Kadetopia VH15-018-0101

26.05.2020 laskimme Tonttu-mummon ikivihreille niityille.

Nimi	Kadetopia "Tonttu"	Kasvattaja	Susiraja, Suomi
Rotu, sukupuoli	suomenhevonen, tamma	Omistaja	Susiraja (VRL-06046 ja VRL-12701)
Säkäkorkeus, väri	160cm, kulomusta	Meriitit	Ch, YLA1, KTK-III, SLA-I, ERJ-I, KRJ-I
Syntynyt, ikääntyminen	s. 13.01.2015, 33v satunnainen (4v 30.01.2015)	Painotuslaji, koulutustaso	yleispainotteinen he A / 100cm / 80cm

10.02.2015 kullanmurumme vietiin kantakirjattavaksi. R-suunnalta pisteitä kertyi 68p., eli KTK-III!

30.11.2016 ihanaisemme palkittiin ERJ-I -palkinnolla 108 pisteen loppuarvioinnilla. Hieno pullatamma!

28.12.2016 tonttutammalle myönnettiin Jälkeläisluokka C.

15.07.2018 Tonttuinen tamma sai KRJ-I -palkinnon saaden 105,75 pistettä ja tietenkin porkkanoita!

30.05.2019 tumma tammamme aiheutti jokusen onnenkyyneleen omistajilleen; YLA1 ja AP2 111 pisteellä!

20.04.2020 Tonttu-mummukka sai meidän kyynelehtimään ilosta, kun eläkeläisrouva palkittiin SLA-I -palkinnolla!

22.05.2020 mummukalle myönnettiin Championin arvonimi.

© kuvaaja ei halua nimeään mainittavan

Luonnekuvaus

Tontussa kulminoituu kaikki se, minkä isän puoleisesta suvusta halusimme kitkeä pois käyttämällä emänä Madetta. Tamma on laiskanpulska, saamaton ja mukavuudenhaluinen kuivan maan merinorsu, joka haluaisi jäädä ikuiselle laidunlomalle laittamatta tikkua ristiin minkään asian eteen. Jos ei muuta, niin ainakin tummajouhinen pullamme on lauhkea ja kiltti tapaus, hellyydenkipeä kullannuppu, johon olemme hupsuna sen luonteen huonoista puolista huolimatta. Ei me olla missin mitoissa mekään..!

Kuka tahansa voi hoitaa Tontun, tamma on niin lauhkea ja yksinkertainen tapaus. Hevosta ei tarvitse sitoa kiinni mihinkään tai laittaa ketjuihin, eikä karsinan oveakaan tarvitse sulkea (paitsi silloin, kun käytävällä on jotain syötäväksi kelpaavaa), Tonttu ei lähde mihinkään. Tamma rakastaa harjausta, huomiota ja rapsutuksia, ja onkin usein ylähuuli pitkällä irvistelemässä, kun joku jaksaa ja malttaa rapsuttaa sitä voimakkaammin kaulasta tai lavoista. Kaikki hoitotoimenpiteet sujuvat jouhevalla rutiinilla, Tonttu ei kiukuttele tai vastustele inhottaviakaan juttuja. Ainoa paha tapa, joka hevosella on, on pienoinen pullistelu satulavyötä kiristettäessä. Ahneena elikkona Tonttu hotkaisee matolääkkeet kerrasta, ottaa kuolaimet nätisti suuhunsa ja on lahjottavissa melkein mihin tahansa, kunhan ruokaa on tarjolla. Eläinlääkäri ja kengittäjä kehuvat suomenpullaamme fiksusta asenteesta, kun inhottavatkin asiat kohdataan huulia mutristelemalla, mutta muuten moitteettomasti käyttäytymällä. Pesarilla Tonttu tykkää juoda suoraan letkusta, ja kesäisin tammaa pestään pihalla puutarhaletkusta, Tonttu kun nauttii siitä tavattomasti. Lämmin, aurinkoinen kesäpäivä ja vilvoittava vesisuihku pihalla ei kyllä kuulosta pahalta omaankaan korvaan.
Taluttaessa laiskanpulskea kullanmurumme lönkyttelee perässä kaikessa rauhassa, maisemia ihaillen ja tienpientareelta matkaeväitä napostellen. Mikäli Tonttu saa päättää, se pysähtelee vähän väliä syömään, eikä kävelemisen kanssa ole mikään kiire. Kovin aktiivista liikettä Tontusta ei ikinä saa irti (todella kivaa näyttelyissä – not).
Koppiin tai rekkaan Tonttu kävelee yhtä verkkaisesti kuin muuallekin. Hevosella ei ole kiire, eikä se stressaa kuljetusta, mutta saattaa kuopia ja jopa potkaista seinää kerran tai kaksi, mikäli heinät loppuvat kesken. Noin muuten Tonttu ei sano juuta eikä jaata kuljetukseen, mikä tekee tammasta ideaalikaverin vähän stressaavalle kuljetettavalle. Meillä tosin on teoria, että Tonttu vain ei jaksa stressata tai kiinnostua, mutta väliäkö sillä – ainakaan ei mene maha kuralle eikä elikko heittäydy syömättömäksi. Sen päivän kun näkisi..!

