Saunavihtahousu VH14-018-1589
| Nimi | Saunavihtahousu "Vursti" | Kasvattaja | Susiraja, Suomi |
| Rotu, sukupuoli | suomenhevonen, tamma | Omistaja | Susiraja (VRL-06046 ja VRL-12701) |
| Säkäkorkeus, väri | 162cm, ruunikko | Meriitit | YLA1, SLA-I, KERJ-I |
| Syntynyt, ikääntyminen | s. 28.09.2014, 29v satunnainen (4v 02.09.2014) |
Painotuslaji, koulutustaso | kenttäratsastus he A / 110cm / 100cm / CIC1 |
20.06.2017 rotulaatuarvostelutilaisuudessa neiti napsi 103 pistettä ja SLA-I -palkinnon.
25.06.2017 Vursti pokkasi KERJ-I -palkinnon 109 pisteen turvin. Hiano tamma!
30.06.2017 Vursti kävi hakemassa viimeisen sulan hattuunsa yleislaatuarvostelusta. AP2 ja YLA1 -palkinnon!
Maastokuvien © scirlin. Estekuva © SN
Luonnekuvaus
Vursti on sellainen paksukallo, sille ei meinaa mennä mikään käsky läpi, ennen kuin tammalle oikeasti suuttuu. Onneksi hevonen ei sentään ihan kaikkeen sano vastaan, mutta vastaan sanoessaan Vursti on siitä rasittavimmasta päästä. Typeryyteen ja joustamattomuuteen asti paksukalloinen ruunikko menisi varmasti läpi vaikka sen kuuluisan harmaan kiven, jos sillä tavoin välttyisi kompromisseilta. Komentaminen ei oikein toimi Vurstiin, tamma ei korvaansa lotkauta, kun joku yrittää pomottaa, hevonen vain kasvattaa juuret maahan eikä vahingossakaan tee mitään.
Karsina on niin pahasti Vurstin omaa aluetta, että vaikka millainen hevosihminen sinne astelisi, tamma ei anna johtajan paikkaa pois. Ei se mikään hirviö ole, kyllähän Vurstin saisi hoidettua myös karsinassa, mutta turhaa työtä se vain teettää joten on helpompi ottaa hevonen käytävälle. Ollessaan ketjuissa ruunikko on ihan perushevonen hoitaa, toki oman arvonsa tunteva tammaneiti, jonka korvia tai häntää ei sovi kiskoa. Lapsista Vursti ei erikoisemmin välitä, mutta sietää pikkuihmiset eikä ala huonokäytöksiseksi, korkeintaan luimii. Aikuinen hoitaja saattaa joutua näykityksi, jos setvii jouhia turhan kovakouraisesti tai ei ymmärrä pitää ruunikkoa silmällä nyppiessään harjaa. Muuten Vursti on kaikissa hoitotilanteissa ja varustettaessa perusasiallinen hevonen, joka kohtaa inhottavat asiat (klippaus, korvakarvojen leikkaaminen, otsatukan harjaaminen) näyttämällä hapanta naamaa. Pesarilla olosta Vursti taas nauttii, vesipetona Vursti juo vettä suoraan letkusta ja on muutenkin harvinaisen onnellisen oloista, kun hoitotoimenpiteisiin liittyy vesi.
Talutettavana hevonen on vähän jyrä, etenkin ruohon alkaessa vihertää. Ahneena porsaana Vursti mieluiten söisi, söisi ja söisi sen sijaan, että kävelisi tarhaan olemaan syömättä. Kun ruunikko kiskaisee itsensä tien sivuun, on astetta vaivalloisempi operaatio saada tamman turpa ylös maasta, saati saada elikko liikkumaan. Välillä Vursti lähtee puskemaan lapa edellä ruoan perään, eikä siinä auta ei huuto eikä narulla läimiminen. Kun tammaa tarpeeksi komentaa, se ryykäämisen sijaan kasvattaa juuret maahan jääden paikoilleen – eikä muuten liiku mihinkään. Parhaimmillaan Vursti on seissyt pari tuntia keskellä pihaa, kun tallityttö erehtyi komentamaan sitä turhan ronskisti.
Tamman lastaaminen, kuljettaminen ja kopista/rekasta purkaminen sujuvat tylsällä rutiinilla, kunhan on asennoitunut niin, että ”hevonen muuten menee koppiin”. Puolihuolimaton narun nykiminen ja ”mentäiskö nyt” –asenne saavat Vurstin jäämään etuset rampilla ihailemaan maisemia.
Kovakalloinen hevonen osaa olla ärsyttävä kivireki, jota ei saa liikkeelle sitten millään. Niinä päivinä, kun työnteko maistuu Vurstillekin (näitä on onneksi enemmän kuin totaalisia evvk-päiviä) tamma on tarkka, terävä ja aivan loistava ratsu. Kun Vurstia huvittaa tehdä töitä se suorittaa itsepäisesti myös itselleen vaikeat asiat eikä varmasti anna periksi, joten tämä hevonen on ideaalikaveri ihmiselle, joka haluaa hioa jokaisen askeleen ja hypyn täydelliseksi.
Helppo A –tasoinen Vursti ei ole liikkeiltään kaikkein näyttävintä mallia (etenkin tamman ravi jättää toivomisen varaa), mutta se on tappotarkka, tehokas ja täsmällinen suoritushevonen, joka reagoi saamiinsa apuihin saman tien ne saatuaan. Työnteon ollessa pakkopullaa Vursti kokeilee kaikki keinot töiden välttämiseksi, ja jos muu ei auta, tamma kasvattaa juuret maahan eikä liiku yhtikäs mihinkään.
Esteillä, hypättiin sitten rata- tai maastoesteitä, tamma on parhaimmillaan. Suomenhevonen on rohkea, tarkka hyppääjä, joka osaa paikata ratsastajan pikkuvikoja. Valitettavasti Vurstin rohkeus yhdistettynä itsepäisyyteen aiheuttaa sen, ettei tamma kiellä käytännössä koskaan, vaan menee esteen yli silloinkin, kun se kannattaisi suosiolla jättää välistä. Ratsastajan onkin valmisteltava jokainen hyppy hyvin tamman apuna, ettei tuloksena ole hyppy esteen sekaan tai kaatuminen. Ruunikko hyppää aina hyvin läheltä estettä varoen jalkojaan, ja vaikka hevonen tuntuukin hyppäävän rimaa hipoen se harvemmin pudottaa tai edes koluuttaa puomeja. Maastoesteillä Vursti jättää vähän isomman ilmavaran, mutta panssari käy silti aika lähellä joka tukkia ja risukkoa. Vesiesteitä ruunikko rakastaa, samaten uittoreissuja, tamma voisi viettää vaikka koko päivän uimalla tai rantavedessä laukkaamalla (tai kaivamalla kuoppaa Kiinaan matalassa vedessä, miten vain).
