Selkäsaunatonttu VH13-018-1208

i. Sauna Olunen oli tummanrautias, liinaharjainen komistus, jonka päätä koristivat suuret tähti ja kuonopilkku ja jonka herasilmiä heppatytöt kilvan ihastelivat. 160cm korkuinen raamikas, roteva ori kulki aina naurettavan hyväryhtisenä ja ravatessaan hevonen näytti marssivan. Kantakirjaan ori pääsi toisella palkinnolla, mutta kenttäkisoissa ori oli parasta A-luokkaa. CIC1-luokissa aktiivisesti kisannut Sauna Olunen menestyi loistavasti, ja vaikkei kouluosuuksien ravipätkistä niin suitsutusta tullutkaan muuten ori teki nappisuorituksia. Sauna Olunen oli kylmänviileä, hyvähermoinen "hevosmuotoinen äijänkäppyrä, jonka mielestä kaikki oli 50-luvulla paremmin". Ori ei ollut ihan kenen tahansa käsiteltävissä tai ratsastettavissa, sen verran jukuri ja suoranainen mulkvisti ori oli.
Sauna Olusta käytettiin jalostukseen hyvin harkiten, eikä orilla ole kuin kymmenkunta jälkeläistä. Yhteistä orin varsoille on kapasiteetti kaikissa ratsastuksen lajeissa ja pärjääminen kenttäradoilla. Kaikeksi onneksi ori ei periyttänyt raviaan tai luonteenlaatuaan, vaikka orin jälkikasvu ei missään nimessä ole lapasmaista nähnytkään. Sauna Olunen viettää eläkepäiviään Pohjois-Pohjanmaalla huudellen naapuritilan lehmille.

ii. Tiettyämies (rautias, 155cm) oli kaikin puolin helposti unohdettava ja jotenkin mitäänsanomattoman oloinen. Orin rakenteessa ei ollut sen kummempia vikoja - perus pikkuvikainen, mutta hyvällä ratsuleimalla varustettu urheiluhevonen -, ei myöskään hevosen tuloksissa helppo - CIC1 -tason kenttäluokissa. Kouluosuuksilla Tiettyämies jäi muiden jalkoihin tavanomaisilla, vaatimattomilla liikkeillään petraten tuloksiaan rata- ja maastoesteillä. Orilla oli kapasiteettia 120cm rataesteille asti, ja orilla kisattiinkin kenttäratsastuksen ohella pelkkiä rataesteitä. Luonteeltaan hevonen oli täysi lapanen, joka ei saanut alistettua edes ameebaa, vaikka se olisi vastaan uinut. Pohjattoman ystävällinen, joka tilanteeseen mukautuvalta Tiettyämieheltä tuntui puuttuvan kaikki temperamentti ja särmät luonteesta, tilalla oli tasaisen harmaa arkinen puurtaja.
Harmaan kajastuksensa vuoksi Tiettyämies ei saanut niin mitään suosiota tammanomistajien keskuudessa, vaan jäi karismaattisempien orien varjoon. Tiettyämiehellä on pari varsaa, molemmat sen omistajan teettämiä. Orit Sauna Olunen ja Tiettyä Tiettyä ovat onnekseen isäänsä räiskyvämpiä persoonia, jotka perivät isänsä kapasiteetin etenkin estepuolelle. Tiettyämies on täysin unohdettu kilpaori, joka lopetettiin sen ollessa 24.

