Kaihovalkea VH19-018-0348

NimiKaihovalkea "Kaiho" KasvattajaSusiraja, Suomi
Rotu, sukupuolisuomenhevonen, ori OmistajaSusiraja (VRL-06046 ja VRL-12701)
Säkäkorkeus, väri164cm, vaaleanruunikko MeriititVIR MVA Ch, KTK-II, SLA-I*
Syntynyt,
ikääntyminen
s. 30.03.2019, 15v
satunnainen (3v 20.04.2019)
Painotuslaji,
koulutustaso
kenttäratsastus
he A / 110cm / 100cm / CIC1

20.04.2019 Kuikui kuikuili kohti menestystä, jonka se saavutti KTK-II -palkinnolla.

29.10.2019 orille myönnettiin Championin arvonimi.

04.07.2020 kultapojallemme myönnettiin VIR MVA -arvonimi.

20.04.2021 SLA-I* 109 pisteellä. Kukaan ei yllättyne, että Lissu tihrusti itkua.

Kuvaaja ei halua nimeään mainittavan

Luonnekuvaus

Kaihovalkean suku on yhdistelmä hyvin vanhoja, ihan 'alkuperäisiä' susirajalaisia sekä modernimpia linjoja. Kenttäsukuisen isän ja yleispainotteisen emän poika oli jo ennen syntymää päätetty koulia kenttäradoille. Onneksemme ruunikko lunasti kaikki kasvattajatätiensä odotukset!

Jo Kuikuin isä oli aikanaan yhdistelmä 'uutta ja vanhaa'. Tonttu-emän suku taas on susirajalaismittarilla rehellisen vanhaa ja pölyistä; tamman isovanhemmat olivat tallimme alkuperäiset 'neljä suurta'. Kuikuin harteilla lepäsi siis jo pelkän sukunsa puolesta valtava määrä odotuksia (sekä jokunen luonnepuoleen liittyvä pelko, mutta ei niistä sen enempää)!
Tässä hevosessa tiivistyy omalla tavallaan koko Susirajan historia tähän päivään saakka. Iloinen sekametelisoppa-alku sekä yleishevoset, kenttähevosten hiljainen nousu, kenttähevosten rehellinen jyrääminen, linjojen harkittu ja joskus tahaton yhdistely. Uuden tuomista, vanhan säilyttämistä, kaikki sulassa sovussa.

Kuikui on niin upea, eikä kukaan voi vakuuttaa mitään muuta. Se lunasti kapasiteetiltaan kaikki odotuksensa ja ratsastettavuudesta tuli yllättävän hyvä, noin suvun huomioon ottaen ja susirajalaisin standardein mitattuna, mutta emme todellakaan tiedä, mistä tämä muu luonne on peräisin. Kuikui on eloisa, kaikesta kiinnostunut hevonen, jolle paikallaan pysyminen on aika ajoin mahdoton haaste, mutta jonka mielestä työnteko on vähän turhanaikaista jaarittelua. No, se puoli ainakin on emältä perittyä, että ei Kuikuin luonne ihan täysi mysteeri ole! Omat kommervenkkinsä orissa on, eikä se sovi kenen tahansa käsiin, mutta kaikki kohdat huomioiden saimme huomattavasti parempiluonteisen hevosen kuin pahin kauhuskenaario olisi ollut. Joskus näinkin päin!

