10.10.2018 Tarmolta alkoi tarmo loppua kokonaan ja vanha herramme päästettiin vehreämmille laiskottelumaille hampaiden luovutettua kokonaan.

Tervatalvi VH17-018-1926

Nimi	Tervatalvi "Tarmo"	Kasvattaja	Susiraja, Suomi
Rotu, sukupuoli	suomenhevonen, ori	Omistaja	Susiraja (VRL-06046 ja VRL-12701)
Säkäkorkeus, väri	170cm, rautiaanpäistärikkö	Meriitit	KTK-III, SLA-I, KERJ-I
Syntynyt, ikääntyminen	s. 19.10.2017, 28v satunnainen (3v 09.11.2017)	Painotuslaji, koulutustaso	kenttäratsastus he B / 90cm / 90cm / tuttari

20.12.2017 joulukuun suurkantakirjatilaisuudessa Tarmo kirjattiin R-suunnalle KTK-III -palkinnolla!

20.09.2018 päistärikköpoikamme edusti (torkkui) rotunsa lajilaatuarvostelussa. Kotiin lähti SLA-I -palkittu hevonen!

25.09.2018 vähemmän tarmokas Tarmomme palkittiin KERJ-I -palkinnolla!

Kuvaaja ei halua nimeään mainittavan

Luonnekuvaus

Tarmon nimi ei todellakaan kuvasta orin luonnetta. Tarmolla ei ole tarmoa tehdä oikein mitään, pisteestä A pisteeseen B siirtyminen on vaivalloista ja miksi tehdä se? Ori tarvitsee motivointia vähän kaikkeen, mutta kiltti ja lupsakka se on kuin mikä! Ai päiväkoti haluaa tutustua hevosiin? No, pakataan Tarmo autoon ja viedään se päiväkodin pihaan ja jätetään siihen, kyllä se siinä seisoo vielä sitten, kun tulemme pullakahveilta. Vaikka järki ei orin päätä turhia pakota - vannomme, että tuuli humisee suoraan läpi - se on onneksi oppivainen ja miellyttämisenhaluinen. Itsekseen Tarmon ei kannata odottaa hoksaavan oikeastaan yhtään mitään, mutta kyllä sille saa opetettua vaikka ja mitä, kun asiat pilkkoo tarpeeksi pieniin osiin ja muistaa palkita ruoalla.

Ainakin se on hyväluonteinen ja tyhmä, eli killerihyvää hoitohevosmateriaalia! Tarmon voi hoitaa rauhassa irrallaan karsinassa, miksei vaikka pihallakin - ensinnäkin ori on niin laiska, ettei se jaksa liikkua mihinkään, toisekseen se on niin tyhmä. Jos sitä meinaakin houkutella vapauden suloinen tuoksu (eli ensimmäiset vihreät tai maittava, kaverille tarjoiltu melassivesi), riittää, että Tarmolla on päitset päässään ja naru kaulalla. Sen mielestä se tarkoittaa, että se on sidottu kiinni. Aivan varmasti on. Sen eteen voi lykätä vaikka kevätkiimoissaan pörisevän tamman ilman, että Tarmolla on mitään aikeita lähteä perään. Se ei pahemmin ymmärrä oman oriutensa päälle, ja meitä pelottaa jo etukäteen sen mahdollisesti eteen tuleva jalostusura - jalostusori, joka ei ymmärrä tammoista? Ainakaan Tarmo ei käyttäydy huonosti missään tilanteessa. Eläinlääkärin toimenpiteisiin se suhtautuu kerran toisensa jälkeen uteliaan hyväksyvästi, kengittäjä aiheuttaa hieman harmaita hiuksia. Ei Tarmo vastustele tai vihaa kengitystä, mutta se ei haluaisi seistä jalka ylhäällä tarpeeksi pitkää aikaa, erityisesti takajalkojensa kanssa.
Taluttaessa raivostuttavaa on korkeintaan se, miten hidas Tarmo meinaa olla. Se haahuilee ja haaveilee ympäriinsä, laahaa yhdeltä tien laidalta toiselle, eikä oikein kiinnitä huomiota mihinkään. Ei ainakaan taluttajaansa. Etenkään, jos kevään ensimmäiset vihreät ovat jo kasvaneet. Ori ei kyllä kisko niiden luokse, mutta se haahuilee tien penkalle - ja kas, mikäs herkkupala se tässä edessä on! Tarmo on hyvä lastata ja kuljettaa, se ei pahemmin ota stressiä aiheesta "seison rekassa ja syön".

