Hirsipuutarha VH15-018-2329
27.01.2018 rakas Sipulimme siirtyi ajasta iäisyyteen.| Nimi | Hirsipuutarha "Sipuli" | Kasvattaja | Matias Kolotuhina, Suomi |
| Rotu, sukupuoli | suomenhevonen, tamma | Omistaja | Susiraja (VRL-06046 ja VRL-12701) |
| Säkäkorkeus, väri | 163cm, tummanruunikko | Meriitit | VIR MVA Ch, KTK-II, SLA-I*, KERJ-I |
| Syntynyt, ikääntyminen | s. 21.05.2015, 30v satunnainen (4v 21.09.2015) |
Painotuslaji, koulutustaso | kenttäratsastus he A / 120cm / 110cm / CIC1 |
20.12.2015 Sipulimme kiikutettiin kirjattavaksi R-suunnalle. Pisteet ja palkinto antoivat aihetta uusiin pikkujouluihin; 71p. ja KTK-II!
20.12.2017 rotulaatuarvostelu antoi aihetta laittaa joulupöytä vieläkin koreammaksi; Sipuli palkittiin SLA-I* -palkinnolla huikeilla 110 pisteellä!
18.01.2018 kaunokaisellemme myönnettiin VIR MVA Ch -arvonimi.
25.01.2018 Sipuli palkittiin KERJ-I -palkinnolla.
Kuvaaja ei halua nimeään mainittavan. Maastoestekuva © namusetä
Luonnekuvaus
Hirsipuutarha oli rehellisesti "Lissu tahtoo, Lissu ostaa" -hevonen, jonka nainen bongasi myyntihevospalstalta. Lissu oli jo aiemmin kironnut ja itkenyt kyseisen tamman perään - kantakirjaus oli mennyt ohi nokan, vaikka nainen oli halunnut mennä katsomaan ruunikon kirjauskokeita -, joten nimen "Hirsipuutarha" osuessa silmiin myynti-ilmoitusten seasta Lissun pasmat menivät totaalisen sekaisin. Hyvin nopean puhelun jälkeen kauppa oli lyöty lukkoon hevosta kokeilematta tai näkemättä.
Hevosauton ajaessa pihaan ja Hirsipuutarhan astellessa entisen omistajansa kanssa ulos Lissu ei olisi voinut olla tyytyväisempi, eikä narrikaan tuntunut olevan enää niin hapanta. Kaunis suorittajatamma hyvällä suvulla, ja kerrankin sellaisella luonteella, ettei hevosta - tai käsittelijää - vituta aivan joka päivä. Itse asiassa tammaa ei tunnu ketuttavan koskaan.
Jo valmiiksi kenttäradoilla loistanut Hirsipuutarha oli saman tien oiva lisä Susirajan hevosjoukkoon. Valitettavasti tamman saapuminen teki Lissusta noin viikoksi ärsyttävän hymyileväisen, alati iloisen ja semi työkyvyttömän, kun kaikki aika meni uuden hevosen kanssa, jota nainen nimitti alusta alkaen Sipuliksi. Voihan Sipuli sentään.
Sipulia loistavampaa peliä saa hakea, tästä paketista löytyy melkoinen kattaus hyvän hevosen ominaisuuksia. Tamma on yhteistyöhaluinen, kuuliainen ja eteenpäinpyrkivä ratsu, joka kantaa itsensä hyvin ja jonka liikkeissä tai hyppykyvyssä ei ole paljoa moitittavaa. Ylipäätään kiltti hevonen on vähän hitaasti lämpiävä, pienen piirin haliponi, joka ei kuitenkaan käyttäydy huonosti vieraankaan ihmisen käsiteltävänä. Vaikka Sipulillakin on huonot päivänsä, se osaa aina käyttäytyä eikä koskaan kiukuttele luimimista tai satunnaista etusella kuopimista enempää.
Uusiin ihmisiin hieman pidättyväisesti suhtautuva Sipuli on tutuille ihmisille haliponi, joka tervehtii tuttuja matalalla hörinällä. Sinunkauppojen tekoon menee hetki, ja ennen kuin Sipuli on todennut sinut kunnon tyypiksi, tamma ei välitä rapsutteluista tai haleista. Tutuilta ihmisiltä ruunikko saattaa ihan kerjätä huomiota, jos sille sattuu oikein rakkaudenkaipuinen päivä. Oli hoitaja tuttu tai ei, Sipuli on asiallinen, mutkaton hoidokki, jonka voi hoitaa ja varustaa niin karsinassa kuin käytävällä ilman ongelmia. Kaikki hoitotoimenpiteet, varustaminen, rokotukset/madotukset/muut lääkitykset, kaikki eläinlääkärin ja kengittäjän toimet sujuvat rutiinilla, Sipuli on hyvin helppo ja mutkaton hevonen.
