Pikkuritus VH16-018-2676

Nimi	Pikkuritus "Piru"	Kasvattaja	Pikkulinnun talli (00102 ja 00692), Suomi
Rotu, sukupuoli	suomenhevonen, ori	Omistaja	Susiraja (VRL-06046 ja VRL-12701)
Säkäkorkeus, väri	156cm, tummanpunaruunikko	Meriitit	Ch, KTK-II, SLA-I, KERJ-I
Syntynyt, ikääntyminen	s. 24.11.2016, 25v satunnainen (3v 19.02.2017)	Painotuslaji, koulutustaso	kenttäpainotteinen he A / 100cm / 100cm / helppo

20.02.2017 SV-II

20.02.2017 KTK-II

VSR Rotunäyttelyt II-palk. (tuom. dookie)

20.10.2019 yllättävän hyväkäytöksinen Piru palkittiin SLA-I -palkinnolla.

28.05.2020 pirupojalle myönnettiin Championin arvonimi.

25.11.2020 sinisilmämme edusti kenttäratsastusjaoksen laatuarvostelussa palaten kotiin KERJ-I -palkittuna!

© Pikkulinnun talli

Luonnekuvaus

Se oli ensin vain kiltti ja suloinen Pikku. Mutta uusi puoli löytyi orin kasvaessa isommaksi. Se oli kyllä edelleen enimmäkseen kiltti, mutta sitten alkoi tulla sellaisia hetkiä, että aivan kuin orin korvaan olisi itse Piru kuiskaillut ohjeita. Lopulta itse oria jo kutsuttiin Piruksi.
- kasvattaja

"Pikkuritus on tallin tuorein tulokas. Alkuun ajattelimme, että siitä kasvaa varmasti kiltti ja hyväkäytöksinen suomenhevosherra, mutta viime aikoina esille tulleet merkit taitavat kertoa toista. Sukunsa puolesta Pikkuritus on oiva peli kenttäpuolelle ja mikäli se kisaradoille päätyy, potentiaalia on vähintäänkin tuttariin. Ori on myös vanhempiensa ansiosta kantakirjakelpoinen. Orin isä on Fiktion Pikku-Ruhtinas monitoimihevonen, joka on kisannut niin kenttää, esteitä, kuin kouluakin. Laatuarvosteluissa sitä ei olla vielä esitetty, mutta kantakirjaan ori pääsi kolmannella palkinnolla ja varsa-arvosteluista sillä on SV-I- ja KV-III-palkinnot. Tavoitteena on kuitenkin osallistua vähintään yhteen laatuarvosteluun, mahdollisuuksien mukaan useampaankin. Luonteeltaan Ruhtinas on hyvin rauhallinen kaveri, joskus sitä jopa toivoisi, että kipinää löytyisi enemmän. Emä Kuiskuri sen sijaan ei ole mistään helpommasta päästä. Mutta sen kanssa on opittu elämään. Tamman kanssa kilpailtiin kuitenkin hyvällä menestyksellä kenttäratsastuksessa, siitä todisteena KERJ-I-palkinto. Se on myös kantakirjattu R-suunnalle toisella palkinnolla ja palkittu VIR MVA Ch -arvonimellä. Suomenhevosten varsa-arvioinnista Kuiskuri sai aikoinaan ykköspalkinnon ja sittemmin rodun varsinaisesta laatuarvostelusta niin ikään ensimmäisen palkinnon. Tammalla on edessä vielä yleislaatuarvostelu."
- orin ensimmäinen myynti-ilmoitus, Pikkulinnun talli

Meten päätös lopettaa tallinpito oli ikävä, yllättävä uutinen. Lähes koko tallin hevoskanta tuli myyntiin (oma Saunatonttujoukkomme meni kaupaksi jo ennen, kuin ehdimme narrin kanssa myynti-ilmoitusta laatia), ja heinälaskun maksamisen ja kilpailuihin osallistumisen välissä selasin Hunajamäen hevosten tietoja. Toinen toistaan hienompia sukuja, hauskoja nimiä, kilparadoilla menestyneitä konkareita.

Ja Pikkuritus.

En muista, milloin olisin näpytellyt viestin niin nopeasti – hyvä kun ehdin narrilta luvan mankua (eikä kieltävä vastaus olisi minua hidastanut). Olin ihastellut Pikkuritusta jo silloin, kun Pikkulinnun talli esitteli orin. En muista, jätinkö silloin tarjousta vai en, mutta joka tapauksessa ori oli taas myynnissä, enkä aikonut päästää sitä käsistäni.
Onneksi Milja vastasi myöntävästi jokseenkin vapaamieliseen ostotarjouskyselyyni. Syyskuun lopussa ori matkasi Hunajamäestä Susirajaan.