Jos tarkoitus olisi vain ihailla maisemia ja löntystää hitaasti ympäri kaviouraa, Tarmo olisi enemmän kuin täydellinen. Kyse ei ole niinkään miellyttämisenhalun puutteesta kuin siitä, että ori ei näe kauheasti järkeä tehdä töitä. Miksi olla reipas ja rehellisesti peräänannossa, jos siitä ei hyödy mitään? Tarmoa pitää pakottaa ja kehua, pakottaa ja kehua, eikä sen kanssa haitaksi ole, vaikka välikäynneissä kaivaisi taskusta vähän sokeripalaa orin suuhun. Päistärikkömme on hidas liikkeissään ja reaktioissaan, kannukset ja/tai raippa mukana sen kanssa eivät ole mitenkään pahitteeksi. Tarmoa pitää ratsastaa erittäin määrätietoisesti ja sen kanssa on helppo tuudittautua väärään turvallisuudentunteeseen: isoliikkeinen ori huijaa helposti kuvittelemaan, että se liikkuu reippaammin eteen kuin se todella liikkuukaan.
Tarmo on ihan kelvollinen peli, kun sen vaan saa liikkumaan kylliksi eteen. Kuten olettaa saattaa, kaikki, mikä vaatii vähänkään enemmän eteenliikkumista, venymistä tai kokoamista, ovat orin kanssa vaivalloisemman puoleisia ratsastaa. Tarmo liikkuu kyllä peräänannossa ja ihan mukavasti eteenpäin, kun sitä vain jaksaa tarpeeksi ratsastaa, mutta vaivatonta tai helppoa se ei ole oikeastaan koskaan.

Ehdottomasti suurin ongelma esteillä Tarmon kanssa ovat sen kilometrien mittaiset hämähäkkijalat. Eihän tämän kokoisen hevosen paljoa tarvitse ponnistaa nostaakseen itseään 90cm esteiden yli, jos jalat nousisivat lähemmäs runkoa. Tarmo vain ei ihan hirvittävästi nosta niitä jalkojaan, vaan roikottaa niitä jossain allaan. Ori ei edes kompensoi sitä hyppäämällä isommin, vaan se kolistelee ja kerää puomeja mukaansa suorastaan hävettävällä tarmolla. Tarmo vaatii hyvää (kannuksella varustetun) jalan ja tasaisen tuntuman yhteispeliä, jotta se alkaisi ottaa esteet vähän enemmän tosissaan. Kun orin vain saa heräteltyä siihen, että kyllä, tämä jalka on täällä ja pysyy, kunnes hyppäät, se on ihan kelpo peli esteille - vähän huolimaton kintuistaan, ei aikaluokkien parhaimmistoa, mutta välillä nolliakin kotiin tuova perusratsu, jonka kanssa ainakaan erikoisesteet eivät tuota pelkoa.
Maastossa on mukavaa ja leppoisaa, tuumii Tarmo eikä nosta jalkaansa yhtään sen korkeammalle kuin kentälläkään. Tuloksena on aina alkulenkistä runsaasti kompastelua kunnes ori muistaa että niin, kyllä sen jalan täytyy vähän nousta täällä. Maastoesteillä Tarmo on oppinut yrityksen ja erehdyksen kautta, ettei se voi roikottaa kinttujaan miten tahansa. Silti myös kiinteillä esteillä jalan ja käden on pelattava yhteen, eikä ratsastaja saa ajatella hevosen hoitavan hommaa kotiin.

Kisapaikalla Tarmo ottaa lunkisti, aina. Sitä eivät kiinnosta sellaiset asiat kuin pauhaavat kovaääniset, hermoilevat kanssahevoset tai -ratsastajat. Lapset saavat kiljua, koirat räksyttää ja hevoset juosta irrallaan ilman, että ori korvaansa sen kummemmin lotkauttaa. Ja vieläpä, jos edessä on heinää! Ilmankin Tarmo käyttäytyy, mutta jos sillä on ruokaa, sen viereen voi kaatua vaikka puu orin reagoimatta. Tietenkään se ei sitten myöskään ole sen parempi ratsastaa, kuin kotona. Tarmo haahuilee omaan laiskaan tyyliinsä ympäri verryttelyä ja olemmekin kotona välillä nauraneet, että kohta tulee varmaankin joku sakko, kun oria täytyy ratsastaa niin paljon eteenpäin. Olisihan se kiva esittää kisapaikalla parasta, herkkää, kevyen eleetöntä ratsastusta. Vaan jos alla on Tarmo, siitä saa lähinnä haaveilla.