Reippaasti kävelevä Sipuli on yhtä helppo talutettava ja lastattava kuin hoidettava. Jos taluttaja pysähtyy, pysähtyy Sipulikin, jos taluttaja hidastaa, hidastaa Sipulikin. Tamma seuraa tarkasti ihmisen tekemisiä, ei sooloile omiaan, ja jos jokin pelottaa, ohi voi kävellä hienoisen pörinän kera, jos ihminen ei reagoi pelottavaan asiaan mitenkään. Koppiin/rekkaan kävellään nätisti, matkustaminen on ongelmatonta yksin ja kaverin kanssa. Sipuli on yksinkertaisesti helppo käsiteltävä tilanteessa kuin tilanteessa.
Parhaimmillaan Sipuli on esteillä, vaikkei ruunikko ole huono kouluradoillakaan. Kaikki helppojen luokkien liikkeet hallitseva Sipuli on nöyrä työmyyrä, joka ei järin välitä helpommista tehtävistä (peruutus, pohkeenväistö), mutta tekee ne kuitenkin kiukuttelematta ja hyvällä eteenpäinpyrkimyksellä. Käyntityöskentelykään ei ole tamman suosikkeja, ravissa ja laukassa Sipuli tekee paljon hanakammin hommia. Tamma on kevyt, itsensä hyvin kantava ratsu, jolla on kolme tahdikasta, laadukasta askellajia. Mikäli ratsastaja vain matkustaa, tamma hölkkää menemään ilman tietoakaan työnteosta - Sipuli ei tosiaan ole automaatti. Jokainen askel pitää ratsastaa, asetus ja taivutus pitää yllä, samaten muoto ja peräänanto. Tamma sopii aloittelijoille ja kokeneille kuskeille; aloittelijoille tasaisen varma, mistään hermostumaton peli, kokeneemmille opetusmestari, joka tekee asiat kunnolla vain, kun niitä pyytää kunnolla.
Esteillä Sipuli ei sovi ihan aloittelijoille, sillä ruunikko ei hypätessä anna anteeksi kovaa kättä tai suuhun kiinni jäämistä, kuten se koulutyöskentelyssä antaa. Osaavan kuskin kanssa Sipuli on oikea unelma esteillä, niin rata- kuin maastoesteillä; hyvällä hyppytekniikalla ja helposti säädeltävällä laukalla varustettu tamma, joka tuntuu hyppäävän vaikka taloja. Sipuli ei kyttää tai kieltele turhia, mutta ymmärtää jättää hyppäämättä, jos lähestyminen on totaalisen huono. Tamma löytää ponnistuspaikat itsestään, mutta vaatii ratsastajalta mukanaoloa ja työntekoa; vakaa pohje ja ohjastuntuma sekä mukana hypyissä olemista. Jos ratsastaja jää suuhun kiinni hypyn aikana tai sen jälkeen, Sipuli saattaa pukittaa, samaten jos ratsastaja on useamman kerran myöhässä hypyistä. Reippaana, ketteränä tammana Sipuli antaa hyvän vastuksen niin perusradan kuin uusinnan ajoillaan, vaikka se usein häviääkin vikkelille poneille ja sporttisille puoliverisille.
Täysin maastovarmana tapauksena Sipuli sopii aroillekin maastoilijoille yhtä hyvin kuin reipasta menoa hakeville konkaripuskailijoille. Ruunikon kanssa sujuvat niin verkkaiset yksinmaastoilut kuin vauhdikkaammat kimppamaastot, ja hevonen sopii niin johtohevoseksi, peränpitäjäksi kuin joukon keskellekin.
Kisapaikoilla ruunikko ei ole moksiskaan mahdollisesta hälinästä tai jännittyneestä tunnelmasta, vaan on viilipyttymäisen rauhallinen - aivan kuin kotipihalla. Oltiin sitten käsihevosalueella, verkassa tai radalla, Sipuli on sama Sipuli kuin kotonakin. Ainoastaan kunniakierroksella tamma ottaa vähän kierroksia laukaten tavallista reippaampaa tahtia, joskin pysyen koko ajan lapasessa.