Ratsuna Tonttu on vähän sitä samaa, mitä sen isälinja on ollut. Toivoimme, että se tulisi kuitenkin enemmän emäänsä, mutta ei, tamma ei ole hirvittävästi edes tasoittunut. Se on laiskanpulskea, niin halutessaan avuille kuuro kovakylkinen ja rautasuinen lehmä, jonka ainoa missio on päästä syömään ruohoa kentän aitojen ali - myös talvella. Tonttu nojaa kädelle turhankin antaumuksella ja taitaa erittäin hyvin ohjien käsistä kiskomisen taidon. Jos jotain hyvää pitää keksiä tamman ratsastettavuudesta, sen sentään saa liikkeelle maanittelematta ja komentamatta ensin kolmea tuntia. Eri asia on tietenkin se, miten lujaa hevonen liikkuu eteenpäin tai mihin suuntaan se kulkee, tai se, pysähtyykö se kerran liikkeelle lähdettyään. Vaan liikkuupahan kuitenkin, vaikka siihen vaaditaankin melkoisen teräviä apuja. Valitettavasti Tonttu ei myöskään perinyt emänsä aivottomuutta vaan se on turhankin fiksu hevonen, joka tietää tasan tarkkaan miten vältellä työntekoa viimeiseen asti, mennä siitä mistä aita on matalin tai sitä ei ole koskaan ollutkaan ja miten käyttää hyväksi kaikkia ratsastajansa heikkouksia.
Toimiiko Tonttu koskaan sileällä? No, miten kuten. Se harvemmin löytää moottoriaan kouluaitojen sisällä eikä oikeastaan viitsi sitä edes etsiä. Suurin ongelma tamman kanssa on ehdottomasti se, että se on etupainoinen ohjalle nojaaja. Eteenpäin sen saa liikkumaan huomattavasti pienemmällä vaivalla kuin kevenemään edestä: se vaatii toistoa, ohjalta nostoa ja lisää toistoa.

Silloin tällöin hypätessä käy sellainen pikkuihme kuin moottorointi. Jostain susirajan takaisista pimeistä puskista Tonttu onnistuu kaivamaan takapäähänsä rakettimoottorin ja se on sitten menoa se. Esteilläkään tätä ei tapahdu aina, ja pahimmillaan tamman saa melkeinpä nostaa esteen yli sille karjahtelemalla, mutta kun raketti löytyy, sitä vauhtia on sitten enemmän kuin tarpeeksi. Peruslaiska luonne sentään takaa sen, ettei Tonttu meinaa kaatua mutkissa, mutta muuten meinaa hieman hirvittää kun höyryjuna, jolla ei ole jarruja posottaa kohti estettä. Onneksi tamma on sen verran fiksu, että osaa tarvittaessa kieltää eikä hyppää esteen joukkoon tai niskoilleen, mutta muutoin vauhdinhallinta on melkoinen unennäkö. Jotenkin Tonttu kuitenkin aina onnistuu sovittamaan askeleensa sarjaväleihin, suhteutetuille ja muille kammotuksille. Estesilmä eläköön, kun sääteleminen ei auta!
Maastossa tamma on se puksutin, joka toimii hemmetin hyvin käynnissä ja ravissa, kunhan ratsastaja ei anna sen tunkea päätään puskaan. Laukassa Tonttu sen sijaan meinaa olla vähän käpälästä karkaavaa mallia ja jos sitä ei muista pidättää opetellulla perstuntumalla, se ottaa ja sinkoaa kohti taivaanrantaa kuin raketti.

Kisapaikoilla Tonttu ei stressaa, mutta eipä tamma innostukaan kisahulinasta. Mieluiten tummajouhi viettäisi aikaansa trailerissa mutustaen heinää kilpakumppaneittensakin puolesta. Tonttu on vain laitettava liikkeelle, niin käsihevosalueella, verkassa kuin radallakin. Kuten kotonakin, myös kisapaikoilla kuka tahansa voi hoitaa lauhkeaa kuivan maan merinorsua, eikä Tontun ratsastettavuuskaan poikkea kotioloista. Jos ei muuta, niin ainakin suomipulla sopii myös stressaavalle, kisajännityksestä kärsivälle ratsastajalle. Sijoitukset tosin ovat tiukassa, mikäli ratsastaja ei ole ihan tilanteen tasalla ja laittamassa vauhtia Tonttuun.

