Kuvagalleria

Katiska eli Katiska VH13-018-0274

Tästä ei voi paljon ylpeämmäksi ruveta! 15.01.2014 Katiskalle myönnettiin SLA-I pistein 104p. Olemme tajuttoman ylpeitä, mutta piste lisää ja SLA-I* on meidän; uusimaan!

Ihanainen idioottitammamme kärrättiin YLA:n tuomareiden eteen 20.4.2014. Tulos, YLA2 pistein 91,5p sai meidät taas röyhistelemään rintojamme ja tuntemaan suurta ylpeyttä pömeltäjästämme.

25.07.2014 tamma kärrättiin viimeinkin ERJ:n tuomareiden eteen. Voi sitä iloa ja ylpeyttä, kun pömeltäjämme sai haaveilemamme ERJ-I -palkinnon 107p. tuloksella!

Katiska teki sen, minkä eteen olemme tehneet töitä, toivoneet ja jännittäneet. Vaikka laskennallisesti kaikki oli mahdollista, emme siltikään olleet varmoja, olisiko idiootistamme korottamaan palkintoaan. 20.10.2014 Katiska kärrättiin uusimaan SLA-palkintoaan, ja tällä kertaa tuloksena oli 107p. ja SLA-I*! narri korkkasi skumpan, Lissu pyörtyi järkytyksestä ja onnesta.

Luonnekuvaus

Katiskalla riittäisi hyppylahjoja vaikka minne asti, mutta valitettavasti tässä hevosessa eivät hyppy- ja aivokapasiteetti kohtaa sopivalla tavalla. Tamma on aivan järjettömän innoissaan kaikesta mahdollisesta, se on ylienerginen, yliutelias ja keskittymiskyvytön hyrrä, jonka mielenkiinto yhtä asiaa kohtaan riittää juuri ja juuri siksi aikaa, että sen ehtii unohtaa. Katiska on se kuuluisa tiedemiesten etsimä ikiliikkuja, hevosesta eivät lopu patterit esimerkiksi ikinä, se ei tunnu koskaan väsähtävän ja kun väsähtää, se on kuin yliväsynyt lapsi – suorastaan hysteerisen energinen. Tamman mielestä kaikki on ihan ylitsevuotavan kiinnostavaa ja jännittävää, ja jos sillä olisi yhtään pidempi keskittymiskyky se olisi aivan loistava käyttöhevonen, Katiska kun tykkää aivan kaikesta mitä tehdään ja se on nopea oppimaan. Tai siis olisi, jos jaksaisi keskittyä siihen, mitä koetetaan opettaa.

Edes ketjuilla molemmilta sivuilta kiinni pistäminen ei riitä hillitsemään Katiskaa, se tarvitsisi ihan normaaleja hoitotoimenpiteitä varten eläinlääkärin pakkopilttuun. Tamman mielestä kaikki on niin kiinnostavaa, että sen pitäisi nähdä yhtä aikaa eteen, taakse, sivuille, ylös, alas ja kaiken läpi. Hevonen ei pysy hetkeäkään paikallaan, se steppaa ees taas ja paikallaan, kääntyilee ja vääntyilee ja näyttää menevän sillä siunaaman hetkellä solmuun. Tätä ei auta yhtään se, että Katiska meinaa olla myös sosiaalinen hevonen, se yirttää samaan aikaan nähdä ja kuulla kaiken, sekä seurustella niin ihmisten kuin muiden hevostenkin kanssa. Tuloksena on usein monisyinen katastrofi, jossa hoitajaparka pyllähtää takamuksilleen tallin lattialle hevosen koettaessa parhaansa mukaan sotkeutua kettinkeihin sekä hoitovälineisiin.
Katiskaa on pakko taluttaa ketju suussa ja sitä on melkein pakko nykiä koko ajan, jotta tamma keskittyisi edes osittain talutukseen. Muuten hevonen saattaa ihan hyvin unohtaa olevansa narun päässä, kun sen huomiota vaatii noin kolmetoistatuhatta seitsemänsataa viisikymmentäkaksi muutakin asiaa – ja kaikki tämä yhtä aikaa. Tämän jälkeen tuskin tarvitsee enää eritellä, miten Katiska käyttäytyy eläinlääkärin ja kengittäjän käsittelyssä.