iii. Tapsariihimäki oli harmaa puurtaja, hevonen, joka oli niin keskinkertainen, että meinasi jäädä omistajiltaankin unohduksiin. 160-senttinen raudikko oli perinteisen suomenhevosen näköinen, pikkuvikainen (sapelihakuiset jalat, etupainoinen, matalaryhtinen, hivenen ihrakaulainen) tapaus, jolla riitti kapasiteettia vaativan A:n kouluradoille ja 90cm esteille - joskin todella huonolla tekniikalla. Tapsariihimäki oli kaikkeen sopeutuva, leppoisa ja väritön tapaus, "hajuton ja mauton" kuvasi oria paremmin kuin hyvin. Liikkeessä ori oli ehdottomasti paremman näköinen, vaikkei mitenkään erityisen vakuuttava silloinkaan karisman puuttuessa. Orin kilpaura oli tasainen, voittoja tuli harvoin, sijoituksia vähän useammin, mutta ori painui siitä huolimatta helpsti unohduksiin. Koulukisoissa Tapsariihimäki teki parempaa tulosta tai esteillä tai niissä muutamissa kenttäkisoissa, joihin ori ilmoitettiin.
Tapsariihimäen jalostusura oli varsin vaatimaton, orilla on vain viisi varsaa. Vaikkei raudikko mikään huippuperiyttäjä ollutkaan - sen varsat ovat luonteeltaan ja olemukseltaan yhtä mitäänsanomattomia kuin isänsä - on Tapsariihimäen kunniaksi sanottava, että sen varsat ovat monipuolisia harraste- ja kisahevosia, joilta löytyy kapasiteettia vähän joka lajiin. Ori kuoli 28-vuotiaana.

iie. Tossunalunen, 154-senttinen vaaleanruunikko, oli jokseenkin arkisen näköinen, helposti unohdettava tamma. Hevonen oli toki sympaattinen ja mahdottoman suloinen kaikessa seurankipeydessään, mutta Tossunalusessa ei ollut mitään säväyttävää tai mieleenpainuvaa. Väriään lukuunottamatta tamma oli klassinen, vankkatekoinen ja hivenen lekapäinen suomenhevonen, jonka rungon mallista näki selvästi suvun ravuritaustan. Tossunalusella oli pitkät, pehmeät askeleet ja lehmän hermot, mikä teki tammasta aloittelijatuntien luottoratsun. Koko ikänsä tuntipuksuna toiminut Tossunalunen ei koskaan nähnyt kilparatoja, vaikka kapasiteettia löytyikin helppo A/105cm asti, ja näitä taitoja esiteltiin lähinnä kokeneempien ratsastajien tunneilla. Ystävällinen, mukavuudenhaluinen (= hivenen laiska) ja joka tilanteessa luotettava tamma oli oikea kultakimpale opetushevoseksi, vaikkei se tuntilaisten mieliin meinannut jäädä.
Ennen eläkkeelle jäämistään Tossunalunen teki kaksi varsaa, molemmat kilparatsujen kanssa. Tossunalusen varsoista tuli emänsä kaltaisia ystävällisiä, helposti unohdettavia puurtajia, joilta löytyi kapasiteettia muttei juuri näyttävyyttä. Tamma lopetettiin 24-vuotiaana vanhuuden vaivojen vuoksi.

ie. Ylisaunatonttu tunnetaan nykyään harvinaisen epätasaisena periyttäjänä, vaikka tamma oli aikanaan pätevä kilparatsu. Esteitä, koulua ja kenttää iloisesti sekaisin kisannut tummanrautias tamma pärjäsi etenkin rata- ja maastoesteillä hyvän hyppykapasiteettinsa ja loistavan esteratsun laukkansa vuoksi, kouluradoilla tamma oli jokseenkin mitäänsanomaton. 167-senttinen Ylisaunatonttu oli kipakka, itsepäinen hevonen, ja etenkin kiimassa suoranainen riesa. Tamman omistaja kuitenkin piti raudikostaan kuin hullu puurosta, ja vaikkei Ylisaunatonttu ollutkaan miehen paras kilpahevonen ratsukko teki keskimäärin hyviä ratoja ja tuloksia lajissa kuin lajissa. Rakenteen murheenkryyni oli tamman hurja viiden sentin takakorkeus, joka pilasi muuten niin sopusuhtaisen, kauniin ratsutyypin rungon.
Ylisaunatontulle valittiin oreja, joilla oli rauhallisempi luonne kuin tammalla itsellään, ja joilta löytyi kisanäyttöjen lisäksi hyvä rakenne. Kolme tamman viidestä jälkeläisistä pääsi kisaradoille menestyen kuka mitenkin (seuratason katastrofista oikeasti pätevään kilpapeliin), mutta kaksi muuta oli niin pahapäisiä ja kiukkuisia, ettei niistä tullut kuin leivänpäällistä. Ylisaunatonttu lopetettiin tamman ollessa 23.

