Hautavalkea VH17-018-2186

NimiHautavalkea "Hai" KasvattajaSusiraja, Suomi
Rotu, sukupuolisuomenhevonen, ori OmistajaSusiraja (VRL-06046 ja VRL-12701)
Säkäkorkeus, väri160cm, tummanpunaruunikko MeriititCh, KTK-II
Syntynyt,
ikääntyminen
s. 10.12.2017, 12v
satunnainen (3v 31.12.2017)
Painotuslaji,
koulutustaso
kenttäratsastus
he A / 110cm / 100cm / CIC1

20.01.2018 haikalasemme kirjattiin R-suunnalle pisterivillä 19 + 19 + 18 + 19 = 75p. KTK-II!

03.06.2018 komistuksellemme myönnettiin Championin arvonimi.

VSR Rotunäyttelyt II-palk. (tuom. alaera)


© kuvaajat eivät halua nimiään mainittavan

Luonnekuvaus

Haikalaisemme osaa käyttäytyä, erittäin hyvin vieläpä. Ja yleensä käyttäytyykin. Susirajalaisille turhankin yleinen ’mutta’-lause tulee ratsastettavuuden kohdalla; ruunikko on kamalan vieraskorea, uusilla ihmisillä aina täydellisesti toimiva ihanuus, kun taas tuttuja ihmisiä testataan eikä ori epäröi kiukutella sille päälle sattuessaan. Ensimmäistä kertaa selkään nouseva ihminen voi ratsastaa juuri niin huonosti kuin tykkää, eikä Hai korvaansa lotkauta, mutta auta armias jos joku orin vakiratsastajista jää hetkeksi suuhun kiinni!
Siitä huolimatta; tämä hevonen on niin hieno, että välillä pahaa tekee. Tämä toki saattaa olla kasvattajatätien ruusunpunaisten lasien läpi katsottu mielipide, mutta onhan tämä nyt komea ja osaava!

Hoidettaessa Hai käyttäytyy aina moitteettomasti. Joko ruunikkomme on todellinen herrasmies, tai sitten sitä ei yksinkertaisesti kiinnosta, onko tänään ohjelmassa pelkkää harjailua, loimitus, klippausta tai mitä näitä nyt onkaan. Niin tai näin, ori seisoo paikoillaan kuin tatti, teki hoitaja mitä tahansa. Ihan pikkulapsista tai hevosia arastelevista ihmisistä Hai ei välitä, joskin sekin näkyy lähinnä nyrpeänä ilmeenä; Hailla ei ole tarvetta uhitella ihmiselle.
Koska kuivan maan kalaamme ei juurikaan kiinnosta tai haittaa mikään, mitä sille tehdään, ori on äärettömän hyvä käsitellä. Rauhallinen, järkevä hevonen, joka kohtaa uudet asiat rohkeasti ilman mitään slaageja tai ahdistuksen häivähdystäkään. Uhmaiän pikkukiukkuja ja kyseenalaistamisia lukuun ottamatta Hai on ollut, ja on edelleen, harvinaisen helppo, asiallinen työskentelykaveri, piti ori sitten pestä, letittää, kengittää, hieroa.. Kaikki käy, ja jos ori nyt ei jostain suuremmin pidä (esimerkiksi silmätipat ovat aivan hanurista t. Hai), se ilmaisee inhonsa nyrpeällä ilmeellä. Ei mitään muuta. Kaulan ja lapojen rapsuttelu sekä suoraan letkusta juominen ovat Haille arjen kivoja luksushetkiä, joista herra ei yksinkertaisesti saa tarpeekseen.
Talutettaessa ruunikko kulkee vierellä taluttajansa tahtia käyttäytyen juuri niin siivosti kuin hevosen kuuluukin. Muita hevosia nähdessään Hai ilmoittaa kerran olevansa paikalla, mutta muutoin ori ei pidä melua itsestään. Niinä harvoina kertoina, kun Hai on jotakin säikähtänyt, se on säpsähtänyt ja ottanut pari kiireisempää askelta rauhoittuen sitten odottamaan taluttajaltansa lisäohjeita. Sen ainoan kerran, kun ori on päässyt taluttajaltaan vahingossa irti, Hai jäi parin metrin päähän ihmettelemään, minnes se ihminen nyt jäikään.

