22.03.2017 Made löytyi omasta tarhastaan kuolleena, ilmeisesti sen sydän oli pettänyt. Hyvästi jää, rakas musta kiirekaviomme.

Kadetar VH14-018-0588

Nimi	Kadetar "Made"	Kasvattaja	Susiraja, Suomi
Rotu, sukupuoli	suomenhevonen, tamma	Omistaja	Susiraja (VRL-06046 ja VRL-12701)
Säkäkorkeus, väri	154cm, musta	Meriitit	Ch, YLA1, KTK-II, SLA-I*, ERJ-I
Syntynyt, ikääntyminen	s. 07.04.2014, 19v satunnainen (3v 20.04.2014)	Painotuslaji, koulutustaso	esteratsastus he B / 100cm / 80cm

15.04.2014 Suomenhevosvarsojen arvioinnista Made sai palkinnon SV-I! Olemme todella ylpeitä tammasta, vaikka käytöskoe ei nyt ihan nappiin mennytkään.

10.12.2014 järjestetty suomenhevostammojen ktk-tilaisuus sai meidät repeämään riemusta. Made, meidän oma pöljäkkeemme, sai tasan 70p., mikä tarkoitti KTK-II-palkintoa! Härreguud.

Joulukuussa 2014 Mateelle myönnettiin Champion -arvonimi näyttelymenestyksenä perusteella.

30.11.2015 kultimurumme sai uuden sulan hattuunsa; ERJ-I -palkinto komeilla pisteillä 108,5 p.!

30.12.2016 musta murusemme sai YLA-tuomaristolta 101 pistettä ja YLA1 -palkinnon - huikea lopetus vuodelle!

20.02.2017 mahtava, ihana, hienoista hienoin Mateemme kävi nappaamassa 107 pistettä SLA-tuomareilta. Tämä tarkoitti palkintoa SLA-I* eli se kaikkein kirkkain, upein ja mahtavin! Emme voisi olla tyytyväisempiä tamman laatisrundin päätökseen!

Kuvaaja ei halua nimeään mainittavan.

Luonnekuvaus

Madetta olisi pitänyt miettiä kahteen kertaan. Hipillä ja Katiskalla on taipumusta periyttää hivenen... eloisaa luonnetta, joten ei ole mikään ihme, ettei Madekaan ole hevonen rauhallisimmasta päästä. Itse asiassa tammalla on niin jumalaton kiire, ettei se aina malta ruokaansakaan nielaista; useammankin kerran hevosen suusta tipahtaa kourallinen kauroja, kun Mateelle alkaa laittaa kuolaimia suuhun.
Ei riitä, että Mateella on koko ajan meno päällä eikä se kerkeä keskittyä, ehei, kirsikkana kakun päälle tulee tamman pohjaton typeryys. Kuten emänsä kohdalla myöskään Mateen tapauksessa (hyppy)kapasiteetti ei kohtaa aivokapasiteettia. Hevonen itse ei tunnu tästä kärsivän vaan mennä porskuttaa iloisesti eteenpäin tajuamatta lainkaan, että rekan alle voi kuolla tai muuta vastaavaa.

Hoidokkina siitä kiireisimmästä päästä, tamma on koko ajan hyörimässä ja pyörimässä joka suuntaan. Hoitajaa ei yhtään lohduta se, ettei Madetta voi sitoa kiinni, sillä pyöriessään tamma menisi kuitenkin kuristamaan itsensä tai keksisi saada vetopaniikkikohtauksen, vaikkei oikeasti vetopaniikkielikko - ainakaan vielä - olekaan. Harjaaminen ja varustaminen tulee hoitaa ripeästi, samaten kaikki muukin, Made ei kauaa malta seisoskella. Pesarilla tamma saattaa pysyä, jos se saa jyrsiä pesusieniä, shampoopulloja, hikiviiloja ja vähän kaikkea muutakin, mitä se ei saa; Made oppii näykkimisen ja muut pahat tavat salamannopeasti, vaikka muuten ei tunnu oppivan mitään. Eläinlääkäri ja kengittäjä pudistelevat kerta toisensa jälkeen päitään Mateen kanssa, tamma pitää rauhoittaa joka ikinen kerta, että sille saa tehtyä mitään.
Taluttaessa kannattaa kulkea (puoli)juoksua, Made ei kävele vaikka sitä miten raipan ja kuolainten avustuksella komentaisi. Huomatessaan jotain jännää tamma saattaa lähteä kiskomaan ja jyräämään, kun haluaa mennä tekemään tuttavuutta jännyyden kanssa. Jämäkkyydestä ei ole niin mitään iloa Mateen kanssa, tamma on autuaan kuuro komentamiselle. Lastaaminen sentään sujuu, kunhan tajuaa väistää ramppia hyvin reippaasti kulkevaa hevosta. Made ei stressaa matkustamista, ja vaikka tamma itse onkin seurankipeä, se on parasta kuljettaa yksin; muut hevoset eivät siedä Madetta ja hermostuvat pikkutamman läsnäolosta.

