta tullutkaan muuten ori teki nappisuorituksia. Sauna Olunen oli kylmänviileä, hyvähermoinen "hevosmuotoinen äijänkäppyrä, jonka mielestä kaikki oli 50-luvulla paremmin". Ori ei ollut ihan kenen tahansa käsiteltävissä tai ratsastettavissa, sen verran jukuri ja suoranainen mulkvisti ori oli.
Sauna Olusta käytettiin jalostukseen hyvin harkiten, eikä orilla ole kuin kymmenkunta jälkeläistä. Yhteistä orin varsoille on kapasiteetti kaikissa ratsastuksen lajeissa ja pärjääminen kenttäradoilla. Kaikeksi onneksi ori ei periyttänyt raviaan tai luonteenlaatuaan, vaikka orin jälkikasvu ei missään nimessä ole lapasmaista nähnytkään. Sauna Olunen viettää eläkepäiviään Pohjois-Pohjanmaalla huudellen naapuritilan lehmille.

eee. Korvatillikka oli kiukkuinen hapannaama, joka tervehti karsinaansa tulijoita takamus edellä ja jonka häntään piti kisapaikoilla sitoa kissan kokoinen punainen rusetti. Parhaimmillaan 120cm rataesteitä hypännyt tummanruunikko oli lahjakas, monipuolinen ratsu, jolta esteiden lisäksi sujuivat koulukiemurat helppoon A:han ja maastoesteet metriin asti. Korvatillikka kisasikin pääasiassa kenttää erinomaisin tuloksin rataesteiden ollessa sivulaji. Kevytrakenteinen, hentojalkainen tamma oli varma, kestävä ratsu, jonka jaloissa ei niiden tikkumaisuudesta huolimatta ollut koskaan vikaa ja joihin rasitus ei koskaan tehnyt isompaa vikaa, korkeintaan turvotusta joka sekin meni ohi liikunnalla. Korvatillikka ei ollut suoranaisesti kaunis, mutta 159-senttinen tamma oli sopusuhtainen, ryhdikäs ja ilmeikäs, minkä lisäksi ruunikko oli liikkuessaan vaikuttava näky. Menestyksekkään kilpauransa sekä sukunsa vuoksi tamma oli kiukkuisesta, epäsosiaalisesta luonteestaan huolimatta kiinnostava vaihtoehto, kun lähdettiin ostamaan kenttävarsaa.
Korvatillikan kaikki viisi varsaa ovat itsepäisiä, joko happamia tai kiukkuisia ruunikoita, joilla on mielipide kaikesta ja yhteistyötaidot enemmän tai vähemmän hukassa. Varsoilla on yhtäläisyyksiä myös rungossa (kevyt/kevyehkö runko) ja kapasiteetissa; kaikki ovat helppo/CIC -tason kenttäpelejä. Korvatillikkaa pidetään ensiluokkaisena periyttäjänä, vaikka sen varsat eivät olekaan joka jannun ratsuja. Kiukkutamma elelee vuohipaimenena Pohjois-Pohjanmaalla, muita hevosia tamma ei enää siedä.

Jälkeläiset

s. 15.07.2016 sh-t. Talvisateita, i. Kaamosukkonen, om. Dimma / VRL-08204
s. 28.01.2018 sh-o. Kauhistuttava Kiuashirviö, i. Kekriyön Kaamia Kavaljeeri, om. Desmi VRL-14548
s. 07.04.2019 sh-t. Tervasaunavihta, i. Tervalieko, om. Susiraja