Kisapaikoilla Vursti löysistyy täydellisesti. Kaikki ne upeat (kilpa)ratsun ominaisuudet, jotka hevosessa on, tuntuvat jäävät kotipihalle tai ainakin matkan varrelle. Käsihevosalueella Vursti tosin on hyvin asiallinen, harvemmin lähtee edes ruoan perään, mutta kun se itse suoritus! Eikä verryttelyssäkään ole kehumista, sillä Vursti humputtelee verkan läpi kuin mikäkin hyvän mielen tuntipuksu.
Suoritus etenee noin yhdeksällä kerralla kymmenestä kutakuinkin seuraavanlaisesti. Koulupuoli joko munataan täydellisesti tai rämmitään läpi noin 50-51&% tuloksella. Rataesteillä ruunikko on älyttömän löysä, tamma jää makaamaan ohjalle eikä nosta kinttujaan. Maastossa Vursti sentään sen verta varoo, ettei osu esteisiin (elikko tietää kaatuvansa), mutta aikavihreitä tulee runsaasti, koska Vursti on hidas ja löysä eikä edes yritä.
Koska tammalla saadaan tulosta aikaiseksi, ei jokainen kisapäivä suju kuin mikäkin surkeiden sattumusten sarja. Ruunikon motivointi kunnon suorituksiin kisapaikoilla vain on helkkarin hankalaa, etenkin, kun emme ollenkaan tiedä syytä Vurstin kisalöysistymiselle. Hevonen ei stressaa tai mitään – ilmeisesti sitä ei vain huvita.
Kiitti ihan pirusti hei.
Sukutaulu
| i. Väkipussi ✝ YLA2, SLA-I, KERJ-I sh, m, 154cm |
ii. Väkisinvängätty evm, sh, m, 161cm |
iii. Vääräsääri evm, sh, rn, 158cm |
| iie. Nipotus evm, sh, vrn, 165cm | ||
| ie. Unimanen evm, sh, vrt, 158cm |
iei. Viriä evm, sh, vprt, 156cm | |
| iee. Unelmainen evm, sh, vrn, 163cm | ||
| e. Selkäsaunatonttu ✝ YLA1, SLA-I, KERJ-I sh, rn, 159cm |
ei. Sauna Olunen evm, sh, trt, 160cm |
eii. Tiettyämies evm, sh, rt, 155cm |
| eie. Ylisaunatonttu evm, sh, trt, 167cm | ||
| ee. Korvatillikka evm, 159cm, trn |
eei. Tiilitauno evm, sh, tprt, 156cm | |
| eee. Maitokorppu evm, sh, vrn, 159cm |
ii. Väkisinvängätty oli musta, 161cm korkea komistus. Ori oli hyvärakenteinen kenttäratsu: sillä oli sopusuhtainen, pyöreä runko, hyväasentoiset ja kestävät jalat, pitkä niska, hyvät pään ja kaulan liittymät, se oli komea ja ryhdikäs. Liikkeet eivät olleet kovin näyttävät, mutta ne olivat tahdikkaat ja säännölliset, melko matalat ja laukassa oli tahtiongelmia, mikäli lihaskunto laski. Väkisinvängätty teki uraa tutustumisluokissa napsien sijoituksia tasaiseen tahtiin niin alue- kuin kansallisistakin kisoista. Ei se mikään aikansa huippunimi ollut, mutta tarpeeksi hyvä, jotta sillä kannatti jatkaa kilpailemista. Paukkuja olisi voinut muuten riittää helppoihin luokkiinkin, mutta oria ei viitsitty hyppyyttää maastossa niin isoilla esteillä. Väkisinvängätty hyppäsi enemmän kovan yrityksensä ja tahtonsa puolesta, sen hyppytyyli ei juuri päätä huimannut: ori roikotti jalkojaan, ei käyttänyt kunnolla selkäänsä eikä takaosaansa. Luonteeltaan haastava, orimainen ja hieman kovakalloinenkin, mutta jämptin käsittelijän kanssa toimi erittäin hyvin. Väkisinvängätty kirjattiin R-suunnalle kolmannella palkinnolla.
Jalostuksessa Väkisinvängätty periytti lähinnä kovakalloista luonnettaan ja kelpo rakennettaan. Valitettavasti ori meinasi peittää tamman kapasiteettia jalostuksessa puskien liian vahvasti läpi: varsat ovat pienten luokkien kilpureita, mutta toisaalta ne ovat oikein päteviä sellaisia. Ainakin oikeissa käsissä.
iii. Vääräsääri, valitettavan nimensä mukainen, oli ruunikko 158cm korkea ori. Muuten oikeinkin hyvän rakenteen (hyvät tyypit ja leimat, sopusuhtainen, pyöreä runko, pitkä niska ja kaareva kaula, hyvä lapa) pilasivat jalat; löytyi sapelia, hajavarvasta, käyrää kinnertä sekä kaiken kruununa lyhyet, pystyt vuohiset. Liikkeet olivat letkeät ja mukavat istua, näyttävyyttä niissä ei ollut. Ruunikko eikä mikään kisapeli, mutta yritystä oli vaikka mihin. Vääräsääri teki kaiken siltä pyydetyn valtavalla innolla, sen nöyryys ja palvelevuus olivat omaa luokkaansa. Ori olikin täysi perhe- ja harrastehevonen, joka veti kärryjä/rekeä/hiihtoratsastajaa/pulkkaa sekä kilpaili helppoa C:tä ja 70cm seuraluokkia mielenpiristykseksi. Luonne oli täydellinen lapsiperheen hevoselle; umpikiltti kaikkien kaveri, joka tilanteessa tyynen rauhallisena pysyvä herrasmies, joka rakasti huomiota ja jonka kärsivällisyys ei loppunut koskaan. Rauhallinen, työstä pitävä luottoratsu/-ajopeli. Vanhemmiten jalkaongelmat tekivät Vääräsäärestä oloneuvoksen ja lammaspaimenen.
Jalostusorina ruunikko ei ollut mikään suksee, keskinkertaisia hevosia tekevä keskinkertainen periyttäjä. Parempijalkaisten tammojen kanssa Vääräsääri teki mukiinmeneviä, tamman luonnetta peilaavia jälkeläisiä, jotka kestivät paremmin käyttöä kuin isänsä. Valtaosa Vääräsääriläisistä on loistavia harraste- ja tuntihevosia, joilla on isänsä letkeät, mukavat liikkeet. Vain muutamasta on tullut kunnolla kisaavia (ja menestyviä). Ori kuoli 30-vuotiaana.
iie. Nipotus, vaaleanruunikko, suurikokoinen (165cm) tamma kilpaili kenttää CIC1-luokissa. Sillä oli erinomainen rakenne, se oli tammaksi erittäin ryhdikäs, sillä oli pitkä niska, kaareva kaula, hyvä liittymä runkoon. Runko oli pyöreä ja sopusuhtainen, jalka-asennot hyvät. Nipotuksen liikkeet olivat rennon letkeät, irtonaiset ja pitkät. Ne olivat kuitenkin matalat ja tammalla oli taipumusta peitsata, oikealla liikunnalla ja ratsastuksella se kuitenkin liikkui puhtaasti. Nipotus kilpaili koko elämänsä pelkkää kenttää - se ei ollut se kaikkein varmin sijoittuja, mutta ruusukkeita tuli kuitenkin tasaiseen tahtiin eikä ollut yhtään kautta, jolloin ruusukkeita ei olisi tullut yhtäkään. Luonteeltaan tamma oli kovakalloinen ja oikukas, tammamainen kiukuttelija. Sen kanssa piti oppia tekemään töitä, jolloin se oli ihan mukiinmenevä ratsu: mikään nöyrä ja yhteistyöhaluinen kilpuri Nipotus ei koskaan ollut. Tamma kantakirjattiin R-suunnalle kolmannella palkinnolla, myöhemmin se korotettiin kisasuoritusten perusteella ykköseen.