iei. Ylilyönti, mammuttikokoinen (178cm) musta suomenhevosori aloitti juoksijanuraa, mutta hylättiin viiteen otteeseen koelähdössä ja myytiin ratsuksi. Pahannäköinen ei Ylilyönti ollut, hivenen kolho ja lekapäinen, mutta jalka-asennoiltaan korrekti ja hyvässä lihaksessa todella ryhdikäs ja komea hevonen. Uusi omistaja koulutti orin ratsuksi, kouluradoille siitä ei koskaan ollut sen hassun ravin vuoksi - ep-merkintöjä oli sadellut koelähdöstä toiseen, mutta estehevosena Ylilyönti ei ollut paha. Ponnua löytyi ja suurin yksittäinen Ylilyönnillä ylitetty este olikin 165cm korkea. Radalla sen sijaan suoritettiin 90cm suuren laukan vuoksi. Ylilyönti kuitenkin menestyi ihan kansallisella tasolla asti ja omistaja tarjosikin oria kantakirjaan ratsusuunnalle. Kolmonen korotettiin kakkoseksi näyttöjen vuoksi.
Ylilyöntiä käytettiin jalostukseen varovaisesti. Sen epäpuhtaan oloinen ravi ja suuri koko vähensivät tammanomistajien innokkuutta, mutta kiltti, joskin selästä käsin haasvata luonne vetosivat suoritusten ohella. Ylilyönti astui lähinnä pienhevostammoja, ja sen koon periyttäminen on heitellyt. Ylilyönnin jälkeläisiltä on kuitenkin löytynyt potkua takapäästä riippumatta tammavalinnasta.

iee. Tonttumestari, tummanpunarautias 145cm korkea pikkutamma tuli tunnetuksi sitkeästä luonteestaan kisoissa. Vaatimattoman oloinen, joskin hyvärakenteinen pienhevonen ei kouluosuudella juuri sykähdyttänyt vaatimattomien liikkeittensä vuoksi, mutta maasto-osuudella ja esteillä se todella loisti. Tonttumestari ei ollut millään osa-alueella huono hevonen, sen liikkeet eivät vain kirvoittaneet juuri pisteitä koulutuomareilta. Luonteeltaan Tonttumestari oli omapäinen, tammamainen tapaus, jolla ei pystynyt ratsastamaan ihan kuka tahansa. Onneksi omistajalla oli motivaatiota viedä tamma pitkälle ja se kilpailikin kansallisella tasolla asti kenttäratsastuksen helppoja luokkia. Tonttumestari kirjattiin sekä P-, että R-suunnalle ykkösellä, molempia korotettiin suoritusten perusteella (P oli alun perin kakkonen, R kolmonen).
Harmillista kyllä Tonttumestari ei pahemmin varsoja tehnyt. Omistajalla ei ollut halua pilata tammansa kisakuntoa varsomisella, joten tamma on tehnyt vain kaksi jälkeläistä. Molemmat olivat tammoja, joille Tonttumestari periytti niin luonnettaan kuin suorituskykyään. Toinen tamman varsoista jäi pienhevoskokoiseksi, toinen kasvoi varsinaiseksi kolossiksi.

e. Korvatillikka oli kiukkuinen hapannaama, joka tervehti karsinaansa tulijoita takamus edellä ja jonka häntään piti kisapaikoilla sitoa kissan kokoinen punainen rusetti. Parhaimmillaan 120cm rataesteitä hypännyt tummanruunikko oli lahjakas, monipuolinen ratsu, jolta esteiden lisäksi sujuivat koulukiemurat helppoon A:han ja maastoesteet metriin asti. Korvatillikka kisasikin pääasiassa kenttää erinomaisin tuloksin rataesteiden ollessa sivulaji. Kevytrakenteinen, hentojalkainen tamma oli varma, kestävä ratsu, jonka jaloissa ei niiden tikkumaisuudesta huolimatta ollut koskaan vikaa ja joihin rasitus ei koskaan tehnyt isompaa vikaa, korkeintaan turvotusta joka sekin meni ohi liikunnalla. Korvatillikka ei ollut suoranaisesti kaunis, mutta 159-senttinen tamma oli sopusuhtainen, ryhdikäs ja ilmeikäs, minkä lisäksi ruunikko oli liikkuessaan vaikuttava näky. Menestyksekkään kilpauransa sekä sukunsa vuoksi tamma oli kiukkuisesta, epäsosiaalisesta luonteestaan huolimatta kiinnostava vaihtoehto, kun lähdettiin ostamaan kenttävarsaa.
Korvatillikan kaikki viisi varsaa ovat itsepäisiä, joko happamia tai kiukkuisia ruunikoita, joilla on mielipide kaikesta ja yhteistyötaidot enemmän tai vähemmän hukassa. Varsoilla on yhtäläisyyksiä myös rungossa (kevyt/kevyehkö runko) ja kapasiteetissa; kaikki ovat helppo/CIC -tason kenttäpelejä. Korvatillikkaa pidetään ensiluokkaisena periyttäjänä, vaikka sen varsat eivät olekaan joka jannun ratsuja. Kiukkutamma elelee vuohipaimenena Pohjois-Pohjanmaalla, muita hevosia tamma ei enää siedä.