Pirussa ja Jymyssä on samoja elementtejä, joista selvin ja vahvin yhtäläisyys on salakavaluus. Orikaksikosta Piru on se älykkäämpi, ovelampi ja arvaamattomampi. Suurimman osan ajasta ruunikko käyttäytyy varsin mallikkaasti aiheuttamatta minkään valtakunnan ongelmia tai harmaita hiuksia. Toisin kuin Jymy, joka sikailee heti kun saa tilaisuuden, Piru odottelee rauhassa, ei tartu jokaiseen tilaisuuteen vaan tuudittaa talliväen valheelliseen turvallisuudentunteeseen, ennen kuin vetää järkyttävän pukkirodeon kesken rauhallisen koulutreenin tai meinaa juosta ylitse tallista tarhaan talutettaessa.

Yleensä Piru käyttäytyy oikein mallikelpoisesti. Mikään haliponi ori ei ole ikinä, eikä tule koskaan olemaankaan (ruunikko ei välitä ylenpalttisista rapsutteluista tai silittelyistä, kaulan halailu saa sen ärtymään, samaten venähtävät paijailuharjailut). Klipperin ääni ei pelota, suihkepullot eivät ahdista, pesarin kaivokaan ei ole haiallas. Piru ei pelkää tai jännitä mitään, vaan suhtautuu kaikkeen perusjärkevästi ja rauhallisesti.
Sitten on niitä päiviä, kun ori meinaa istahtaa takajalkoja laittelevan kengittäjän päälle tai koettaa jyrätä taluttajansa ylitse. Yleensä niin hyväkäytöksinen hevonen saattaa kesken kaiken päättää, että ”ä-ää, eipäs muuten tehdäkään näin” muuttuen kuin sormia napsauttamalla eri hevoseksi. Kyllä tällä pitäisi olla kaiken kohdillaan korvien välissä. Salakavala on sana, joka kuvaa Pirua parhaiten, älykäs heti seuraavana. Se, että ori osaa käyttäytyä, ei sano, että se käyttäytyisi. Eläinlääkärin ja kengittäjän työskennellessä orin kanssa Pirulla käytetään aina huulipuristinta. Talutettaessa ketju suuhun ja taluttajalle raippa matkaan. Hyvin harvoin Piru mitään tekee, mutta sen kerran, kun erehtyy kuvittelemaan orin käyttäytyvän, se ei todellakaan tee niin.
Lastaus ja kuljetus sujuvat lähes poikkeuksetta hyvin. Piru ei stressaa kuljetuksia, joskin matkaseura saattaa ärsyttää sitä. Toisinaan herra ei suvaitse astua jalallaan lastaussillalle, toisella kertaa ori koettaa kahdelle jalalle ja siitä uukkarilla karkuun, kolmannella sinisilmä puskee vaikka väkisin rampista ohi. Raippa, liinat ja kaikki muut apuvälineet ja varotoimenpiteet käyttöön, niin kyllä Pirun kyytiin saa. Vaikka sitten vähän pakottamalla ja kiukkuitkua vääntäen. Onneksi tämäkin elikko menee yleensä kyytiin nätisti!

Puhtaat, tahdikkaat liikkeet, vähän niukka yliastunta, laukka pyörii hyvin. Erittäin hyvä hyppäämään, nopea, hyvä jalkatekniikka, käyttää selkäänsä ja kaulaansa, tasainen vahva ponnistus, nopea pyöreä hyppy, hyvä tasapaino. Rohkea, eteenpäinpyrkivä hevonen, kantaa itsensä, yhteistyöhaluinen (ainakin yleensä). Pirussa tiivistyy ”hyvä ratsuhevonen” monin tavoin. Suurimman osan ajasta. Totta kai kehitysvaraakin on, esimerkiksi liikkeissä soisi olevan hieman lisää lennokkuutta ja yliastuntaa. Suurin ongelma on kuitenkin sinisilmän salakavaluus; ikinä ei tiedä, milloin herra lyö liinat kiinni juuri ennen estettä tai ottaa pari pukkia pohkeenväistöjen tilalle. Valtaosan ajasta ori toimii moitteettomasti, eikä kukaan uusi tuttavuus meinaa uskoa, mitä kaikkea Piru saattaa keksiä, tai on jo keksinyt.
Totta kai olemme pohtineet, miten turvallinen ratsu tai hevonen Piru ylipäätään on. Toistaiseksi herra saa porskuttaa kuten ennenkin, noudatamme varovaisuutta emmekä päästä Pirun selkään oikein ketään. Piru on kyllä oikein mukava ratsu lähes vuoden jokaisena päivänä; eteenpäinpyrkivä, työteliäs hevonen, joka suorittaa kaikki osaamansa koululiikkeet juuri niin hyvin, kuin siltä pyytää. Ori ei näennäisesti ole moksiskaan epäselvistä avuista, mutta mistäs sen tietää, vaikka tämä oikeasti ottaisi nokkiinsa ja kostona vetäisi karmean pukkirallin kolme kuukautta tapahtuman jälkeen. Piru ei hypi pystyyn, mutta muuten se hallitsee kaikki porsastelun muodot. Onneksi koulutreeni sujuu yleensä täysin edustuskelpoisissa merkeissä.