Sukutaulu

i. Säkkikuvitelma ✝ YLA1, KTK-III, SLA-I*, KRJ-I, ERJ-I sh, trt, 156cm	ii. Säkkijärvi ✝ YLA2, SLA-I, KRJ-II sh, tprt, 161cm	iii. Säkkipilli evm, sh, tprt, 163cm
		iie. Näkki evm, sh, vrt, 158cm
	ie. Harhakuvitelma YLA1, SLA-II, KRJ-II, ERJ-II sh, rt, 153cm	iei. Tikkiriekko evm, sh, vkk, 149cm
		iee. Haihattelija evm, sh, rt, 156cm
e. Ch Kadetar ✝ YLA1, KTK-II, SLA-I*, ERJ-I sh, m, 155cm	ei. Hiisirikko ✝ YLA1, KTK-III, SLA-I, KRJ-II, ERJ-I, KERJ-II sph, hpvkk, 143cm	eii. Lainrikkuri evm, sph, vkk, 141cm
		eie. Huithapeli evm, sph, hprn, 145cm
	ee. Katiska eli Katiska ✝ YLA2, SLA-I*, ERJ-I sh, klm, 160cm	eei. Hauki Verkossa evm, sh, rnpäis, 163cm
		eee. Eliminääri evm, sh, klm, 155cm

Jälkeläiset

s. 10.09.2015 sh-o. Tivoliturma, i. Sirkussurma, om. dookie VRL-04373, Turmeltaja
s. 05.11.2016 sh-o. Satokateus, i. Turmeltajan Pikku-Harmi, om. VRL-05810
s. 24.12.2016 sh-o. Hevilettipitko, i. Turmeltajan Taivas Lyö Tulta, om. Tuulia T. VRL-00084
s. 30.03.2019 sh-o. Kaihovalkea, i. Hautavalkea, om. Susiraja

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Valmennukset

20.07.2015 kouluvalmennus, valmensi dookie

Se kaikki mitä "Voi miten ihanaa kun on hyvin toimiva hevonen ja kiva valmennus ja kaikki on kivaa jee" -fiiliksestäni oli Kauhun valmennuksen jäljiltä jäljellä, katosi kuin pieru saharaan nähdessäni narrin ja Tontun ravaamassa maneesissa. Kulomusta tamma lönkytteli ravintapaista askellajia suorana ja jäykkänä kuin rautakanki, narrin yrittäessä kaikkensa saada hevonen asettumaan ympyrällä. Pian totesin Tontun kyydissä istuvalle, hyvin turhautuneen näköiselle naiselle, että jätetään nyt aluksi laukka pois verryttelystä. Heti perään pyysin ratsukkoa jäämään toiseen päätyyn neliölle, ja tekemään jokaiseen kulmaan etuosakäännöksen pysähdyksen kautta, suoralla hevosella. Tonttu sai siis hetkeksi tahtonsa läpi, ja se sai luvan kanssa olla rautakanki. Narri hieman kummasteli tehtävänantoa, mutta käskin häntä valmistautumaan henkisesti laiskanpulskean tamman taivuttamiseen. Käännökset olivat hyvin, hyvin veteliä ja hitaita. Muutaman kerran ehdin jo laskea hitaasti kymmeneen, ennen kuin Tonttu oli päässyt taas liikkeelle etuosakäännöksestä. Marisin narrille terävempien apujen ja mahdollisesta raipan käytöstä, jos normaalit pohjeavut eivät uponneet tarpeeksi tehokkaasti, niin kuin asia olikin. Raipalla avustetun etuosakäännöksen jälkeen Tonttu röhkäisi kiukustuneena, ja alkoi laittamaan jalkojaan ristiin hieman nopeammin.

Kun etuosakäännökset sujuivat molempiin suuntiin edes jotenkin kelvollisesti, pyysin narria lisäämään asetuksen käännökseen. Muutaman epäonnistumisen jälkeen Tonttu alkoi pikku hiljaa myötäämään niskastaan hieman, ei tosin yhtään liikaa, mutta vähän enemmän kuitenkin. Vähitellen tamma alkoi antaa yhä enemmän ja enemmän periksi, ja alkoi asettumaan jo huomattavasti helpommin ja nätimmin. Seuraavaksi uskalsinkin pyytää jo taivuttamista käännöksissä, joka osoittautui huomattavasti hankalammaksi. Tontun ilme oli pitkälti "älkää nyt jumankekka jaksako, ei kiinnosta", mutta siitäkin huolimatta narri taisteli urheasti tamman kanssa. Muistuttelin satunnaisesti pikkujutuista, kuten ulko-ohjan jatkuvasta tuntumasta ja sillä tehtävistä pikkupuolipidätteistä, sisäohjalla johtamisesta ja molempien pohkeiden oikeista paikoista ja vuorovaikutuksista, jotta Tontulle olisi mahdollisimman selkeä tehtävänanto.