Mateen ratsastukselliset ominaisuudet jaksavat lähinnä itkettää ja kerran toisensa sitä manaa, ettei tästä hevosesta ole oikeastaan muuta iloa kuin leivän päällä. Leivän päälle tamma ei ole vieläkään päätynyt, joten itku jatkuu. Suomenhevonen on paha, paha yhdistelmä uteliaisuutta, työnintoa, järkyttävää typeryyttä ja liikaa vauhtia. Made haluaisi hirvittävästi olla mieliksi ja tehdä kuten pyydetään, se rakastaa työntekoa, mutta ei ehdi keskittyä siihen kun kaikki muukin on niin hirveän kivaa ja jännää. Tamma säntäilee kentällä päädystä toiseen milloin nuuskimassa kaverin jättämää kakkakasaa, milloin sitä kiinnostaa tarhassa tapahtuvan hevosen siirtyminen heinäkasalta vesisangolle ja milloin se on muuten vain niin tyhmä, että pyörii ympyrää kun haluaa nähdä koko maailman yhtä aikaa. Sen kanssa pitää käyttää aina ronskeja apuja, jos haluaa, että tamma ylipäätään huomaa ratsastajan tekevän jotain. Apuja Made muistaa noudattaa yleensä sellaisen puolen sekuntia ennen kuin näkee taas jotain pohjattoman jännää ja on pää viidentenä koipena juoksemassa tutkiskelemaan sitä.
Ainakin estehevosen lahjoja löytyy, Made nimittäin hyppää ihan kaiken vastaantulevan vähääkään estettä muistuttavan, oli se sitten tuulen kentälle tuoma risu tai aidantolpan varjo. Ponnua takaosasta löytyy vaikka muille jakaa, tammaa on irtohypytetty 140cm esteillä, joskin mitä korkeammalle mennään, sen pahemmaksi hyppytyyli muuttuu. Metrin radat sujuvat vain vaivoin lähinnä siksi, ettei Made osaa keskittyä itse rataan vaan pelkkiin yksittäisiin hyppyihin. Se on putkiaivo parhaimmillaan, eikä sen päähän mahdu että esteen jälkeen tulee seuraava. Hetkessä eläjää ei ole nähnyt, ennen kuin on nähnyt tamman hyppäämässä. Metrissä Mateen hyppytyyli on vielä oikein hyvä, se avaa takaa ja käyttää selkäänsä. Siitä, mitä ennen estettä ja sen jälkeen tapahtuu, ei puhuta.

Samoin kuin tamman emän kohdalla, aika moni kyselee epätoivoisena "miksi Made on taas ilmoitettu kisoihin?!" Se meinaa olla meillekin mysteeri, sillä kisapaikoilla tamman häkkyräväkkyräisyys, energisyys, uteliaisuus ja kaikki huonot ominaisuudet oikein korostuvat. Kisapaikalla on sille liikaa elämää tutkittavaksi eikä se ehdi keskittyä sitäkään vähää kuin kotona. Verkka-alueelta, käsihevospuolelta, radalta tai tallialueelta kuuluva "nyt PERKELEEN KAAKKI!" on aika yleinen, kun Made on erehdytty viemään kisoihin. Tulosta syntyy kuitenkin aina silloin tällöin jollain ilveellä, sillä tammalla on harvemmin taipumusta tiputella puomeja ja sen pinkomisella rata on vieläpä nopea. Jos esteet vain on hypätty oikeassa järjestyksessä. Jos se ei ole tiputtanut ratsastajaansa keskelle kenttää. Jos se ei ole hypännyt radalta pois.
Mateen kanssa matkassa on monta muuttujaa, mutta kyllä sen kanssa silloin tällöin syntyy tulosta.