Sukutaulu

i. Ch Tervapiru ✝ KTK-II, SLA-I*, KERJ-I sh, klm, 159cm	ii. Tervaskanto evm, sh, klm, 161cm	iii. Tervatuohi evm, sh, klm, 155cm
		iie. Rosmariina evm, sh, vrt, 163cm
	ie. Pihlajapalo evm, sh, prn, 157cm	iei. Kaskenmutkan Valakea evm, sh, prtkm, 154cm
		iee. Savusaarnia evm, sh, trn, 157cm
e. Helike Huura ✝ KTK-III, SLA-I, KRJ-I, ERJ-I sh, rnpäis, 151cm	ei. Elmeri Helmeri evm, sh, rtpäis, 149cm	eii. Velmeri evm, sh, vrt, 154cm
		eie. Huudon Helmi evm, sh, rnpäis, 153cm
	ee. Kylmäsydän evm, sh, m, 157cm	eei. Syyssadetaika evm, sh, vprn, 153cm
		eee. Kirkaskatse evm, sh, trt, 161cm

Jälkeläiset

s. 21.02.2018 sh-o. Hankihaudat, e. Hallaviikate, om. Crimis (VRL-10480)
s. 16.04.2018 sh-o. Tervalieko, e. Sielikkösotku, om. Susiraja

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Valmennukset

20.11.2017 Kouluvalmennus, valmensi Hapero

"Herranjumala minkä kokoinen möllikkä", huomasin älähtäväni, kun Lissu hölkötteli Tarmon kanssa kentän reunalle. Loska ja kura lensi orin kavioista, kun se parkkeerasi itsensä aidan viereen ja ryhtyi erittäin keskittyneesti tonkimaan taskujani ruuan toivossa, siirtyen nopeasti napsimaan viimeisiä ruskeankirjavia lehtiä pusikosta - huono tarjoilu. "Jep, 170 senttiä täyttä rakkautta ja takaa varmaan vähän enemmänkin." Nuori ori, vasta ihan vast'ikään todelliseen treeniin siirtynyt Tarmo oli Lissun sanojen mukaan melkoisen hitaasti lämpeävä ja rento tyyppi, pikkuisen hölmö ja luonnollisesti epätasainen, mutta ehdottomasti fiksu ja miellyttämisenhaluinen tyyppi. Jos hämmentävän pitkäkoipista ja vähän vielä varsamaisen honkkelia kasvuvaihetta ei laskettu, ei Tarmoa olisi kyllä uskonut vielä ihan junnuksi, ori lähti kiertämään kenttää leppoisan tyytyväisenä ja siirtyi hyvin hitaasti hölkkään Lissun niin pyytäessä.
Hetken pohdin hiljaa mielessäni, että miten tuollaista nuorta treenattaisiin: aikaa pitäisi antaa ja riittävän helppoja juttuja, mutta kyllähän sen nyt herranjumala pitää vähän tehdä töitäkin! Päädyimme aloittamaan ihan vain suoraan laukkatyöskentelystä - reipasta laukkaa ympäri kentän ovaalinmallisella uralla, saatiin Tarmonkin koipiin vähän vauhtia. Ensimmäinen nosto oli melkoista ryminää ja paasasinkin pitkän tovin laukannoston valmistelun tärkeydestä, varsinkin vielä epätasaisten nuorten kanssa. Hassua miten Tarmo saattoi olla laukasta vähän innoissaan, mutta heti noston jälkeen se yritti aloittaa himmailun. Parin reippaamman suoran jälkeen pääsimme vähän ravityöskentelynkin pariin: ihan vain ympyröitä ja siirtymiä, pyrkien tasapainoiseen hevoseen ja tasaisiin ympyröihin. Kaiken kaikkiaan Tarmo osoittautui melkoiseksi persoonaksi, mutta tulevaisuuden suhteen varsin kehityskelpoiseksi, kunhan sille löydettäisiin vähän eteenpäinpyrkimystä.

