Kuvagalleria

Kuvien © ransu.kuvat.fi / CC BY-NC 3.0
virtuaalihevonen, a sim game horse

Ulkoasun © Hanna K.
Otsikon kuvien © Janette H.

18.07.2015 Hieno, hieno pikkutammamme päästettiin vihreämmille laitumille ennen kuin vanhuuden vaivat saivat raudikon kiinni.

Talventörröttäjä VH14-018-0289

Talventörröttäjä "Törppö"	kasv. Lumi Aura, Suomi
suomenpienhevonen, tamma	om. Susiraja (VRL-06046 ja VRL-12701)
143cm, vaaleanrautias, tähti	kilpailee
27v, s. 25.10.2012, satunnainen (4v 05.04.2013)	kenttä-estepuksu; he B / 90cm / 90cm

20.04.2015 Törppö vietiin suomenhevosten laatuarvosteluun, ja hyvänen aika minkä pommin tuomaristo pudotti - 105p. ja SLA-I*!

25.04.2015 YLA-tuomarit kävivät Törpön läpi korvista kavioihin, tutkivat suvun ja kaiken mahdollisen. Lopputuloksena oli todella iloinen yllärijärkytys; 98p., AP3 ja YLA1!

31.05.2015 järjestetty ERJ:n laatuarvostelutilaisuus antoi lisäsyytä juhlia pienhevostammaamme, kun Törppö keräsi kokoon 97,5p. ja ERJ-II -palkinnon. Aivan mahtavaa!

25.6.2015 tamma osallistui viimeiseen laatuarvosteluunsa. KERJ:n tuomarit tykästyivät tammaan, ja - osin kiitos oman laskuvirheemme - pisteitä kertyi kiitettävät 99,5p., joka oikeutti KERJ-II -palkintoon. Puolta pistettä vaille ykkönen, mutta oma moka, ja Törppö on perhanan hieno!
Käytännössä täydellinen sukuselvitys! Sujuvaa kerrontaa, pienellä huumorillakin höystettynä, ja kattavan informatiivinen.

Luonnekuvaus

Törpöllä on erinomaisuusharha, itsesuojeluvaisto nollassa ja muutenkin liikaa asiaa ja liian vähän ajatuksia. Tamma on juuri se, joka tekee ensin ja ajattelee vasta sitten, jos ylipäätään ajattelee. Eipä Törpön päätä muutenkaan turhan paljoa järki pakota, se on taas näitä hevosia, jotka eivät vain ymmärrä karsinanoven auki olemisen funktiota, matolääkettä tai mitään muutakaan. Muut hevoset yleensä inhoavat Törppöä, vaikka se on mahdottoman seurallinen. Se on vain niin rasittava, etteivät muut hevoset yleensä jaksa sitä.

Törppö on taas näitä hevosia, jotka laitetaan käytävällä kuntoon. Muutoin se pyörii ympyrää karsinassaan ja talloo siinä sivussa hoitajan varpaat, pahimmassa tapauksessa liiskaa tämän vielä seinäänkin siinä hötäkässä. Tamma ei ole ilkeää hevosta nähnytkään, se ei vain ehdi ajatella karsinassa olevaa ihmistä kun sillä on niin kiire lähteä tekemään töitä. Sillä on tapana tunkea turpansa korvan juureen ja puhista siinä aikansa, mikä yleensä aiheuttaa jonkinlaisen harhan Törpön rauhallisuudesta. Se särkyy viimeistään siinä vaiheessa kun hevosen lapa tyrkkää kumoon kun tamma lähtee pitämään seuraa kaltereille, vesikupilleen tai suolakivelleen. Törpön päätä ei pahemmin järki tai keskittymiskyky pakota, eikä se ole erityisen rauhallinen hoitaa. Ketjuissa kaikki sujuu paremmin, eläinlääkäri ja kengittäjäkin saavat touhuta suhteellisen rauhassa.
Taluttaessa ihme kyllä fiksu hevonen, oli narussa ketjua eli ei. Törppö on toki reipas, mutta se astelee nätisti vierellä ja tunkee turpaansa yleensä huppuun tai taskuun tai käteen. Tamman ei tarvitse pelätä katoavan taivaanrantaan, vaan se kiinnostavienkin asioiden ohi kävelee sievästi jos taluttaja näin haluaa. Törppö menee traileriin innokkaasti, mutta trailerissa sille iskee jännitys puseroon. Tamma on hieman stressiherkkä matkustaja eikä kaverikaan meinaa auttaa. Heinäverkko auttaa hieman, mutta rentoa matkustajaa hevosesta ei saa.

Helppo B/90cm -tasoinen tamma voisi suorittaa vaativampia kouluratoja tai korkeampia esteluokkia, mutta aivokapasiteetti ei anna periksi. Törpön kehonhallinta on vähän mitä sattuu, aina pohkeenväistökään ei suju, kun pienhevonen sekoaa jalkoihinsa. Yritteliäisyyttä, työmotivaatiota tai miellyttämisenhalua ei puutu, mistä Törppö ansaitsee kaikki kehut. Valitettavasti raudikko on niin innoissaan menemässä ja tekemässä, ettei välttämättä tajua ollenkaan, että ratsastaja koettaa kertoa tammalle jotain.
Koulupuolella Törpön suurin vika on sen puutteellinen yhteys aivojen ja jalkojen välillä. Tamma tietää tasan tarkkaan, mitä sen pitäisi tehdä, mutta jalat eivät välttämättä toimi - tai sitten kesken suht hyvin sujuneen koulutreenin Törpön keskittyminen herpaantuu ja pienhevonen lähtee kohti omia seikkailujaan. Raudikolla ratsastaessa joutuu näkemään vaivaa, että hevosen saa kuulolle, herkistymään, muotoon ja peräänantoon (ja pitämään ne yllä!) sun muuta, Törppö ei hakeudu muotoon itsekseen eikä tee itsenäisesti paljoa mitään muutakaan. Kyllä tammasta silloin tällöin saa ihan hyvää liikettä ja onnistuneita pätkiä irti, joskin se vaatii pitkää, perusteellista treeniä; puolen tunnin hyvän mielen treeni ei Törpön kanssa onnistu.
Hyppäämisesta tamma innostuu vallan kamalasti, hyvä kun kengissään pysyy! Törpön hyppytyyli voisi olla hyvä, yleensä hevosella vain on liian kiire esteelle ja siitä seuraavalle, ettei raudikko yksinkertaisesti malta hypätä kunnolla. Jalat menevät mihin sattuu, ponnistuspaikka ei ole kohdillaan ja puomit lähtevät matkaan harmillisen usein. Pienhevostamma tarvitsee jämäkän, osaavat ratsastajan selkäänsä, että ponnistuspaikat ovat kohdillaan ja tamman laukka pysy aisoissa. Törpöllä on hyvä tasapaino ja se on rohkea, osaava hyppääjä, jonka ratatekninen osaamisen on sen hyppykapasiteettia suurempi. Liiaksi innostuessaan Törppö on kuitenkin täysi katastrofi. Maastoesteillä tamma on aivan samanlainen kuin rataesteillä, ja ratsastajan rooli korostuu entisestään; Törppö ei ymmärrä varoa kiinteää estettä, vaan saattaa koettaa juosta tukeistakin läpi, jos ei malta hypätä.