Nipotus varsoi kolme kertaa, kaikki orivarsoja. Niistä vain yhdestä tuli todellinen kilparatsu CIC1-tasolle, kahdesta muusta tuli kivoja kisakavereita joilla sijoittui, muttei ylenpalttisesti. Tamma periytti voimakkaasti rakennettaan, mutta myös palveluhalutonta, kovapäistä luonnettaan.
ie. Unimainen, sporttinen ratsumallin suomenhevostamma oli vaaleanrautias 158cm korkea, huonolla tammaleimalla varustettu hevonen. Huonoa tammaleimaa lukuun ottamatta muuten melko mukiinmenevä rakenteeltaan; vähän ajokoiramainen runko, jota pitkä, avara niska ja hyvät jalka-asennot sekä jalkaterveys paikkasivat. Unimainen oli helppojen kenttäluokkien ruusukehai, joka teki upeita suorituksia etenkin este- ja kenttäosuuksilla. Hyppykapasiteettia raudikolla oli koulukapasiteettia enemmän; tamma hyppäsi parhaimmillaan 120cm ratoja, ja kisasikin myös esteitä hyvällä menestyksellä. Tamma ei ollut helpoin luonne, se oli itsepäinen ja hieman herkkäsieluinen tamma, jota ei voinut yhteistyökyvystä kehua. Oikean ratsastajan kanssa Unimainen oli kuitenkin pätevä, tulosta tekevä ratsu, jonka komeat liikkeet ja erinomainen hyppytyyli veivät huomiota luikusta rungosta.
Jalostuksessa tamma oli suuri suksee. Unimainen periytti kapasiteettia - paitsi jos ori oli huono, Unimaisen kanssa orivalinnoilla todellakin oli väliä - ja hyvää sporttista rakennetta, vaikkakin se oli samaa ajokoiramallia kuin tammalla itsellään. Myös tamman luonne periytyi eteenpäin, ja vaikka Unimaisen jälkikasvu on ajokoiramallista ja vaikealuontoista, ne tekevät tulosta. Tamman jälkikasvu on pääasiassa kilpakäytössä niin este- kuin kenttäratsastuksen parissa, ja vanhimmat varsat ovat napsineet sijoituksia suomenhevosten este- ja kenttämestaruuksista. Nykyisellään Unimainen kuluttaa laidunta omistajansa naapurin lampaiden seurana.
iei. Viriä, oli komea, 156cm korkea vaaleanpunarautias CIC1-tason kenttäori. Se oli todella hyvärakenteinen, orimainen ja näyttävä hevonen, jolla oli luonnostaan korkeat, elastiset askeleet ja hyvä yliastunta. Viriä oli jokaisen hevoslehden ihannekansikuvaori runsaine liinajouhineen ja upeine maitokahvin värisine silmineen. Orin upeus ei kuitenkaan rajoittunut pelkästään ulkonäöllisiin ansioihin, sillä kenttäratsuna uransa tehnyt Viriä sijoittui ja voitti enemmän kuin tarpeeksi. Se liikkui tahdikkaasti ja näyttävästi paitsi esitettynä, myös ratsastajan alla (rahkeita riitti aina vaativa B -tasolle) ja hyppäsi hyvin selkäänsä käyttäen (110cm). Luonteeltaan hillitty, rauhallinen ja arvokas, vaati tasoistaan käsittelyä. Viriä kantakirjattiin R-suunnalle ensimmäisellä palkinnolla erinomaisin arvosteluin (43 rakennepistettä), kuoltuaan se sai melkein heti jälkeläisvalion.
Viriän jälkeläiset ovat osoittaneet orin olevan erinomainen kenttäperiyttäjä, erityisesti sen orivarsat olivat haluttuja kisa- ja jalostuseläimiä. Raudikko periytti tasaisen vahvasti kaikkia hyviä puoliaan luonteesta rakenteeseen sekä liikkeistä kapasiteettiin, ja orin jälkeläisistä valtaosa onkin kilparatsuja. 29-vuotiaana kuolleen Viriän kantakirjatuista varsoista jopa 80% on saanut ykköspalkinnon.
iee. Unelmainen, leppoisannäköinen 160cm korkea vaaleanruunikko. Tammalla oli kaunis pää, lempeät silmät ja pyöreämuotoinen, sopusuhtainen runko sekä erittäin hyvin kestäneet, vahvat jalat. Luonteeltaan sitten ei niin leppoisa, hieman kärttyinen ja oikukas tamma isolla t:llä, mutta toimiva ja käsiteltävissä oleva hevonen joka tapauksessa. Hieman vieraskoreana hevosena Unelmainen käyttäytyi uusien ihmisten kanssa aina moitteettomasti, tutulle käsittelijälle ruunikko sitten tohti kiukutella ja oikutella oikein urakalla, jos sille päälle sattui. Helppojen luokkien tasavarma suorittaja, joka voitti kenttämestaruuden kertaalleen. Unelmaisen kilpaura oli muutenkin menestyksekäs, tamma voitti ja sijoittui lähes jokaisessa kilpailussa johon osallistui ollen aikansa pätevimpiä kenttäsuomenhevosia. Ruunikko kirjattiin aikanaan kakkoselle, kehuja tuli sukupuolileimasta, pitkästä, avarasta niskasta sekä suht moitteettomista jalka-asennoista. Estekokeessa Unelmainen pesi kaikki saaden vuolaat kehut hyppytekniikastaan ja –kapasiteetistaan. Ykkönen oli pienestä kiinni, hieman paremmat prosentit koulukokeesta olisivat hyvinkin voineet tuoda tammalle kirkkaimman palkinnon.