Sukutaulu

i. Hiisirikko ✝ YLA1, SLA-I, KTK-III, KRJ-II, ERJ-I, KERJ-II sph, hpvkk, 143cm	ii. Lainrikkuri evm, sph, vkk, 141cm	iii. Riisihiekkeri evm, sph, vkk, 143cm
		iie. Ehdonalaisvalvoja evm, sph, rt, 144cm
	ie. Huithapeli evm, sph, hprn, 145cm	iei. Husseliini evm, sph, vrt, 146cm
		iee. Happoradio evm, sph, hprn, 144cm
e. Katiska eli Katiska ✝ YLA2, SLA-I*, ERJ-I sh, klm, 160cm	ei. Hauki Verkossa evm, sh, rnpäis, 163cm	eii. Matikkamies evm, sh, mpäis, 165cm
		eie. Pilkkijän Sankaritar evm, sh, hprn, 165cm
	ee. Eliminääri evm, sh, klm, 155cm	eei. Sutenöörikööri evm, sh, sysrt, 158cm
		eee. Elintoimintolakko evm, sh, mkm, 161cm

Jälkeläiset

s. 06.01.2015 sh-o. Kuningas Made, i. Koistilan Maitoparta, om. Jenny (VRL-12948)
s. 13.01.2015 sh-t. Kadetopia, i. Säkkikuvitelma, om. Susiraja
s. 06.05.2015 sh-o. Lahtari, i. Vaniman Pyöveli, om. narri (VRL-06046)

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Valmennukset

24.05.2014 Estevalmennus, valmensi rebely

Made odotti minua kentällä ratsastajansa kanssa. Olimme päättäneet harjoitella tuleviin estekisoihin, eikä tammalta puuttunut intoa. Se ravaili tyytyväisenä ympäri kenttää jo ennen harjoitusten alkua ja tutkaili sivusilmällä esteitä, jotka olin koonnut kentälle. Pyysin ratsastajaa hyppäämään pari estettä, jotta näkisin, miten tamma käyttäytyy. Made hyppäsi reippaasti yli esteiden korkeuden, mutta laskeutui alas hieman tömpsätäen. Kehotin ratsastajaa ajamaan tammaa eteenpäin jokaisen esteen jälkeen ja tästäkös Made innostui. Se lähti laukkaamaan täyttä vauhtia esteen jälkeen, eikä ratsastaja saanut tammaa pysäytettyä pidätteistä huolimatta. Minä lähdin juoksemaan tamman perään ja yritin saada sen ohjista kiinni. Made laukkasi minkä kerkesi ja huomasi eteen tulleensa aidan, jonka se ylitti helposti. Onneksi ratsastaja sai käännettyä tamman kenttää ympäröivälle uralle ja pian Mateen innostus rupesi hiipumaan. Sekä tamma, että ratsastaja olivat hiestä märkiä, joten päätimme jatkaa harjoituksia joku toinen päivä.

28.05.2014 Estevalmennus, valmensi Pinja K.

Alkuun tamma ei tahtonut oikein keskittyä. Sitä kiinnosti lähinnä ratsastus kentän ulkopuolella olevat hevoset. Jotta ratsu saataisiin keskittymään tehtiin alussa hieman sisääntaivutuksia, jotta ulospäin kyttääminen loppuisi. Kun Madetta saatiin jotenkin kuulolle aloitettiin pikainen lämmittely laukassa. Laukka yritettiin saada toimivaksi tehden voltteja, lisäyksiä ja vähennyksiä. Tämän enempää ei sileällä käytetty aikaa. Lissu kertoi, että Made hyppää ns. yksi este kerrallaan. Siispä tänään treenissä oli jumppasarja. Jumppasarjassa oli Kavaletti - 4 laukka-askelta - ristikko - 3 laukka-askelta- Pysty - 2 laukka-askelta - okseri. Made kuumui jo kavaletille lähestyessä niin, että paikat menivät jo siinä kohtaa täysin uusiksi. Lissu käänsi kavaletin ja ristikon välissä fiksusti voltille. Kehotin Lissua ns. huijaamaan Madetta. Kun tamma kuumuisi jumppasarjaa lähestyessä, kääntäisi hän voltille ja voisi vaihtaa suuntaa ja lähestyä toisesta suunnasta. Alku näytti hyvältä, mutta Pystyn ja okserin välissä tuli ongelmia. Ratsukko onnistui sähläämään paikkansa liian lähelle okseria mistä seurasi hyvinkin eriskummallinen hyppy tai voiko tuots hypyksi ssanoa. Lähinnä laskeutuminen esteen päälle. Onneksi kummallekkaan ei käynyt mitään ja molemmat pystyivät jatkamaan. Kehotin Lissua myötäämään vähemmän, jotta tuntuma pysyisi koko hypyn ajan ja Lissu olisi valmis pidättämään heti esteen jälkeen ja tämän jälkeen antamaan toisella askeleella merkin hyppäämisestä, jotta Made tajuaa nostaa jalkojaan. Tämäm kerta onnistui melko hyvin,vaikkei tahti pysynytkaan ihan tasaisena. Made tuntui olevan aika puhki, joten päätimme loppuverkata ja lopettää hyvin mielin.