ei. Tiilitauno oli tummanpunarautias läsipää (156cm), melkoinen kovapää, mutta jämäkällä otteella käsiteltävissä. Tiilitauno peri emältään kestävät jalat ja hyvän laukan, isältään se taas sai hyviä kilpahevosen ominaisuuksia noin muuten. Tiilitaunoa alettiinkin nuoresta asti johdonmukaisesti kouluttaa kilparatsun uralle ja se poikkeuksetta menestyi hyvin ikäluokkansa joukossa, pesipä Tiilitauno muutamissa nuorten esteluokissa puoliverisiäkin mennen tullen ja palatessa. Varsinaisesti ori kuitenkin keskittyi kenttäratsastuksen helppoon luokkaan, se hyppäsi metriä ja kouluradalla suoritti helppoa A:ta, joskin kotona sujuivat vaivatta myös vaativa B:n asiat. Tiilitauno kaipasi jämäkkää ratsastusta, ajoittain vähän koviakin otteita kuunnellakseen ratsastajaansa, mutta tarpeeksi rohkean ja kovapintaisen ratsastajan kanssa tulosta syntyi. Ori kesti käyttöä erinomaisesti, sillä se kisasi vielä harmaantuneena vanhuksenakin aloittelijaluokkia nuorten ratsastajien kanssa ja napsi ruusukkeita kuin läski lapsi suklaapatukoita.
Ori oli varsin kiinnostava valinta jalostukseen. Se oli erittäin harvinaista isälinjaa, sillä sen isän Teeneuvon muutamasta varsasta vain kaksi oli oreja joista toinen ei ehtinyt jalostukseen ennen tapaturmaista kuolemaansa. Tiilitauno kiinnosti erityisesti valtavirran tammojen omistajia erisukuisuutensa vuoksi ja kun paljastui, että se periytti kestäviä jalkoja ja hyvää kapasiteettia siitä tuli suosittu jalostusori. Kuutisenkymmentä jälkeläistä jättänyt Tiilitauno lopetettiin pirteänä, huonohampaisena vanhuksena sen täytettyä 31 vuotta.

eii. Teeneuvo, 157cm korkea punarautias ehti kiertää omistajalta toiselle hankalan luonteensa vuoksi. Pellossa kasvanut ori ei kunnioittanut ihmisiä ollenkaan ja pariin otteeseen sitä oltiin kovasti kärräämässä teuraaksikin. Lopulta Teeneuvo kuitenkin päätyi pätevälle ihmiselle, jolla oli ennenkin ollut ongelmahevosia tallissaan ja jolla oli aikaa alkaa tapella Teeneuvon kanssa. Kaikkien käsiteltävissä ori ei ikipäivänä enää ollut, mutta omistaja ja tämän työntekijät saivat Teeneuvosta esiin oikein hyvän hevosen. Ori kilpaili jonkin verran kenttää helpossa luokassa ja toi kotiin myös ruusukkeita. Kisaelämä ei kuitenkaan sopinut Teeneuvolle, joka stressasi valtavasti eri paikkoihin matkustelua. Niinpä se jäikin kotiin elähdyttämään tallin elämää.
Sanomattakin selvää, ettei orin luonne rohkaissut tammanomistajia sitä käyttämään. Teeneuvo teki kuitenkin muutaman varsan lähinnä tuttujen ihmisten tammojen kanssa, eikä se joko periyttänyt niille pahaa luonnettaan tai sitten orin pahapäisyys oli vain huonon käsittelyn tulosta. Niin tai näin, orin jälkeläiset ovat olleet hyviä helpomman tason kilpahevosia ja Teeneuvo lopulta kirjattiinkin kakkosella R-suunnalle jälkeläisten suoritusten perusteella.