Unelmaisen jälkeläiset olivat – ja ovat edelleen - erittäin haluttuja kenttähevosia. Vaaleanruunikko tamma ei periyttänyt rakennettaan kovin vahvasti, mutta kapasiteettia ja tekniikkaa senkin edestä. Etenkin estetekniikaltaan Unimaisen jälkikasvu on poikkeuksellisen hyvää, koulupuolella kapasiteetti ja tekniikka tyssää helppoihin luokkiin. Unelmaisen varsoja on nähty niin kenttä- kuin estekisoissa, myös tuloslistan paremmassa päässä. Tamma lopetettiin 26-vuotiaana.
ei. Sauna Olunen oli tummanrautias, liinaharjainen komistus, jonka päätä koristivat suuret tähti ja kuonopilkku ja jonka herasilmiä heppatytöt kilvan ihastelivat. 160cm korkuinen raamikas, roteva ori kulki aina naurettavan hyväryhtisenä ja ravatessaan hevonen näytti marssivan. Kantakirjaan ori pääsi toisella palkinnolla, mutta kenttäkisoissa ori oli parasta A-luokkaa. CIC1-luokissa aktiivisesti kisannut Sauna Olunen menestyi loistavasti, ja vaikkei kouluosuuksien ravipätkistä niin suitsutusta tullutkaan muuten ori teki nappisuorituksia. Sauna Olunen oli kylmänviileä, hyvähermoinen "hevosmuotoinen äijänkäppyrä, jonka mielestä kaikki oli 50-luvulla paremmin". Ori ei ollut ihan kenen tahansa käsiteltävissä tai ratsastettavissa, sen verran jukuri ja suoranainen mulkvisti ori oli.
Sauna Olusta käytettiin jalostukseen hyvin harkiten, eikä orilla ole kuin kymmenkunta jälkeläistä. Yhteistä orin varsoille on kapasiteetti kaikissa ratsastuksen lajeissa ja pärjääminen kenttäradoilla. Kaikeksi onneksi ori ei periyttänyt raviaan tai luonteenlaatuaan, vaikka orin jälkikasvu ei missään nimessä ole lapasmaista nähnytkään. Sauna Olunen viettää eläkepäiviään Pohjois-Pohjanmaalla huudellen naapuritilan lehmille.
eii. Tiettyämies (rautias, 155cm) oli kaikin puolin helposti unohdettava ja jotenkin mitäänsanomattoman oloinen. Orin rakenteessa ei ollut sen kummempia vikoja - perus pikkuvikainen, mutta hyvällä ratsuleimalla varustettu urheiluhevonen -, ei myöskään hevosen tuloksissa helppo - CIC1 -tason kenttäluokissa. Kouluosuuksilla Tiettyämies jäi muiden jalkoihin tavanomaisilla, vaatimattomilla liikkeillään petraten tuloksiaan rata- ja maastoesteillä. Orilla oli kapasiteettia 120cm rataesteille asti, ja orilla kisattiinkin kenttäratsastuksen ohella pelkkiä rataesteitä. Luonteeltaan hevonen oli täysi lapanen, joka ei saanut alistettua edes ameebaa, vaikka se olisi vastaan uinut. Pohjattoman ystävällinen, joka tilanteeseen mukautuvalta Tiettyämieheltä tuntui puuttuvan kaikki temperamentti ja särmät luonteesta, tilalla oli tasaisen harmaa arkinen puurtaja.
Harmaan kajastuksensa vuoksi Tiettyämies ei saanut niin mitään suosiota tammanomistajien keskuudessa, vaan jäi karismaattisempien orien varjoon. Tiettyämiehellä on pari varsaa, molemmat sen omistajan teettämiä. Orit Sauna Olunen ja Tiettyä Tiettyä ovat onnekseen isäänsä räiskyvämpiä persoonia, jotka perivät isänsä kapasiteetin etenkin estepuolelle. Tiettyämies on täysin unohdettu kilpaori, joka lopetettiin sen ollessa 24.
eie. Ylisaunatonttu tunnetaan nykyään harvinaisen epätasaisena periyttäjänä, vaikka tamma oli aikanaan pätevä kilparatsu. Esteitä, koulua ja kenttää iloisesti sekaisin kisannut tummanrautias tamma pärjäsi etenkin rata- ja maastoesteillä hyvän hyppykapasiteettinsa ja loistavan esteratsun laukkansa vuoksi, kouluradoilla tamma oli jokseenkin mitäänsanomaton. 167-senttinen Ylisaunatonttu oli kipakka, itsepäinen hevonen, ja etenkin kiimassa suoranainen riesa. Tamman omistaja kuitenkin piti raudikostaan kuin hullu puurosta, ja vaikkei Ylisaunatonttu ollutkaan miehen paras kilpahevonen ratsukko teki keskimäärin hyviä ratoja ja tuloksia lajissa kuin lajissa. Rakenteen murheenkryyni oli tamman hurja viiden sentin takakorkeus, joka pilasi muuten niin sopusuhtaisen, kauniin ratsutyypin rungon.
Ylisaunatontulle valittiin oreja, joilla oli rauhallisempi luonne kuin tammalla itsellään, ja joilta löytyi kisanäyttöjen lisäksi hyvä rakenne. Kolme tamman viidestä jälkeläisistä pääsi kisaradoille menestyen kuka mitenkin (seuratason katastrofista oikeasti pätevään kilpapeliin), mutta kaksi muuta oli niin pahapäisiä ja kiukkuisia, ettei niistä tullut kuin leivänpäällistä. Ylisaunatonttu lopetettiin tamman ollessa 23.
ee. Korvatillikka oli kiukkuinen hapannaama, joka tervehti karsinaansa tulijoita takamus edellä ja jonka häntään piti kisapaikoilla sitoa kissan kokoinen punainen rusetti. Parhaimmillaan 120cm rataesteitä hypännyt tummanruunikko oli lahjakas, monipuolinen ratsu, jolta esteiden lisäksi sujuivat koulukiemurat helppoon A:han ja maastoesteet metriin asti. Korvatillikka kisasikin pääasiassa kenttää erinomaisin tuloksin rataesteiden ollessa sivulaji. Kevytrakenteinen, hentojalkainen tamma oli varma, kestävä ratsu, jonka jaloissa ei niiden tikkumaisuudesta huolimatta ollut koskaan vikaa ja joihin rasitus ei koskaan tehnyt isompaa vikaa, korkeintaan turvotusta joka sekin meni ohi liikunnalla. Korvatillikka ei ollut suoranaisesti kaunis, mutta 159-senttinen tamma oli sopusuhtainen, ryhdikäs ja ilmeikäs, minkä lisäksi ruunikko oli liikkuessaan vaikuttava näky. Menestyksekkään kilpauransa sekä sukunsa vuoksi tamma oli kiukkuisesta, epäsosiaalisesta luonteestaan huolimatta kiinnostava vaihtoehto, kun lähdettiin ostamaan kenttävarsaa.