Keskittymishäiriöisyys yhdistettynä innokkuuteen ja herkästi syttyvään ja kuumuvaan - tai enemminkin pohjaan palavaan - hevoseen ei ole hyvä asia, myöskään Katiskan tapauksessa. Tamma osaisi vaikka ja mitä, hyppykapasiteettia olisi enemmänkin, mutta kun ei niin ei, luonne ja aivokapasiteetti eivät vain kohtaa hyppykapasiteetin kanssa. Katiska mennä jolkottaa onnesta soikeana ympäri ämpäri, oli ratsastaja kyydissä tai ei, keksii omaehtoista tekemistä, unohtaa mitä ratsastaja pyysi, hyppää kaiken aina varjoista ämpäreihin, keksii vetää kiitolaukkakisoja vaikka ihan yksinään.. Katiskan kanssa hermot ja huumori ovat kovalla koetuksella.
Estepainotteinen tamma on ikävä kyllä katastrofaalisin juurikin niillä esteillä, kun intopiukea suomalaistamma on valmis räjähtämään käsiin hetkenä minä hyvänsä. Koskaan ei voi olla varma, kuunteleeko Katiska ratsastajaansa ollenkaan vai meneekö oman päänsä mukaan, tai hyppääkö tamma ylipäätään; joskus ylikasvanut kulomusta elohiiri on vain rynnistänyt esteiden läpi, kun on intonsa vuoksi unohtanut hypätä. Tamma tarvitsee suurin piirtein rääkkitreenin ennen rääkkitreeniä, jotta se keskittyisi edes teoriassa yhtään mihinkään.

Kisapaikalla Katiska on kuin tikittävä aikapommi, kaikki tamman huonot ratsastukselliset ominaisuudet korostuvat ja kertautuvat noin sadalla. Katiskan kanssa mikään rääkkitreeniverryttely ei auta, kisapaikkojen jännitys menee suoraan suomenhevosen korviin, ja ratsastaja saa ainoastaan rukoilla pysyvänsä kyydissä ja Katiskan toimivan edes jotenkin. On edelleen mysteeri, miksi Katiskaa ylipäätänsä kuljetetaan kisoihin, kun se on selkeästi liian innokas ja hyrräväkkärä ja ties mitä sellaiseen hommaan. No, ihmeitä tapahtuu, joskus Katiska kaiken kohkaamisensa seassa tekee puhtaita ratoja ja intopiukentensa ansiosta ajatkin ovat hyviä.
Eri asia on, missä järjestyksessä esteet on hypätty ja onko ratsastaja pysynyt kyydissä.

Sukutaulu & -selvitys

Katiska on värijalostusprojektikokeiluhevonen, tamman kasvattaja halusi kovasti kasvattaa erikoisen värisiä suomenhevosia. Kaikeksi onneksi kasvattaja satsasi värin lisäksi myös laatuun, Katiskalla on oikein mallikelpoinen suku. Suvusta löytyy hyväluontoisia suorituksia ja vähän häseltävämpiä suoritushevosia, mutta kun tamman sukua katsoo ei ole epäilystäkään siitä, etteikö typerän luonteen alla piilisi potentiaalia.

Jälkeläiset

Katiska on varsansa tehnyt.