Sukutaulu
| i. Hautakivipuutarha evm, sh, trn, 155cm |
ii. Nuotiopuutarha evm, sh, prt, 155cm |
iii. Tulitikkuleikki evm, sh, rt, 157cm |
| iie. Ruusutarhuriina evm, sh, tprn, 150cm | ||
| ie. Rosvojoukkohauta evm, sh, m, 154cm |
iei. Haaveenhauta evm, sh, trt, 161cm | |
| iee. Ryöväriikka evm, sh, m, 152cm | ||
| e. Hirsipuulusikka evm, sh, prn, 153cm |
ei. Kelopuulusikka evm, sh, tprn, 160cm |
eii. Ikihonka evm, sh, trn, 165cm |
| eie. Pikkulusikka evm, sh, prt, 157cm | ||
| ee. Karukeinu evm, sh, m, 150cm |
eei. Kaulakiikku evm, sh, m, 152cm | |
| eee. Rietas-Stella evm, sh, vrn, 149cm |
i. Hautakivipuutarha tummanruunikko 155cm ori, jolla oli hyvät tyypit, pyöreä sopusuhtainen runko, pitkä niska, hyvä ylälinja ja hieman ulkolonkkainen loiva lautanen. Sen etujalat olivat aavistuksen vasikkapolviset, takajalat hyväasentoiset. Käynti oli suoraa, irtonaista ja pitkää, ravissa etujalat hieman kerivät, mutta takasten liike oli suoraa. Hautakivipuutarhalla oli hyvä, rytmikäs, kolmitahtinen laukka ja sillä oli luonnostaan erittäin hyvä tasapaino. Kolmivuotiaana parhaana estehevosena laatuarvostelufinaalissa palkittu ori hyppäsi erinomaisesti: oli tarkka etusistaan ja käytti selkäänsä ja takasiaan. Se imi esteille hieman liikaa ja saattoi liioitella hypyssään, mutta ne olivat pikkuvikoja hyvien puolien rinnalla. Kouluratsastukseen Hautakivipuutarhalla ei hermo riittänyt koskaan kunnolla: se repi helppo A -luokista 50-55 % tuloksia, joilla se pääsi kenttäkisoissa hyväksytysti maastoon, mutta sen kummempaa kouluratsua siitä ei saatu. CIC1-tasolla kilpaillut ori oli kuitenkin aivan ässä maastossa ja esteradalla eikä sinivalkoinen ruusuke rekan kojelaudalla ollut harvinaisuus. Hautakivipuutarha oli hieman kuumuva, mutta kevyt, herkkä ja nöyrä ratsu, joka käsitellessä oli koko perheen nallekarhu. Ori kantakirjattiin R-suunnalle kolmannella palkinnolla, kilpailutulokset nostivat sen ykköseen.
Hautakivipuutarha sai kahdeksankymmentä jälkeläistä ja periytti hyvää urheilutyyppiä, joskin hieman kevyttä. Hyppytyyli periytyi niinikään hyvin, mutta liikkeen varsat saivat enemmän emältään.
ii. Nuotiopuutarha, kauniin punarautias 155cm korkea ori oli ehkä aavistuksen tammamainen ilmeeltään, mutta hyvä ratsutyyppi. Hyvä ryhti, kevyt pyöreä runko, pitkä hieman alas liittynyt kaula, hyvä takaosa. Etusissa pystyhköt vuohiset, muuten ne olivat hyväasentoiset, kintereet olivat käyrähköt. Nuotiopuutarha liikkui lennokkaasti ja joustaen, suorasti ja irtonaisesti. Erityisesti sen ravi oli pitkää, lennokasta ja ilmavaa. Ori myös hyppäsi kelpo tyylillä, mutta se roikotti jalkojaan hieman liikaa, eikä se irtona hypännyt kovin hyvin - imu esteille oli sitä luokkaa, että väleihin ei yksinkertaisesti osunut askeleita. Nuotiopuutarha oli ratsuna herkkä, innokas ja nöyrä, käsitellessä se vaati hieman komentamista intoillessaan turhasta. Perusluonteeltaan ori oli kuitenkin kiltti ja käsiteltävissä, vain hieman varsamainen. Nuotiopuutarha kilpaili vaativa B -luokkia varsin kelvollisella menestyksellä, siinä sivussa se kävi aina vuodessa muutamat helpon luokan kenttäkisat. Esteillä ratsastaja selässä ori oli huomattavasti parempi, sillä sen innokkuus saatiin kanavoitua paremmin ja ratsastaja saattoi hillitä sen säntäämistä kohti esteittä. Nuotiopuutarha kantakirjattiin R-suunnalle ensimmäisellä palkinnolla.