Kuikui on ihan mahdoton steppaaja, hyörijä ja pyörijä. Joskus tuntuu, että sen voisi sitoa kiinni samaan tapaan kuin vanhan kunnon Spiritin elokuvassaan, eikä se silti pysyisi paikallaan. Siinä ovat varpaat vaarassa, kun Kuikui tanssii menemään, mutta ainakaan se ei pompi pystyyn, ei potki eikä pure. Välillä innostuessaan ori palaa vanhoihin varsamaisiin tapoihinsa ja alkaa näpsiä, mutta sille pitää vain huomauttaa välittömästi ja napakasti, ettei sellainen käy laatuun. Erityisesti suitsien pukeminen on haasteellista niinä päivinä, kun Kuikuin mielestä on hyväksyttävää laittaa kaikki hampaiden väliin, mutta tiukkana pysyvä hoitaja selviää orin kanssa kaikista tilanteista. Enemmän tai vähemmän varpaat ehjänä - turvakengät ovat pop, sillä Kuikui ei tähtää varpaille, mutta ei todellakaan varo niitä. Kengitysseppää varten tuikataan domoa huulen alle tai syötetään päiväruoka kengityksen yhteydessä. Ei Kuikui ilkeyttään tai pelokuuttaan huseeraa, mutta kun! Elämässä on kaikkea jännittävää.
Pahimmillaan Kuikui vie ja taluttaja vikisee, mutta näitä päiviä on vain keväällä ja kesällä. Syksyllä ja talvella mietimme, onko käsissämme sama hevonen: ori laahustaa perässä ilman kiireen häivää, tutkii ympäristöään kiinnostuneena mutta vailla sen kummempaa tarvetta hössöttää minkään vuoksi. Kevät-kesäajan se hössöttääkin sitten sen edestä: tammat saavat sen hullaantumaan, kaverit hermostumaan ja ihmismassat innostumaan. Yritäpä siinä sitten roikkua mukana ja viedä hevosta siihen suuntaan kuin itse halua.

Kun nousee Kuikuin selkään sitä miettii, onko kyseessä sama hevonen kuin tallissa. Orista maailma on kyllä edelleen kiinnostava paikka, jota voi tutkia ryhdikkäästi seisten ja korvat hörössä, näyttäen mahtavalta jalostusorilta, mutta liikkua ei kannata. Oikein mihinkään suuntaan, ja jos ratsastaja pakottaa liikkumaan johonkin suuntaan, Kuikuin mielestä takaperin on paras vaihtoehto. Se ei turhan paljoa haluaisi hikoilla eikä tehdä töitä, ei kunnolla eikä vähemmän kunnolla. Ruunikkoa täytyy vain pakottaa eteenpäin, ei sen kanssa oikein muita keinoja ole. Sitkeä ratsastaja saa Kuikuin hitaasti liikkeelle ja tilanne paranee siitä kyllä, kun jaksaa itse hikoilla, mutta oikoteitä onneen ei Kuikuin kanssa juuri ole.
Mikään kouluratsu ori ei ole, vaikka sen saakin liikkumaan peräänannossa kun hikoilee ensin puoli tuntia hevosen kanssa, jonka mielestä jopa ravaaminen vaatii liikaa vaivaa. Kuikui on kouluradalla vähän (eikä aina edes niin vähän vaan todella paljon) eteenpäin pungettavaa mallia, eikä apujen huomaamattomuudesta ja hevosen herkkyydestä ole tulossa pisteitä. Kyllä sillä pärjää, ja etenkin kenttäradalla huonoa tulosta voi paikata, mutta ei Kuikuilla kouluratsastaminen mikäään ilo ja onni ole.

Esteillä Kuikui on parempi, vaikka se täytyykin ensin käynnistää uhraamalla kymmenen juustoa ja laulamalla juhannuksen joululaulu. Tai jotain sellaista, ainakin siltä se tuntuu. Ori saattaa jopa pitää hyppäämisestä, päätellen siitä miten se etenee korvat hörössä, mutta hikoilemisesta ja lihasten käyttämisestä se ei oikein pidä. Siinä on tietenkin melkoinen eturistiriita. Kuikui täytyy muutaman ensimmäisen esteen yli käytännössä nostaa ja puskea, mutta tilanne paranee, kun saa muutamia onnistuneita verkkahyppyjä alle ja kehuu hevosta paljon. Oma moottori on hieman kyseenalainen termi, sillä Kuikui liikkuu kyllä eteenpäin ja hyppää fantastisen kissamaisella tyylillä, mutta se vaatii melko lailla jatkuvaa eteenratsastusta. Kun esteet ovat sopivan kokoisia, eli kyllin hauskoja, ratsastaja näkee kylliksi vaivaa ja tähdet ovat sopivassa asennossa, Kuikuin kanssa pärjää jopa aikaluokissa - niin hullulta kuin se kuulostaakin.
Ainakaan ori ei säiky mitään maastossa. Sen kanssa ei voi käydä porukkamaastoissa keväällä tai kesällä, sillä silloin se kerää liikaa kierroksia kavereista, mutta talvi ja syksy ovat ok. Kuikui on varmajalkainen ja peloton maastokaveri, joka innostuu laukkasuoralla, hidastelee ravipätkillä ja matelee käynnissä kuin ei olisi koskaan lujempaa edennyt. Maastoesteet ori ottaa vakavasti, sen kanssa on nuorempana käynyt kylliksi läheltä piti -tilanteita, jotta Kuikuikaan ei viitsi ottaa riskejä. Maastoesterata on ainoa paikka, jossa Kuikuita ei tarvitse puskea eteenpäin. Se laukkaa reippaasti ja hyppää hyvin ja tuntuu nauttivan tällaisesta liikunnasta.