07.06.2014 Estevalmennus, valmensi yaren

"Perkeleen Lissu, älä anna sen touhuta omiaan! Ratsasta sitä hyvä nainen, ratsasta!" ei ollut taas kertaalleen mikään yllätys, että olin karjumassa Susirajan kentällä äänihuulet äärirajoilla. Viimeiset puoli tuntia olivat olleet sitä luokkaa, että Lissu oli ollut tipahtaa lähes joka kerta, kun Made oli esteen jälkeen laskeutunut maahan ja lähtenyt pöhkönä kaahottamaan milloin itään ja milloin länteen. Tällä hevosella ei tuntunut olevaan mitään tietoa siitä, mitä se siellä kentällä loppuen lopuksi teki, kunhan vain hyppäsi aina esteen kerrallaan ja oli tyytyväinen siihen. En minä voinut Lissua tietenkään tästä syyttää, hän teki parhaansa ja enemmänkin, mutta olihan tuo aasi saatava hallintaan, jotta sen lahjoille olisi tullut parempaakin käyttöä. Ihmettelin ihan oikeasti, miten tällä oltiin voitu joskus sijoittuakin kilparadoilla, mutta samalla mietin myös sitä, minkälainen näky se on ollut parhaimmillaankin. Juuri nyt ratsukko lähestyi parasta aikaa ihan normaalia, metrin korkuista pystyä, ilman minkäänlaisia outouksia, mutta silti Mateen piti tehdä ihmeellinen pomppu sen yli ja en kyllä osaa näin jälkikäteen sanoa, mikä jalka sillä oli loppuen lopuksi esteen jälkeen ensimmäisenä maassa. Minun alkoi käymään jo sääliksi Lissua ja yritin parhaani mukaan antaa hänelle neuvoja, joilla hän saisi tamman toimimaan paremmin. Suu viiruna hän kokeili kerta toisensa jälkeen hypätä esteiden yli ja käytti pohkeita ja apuja niin hyvin hyväkseen kuin ikinä pystyi. Made ei vain tuntunut siltikään ottavan neuvosta vaaria ja liihottu aina vähän jokaiseen suuntaan. Koska homma ei tuntunut etenevän, käskytin Lissun umpihulluine hevosineen sarjalle ja laskin puomeja melkein maan tasalle. Halusin kokeilla sitä, miten homma lähtisi sujumaan, jos Lissun ei tarvitsisi niin paljon keskittyä itse hyppyyn, vaan hän voisi ohjata Mateen juuri sinne, minne halusi. Tämä osoittautuikin ihan toimivaksi ratkaisuksi, sillä Madekin tuntui keskittyvän hiukan paremmin nostellessaan koipiaan puomien yli. Pienen noston jälkeen ratsukon oli otettava taas hypyt mukaan päästäkseen esteiden yli. Taas alkoi Mateen keskittymisvaikeudet, mutta Lissu sai sen kuitenkin suoristettua hyvin esteen jälkeen sarjan toiselle osalle. Kaipa sitä jotain edistystä oli tapahtunut, ainakin Lissun kunto oli noussut taas ropisten moisen hikitreenin jälkeen!