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Näytä / piilota sijoitukset
KERJ - 43 sijoitusta joista 12 voittoaVSR - 6 sijoitusta joista 2 voittoa
15.03.2016 Mörkövaara CIC1 1/40
16.03.2016 Mörkövaara CIC1 1/40
09.04.2016 Vanima CIC1 4/30
11.04.2016 Satumaja CIC1 3/30
13.04.2016 Vanima CIC1 5/30
22.04.2016 Mörkövaara CIC1 2/30
24.04.2016 Mörkövaara CIC1 5/30
30.04.2016 Mörkövaara CIC1 3/30
04.05.2016 Metsovaara CIC1 2/40
06.05.2016 Metsovaara CIC1 1/40
10.05.2016 Mörkövaara CIC1 6/40
15.05.2016 Satulinna CIC1 5/30
17.05.2016 Satulinna CIC1 3/30
22.05.2016 Metsovaara CIC1 4/26
25.05.2016 Vanima CIC1 3/30
27.05.2016 Vanima CIC1 1/30
30.05.2016 Vanima CIC1 3/30
01.06.2016 Metsovaara CIC1 3/54
07.06.2016 Metsovaara CIC1 5/54
08.06.2016 Metsovaara CIC1 6/54
16.06.2016 Oakhill CIC1 4/30
19.06.2016 Metsovaara CIC1 2/47
24.06.2016 Március CIC1 5/40
25.06.2016 Kultahuisku CIC1 4/30
26.06.2016 Viisikko CIC1 4/39
27.06.2016 Kultahuisku CIC1 1/30
05.07.2016 Metsovaara CIC1 2/40
08.07.2016 Turmeltaja CIC1 1/30
09.07.2016 Metsovaara CIC1 4/40
12.07.2016 Huvitutti CIC1 2/30
16.07.2016 Huvitutti CIC1 3/30
17.07.2016 Oakhill CIC1 5/30
22.07.2016 Metsovaara CIC1 5/40
25.07.2016 Koskimäki CIC1 1/30
30.07.2016 Metsovaara CIC1 1/40
06.08.2016 Hortensia CIC1 2/30
07.08.2016 Hortensia CIC1 1/30
09.08.2016 Hortensia CIC1 1/30
20.08.2016 Mörkövaara CIC1 1/40
22.08.2016 Oakhill CIC1 3/30
24.08.2016 Oakhill CIC1 1/30
25.08.2016 Oakhill CIC1 5/30
26.08.2016 Oakhill CIC1 4/30
31.05.2018 Susiraja VSR Cup CIC1 1/53
31.01.2019 Susiraja VSR Cup CIC1 3/47
31.08.2019 Susiraja VSR Cup CIC1 1/33
29.02.2020 Susiraja VSR Cup CIC1 5/25
31.05.2020 Hiivurin Suomenhevoset VSR Cup he A 3/68
30.06.2020 Hiivurin Suomenhevoset VSR Cup 110cm 3/32

Valmennukset

03.03.2016 Maastoestevalmennus, valmensi Joe

Tänään oli taas vuorossa susirajalaisten valmennus, joka sopi minulle paremmin kuin hyvin sillä heitä on kiva käydä valmentamassa. Tällä kertaa ratsukkona toimi Lissu ja suomenhevostamma Metukka. Metukka on nuori, vastikään 4v täyttänyt tamma. Ratsukko tuli kentälle aloittelemaan alkuverkkaa, kun minä olin laittelemassa esteitä 80cm korkuisiksi. Katselin heidän menoaan tarkkaavaisena. Tammalla oli meno päällä ja se vaikutti hieman holtittomaltakin, joten pyysin Lissua hieman pidättämään sitä, jotta meno ei siitä ainakaan enää yltyisi. Tamma kuunteli hyvin ja rauhoittui hetkeksi, mutta sitten se lähti taas uudestaan "lapasesta". Ja taas sama homma, nyt tamma tosin rauhoittui pidemmäksi aikaa. Sitten otettiin hieman puomeja, joiden kanssa työskentely sujuikin nuorelta neidiltä moitteetta. Viimeisellä kierroksella se selkeästi aisti, että olin pyytänyt Lissua seuraavaksi hyppäämään neljä estettä, sillä se alkoi taas hieman kaahottaa. Lissu sai sen kuitenkin hienosti takaisin kuulolle ja hidastamaan, jotta ensimmäinen hyppy sujuisi hyvin. Ja sehän sujuikin. Tamma tuli komealla ja korkealla loikalla yli ja jatkoi vauhdikkaasti seuraavalle esteelle. Sen puomeihin takajalat kolahtivat ja tamma alkoi taas kaahata seuraavalle esteelle. Lissu pidätti Metukkaa ja tamma päätti sitten juosta esteen ohi. Pari kertaa jouduttiin aloittamaan alusta ja aina tamma meni kolmannen esteen ohi. Kolmannella yrityskerralla tamma sitten meni esteen yli ja hyppäsi hienosti neljännenkin. Sitten vielä yksi onnistunut kierros ja päätin valmennuksen taas onnistuneeseen suoritukseen.