24.11.2017 Maastoestevalmennus, valmensi Hapero

"Herranjumala ratsasta sitä!", kaikui Susirajan lähimetsissä, kun kauhunsekaisin tuntein seurasin vierestä Tarmon ja Lissun ensimmäisiä esteenylityksiä. Ori meinasi kompastua muutamaan epätasaisempaan möykkyyn ennen estettä, horjautti Lissun irti satulasta, lisäsi totta kai vauhtia, koska sehän on ratkaisu kaikkeen ja kaahotti jalat solmussa kohti, onneksi ihan matalaa, tukkia. Eihän se hevonen siihen esteelle osunut, mutta räpiköi kaikeksi onneksi yli ilman sen suurempaa vaaratilannetta - ja sama vauhti jatkui esteen jälkeen.
"Homma ihan kokonaan seis, et tuo sitä enää kertaakaan esteelle tollasessa laukassa, tai meillä on kohta kuperkeikkajuttuja. Keskity jäntevyyteen: vauhdin ei tosiaankaan tarvitse olla kova, mutta tasapaino pitää löytää ennen kuin tuot sen esteelle - otat ihan niin monta ympyrää ennen, mutta sormet ristissä ei esteelle tulla." Otimme alkuun muutaman lähestymisen pikkuesteille ihan ravissa, jotta saatiin Tarmolle oikea meininki ja vähän rauhallisuutta ja keskittymiskykyä. Eihän orin tarvinnut edes hypätä näin pienten esteiden yli, mutta jostain se oli aloitettava - ja mieluummin niin varmasti, ettei käynyt kenellekään huonosti. "Otetaan laukassa. Pidä se Tarmo ohjan ja pohkeen välissä, ratsasta eteen, mutta älä päästä kovaa. Ei ole kiire, iso hevonen ehtii kyllä", ohjeistin ja Lissu sai Tarmon ratsastettua ensimmäistä kertaa tänään esteen yli tasapainoisessa ja siistissä laukassa. Huikeaa! Avainasemassa oli selvästi se kuuluisa ohjaa kohti ratsastaminen, mutta täytyi myös muistaa antaa aikaa Tarmon kaltaiselle kohlolle, se kun ei reagoi mihinkään nopeasti eikä voimakkaasti, mutta reagoi kyllä, kun tilaa antaa. Jätimme hyppäämiseen ihan muutamaan toistoon - en tiedä oliko tämä maastoestevalmennus, mutta oli meillä ainakin muutama maastoeste.

30.11.2017 Estevalmennus, valmensi Penelopeia

Suurensuuri suomenhevonen Tarmo ihmetytti minua paitsi värillään, kuin melko epäkisahevosmaisella olemuksellaan. Susirajan tytöillä kun tuppasi tallissa olemaan lähinnä isojen luokkien kenttäkilpureita. Tarmo tarvitsi melko paljon kannustusta ennen kuin saimme sen laukkaa työstettyä eteenpäin. Yhäkin se oli jokseenkin velttoa ja voimatonta, mutta ajattelin että puomityöskentelyllä siitä saataisiin uusia vaihteita esiin. Väärässä olin, sillä Tarmo kompuroi ensimmäisillä kerroilla melko säälittävän näköisesti pienen puomikasan lävitse. Kehotin ratsastajaa napauttamaan vaikka raipalla ennen jokaista puomia, mutta ne koivet oli saatava ylös. Kun jalat saatiin puomien yli nostin ne välittömästi kavalettikorkeudelle, sillä arvelin innarityöskentelyn tekevän tälle orille tosiaankin terää. Pikkuhiljaa se alkoi nostella koipiaan paremmin, vaikka yhä olisin toivonut napakampia reaktioita ja hieman tarmokkaampaa etenemistä. Kun esteet oli nostettu 60cm paremmalle puolelle ne vaativat hevoselta jo ihan pientä hyppäämistäkin, jonka myötä saimme ensimmäisiä onnistuneita kierroksia aikaan. Tarmon oli nimittäin nyt väkisinkin nostettava jalkojaan, ratsastajan pohje ja raippa eivät antaneet muuta vaihtoehtoa. Innarihyppyjen jälkeen kehotin ratsastajaa päästelemään laukkaa eteen ihan kunnolla pitkällä sivulla, sillä vauhdin kanssa ei ollut liikatarjontaa, sitä saisi ihannetapauksessa olla tuplasti enemmän mukana. Laukkasuora sai Tarmoa hieman piristymään, ja seuraavat innariloikat sujuivatkin jo paljon paremmin, kun orilta alkoi löytyä myös sitä omaa sisäistä eteenpäinpyrkimystä. Valmennus oli ajanpuutteen vuoksi valitettavasti jätettävä tältä erää tähän, vaikka ratsukossa riittäisi kyllä vielä työnsarkaa. Näin orissa kaiken sen tarmottomuuden alta kuitenkin myös potentiaalia, se oli nimittäin äärettömän kiltti ja vastaanottavainen hevonen, joka ei hermostunut kovistakaan avuista.