Korvatillikan kaikki viisi varsaa ovat itsepäisiä, joko happamia tai kiukkuisia ruunikoita, joilla on mielipide kaikesta ja yhteistyötaidot enemmän tai vähemmän hukassa. Varsoilla on yhtäläisyyksiä myös rungossa (kevyt/kevyehkö runko) ja kapasiteetissa; kaikki ovat helppo/CIC -tason kenttäpelejä. Korvatillikkaa pidetään ensiluokkaisena periyttäjänä, vaikka sen varsat eivät olekaan joka jannun ratsuja. Kiukkutamma elelee vuohipaimenena Pohjois-Pohjanmaalla, muita hevosia tamma ei enää siedä.
eei. Tiilitauno oli tummanpunarautias läsipää (156cm), melkoinen kovapää, mutta jämäkällä otteella käsiteltävissä. Tiilitauno peri emältään kestävät jalat ja hyvän laukan, isältään se taas sai hyviä kilpahevosen ominaisuuksia noin muuten. Tiilitaunoa alettiinkin nuoresta asti johdonmukaisesti kouluttaa kilparatsun uralle ja se poikkeuksetta menestyi hyvin ikäluokkansa joukossa, pesipä Tiilitauno muutamissa nuorten esteluokissa puoliverisiäkin mennen tullen ja palatessa. Varsinaisesti ori kuitenkin keskittyi kenttäratsastuksen helppoon luokkaan, se hyppäsi metriä ja kouluradalla suoritti helppoa A:ta, joskin kotona sujuivat vaivatta myös vaativa B:n asiat. Tiilitauno kaipasi jämäkkää ratsastusta, ajoittain vähän koviakin otteita kuunnellakseen ratsastajaansa, mutta tarpeeksi rohkean ja kovapintaisen ratsastajan kanssa tulosta syntyi. Ori kesti käyttöä erinomaisesti, sillä se kisasi vielä harmaantuneena vanhuksenakin aloittelijaluokkia nuorten ratsastajien kanssa ja napsi ruusukkeita kuin läski lapsi suklaapatukoita.
Ori oli varsin kiinnostava valinta jalostukseen. Se oli erittäin harvinaista isälinjaa, sillä sen isän Teeneuvon muutamasta varsasta vain kaksi oli oreja joista toinen ei ehtinyt jalostukseen ennen tapaturmaista kuolemaansa. Tiilitauno kiinnosti erityisesti valtavirran tammojen omistajia erisukuisuutensa vuoksi ja kun paljastui, että se periytti kestäviä jalkoja ja hyvää kapasiteettia siitä tuli suosittu jalostusori. Kuutisenkymmentä jälkeläistä jättänyt Tiilitauno lopetettiin pirteänä, huonohampaisena vanhuksena sen täytettyä 31 vuotta.
eee. Maitokorppu, vaaleanruunikko este- ja kenttäpeli, oli maailman luotettavin haliponi, joka kulki lastenkin perässä tarhaan ja takaisin vaikka ilman narua. 159-senttinen suomenhevonen oli koko perheen lellikki, juuri sellainen hevonen, jonka kinttuja lapset halailivat ja kiskoivat hännästä ilman, että hevonen korvaansa lotkautti. Ratsuna Maitokorppu oli kuitenkin tosita maata; herkkä ja kuumuva, säpäkkä ratsu, joka rakasti yleisöä ja jolla oli valtava imu esteille. Niin rata- kuin maastoesteillä 110cm hypännyt Maitokorppu kisasi aktiivisesta rataesteillä, kenttäratsastuksen parissa satunnaisemmin; tamman suorituksen pilasi järjestään kouluosuus, jolla tamma ei oikein keskittynyt, saati suorittanut. Kevytrakenteinen, hivenen hentojalkainen Maitokorppu teki loistavia tuloksia rataesteillä, eivätkä ruunikon kenttätuloksetkaan aivan kelvottomia ole. Tamman laukka oli ravia parempi, ja rungon suurimmat viat olivat sen keveys, ne hivenen hentoluiset jalat ja hiukan liian lyht selkä. Kokonaisuutena Maitokorppu oli kuitenkin näppärä paketti, kaunis katsella, hyvin suorittanut laatutamma.
Maitokorpun varsat meinasivat jäädä tekemättä, kun tamman omistajia ei juuri kiinnostanut varsantekopuuhat. Omistajat kuitenkin liisasivat Maitokorpun jalostuskäyttöön suuren kiinnostuksen vuoksi, ja liisingin aikana ruunikko teki kaksi varsaa, molemmat tammoja. Maitokorpun varsat saivat emänsä kevyen rungon ja hentoluiset - joskin yllättävän kestävät - jalat, hyvän estehevosen laukan ja kapasiteettia esteille. Luonteeltaan varsat ovat kuin yö ja päivä, toinen on nalkuttava kiukkuperse ja toinen sopeutuvainen, hiljainen hissukka. Maitokorppu lopetettiin sen ollessa 26.
Jälkeläiset
s. 05.01.2015 sh-t. Saunailtameno, i. Iltaukkonen, om. VRL-02189, Heili
s. 08.04.2015 sh-o. Naissankarihauta, i. Herra Hauta, om. dookie VRL-04373, Turmeltaja
s. 01.02.2016 sh-t. Saunatonttujoukko, i. Herra Hauta, om. Mette (VRL-13589)
s. 09.02.2016 sh-t. Savusaunamajuri, i. Talvitiainen, om. Susiraja
Kilpailukalenteri
Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).