24.03.2016 Kouluvalmennus, valmensi Ireth

Kyllä seisoin hämmentyneenä keskellä kenttää, kun Metukka päätti ettei sitä tänään huvita tehdä mitään tyhmää kouluvääntöä. Samaan aikaan tamma vaikutti sekä reippaalta että laiskalta, mutta ennen kaikkea täysin kuurolta millekään avuille. Se tuntui lähinnä haistattavan pitkät kaikelle mitä ratsastaja siltä pyysi - ja kyseessä oli sentään liikkeellelähtö sen jälkeen kun ratsastaja oli kiivennyt selkään. Lopulta ratsu kuitenkin päätti myöntyä ja lähti laahustamaan uralle.

Verryttelyssä keskityit saamaan Metukan paremmin kuulolle ja polkemaan hyvin alleen. Hienoja liikkeitä se sitten esittikin, kunhan malttoi keskittyä työskentelyyn eikä sen välttelyyn. Aloititte tehtävät ravissa kymmenen metrin volteilla jokaiseen kulmaan. Tarkoituksena oli saada Metukka notkistumaan ja taipumaan, eikä aikaakaan kun tamma kulki erittäin kevyenoloisesti. Sillä oli hyvä, tahdikas ravi, jota katsellessa tuli suorastaan kateelliseksi. Pian lisäsitte pysähdykset jokaisen sivun keskelle ja laukannoston pysähdyksestä, pieni pätkä laukkaa ja siirtyminen raviin ennen volttia. Pysähdyksissä ei ollut mitään moittimista, mutta laukannostoissa koko paketti levisi todella pahasti: Metukka ampaisi eteenpäin kuin raketti, minkä vuoksi hidastaminen venähti ja voltistakin tuli pikemminkin ympyrä. Hieman pienemmillä avuilla ja paremmalla valmistelulla ratsusi kuitenkin pysyi lapasessa ja tämäkin tehtävä saatiin onnistumaan.

Olette selvästi todella taitava ratsukko, mutta Metukka on myös varsin omapäinen, eikä se suostu tekemään mielestään tylsiä asioita, mikä takuulla vaikeuttaa treenaamista, kuten tänäänkin nähtiin. Sillä on kuitenkin todella laadukkaat liikkeet etenkin ravissa, joten siitä ei menestys ainakaan jää kiinni.

02.04.2016 Maastoestevalmennus, valmensi Ireth

Maastoesteillä Metukasta löytyikin aivan uusi puoli, jota se ei ollut vaivautunut kouluvalmennuksessa esittelemään. Tamma nimittäin steppaili innoissaan kun selitin tehtäviä sinulle, eikä olisi millään malttanut odottaa ohjeita sinultakaan. Päästinkin teidät melko pian hyppäämään ensimmäisiä esteitä, ettei ratsusi aivan haljennut innosta.

Siitä ongelmat sitten alkoivatkin. Metukalla oli niin jumalattomasti vauhtia, ettei se saanut jalkojaan ojennukseen ennen hyppyä, vaan rysäytti käytännössä päin pienehköä risuestettä. Jollain ihmeen kaupalla pysyit kuitenkin selässä, vaikka tamma kävi hetkellisesti polvillaankin. Tulin pikaisesti tarkistamaan sattuiko mitään pahempaa, mutta kaikeksi onneksi olitte molemmat ihan kunnossa ja pääsitte pienen tauon jälkeen jatkamaan tehtäviä. Toisella kerralla tammakin taisi tajuta lähestyä hieman rauhallisemmin ja hyppäsi erinomaisella tekniikalla. Käännyitte sujuvasti kohti seuraavia hyppyjä ja ruunikko tuntui olevan paremmin avuilla kuin aiemmin, se kuunteli nimittäin myös pidätteesi todella tarkasti ja teki hienoa työtä koko radan ajan.