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Valmennukset

24.03.2013 Estevalmennus, valmensi helllu VRL-10359 (ratsasti mori-mori)
mori-mori oli lämmittelemässä Katiskaa jo maneesilla kun saavuin paikalle. Rupesin heti rakentamaan paria vähän erilaista este linjaa. Katselin samalla parin työskentelyä, ja näytti vahvasti siltä, että kaikki energia minkä mori-mori käytti ratsastamiseen, meni siihen, että hän sai Katiskaan menemään edes oikeaan suuntaa. Vaihdon vähän esteiden paikkaa, ja päätin, että tänään tehdään hiukan tarkkaavaisuus tehtäviä, että Katiska saadaan menemään sinne minne pitäisi. Kun mori-mori oli verrytellyt ravissa ja laukassa aloitimme. Ensin he tulivat molemmissa päissä pienen esteen yli laukassa ympyröillä. Tässä mori-morin piti saada Katiska kääntymään ja hyppäämään suunnilleen keskeltä estettä, ja muistaa heti kääntää uudelleen. Katiska paahtoi ensimmäisistä esteistä yli lujaa, eikä huomioinut ollenkaan mitä ratsastaja yritti sille viestittää. Vähän ajan päästä pidätteet ja muut avut rupesivat menemään läpi, ja Katiska hiukan keskittyi tekemäänsä. Jatkoimme tällaista harjoitusta hetken aikaa, ja minä nostelin esteitä korkeammiksi.

Vaihdoimme sitten tehtävää niin, että oli kolmoissarja, jonka kaikkien esteiden yli olisi päästävä. Keskimmäinen este oli okseri, loput olivat perus pystyjä. Esteet olivat aluksi peniä, ja väleihin olisi tarkoitus saada yksi askel mahtumaan. Ensimmäisellä kerralla Katiska suoraa vain juoksi esteistä yli. Toisella kerralla pidätteet menivät jo hiukan läpi, mutta viimeinen väli jäi lyhyeksi, ja hypystä tuli hyvin kummallinen. Kolmannella kerralla ensimmäinen ja toinen este menivät jo todella hyvin, mutta kolmas tuotti vielä ongelmia. Niinhän se usein on kolmoissarjassa. No parin kerran jälkeen tämäkin sujui jo paremmin, ja uskalsin nostaa korkeutta. Katiska selvästi keskittyy enemmän kun esteissä on jotain korkeuttakin. Katiskalla pitäisi harjoitella enemmän tarkkaavaisuutta ja sitä, että sen saa nopeammin ratsastettua kunnolla avuille. Muuten pari toimi hyvin yhteen.

17.06.2013 Estevalmennus, valmensi Noka
Katselin kauhuissani ratsukon alkuverryttelyä Katiskan riepotellessa ratsastajaa onnellisen näköisenä ympäri kenttää. Vapaa verryttely vaihtuikin pian ohjattuun verryttelyyn, jossa keskityimme tamman rauhoitteluun kahdeksikolla. Asettelin ympyröiden liitäntäkohtaan pari puomia, jotka oli tarkoitus ylittää ravissa. Katiska oli kuitenkin toista mieltä ja raivopään lailla loikki ne ensimmäiset kolme kertaa laukassa ylitse. Pyysin ratsukkoa siirtymään yhdelle ympyrälle ja ottamaan puomit käynnissä. Kun tämä sujui, annoin luvan tulla ravissa ja nyt puomit ylitettiin nätisti. Muistutin ulko-ohjan tuesta ja sisäpohkeen jämäkyydestä, jotta Katiska saatiin liikkumaan nätisti oikein päin, eikä ravurin lailla.
Lopulta pääsimme itse tehtävälle, joka käsitti kaksi estettä. Pitkän sivun alkuun olin kasannut okserin, jonka jälkeen oli tarkoitus ottaa tie kohti M-kirjainta ja ylittää matkalla pysty. Alkuun otimme pari hyppyä pelkälle pystylle, jonka korkeudeksi asetin 80cm. Katiska hyppäsi yllättävänkin säyseästi, vaikka vauhtia olikin ehkä edelleen vähän liikaa. Laukka kuitenkin vaihtui sujuvasti esteen päällä, eikä kurvissa tuntunut olevan mikään kiire. Yhdistimme pystyyn nyt myös okserin, jonka korkeus oli sama 80cm. Muistutin rauhallisesta istunnasta ja katseen kääntämisestä heti okserilla menosuuntaan, jotta tiestä tulisi suora. Vauhtia ei saatu edelleenkään tiputettua, mutta ratsastaja oli kuitenkin tilanteen tasalla ja sai tamman kääntymään siististi okserilta pystylle. Katiska harppoi kuitenkin turhan lähelle pystyä ja ylin puomi tippui etujalkojen mukana maahan. "Rauhallisemmin! Istu rauhassa satulassa, kun sillä on kerran noin hyvä veto päällä!" ohjeistin, nostin puomin paikoilleen ja annoin ratsukon tulla uudelleen. Nyt tehtävä meni puhtaasti ja nostin estekorkeuden 90cm:iin. Katiska loikki lähestulkoon paikoillaan okserin ja pystyn välillä ja kun ratsastaja pari laukka-askelta ennen pystyä antoi ohjaa, harppoi tamma sujuvasti esteelle ja hyppäsi näyttävästi yli. Nostin esteet vielä metrin korkeuteen ja kun ratsukko edelleen suoritti tehtävän puhtaasti, päätimme jättää treenin siihen.