01.12.2017 Kouluvalmennus, valmensi Mercy L

Seuraavaan valmennukseen tallusteli komea, erikoisen näköinen suomenhevosori.
"Ohhoh, siinäpä on korkea suomenhevonen", totesin.
"Joo ne on nämä pitkät jalat... Ei sillä että Tarmo niitä käyttäisi", Lissu huokaisi.
Alkukäynnit menivät rauhallisissa merkeissä. Keskustelin lyhyesti Tarmosta ja valmennuksen kulusta Lissun kanssa. Totesin, että meidän olisi parempi keskittyä kokoamisiin ja pidennyksiin, koska ne vaikuttivat olevan ratsukon suurin kompastuskivi. Aloitimme reippaasti sillä, että pitkillä sivuilla tuli pidentää askelta ja lyhyillä sivuilla lyhentää ja aktivoida. Tarmo laahusti eteenpäin silmissään hieman lasittunut katse.
"Joo nyt voisin esitellä sinulle muutaman näppärän tavan aktivoida hevosta istunnalla. Eli periaatteessa sama kuin Harmin kanssa, mutta nyt edistät painonsiirroilla. Eli käytännössä pusket sitä eteenpäin, mutta et kummiskaan liikaa", sanoin.
Tarmo alkoi heräilemään aamu-unistaan ja askeltamaan hieman reippaammin. Se näytti vetelältä hyytelökasalta, joka vain tallusti eteenpäin täysin ajattelematta. Ori reagoi kuitenkin ihan kiitettävästi ratsastajansa apuihin.
"Voisit vetää tehtävän seuraavalle tasolle ja tehdä pidennyksen sijaan reipasta ravia. Lyhyillä sivuilla taas lyhyttä käyntiä, pidä istunta-avut mielessä", ohjeistin.

Ratsukon meno näytti melkoisen tasapaksulta, joten päätin antaa pari lisävinkkiä.
"Tehosta istunta-apua pohkeella ja tarvittaessa raipalla", sanoin.
Lissu antoi melko järeät pohjeavut Tarmolle ja se näytti toimivan. Silti puutuin apujenkäyttöön.
"Älä anna kovia pohjeapuja. Tarmo taitaa olla sellainen ratsu, että se sopeutuu nätisti ratsastajan apujenkäyttöön. Eli mitä pienemmät avut annat, sen helpommin se toimii", arvailin.
Lissu totutteli ohjeisiin hetken, jonka jälkeen homma alkoi menemään parempaan suuntaan. Tarmo sai pari muistutusta raipalla, jonka jälkeen sen ilme alkoi muuttumaan hieman skarpimmaksi. Ravi alkoi muuttumaan lennokkaammaksi, eikä ori enää laahannut jalkojaan.
"Ota vaan sitten aktiivista verkkaa ja jätä käynnit pois", ohjeistin. Seurailin ratsukon menoa ja se näytti kyllä ihan hyvältä. Mietiskeli hetken seuraavia tehtäviä, mutta palasin nykyhetkeen hyvin pian.
"Otahan nopeat laukat ympyrällä, ehkä Tarmo saisi hieman tarmoa liikkeisiinsä", ehdotin. Tarmo nosti laukan kyllä oikeassa kohdassa, mutta se ei kyllä todellakaan lähtenyt pyörimään.
"Hei ihan tosi, hirveää töksähtelyä! Nyt vaan itse aktivoidut, niin Tarmo tulee perässä!" huusin.
Pari kierrosta meni, kunnes hevonen oikeasti alkoi liikkumaan. Lissu ratsasti sitä hiki hatussa, eikä turhaan.
"Joo joo ihan kunnolla laukkaa nyt muutama kierros! Reippaasti vaan, kyllä noin tasapainoinen hevonen pystyssä pysyy!" yllytin. Käskin Lissun toistaa tämän laukkatuokion vielä toiseen suuntaan. Ihme kyllä, takajalat alkoivat ilmoitella olemassaolostaan ja valmennus jatkui hieman reippaammissa tunnelmissa.
"Sitten tehtävään. Hakeudu toiseen päätyyn ja rupea tekemään neliötä etuosakäännöksillä. Neliö pienenee joka kerta ja lopulta käännös on kokonainen. Sitten siitä pysähdyksestä laukka", sanoin.
Vaikka tehtävä oli hieman omituisen kuuloinen, aloitti Lissu sen mukisematta.
"Tämä on sen tyyppinen tehtävä, että moni hevonen lähtee kuumumaan. Nyt on tuskin sitä vaaraa, joten voimme huoletta keräillä niitä takajalkoja alle näin", sanoin.