Kilpailuissa on Törpön mielestä tavattoman jännittävää, vaikka kisat järjestettäisiin kotipihalla. Tosin Törpöllä on jännää heti, kun pihalla pyörii enemmän kuin kolme hevosta samaan aikaan. Tamma kuvittelee olevansa jotenkin erinomaisen suuri ja näyttävä yksilö, joka vielä alleviivaa asiaa kiljumalla kuin syötävä. Pienhevostammaa saa tosissaan pidellä, ettei se karkaa tekemään tuhojaan tai tutustumaan muihen hevosiin (yleensä juuri niihin, joilla on punainen rusetti hännässään).
Verryttelyissä tamma on autuaan kuuro kaikelle, joten ei auta kuin koettaa saada raudikon energia purettua tai kanavoitua edes suurin piirtein siihen, mitä ollaan tekemässä. Fiksu Törppö ei ole ollut koskaan, mutta kisojen jännittynyt ilmapiiri karkottaa ne viimeisetkin toimivat aivosolut lomailemaan. Jos verryttelyissä tammaan saa mitään kontaktia itse suorituskin voi mennä hyvin, jos Törpöllä taas on oma show pystyssä suorituksesta otettuja kuvia voi etsiä lähinnä kuvagallerioiden "Hups!" -kansioista. Törpön kanssa harvemmin tekee mitään keskitason suoritusta, toppi tai floppi, muita vaihtoehtoja ei meinaa olla. Kun Törppö suoriutuu se myös suoriutuu, ja ryssiessään tamma tekee senkin harmillisella huolellisuudella.

Sukutaulu & -selvitys

i. Liukastuva evm, sh, trt, 145cm	ii. Kotkotkelmi evm, sph, trt, 148cm	iii. Routarosvo evm, sph, rt, 144cm
		iie. Tillan Tipi evm, sh, vrt, 150cm
	ie. Jäitänne evm, sph, rtkm, 145cm	iei. Saammal evm, sh, sysrt, 152cm
		iee. Jääpalainen evm, sph, rtkm, 141cm
e. Talvitango evm, sph, vrt, 140cm	ei. Villehart Valssaa evm, sph, vrt, 140cm	eii. Jehkii Jenkkaus evm, sh, prt, 152cm
		eie. Velman Varvi evm, sph, vrt, 138cm
	ee. Omilla Lumilla evm, sph, vrt, 143cm	eei. Pakkaspauke evm, sph, rtkm, 144cm
		eee. Ouoilla Lumilla evm, sph, vrt, 140cm

Spoiler:

i. Liukastuva oli hyvärakenteinen, näyttävänpuoleinen ori. 145cm korkea tummanrautias sai tyypistään ysiä, muutoin sen pisteet olivat vähän ikävuodesta ja tuomarista riippuen ysiä ja kasia. Liukastuva oli luonteeltaan nöyrä, työteliäs ja kaikkien kaveri, siis täydellinen pakkaus, myös kisahevoseksi sillä Liukastuvalla oli karismaa ja näyttämisenhalua vaikka muille jakaa. Kapasiteetiltaan ori ei todellakaan päätä huimannut, he B/80cm, kenttäkisoissa harrasteluokka ei ollut mikään suuri saavutus, mutta Liukastuva yritti aina kaikkensa. Oria pidetäänkin yhtensä isänsä parhaista jälkeläisistä, sillä vaikkei se ollut huippu oikein missään se oli niin tasaisen hyvä ilman virheitä, että moista sai hakea kissojen ja koirien kanssa. Kyllähän pienhevonen myös suoritti ja sijoittui kenttä- ja estepuolella, myös muutama koulusijoitus käytiin seuraluokista hakemassa. Omistajilleen Liukastuva oli paitsi kilpahevonen myös korvaamaton kaveri koko perheelle, sillä sitä saattoi lapsikin ratsastaa.
Liukastuvaa käytettiin jalostuksessa maltillisesti omistajiensa vuoksi. Kakkoselle kirjattu ori sai nelisenkymmentä jälkeläistä ja se periytti paitsi korrektia rakennettaan myös työmotivaatiotaan ja hyvää luonnettaan. Valitettavasti Liukastuvalla oli periyttäjänä sama ongelma kuin sen isällä, sillä myös kapasiteetikkaampien tammojen kanssa jälkeläisten suorituskyky oli heikonlainen.

ii. Kotkotkelmi tummanrautias, 148cm korkea erittäin huonolla maulla nimetty ori aiheutti naurua paikassa jos toisessakin, mutta myös ihailua. Varsanäyttelyissä tyypistä, rungosta ja ravista tuli pelkkää kymppiä, muuten pisterivi oli ysiä ja kasia täynnä. Luonteeltaan pienhevoskokoiseksi juuri ja juuri jäänyt ori peri pelkästään hyviä ominaisuuksia vanhemmiltaan: loistavan rakenteen ohella se oli nöyrä, helppo käsitellä ja työmotivaatiota oli vaikka pienelle kylälle. Kotkotkelmi ei ollut mikään isojen tai vaativien luokkien suorittaja, helppo B sujui kouluaitojen sisällä, kotona treenailtiin helppoa A:ta, orin ravi oli erinomainen, mutta laukka tai kokoamiskyky eivät riittäneet kunnolla kouluradalle. Hyppyä oli 90cm:n radoille, takajalkojen tekniikassa oli toivomisen varaa, mutta Kotkotkelmin rehellinen yritteliäisyys paikkasi paljon. Kotkotkelmi myytiin nelivuotiaana laatuarvostelujen jälkeen isolla rahalla kenttäratsua etsineelle, joka vei sen tutustumisluokkaan heittämällä. Kotkotkelmi olikin tuttu nimi sijoittuneiden joukossa ja se kirjattiin aikanaan ansaitusti pienhevosena ykköselle.
Jalostuksessa Kotkotkelmi ei ollut ihan niin menestynyt kuin olisi toivottu, mutta ei missään nimessä huono hevonen. Vaikka sille käytettiin kapasitettikkaita tammoja jälkeläiset harvemmin suorittivat enempää kuin helppo A/100cm. Rakenteeltaan ne ovat kuitenkin erittäin korrekteja vaikka harvempi on yhtä hyvä kuin isänsä, luonteeltaan Kotkotkelmin varsat ovat isänsä kaltaisia työmyyriä. Orilla on jälkeläisiä yhteensä vähän yli 130.

iii. Routarosvo, rautias, 144-senttinen pienhevosori, oli erinomainen, monipuolinen kilparatsu. Useiden sijoituksille päätyneiden kenttästarttien lisäksi raudikolla oli pitkä lista este- ja koulusijoituksia, vaikkei taso päätä huimannutkaan (he B/90cm/tuttari). Rakenteeltaan ori oli "parempaa keskiluokkaa", ei mitenkään erikoisen ihmeellinen hevonen, mutta suurempia rakennevikoja ei ollut. Orin parhaita ominaisuuksia olivat sen ilmeikäs pää ja kestävät, hyväasentoiset jalat. Monipuolinen kilparatsu oli aikoineen Etelä-Suomen pikkuluokkien takuuvarma katseenvangitsija ja rusettihai, joka sai kiitosta etenkin raviliikkeistään ja varmasta etenemisestään esteradalla. Hyppytekniikassa sen sijaan oli toivottavaa, lähinnä takajalkojen tekniikan osalta. Routarosvo rakasti yleisöä ja toimikin kisapaikoilla huomattavasti paremmin kuin kotikentällä, kotona ori ei viitsinyt edes yrittää. Nöyryyttä orissa ei ollut nimeksikään, se suoritti ainoastaan esiintymishalunsa vuoksi. Fiksu, asiallinen hevonen käsitellä, vaikka raudikko lähtikin uhittelemaan muille oreille jos sen vei liian lähelle.
Tasaisen hyvä, monipuolinen kilpaura ja vailla pahempia vikoja oleva rakenne takasivat Routarosvolle tammoja joka vuodeksi, jotka se jalostusorina toimi. Routarosvon 46 varsaa ovat monipuolisia harraste- ja kilparatsuja, jotka yleensä jäivät aika lailla isänsä tasoisiksi. Routarosvolaiset ovat tuttu näky pienempien luokkien osallistujalistalla sekä kunniakierroksella, sillä vaikka nöyryyttä puuttuisi, niin esiintyjän elkeitä löytyy. Ori lopetettiin 20-vuotiaana sen katkaistua jalkansa tarhassa riehuessaan.