14.06.2014 Estevalmennus, valmensi Dora

"No voi jeesus, kokeilehan uudestaan..", huokasin Lissulle kun Made kielsi jo neljännen kerran kaksoissarjan toiselle esteelle. Tammalla oli vauhti hanskassa, hyppy sujui hyvin mutta se ei vain millään kerennyt mukaan seuraavaan hyppyyn. Hevosen päähän ei vain tuntunut mahtuvan, että sen pitäisi hypätä heti suoraan uusi este vaan tamma jäi norkoilemaan ja kieltäytyi esteelle. Sarjan toista osaa se tuntui tuijottavankin ihmeissään, kuin olisi miettinyt, että 'ööö mikäs tää tässä on ja pitäskö tää muka hypätä'? Sarjaa kokeiltiin vielä uudelleen ja nyt Made hyppäsi, mutta aivan liian läheltä estettä ja veikin mukanaan ylimmät puomit, melkein kompastuen alastulossa. Pudistelin päätäni ja pyysin ratsukkoa ravailemaan uralla sen aikaa, kun laittaisin puomit kuntoon ja rakentaisin pari muuta estettä. Väsäsinkin ratsukolle kaksi pystyä, joiden väliin mahtui kaksi laukka-askelta. Neuvoin Lissua ratsastamaan ne ja jo hyvissä ajoin valmistamaan Madetta uuteen hyppyyn. Tamma hyppäsi reippaasti ja pyysin ratsukkoa hyppäämään vielä pari kertaa. "Hienostihan se menee, ei toi tamma nyt ihan täysi pösilö taida ollakaan.", naureskelin ja pyysin Lissua taas tepsuttelemaan hetki uralla ja menemään kentän toisessa päässä olevia laukkapuomeja, kun siirtelin hiukan pystyjä. Nyt niiden väliin ei enää mahtunut kuin yksi laukka-askel. Ratsukko ylitti pystyt melkein leikiten ja Madekin näytti siltä että olisi pitänyt niin minua kuin ratsastajaansakin pilkkanaan. "Hehee idiootit luuli etten osaa hypätä kahta estettä putkeen!", se olisi varmasti röhöttänyt jos vain olisi osannut puhua tai siltä ainakin tuntui. Laitoin Lissun kuitenkin hyppäämään pystyt vielä pari kertaa ennen kuin annoin hänen kokeilla kaksoissarjaa uudestaan. Made epäröi toisen hypyn kanssa, mutta hyppäsipä kuitenkin. Sarja toistettiin pariin otteeseen ja mitään ongelmaa ei sen kanssa enää tullut.

10.09.2014 Estevalmennus, valmensi Lea M.

Voisin sanoa nauravani huomatessani tämän pienen suomenhevosen suhahtavan kentälle. Olin kuullut sen olevan hieman mahdoton, ja nyt ymmärsin mistä Lissu puhui. Kun Lissu oli päässyt Mateen selkään, se oli jo menossa katsomaan jotain. "Voitte aloittaa itsenäiset alkuverryttelyt!", huusin. Olimme tulleet ulkokentälle, jossa tuuli hieman. Lissu vastasi jotain ja lähti menemään uralla käyntiä. Kun jonkinnäiköiset voltit ja lämmittelykäynnit sekä -ravit olivat suoritettu, kokosin kentälle kolme 80cm korkeaa estettä. Ensimmäinen oli ristikko, takana olevat olivat pystyjä. Pyysin heitä koittamaan. Se oli sekasotku. Ensimmäisen Made huomasi ja hyppäsi oikein nätisti, mutta seuraava menikin sitten täysin ohi. Made huomasi jonkinnäköisen muovinpalan pyörivän kentän toisella laidalla ja suhaisi sinne. Ei siinä sitten mitään, vähän tiukkoja käännöksiä ja täyttä vauhtia - Lissu pysyi selässä koko ajan. "Yritetään uudestaan!", huikkasin. Toisella kertaa päästiin kaikkien kolmen esteen yli aika lailla puhtaasti. Mutta taas sarjan jälkeen Made oli jo kääntynyt ympäri ja pinkoi uralle. Huokaisin. Ehkä voisimme lopettaa tältä kertaa.