Kuikui on lastausongelmainen, eikä meillä ole mitään käsitystä siitä, mistä moiset ongelmat kumpuavat. Ori pitää vetää koppiin liinoilla, rekkaan se ei mene ollenkaan. Matkustaminen ei tuota sen suurempia ongelmia, jos heinää on edessä, mutta ruoattomana Kuikui hikoaa itsensä vaahtoon asti. Huonoja lastaus- tai kuljetuskokemuksia ei (pitäisi) olla, mutta silti Kuikui käyttäytyy niin. Se myös tulee trailerista ulos vauhdilla, mutta onneksi ori rauhoittuu nopeasti kun vain pääsee lastaussillalta alas.
Kisapaikka aiheuttaa kiinnostunutta Kuikuilua (heh), steppailua ympäriinsä ja melkoista käsijarru päällä liikkumista. Terävöitymistä kotioloihin nähden tapahtuu kyllä radalla, mutta ei koskaan verkassa. Vaikka esimerkiksi koulurata ei orin kanssa olekaan sitä hauskinta höttöä edes kisoissa, on se huomattavasti mukavampaa kuin kotioloissa.

Sukutaulu

i. VIR MVA Ch Hautavalkea
KTK-II, SLA-I*, KERJ-I
sh, tprn, 160cm
ii. VIR MVA Ch Herra Hauta
YLA1, SLA-I*, KTK-II, KERJ-I
sh, m, 158cm
iii. Iankaikkinen
YLA1, SLA-I, KERJ-I
sh, m, 164cm
iie. Hiienhauta
SLA-I, KERJ-I
sh, trt, 157cm
ie. Ch Hirttovalkea
YLA1, KTK-II, SLA-I*, KERJ-I
sh, rnvkk, 159cm
iei. VIR MVA Ch Aarnivalkea
YLA1, KTK-II, SLA-I*, KERJ-I
sh, vkk, 153cm
iee. VIR MVA Ch Hirsipuutarha
KTK-II, SLA-I*, KERJ-I
sh, trn, 163cm
e. Ch Kadetopia
YLA1, KTK-III, SLA-I, ERJ-I, KRJ-I
sh, klm, 160cm
ei. Säkkikuvitelma
YLA1, KTK-III, SLA-I*, KRJ-I, ERJ-I
sh, trt, 156cm
eii. Säkkijärvi
YLA2, SLA-I, KRJ-II
sh, tprt, 161cm
eie. Harhakuvitelma
YLA1, SLA-II, KRJ-II, ERJ-II
sh, rt, 153cm
ee. Ch Kadetar
YLA1, KTK-II, SLA-I*, ERJ-I
sh, m, 155cm
eei. Hiisirikko
YLA1, KTK-III, SLA-I, KRJ-II, ERJ-I, KERJ-II
sph, hpvkk, 143cm
eee. Katiska eli Katiska
YLA2, SLA-I*, ERJ-I
sh, klm, 160cm

Jälkeläiset

s. 20.02.2021 sh-o. Kaihokuvajainen, e. Säkkikuvitelmatar, om. Haltiasalo, VRL-13283