27-28.06.2013 Estekurssi, valmentajana ciaré, Damavand
Päivä 1
Ratsukot verryttelivät kentällä itsenäisesti ja työskentelyn aloitimme muutamalla yksittäisellä esteellä, joiden edessä ja takana olivat ravipuomit. Esteet tuli hypätä ravista rauhallisesti ja ratsastajan tuli keskittyä omaan istuntaansa ja apujen käyttöön. Narri ratsasti siististi, mutta aina estettä lähestyessä ylienerginen Katiska rynnisti täyttä häkää päin puomeja. Pyysin Narrin ja Katiskan hyppäämään pientä pystyestettä ympyrälle,jotta Katiskaan saisi edes jonkinmoista kontrollia ja ratsastaja kokisi hevosen olevan edes hieman hallinnassa. Katiskan alkuinnostuksen hieman laannuttua se muisti jopa hypätä pienet 60cm korkeat esteet ja niinpä kehotin Narria kiittämään tammaansa ja antamaan sille hetkeksi vapaan ohjan.
Aloitimme tuntimme päätehtävällä, johon kuului kaksi linjaa sekä kaksi yksittäistä pystyestettä kaarevalla linjalla. Toiseen linjaan tuli lyhentää laukkaa ja toiseen pidentää, joten tehtävä olikin oikein oiva Katiskaa ajatellen. Kaarevaan linjaan tuli ratsastaa yhteensä 7 laukkaa.
Alkuun tehtävä oli n.80cm korkeudella ja Katiska ei millään malttanut kuunnella Narria, esteiden lähestymiset eivät onnistuneet ja hyppypaikat tulivat milloin minnekin, lopulta ratsukko sai kuitenkin onnistuneemman radan ja pääsin nostamaan esteet 100cm korkeuteen. Ratsukon viimeinen rata olikin jo huomattavasti parempi, kehotin Narria istumaan syvälle satulaan ja työstämään hevostaan koko radan ajan, sitä ei tulisi päästää hetkeksikään oman päänsä sisälle, jolloin sen (viimeinenkin) keskittyminen herpaantuisi ja lopputulos olisi mahdollisesti ei toivottava. Narrin istuessa rauhallisesti ja koko tehtävän ajan työstäen Katiskaa esteet ylittyivät puhtaasti, juurikin oikeilla askel määrillä ja suhteellisen siistin näköisestikin !
Narri sai taputella tummaa tammaansa paljon ja työskennellä pitkät loppuverryttelyt taivutellen Katiskaa.