iie. Tillan Tipi ei ollut kummoinen kilparatsu, mutta tamma paikkasi huonoja kisanäyttöjään erinomaisilla jälkeläisillään. Vaaleanrautias, 150-senttinen tamma oli sopusuhtainen, hyväleimainen ratsutamma, joka näytti hyvältä, liikkui ja hyppäsi hyvin, muttei suorittanut mitään. Matkustamista stressannut, kisapaikkojen jännityksestä kuumentunut ja hermostunut Tillan Tipi sekosi askelissaan, ryösti, nousi pystyyn ja pukitteli - tamma oli yksinkertaisesti liian heikkopäinen kilparatsuksi. Näyttelyissäkin raudikko oli ravista laukalle ryöstävä, alati kiljuva ja pystyyn loikkiva elikko, joka ei seisonut hetkeäkään paikoillaan. Kotikentällä tamma suoritti helpon A:n liikkeitä ja hyppäsi 90cm ratoja (yksittäisenä 110cm esteitä), eikä suomenhevosen ratsastettavuudessa tai työmotivaatiossa ollut kotioloissa mitään vikaa. Tillan Tipi oli hivenen arka, mutta lempeä tamma, josta löytyi nöyrä, työteliäs ratsu, joka tosin oli valitettavan arka erikoisesteiden ja maastoretkien puskamörköjen suhteen.
Tamman ensimmäisen varsan napattua rotunäyttelyistä ykkönen mahtavalla pisterivillä (pelkkää ysiä ja kymppiä) omistajille tuli kiire varsottaa hevosensa uusiksi. Tillan Tipillä on viisi varsaa, kaikki harvinaisen hyvärakenteisia ja -liikkeisiä hevosia. Tamma ei periyttänyt omaa luonnettaan kuin nöyryyden ja työmotivaation osalta, ja Tillan Tipin kaikki varsat ovatkin omalla tasollaan menestyneitä kilparatsuja. Tillan Tipi periytti jokaiselle varsalleen omat ja isäorin parhaat ominaisuudet ilman niitä huonoja. Pitkällisen sairastelun uuvuttama tamma lopetettiin sen ollessa 22-vuotias.

ie. Rautiaankimo pienhevostamma Jäitänne oli sievä koulutamma, josta ei yrityksistä huolimatta ollut esteradoille. 70-80cm radoilla tamma teki nippa nappa hyväksyttyjä suorituksia, vaikka kimon hyppytyylissä oli paikattavaa. 145-senttinen Jäitänne oli korrektirunkoinen, näyttävä tamma, joka pärjäsi näyttelyissä niin varsana kuin aikuisena, ja vanhempana tamma kantakirjattiin KTK-II –palkinnolla hyvin rakennepistein. Parhaimmillaan pienhevostamma oli kouluradoilla, ja Jäitänne tekikin hyväprosenttisia ratoja helppo B-A –luokissa. Etenkin tamman raviliikkeet keräsivät kehuja niin yleisöltä kuin tuomaristolta. Kotona harjoiteltiin vaativan B:n liikkeitä, täysimittaisena ratana vaativa B olisi ollut kimolle turhan haastava. Jäitänne oli mutkaton, hyväntuulinen hevonen, joskin kotioloissa vähän laiska. Kimon kanssa pärjäsi kuka tahansa, tamma oli hyvän käytöksen ja rauhallisuuden perikuva.
Jäitänneelle valittiin oreja, jotka olivat kisanneet esteitä ja/tai kenttää, koska omistaja halusi tammastaan myös estevarsoja. Jokaisen valitun orin kapasiteetti ei päätä huimannut, mutta omistaja onnistui tavoitteessaan; Jäitänne teki neljä hyvärakenteista, monipuolista varsaa, jotka pärjäsivät niin koulu-, este- kuin kenttäradoilla. Tamma kuoli 27-vuotiaana.

iei. Vaativa B –kouluradoilla kilpauransa tehnyt Saammal oli komea sysirautias ratsuori, jonka KTK-II –palkinto korotettiin myöhemmin suoritusten perusteella KTK-I:ksi. 152-senttinen Saammal oli hyväryhtinen, sopusuhtainen ja näyttävä ratsuori, joka sai runsaiden jouhiensa ja upeiden lisättyjen askellajiensa vuoksi paljon ihastuneita katseita. Orin liikkeet olivat muutenkin kuin lisättyinä priimaa, tuomarit (niin koulu- kuin kantakirjatuomarit) kirjoittelivat Saammalelle järjestään ysiä liikkeistä. Tyynen rauhallinen, työntekoon täysillä keskittyvä ori oli pidättyväinen luonne, joka kotioloissa viihtyi parhaiten yksikseen mutta rakasti kilpailemista ja parrasvaloja. Suomenhevosori kisasi Keski- ja Etelä-Suomessa hyvin tuloksin pärjäten myös rotunsa koulumestaruuksissa (voitto kahtena peräkkäisenä vuotena). Esteitä orilla hypättiin vain harvoin, Saammalen hyppytekniikka ei ollut kummoinen ja kapasiteetti loppui 70cm paikkeilla.
Saammal oli aikanaan hyvin suosittu tammanomistajien keskuudessa, ja orilla onkin lähemmäs 140 jälkeläistä. Saammal periytti ryhdikästä, sopusuhtaista runkoaan ja kapasiteettia kouluratsastukseen. Valitettavasti heikko estekapasiteetti ja huono hyppytekniikka tulivat monelle varsalle kaupanpäällisiksi. Ori kuoli 30-vuotiaana vanhuuden vaivoihin.

iee. 141-senttinen, rautiaankimo Jääpalainen oli sievä ja sympaattinen ex-ravuri, jolle kärryjen edessä juokseminen ei maittanut. Tamma kilpaili vain parin startin verran ennen myymistä ja uudelleenkouluttamista ratsuksi. Uusi uravalinta sopi Jääpalaiselle; harjoituskisoista seuraluokkiin ja aluekisoihin päätyneestä tammasta tuli pätevä kisapeli 80-90cm esteille ja helppo B-A –kouluun. Parhaimmillaan kimo pienhevonen oli kouluradoilla, sillä oli hyvät askeleet ja ryhti sekä sopivasti näyttävyyttä. Rakenteeltaan tamma oli hieman pitkänmallinen, enemmän juoksijan kuin ratsun näköinen, mutta yhtä kaikki sievä. Jalka-asennot olivat hyvät ja niska pitkä, pää oli kaunismuotoinen. Jääpalainen oli leppoisa ja hyväntuulinen hevonen, hieman laiska ratsastaa, mutta päättäväisyydellä Jääpalaisesta sai esiin työmyyrän. Tamma rakasti lapsia ja vesileikkejä, ja tasaisuutensa sekä hyvien hermojensa vuoksi pienhevonen olisi ollut omiaan perhehevosena tai terapiaratsuna.
Vanhoilla päivillään Jääpalainen teki pari varsaa, molemmat kantakirjattujen kouluorien kanssa. Tamman molemmista varsoista tuli hyväluonteisia, korrektirunkoisia suorittajahevosia, jotka luonteeltaan peilasivat enemmän emäänsä ja rakenteensa puolesta isäänsä. Jääpalainen eli 28-vuotiaaksi.