eie. Sepän Tyär, 160-sentinnen musta piirtopää, oli monilahjakas suomenhevostamma. Kilpauransa tamma kuitenkin teki rataesteillä, kenttä- ja kouluratsun uran katkaisi Sepän Tyären selittämätön pelko kouluaitoja kohtaan. Ilman aitoja tamma suoritti vaativan B:n ratoja mennen tullen, mutta kouluaitojen sisällä hevonen sai hepulin eikä toiminut. Kuouluaitakammoaan lukuun ottamatta hyvin selväpäinen, fiksu ja miellyttämisenhaluinen hevonen. Sepän Tyär kisasi hyvällä menestyksellä rataesteitä aluetasolla (100cm luokissa, satunnaisia 110cm luokkia) useamman vuoden, mutta naulanpainaumasta kehittynyt kaviopaise ja kavioluun hienoiset muutokset katkaisivat kilpauran ja tamma jäi jalostuskäyttöön. Sepän Tyär ei ollut kummoinen rakenteeltaan, keskinkertainen kaikin tavoin. Tamman ehdoton vahvuus olivat sen kestävät jalat ja hyvä laukka, sekä ilmeikäs (joskaan ei erityisen kaunis) pää.
Sepän Tyären vikoja koetettiin paikata orivalinnoilla, ja tamman omistajan onneksi varsat perivät enemmän isäoriensa ominaisuuksia. Toisen varsan jälkeen Sepän Tyären jalat eivät enää kestäneet, ja 16-vuotias suomenhevonen lopetettiin varsan vieroituksen jälkeen. Tamman molemmat varsat ovat monilahjakkaita, kestäväjalkaisia hevosia.

ee. Maitokorppu, vaaleanruunikko este- ja kenttäpeli, oli maailman luotettavin haliponi, joka kulki lastenkin perässä tarhaan ja takaisin vaikka ilman narua. 159-senttinen suomenhevonen oli koko perheen lellikki, juuri sellainen hevonen, jonka kinttuja lapset halailivat ja kiskoivat hännästä ilman, että hevonen korvaansa lotkautti. Ratsuna Maitokorppu oli kuitenkin tosita maata; herkkä ja kuumuva, säpäkkä ratsu, joka rakasti yleisöä ja jolla oli valtava imu esteille. Niin rata- kuin maastoesteillä 110cm hypännyt Maitokorppu kisasi aktiivisesta rataesteillä, kenttäratsastuksen parissa satunnaisemmin; tamman suorituksen pilasi järjestään kouluosuus, jolla tamma ei oikein keskittynyt, saati suorittanut. Kevytrakenteinen, hivenen hentojalkainen Maitokorppu teki loistavia tuloksia rataesteillä, eivätkä ruunikon kenttätuloksetkaan aivan kelvottomia ole. Tamman laukka oli ravia parempi, ja rungon suurimmat viat olivat sen keveys, ne hivenen hentoluiset jalat ja hiukan liian lyht selkä. Kokonaisuutena Maitokorppu oli kuitenkin näppärä paketti, kaunis katsella, hyvin suorittanut laatutamma.
Maitokorpun varsat meinasivat jäädä tekemättä, kun tamman omistajia ei juuri kiinnostanut varsantekopuuhat. Omistajat kuitenkin liisasivat Maitokorpun jalostuskäyttöön suuren kiinnostuksen vuoksi, ja liisingin aikana ruunikko teki kaksi varsaa, molemmat tammoja. Maitokorpun varsat saivat emänsä kevyen rungon ja hentoluiset - joskin yllättävän kestävät - jalat, hyvän estehevosen laukan ja kapasiteettia esteille. Luonteeltaan varsat ovat kuin yö ja päivä, toinen on nalkuttava kiukkuperse ja toinen sopeutuvainen, hiljainen hissukka. Maitokorppu lopetettiin sen ollessa 26.