Lopulta Tonttu taipui tarpeeksi muutamissa käännöksissä, ja saatoimme vaihtaa tehtävää. Ajattelin ottaa loppuun vielä muutamat vastalaukkaharjoitukset, niinkin simppelillä reitillä kuin loivalla kiemurauralla. Ratsukko aloitti vasemmassa kierroksessa, tehden molemmille pitkille sivuille kiemuraurat. Parilla ensimmäisellä kerralla Tonttu tipautti kaarteessa suoraan raviin, eikä edes yrittänyt vastalaukkaa. Muutaman tiukan komennuksen jälkeen narri sai ylläpidettyä laukan molemmilla kiemuroilla, ja homma sujui toiseen suuntaan heti ensiyrittämällä huomattavasti helpommin. Tonttu alkoi pikkuhiljaa näyttää siltä, että se voisi vain lysähtää suorilta jaloilta mahalleen, joten annoin ratsukolle luvan siirtyä loppuverryttelyyn.

23.07.2015 estevalmennus, valmensi dookie

Ihanaisen Kauhun jälkeen valmennusvuorossa oli toistamiseen Tonttu ja narri. Tamma ei tälläkään kertaa herättänyt kovinkaan suurta ihastusta, mutta näytti sentään aavistukseen reippaammalta kuin edellisellä kerralla. Tähän saattoi tosin myös vaikuttaa valmennuksen pitäminen maneesissa, sillä en itsekään kestänyt olla ulkona paahtavassa auringossa hetkeäkään. Niinpä päädyin seuraamaan maneesin viileyteen narrin ja Tontun verkkaista verkkaamista, ja huutelemaan aina välillä itsestäänselvyyksiä napakammasta pohkeenkäytöstä ja siirtymisien hyödyllisyydestä. Samalla kasasin pituushalkaisijalle neljä paria estetolppia, sekä puomeja. Laitoin aluksi yhdet puomit tolppien väliin maahan, ja muut puomit jätin tolppien viereen. Näiden lisäksi kävin tökkäämässä molempien pitkien sivujen urien sisäpuolelle kahdet tötteröparit sivujen loppuun ja alkuun, muutaman metrin päähän kulmista.

Aikansa verryteltyään selitin narrille tehtävän: pituushalkaisijan puomeilla tuli säätää laukka-askeleiden pituuksia. Ensimmäisen ja toisen esteen, tai siis puomin, väliin tuli mahtua kolme laukka-askelta, eli hieman lyhennettyä laukkaa, toisen ja kolmannen väliin piti venyttää kaksi askelta, ja viimeiselle taas kolme. Viimeisellä esteellä tuli myös joka toinen kerta kääntyä toiseen suuntaan, kuin viimeksi, ja näin ollen vaihtaa laukka esteen päällä. Pitkälle sivulle kääntyessä tötteröiden välistä tuli tehdä laukkaspurtti, jolla toivoin saavani Tonttuun hieman elämää, ja toisen päädyn tötteröiden välissä taas lyhentää uudestaan pituushalkaisijaa varten. Luvassa oli siis paljon pidentämistä ja lyhentämistä, joka tuskin sujuisi turhan helposti Tontun kaltaisen otuksen kanssa.

Pian päästinkin ratsukon aloittamaan tehtävän pääty-ympyrän kautta, jotta narri saisi tummaan, vetelään tammaansa vähän eloa ennen tehtävää. Tonttua ei kuitenkaan juurikaan näyttänyt kiinnostavan, vaan se laukkasi yhtä löysästi ja tympääntyneesti kuin verryttelyssäkin. Patistin kuitenkin narria vaatimaan tammalta enemmän laukkaa, jotta siinä olisi jotain lyhennettävääkin puomien välissä. Nainen yritti selvästi parhaansa, mutta Tonttuun sillä ei valitettavasti ollut juurikaan vaikutusta. Tamma raahusti puomien yli kopautellen varmaan jokaisen kavionsa jokaiseen puomiin, ja kahden laukan välissä Tonttu reagoi narrin napakkaan pohkeeseen heilauttamalla päätään ja häntäänsä. Ja siihen se jäikin. Ratsukon ylittäessä viimeisen puomin, en voinut muuta kuin huokaista syvään. Samaan hengenvetoon komensin narrin pistämään vauhtia ratsuunsa pitkällä sivulla. Vaikka Tonttua ei homma kiinnostanut, täytyi sen kuitenkin tehdä töitä kuten pyydetään. Niinpä kulomustan selässä istuva nainen päästi mitä kummallisimpia eteenajoääniä ja käyttipä kerran raippaakin ratsunsa takamuksella, jolloin Tonttu vihdoin ja viimein reagoi vähän toivotummin. Tamma heitti kiukustuneen ja hyvin säälittävän pukinpoikasen, ja singahti sitten huomattavasti reippaampaan laukkaan. Narrin naamalle vaihtui tyytyväisyyttä huokuva ilme, kunnes ohjeistin häntä jo kokoamaan ja hidastamaan laukkaa. Tontun ilme ei ollut muuttunut yhtään tyytyväisemmäksi, mutta nyt sillä sentään tuli tulta pesässä. Ei vauhti vieläkään päätä huimannut, mutta tämäkin oli rutkasti parempi kuin aiempi meno. Uusintayrityksellä ratsukko pääsi kaikkien puomien yli kopistelematta, vaikka askeleet eivät vieläkään menneet ihan suunnitelmien mukaan. Kolmannella kerralla narri onnistui myös askeleiden lyhennyksissä, ja meikäläinen kipitti tyytyväisenä nostamaan puomit irti maantasosta.