Päivä 2, kirjoitti narri
Katiskan kanssa ainakin piisasi vauhtia - kuten tavallista - vaikka muille jakaa tämän päivän rataharjoituksissa. Muuten ihan hyvä, mutta ainakin tietääkseni ja muilla hevosilla tärkeää on tasainen ratavauhti erityisesti perusradalla. Katiska sen sijaan ei tuntenut taaskaan sellaista termiä kuin "tasainen vauhti", tamma hyppi, pomppi, kirmaili ja oli niin intopiukeaa niin intopiukeaa, saihan hän sentään herranjumala hypätä esteitä! Koska muutenhan Katiska ei saa hypätä, ei toki ole estetammana meillä eikä koskaan ole edes estettä nähnyt.

Kaipa minun pitäisi olla onnellinen, että Katiska ylipäätään hyppäsi eikä innostuksissaan unohtanut sitäkin ja juossut esteiden läpi. Ei ehkä täysin putkeen mennyt tämän(kään) päivän harjoitus, mutta ainakin meillä oli vauhtia ja pääsimme puhtaasti kaikkien esteiden yli. Tiukat kurvitkaan eivät tuottaneet Katiskalle ongelmia. Mutta olen silti toisinaan sitä mieltä, että Katiskasta voisi tehdä katiskan ja heittää sen järveen, sen verran omituinen hevonen.

29.06.2013 Estevalmennus, valmensi Susanna
Katiska oli taas yksi niitä Susirajan hevosia, joita halusin ehdottomasti valmentaa Susirajan omalla kentällä ja omalla estekalustolla, jotta minun ei tarvitsisi jälkikäteen ilmoitella itsestäni hajonneen estekaluston korjauslaskun muodossa. Lisäksi arvelin, että tuttu ympäristö pitäisi ylienergisen, -innokkaan ja -uteliaan tamman helpommin hallittavana. Olin pyytänyt Lissua verryttelemään Katiskaa omatoimisesti, sillä hän tunsi hevosensa, ja näin minä sain vähän aikaa katsoa, millainen ratsukko valmennettavanani tällä kertaa oikein oli. Ratsukon meno oli kieltämättä aikamoista koheltamista, ja laukassa Katiska rynnisti eteenpäin innosta piukeana minkä vain jaloistaan pääsi. Tamman selässä keikkuvan Lissun ilme kuvasti ajoittain suorastaan epätoivoa, kun tamma ei ottanut pidättäviä apuja kuuleviin korviinsa. Verryttelyn lopuksi pyysin Lissua ottamaan tamman käyntiin. Lissun yritykset siirtyä laukasta käyntiin tuntuivat valuvan kuitenkin täysin hukkaan, kun tamma vain pinkoi innoissaan kaviouraa eteenpäin. Niinpä tamman lähestyessä minun nurkkaustani kentällä astuin kaviouralle kädet levällään ja karjaisin: "Seis!" Ihme kyllä tamma todellakin pysähtyi kuin seinään jarruttaessaan eteeni melkein takapuoli maata viistäen. Jotta Katiska saataisi paremmin kuulolle, kehotin Lissua pitämään sille koulurääkin esteitä rakentaessani. Ratsukko saisi tehdä pohkeenväistöjä, avo- ja sulkutaivutuksia, paljon peruutuksia ja kaikkea muuta mahdollista, niin että tamma saisi purkaa vähän energiaansa ja jaksaisi kuunnella paremmin ratsastajaansa. Lissun laittaessa Katiskan töihin rakensin neljä estettä kahdeksikon muotoon. Kahdeksikon keskelle rakensin kaksi ristikkoestettä, joista toinen oli tarkoitus hypätä kahdeksikon keskellä riippuen siitä, mistä suunnasta ratsukko lähestyi estettä. Kahdeksikon toiseen päähän pystytin kaarevalle uralle matalan, kolmesta yhden askelen etäisyydellä toisistaan olevasta pystyesteestä koostuvan kokonaisuuden. Toiseen päähän rakensin melkein metrin korkuisen esteen. Jokaisella esteellä piti keskittyä hieman eri asioihin, joten toivoin vaihtelevuuden pitävän tammankin mielenkiinnon itse tehtävässä. Selitettyäni tehtävän Lissulle ratsukko sai aloittaa tehtävän. Koulurääkistä oli ilmeisesti jotain hyötyäkin, sillä Katiska näytti nyt pysyvän jo melko hyvin käsissä. Esteillä se kyllä rynni intoa puhkuen, mutta esteiden välillä Lissu sai sentään pidäteltyä sen menoa. Seitsemänellä toistolla tamman mielenkiinto tehtävään alkoi hiipua, ja kun Katiska lopulta unohti hypätä ja rymisteli toisen ristikon läpi puomien lennellessä minne sattuu, kehotin Lissua ottamaan kierroksen laukkaa kentän ympäri sillä aikaa, kun korjasin hajonneen ristikon, ja sitten kahdeksikkoa vielä toiseen suuntaan muutaman kerran. Katiskaa ei tuntunut lainkaan haittaavan, että kahdeksikon harjoittelemista vielä jatkettiin. Se tuntui lähinnä ajattelevan, että uusi suunta oli yhtä kuin uusi tehtävä ja uudet kujeet. Niinpä tamma taas rynnisti innoissaan esteitä läpi Lissun pidätellessä tamman menoa aina kuin vähänkin mahdollista. Kehotin Lissua istumaan esteiden välillä raskaana satulassa, ja tämä rauhoittikin hieman Katiskaa. Kun kahdeksikko sujui ratsukolta suht hallitusti ratsastaen - esteiden ylittäminenhän ei varsinaisesti ollut ongelma vaan liian kova vauhti - annoin Lissun siirtää tamma raviin ja tehdä loppuverryttely. Huokaisin helpotuksesta, että kaikki olivat vielä tässä vaiheessa valmennusta ehjin nahoin ja estekalustoakin oli hajonnut vain kahden puomin verran. Melko onnistunut valmennus siis!