Käännökset muuttuivat huolellisemmiksi kerta kerralta. Minun ei tarvinnut neuvoa niinkään niissä, vaan istunnan käyttämisestä muiden apujen tukena. Kun oli aika nostaa laukka, Tarmo ponkaisikin oikein hienolle laukalle hyvin pienestä vihjeestä. Lissu näytti hieman hämmentyneeltä.
"Oikein hyvä! Vielä toiseen suuntaan!" sanoin.
Tarmo näytti tykkäävän tehtävästä. Sen liikkeet muuttuivat ketterän näköisiksi ja muotoa alkoi löytymään.
"Jes hyvä! Riittää tämä tehtävä. Sitten siihen kokoamiseen, eli nyt mennään kahdeksikkoa siten, että keskelle tulee vaihto. Joudut siis oleman aika nopea avuissasi ja kokoamaan hyvin paljon ennen vaihtoa", sanoin.
Laukka lähti nätisti, mutta vaihtoa ei tullut. Laukka jäi vääräksi ja Tarmo valui takaisin uralle. Ori meni ilmeisesti ulos mukavuusalueeltaan aika reilusti ja se pudotti raville, samalla nykäisten päätä eteenpäin.
"Et ainakaan anna sen kiskoa ohjia sinulta! Uudestaan ja nyt kokoat tarpeeksi aikaisin siten, että pidät sen liikkeen aktiivisena!" huusin. Lissu nosti uuden laukan nyt selvisi vaihtoon asti oikein hyvin. Vaihto onnistui, mutta tahtia ei oikein löytynyt heti uuteen suuntaan.
"Jää ympyrälle! Se oli se sinun vinous, joka aiheutti tuon", selvensin.
Ratsukko laukkasi vielä kierroksen ympyrällä, jonka jälkeen he pääsivät taas vaihtoon. Se onnistui ja kehuin ratsukkoa.
"Onko vielä toiveita tähän valmennukseen?" kysyin.
"Vesipullo ja kylmägeeliä?" Lissu kysyi.
"Noh, otetaan loppu sitten rauhallisemmin", naureskelin.
Annoin Tarmolle ja Lissulle hetken aikaa tasata hengitystä pitkin ohjin kävellen. Hevosparka näytti kaikkensa antaneelta, niin myös ratsastaja.
"Joo otetaan vaan sitten vähän loppuraveja", huokaisin.
Loppuravit menivät letkeissä merkeissä, eikä minulla ollut enää kommentoitavaa. Loppukäynneissä annoin vielä tyypillisen palautteeni. "Epäonnistumiset? Kaikki sujui erittäin hyvin ja sait Tarmon työskentelemään todella hyvin. Saatte harjoitella Tarmon kanssa jatkossa saman tyyppisillä tehtävillä, koska se heräsi noin hyvin niistä", sanoin.