Iloksemme uljaasta mustajouhestamme kasvoi vanhempiensa kaltainen CIC1-tason kenttäpeli. Koulupuolella helppo A -tasoinen Hai liikkuu todella näyttävin, ilmavin askelin, joiden yliastunta, tahti, suoruus ja niin edelleen ovat enemmän kuin kohdallaan. Pienellä laitolla orista voisi hyvinkin olla vaativa B -tasolle, emme vain ole nähneet jatkokoulutusta järin tarpeellisena. Rataesteitä ori hyppää 110cm radat mennen tullen, maastoesteillä ruunikko hyppää metriä.
Hailla on hyvä eteenpäinpyrkimys, ja se selkeästi nauttii työnteosta. Orissa on kuitenkin vähän turhan iso valuvika; se on todella, todella tarkka avuista, suorastaan turhantarkka nipottaja. Paitsi, jos selässä on uusi ihminen tai joku puolituttu, joka käy joskus ja jouluna selässä. Tämä hevonen on vieraskoreuden perikuva, suomenhevonen, joka toimii uusilla ihmisillä kuin ajatus, osasivat nämä uudet kuskit ratsastaa tai eivät. Tutuille ihmisille Hai sitten kiukuttaa, mikäli sitä sattuu kiukuttamaan, protestoi heti, jos avut eivät olekaan ihan priimaa ja niin edelleen. Jos ei muuta, niin tämä hevonen opettaa vakituiset kuskinsa ratsastamaan!

Kunhan apujen käyttö, ratsastajan tasapaino ja muut palikat ovat kohdillaan (eikä herralla ole kiukkupäivää), kalasemme toimii kuin unelma. Eteenpäinpyrkivä, työteliäs hevonen antaa itsestään aina 110%, tekee parhaansa ja pyrkii miellyttämään. Kiukkupäivinä Hai sitten onkin se uhmaikäinen lapsi, joka vänkää vastaan ihan vastaanvänkäämisen riemusta.
Kolmesta todella hyvästä askellajista laukka on paras, kaunein ja Haille helpoin, ja laukkatehtävät ovatkin orille ne helpoimmat. Taivutuksissa ja asetuksissa sekä pohkeenväistössä Hai sortuu todella helposti liioitteluun, minkä lisäksi ruunikko vetää todella herkästi herneen nenäänsä, jos sen tekemisiä lähdetään korjaamaan. Hai kun on sitä mieltä, että ihminen on väärässä, hän ei. Orin kanssa joutuu olemaan todella jämäkkä sekä hyvin hienotunteinen samaan aikaan.
Hyppääminen sujuu ongelmitta. Hailla on hyvä tekniikka (jalat nousevat nopeasti ja tarpeeksi ylös, ponnistus on nopea ja lähtee mistä pitää, kaulan ja selän käyttö OK, hyppy pyöreä ja nopea), se on nopea, ketterä ja varmajalkainen hevonen, joka ei turhaan kyttää tai kieltele. Sen verran esteälyä Hailla on, että se kieltää, jos lähestyminen on aivan toivoton. Ihan tiukimpiin kurveihin tai ponimaisen lyhyisiin lähestymiseen kylmäverihai ei taivu, mutta kokoonsa ja rotuunsa nähden ruunikko on melko näppärä peli. Hieman huvittavaa kyllä yksittäiset pystyt ovat Haille yleensä ne puominpudotuspaikat, jos ori koluuttelee puomeja, kun taas pituusesteillä herra liihottelee yli kuin mikäkin olympiaratsu. Maastoesteillä vesiesteet ovat tietenkin parasta ikinä, mutta erilaiset porrastetut mäet, tarkkuusesteet ja kaikki vähänkään haastavampi saa ruunikon silmät kirkastumaan.
Yksin, kaksin, isossa porukassa toimiva Hai on toiminut meillä nuorempien hevosten letkanvetäjä ensimaastoilla. Tasaisen varma, hyvähermoinen ori ei juuri maastokaverien mahdollisista pöllöilyistä välitä. Hyväliikkeinen, peltolaukoissa lähes lyömätön Hai onkin monen susirajalaisen suosikkimaastohevonen.