Nuotiopuutarha sai jalostusuransa aikana nelisenkymmentä jälkeläistä. Se periytti erityisesti luonnettaan, eivätkä sen jälkeläiset hypänneet laisinkaan huonosti. Vaikka ori olikin haluttu isä, se kuitenkin jätti parasta mahdollista jälkeä, mikäli sen sai emänisäksi - muutkaan sukutaulun paikat eivät kuitenkaan häpeää tuoneet jälkeläiselle.
ie. Rosvojoukkohauta oli ryhdikäs, musta läsipää (154cm). Sillä oli hyvänpuoleiset tyypit, pitkä niska, pysty lapa, pitkähkö avo runko, loiva lautanen. Etusissa oli lievää vasikkapolvisuutta ja hajavarvasta, takasissa pitkät vuohiset, mutta muuten hyväasentoiset. Etujalkojen liike oli hieman melova, muuten sen liikkeet olivat suorat niin käynnissä kuin ravissakin. Rosvojoukkohauta ei ollut mikään erityisen näyttäväliikkeinen hevonen, sillä se meinasi vähän viistää maata liikkeellään. Laukassa oli kuitenkin hyvä tahti ja tasapaino, lisäksi tamma hyppäsi hyvällä tyylillä, vaikka selän käyttö jäikin hieman puutteelliseksi. Rosvojoukkohauta oli rauhallinen, oman arvonsa tunteva tamma. Sitä ei saanut kuka tahansa käsitellä, eikä miten tahansa, mutta oikean ihmisen käsissä se oli painonsa arvoinen kultaa. Rehellinen, nöyrä ja antoi itsestään aina vähän enemmän, kuin siltä keksi pyytää. Rosvojoukkohauta kilpaili hyvällä menestyksellä CIC1-luokissa, satunnaisesti sillä myös hypättiin aluetasolla metriä kohtalaisella menestyksellä, mutta varsinaisesti se oli hyvä maasto-osuuksilla. Tammaa ei koskaan kantakirjattu.
Tiinehtymisongelmainen Rosvojoukkohauta teki kaksi varsaa eri oreista. Se osoitti periyttävänsä hyvää, kaikkensa antavaa luonnetta, rakennettaan ja jossain määrin liikettään - kumpikaan varsoista ei ollut mikään liikeihme, vaikka emäänsä parempia olivatkin.
e. Hirsipuulusikka, 153cm korkea kaunis sukkajalka oli väriltään punaruunikko. Hyvät tyypit, lyhyehkö kaareva kaula, syvä pitkä runko, korkea säkä, köyrynpuoleinen lanne, jyrkähkö pyöreä lautanen. Hyvät etujalat, takasissa käyrät kintereet. Käynti oli liikkeiltään ahdasta, mutta yliastunta oli hyvä. Ravissa liikkeet olivat hieman väljemmät, mutta Hirsipuulusikan vahvuus ei ollut liikepuolella. Laukassa oli hyvä säädeltävyys, mutta tahti meni helposti sekavaksi, jos ratsastaja ei keskittynyt. Sama ilmiö tuli esille tietenkin myös vapaassa liikkeessä. Hirsipuulusikka hyppäsi hyvällä tyylillä ja sillä oli erinomainen esteäly. CIC1-luokkia kilpaillut tamma ei loistanut koulupuolella juurikaan, mutta suoritti hyvin ja korrektisti jopa 60 % tuloksilla. 110cm rataesteet eivät olleet millään lailla liikaa ja maastoesteillä olisi varmasti ylittynyt suurempikin kuin CIC1-luokkien vaatimus - laukan tahti ei paljoa estänyt tai hidastanut, etenkin kun oikealla treenillä ja ratsastuksella tahteja oli se kolme. Hirsipuulusikka oli kiltti, nöyrä, kenen tahansa hevonen, mutta ei kuitenkaan antanut enempää, kuin ratsastaja osasi siltä pyytää. Tamma kantakirjattiin R-suunnalle toisella palkinnolla.