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Näytä / piilota sijoitukset
KERJ - 41 sijoitusta joista 8 voittoa ja 1 CUP-sijoitusKRJ - 23 sijoitusta joista 4 voittoa
23.04.2019 Riimuvaara CIC1 5/30
04.05.2019 Riimuvaara CIC1 3/30
03.05.2019 Mörkövaara CIC1 4/30
05.05.2019 Mörkövaara CIC1 4/30
11.05.2019 Ristikallio CIC1 5/30
11.05.2019 Susiraja CIC1 3/30
12.05.2019 Ristikallio CIC1 5/30
12.05.2019 Mörkövaara CIC1 2/30
13.05.2019 Riimuvaara CIC1 3/30
13.05.2019 Ristikallio CIC1 2/30
16.05.2019 Susiraja CIC1 5/30
17.05.2019 Ristikallio CIC1 3/30
19.05.2019 Ristikallio CIC1 2/30
19.05.2019 Mörkövaara CIC1 1/30
20.05.2019 Riimuvaara CIC1 5/30
21.05.2019 Riimuvaara CIC1 1/30
25.05.2019 Mörkövaara CIC1 5/30
26.05.2019 Riimuvaara CIC1 5/30
30.05.2019 Mörkövaara CIC1 5/30
02.06.2019 Hiivurin Suomenhevoset CIC1 1/39
04.06.2019 Susiraja CIC1 3/30
08.06.2019 Hiivurin Suomenhevoset CIC1 1/39
09.06.2019 Kaihovaara CIC1 2/30
10.06.2019 Hiivurin Suomenhevoset CIC1 4/39
10.06.2019 Susiraja CIC1 1/30
12.06.2019 Kaihovaara CIC1 5/30
15.06.2019 Kaihovaara CIC1 2/30
18.06.2019 Moana part breds CIC1 1/22
20.06.2019 Moana part breds CIC1 1/22
01.07.2019 Hiivurin Suomenhevoset CIC1 2/40
06.07.2019 Elohiljan suomenhevoset CIC1 2/30
07.07.2019 Mörkövaara CIC1 3/21
07.07.2019 Hiivurin Suomenhevoset CIC1 6/40
10.07.2019 Elohiljan suomenhevoset CIC1 1/30
11.07.2019 Hiivurin Suomenhevoset CIC1 2/40
10.10.2019 Mörkövaara CIC1 4/50
14.10.2019 Mörkövaara CIC1 5/50
23.10.2019 Mörkövaara CIC1 5/50
28.10.2019 Mörkövaara CIC1 3/50
30.10.2019 Mörkövaara CIC1 4/50
30.11.2020 Haltiasalo KERJ CUP CIC1 6/69
04.05.2019 Haavelaakso he A 3/30
04.05.2019 Haavelaakso he A 3/30
09.05.2019 Riimuvaara he A 2/30
09.05.2019 Mörkövaara he A 3/30
10.05.2019 Haavelaakso he A 1/30
11.05.2019 Riimuvaara he A 4/30
12.05.2019 Mörkövaara he A 5/30
12.05.2019 Haavelaakso he A 2/30
13.05.2019 Haavelaakso he A 1/30
13.05.2019 Riimuvaara he A 5/30
14.05.2019 Mörkövaara he A 2/30
15.05.2019 Mörkövaara he A 5/30
21.05.2019 Riimuvaara he A 5/30
22.05.2019 Haavelaakso he A 1/30
23.05.2019 Riimuvaara he A 4/30
24.05.2019 Mörkövaara he A 4/30
24.05.2019 Haavelaakso he A 3/30
26.05.2019 Riimuvaara he A 5/30
28.05.2019 Mörkövaara he A 4/30
29.05.2019 Riimuvaara he A 3/30
30.05.2019 Riimuvaara he A 3/30
30.05.2019 Riimuvaara he A 3/30
30.05.2019 Haavelaakso he A 1/30
VSR - 5 sijoitusta joista 0 voittoa
30.04.2020 Hiivurin Suomenhevoset VSR Cup 100cm 2/66
31.05.2020 Hiivurin Suomenhevoset VSR Cup 100cm 7/65
31.08.2020 Susiraja VSR Cup CIC1 5/39
30.09.2020 Hiivurin Suomenhevoset VSR Cup 110cm 4/23
30.11.2020 Hiivurin Suomenhevoset VSR Cup helppo B 2/35