Lastaus sujuu aina ongelmitta. Kerran, Hai ensimmäisen uhmaiän aikana, ori piti vetää liinoilla rekkaan, minkä jälkeen kaikki lastauskiukuttelun ajattelemisetkin loppuivat kuin seinään. Ruunikko astelee jokaiseen kuljetusvälineeseen reippaasti ja epäröimättä, eikä matkan aikana pidä melua itsestään tai juurikaan stressaa. Laivakuljetuksista Hai ei oikein välitä, niiden aikana ori menettää herkästi ruoka- ja juomahalunsa. Niin kauan, kuin pysytään kuivalla maalla, ori matkustaa suorastaan satumaisen hyvin.
Kisapaikoilla ori käyttäytyy yhtä järkevästi kuin kotonakin, sen puolesta mitään ongelmia ei ole. Verkassa ja radalla ratsastaja huomaa, ettei Hain vieraskoreus yletä vieraassa paikassa uusille ihmisille edustamiseen. Joka ikinen askel pitää edelleen ratsastaa viimeisen päälle oikein, ellei halua ratsunsa kiukuttelevan vastaan punkemalla tai paikoilleen pysähtymällä. Tämä tietenkin opettaa ratsastamaan eikä matkustamaan, mutta ai että on rasittavaa, kun Hai haraa vastaan silloinkin, kun kukaan ei keksi, mitä ratsastaja muka tällä kertaa teki väärin! Jos jostain Haille pitää antaa kisakehuja, niin hyvistä hermoista, voitontahdosta ja esiintyjän karismasta. Ori jää helposti mieleen ja on näyttävä esiintyjä, ja mikä parasta, Hai ymmärtää kilpailemisen päälle. Se tasan tarkkaan tietää, milloin treenataan ja milloin kilpaillaan, eikä Hai todellakaan anna maitohappojen haitata suoritustaan.

Sukutaulu

i. VIR MVA Ch Herra Hauta
YLA1, SLA-I*, KTK-II, KERJ-I
sh, m, 158cm
ii. Iankaikkinen
YLA1, SLA-I, KERJ-I
sh, m, 164cm
iii. Ikiaikainen
evm, sh, m, 166cm
iie. Valonkantaja
evm, sh, m, 163cm
ie. Hiienhauta
SLA-I, KERJ-I
sh, trt, 157cm
iei. Hautaurakka
evm, sh, m, 162cm
iee. Hiienkirnu
evm, sh, trt, 155cm
e. Ch Hirttovalkea
KTK-II
sh, rnvkk, 159cm
ei. VIR MVA Ch Aarnivalkea
KTK-II
sh, vkk, 153cm
eii. Palottarainen
evm, sh, vprt, 156cm
eie. Koivukulta
evm, sh, vkk, 151cm
ee. VIR MVA Ch Hirsipuutarha
KTK-II, SLA-I*, KERJ-I
sh, trn, 163cm
eei. Hautakivipuutarha
evm, sh, trn, 155cm
eee. Hirsipuulusikka
evm, sh, prn, 153cm