Loppuun otimme muutaman isomman tukkiesteen lyhyenä ratana, sillä Metukalla tuntui vielä olevan intoa hypätä. Lähestyitte ensimmäistä estettä hyvin ja hyppy olikin aivan moitteeton, mutta käännös sen jälkeen venähti harmittavasti hieman, joten seuraava lähestyminen ei sujunut yhtä hyvin. Pääsitte kuitenkin lopuistakin esteistä yli, joten siihen oli hyvä lopetella, tammakin alkoi olla melkoisen hikinen. Alkuvaikeuksista selvittyänne työskentelynne parani hurjasti ja näytitte todellisen nahkanne maastoesteillä. Metukka ei epäröinyt sekuntiakaan yhdelläkään esteellä, vaan hyppäsi todella rohkeasti ja yllättävää kyllä myös kuunteli apusi todella tarkasti.

01.06.2016 Kouluvalmennus, valmensi Jenny R.

Ruunikko suomenhevostamma Metukka oli jo narrin kanssa ravailemassa kentällä, kun saavuin sen laitaan pienen kahvibreikin jälkeen valmiina päivän kolmanteen valmennukseen. Asettauduin mukavasti kentän aidalle ja olin juuri huikkaamassa narrille ensimmäisiä ohjeita, kun hänen ratsunsa luikahti äkkinäisesti sivulle. Ratsastaja horjahti pelottavasti, mutta pysyi kuitenkin kyydissä. Narri laittoi tammansa heti töihin, joka nyrpeänä heilautteli häntäänsä vastaukseksi ratsastajansa apuihin. Ratsukko sai alkuverryttelyt suoritettua melko nopeasti, ja pääsimme pian tehtävän pariin. Olin päättänyt alkuun teetättää ratsukolla takaosakäännöksiä neliöllä. Metukka ei alkuun tahtonut oikein kuunnella narrin apuja, jolloin hän ei saannut koottua hevosta tarpeeksi. Ensimmäiset käännökset olivat lisäksi turhan löysiä, ja käskin ratsastajaa herätellä tammaansa ravaamalla suorat, tehden käännökset kuitenkin käynnissä. Metukka alkoi hiljalleen aktivoitumaan takaosastaan siirtymisien vaikutuksesta, ja liikkumaan paremmin. Muistutin narria olemaan tarkkana ulko-ohjan kanssa, kun Metukan lapa meinasi karata ulos. Pikku hiljaa käännökset alkoivat sujua kiitettävästi, joten päätin siirtyä ratsukon kanssa seuraavaan tehtävään. Loppuvalmennuksen ajan harjoiteltaisiin vastalaukkaa. Ratsukko sai alkuun mennä keskilaukkaa uraa pitkin, tehden pitkille sivuille kiemuraurat vaihtamatta laukkaa. Metukka alkoi tässä vaiheessa kuumumaan jo aikalailla, joten narri sai tehdä tamman kanssa tosissaan töitä pitääkseen vauhdin sopivana. Itse vastalaukat sujuivat kehuttavasti heti alkuunsa, joten muutamien kiemuraurien jälkeen komensin ratsukon jättämään kiemurat pois, ja tekemään päätyihin isot ympyrät vastalaukassa. Yhden ainoan kerran Metukka vaihtoi laukan itsekseen, mutta narrin korjattua sen samantien takaisin, ei sen kummempia ongelmia ilmennyt. Pyysin ratsukkoa tekemään vielä muutamat vastalaukat eri tempoissa, ja sen jälkeen annoin ratsastajalle vapaat kädet loppuverryttelyn kanssa.