Valmennukset

20.05.2019 Estevalmennus, valmensi meera

Tällä kertaa tarkoitus oli treenailla kaiken maailman jänniä kaarevia uria ja kurveja, joita tulee eteen etenkin uusintaradoilla sekä pienillä areenoilla. Tässä tuntuu Kuikuin kanssa olevan hieman hiottavaa. Alkuverryttelyn saitte hoitaa itsenäisesti sillä välin kun kokosin esteitä kentälle. Annoin sinulle kuitenkin ohjeeksi tehdä mahdollisimman paljon voltteja ja ympyröitä, ja vaihtaa suuntaa aktiivisesti, jotta Kuikui tulisi paremmin kuulolle ja saisit kummankin kyljen pehmeäksi. Työskentelitte ensin ravissa, mutta varsin pian saitte tehdä laukannostoja ja siirtymisiä takaisin raviin. Kun olin esteiden kanssa valmis, pyysin teidät kuuntelemaan ohjeita.

Esteet oli aseteltu siten, että niille oli ratsastettava melko tiukka mutka. Lisäksi tietyissä paikoissa tuli tehdä voltti, jotta tehtävään saatiin lisää haastetta. Muistutin sinua painoapujen käytöstä ja siitä, että voit hyvillä mielin istua varsin lähellä hevosta esteiden välillä, etenkin kun oli kyse niin matalista esteistä. Ensimmäinen kierros oli aikamoista sotkemista, ja yhdestä esteestä menitte ohitsekin, kun kurvi meni pitkäksi Kuikuin innostumisen takia. Muista, ettei suuhun kiinni jäämisessä ole mitään järkeä; tee mieluummin pieniä puolipidätteitä, jotta saat orin huomion takaisin itseesi. Kun toimit ohjeideni mukaan, Kuikui alkoi kuunnella paremmin, ja mutkia oli helpompi ratsastaa. Älä kuitenkaan kaadu liikaa sisään kaarteessa, vaan vie hieman enemmän painoa tarvittavalle istuinluulle - se riittää! Kuikuin laukka oli aktiivista ja tehokasta, ja hypyt olivat melko hyviä aina silloin kun este löytyi. Muutaman kerran, silloin kun sait laukan riittävän rauhalliseksi, Kuikuin hyppytekniikka pääsi oikeuksiinsa ja se näytti kuin suoraan oppikirjan sivuilta napatulta. Muista olla tarkkana orin kanssa, jotta etenkin kulmat tulee ratsastettua huolellisesti ja saat hevosen suorassa esteelle. Näin matalilla esteillähän ori vielä pääsee ylitse helposti, mutta kun mennään sen kapasiteetin ylärajoilla keikkuviin luokkiin, voi moinen virhe koitua äkkiä turmioksi.

Valmennuksen loppua kohden pysyit kuitenkin hyvin keskellä hevosta, ja Kuikuinkin laukka alkoi asettua siinä määrin, että sinun oli helpompi hallita sitä. Kun olimme molemmat tyytyväisiä hyppyihin, ja suoritukseen muiltakin osin, päästin teidät siirtymään loppuverryttelyn pariin. Kuikui oli mukavan rentona ja liikkui selkäänsä käyttäen allasi.

22.06.2019 Maastoestevalmennus, valmensi Elli L.

Ilmastoinnin hyrrätessä koko ajomatkan, olin tyystin unohtanut kuinka ällöttävän painostavan kuuma ilma oli. Kuin olisi noussut pakastealtaasta suoraan saunanlauteille. Epäilin, riittäisikö Kuikuilla paukut maastoesteitä hyppimään. Saatika ratsastajalla sitten.