Jälkeläiset

s. 00.00.20xx sh-o/t. Warsa, e. Emä, om. -----

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Näytä / piilota sijoitukset
KERJ - 42 sijoitusta joista 9 voittoa ja 1 Cup-sijoitusVSR - 0 sijoitusta joista 0 voittoa
03.02.2018 Turmeltaja CIC1 2/40
11.02.2018 Silverlode CIC1 6/50
11.02.2018 Kievarinkuja CIC1 4/38
11.02.2018 Kisakeskus Weldon CIC1 7/50
13.02.2018 Turmeltaja CIC1 6/40
13.02.2018 Turmeltaja CIC1 5/40
14.02.2018 Turmeltaja CIC1 4/40
15.02.2018 Team Marten CIC1 7/50
15.02.2018 Wouters Warmbloods CIC1 3/50
16.02.2018 Hengenvaara CIC1 1/54
16.02.2018 Raatteen Suomenhevoset CIC1 2/30
16.02.2018 Kisakeskus Weldon CIC1 2/50
16.02.2018 Kurkijoen ratsutila CIC1 7/50
17.02.2018 Kurkijoen ratsutila CIC1 1/50
17.02.2018 Kievarinkuja CIC1 6/40
17.02.2018 Wouters Warmbloods CIC1 2/50
18.02.2018 Turmeltaja CIC1 1/40
19.02.2018 Pirunkorpi CIC1 1/50
19.02.2018 Team Marten CIC1 5/50
20.02.2018 Kievarinkuja CIC1 1/38
20.02.2018 Kisakeskus Weldon CIC1 6/50
03.03.2018 Serenity Brook CIC1 2/50
03.03.2018 Escapisme CIC1 4/30
03.03.2018 Hengenvaara CIC1 5/100
04.03.2018 Rósgarður CIC1 1/30
07.03.2018 Hengenvaara CIC1 5/100
07.03.2018 Rósgarður CIC1 3/30
08.03.2018 Revuelto CIC1 6/50
09.03.2018 Revuelto CIC1 7/50
09.03.2018 Rósgarður CIC1 3/30
09.03.2018 Escapisme CIC1 4/30
10.03.2018 Rósgarður CIC1 1/30
11.03.2018 Rósgarður CIC1 2/30
15.03.2018 Escapisme CIC1 2/30
16.03.2018 Serenity Brook CIC1 2/50
16.03.2018 Rósgarður CIC1 2/30
22.03.2018 Rósgarður CIC1 1/30
23.03.2018 Serenity Brook CIC1 7/50
24.03.2018 Revuelto CIC1 3/50
30.03.2018 Revuelto CIC1 1/50
30.03.2018 Serenity Brook CIC1 3/50
31.05.2018 Mörkövaara KERJ CUP CIC1 (avoin suomenhevosille) 4/73
Sijoitukset

Valmennukset

03.09.2018 Maastoestevalmennus, valmensi Tea

Hai oli valmistautumassa ruohokentällä valmennusta varten kauniina syyspäivänä. Aloitimme rennolla alkuverryttelyllä ja käskin ratsukkoa tekemään suuria kaarteita ja pitämään pidätteet hyvin läpi. Tänään tehtävänä olisi tukki, jonka jälkeen tultaisiin banketti.
Kun ori oli vertynyt hyvin ja siirtymiset alkoivat sujua, ryhdyimme katsomaan päivän tehtävää. Tärkeintä tänään olisi maltti, jotta tiet eivät menisi pitkiksi ja tahti pysyisi kauniin tasaisena. Tukki oli tarpeeksi matala joten ensimmäiset lähestymiset tultiin ravissa. Alkuun Hai hieman kiristeli hampaitaan, kun ei saanutkaan mennä kovaa ja korkealta, vaan piti keskittyä tällaiseen nössöön tehtävään, jonka nyt kuka tahansa suorittaisi. Oli siis ilmiselvää, että maltti olisi tälle päivälle oikein hyvä aihe. Muutaman kerran ori rikkoi laukalle kunnes tajusi, että ehkä tämä ei olekaan niin paha ravissa. Tiet olivat hyvin suoria ja täsmällisiä loppua kohden, kun Hai alkoi rauhoittua.
Laukassa jouduimme jälleen aloittaa uudelleen maltin kanssa. Käskin ratsastajaa istumaan alas aivan loppuun asti, jotta ori ei lähtisi niin helposti rynnimään. Hyppypaikat olivat siedettäviä, mutta etenkin banketilta alas Hai olisi halunnut ottaa jänisloikkia. Olin kuitenkin yllättynyt, kuinka hyvät tiet parivaljakko ratsasti, koska alkuun olisi voinut luulla, että koko homma menisi slalomiksi. Olin kuitenkin väärässä ja ratsukko suoritui tästä osa-alueesta erinomaisesti. Kun Hai oli päässyt alkuhuumastaan yli, saimme oikein mallikkaita suorituksia, joissa ori pääsi esittämään upeaa laukkaansa maltillisen kauniisti ja täsmällisesti.
Loppuverryttelyinä ratsukko otti jälleen suuria kaarteita löysin ohjin tyytyväisen näköisenä.