18.07.2013 Estevalmennus, valmensi Jazzumi
Turhankin kiihtynyt hevonen tanssahteli uralla ja sitä olisi ennemin kuvaillut täysiveriseksi kuin suomenhevoseksi. Taas mentiin. Tamma näytti kuitenkin enemmänkin innostuneelta kuin hermostuneelta ja ratsastaja sanoikin Katiskan pitävän esteistä... Turhankin paljon. Yritimme alkuun saada menoa jollain lailla hallitun näköiseksi, mikä onnistui joten kuten volttien, pysäytysten ja suunnanvaihdosten jälkeen, jolloin Katiska pysyi työläänä. Se siis kuunteli kuitenkin, hyvä. Siirryttiin raviin, jossa meno yltyi jälleen hillittömäksi ja tamma yritti rynnistää kootuille esteille. Kehotin äkkiä kääntämään Katiskan mutkalle, ettei se vain ehtisi saada palkintoa hyppäämällä. Viimetingassa se tuntui tajuavan mitä siltä pyydettiin ja ehkä ratsastajakin alkoi kiehua sen verran, että Katiska tajusi, ettei kohta hypätä jos meno jatkuisi. Hetken nähtiin melkein nöyrääkin menoa ja tamman korvat pyöri tiedustellen mitä ratsastaja meinasi. Kun ravi ja laukka saatiin kuntoon, neuvoin ensimmäisen esteharjoituksen jossa hypättiin keskiympyrällä pitkien sivujen keskelle sijoitetut matalahkot esteet ihan putkeen useamman kierroksen.
Väsytystekniikalla heti alkuun josko sitten Katiska olisi tyytyväinen hypättyään putkeen ns useamman esteen. Neuvoin nostamaan laukan ensin uralla ja sitten siirtymään ympyrälle ja jos vauhti kiihtyisi liikaa niin heti raviin ja uralle, jolloin uusi laukannosto ja hallitusti ympyrälle. Missään nimessä ei kiihdyttelyä, ettei mennä railakkaasti vaarallisiin mutkitteluihin reittiä haettaessa.