| KERJ - 51 sijoitusta joista 10 voittoa | VSR & tarinakisat - 4 sijoitusta joista 1 voittoa |
|
28.12.2014 Mörkövaara CIC1 4/34 22.01.2015 Mörkövaara CIC1 3/40 25.01.2015 Pirunportti CIC1 1/30 27.01.2015 Mörkövaara CIC1 2/40 06.02.2015 Littleness CIC1 5/30 07.02.2015 Littleness CIC1 3/30 07.02.2015 Mörkövaara CIC1 2/40 08.02.2015 Devilsfair CIC1 5/30 10.02.2015 Mörkövaara CIC1 6/40 13.02.2015 Diverso Team CIC1 3/29 14.02.2015 Diverso Team CIC1 4/29 17.02.2015 Harley Stud CIC1 1/30 17.02.2015 Kilpailukeskus Holmberg CIC1 3/30 18.02.2015 Kilpailukeskus Holmberg CIC1 5/30 19.02.2015 Kilpailukeskus Holmberg CIC1 1/30 19.02.2015 Susiraja CIC1 2/40 19.02.2015 Susiraja CIC1 1/30 20.02.2015 Susiraja CIC1 2/30 22.02.2015 Huvitutti CIC1 6/40 28.02.2015 Kilpailukeskus Reiter CIC1 3/30 04.03.2015 Prime Sporthorses CIC1 5/30 06.03.2015 Marvel Ponies CIC1 4/40 07.03.2015 Prime Sporthorses CIC1 4/30 09.03.2015 Lamoca CIC1 1/30 09.03.2015 Susiraja CIC1 2/24 12.03.2015 Prime Sporthorses CIC1 2/30 20.03.2015 Devilsfair CIC1 1/38 24.03.2015 Juksula CIC1 6/50 25.03.2015 Juksula CIC1 6/50 25.03.2015 Untuvapilvi CIC1 1/30 04.04.2015 Mörkövaara CIC1 5/30 06.04.2015 Mörkövaara CIC1 3/30 11.04.2015 Mörkövaara CIC1 5/30 15.04.2015 Taikakuun Kartano CIC1 2/60 17.04.2015 Taikakuun Kartano CIC1 2/60 20.04.2015 Taikakuun Kartano CIC1 1/60 24.04.2015 Devilsfair CIC1 6/40 26.04.2015 Devilsfair CIC1 1/40 27.04.2015 Devilsfair CIC1 5/40 29.04.2015 Devilsfair CIC1 3/40 01.05.2015 Mörkövaara CIC1 1/30 02.05.2015 Mörkövaara CIC1 4/30 03.05.2015 Huvitutti CIC1 5/40 04.05.2015 Susiraja CIC1 5/30 05.05.2015 Susiraja CIC1 4/30 06.05.2015 Mörkövaara CIC1 3/30 07.05.2015 Mörkövaara CIC1 5/30 08.05.2015 Kuuralehdon hevostila CIC1 3/30 08.05.2015 Huvitutti CIC1 2/40 09.05.2015 Huvitutti CIC1 3/40 11.05.2015 Kuuralehdon hevostila CIC1 5/30 |
31.05.2015 Fiktio VSR Cup CIC1 1/41 31.07.2015 Fiktio VSR Cup CIC1 6/71 30.11.2015 Fiktio VSR Cup CIC1 5/83 31.03.2016 Fiktio VSR Cup CIC1 4/50 02.06.2017 Simora he B 5/6 tarinakisat! |
Valmennukset
13.12.2014 estevalmennus, valmensi kuristaja
Tänään tekisimme samaa mitä olen useamminkin Susirajan hevosten kanssa puuhastellut, harjoittelisimme lähestymistä ja ponnistuspaikan tarkkuutta, joka sinänsä on yksi tärkeä osa esteratsastusta. Olin rakentanut kolmen esteen radan sillä välin, kun ratsukko oli verytellyt radalla. Ensinmäinen este oli 40cm ristikko, johon joutuisi tulemaan aika jyrkästi pääty-ympyrältä, seuraavana olisi 60cm pysty, johon lähestyminen oli jo loivempi, kolmantena taas tein 70cm okserin, johon lähestyminen oli miltein suora, jos vain kerkeisi suoristaa hevosensa mahdollisimman aikaisin. Ratsukko näytti olevan valmis ja kummatkin oikein pirtsakan oloisina tänä päivänä, jopa Vursti josta olin kuullut, että sillä on hieman niitä ja näitä päiviä. Pyysin sitten heti alkuunsa hyppäämään eka pelkän ristikon ja jättäen muut esteet näin alkuunsa huomioimatta. Olin jokaisen esteen eteen piirtänyt hiekkaan niinsanotun ponnistuslaatikon, missä kohdin olisi oikea aika ponnistaa. Reippaan oloinen ratsukko tulikin lähes täydellisesti esteen, mutta vauhtia olisi voinut olla hiukkasen enemmän. Pyysin tulemaan kertaalleen ja tsemppaamaa Vurstia eteenpäin ja tällä kertaa hyppy, vauhti, sekä ajoitus olivat kohdallaan. Aloitimme sitten radan suorittamisen, kyseisellä radalla olisi paljon temmonvaihteluja, jotta ratsukko pysyisi ihan neljällä jalalla, eikä löytäisi jyrkissä käänöksissä itseään hiekan keskellä makaamasta. Painoitin ratsastajallekkin paljon siitä, että vauhtia ei saa olla liikaa, mutta esteen lähestyttyä taas tempoa voisi olla enemmän. Ristikko meni hyvin, pysty kiitettävästi ja okserille suoristaminen hieman jäi vajaaksi, joten loppu tuloksena oli todella epäpuhdas hyppy. Pyysin tulemaan kertaalleen ja huomioimaan varsinkin viimeisen esteen suoristusta, että se tulisi ajoissa. Tällä kertaa koko rata meni näppärästi ja oli aika alkaa lopettelemaan. Kiitin ratsukkoa kivasta tunnista.
23.12.2014 estevalmennus, valmensi bertta
Pääsin taas kerran Susirajaan valmentamaan narria ja hänen upeaa ruunikkoa suomenhevostammaansa Vurstia! Tällä kertaa hypättäisiin maastoesteitä tallin läheisellä pellolla ja tarkoitus olisi siis kasata jonkin sortin kuusiesteinen rata, josta pitäisi tulla ainakin minun suunnitelmieni mukaisesti suhteellisen haastava esterata hypättäväksi, ainakin Vurstin tapaiselle paksukallolle. Jospa nyt vain narri jaksaisi näpäytellä hevostansa välillä takapuolen päälle ja pistää Vurstin muutenkin hyvin liikkeelle...
Heti kun narri ja Vursti olivat kävelleet alkukäynnit ja ravanneet kevyessä ravissa myös alkuravitkin, Vursti reipastui ensimmäistä kertaa tämän valmennuksen aikana laukkaa nostaessa. Vielä enemmän se innostui kylläkin silloin, kun näki päivän maastoesteradan! Vurstin mielestähän rata oli helppo nakki, mutta narri hieman epäröi - ainakin hänen mukaansa Vursti saattaisi hypätä mistä vain ja mitä vain, vaikka ei aina tarvisikaan.
Kun käskin ratsukon alkaa jo tositoimiin, eli hyppäämään tätä samaista rataa laukan nostamisen kautta heti kun olin selostanut narrille ohjeet ja radan esteiden hyppäämisen järjestyksen, Vursti vaikutti melko letkeältä, mutta meni silti helposti ja kevyesti kaikkien radan esteiden yli, vaikka tamman takajalat vähän jo koskettivat etenkin oksereiden etupuomeja uhkaillen pudottaa ne alas maan tasalle. Hetken päästä hevonen kuitenkin rälläsi pitkällä ja kovalla laukalla peltoa ympäri esteitä samalla hyppien! Narri se yritti kaikin keinoin estää Vurstia vetämästä häntä 1-0, mutta hevonen sen kun vain paineli menemään, eikä missään vaiheessa edes ajatellut aikoa kuunnella ratsastajaansa ja hiljentää hieman vauhtia.
Vursti rauhoittui noin viiden minuutin sisällä ja narri sai sen käännettyä ohjeideni mukaisesti pienelle ympyrälle pysähtymään samalla ihmetellen, miten tamma nyt tuollaisen kohtauksen sai. Ilmeisesti sillä oli vain ollut aivan liian paljon virtaa ja tässä maastoesteitä pellolla hypellessä se liiallinen energia tietysti eniten näkyikin!