05.12.2017 Maastoestevalmennus, valmensi Vikki

Kun maastoestevalmennuksen lunttilapulla lukee Tarmo, sitä luulisi pääsevänsä valmentamaan etenevää, omalla moottorilla kulkevaa peliä. Toki minua oli etukäteen jo varoiteltu, että Tarmo oli enemmän panssarivaunu- kuin dieselmallia, mutta en ollut osannut ottaa sitä aivan täysin tosissani. Oli hieman vaikeaa kuvitella, että sellaisen nimen saanut ori voisi olla aivan patalaiska, eikö? Hyvin nopeasti kävi kuitenkin selväksi, miten pahasti väärässä olinkaan. Jo alkuverkat katseltuani mieleni teki repiä hiuksia päästä. Upean värinen ja näyttävä sekä kookas suomenhevonen laahusti kuin pahaisen ratsastuskoulun kehäraakki. Sen olisi varmasti voinut ongelmitta iskeä keskelle alkeistuntia, eikä se olisi hätkähtänyt lainkaan. Ori ei tuntunut edes huomaavan valmennusvuoroaan odottelevaa tammaa, joka pörhisteli orille. Ilmeeni oli ilmeisesti näkemisen arvoinen, sillä nauraen Tarmon ratsastaja huomautti varoittaneensa, että Tarmo ei ollut tosiaan mikään liitokavio.
Varsin tarmokkaan verryttelytuokion jälkeen aloitimme valmennuksen muutamalla yksittäisellä tukilla ja risuesteellä, jotka Tarmo kyllä hyppäsi epäröimättä, mutta joista se meinasi laskeutua turvalleen kalautettuaan etusensa varsin lahjakkaasti esteisiin. Nopeasti ori kuitenkin hoksasi, että sen olisi pakko nostella koipiaan, ellei se halunnut tehdä ratsastajineen perusteellista pohjanlaaduntarkistusta. Orin laukkaankin tuli hieman ryhtiä, kun se ratsastajansa avustuksella löysi hieman napakamman tahdin muutoin hienoon laukkaansa, jonka ainoa miinus oli hieman vetelän muljahteleva etenemistyyli. Hevonen ennemminkin vyöryi esteiden yli, vaikka vauhti ei päätä huimannutkaan. Lopulta uskalsin kehottaa ratsukkoa tulemaan useamman esteen pätkiä, mutta muistuttelin etenkin puolipidätteiden ja napakan pohkeen tärkeydestä. Aiemmin tarkoituksenani oli ollut myös lisätä loppuun ylös- tai alashyppyjä, mutta totesin sen huonoksi ideaksi, kun hieman hömelö ori yritti hörpätä vesihaudasta siihen tutustuessaan. Vesihautaesteenkin ori kuitenkin ylitti ihan mallikkaasti - ja siinä ei kyennyt edes kolauttamaan jalkojaan esteeseen.
Valmennuksen loppupuolella siirryimme hiomaan Tarmon tarmokkuutta pituusesteillä, joilla se ei myöskään voinut roikottaa jalkojaan. Valmennuksen alun jälkeen ori oli huomannut, ettei korkeusesteillä kannattanut roikottaa kinttujaan, mutta pituusesteillä sillä oli jäänyt sama havainto tekemättä. Ori sai huilata hetken sillä aikaa, kun keskustelimme tehtävästä, jolla oli tarkoitus tuoda hevosen takajalkoja paremmin alle ja muotoa aavistuksen lyhyemmäksi ja kootummaksi, jotta hevosen olisi mahdollista saada myös matalalla laahaavat takajalat mukaan hyppyihin. Pikkuisen tovin ajan ohjeistin ratsukkoa pyörimään pientä kahdeksikkoa esteiden väleissä. Minikoulutuuppaushetki sai orin takaset hieman paremmin kyytiin ja näinollen matka jatkui kohti pituusesteitä, jotka Tarmo ylitti melkein oppikirjamaisen mallikkaasti. Hieman enemmänkin sillä olisi voinut tarmokkuutta olla, mutta muutamaan onnistuneeseen ja melko sujuvaan ylitykseen oli hyvä päättää valmennus.