Katiska nosti ensin siivohkon laukan ja piti sen kunnes ratsastaja käänsi ympyrälle ja ensimmäiselle esteelle. Käskin heti pois ympyrältä ja uusi laukannosto uralla, no tällä kertaa tamma tajusi ja ratsukko pääsi aloittamaan kierroksen. Vauhti pysyi suht hyvin parikin kierrosta, sitten Katiska yritti kiihdytellä, mutta ratsastaja oli hereillä eikä tarvinnut edes poistua ympyrältä. Tamma ehkä ymmärsi yskän ja useampi kierros sujui mallikkaasti. Katiska näytti tyytyväiseltä hyppiessään esteitä toisensa jälkeen, ne olivat mukavan matalat, mutta kesto teki harjoituksesta uuvuttavan. Kehotin lopulta siirtymään raviin ja sitten käyntiin. Totesimme tamman toimineen oikein hyvin siihen nähden, että se olisi voinut yrittää useamman kerran kiihdyttelyä ja ylipäätään se olisi voinut olla täysin kuuro. Vaihdettiin suuntaa ja hetken päästä kehotin tekemään ympyrän muutaman kerran onnistuneesti, niin sitten hypättäisiin korkeampaa estettä. Laukka nousi, mutta Katiska oli taas kerännyt yllättävät voimavaransa ja lähti kaahkottamaan, ratsastaja onneksi piti tamman poissa ympyrältä ja hetken päästä hevonen saatiin pysäytettyä. Sitten uudestaan, jolloin meinasi tulla kiihdytys, mutta ratsastaja oli tarkka ja otti heti komennon, jolloin Katiska tyyntyi ja päästiin ympyrälle. Hypyt sujuivat rauhallisesti ja ratsukko sai tulla useamman kierroksen, kunnes tammasta näkyi ettei se edes aikonut kiihdyttää vaikka keskittyminen herpaantuisi. Palkittiin tamma hetken rauhalla ja neuvoin sitten viimeisen harjoituksen jossa hypättiin pystyeste, jonka jälkeen rauhallinen kaarre ja pienempi ristikko. Katiska vaikutti rauhalliselta heti nostossa ja jo ensimmäinen yritys onnistui, joten väsytystekniikka oli tainnut toimia. Kahden onnistuneen hyppykerran jälkeen päästin ratsukon jäähdyttelemään.

15.08.2013 Estevalmennus, valmensi suba
narri ja Katiska-tamma verryttelivät samalla kun rakentelin pieniä esteitä Susirajan kentälle. Hyvin kiinnostunut ja selvästikin hieman ylienerginen ratsu katseli tarkkaan, mitä puuhasin ja mitä tuleman piti. Tarkoituksena oli hypätä hieaman tarkkuutta vaativia tehtäviä, joissa Katiskankin pitäisi vähän keskittyä. Kentälle kohosi jos jonkinmoista sarjaa jumppasarjoista yhden ja kahden askeleen sarjaan sekä suhteutettuun, noin neljän tai viiden askeleen väliin. Ensin oli kuitenkin vuorossa ihan normaalit ravipuomit hieman erikokoisilla väleillä, eli hevosen oli katsottava mihin koipensa tunkee. Katiskan ja narrin meno oli kyllä huvittavan näköistä ensimmäisillä ravipuomeilla, kun tamma hämmästyi aivan silminnähden kun seuraavalle puomille pitikin jo hieman kurottaa ja pidentää askelta. Ensimmäiset kerrat puomeja ylittäessä olivat erikoista pomppimista, kun ei Katiska mitenkään voinut ymmärtää, että joka väliin oli se jalka laitettava. Seuraavana tultiin jumppasarjaa pienillä ristikoilla ravissa. Katiska olisi niin mielellään hypännyt muutamankin ristikon kerrallaan, mutta narri oli hienosti topakkana selässä ja sai kuin saikin ratsunsa ravaamaan ristikoiden yli kunnolla. Muutkin tehtävät sujuivat alkuun aivan samalla tavalla. Sarjoilla, joilla oli pidempi askelväli, Katiska olisi halunnut lähteä täysillä ja narrin pidätteet saivat sen vain pomppimaan paikoillaan. Tamma kävi aivan ylikierroksilla, mutta loppua kohden se kyllä rauhoittui ja saatiin aikaan muutama ihan varteenotettava suorituskin. Kun Katiska oli rauhallinen, päätimme lopettaa siihen ja annoin ratsukon loppuverrytellä itsenäisesti.