eei. Käppyrä vaaleanrautias 154cm ravi-isän ja ratsuemän jälkeläinen oli kerrassaan hassunkurinen ilmestys marssiessaan vakavalla naamalla kouluradalle. Pitkärunkoinen, pystykaulainen ja kevytjalkainen ori ei ollut erityisen sopusuhtainen tai komea, mutta niin ryppyotsaisen vakava ja napakka suorittaja, että sai paljon kiitosta esiintymisestään. Vaativaa A:ta kilpaillut Käppyrä olisi ollut myös estehevoseksi omiaan, ponnua löytyi metrin radoille, mutta hevonen itse inhosi hyppäämistä joten se jäi. Lisäksi orin jalat eivät olisi kestäneet estekäyttöä pidemmän päälle. Kouluradoilla Käppyrä kuitenkin keräsi menestystä ja ruusukkeita, kävipä se pyörähtämässä ulkomailla ihan Saksassa asti esitteemässä sitä miten rumakin suomenhevonen voi suorittaa vaativaa tasoa täysin ongelmitta. Huomionkipeä, sylikoiramainen käytös väistyi kilparadalla, kun Käppyrästä kuoriutui herkkä ja kuuliainen ratsu. Kotona sen selässä istuivat perheen pienimmätkin onnesta soikeana.
Käppyrää käytettiin paljon monenlaisille tammoille, vaikka se ei itse hypännyt niin kapasiteettia ja tekniikkaa kyllä löytyi. Parhaat varsansa ori on tehnyt itseään raskastekoisempien, lyhytrunkoisempien tammojen kanssa, joilla on ollut koulupuolen kapasiteettia. Käppyrän omistaja oli kuitenkin tammavalinnoissa tarkka, joten pitkärunkoisia, huonojalkaisia makkaroita sen jälkeläisistä ei löydy, vaikka vähän heikompaakin varsaa on.

eee. Maitoviiksi sai nimensä kuonopilkusta, joka näytti erehdyttävästi siltä, että hevonen oli hörpännyt maitoa ja saanut ylähuuleensa maitoviikset. Tummanruunikko, 158cm korkea Maitoviiksi oli erittäin hyvärunkoinen ja -liikkeinen laatutamma, joka kenttä- ja esteradoilla menestyneiden vanhempiensa vuoksi katsottiin olevan hyvästä ratsusuvusta (olkoonkin, että jo Maitoviiksen isänisä oli ravuri). Tammasta itsestäänkin leivottiin ratsua, ja Maitoviiksi ehtikin kilpailla pari kautta ennen loukkaantumistaan ja siitä johtuvaa kilpauran pakkokeskeytystä. Tamman puikkoluu murtui laiduntappelun seurauksena, ja yksi murtuma aloitti sairastelukierteen. Hyvän sukunsa, lupaavasti alkaneen kilpauransa, rakenteensa ja etenkin luonteensa vuoksi Maitoviiksi päätyi loukkaantumisensa jälkeen siitostammaksi. Maitoviiksi oli käsiteltäessä lauhkea, rauhallinen ja vähän hidas, ratsuna tammassa oli säpäkkyyttä, kykyä reagoida nopeasti - silloin kun työnteko kiinnosti -, voitontahtoa ja esiintyjän karismaa.
Joka kerta kerrasta tiinehtynyt, pitkään hyväkuntoinen Maitoviiksi ehti tehdä kymmenen varsaa, ennen kuin sen jalat sanoivat sopimuksen lopullisesti irti. Tamma periytti vahvasti hyppykapasiteettia (sen jälkeläiset hyppäävät järjestään +100cm rataesteitä), fiksua luonnettaan ja tiettyä säpäkkyyttä; Maitoviiksiläiset eivät ole helpoimpia ratsuja. Osa varsoista sai emänsä loistavan laukan ja hyvän rungon, mutta enimmäkseen varsat perivät rakennettaan isältään. Maitoviiksi lopetettiin 21-vuotiaana.