Kuikui oli hyvin valmiiksi käynnistelty. Sen ravi tosin näytti vähän tahmaiselta aina kun edettiin johonkin muuhun suuntaan kuin kohti estettä. Estettä kohden mentäessä sen korvat höristyivät ja vauhti kiihtyi - sama se tultiinko suoraan estettä kohti, viistosti tai aivan sivusta. Ilmeestä päätellen ratsastaja oli tehnyt kärpäsistä härkäsiä ja laulanut parit joululaulut näin juhannuksen kunniaksi saadakseen Kuikuihin liikettä. En tohtinut pyytää raviin vähän enemmän tahdikkuutta, sillä pelkäsin saavani osakseni vain vihaisen mulkaisun. Kaikki paukut taisivat olla jo käytössä. Ja sitä paitsi Kuikui imi niin hyvin esteelle, että otaksuin sen saavan vauhtia töppösiin, kun alettaisiin hommiin.

"Yks, kaks, yks, kaks.. Kuuluuks tää?" kysyin. Testissä oli ekaa kertaa langaton mikrofoni ja siihen liitetyt ratsastajan kuulokkeet ääneni säästämiseksi. Saatuani nyökkäyksen, jatkoin: "Kun on näin hitokseen lämmin, niin mennään tonne lätäkköön". Sekunnin murto-osan Kuikui katsoi lätäkköä ilmessään sekoitus kauhua ja hämmentyneisyyttä. "Siis, pitäisikö mun kastella itseni?" se tuntui pohtivan. Ensimmäiset askeleet viilentävässä kahluualtaassa veivät sen kuitenkin mennessään. Ja sitten se ei meinannut tulla lätäköstä enää pois. "Tuota, jäittekö te nyt kylpemään?" kysyin varovasti.

Kuikui saatiin kuin saatiinkin kuivalle maalle ja päästiin vihdoin aloittamaan. Ensitöikseen ratsukko sai ihan vain laukata lätäkön poikki. Ensimmäisellä kerralla Kuikui meinasi taas jäädä kahlailemaan, mutta ratsastaja sai siihen vauhtia. Kaikesta päätellen lätäkkö oli oriille tuttu paikka. "Seuraavaksi laukkaatte lätäkön läpi ja hyppäätte tuolle vasemmalla olevalle banketille vedestä", ohjeistin. Pieni laukkapätkä vedessä, hyppy ylös pari askelmaa ja pari askelmaa alas. Helppo nakki.

Kuikui nosti hyvänoloisen laukan, mutta ratsastaja ajoi sitä aavistuksen verran liikaa eteen. Ori ei ehtinyt prosessoida edessä olevaa nousua ja se pisti liinat kiinni niin, että ratsastaja oli tuiskahtaa yksikseen banketille. "Hups! Otetaan uudestaan. Muista pitää laukka energisenä ja isona, mutta välttele turhan kovaa vauhtia. Valmistele Kuikelo hyvin ennen hyppyä", ohjeistin mikrofoniini.

Yritys numero kaksi. Kuikui laukkasi isolla, tällä kertaa enemmän ylöspäin kuin eteen suunnatulla laukalla kohti vettä. Vesi loiskui ratsastajan päälle ja hän taisi kiittää onneaan, ettei ollut valinnut valkoista t-paitaa ylleen. Laukka pysyi hyvänä, Kuikui valmisteltiin hyvin ja kas! Hyvällä ponnistuksella ylös vedestä banketille. Alaspäin menemisestä se ei sen sijaan ollut ihan niin varma, kääntyi mokoma banketin päällä ympäri. Tajusi kuitenkin erheensä, kun toisellakin puolella odotti lasku. Ratsastaja käänsi Kuikuin ympäri ja pyysi sitä laskeutumaan alas. Vähän epäonnisella loikalla sitä sieltä tultiin, onneksi kaikki jalat ehjinä. "Tuo on epäilemättä yksi teidän treenikohde. Hevosen tulisi laskeutua nätisti alaspäin, eikä niinkään hypätä eteenpäin. Muista pitää omat jalat tarpeeksi edessä, jotta saat pidettyä tasapainosi".