Odotin koko ajan, että Tontun vauhti hyytyisi, mutta yllätyksekseni se puksutti tasaisen reipasta vauhtia, edelleen tympääntynyt ilme naamallaan, mutta silti eteenpäin. Olin päässyt nostamaan esteitä pikku hiljaa, kierros kierrokselta, kunnes viimeinen pysty oli 80cm korkea. Puomit olivat muutaman kerran tömähtäneet maahan, mutta pääosin Tonttu jaksoi nostaa jalkojaan juuri ja juuri riittävästi, päästäkseen puhtaasti yli. Tamma alkoi jo olla melko väsähtänyt, joten vaadin kaksikolta enää yhden onnistuneen hyppysarjan, ennen kuin lopettaisimme, ja sen minä sainkin. Heti ensimmäisellä yrittämällä, esteiden ollessa korkeimmillaan, Tonttu loikki pudottamatta, ja kuunteli vieläpä askeleiden lyhennyksetkin hienosti. Näihin fiiliksiin olikin hyvä lopetella, ja narri siirsi tammansa raviin, kun minä aloin keräämään esteitä ja tötsiä pois hiekalta.

10.08.2015 kouluvalmennus, valmensi annika

Minilomani jälkeen ajelin (taas vaihteeksi..) Susirajaan pitämään muutaman päivän mittaista valmennusta. Kello oli hädin tuskin kymmenen aamulla, joten heti saavuttuani tiluksille lähdin metsästämään taukohuoneesta kahvia. Kun olin saanut käsiini isoimman kupin mitä löysin, kaadoin sen täyteen kahvia, laitoin maidot sekaan ja lähdin kohti kenttää, jossa ratsukko olikin jo verryttelemässä käynnissä tehden ympyröitä. Olin varoittanut, että tämän päiväisessä valmennuksessa mentäisiin paljon käyntiä. Aloiteltiin sillä että taivuteltiin tammaa hieman pääty-ympyrällä, ja yritettiin saada takaosa astumaan hieman enemmän ristiin. Tehtiin myös muutamia pysähdyksiä, joissa olin tarkkana, että ne tulisivat suoraan ja pyysin korjaamaan heti, jos näytti huonolta. Saatiin kuitenkin loppupeleissä muutamia ihan kivoja suorituksia, vaikka Tonttu hieman niskuroikin sen päänsä kanssa. Tonttua pitäisi vaan ratsastaa vielä enemmän takaosan päälle, ja niinhän me sitten tehtiin. Pysähdys-peruutus-liikkeelle oli hyvä liike, jossa näki kun tamma otti askel askeleelta enemmän sen perän sieltä mukaan. Tamma myöskin hyötyi takaosakäännöksistä, ja taidettiin me tehdä myös muutama etuosakäännös. Tonttu näytti hyvältä, ja kuulemma tuntui selkäänkin oikein mallikkaalta - kuulemma. Hörpin kahvini loppuun, jonka jälkeen ruvettiin hieman kokoamaan, ja ottamaan käynnissä sitä ylälinjaa hieman ylemmäs, sillä näin, että tamma pystyi kulkemaan paremmassa ryhdissä. Koottiin, koottiin ja koottiin - paljon. Tammalla alkoi jossain vaiheessa mennä hermot, joten käveltiin hetki pitkin ohjin, ja sitten taas kokoamista. Tehtiin myös ulos-asetusta ympyröillä ja volteilla, sekä nostettiin aina hieman sisäohjalla, ja sitten hellitettiin, taas nostettiin ja hellitettiin, jotta tamma tajuaisi, että ihminen ei ole sitä varten selässä, että se kannattelee tamman jättipäätä. Kun se ylälinja sieltä nousi, ja rupesi ryhtiä löytymään, oli aika siirtyä loppukäynteihin, joiden pituus ei päätä huimannut tällä kertaa. Eihän tamma ollut edes hikinen.