e. Talvitango sievä vaaleanrautias 140cm korkea pienhevostamma. Se ei ollut erityisen näyttävä tai sykähdyttävä, mutta erittäin korrektirunkoinen (kantakirjauksessa se sai tyypistä 9 ja rungosta 10 pistettä) hevonen. Jalka-asennoissa oli jonkin verran sanomista ja kaviot kuluivat turhan nopeasti, mutta Talvitango sai kuitenkin ulkonäöstään sekä kehuja, että loistavat pisteet kun sitä tarjottiin kantakirjaan. Metriä hypännyt pikkutamma sijoittui usein, voitti suomenhevosten estemestaruudet useamman kerran eikä ollut kouluratsastuksessakaan paha. Talvitango ei kilpaillut kuin helppoa B:tä, mutta siitäkin prosentit olivat todella usein luokkaa 65. Luonteeltaan se oli hieman kipakka, ei sietänyt ketä tahansa ja selästä käsin kilpahevonen henkeen ja vereen. Talvitangon vauhti oli myös huima, teki se mitä tahansa mutta oikean ratsastajan kanssa tamma kyllä suostui rauhoittumaan, joskin se olisi ehkä ollut parhaimmillaan laukkaradalla. Mene ja tiedä, kilpatulosten vuoksi moista ei koetettu.
Talvitangolla oli harmillisesti ongelmia tiineyksien ja varsomisten kanssa, joten se teki vain kolme varsaa joka toinen vuosi. Tarkasti valittujen orien kanssa paljastui, että Talvitango periytti voimakkaasti vauhdikkuuttaan sekä hyppytyyliään, joka sai paljon kehuja erityisesti siksi, että hevonen todellakin käytti selkäänsä. Emälinjaa vaivannut huonojen jalkojen periyttäminen jäi kaikeksi onneksi Talvitangolta pois.

ei. Villehart Valssaa oli perusolemukseltaan vaatimattoman näköinen, joskin ehdottoman sopusuhtainen ja hyvärakenteinen pienhevosori (140cm). Liinaharjainen, vaaleanrautias ori oli taipuvainen lihomiseen, eikä muutenkaan näyttänyt päällisin puolin hyvän mielen tätiratsua kummoisemmalta. Villehart Valssaa oli kuitenkin 100-110cm ratojen estetähti harvinaisen kovilla tuloksilla; ori voitti tai sijoittui joka ikisessä kilpailussa, joihin se osallistui. Kantakirjaan pienhevosori pääsi KTK-I -palkinnolla, erityiskehuja ori sai ratsastettavuudestaan (osiosta irtosikin täydet pisteet). Rehellinen, miellyttämishaluinen ja ehdottoman kiltti ori oli omistajansa silmäterä ja luottoystävä, hevonen, jonka kanssa uskalsi tehdä mitä tahansa. Kouluradat jätettiin välistä orin ravurimaisen ravin takia, laukkaa sen sijaan ei voinut kuin kehua. Hyvä hyppytyyli, sopivasti imua esteille, loistava ratsastettavuus - Villehart Valssaa oli ominaisuuksiltaan ja suorituksiltaan loistava estehevonen, joten ei ollut ihme, että orin tullessa jalostusmarkkinoille tammanomistajat alkoivat tutkia oman tammansa sopivuutta pienhevoskokoiselle estetykille.
Sataan varsaan mahtuu kaikkea harrasteratsusta kisapeliin, mutta Villehart Valssaan jälkeläisten tasosta kertoo orille myönnetty jälkeläisvaliopalkinto. Ori periytti hyvää hyppytekniikkaansa, loistavaa laukkaansa ja erinomaista ratsastettavuuttaan. Rakennettaan pienhevosori periytti vaihtelevasti, yleensä tamman rakenne vaikutti varsaan enemmän. Villehart Valssaa lopetettiin vaikean ähkyn vuoksi orin ollessa 24-vuotias.

eii. Jehkii Jenkkaus, 152-senttinen punaraudikko, oli heikkoa tulosta tahkonnut iltaravuri, joka omistajanvaihdoksen myötä ratsutettiin. Pitkärunkoinen, mutta hyväryhtinen ori oli vailla suurempia rakennevirheitä, kun etujalkojen lievä sapelihakuisuus jätettiin laskuista. Ori oli ravurin näköinen, vieläpä oikein komean sellaisen, mutta satula selässään Jehkii Jenkkaus teki parempaa tulosta kuin kärryt perässään. Kouluradoilla ori taipui jopa yhteen hyväksyttyyn helppo B -rataan, esteiden saralla orilta löytyi lahjakkuutta. Jehkii Jenkkauksesta tuli vakionimi Pohjois-Suomen aluekisoissa, ja 90-100cm radoilta käytiin hakemassa ihan voittojakin. Ori ei missään nimessä ollut tasonsa kärkinimiä, voittoa tai sijoituksia ei tullut puolistakaan kisoista. Tasaiset, siistit nollaradat olivat orin vahvuus, samaten hieno laukka, Jehkii Jenkkauksen ravin nähneet muistivat aina kuittailla ex-ravurinraadosta. Ori oli reipas ja menevä, ei erityisen nöyrä, mutta motivoitunut työntekoon. Sosiaalinen ja mutkaton kaveri, jota joutui pidättämään esteillä mutta muuten potkimaan liikkeelle.
Jehkii Jenkkaus sai vain kolme varsaa, kaikki omistajansa ystävien tammojen kanssa. Toinen orivarsoista ruunattiin, toisesta tuli loistava, kantakirjapalkittu esteratsu, samaten Jehkii Jenkkauksen tammavarsasta. Ori periytti hyvää laukkaansa ja luonnettaan, mutta valitettavasti myös ravurin raviaan, jolla ei kouluradoilla juhlittu. Jehkii Jenkkaus lopetettiin vanhuuden vaivojen vuoksi orin ollessa 29-vuotias.

eie. Velman Varvi oli nuorena helppo A/100cm -radoilla mukavia tuloksia tehnyt tamma, joka sittemmin päätyi loistavan luonteensa ansiosta terapiaratsuksi. Hivenen mahakas, 138cm korkuinen pienhevostamma oli kaunis, liinaharjainen vaaleanrautias, jonka kuvat koristivat paikallislehden lukijalahjakalenteria vuodesta toiseen. Velman Varvi oli sopusuhtainen, vähän vankkatekoinen tamma, jolla oli todella tasaiset ja pehmeät askeleet sekä hyvä hyppytyyli. Aivan kuin pullukka ei olisi ollut loistopaketti jo valmiiksi, niin raudikon luonnetta ei voinut kuin kehua; pohjattoman lempeä ja ystävällinen, kaikkien kanssa toimeen tuleva Muumimamma, joka ei ehkä itsekseen lähtenyt liikkumaan mutta teki kaiken, mitä ratsastajansa pyysi. Terapiaratsuna Velman Varvi oli lyömätön, kuka tahansa uskalsi tehdä tamman kanssa mitä tahansa, ja tamman omistaja sai vuosienkin päästä kiitoskortteja ja kirjeitä, joissa muisteltiin etenkin "sitä liinakkoa, ihanaa pullasuomenhevosta". Tammasta olisi ollut täysipäiväiseksi kilparatsuksikin, lahjoista se ei jäänyt kiinni, omistajansa vain oli vakaasti sitä mieltä, että asiakkaat tarvitsivat Velman Varvia enemmän kuin kilparadat.
Vanhemmalla iällä Velman Varvi teki kolme varsaa, joista kasvattaja piti tammavarsat ja myi orivarsan. Velman Varvin varsoilla on hyvä luonne, kapasiteettia etenkin esteradoille ja sopusuhtainen, hyvä rakenne, vaikka perusolemukseltaan varsat ovat vähän vaatimattomia. Tammavarsoista tuli harraste- ja terapiaratsuja, mutta orivarsasta tuli kantakirjattu estekonkari. Vanhuuteen kuollut tamma oli kuollessaan 31-vuotias.