On sääli, että Pirun persoona on millainen se on, eikä ratakapasiteettia riitä metriä ylemmäs. Ori on nimittäin loistava hyppääjä, kuten jo aiemmin tuli todettua. Ketterä ori tuntuu kääntyvän vaikka kolikon päällä, ei häkelly minkään näköisistä esteistä, pärjää vaikka lähestyminen olisi lyhyt tai vino, kykenee korjaamaan ratsastajansa virheitä.. Piru on lähes täydellinen esteratsu. Paitsi niinä päivinä, kun herra päättää vetää liinat kiinni juuri ennen estettä tai u-käännös ennen maalilinjaa on hirvittävän hyvä juttu. Näinä päivinä Piru on äärettömän turhauttava ratsu. Maastoesteillä ori ei koskaan pelleile niin, että syntyy kaatumisvaara, yleensä ori vain koikkelehtii sileällä kuin mikäkin Bambi jäällä. Ruunikko on aivan liian viisas perseilläkseen kiinteiden esteiden kanssa.
Piru on maasto- ja liikennevarma hevonen, jonka kanssa maastoretki voi olla melkoisen hermoja repivä kokemus. Joskus jokin lätäkkö on täysin ylitys- ja kiertämiskelvoton, fasaani huusi apua, uukkari ja täyttä laukkaa kotiin, en kuuntele apuja ollenkaan ja mitä näitä nyt on. Pirun maastokaveriksi otetaankin aina joku vanhempi, auktoriteettisempi hevonen (vaikkapa Telma), jonka ohi ori ei yritäkään mennä. Yleensä auktoriteettimaastoseura myös hillitsee orin haluja käyttäytyä huonosti.

Miten me sitten pärjäämme? Pääosin hyvin, ja kun ori alkaa vetää omaa show’taan, pyrimme ratkaisemaan tilanteen mahdollisimman rauhallisesti ja jatkamaan, kuin mitään ei olisi tapahtunut, vaikka sitten eri harjoituksen kanssa. Jos ori kieltää samalle pystylle monta kertaa, yksi nätti ylitys, ja hyppääminen on siinä, vaihdetaan sileätreeniin. Pukitteluksi mennyt vastalaukka vaihtuu muutaman vastalaukka-askeleen jälkeen ravipuomeiksi. Koskaan työnteko ei lopu, vaan Pirulta vaaditaan aina työntekoa.

Kuin ihmeen kaupalla Piru on, ainakin toistaiseksi, jättänyt vinkeensä kotikentälle, ja olemme voineet rauhassa kilpailla orin kanssa. Sinisilmä ei stressaa tai hermoile, vaan käyttäytyy ja toimii verkassa/radalla kuin kotonakin.
Orin kilpaura on alkanut ihan lupaavasti, se on KTK-II palkittu, sillä on hyviä ratsuhevosen ominaisuuksia. Täytyy punnita mahdollista jalostuskäyttöä ja tammavalintoja tarkoin; Pirun salakavalan, älykkään pikkuterrorin soisi jäävän periytymättä.