11.08.2015 estevalmennus, valmensi annika

Seuraavana päivänä jo tuttu tapaus käveli kentällä reippaasti, kun saavuin paikalle - tietenkin aamukahvini kanssa. Tamma oli suhteellisen reippaalla tuulella, ja tänään olikin sitten tarkoitus hypätä hieman. Kerroin, että tänään keskityttäisiin tekniikkaan sarjoilla, ja siksi kokosinkin kaksi kolmen esteen sarjaa ja pari yksittäistä pystyä verryttelyesteeksi. Myös pääty-ympyrälle laitoin pienen kavaletin, jota mentäisiin alkuverryttelynä ennen varsinaisia hyppyjä. Tonttu oli innoissaan, kun annoin luvan siirtyä raviin, ja se olikin melko hyvällä fiiliksellä kun se sai sitten juosta. Pyysin ratsastajaa hieman hidastamaan, jotta tamma ei näyttäisi lähinnä raa'alta ravurilta. Ensimmäisenä tultiin pääty-ympyrän kavalettia kumpaankin suuntaan ravissa, ja se näytti sujuvan ihan kohtuullisesti, vaikka hieman enemmän asetusta olisi voinut ehkä olla. No, mehän sitten ruvettiin ottamaan sitä pikku kavalettia laukassa, myös molempiin suuntiin ja meno näytti suhteellisen tasapainoiselta, ja hyväksyin suoritukset. Tultiin muutamaan otteeseen niitä paria yksittäistä pystyä, yksin ja erikseen ja kun saatiin niille hyviä, tasapainoisia hyppyjä, ruvettiin tulemaan ensimmäisen kerran sarjaa. Kolme estettä, väleihin kaksi laukka-askelta. Ensimmäisellä kerralla korkeus ei päätä huimannut, estekorkeus oli ehkä 60 senttimetriä, eli suorastaan säälittäviä pikkuhyppyjä. Tekniikka oli kuitenkin tärkeämpi kuin se estekorkeus, joten tällä lähdettiin liikkeelle. Taisi olla Tontulle hieman helppo homma, kun hypyt olivat ensimmäisestä lähtien oikein kivoja, ja myös ratsastaja pysyi menossa hyvin mukana. No, nostettiin 80 senttiin, ja nyt hypyt olivat jo hieman laiskan oloisia, ja se tietty terävyys hävisi kun korkeus nousi. Näinpä pyysin ratsastajalta, että pyytäisi Tonttua enemmän eteen, ja napauttaisi joka esteellä hieman vauhtia tammmaan, että varmasti mentiin yli. Pienellä ohjan tukemisella tamma tuli rohkeammin esteelle, ja hypyt paranivat. Otettiin vielä toiseen suuntaan. Saatiin niin kiva suoritus, että lopeteltiin siihen, vaikka olisi ollut vielä yksi tehtävä. Muttakun se meni niin hyvin!

03.09.2015 estevalmennus, valmensi Víva

Narri verrytteli kulonmustaa suomenhevostammaansa Tonttua sillä aikaa, kun minä rakensin kentälle 100cm korkuista rataa. Kun olin saanut koottua kentälle viisi estettä pieneksi radaksi, niin pyysin Narria hyppäämään harjoitusestettä pari kertaa. Tonttu eteni harjoitusesteellä hieman laiskasti, joten lopussaan jouduin tarjoamaan Narrille raippaa, kun Tontun takaset tuntui joka vaiheessa kolisevan puomeihin. Kun saatiin raippa kuvioihin, niin alkoi myös Tonttuun tulla enemmän liikettä. Ratsukon hypättyä harjoitusestettä vielä pari kertaa, niin suunnattiin nokat kohti rataa. Käytiin Narrin kanssa rata nopeasti läpi, jonka jälkeen kaksikko sai lähteä suorittamaan sitä. Alkuunsa Tonttu meinasi alkaa taas vetelehtimään kuin mato, mutta kun Narri muistutti Tonttua vauhdista hiukan raipalla, niin pysyi vauhti sopivan reippaana, jolloin menokin näytti oikein kivalta. Tosin välillä tuon tamman takaset tuntuivat kolahtelevan puomeihin radallakin, ja vauhti hyytyi välillä, mutta kun Narri muistutteli Tonttua aina raipalla, niin loppuradasta mentiinkin reippaasti jokaisen edessä olevan esteen yli. Muutoin kyllä kaksikko suoritti radan hienosti, ja ongelmitta. Keskustelin ja ohjeistin Narria hieman, jonka jälkeen hän sai lähteä hyppäämään Tontun kanssa rataa uudelleen. Tällä kertaa Narri ei kuitenkaan antanut Tontun hidastaa vauhtiaan, vaan kaksikko suoritti koko radan reippaasti. Valmennuksen päätteeksi jätin ratsukon loppuverryttelemään itsenäisesti kentälle. Tosiaan hyvinhän tuo Tonttu lopussaan meni, vaikka sen tuntuikin olevan koko valmennuksen ajan hiukan laiskalla päällä.