15.09.2018 Kouluvalmennus, valmensi rebely

Sääennuste oli pitänyt lupauksensa ja vettä satoi tasaisesti alas taivaalta. Olin jo matkalla Susirajan kentälle, kun kuulin takaani kavion kopsetta. Lissu käveli määrätietoisesti ruunikon orin vierellä kohti kenttää sadevarusteisiin vuorautuneena. Hai katseli minua kummastellen kuin mitäkin variksen pelätintä, ja tunsin itseni hieman hömön näköiseksi kirjavassa sadeviitassani. Olimme päättäneet uhrata säätä ja pitää lyhyen koulutunnin.
Hai ravisteli itseään Lissun kiivetessä selkään, ja tunti meinasi alkaa ilmalennolla. Lyhyiden alkukäyntien jälkeen lähdimme lämmittelemään tekemällä pysähdysharjoituksia. Lissu nosti Hailla käynnistää ravin, ravaili muutaman voltin ja pysäyttti sen jälkeen orin. Toistelimme harjoituksia eri suuntiin, ja Hai alkoi sateesta huolimatta rentoutua Lissun käsissä.
Lähdimme tekemään ensimmäistä harjoitusta, jossa siirryimme käynti peruutuksesta suoraan raviin. Olin asettanut keskelle kenttää kaksi puomia, joiden välistä piti peruuttaa ja ravi nostaa puomien toisessa päässä. Lissu käveli keskihalkaisijaa pitkin Hain kanssa tahdikasta käyntiä. Käveltyään puomien läpi, hän antoi orille pidätteen, jolloin Hai pysähtyi kuin seinään. Peruutus lähti liikkeelle vauhdikkaasti ja näytti siltä, että Hai olisi harpannut ensimmäisellä askeleella lähes puolet matkasta. Puomien toisessa päässä Lissu antoi pohkeita ja nosti orilla ravin. Hai hypähti raviin napakasti ja kaksikko ravasi kentän toiseen päähän. Toistimme harjoituksen vielä muutaman kerran ja siirryimme seuraavaan tehtävään.
Vuorossa oli kiemuraura ilman laukanvaihtoja. Raahasin puomit pois keskeltä kenttää, ja Lissu aloitti tehtävän ensin vasemmassa laukassa. Hai kuunteli apuja tarkkaan, ja ensimmäisellä kerralla tehtävä onnistui hyvin ilman laukanvaihtoja. Teimme tehtävän toiseen suuntaan oikeassa laukassa. Ori laukkasi ensimmäisen kaaren oikeassa laukassa, ja vaihtoi sulavasti laukan seuraavalle kaarelle, sillä Lissun pohje oli liikahtanut muutaman sentin paikaltaan. Katselin tätä sulavaa vaihdosta lumoutuneena, kunnes heräsin todellisuuteen ja muistin mitä olimme tekemässä. Pyysin ratsukkoa tekemään tehtävän vielä uudelleen ja tällä kertaa Lissu antoi prikulleen oikeat avut Haille.
Sade oli yltynyt jo kaatosateeksi, joten siirryimme tekemään lopppuverryttelyt. Lissu päätyi ratsastamaan Hailla kentältä tallille, sillä ori yksinkertaisesti kieltäytyi enää pysähtymästä sateeseen.