Banketti ylitettiin vielä muutamaan kertaan. Jokaisella kerralla Kuikui ymmärsi homman paremmin. Alkuun se selkeästi vähän häkeltyi, eikä ihan hoksannut, mitä siltä pyydettiin tekemään. "On se hieno hevonen. Sillä on selkeästi lahjoja maastoesteille, se vaan vaatii jonkin verran aikaa prosessoida tehtäviä", sanoin lätäkön reunalta, kun Kuikui sai lopuksi ansaitusti polskutella viileässä vedessä.

17.03.2021 Ylpeän omistajan horinoita, kirjoitti Lissu T.

Sitä herkästi kuvittelee 15-vuotiaaksi ehtineen hevosen jotakuinkin aikuistuneen, mutta paskan marjat, ei Susirajassa, eikä ainakaan Kuikui. Se on ihan samanlainen steppaava, innostuessaan varsamaisia piirteitä saava kaikkea suuhunsa yrittävä rasittavuus kuin mitä se oli ollessaan rehellisesti varsa, jolle hampaiden vaihtuminen oli jokin oikeutus kokeilla kaikkea mahdollista ja mahdotonta purukalustollaan. Älkää nyt käsittäkö väärin, Kuikui on älyttömän hieno hevonen ja pidän siitä valtavasti, ja se on kaikin puolin parempi kuin kauhuskenaariot, joita suvun pohjalta tuli luotua Tontun kantoaikana. Ei se silti sano, etteikö ori osaisi olla ärsyttävä, ja etteikö siinä olisi hiottavaa.

Kuten herra hevosen hinku peruuttaa peruuttamasta päästyään sileätreeneissä. Ainahan Kuikui on ollut vähän työläs, mitä tulee korrektiin liikkumiseen, peräänantoon ja sen sellaiseen (ja siitä huolimatta tämä on ratsastettavuudeltaan yllättävänkin hyvä, parempi kuin odotimme), mutta nyt kuluvan viikon kolme ensimmäistä päivää ovat olleet sellaista takaperinkävelyn riemujuhlaa, että narri uhkasi ostaa peruutustutkan Kuikuin satulan takakaareen kiinnitettäväksi. Tänäänkin Kuikui oli niin ryhdikästä ja hienoa, näytti oikein kunnon kouluratsulta, seisoessaan keskellä kenttää minun pidentäessä jalustinhihnoja sopiviksi narrin jäljiltä. Sitten alkoikin se vastahankaisuus, kun orin mukavuudenhalu puski pintaan; tässähän saattaa tulla hiki, hyiyäk ei! Lapa edellä pohjetta vasten jyräämisen sijaan Kuikuin ykkösvaihtoehto on aina ollut peruuttaminen, niin myös tänään, joten me sitten peruutimme niin kauan, että orin takamus törmäsi kentän aitaan. Se tuntui vähän herättelevän Kuikuita, mutta vain vähän. Aloin jo alkuverryttelyjen aikana kaivata vähän kevyempää takkia. Tiedänpähän tehneeni satulassa töitä matkustamisen sijaan, kun pakotin (sillä houkuttelu, suostuttelu ja lahjonta eivät tähän hevoseen tepsi, se on uhkailu ja kiristys jolla tehdään tuloksia) Kuikuin liikkumaan a) eteenpäin b) kunnolla, reippaasti, asiallisessa tempossa c) kaikissa askellajeissa asettuen, taipuen ja suoristuen.

Ja kaikesta kitinästä huolimatta olen niin tuhottoman ylpeä tästä takaperinkävelyn tallimestarista, ettei mitään rajaa. Kuikui on cupeissakin menestynyt yhden tähden kenttäratsu, kaikin puolin (luonteineen kaikkineen) sukunsa näköinen ja arvoinen hevonen. Sitä, mitä tällä yhdistelmällä haimmekin, hiontakohteineen kaikkineen. Emmekä ole ainoita, joiden mielestä Kuikui on hieno; Kuikuista ja Säihkeestä lähti tilausvarsa Haltiasaloon! Ja komea ori lähtikin, mielenkiintoista nähdä, tuleeko varsa enemmän isänsä vaiko emänsä sukuun.