14.09.2015 kouluvalmennus, valmensi Víva

Tuttu ratsukko verrytteli itsenäisesti maneesissa, minun saapuessani sinne. Tervehdin Narria reippaasti ja pyysin häntä jatkamaan alkuverryttelyitä kaikessa rauhassa. Tottu ei vaikuttanut tällä kertaa kovin yhteistyökykyiseltä tapaukselta, sillä se nyki koko ajan ohjia, otti avut kuuroille korvilleen ja meni matomaisen laiskasti eteenpäin. Pyysin kuitenkin Narria ottamaan tamman kanssa ravia ja tekemään voltit maneesin jokaiseen kulmaan. Narrihan teki työtä käskettyä, mutta Tonttu taas vitkutteli asioiden kanssa paljonkin, jonka vuoksi ei kovin täydellisesti saanut tehtyä tehtäväänsä. Kun Tonttu saatiin joten kuten menemään tehtävä hyvin, niin päätin vaihtaa suoraa lennosta raviväistöihin. Tonttu ei jälleen kerran ollut tyytyväinen tehtävään ja mulkoili Narri mukamas vihaisen näköisenä. Pikku hiljaa se kuitenkin alkoi nöyrtymään Narrin tahtoon, jolloin tamma saatiin menemään raviväistöt hyvin. Päätettiin lopussaan lopettaa näinkin lyhyeksi jäänyt valmennus hyvään lopputulokseen.

21.09.2015 kouluvalmennus, valmensi Ciara VRL-12454

Tämän päivän ohjelmassa oli pitää yksi kouluvalmennus Susirajassa, joten aamulla pommiin nukuttuani ajelin Susirajaan valmentamaan Tonttua. Tapani mukaan olin myöhässä, ja autosta ulos astuessani näin kentällä kulomustan suomenhevostamman ratsastaja selässään. Kiiruhdin pikaisesti kentälle ja tervehdin ratsukkoa. Ratsastaja esittäytyi narriksi, ja lyhyen kuulumistenvaihdon jälkeen pääsimme aloittamaan valmennuksen. Narri oli jo ehtinyt lämmitellä Tonttua, joten aloitimme heti ravitehtävillä.
Ensimmäisenä tehtävänä oli ratsastaa toisessa päädyssä neliötä ja ottaa joka toiselle sivulle avo- ja joka toiselle sivulle sulkutaivutusta. Tonttu nojasi ratsastajan kättä vasten ja liikkui vähän laiskasti. Pyysin narria napauttamaan pohkeella, jotta tamma saataisiin teräväksi. Kädelle painaminenkin alkoi vähitellen helpottaa, ja Tonttu välillä taipuikin mukavasti. Suunnanvaihdon jälkeen teetin ratsukolla samaa tehtävää, mutta tällä kertaa ei tarvinnut tehdä montaakaan toistoa kun ratsukolla alkoi sujua hyvin.
Pyysin ratsukon koko uralle, sillä nyt harjoittelisimme vähän lisättyä käyntiä. Pitkille sivuille käyntiä piti lisätä, ja lyhyillä sivuilla tehdä laukkavoltti. Lisätty käynti sujui jotenkuten, ratsastaja sai käyttää kyllä kaiken energiansa siihen, että tamma liikkuisi kunnolla eteen. Laukannostossa Tonttu keksi pukittaa, mutta narrin näpäyttäessä raipalla loppui tamman pukittelu ja loput voltista sujuivat hyvin. Tehtävää jatkettiin kohta vielä vasempaankin kierrokseen, jossa Tonttu toimi vähän paremmin ja lisäsi käyntiä ihan kohtalaisesti.
Lopputunnista teimme vielä vastalaukkaharjoituksia sekä suoralla että kaarevalla uralla ja yllättäen Tonttu olikin siinä aika hyvä! Yhtään kertaa tamma ei nostanut myötälaukkaa eikä vaihtanut laukkaa kaarteessakaan kuin kerran. Valmennuksen lopuksi pyysin ratsukkoa loppuverryttelemään. Katselin tummaa tammaa ihailevasti, sillä se oli niin kaunis. Minäkin haluaisin tuollaisen!

12.03.2016 kouluvalmennus, valmensi Jenny R.