16.09.2018 Maastoestevalmennus, valmensi rebely

Odottelin kentällä narria ja Haita, jotka olivat hieman myöhässä. Olin ehtinyt jo kasata kentälle verryttelyä varten yhden ristikkoesteen, ja edellisillan harjoituksista kentälle oli jäänyt myös pieni tukkieste. Pian narri ja Hai saapuivatkin kentälle, ja pääsimme aloittamaan harjoitukset.
Ravitaivutusten jälkeen lähdimme hyppäämään ensin pari verryttely hyppyä ristikolla ja sitten pari hyppyä tukilla. Narri ohjasi Hain ristikolle suorassa linjassa, ja ori ylitti ristikon lennokkaalla hypyllä tasan esteen keskeltä. Tukkia hypättäessä narri ei päästänyt oria etenemään, vaan arasteli hieman vauhdin kanssa. Tämän seurauksena Hai vetäisi jarrut pohjaan ennen estettä, koska se selkeästi laskelmoi, että ei olisi päässyt ponnistamaan sen yli. Jarruttelu johtui ehkä kentästä, jossa normaalisti vauhti olikin hitaampi. Toistimme harjoituksen ja tällä kertaa narri antoi orille kunnolla kaasua, ja Hai rynnäköi eteenpäin minkä jaloillaan kerkesi. Tukin ylitys näytti enemmänkin siltä, että ori olisi vain laukannut sen yli, sillä hyppy jäi hyvin lyhyeksi ja matalaksi.
Lämmittelyjen jälkeen siirryimme maastoon hyppäämään kaksiportaisia ylös- ja alashyppyjä. Seisoskelin itse rineen puolessa välissä, ja narri lähti tulemaan rinnettä ylös hain kanssa kevyessä laukassa. Ylöshypyt sujuivat orilta leikiten, ja se pärskähti tyytyväisenä viimeisen nousun jälkeen. Alaspäin kaksikko tuli ensin käynnissä. Hai tutki korvat höröllä pudotuksia ja se näytti selkeästi arvoivan porrasten korkeutta narrin tasapainoillessa sen selässä. Tultuaan alas käynnissä, toistimme tehtävän ravissa ja tämän jälkeen rauhallisessa laukassa. Raviosuus sujui ongelmitta, vaikka Hai meinasikin viimeisellä portaalla lähteä ponnistamaan kunnon hyppyyn. Laukassa narri piti orin rauhallisena, ja yritti laskea lähestymisen tarkasti. Ensimmäinen porras tultiin alas maltilla, mutta seuraavan kohdalla Hai otti enteilemänsä hypyn ja narrilla oli täysi työ pysyä selässä. Hai tuli hypystä alas kuitenkin hallitusti, vaikka se olikin ollut melkoinen loikka.
Viimeisenä harjoituksena hyppäsimme vielä pari pientä muuriestettä, joiden kanssa harjoittelimme oikeaa rytmiä ja lähestymistä. Muuriesteen jälkeen narri suuntasi Hain kanssa vielä lyhyelle maastokävelylle Sysimetsään.

22.09.2018 Kouluvalmennus, valmensi rukkanen

Susirajassa minua odottelivat sekä Lissu että narri pihassa komean ruunikon orin kanssa. Olin sopinut heidän kanssa, että heti näin lauantaiaamuna aloitamme koulutreenillä. Susirajalaiset arpoivat vielä ulkona Hautavalkean kanssa sitä kumpi lähtee ratsastamaan. Pitkällä tikulla ratsastajaksi arvottiin narri. Lissu huikkasi heipat ja niin me suuntasimme narrin ja Hain kanssa kohti kenttää.