Hirsipuulusikka jätti kolme tammavarsaa, kaikki erinomaisia kenttäpelejä. Rakenteeltaan ne erosivat hieman toisistaan: kaksi kevyttä, urheilutyyppistä tammaa ja kolmas hieman raskastyyppisempi. Kaikki kuitenkin ylsivät CIC1-luokkiin ja perivät lisäksi hyvää luonnetta emältään, joten Hirsipuulusikan varsat olivat vallan haluttua tavaraa markkinoilla.
ei. Kelopuulusikka oli suurilinjainen ja -kokoinen (160cm) tummanpunaruunikko, hyväntyyppinen ja komea ori, ryhdikäs kuin mikä. Sillä oli kevyt pyöreä runko, leveähkösti liittynyt kaula, huipukas jyrkkä lautanen. Etujalat olivat sapeliset ja ohutsääriset, takasissa oli lievää pihtisyyttä. Käynti oli suoraa, mutta hieman ahtaanlaista, ravissa liike väljeni, mutta kovemmassa vauhdissa ori alkoi jonkin verran myös meloa. Kelopuulusikalla oli kuitenkin komea, säädeltävä laukka ja hyvä esteäly, vaikka se liikkui ja hyppäsi jokseenkin etupainoisena. Ori suoritti hyvin omalla helppo B -tasollaan, pidemmällekin olisi riittänyt kapasiteettia, mutta omistaja halusi kenttäpuolelle kilpailemaan. Kelopuulusikka tekikin kilpauransa helpoissa luokissa ja vaikka se ei menestynytkään absoluuttisesti joka kerta, se toi kotiin enemmän kuin tarpeeksi ruusukkeita. Kelopuulusikka oli luonteeltaan hieman karjas, eikä tuntunut olevan kiinnostunut ihmisen kanssa oleskelusta enempää kuin työnteko vaati. Omistaja kuvailikin sitä epäsosiaaliseksi työnarkomaaniksi, sillä joka kerta kun ori vietiin töihin se oli mukana enemmän kuin täysillä. Kelopuulusikka kantakirjattiin ensimmäisellä palkinnolla ratsusuunnalle.
Kelopuulusikkaa käytettiin jalostuksessa ansaitsemattoman vähän, sillä se sai vain kahdeksan varsaa. Varsat eivät parhaalla tahdollakaan olleet niitä ykköspalkinnon saajia varsanäyttelyissä, mutta vahvuudet olivat enemmän suorituspuolella. Metristä ja helposta luokasta ylöspäin esteitä ja kenttää kisanneet jälkeläiset menestyivät niissä oikein hyvin.
ee. Karukeinu 150cm korkea musta tamma oli hieman ruunamainen yleisilmeeltään, mutta edusti kohtuullisen hyvää ratsutyyppiä. Sillä oli lyhyt, leveästi liittynyt kaula, syvä pyöreä runko, hyvä säkä, pyöreä lautanen ja yleisesti ottaen hyvä takaosa. Etujalat olivat hyväasentoiset, kintereet käyrähköt. Käyntiliikkeet ahtaat ja lyhyet, helposti jännittyvät, ravissa liike väljeni. Karukeinulla oli taipumusta peitsaamiseen kaikissa askellajeissa, erityisesti jos sitä ei ratsastettu oikein päin vaan sen annettiin vaan löntystellä eteenpäin. Karukeinu oli kohtalainen, helppo B ja metri -elikko, joka kuljetti ratsastajan kuin ratsastajan turvallisesti radan läpi. Se oli luonteeltaan kiltti ja yhteistyöhaluinen, mutta osasi kyllä käyttää hyväkseen tilaisuuden jättää työt tekemättä, jos niitä ei siltä erikseen pyytänyt. Vaikka Karukeinu ei ensinäkemältä ollutkaan se sykähdyttävin kilpahevonen, se sai kisapaikoilla sopivaa vipinää kavioihinsa. Helpoista luokista sadelleet ruusukkeet peittivätkin vuosien myötä omistajan olohuoneen seinän. Tamman jalat, pää, selkä ja hampaat olivat erittäin kestävää tekoa: viimeisiä kenttäluokkiaan se kilpaili vielä yli parikymppisenä, korvat tötteröllä ja häntä putkella ja toipa vielä kotiin sinivalkoisen ruusukkeen.
Karukeinu varsoi vain kerran, sillä omistaja halusi keskittyä kilpailemiseen. Siitä lähtenyt tammalinja onkin arvossaan, sillä vaikka Karukeinu ei ollut se rakenteellisin tai liikkeellisin ihme, se oli erinomainen ja loistavaluonteinen käyttö- ja kilpahevonen, jonka linja tuntuu jatkavan samoissa kavionjäljissä.
Jälkeläiset
s. 04.08.2016 sh-t. Hirttovalkea, i. Aarnivalkea, om. Susiraja
s. 08.11.2016 sh-t. Kelopuutarha, i. Marrasmieli, om. dookie VRL-04373
Kilpailukalenteri
Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).