Kun lupauduin taas tulemaan viikonlopuksi valmentamaan Susirajalaisia, ei Kadetopian aka Tontun kanssa työskentely ollut aivan sitä mitä niiltä parilta päivältä odotin. Narri oli varoitellut minua Tontun kankeudesta, mutta jossakin mielen sopukoissa olin silti kuvitellut tamman olevan se tallin toimivin poni, jota kaikki ihailivat. On siis varmaan sanomattakin selvää, että siinä kyllä piti hetki koota ajatuksia, kun loin ensisilmäyksen narriin ja Tonttuun, jotka jo liikkuivat maneesissa. Kulomustassa tammassa ei ollut minkäänlaista ruutia ja se kulki eteenpäin jäykempänä kuin rautaputki.
Ratsukon lopetellessa alkuverryttelyjä ja henkisesti valmistautuessaan töihin, käskin ensitöikseni naista käyttämään terävämpiä apuja ja raippaa, kun ratsastajalla sellainen kädessä kerta oli ja normaalit pohjeavut eivät näyttäneet tuottavan tulosta.
Aloiteltiin työskentely ihan käynnissä ja tehtiin paljon pysähdyksiä sekä peruutuksia, jotta saataisiin tammalle takapäätä alle. Aluksi Tontun meno oli hyvin hidasta ja takkuilevaa, pysähdyksiin meni paljon aikaa ja liikkeelle lähtökin näytti olevan päänvaiva. Muistutin narria uudelleen avuista ja raipasta ja neidistä näytti löytyvän jokin uusi vaihde - ei vielä läheskään täydellinen, mutta parempi kuin aiemmin. Kun oltiin työskennelty huolellisesti käynnissä, ja saatiin tamma jotenkuten vertyneeksi myös molemmista kyljistä, ruvettiin vääntämään ravia.
Alkuun tehtiin ihan perus volttityöskentelyä, jotta saataisiin tamma taipumaan myös ravissa. Tehtiin myös pituushalkaisijalle ravista pysähdys ja ravi-siirtymisiä, jotka sujuivat kohtalaisen hyvin. Tonttu alkoi alkukankeuden jälkeen kuuntelemaan ratsastajansa apuja kiitettävästi, vaikka tamman eteenpäin ratsastaminen vaati narrilta edelleen paljon työtä. Viimein saimme kuitenkin ihan oppikirjamaisen pysähdyksen ja valmentaja oli tyytyväinen.
Valmennuksen loppuun pyysin ratsukkoa tekemään vielä muutamia pääty-ympyröitä ravissa. Tamma taipui ihan nätisti, vaikka pientä kankeutta oli vielä huomattavissa. Kaiken kaikkiaan mukiin menevä valmennus, vaikka Tontun kanssa työskentely ei ollut helpoimmasta päästä. Kehuin narria hyvästä, sisukkaasta työstä ja jätin ratsukon tekemään loppuverryttelyjä.

13.03.2016 estevalmennus, valmensi Jenny R.

Toisen valmennuspäivän ensimmäinen ratsukko oli jo eiliseltä tuttu parivaljakko narri ja Kadetopia aka Tonttu. Eilisestä poiketen tänään tamman kanssa oli kuitenkin vuorossa estevalmennus. Narri ja Tonttu olivat jo valmiina maneesissa, kun saavuin paikalle höyryävän kahvikupposen kanssa. Aloitimme valmennuksen hieman pienemmillä esteillä, suurin piirtein 50-60 cm korkuisilla. Tonttu oli ensimmäisillä kierroksilla todella laiska ja jäykkä ja ratsastaja saikin kovalla teolla ratsastaa tammaa aktiivisesti eteenpäin. Alkuverryttelyssä meillä oli kaksi estettä, jotka molemmat tulivat pari kertaa kolistellen alas. Pakko myöntää, että valmentajallakin tuli hiki pelkästään siitä, kun katseli ratsastajan yrityksiä saada hevonen esteiden yli. Huomasin kuitenkin, että pikkuhiljaa Tonttu alkoi kuunnella ja löytää itsestään suurempaa vaihdetta, jolloin hypytkin sujuivat koko ajan paremmin. Hypyt eivät kuitenkaan olleet puhtaita ja neuvoin ratsastajaa kertomaan tarkemmin tammalle hyppyjen tapahtumat. Kun hypyt alkoivat näyttää kohtuullisilta, nostin puomit aina 100 cm asti. Tonttu lähti estettä kohti yllättävänkin reippaassa laukassa ja olin jo aivan varma, että molemmat, niin ratsastaja kuin hevonenkin, ylittäisivät esteen puhtaasti.
Toisin kuitenkin kävi. Ainoastaan ratsastaja lensi kauniissa kaaressa esteen yli, kun Tonttu jäi pällistelemään esteen toiselle puolelle. No, narri takaisin selkään ja uudestaan yrittämään. Tällä kertaa paha valmentaja juoksi hieman perässä maiskuttaen, jotta tammalla olisi enemmän vauhtia matkassa. Este ylittyikin huomattavasti paremmin. Tonttu saikin kiitokseksi roimat taputukset ja tehtävän hypätä vielä korkeampaa estettä. Tamman vetristyttyä kunnolla, esteet alkoivat sujua hyvin.

Lue päiväkirjaa