25.10.2014 Estevalmennus, valmensi Víva

narri saapui maneesiin kauniin suomenhevostammansa Mateen kanssa. Narri alkoikin verryttelemään ratsuaan itsenäisesti, minun seuratessa ratsukon menoa tarkkaavaisesti. narri muun muassa taivutteli Madetta ravissa ja tamma taipui hyvin kumpaakin suuntaan. Vielä verryttelyiden lopuksi narri otti Mateen kanssa hieman siirtymisiä, jonka jälkeen oli aika alkaa hyppäämään verryttelyestettä, joka oli korkeudeltaan 80cm. Made lähestyi verkkaestettä reippaasti, mutta tasaisesti. Esteen hyppäämisessä ei tullut pienintäkään ongelmaa, joten nostin esteen suoraan 100cm. Siitä huolimatta Made meni esteen yli varmasti. Päätinkin pystyttää kolme muuta estettä maneesiin. Tällä kertaa ratsukko pääsi hyppäämään pysty-pysty-okseri-pysty sarjaa. Alkuun Mateella kolahteli okserin kohdalla takaset puomeihin, mutta parin hyppy kerran jälkeen mentiin sarja hyvin, eikä kolahduksia enää kuulunut. Päästin ratsukon menevään sarjan vielä pari kertaa uudelleen, jolloin lisäsin viimeisen pystyn perään vielä toisen pystyn. Esteen lisäys ei tuottanut yhtään vaikeuksia vaan ratsukko suoritti sarjan ongelmitta. Kun tajusin katsoa kelloa, oli aika lopetella valmennus. Niinpä jätin Narrin loppuverryttelemään maneesiin Maden kanssa.

11.02.2015 Estevalmennus, valmensi Hessi

Ratsukko suoritti jo alkulämmittelyä maneesissa, kun saavuin puolijuoksua paikalle ja aloin kasata samalla esteitä selittäen samalle ratsastajalle, mitä tällä estevalmennustunnilla tehtäisiin. Koska olin kuullut Mateen olevan vauhdikas esteillä, päätin valmennuksessa keskityttävän enemmän vauhdin säätelyyn kuin esteiden kokoon. Heti valmennuksen alussa kävikin selväksi, että tamman keskittyminen oli täysi nolla: sen pää kääntyili puomeista ja tolpista minuun, kunnes se huomasi peilin ja ryhtyi pällistelemään itseään kuin ei olisi ennen peiliä nähnyt. Sen takia ohjasin ratsastajan tekemään sisään taivutuksia ja temmon vaihteluita ennen esteiden hyppäämisen aloittamista.

Alkuverryttelyn jälkeen otettiin puomitehtäviä ravissa. Maneesin toisella sivulla oli laukkaväleillä puomijono, joiden toinen pää oli vuorotellen korkeammalla. Made oli selvästi vireä ja yritti siirtyä laukkaan puomijonon keskellä. Kun puomit nostettiin esteiksi ja tultiin laukassa, Made yritti rynniä esteille. Koska Mateella oli vauhti päällä ja kova kiire, tamman kanssa tehtiin pysähdysharjoituksia. Ennen jokaista tehtävää otettiin pysähdys, jos Made oli tykittämässä esteelle, samoin kuin hypyn jälkeen. Aluksi Made kovasti vastusteli pysähtymisiä, mutta sinnikkäiden toistojen avulla tamma alkoi rauhoittua ja kuunnella ratsastajaa.

Puomiesteiden jälkeen hypättiin jonkin verran pystyestettä, kunnes siirryttiin hyppäämään in-and-out-sarjaa, ”innaria”. Aluksi hypättiin vain kahden esteen innaria, mutta siihen lisättiin vielä kolmas este, kun Made hyppäsi niin hyvin ja malttoi odottaa jokaiselle esteelle. Kolmen esteen innarin kanssa oli ongelmia, kun Made tuli jälleen liian vauhdilla eikä keskittynyt tehtävään, jolloin sarjan kanssa jouduttiin pidemmän aikaan työskentelemään. Lopuksi hypättiin vielä seitsemän esteen rataa, johon kuului kaksi pystyestettä, kaksoissarja ja kolmen esteen innari. Ensimmäisellä kerralla Made tuli niin vauhdikkaasti pystyesteen jälkeen innariin, että kahdesta esteestä ensimmäisestä tippui ylin puomi. Rata otettiin toisen kerran niin, että pystyesteen jälkeen tehtiin ympyrä ennen innaria, jolloin Made onnistui suoriutumaan innarista ja koko radasta ilman pudotuksia. Onnistuneeseen suoritukseen oli hyvä päättää valmennus etenkin. Jätin ratsukon suorittamaan loppuverryttelyn itsenäisesti.

Lue päiväkirjaa