10.01.2015 maastoestevalmennus, valmensi suba
Kävelin Lissun ja Vurstin kanssa kohti Susirajan maastoesterataa. Lissu oli kertonut haluavansa treenata ylös- ja alashyppyjä, koska ne olivat hieman tuottaneet hankaluuksia viime kilpailuissa. Kun pääsimme perille, otti Lissu ratsunsa kanssa alkuravit ympäri peltoa ja minä suunnittelin valmennuksen kulkua. Aloitimme helpolla tukkisarjalla hieman alamäkeen. Pienet tukit ylittyivät molemmilla kerroilla hienosti ja siirryimme itse tehtävän pariin. Aluksi pureuduimme ylöshyppyyn, jonka jälkeen muutaman askeleen päässä könötti tukki. Vursti yritti hieman kiemurrella ylöshyppyä lähestyessään, mutta hyppäsi kuitenkin joka kerralla. Sitten siirryimme hyppäämään alaspäin ja silloin Vursti jopa juoksi ohi kertaalleen. Ärsyyntynyt Lissu sai kuitenkin hevosensa hyvin takaisin ruotuun ja muutamat hypyt alas sujuivat oikein mallikkaasti. Valmennuksen jälkeen pari loppuravaili taas peltoa ympäri ja sitten kävelimme yhdessä takaisin tallille.
27.01.2015 estevalmennus, valmensi K.J
Astelin pitkästä aikaa Susirajan tiluksille pitääkseni valmennuksen narrille ja Vurstille. Ratsukko oli jo ravailemassa minun ehtiessäni paikalle joten vietin hetken kentän laidalla seuraten minulle tuntemattoman hevosen liikkumista. En aivan päässyt häikäistymään mahtavasta liikeihmeestä mutta laitoin kyllä merkille ratsukon melko saumattoman yhteistyön ja sujuvuuden. Neuvoin lisäämään verryttelyyn enemmän temmonvaihteluita ja koittamaan paremmin venyttää hevosen kylkiä ja selkää. Ratsukko sai jäädä tekemään ylitaivutuksia ympyrälle kaikissa
askellajeissa vielä ennenkuin päästäisin heidät tositoimiin.
Tehtävänä olisi tänään jumppasarja; puomi, ristikko-in-and-out-pysty, puomi, pysty, puomi ja okseri. Esteiden välissä olisi siis yksi askel puomin yli. Välit jätin tarkoituksella hieman pidemmiksi mitä jumppasarjoilla yleensä, vaikka pitkät ne eivät kyllä todellakaan edelleenkään olleet. Ratsastaja oli kertonut hevosen tavasta ajautua väkisinkin hieman lähelle esteitä joten tämä olisi hyvä tilaisuus saada sitä lisäämään hyppyynsä pituutta ja venymään enemmän esteiden päällä. Ratsukko lähestyi linjaa ravissa, ensimmäinen kerta meni vähän kiemurrellessa ja tutustuessa uuteen tehtävään. Esteet olivat kuitenkin hyvin pieniä joten ihan siivosti niistä päästiin yli.
Toisella yrittämällä tamma oli heti enemmän juonen päässä kiinni ja imi paremmin esteisiin ja eteenpäin. Rytmi oli edelleen hieman hakusessa, selvästikin tälläiset välit joissa joutui etenemään ja hyppäämään rohkeammin eivät olleet sille niin tuttuja. Ratsastajaa neuvoin ratsastamaan enemmän jalalla, rohkaisemaan hevosta selvemmin ja viemään sen loppuun asti, ettei hevonen jää esteen eteen ns. yksin arpomaan. ''Vähän enemmän meininkiä ja ei niin pikkutarkkaa kontrollia! Ajattele enemmän eteen kuin taakse jotta saat laukan sujumaan esteiden yli!'', kaikuivat ohjeeni, mutta eivät onneksi kuuroille korville. Ei tarvittu kuin muutama toisto ja meno oli jo aivan erinäköistä. Pääsin jopa reippaasti pidentämään viimeisenä olevaa okseria, hevosen hyppykaari alkoi olla jo hyvin notkea ja pyöreä. Hitsi kun nuo suomenhevoset on kivoja, aina niin rehellisiä työmyyriä!
10.02.2015 estevalmennus, valmensi Minttu W.
Tällä kertaa valmennettavana olisivat Vursti ja narri. Ratsukko saapui hyvissä ajoin maneesille. Ratsukon käveltyä pyysin narria keräämään ohjat ja ratsastamaan ympyröitä puomin yli ja tekemään voltteja sinne sun tänne - ja tuonne. Vursti oli hyvällä päällä, joten ravi oli tehokasta. Puomin ylitykset sujuivat, joten vaihdoin ne ihan muutaman sentin ylöspäin maasta oleviin kavaletteihin. "Voit alkaa tulla näitä laukassa vähitellen". Laukan ratsukko nosti hyvin, sen säilyttäminenkin sujui. Tämän lyhyen alkuverryttelyn jälkeen olimme valmiita aloittamaan ns. kunnolliset tehtävät.
Kokosin alkuun sarjan, joka oli tarkoitettu lähestyttäväksi ja mentäväksi laukassa. Sen korkeus oli alle puolisen metriä, joten näiden pitäisi olla vielä helppoja. "Annat aina ennen hyppyjä vähän pohkeita, niin tammakin kulkee reippaammin". Ensimmäinen kerta oli hyvä, siihen nähden, että ne usein ovat niitä huonoimpia. Toiset, kolmannet ja neljännetkin kerrat sujuivat aikalailla loistavasti. Toiseen suuntaan tehtävä oli hankalampi, ja väärillä askelilla Vursti meni sekaisin jaloistaan. "Ei mitään, uudestaan vaan"! Muutamien toistojen jälkeen tehtävä sujui, ja saatoimme vaihtaa sitä seuraavaan.
Kokosin lävistäjälle okserin, joka oli korkeudeltaan suunnilleen 70cm. Uskoin Vurstin selviävän siitä, ja seuraavan käännöksen jälkeen oli metrin korkuinen pysty. "Säilytä laukka koko tehtävän läpi. Uskon teidän ylittävän esteet helposti". Ratsukko lähti esteille reippaassa laukassa. Vursti hyppäsi molempien yli sulavasti ja jättäen pienen ilmavarankin. Korotin okserin kahdeksaankymmeneen. Tämäkin sujui hyvin. Narri pysyi hypyissä mukana ja osasi viedä ratsua esteille sekä niiden yli.
Aloitimme loppuverryttelyn ympyröillä, joilla ratsukko teki pikaisen loppulaukan. Sen jälkeen narri jatkoi kevyessä ravissa uralle ja teki neliöitä. "Okei, ota vain käyntiin". Vursti sai ison läjän haleja ja taputuksia vielä lopuksi.