ee. Omilla Lumilla, vaaleanrautias pienhevostamma (143cm) oli melko korrektirunkoinen, ja hyvätyyppinen tamma. Sillä olisi ollut hyvä hyppykapasiteetti, todennäköisesti 110cm asti, mutta Omilla Lumillan kavioaines oli todella huonolaatuista ja haurasta, eivätkä sen kintut muutenkaan kestäneet kunnon hyppytreeniä. Kouluradoilla tamma kuitenkin loisti, helppo A -tasolla kilpaillut innokas pikkuhevonen sai erityisesti käynnistään paljon kehuja. Ravi oli hieman maahan sidottua ja laukka vähän kulmikasta, mutta käynti oli pitkää, selkä teki aktiivisesti töitä ja jokainen kasvattaja olisi halunnut sellaisen käynnin varsalle. Innokas, silloin tällöin hieman kiireinen, mutta nöyrä ja rehellinen tamma kilpaili aktiivisesti useamman vuoden kouluratsastuksessa ja kokeilipa Omilla Lumilla myös valjakkoajoa, vaikkei sitä koskaan kisannutkaan. Aikanaan tamma kirjattiin pienhevossuunnalle kakkosella suoritustensa perusteella, vaikka kavioista tuli lähinnä säälivitonen.
Parempijalkaisten orien kanssa Omilla Lumilla teki todella hyviä varsoja. Neljä kertaa varsonut, kolme tammaa ja yhden orin saanut tamma periytti kyllä huonoja kinttujaan ja heikkoja kavioitaan, mutta ei erityisen vahvasti. Varsat olivat todella päteviä erityisesti kouluratsastukseen, pari niistä siirtyi myös valjakkohevosen uralle, mutta toisin kuin emän kanssa, mikään ei estänyt hyppykäyttöäkään kunhan kavioita huollettiin kunnolla. Omilla Lumillan varsat olivat haluttua tavaraa pienhevoskasvattajien kesken.

eei. Pakkaspauke, rautiaankimo pienhevosori, oli yleispätevä ratsu niin kenttään, rataesteille, kouluradoille kuin peltolaukkoihin ja hiihtoratsastukseenkin. 144cm korkuinen ori oli tavattoman hyväluontoinen, hivenen kujeileva haliponi, joka rakasti huomiota ja seuraa. Hieman etupainoinen, raskastekoinen ori oli miellyttävä katsella, vaikkei rakenteellisesti se ideaalisin yksilö. Puutteitaan Pakkaspauke korvasi erinomaisella hyppytekniikalla ja hyvällä kokoamiskyvyllä. Orin liikkeet olivat tavanomaiset, mutta miellyttävät istua ja helposti säädeltävissä. Pakkauspaukkeella kilpailtiin vähän joka lajissa, menestys heitteli keskinkertaisista suorituksesta este- ja kouluratojen aluemestaruuksiin. Yleisön edessä ori jännitti enemmän kuin kotikentällä, mikä osaltaan vaikutti pienhevosen epätasaisiin suorituksiin. Oria ei koskaan kantakirjattu, vaikka rakenne ja näytöt olisivatkin kolmospalkintoon oikeuttaneet. Pakkaspauke oli terve kuin pukki, ja orilla kilpailtiinkin harvinaisen pitkään; vielä parikymppisenä kimoa näki kouluradoilla. Helppo A/90cm -tasoinen pienhevonen kilpaili enimmäkseen Pohjois-Suomessa, vanhoilla päivillään hevonen myytiin Keski-Suomeen, missä kilpaura ja pienimuotoinen jalostusorin ura jatkuivat.
Pakkaspauketta tarjottiin jalostukseen hyvin rajallisesti, orin kanssa haluttiin keskittyä kilpailemiseen. Lisäksi tasaisempia tuloksia tehneet, parempirakenteisemmat orit rokottivat Pakkaspaukkeen kiinnostusta tammanomistajien silmissä. Kimolla on 14 jälkeläistä, niin harraste- kuin kilparatsuja. Periyttäjänä ori ei ollut kummoinen, Pakkaspaukkeen varsat tulivat enemmän emiinsä kuin isäänsä. Ori eli pitkään; Pakkauspauke kuoli vanhuuteen 34-vuotiaana.

eee. Ouoilla Lumilla vaaleanrautias 140cm korkea pienhevostamma kärsi jalkaongelmista koko ikänsä. Kaviot kuluivat nopeasti ja jaloissa oli milloin mitäkin pikkuvikaa. Kilttiluontoinen ja rehellinen tamma oli innokas tekemään hommia, vaikka kiukuttelikin heti, jos siltä alkoi vaatia liikaa. Lasten ratsuksi Ouoilla Lumilla oli kuitenkin omiaan, sillä se ei säikkynyt eikä kyttäillyt ja sillä oli mukava askel istua. Erityisesti tamman käynti ansaitsi kehuja sillä se oli pitkäaskelista ja erittäin aktiivista. Ouoilla Lumilla myös kilpaili sen verran, kun ehti kaikilta jalkapulmiltaan, helppoa A:ta kulkenut tamma keräsi sijoituksia myös aluetasolla. Pääsipä tamma pyörähtämään aina suomenratsujen kuninkaallisissa astikin esittelemässä käyntiään ja runkoaan, jalat jätettiin kohteliaasti huomiotta. Ouoilla Lumilla lopetettiin jo 18-vuotiaana nivelrikon äityessä liian pahaksi.
Ouoilla Lumilla oli jalostuksessa melkoinen pettymys. Muuten hyvää, korrektia rakennetta ja runkoa sekä erinomaista käyntiään, mutta niiden lisäksi se periytti aivan liian voimakkaasti huonoja jalkojaan ja hauraita kavioitaan. Tamma ehti varsoa vain kaksi kertaa, ja kun selvisi, että molemmilla varsoilla oli yhtä huonot kintut kuin emällä, lopetettiin jalostuskäyttö siihen. Moni harmitteli sitä, ettei Ouoilla Lumilla tuntunut edes hyväjalkaisten orien kanssa tekevän kohtalaisin jaloin varustettuja varsoja, sillä muutoin jälkeläiset olivat melko priimayksilöitä.