15.08.2013 Estevalmennus, valmensi Riitsu
Tänään pääsin valmentamaan suomenhevostamma Katiskaa sekä hänen ratsastajaansa. Heti valmennuksen alussa, huomasin Katiskan energisyyden sekä innokkuun tehtävää asiaa kohtaan. Alkuverkkojen aikana Katiska ei meinannut keskittyä mihinkän. Katiskan ratsastaja sai lopulta tamman kuuntelemaan itseään sekä sen rauhottui selvästi, mutta heti kun kokosin kentällä esteitä, rupesi tamma taas riehumaan. Aloitimme pienellä kuuden esteen radalla, jossa kaikki esteet olivat 40cm korkeita. Pyysin ratsukkoa tulemaan radan nyt aluksi vain kerran. Katiska ei malttanut ollenkaan keskittyä, joten se jyräsi suurimman osan esteitä. Nostin puomit takaisin ylös ja pyysin ratsukkoa tulemaan uudelleen. "Nyt voisitte tulla vähän hitaamalla vauhdilla sekä voisit herätellä tammaa hieman ennen esteitä." Tällä kerralla Katiska hyppäsi kaikki esteet melko hyvällä tyylillä, mutta sen enegisyys ei ollut kadonnut minnekkään. Nostin esteet 70cm korkeiksi ja kerroin uuden radan. Katiska rupesi nyt keskittymään paljon paremmin, joten ratsukko suoritti radan kaksi kertaa onnistuneesti. Nostin esteet 100cm korkeiksi ja pyysin ratsukkoa tulemaan radan nyt mahdollisimman reippaalla vauhdilla, joka taisi olla virhe, koska Katiska jyräsi kaksi estettä radalta. "Tulkaa sittenkin hitaalla vauhdilla uudestaan." Tällä kerralla Katiska ei jyrännyt esteitä vaan hyppäsi ne todella hyvällä tyylillä. Vielä kerran nostin esteitä ja korkeudeksi tuli nyt 110cm. "Tulkaa rata vielä kerran onnistuneesti, jonka jälkeen voitte aloittaa loppuverkat." Katiska nosteli jalkojaan hienosti laukassa sekä hyppäsi hyvällä tyylillä, joten aloititte loppuverkat.

Päiväkirja

Päiväkirjaan

Hoito-ohjeet

Päiväjärjestys
maanantai: maasto
tiistai: esteitä
keskiviikko: pikkuesteitä (max 60-70cm)
torstai: koulua
perjantai: esteitä
lauantai: palauttelu-/verryttelytreeni sileällä
sunnuntai: koulua

Hoito- ja loimitusohjeet
Hikisenä fleece- tai vohveliloimi.
Talutetaan ketju suussa.

Varusteet
Estepainotteinen yleissatula, tavalliset suitset (alaturpis), gäg-kuolain, esteille rintaremmimartingaali, panssarivyö ja joka jalkaan jännesuojat.