07.04.2015 estevalmennus, valmensi Murke
Saavuin maneesille samoihin aikoihin Susirajan kanssa. Mukanaan hänellä oli tällä kertaa ruunikko suomenhevostamma Vursti. Susirajan kävellessä alkuverryttelyjä, kyhäsin heille esteitä. Kokosin sarjaesteen, jossa oli kaksi laukka-askelta välissä. Lisäksi sommittelin yksittäisiä esteitä neljä, siten että esteitä voisi tulla ratana. Esteet koottuani Susiraja olikin jo ravissa Vurstin kanssa. Tamma ravasi laahustavaa ravia ja mietin itsekseni, kuinka Vursti mahtaa hypätä. Alkuverryttelyissä ravitehtävinä oli suuri kolmikaarinen kiemuraura puomejen yli. Puomit Vursti ylitti hienolla voimalla, eivätkä jalat kolisseet kertaakaan. Jos jotain huonoa pitäisi sanoa, niin kolmikaarisen kaarteissa Vursti ei oikein taipunut toivotulla tavalla. Jätimme kolmikaarisen kiemurauran suorituksen muutemaan kertaan, kunnes oli vuorossa muutama itsenäinen laukannosto. Vurstin laukka oli jo paljon paremman näköistä, kuin ravi. Laukka oli erittäin voimakasta ja pyörivää, joten odotukset tamman estesuorituksista olivat korkealla. Laukannostojen jälkeen pidettiin pieni hengähdystauko, jonka aikana selitin radan. Ensimmäisenä olisi pitkällä suoralla linjalla oleva pysty, josta tulisi tiukka käännös toiselle esteelle. Toivoin täsmällistä ratsastusta ensimmäisen esteen jälkeen, sillä tiukassa kaarteessa hevonen pitää olla täysin hallinnassa. Toiselta esteeltä tulisi loiva käännös sarjalle. Sarjaesteellä laukan hallinta on tärkeää, sillä mitoitin esteet niin, että laukkaa pitäisi hieman lyhentää välissä. Sarjaesteeltä tiukka käännös vielä kolmannelle esteelle ja viimeiseksi okseri, johon on melko loiva tie. Ei muuta kuin hommiin! Susiraja lähti laukassa kohti ensimmäistä estettä. Lähestyminen ja hyppy olivat erinomaiset. Vurstilla oli oikein potentiaalinen hyppytyyli ja se selvästi tykkäsi hypätä. Imua esteelle oli juuri sopivasti. Heti esteen jälkeen Susiraja oli selässä skarppina ja lähestyminen toiselle esteelle sujui myös erittäin hyvin. Askeleet eivät tosin ihan sopineet, joten Vursti otti esteelle yhden askeleen liikaa, jolloin puomi tippui. Loiva kaarros sarjalle meni hieman kiemurrellen, sillä Vursti ei oikein tiennyt minne Susiraja haluaisi sen ohjata. Esteet nähtyään tamma ampaisi esteille reipasta laukkaa ja hyppäsi sarjan ensimmäisen esteen hyvin. Askeleet olivat hieman liian pitkät, joten väliin ei mahtunut kuin yksi iso askel. Kuitenkin hyppy onnistui hyvin. Radan lopuissa esteissä ei ollutkaan mitään ongelmia. Rata hypättiin vielä pari kertaa ja estekorkeuden nousivat enimmillään metriin. Isommissakin esteissä Vursti hyppäsi rauhallisesti ja hyvin. Yksi ainoa tiputus koko valmennuksen aikana kieli Vurstin erinomaisesta hyppytaidoista ja Susirajakin malttoi mielensä esteiden välissä pidättämällä Vurstia hieman. Ratsukko sai verrytellä itsenäiset loppuverryttelyt.
29.04.2015 kouluvalmennus, valmensi dookie
Lissu ja Vursti olivat jo alkuverryttelyravien parissa, kun saavuin kentän reunalle. Tervehdin ratsastajaa, ja vaihdoimme kuulumiset ympäripyöreästi samalla kun Lissu ratsasti ravi-käynti-siirtymisiä, ympyröitä ja kiemurauria verryttelyksi. Ruunikko tamma oli minulle uusi tuttavuus, mutta ensivaikutelma siitä oli keskivertosusirajalaista hevosta parempi - Vursti liikkui kevyen oloisesti omalla moottorillaan, ja kuunteli tarkkaan ratsastajansa apuja. En kummemmin puuttunut ratsukon verryttelytehtäviin, jotka näyttivät sujuvan vallan mainiosti ilman kommentointia.
Alkuverryttelyn ja välikäyntien jälkeen siirryttiin ensimmäisen tehtävän pariin. Pyysin ratsukkoa jäämään kentän toiseen päätyyn neliölle, ja tekemään joka kulmaan takaosakäännökset ensin pysähdyksen kautta. Vursti teki käännökset oikein mallikkaasti, pientä hiomista tarvittiin lähinnä paikallaan polkemisen kanssa - ensimmäisissä käännöksissä tamman takaosa ei pysynyt tarpeeksi paikallaan. Hetken rukkailun jälkeen Vursti malttoi oikeasti seistä ja tehdä käännöksen paikallaan, joten komensin Lissua jättämään pysähdykset pois ja tekemään käännökset vain kootummassa käynnissä. Aluksi Vursti kääntyi hieman tahmeasti, mutta alkoi pikkuhiljaa reipastumaan senkin suhteen, ja käännökset näyttivät varsin mallikelpoisilta. Pyysin ratsukkoa vaihtamaan suunnan ja tekemään vielä muutamat käännökset pysähdyksien kanssa ja ilman tähänkin suuntaan.
Käännöksien jälkeen pyysin Lissua ja Vurstia jäämään keskiympyrälle, jossa oli tarkoitus tehdä takaosan väistätyksiä. Aluksi ratsukko sai tehdä väistätyksiä vuorotellen ulos ja sisään käynnissä, ja asetuksen tuli tietenkin säilyä sisälle koko ajan. Vursti aiheutti minulle suurta hämmennystä - olin täällä päin tottunut hieman hankalammin toimiviin ja suorittaviin hevosiin. Vursti kuitenkin osoitti tekemällä väistätykset heti alusta alkaen kovin helpon näköisesti, että kyllä ne susirajalaiset osaa helppojakin olla. Seuraavaksi pyysin Lissua siirtämään ratsunsa raviin, ja tekemään samaisia väistätyksiä tässä askellajissa. Vursti suoritti pyydetyt tehtävät yhtä helpon ja vaivattoman oloisesti kuin käynnissäkin, ainoastaan asetuksen säilyvyydestä jouduin pari kertaa muistuttumaan. Pyysin ratsukkoa vaihtamaan vielä suunnan ja tekemään parit väistöt ravissa, ennen kuin kehotin Lissua nostamaan laukan. Annoin ratsastajalle hetken verran aikaa koota ja työstää laukkaa, jonka jälkeen pyysin väistättämään Vurstin peppua ulos päin. Vaikka Vurstia ei oltu näyttävillä askeleilla pilattu, oli sen takaosanväistätykset laukassa hieno näky. Muutamien väistätyksien jälkeen pyysin ratsukkoa vaihtamaan taas suunnan, ja tekemään muutamat laukkaväistätykset toiseenkin suuntaan. Vursti teki niin hienosti pyydetyt tehtävät, että annoin luvan siirtyä loppuverryttelyiden pariin.