Jälkeläiset

Syntynyt	Varsan nimi	Isä	Omistaja
20.03.2014	sh-t. Jäähelmi	i. Talviukkonen	om. Hetken Suomenhevoset
10.06.2014	sph-o. Töpeksiväinen	i. Vilminko	om. Videlund
24.06.2014	sh-o. Ventoksen Höpöttäjä	e. Hölyn Pöly	om. Kadotetut Suomenhevoset
16.07.2014	sph-t. Talvikaira	i. Petkele	om. Ziel Sporthorses
10.01.2015	sh-o. Talvitiainen	i. Petkele	om. Susiraja
25.02.2015	sh-o. Talviviima	i. Talviukkonen	om. VRL-02189, Heili
30.03.2015	sph-o. Hankeenjäänyt	i. Harmoiri	om. dookie (VRL-04373)

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuunottamatta tarinakisoja jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Spoiler:

Valmennukset

06.05.2014 Estevalmennus, valmensi Dora
Törppö oli koko estetreenin saakka hyvin pirteä. Tamma liikkui mielellään mutta vähän touhotti menemään ja meinasi jo ravipuomien kohdalla kompastella omiin jalkoihinsa. Onneksi narri osasi hyvin rauhoitella ratsuaan ja Törppökin sai omat jalkansa paremmin hallintaansa. Ravipuomit muuttuivat laukkapuomeiksi ja tein myös pienen ristikon kentälle. Alkuun ratsukko sai ensin etsiä hyvää laukkaa ja sitten mennä puomeja. Muutin myöhemmin tehtävää ja nyt narrin täytyi ratsastaa Törppöä kahdeksikolla, jonka aikana he pääsivät ylittämään puomit ja kahdeksikon toisessa päässä hyppäämään ristikon. Suomenhevostamma touhotti menemään ja taas sen inno tuntui ihan räiskyvän ylitse. Puomit kolisivat ja ristikko heilui kun Törppö hyppäsi vähän miten sattui ja kompuroi niihin omiin säihkysääriinsä. Avuksi heitin ristikon eteen ponnistuspuomin. Toistojen avulla suoritus parantui ja narri pysyi koko ajan selässä erittäin napakkana, tästä suuret kehut siis ratsastajalle! Kaksikko sai ottaa välikäyntejä sillä aikaa kun raahasin puomit pois ja muutin ristikon pystyksi. Kaveriksi se sai toisen pystyn. Toinen esteistä asettui päätyuralle ja toinen keskemmälle kenttää - ratsukon oli siis tarkoitus laukata suurella pääty-ympyrällä ja samalla hypätä molemmat esteet. Alkuun korkeutta esteenpaholaisilla oli vain 70 senttiä. Törppö keskittyi nyt huomattavasti enemmän ja hyppäsi hyvin vaikkakin ponnistuspaikkojen avuksi tarvittiinkin taas ponnistuspuomeja. Loppuajasta kyllä nekin saatiin otettua pois. Pystyt nostin lopuksi ihan yhdeksänkymmentä senttisiksi. Jottei treeni jäisi kovin tylsäksi sai ratsukko myös ympyrätehtävän jälkeen hypätä kaksoissarjaa. Kaksoissarjan aikana ponnistuspaikat tulivat jälleen tärkeäksi asiaksi, mutta ratsastajan keskittyessä, valmentajan neuvoessa ja hevosen oppiessa kaksoissarjakin selätettiin hyvin. Valmennuksesta jäi varsin hyvä mieli kaikille ja Törppö kyllä ansaitsee kunnon taputukset hyvästä suorituksestaan!

26.05.2014 Estevalmennus, valmensi cirus
Saavuin Susirajaan valmentamaan narria ja Törppöä. Törppö ravasi reippaasti, turpa kohti taivasta. Välillä se jäi katsomaan jotain niin, että oli kompastua omiin jalkoihinsa. Työskentelimme pitkän kaavan mukaan isolla ympyrällä, maahankaivetuilla puomeilla ravissa ja laukassa, jotta narri saisi tamman kuulolle niin, että tämä muistaisi liikuttaa jokaista neljää jalkaansa tahdissa. Muutoin esteiden hyppääminen tällä hevosella olisi ollut lähinnä itsemurhatehtävä. Narrin patisteluista huolimatta Törppö juoksi ensimmäisen ristikon läpi niin, että puomit lensivät metrien päähän. Nostin estettä ja sanoin: "Nyt sen on pakko hypätä, ei se voi enää tämän korkuisen esteen läpi juosta", johon narri vastasi "kyllä se voi". Pyysin narria laukkaamaan reippaasti pari kierrosta ja sen jälkeen tulemaan 70 senttisen pystyn. Tällä kertaa Törppö hoksasi, että nyt muuten täytyy hypätä, ja valehtelematta ilmavaraa jäi niin paljon, että tamma olisi helposti ylittänyt 110cm. Muutaman enemmän tai vähemmän onnistuneen verryttelyhypyn jälkeen aloin suunnitella rataa. Törppö nosti laukan kiltisti narrin käskystä. Kehotin narria laskemaan jokaisen laukka-askeleen, jotta ponnistuspaikkojen hahmottaminen olisi helpompaa. 80 senttinen rata sujui hyvin, ellei lasketa sitä että Törppö kompastui sarjan jälkeen ja oli vähällä lentää nurin. Ratsukko tuli radan vielä uudestaan, tällä kertaa kommelluksitta, Narri sai tosin olla koko ajan hereillä ratsunsa selässä. Kiitin ratsukkoa ja jatkoi matkaani seuraavalle tallille.

02.06.2014 Estevalmennus, valmensi mirks
Ratsukko oli jo valmiina kentällä kun saavuin valmentamaan. Ratsastaja kertoi että, oli tullut kävelemää alkukäynnit jo etukäteen. Pyysin ratsastajaa lyhentämään ohjat. Pyysin kävelemään pari kierrosta viellä ja sen jälkeen nostamaan harjoitus ravin ja tekemään paljon voltteja. Sillä välin kun ratsukko ravaili rakensin kolmen esteen sarjan pitkälle sivulle. Toiselle pitkälle sivulle laiton erikoisesteen portin. Pyysin ratsukkoa tulemaan sarjan pari kertaa ravissa. Törppö ilmeisesti tajusi että, nyt hypätään ja kiihdytti raviaan. Viimeinen este tippui kun törppö sekosi askelissa. Pyysin ratsastajaa ratsastamaan viellä kerran ravissa ja vähän hitaammin. Seuraava kerta menikin jo paljon paremmin. Pyysin ratsastajaa nostamaan laukan. Törppöhän siittä innostui ja laukkasi pää kolmantena jalkana eteenpäin. Ratsastaja ratsasti sillä pari volttia ja pidätteli tammaa. Törppö hidasti vauhtiaan ja rauhoittui. Pyysin ratsukkoa ottamaan sarjan rauhallisessa laukassa, että askeleet menisivät oikein. Ensimmäisellä kerralla puomit lentelivät ympäriinsä. Menin nostamaan ne takaisin ja pyysin tekemään pari volttia ja tulemaan uudestaan sarjalle. Toinen kerta meni jo paljon paremmin ja puomit pysyivät paikallaan. Vaihdoimme kierrosta ja pyysin tulemaan portti esteen kerran laukassa yksittäisenä. Ensimmäisellä kerralla tamma loikkasi metrin ennen estettä, mutta ylitse kumminkin tultiin. Seuraavaksi pyysin ottamaan ensin sarjan ja sen jälkeen portin. Ratsukko onnistui hyvin tehtävässä. Askeleetkin menivät Törpöllä kohdalleen. Teimme tehtävän viellä toiseen kierrokseen, sekin onnistui. Tämän jälkeen viellä loppu ravit ja sitten loppukäynnit. Valmennus sujui hyvin vaikka ensin näytti siltä että, Törppö haluaisin vain juosta tuli hännän alla. Ratsastaja sai Törpön kumminkin kulkemaan loppujenlopuksi tosi nätisti.