Sukutaulu

i. Fiktion Pikku-Ruhtinas ✝ YLA2, KTK-III, SLA-I, KRJ-I, ERJ-I, KERJ-I sh, trt, 158cm	ii. Haltiasalon Ruhtinas-Melkor sh, rt, 158cm	iii. Rosvoruhtinas KTK-II sh, m, 158cm
		iie. Ruskan Moriatar sh, prt, 155cm
	ie. Taikakuun Pikku-Wuokko ✝ KTK-III, KRJ-I sh, tprt, 154cm	iei. Kanteleen Pikku-Piru KRJ-I, ERJ-II sh, Trt, 154cm
		iee. Pikku-Wenla KTK-III sh, vrt, 154cm
e. VIR MVA Ch Kuiskuri YLA1, KTK-II, SLA-I, KERJ-I sh, prn, 154cm	ei. Kasinolla YLA1, KTK-III, SLA-I, KERJ-I sh, rt, 152cm	eii. Raisu ✝ KTK-II sh, tprt, 151cm
		eie. Tesma ✝ sh, rt, 161cm
	ee. Iki-Elene ✝ KTK-III, KRJ-III sh, prn, 163cm	eei. Ilon-Ajatus ✝ KTK-II sh, prt, 160cm
		eee. Eleasar sh, rn, 156cm

Jälkeläiset

s. 09.11.2017 sh-o. Ketu-Tus, e. Aivas-Tus, om. Silbe VRL-14671
s. 02.05.2019 sh-t. Saunasähikäinen, e. Tervasaunavihta, om. enna VRL-14704
s. 30.01.2020 sh-o. Mustaruhtinas, e. Katvija, om. Haltiasalo, VRL-13283

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).
Kisannut myös nimellä Pikkuritu (go Lissu, go!).

Valmennukset

02.12.2017 Maastoestevalmennus, valmensi Penelopeia

Aloittelimme Pirun ja narrin maastoestevalmennusta tuulisessa, melko kirpakassa säässä hyppäämällä simppeliä tukkiestettä suoralla lähestymisellä. Sileänverryttelyn ratsukko oli hoitanut jo aiemmin kentällä, joten pääsimme suoraa tositoimiin. Piru lähestyi estettä tasaisesti, ja hyppäsi epäröimättä pienen tukin ylitse. Olisin silti kaivannut hieman reippaampaa tempoa lähestymiseen, ratsastaja tuntui etenevän hieman käsijarru päällä. Ratsukko hyppäsi tukkia vielä kerran yksittäin, ja sitten pientä radan pätkää tukkien ja kapean risuesteen yli. Ratatempoa saatiin kokoajan hiottua paremmaksi, ja ratsastajakin tajusi vihdoin päästää orin laukkaamaan rohkeammin eteen. Piru vastasi hyvin saamiinsa apuihin, ja tuli esteiden jälkeen kiitettävän hyvin takaisin. Olin aivan tarpeeksi valmentanut hevosia joilla hypätessä nousi vauhti aivan liian paljon päähän, ja jotka lähtivät jopa maastoesteillä kaahaamaan eteenpäin avuista huolimatta. Siirryimme seuraavaksi hyppäämään muutamia erilevyisiä hautoja, joiden ylityksessä ei aluksi tuntunut olevan minkäänlaista ongelmaa. Kun ratsukko lähestyi kaikista leveintä hautaa ensimmäisen kerran tuntui ori hieman sitä katsovan, mutta ponnisti yli saatuaan huomautuksen ratsastajalta. Hyppy oli kaikin tavoin epätasapainoinen ja liioiteltu, mutta ratsastaja pääsi siihen hyvin mukaan. Ratsukko sai kuitenkin ottaa vielä toisen hypyn samalle esteelle, mikä sujuikin jo kaikin tavoin paremmin. Lopetimme valmennuksen hyppäämällä kerran hieman pidemmän radanpätkän, johon sisältyi kaksi hautaestettä ja hyppy banketille perinteisten risuesteiden ja tukkien lisäksi. Banketille ori laukkasi suorastaan esimerkillisesti, sillä oli vahva laukka jolla se ponnisti esteille vaivatta. Kertaakaan ei valmennuksen aikana tullut kieltoja, mikä oli suorastaan harvinaista. Ratsastaja kertoikin orin olevan pääosin todella hyvä esteratsu, mutta välillä se keksi aivan puskista syitä kekkulointiin. Onneksi sellaista käytöstä oli narrin mukaan harvemmin havaittavissa maastoesteillä, silloin kun saattaisi syntyä ihan vaaratilanteitakin. Loppuverryttelyn ratsukko suoritti ravaamalla reippaassa tahdissa takaisin tallille treenipaikkana käyttämältämme suurelta pellolta, ja minä taas lähdin käppäilemään oikoreittiä kohti parkkipaikkaa ja autoani.