27.06.2016 Estevalmennus, valmensi Jenny R.

Pääsin valmentamaan Metukkaa jo toistamiseen, mutta tällä kertaa valmennus tapahtui esteiden parissa. Viime valmennuksesta oli tammasta käteen jäänyt oikein mukava tuntuma ja narri oli tuttu ratsastajana jo useammasta valmennuksesta, joten mielelläni suuntasin taas auton nokan kohti Susirajaa. Narri talutti ratsuaan juuri kentälle, kun kaarsin pihaan. Komensinkin heidät siltä istumalta suorittamaan alkuverryttelyt itsenäisesti, samalla kun rakensin toiselle pitkälle sivulle ravipuomit ja kannoin niiden viereen estetolpat, että saisin myöhemmin rakennettua niistä esteet. Aloitimme valmennuksen ravipuomeilla ja ratsukon tuli niiden lisäksi tehdä molemissa päissä pääty-ympyrät. Ratsukko lähestyi puomeja nätissä ravissa ja heti ensimmäisellä kerralla Metukka nosteli jalkojaan kauniisti puomien yli. Toistimme harjoituksen muutaman kerran, jonka jälkeen teimme saman myös toiseen suuntaan. Komensin narria laukkailemaan Metukan kanssa hieman uraa pitkin, jonka aikana vaihdoin ravipuomit laukkakavaleteiksi. Toistimme saman tehtävän kuin valmennuksen alussa, mutta nyt laukassa. Ratsukko lähestyi ensimmäistä kavalettia ja vain metriä ennen estettä, Metukka harppasi kohti kentän keskusta saaden ratsastajan horjahtamaan hurjan näköisesti. Narri pysyi kuin pysyikin kuitenkin selässä ja päättäväisesti ohjasi tamman takaisin aloituspisteeseen. Tällä kertaa Metukka meni hienosti ensimmäisen kavaletin yli, mutta siirtyi kesken kaiken raviin. Toistojen myötä tamma saatiin kuitenkin menemään oikein hienosti. Valmennuksen loppuun rakensin vielä pienen radan, jonka ratsukko meni muutamaan otteeseen. Pienten temppuilujen jälkeen rata sujui loistavasti ja hyvillä mielin päätimme valmennuksen.

12.07.2016 Estevalmennus, valmensi Siiri K.

Kaunis ruunikko tamma ravasi tarmokkaasti pitkin Susirajan kentän kavio-uraa nostattaen perässään hennon pölypilven. Istuin tuttuun tapaani kentän aidalla ja katselin ratsukon alkuverryttelyä; olin pitkästä aikaa taas päässyt valmennuspuuhiin jo hyvinkin tutuksi tulleeseen miljööseen. Näin aamupäivästä lämpötilakaan ei ollut ehtinyt kivuta turhan korkealle, joten olosuhteet olivat mitä otollisimmat pienille hyppytreeneille.

"Muista puolipidätteet!", huikkasin ratsastajalle Savusaunamajurin hurjastellessa ohitseni esteiden keskellä. Tamma oli hyvin innoissaan ja taisikin tietää, mitä päivän ohjelmaan kuului. Meitä hieman nauratti tamman mahdoton touhotus, sillä se ei meinannut pysyä housuissaan ja laukan pidennyksetkin menivät vähän sinne päin muutaman pukkiloikan säestyksellä. Alkuun kiinnitimmekin paljon huomiota vain kontrolliin ja siihen, että hevonen sekä pidentää että lyhentää askelta pyynnöstä heti, eikä vasta muutaman metrin päässä. Tämä vaati tänään paljon työtä eikä Savusaunamajuri selvästikään ollut sillä tuulella, että se olisi jaksanut keskittyä turhanpäiväiseen hiomiseen: se selvästikin halusi tositoimiin. Rakentaessani päivän tehtäviä pyysin ratsastajaa laukkaamaan muutaman kierroksen ihan rehellisesti eteen ja ottamaan sitten kiinni, jotta tamma-parka saisi purettua suurimmat energiat pois ja se mahdollisesti keskittyisi myös työntekoon. Aloitimme hypyt yksinkertaisella 20 metrin linjalla jonka molemmissa päissä oli noin 60cm korkea pystyeste. Tarkoitus oli saada hevonen laukkaamaan rentoa laukkaa pitkällä välillä mikä ei tänään ollut Savusaunamajuri vahvuus, joten työstimmekin sitä pitkin koko treenien kulun. Päivän tehtävät koostuivat pystyesteestä, kahdesta diagonaaleille sijoitetusta kahdeksikolla hypättävästä portista ja okserista sekä tuosta jo mainitusta linjasta. Estekorkeus oli aluksi noin 80cm joka tuntuikin olevan ratsukolle aivan lasten leikkiä: Savusaunamajuri hyppäsi puhtaasti ja ratsastaja toi sen hyvin esteille, joskin muutaman kerran puomit lähtivät mukaan turhan kovassa vauhdissa. Loppua kohden nostimme esteet 110cm korkeuteen, jolloin jo jouduttiin keskittymään tekemiseen ja yllättäen kyllä, hypytkin alkoivat osua parempiin paikkoihin ja puomit pysyivät kannattimillaan. Loppuun otimme vielä huolelliset eteen-alas verryttelyt ja loppukäynnit maastossa kauniissa kesä-säässä - mikäs sen parempaa!

Lue päiväkirjaa