05.06.2014 Maastoestevalmennus, valmensi Sofia W.
Tällä kertaa minua oli vastassa sangen viehättävä ja ilmeisen innostuneen oloinen piekkaritamma ratsastajineen. Suoraan sanottuna Törppö oli alkuun niin into pinkeänä, että apusi eivät tuntuneet yltävän ihan sinne aivolohkoihin asti. Verryttelyjä tehdessään tamma hösläsi eikä pystynyt keskittymään kunnolla oikein mihinkään. Kun tamma oli jotakuinkin saatu notkistettua jokusella helpolla koulutaivutuksella, oli itse pääasian eli hyppyharjoitteiden vuoro. Nopeutensa puolesta Törppö voittaisi varmasti jokaisen luokkansa, mutta huoleton hyppytyyli kostautui tänäänkin monet kerrat pudotusten muodossa. Koska tamma alkoi jo matalilla verryttelyesteillä käydä sen verran ylikierroksilla, totesin viisaimmaksi ottaa väliin parit temponvaihtelut, enimmäkseen reippaampia askellajeja. Näillä Törppö saatiinkin rauhoittumaan sen verran, että hyppäämistä saattoi taas ajatella. Tämän jälkeen vuoroon pääsivät tukit ja helpot nousuesteet, joiden ylittäminen ei tuottanut teille pienintäkään ongelmaa. Heinäpaalit olivat muuten teille ihan simppeleitä, mutta ensimmäisellä yrittämällä Törppö olisi huomattavasti mieluummin jäänyt vähän maistelemaan estettä kuin vain tylsästi loikannut sen yli… Risuaitaa hypättäessä tammalle iski taas vekkulivaihe silmään ja se kieltäytyi hyppäämästä muka kammoten edessä siintävää estettä. Pysähdyitte hetkeksi esteen eteen, ja sangen nopeasti Törppö kyllästyi vain tuijottelemaan sitä. Tämän oivalluksen jälkeen kyseinen estekin ylittyi oikein mallikkaasti.

09.06.2014 Estevalmennus, valmensi Jenna S.
Törppö oli mielestäni alusta asti hyvin sympaattinen pikku tamma. Sen silmistä loisti varsamaista iloa ja hölmöyttä. Se oli alkuverryttelyistä lähtien hyvinkin yhteistyhaluisen oloinen, mutta ei tuntunut ymmärtävän narrin pyyntöjä oikeastaan ollenkaan. Välillä se tarjosi esimerkiksi pieneen puolipidätteeseen pohkeenväistöt, käännökset, avot ja sulut ja välillä se taas päätti ignoorata kaiken mitä ei ymmärtänyt. Hetken päästä kehotinkin narria unohtamaan itsekin aivan kaiken ja nollaamaan päänsä hetkeksi, pyytämään vain tamman reippaaseen laukkaan ja laukkailemaan ympäri kenttää. Se olikin Törpön mielestä hauskaa ja tamma intoutuikin jopa pukittamaan pariin otteeseen. Kun ratsukko oli hetken laukkaillut molempiin suuntiin, kehotin heitä ottamaan vielä pienet välikäynnit. Välikäyntien jälkeen kokeiltiin uudemman kerran ja nyt Törpölläkin tuntui olevan edes hieman enemmän ymmärrystä ja keskittymiskykyä kuin alussa. Itse hyppytehtävät pidin tänään helppona, kahdeksikolla yhtä estettä ja esteen päällä laukanvaihto. Tässä tulisi jo aika paljon valmisteltavaa ja ajateltavaa Törpölle. Ratsukko osoittautui haastavaksi valmentaa, sillä välillä he suoriutuivat tehtävästä kuin vettä vain ja välillä Törppö ei edes viitsinyt hypätä kunnolla. Korotin esteen hyvin pian 90cm korkeuteen ja päätin hypyttää ratsukkoa yhtäjakoisesti niin kauan, että näen yhteistyön ja yhteisymmärryksen hehkuvan molemmista. Karjuin narrille ohjeita kuin mielipuoli, välillä rauhoituin ja kehuin. Pikkuhiljaa epäonnistumiset vähenivät ja Törpönkin olemus muuttui. Siinä vaiheessa kehuin ratsukkoa vuolaasti ja päästin heidät loppuverryttelemään. Loppuverkoissa kehotin narria keskittymään Törpön rentouteen ja venyttelemään tammaa eteen-alas oikein huolellisesti. Hienoa!

15.06.2014 Estevalmennus, valmensi Jenna
Illan viimeisenä valmennettavana oli narri Törpöksi kutsutun tamman kanssa. Harjoituksena oli sama rata kuin Harakin kanssa mutta tamman tasoon soveltuvana. Narri piteli vilkkaan tamman varsin näppärästi aisoissa vaikka tamma vaikutti koheltavan puolet ajasta jotain omaa. Verryttelyesteet eivät tuottaneet ratsukolle ongelmia, mutta oikeille esteille vauhtia oli huomattavasti liikaa. Kehotin narria ottamaan tamman isolle voltille hieman ennen estettä, jolloin sen olisi pakko hillitä menoaan hieman. Näin hypyt sujuivat huomattavasti paremmin. Radalla Törppö veti puolet esteistä hutiloiden sinnepäin eikä narrin vaativat avut merkannut tammalle mitään. Korjattuani muutaman pudonneen puomin takaisin paikoilleen päästin ratsukon suorittamaan rataa uudelleen. Tällä kertaa vaan ennen jokaista estettä piti tehdä voltti, jotta tamma muistaisi keskittyä hyppäämiseenkin eikä vain kaahottaa läpi. Tällä tyylillä hypytkin olivat sulavampia ja Törpössä näkyi esteille soveltuvaa tekniikkaa. Lopuksi otettiin pari estettä radan pätkänä ja Törppö malttoi hypätä ne ajatuksen kanssa.

02.07.2014 Estevalmennus, valmensi Anniina N.
Pieni suokkitamma Törppö asteli ratsastajineen kentälle, jonne olin saapunut jo muutamaa minuuttia aikaisemmin kokoamaan päivän tehtäviä. Ratsukko sai aloitella rennossa ravissa tehden suuria ympyröitä. Meno muistutti kieltämättä ajoittain Vermon lähtökiihdytystä – Törppö huiteli menemään ilman tietoakaan asetuksesta. Ratsastaja sai käyttää kovasti tahdonvoimaansa pysyäkseen itse rauhallisena, mutta muutosta alkoi pikkuhiljaa tapahtua parempaan suuntaan. Minulle oli etukäteen infottu tamman olevan lisäkontrollin tarpeessa, joten ensimmäinen hyppytehtävä tänään oli in-and-out eli innari. Kolmen kavalettikokoisen esteen kokonaisuus oli tarkoitus tulla ravissa sisään ja jatkaa rauhallisessa laukassa loppuun. Törppö oli asiasta kuitenkin eri mieltä, ja jo lähestymisessä se oli jatkuvasti rikkomassa laukalle. Kehotin ratsastajaa tekemään volttia niin kauan, että vauhti hidastuisi. Kun näin tapahtui, lähestyminen sujui jo nätisti ja itse tehtäväkin sujui hyvin. Toistimme tätä harjoitusta muutamia kertoja. Kun innarit olivat hanskassa, oli aika siirtyä hyppäämään rataa. Vaikea se ei ollut, mutta Törpön kaltaisen koheltajan kanssa ratsastajan keskittyminen olisi tärkeää. Ensimmäisen yrityksen alkurata sujui yllätyksekseni todella mallikkaasti, ratsukko näytti harmoniselta ja rennolta. Puolivälissä Törppö päätti vetää liinat pohjaan peruspystyn kohdalla. Ilmeistä syytä sille ei ollut, eikä neiti uudella lähestymisellä välittänyt siitä lainkaan. Loppurata ei ollut kaunista katsottavaa ponnistupaikkojen osuessa ties minne, joten ratsukko sai aloittaa koko leikin alusta. Alkurata sujui jälleen hyvin, pelottava pysty ylitettiin myös (tosin 20cm ilmavaralla) ja tällä kerralla loppukin näytti siedettävältä. Koska suuria virheitä ei enää tullut, ratsukko sai siirtyä itsenäisiin loppuverryttelyihin.