10.12.2017 Estevalmennus, valmensi Vikki

Vilkaisin muistilappuani ja hymähdin itsekseni ääneen, kun lapun mukaan seuraavan ratsun nimi olisi “(Epä-)Tarmo”. Mieleeni muistui kirkkaana edellinen kerta, kun olin valmentanut kyseistä otusta. Orilla oli lähinnä alkeistuntien inhotuimman pullamössöponin työmoraali, eikä Tarmon nimi ollut tosiaan kuvannut hevosta sitten millään lailla. Plussaa sille oli annettava ainoastaan siitä, että se ei ollut yhtä itsepäinen, se ei käyttäytynyt orimaisesti, eikä se kieltänyt yhtäkään estettä.
Pölypilvi leijaili kentän yllä, kun kookas suomenhevosori rullasi verkkaista ravia ristiin rastiin kentällä. Ohjeideni mukaan kentälle oli kasattu esteitä, joiden aloituskorkeutena toimi 60 cm. Tarmo näytti viis veisaavan niistä, kun astuin pölypilveen ja tervehdyksien jälkeen aloitin valmennuksen.
Ensin ohjeistin ratsukkoa lähestymään laukassa innarisarjaa, jossa peräkkäin oli asetettu tavanomaisen kolmen sijaan viisi estettä, joilla tarkoitus oli saada orin jalat hyvin hereille. Esteiden korkeuksissakin oli hevosta herättelevää korkeuseroa; Sarjan ensimmäinen este oli korkeudeltaan 60 cm, seuraava 80 cm, kolmas 60 cm, neljäs taas 80 cm ja viimeinenkin 60 cm. Tarmo lähestyi keskelle kenttää suoraan linjaan asetettua laukkaa ihan hyvässä laukassa - ainakin se oli edellisen maastoestevalmennuksen laukkaan verrattuna vähemmän vyöryvää. Kaikki näytti hyvältä siihen asti, kun ori pääsi sarjalle asti. Ensimmäin 60 cm korkea pysty ylittyi leikiten. Seuraava este tuli Tarmon mielestä kuitenkin turhan nopeasti ja ori kalautti etujalkansa puomiin. Ratsukko kadotti rytmiään, ja vaikka ratsastaja tarmokkaasti yrittikin korjata hevosta takaisin avuille, seuraavat parikymmentä sekuntia täyttyivät puomien kolinasta, kun kaikki neljä estettä rymisivät alas. Tarmon ratsastaja näytti hieman anteeksipyytävältä hidastaessaan päistärikkönsä ravin kautta käyntiin samalla, kun minä puolestani lampsin nostelemaan esteitä takaisin oikeisiin korkeuksiinsa. Laukka tarmokkaaksi ja uusi yritys. Tällä yrittämällä ori kolautti alas jo ensimmäisen esteen puomit, mutta kuin ihmeen kaupalla kokosi itsensä toisen ja kolmannen esteen ajaksi ja ylitti ne onnistuneesti, mutta rymäytti alas taas neljännen ja viidennen esteen. Huokaisten kasasin pudonneet puomit uudelleen ja ohjeistin ratsukkoa vielä paremmin ajoittamaan puolipidätteet ja napakat pohkeet, joilla tarkoitus oli saada hevonen nostelemaan jalkojaan. Kolmannellakin yrittämällä ori kolautti alas ensimmäisen esteen varsin laakealla hypyllä, mutta yhdessä ratsukko skarppasi ja ylitti loput neljä estettä onnistuneesti. Yhteistuumin päätimme antaa Tarmolle pienen huilaustauon, jonka aikana näin ratsastajan sujauttavan pari sokeripalaa hevoselle.
Tauon jälkeen palasimme työstämään samaa innarisarjaa, jolla tuntui olevan vaikeuksia. Sain itsekin jumpata aika runsaasti puomeja keräillessäni, mutta lopulta en voinut estää tyytyväistä hymyä, kun Tarmo kahdesti perättäin ylitti innarisarjan vallan onnistuneesti ja kenttää ympäri ravatessaankin ori näytti huomattavasti paremmalta, kuin mitä se oli näyttänyt vielä koskaan ennen minun silmieni alla. Ratsastajakin näytti melkein säteilevän ravatessaan varsin letkeää ja aktiivista ravia muutaman kierroksen verran. Alunperin innarin oli pitänyt olla vain verryttelytehtävä, mutta siihen olikin lopulta saatu uppoamaan kokonaisen valmennuksen verran aikaa, mutta toisaalta se näytti tehneen orille ihan hyvää ja ainakin se oli saatu hyvin aktiiviseksi.

Lue päiväkirjaa