10.12.2017 Kouluvalmennus, valmensi Sippe

Aamupäivä oli mukavan kirkas ja valoisa, kun kävelin kohti Susirajan kenttää lumisen pihan yli. Narri oli juuri noussut Pirun selkään ja tarkasteli satulavyötä, antaen hevosen samalla jo kävellä vapain ohjin. Tervehdin molempia, kun olin pujahtanut aitojen välistä kentälle. Ori vaikutti tyyneltä ja rauhalliselta kävellessään uraa pitkin. “Älä anna tän yhtään hämätä ittees, varmaan kohta saa taas jonkun perseilykohtauksen ja lähtee täpöllä kentän toiseen päähän tästä, ihan vaan sikailun ilosta”, Narri huokaisi minulle.

Alkukäyntien jälkeen Narri sai alkaa verkata Pirua kaikissa askellajeissa. Ratsukon tuli tehdä melko paljon ympyröitä, pysähdyksiä, siirtymisiä, väistöjä ja muuta, jotta hevosen keskittyminen saatiin joten kuten pidettyä itse työskentelyssä. Piru liikkui ihan kivasti, ajoittain jäi vähän hitaaksi takaa ja välillä aavistuksen vinoksi oikeassa kierroksessa, mutta pätkittäin ori väläytteli tosi hienoja askelia.

“Tosi hyvä, nyt tulee super avoa tästä”, kehuin Narria hänen ratsastaessaan Pirulla melko tyylipuhdasta avotaivutusta ravissa. Ori näytti rennolta ja rauhallisella, mutta sekunnin murto-osan kestäneen pienen, temperamenttisen katseen jälkeen se yhtäkkiä teeskentelikin säikähtävänsä jotakin kentän laidalla. Piru teki uukkarin ja pierupukin saattelemana otti spurtin kohti toista laitaa. Narri pysyi kyydissä, mutta sadatteli ankarasti saatuaan hevosen takaisin hallintaansa. “Saakeli tätä pöljää”, hän murahti ratsastaessaan takaisin luokseni. Loppuvalmennus sujui ilman sen suurempia käänteitä, ja hieman arvaamattoman oloinen Piru näytti halutessaan osaavansa liikkua oikein mainiosti.

06.10.2018 Estevalmennus, valmensi Cery

Olin kuullut Pirusta pelkkiä kehuja. Sen hyppytekniikasta, motivaatiosta ja ihan vain käytöksestäkin. Oriksi olisi kuulemma melkoisen näppärä ja helppo tapaus. No, eiköhän niilä kaikilla ollut omat metkunsa, mutta odotin silti innolla nähdä upea ruunikko rataesteharjoituksissa.

Ratsukko, Piru ja narri, olivatkin jo omatoimisesti lämmittelemässä kun tulin kentälle. Paikka oli minulle jo tuttu, joten löysin katsomon ovelle samantien. Narri kertoi kehottaneensa edellisiä ratsukoita jättämään käyttämiään puomeja maahan, jotta pääsisi jo hieman lämmittelyssä niitä testailemaan. Piru lähestyi puomeja ravissa innokkaana ja nosti jalkojaan vähän liioitellusti. Energiaa tuntui riittävän ja jo tässä vaiheessa narrin piti hieman jarrutella, jotta meno ei yltyisi. Kiva, että hevosella oli energiaa, nyt se vielä kanavoitaisiin oikein.

“Pääsette saman tien radan kimppuun. Keskitytään paljon reitin ratsastamiseen ja tehdään muutama temppu sinne väliin”, kerroin narrille tietäen hänen ja Pirun olevan kokeneita esteiden parissa. Siksi halusin tarjota jotain varsin hyödyllistä. Rakensin lämmittelyradan viidestä ristikosta ja matalasta pystystä, johon kuului kahden esteen sarja ja loput kolme olivat ikäänkuin kolmikaarisella kiemurauralla. Käännöksiä olisi siis luvassa, mikä vaatisi tietenkin narrilta läpiratsastettua hevosta. Ratsukko tuli radan samantien laukassa, mutta sopivaa tempoa piti hakea muutaman kerran. Kun sekä Piru, että narri malttoivat koota laukkaa tarpeeksi ja keskittyä askeliin ja esteiden etäisyyksiin, nostimme radan lopulta 80 senttiseksi. “Ihan mieletöntä, kyllä teissä ruutia on, kunhan keskittymistä yhtä paljon!” totesin loppusanoiksi.

Lue päiväkirjaa