Ori näytti heti alkuun jo reippaalta eikä ratsukkoa tarvinnut hoputtaa missään kohtaa. Hai nosti ravin kun pyydettiin, hidasti takaisin käyntiin käskystä ja näytti toimivan kaikin puolin moitteettomasti alkulämmittelyjen aikana. Narrin pyynnöstä otimme tällä kertaa paljon raviharjoituksia. Käskin ratsukon ensimmäisenä tehtävänä ottaa reippaita isoja ympyröitä molempiin päätyihin. Lisättyä ravia siellä välissä urille ja ympyröillä keskittymään taivuttamiseen. Hai kuunteli apuja herkästi ja teki mitä pyydettiin. Näytti oikeastaan aika helpolta ja mukavalta ratsulta. Huikkasin nämä kehut ilmoille ja narri käski lopettamaan moiset kehut. Jos tämä olisikin ollut Hain kiukkupäivä olisin voinut olla kuulemma aivan toisella mielellä kentän keskellä. Uskoin että tässä puhuttiin totta ja tällä kertaa vaan sattui näin hyvä päivä.

Ensimmäisen harjoituksen sujuttua moitteettomasti oli aika ottaa pohkeenväistöjä ravissa. Haita rupesi selkeästi nyppimään kun se ei saanutkaan enää painella vauhdikkaasti eteenpäin vaan joutui miettimään enemmän. Nätisti liikkuva ruunikko väisti hienosti kunnes viimeisillä metreillä herpaantui. Käskin ottamaan uudestaan niin kauan kunnes se väistö sujuisi alusta loppuun asti. Haita se pänni. Ori viskoi häntää ja näytti kiukun merkkejä. Neljännellä toistolla väistö sujui. Taputus kaulalle ja kohti seuraavaa haastetta. Hain korvat kääntyilivät kuuliaisina, se odotti jo pääsisikö kunnon vauhdilla kirmaamaan pitkin kenttää. Toisin kävi. Käskin ratsukon tekemään siirtymisiä.

Siirtymiset aloitimme ravissa. Ensin lyhyt sivu ravia, pitkäsivu laukkaa. Hai innostui. Narri sai tehdä kunnolla töitä, että sai orin raville pienen pätkän ajaksi. Pidätteet menivät parin kierroksen jälkeen paremmin läpi. Nostoissa ei ollut minkäänlaisia ongelmia. Laukka nousi kauniisti ja pysyi hienosti koko pitkän sivun. Käskin kuitenkin hidastamaan laukkaa ettei ori rynnisi miten sattuu siirtymisessä raviin. Suuntaa vaihdettiin niin reippaalla voltilla, että Hai näytti pysyvän juuri ja juuri pystyssä. Menohaluja taisi olla vähän liiaksi.. Toiseen suuntaan samoja siirtymisiä. Hai oli kuulolla, mutta ei millään olisi halunnut hidastaa. Käskin seuraavaksi ottaa käynti-laukka-siirtymisiä. Testattiin Hain kärsivällisyyttä oikein kunnolla. Hai nosti laukan käynnistä ilman mitään ongelmia. Käyntiin hidastaminen kuitenkin hieman tökki parilla ensimmäisellä kerralla kunnes ori alkoi älytä jutun juonen. Pian siirtymiset menivät sujuvammin. Toiseen suuntaankin kaikki näytti sujuvan. Ratsastajan avut olivat pehmeät, mutta tarpeeksi selkeät Haille. Eikä kiukkua enää näkynyt missään kun ori oli päässyt lempiaskellajinsa pariin. Ei se nyt kovin kummoinen ravitreeni tosin ollut kun meni enemmän siirtymisten hiomiseen..

Loppuun käskin ratsukon vielä tekemään käynti-ravi-siirtymisiä uralla. Hain enimmät energiat olivat purkautuneet ja se totteli kiltisti jokaista narrin antamaa käskyä. Loppukäyntien aikana narri totesi Hain ilmeisesti olleen vieraskorea myös valmentajaa kohtaan. Ehkä parempi niin.

Lue päiväkirjaa