10.08.2014 Estevalmennus, valmensi tvisha
Kun saavuin kentänreunalle, oli ensivaikutelma tästä ratsukosta vallan mainio: hevonen kulki reippaasti eteen ja ratsastaja oli hyvin hereillä selässä. Alkuverkassa lähdimme hyppäämään ristikoita sekä pieniä pystyjä, ikään kuin katsoakseni kuinka tämä tamma oikein hyppääkään ja miten ratsukon välinen yhteistyö pelittää. Samantien huomasin sen, että Törpössä jos kenessä vauhtia riitti, sellaisella vauhdilla se eteenpäin mennä puksutti. Ratsastaja antoi kuitenkin selässä hyvin pidätteitä eikä liiallista kaahaamista ilmennyt. Kun Törppö oli vetreänä alkuverkan esteistä, kokosin kentälle seitsemän 80-90 senttimetrin korkuista estettä radaksi. Tänään treenasimme paljon esteille lähestymisiä ja siksi esteet olivat sijoiteltu kentälle siten, että siinä oli helppoa ja haastavaa osuutta. Aluksi Törppö oli taas hieman innoissaan esteistä ja siten muutamia virheitä ilmeni, mutta kun ratsastaja sai hevosensa keskittymään hyppyihin ja eritoten jalkoihinsa alkoi esteiden ylittäminenkin sujua. Helpot, suorat esteille lähestymiset menivät tietysti tältä taitavalta ratsukolta nappiin ja ponnistuspaikatkin olivat kohdillaan. Kuitenkin radalta löytyi yksi haastavasti lähestyttävä este tälle ratsukolle, siinä 90cm pystyesteeltä tuli tehdä tiukka käännös 90cm okserille johon ei yhtäkään ylimäärästä askelta mahtunut. Kyseistä kohtaa sai ratsukko jonkin aikaa treenailla ennen kuin sekin meni puhtaasti ilman pudotuksia lävitse. Kun esterata saatiin suoritettua kerran lävitse virheittä, oli niin valmentaja kuin ratsastajakin tyytyväinen hevosen suorituksiin ja siksi oli hyvä alkaa lopettelemaan valmennusta. Loppuverkkaan asettelin vielä parille ympyrälle ravipuomit ja näitä ratsukko sai sitten hetken aikaa ylitellä.

26.08.2014 Maastoestevalmennus, valmensi alhippa
Olin päätynyt hieman yllättäenkin pitämään maastoestevalmennusta Susirajaan ratsulle jonka nimi tuntui hieman olevan enne. Törppö vaikutti hieman hömelöltä ratsulta ja epätasaisella nurmella verrytellessä oli osin hieman tasapainoton. Hetken mietin mihin tässä ollaan joutumassa, mutta tuttu ratsastaja selkeästi näki ilmeeni ja vakuutteli ettei tässä ole mitään panikoinnin aihetta, homma sujuu kyllä. Otin varmuuden vuoksi kuitenkin alkuun muutamia hyppyä nurmialueella olleella pystyesteellä, jossa huomasin Törpön olevan hieman ryntäävää sorttia, mutta ratsastaja tuntui hoitavan oman tehtävänsä hyppypaikan katsojana sekä esteelle tuojana. Tämän jälkeen uskalsimme lähteä kohti maastoesterataa.

Päätin pysytellä tänään aivan perusesteissä, tukeissa, laatikoissa sekä matalassa veteen hypyssä. Aloitimme tukeilta, jossa toivon ratsastajan kiinnittävän erityistä huomiota siihen, että Törpön tempo ei ole liian reipas, josta johtuen hyppy menisi liian lähelle, vaan ottamaan kaikessa rauhassa lähestymisen ja katsomaan ponnistuspaikan tarkasti. Ajoittain tamma oli hieman innosta säheltävänä, mutta ratsastaja toi jokaiselle esteelle tarkasti sekä maltillisesti, jolloin ylitykset olivat turvallisia. Laatikolla sen sijaan tuntui hieman olevan ongelmaa, sillä tamma ei tuntunut hahmottavan estettä ollenkaan, vaan kolautteli ensimmäiset yritykset aivan surutta jalkojaan. Tälle esteelle pyysinkin ratsastajaa tuomaan tamman liioitellun rauhallisesti ja maltillisesti, jotta Törppö keskittyisi hypättävään esteeseen ja huomioisi paremmin ratsastajan avut. Tarpeeksi hidas tempo hoiti hommansa ja tammasta saatiin kuorittua hieman keskittyneempi ratsu.

Viimeisenä teimme vielä muutamia alashyppyjä veteen, joista ensimmäinen oli melkoinen molskahdus, sillä ratsastajan avuista huolimatta Törppö ei tainnut ihan ymmärtää mihin oli tulossa. Seuraavalle yritykselle pyysin jälleen liioitellun hitaan lähestymisen sekä suorastaan melkein pysähtymisen ennen alashyppyä, jotta tammalla on aikaa katsoa mihin on menossa. Parin alashypyn jälkeen alkoi sujumaan siinä määrin, että uskalsin päästä ratsukon suorittamaan kyseisen alashypyn hieman reippaammassa temmossa. Kun tästä suoriuduttiin kunnialla sai ratsukko tehdä vapaan loppuverryttelyn samaisella nurmialueella josta valmennus oli aloitettu.

Tämän päivän ratsukko oli kyllä varsin mielenkiintoinen tuttavuus. Törppö kaipaa selkeästi erittäin paljon ratsastajan tukea hyppäämisessä, eikä siksi ole ehkä se kaikkein ihanteellisin maastoesteratsu. Tamma suorittaa kuitenkin oman kapasitettinsa rajoissa hyvin silloin, kun tempo pysyy riittävän alhaisena. Ratsastajalle kyllä suuret propsit kyseisen ratsun käyttämisestä valmennuksessa. Hän tuntuu olevan kyllä melkoisen hyvin ajansalla ratsunsa sielunelämästä ja kykenee määrätietoiseen hevosen viemiseen tehtävissä.

Päiväkirja

Päiväkirjaan

Hoito-ohjeet

Päiväjärjestys
maanantai: esteitä
tiistai: verkkatreeni sileällä
keskiviikko: koulua
torstai: maastoesteitä
perjantai: verkkatreeni kentällä / maastossa
lauantai: vapaa, juoksutusta tms. kevyttä
sunnuntai: treeniä sileällä, mahd. puomeja / kavaletteja

Hoito- ja loimitusohjeet
Fleeceloimi jos hikinen tai pesty.
Taluttaessa ketju suuhun.

Varusteet
Ratsastaessa estesatula, meksikolaiset suitset pelhamkuolaimella, rintaremmimartingaali, jännesuojat joka jalkaan ja hypätessä panssarivyö.