Valmennukset
08.11.2015 Maastoestevalmennus, valmensi dookie
"Hertsileijaa, voiko tää olla tottakaan!" ihastelin ja kauhistelin nurmiaukion keskellä ympärilläni ravaavaa ruunikkotammaa ja Lissua. En ollut uskoa näkemääni - Susirajassa selväpäinen, kaunis, ja vielä kuulemma myös ratsuna erittäin näppärä peli! Tovin pällisteltyäni jouduin kuitenkin tokenemaan, sillä pian olisi vuorossa, yllättäen hyvin imartelevan lempinimen saaneen, Sipulin ja Lissun maastoestehyppelyt. Alkuverryttelyt sujuivat kivuttomasti ja mutkattomasti, Lissu pyysi, Sipuli teki, vaikka tamma vaatikin muutaman kerran vähän jämäkämmän pyynnön. Ruunikkoa kun ei näyttänyt kovin kiinnostavan mitkään tyhmät koulukiemurat ja pohkeenväistöt, kun vieressä oli jo maastoesteet odottamassa.
Pian siirryimmekin esteiden pariin - tuttuun tapaan pyysin ratsukkoa hyppäämään muutaman kerran matalempia tukkiesteitä verryttelyhyppyinä, ennen kuin siirtyisimme radan pariin. Sipulin meno oli oikein mukavaa katseltavaa; tammalla oli nopea ja tarkka hyppy, ja ruunikon laukka se vasta hieno näky olikin. Hetken hyppelyiden jälkeen jouduin taas keskittymään itse ratsukkoon, kun oli aika siirtyä aukean toiseen päähän, jossa oli odottamassa muunmuassa mökkieste, risueste, heinäpaaleja, sekä muutamia muita esteitä. Selostin Lissulle pikaisesti suunnittelemani reitin, johon kuului kahdeksan hyppyä - tänään pysyttelisimme vain nurmella, ja keskittyisimme pääosin haastavampiin lähestymisiin ja laukan saamiseen sopivaksi pienemmälläkin alueella. Sipuli puhkui intoa ja lähti korvat pystyssä kohti ensimmäistä mökkiestettä, ja jouduin heti muistuttamaan ratsastajalle laukan lyhentämisestä. Koska nurmi oli hieman liukas, ei ylimääräistä spurttailua tai kaahottamista kaivattu. Nainen teki työtä käskettyä, ja piti tarkasti huolen laukan tahdista. Itse hypyt sujuivat hienosti, vaikka Sipuli muutaman kerran huomauttikin surkealla pukilla, kun selässä istuva nainen jäi hetken liian pitkäksi aikaa kiinni suuhun.
Hyppyytin ratsukkoa samalla radalla muutaman kerran, pyytäen aina välillä muuttamaan laukkaa lyhyemmäksi tai pidemmäksi. Homma sujui yllättävän hyvin alusta loppuun, joten muutaman radan jälkeen pyysin ratsukkoa hyppäämään aukiolla olevan radan lisäksi viereisen hiekkapolun varressa olevan haudan ja vesiesteen (laukassa sisään ja ulos, ei hyppyjä). Sipulia ei roiskuva vesi haitannut, vaan tamma laukkasi edelleen yhtä innokkaan näköisenä kohti esteitä. Ratsukko tuli lisäesteet pari kertaa myös erikseen, mutta pikku hiljaa niin hevonen kuin ratsastajakin alkoivat näyttämään siltä, että tälle päivälle oli hypelty ihan tarpeeksi. Näin ollen päästin ratsukon loppuverryttelemään nurmelle, ja minä jäin hehkuttamaan Lissulle ihailuni kohteeksi päässyttä Sipulia.
11.11.2015 Kouluvalmennus, valmensi dookie
Ihastukseni Sipulia kohtaan ei ollut haihtunut tippaakaan, kun saavuin valmentamaan toista kertaa, tällä kertaa tosin kouluratsastuksen parissa. Kevyesti liikkuva tamma vei edelleen keskittymiseni aluksi, kunnes jouduin palaamaan taas maan pinnalle, kun Lissu sai itsenäiset alkuverryttelyt päätökseen.
Tänään suunnitelmissa oli taivuttelua ja asetuksen hiomista sekä vastalaukkaa. Pyysin ratsukkoa jäämään keskiympyrälle ensin käynnissä, ja hakemaan asetuksen kuntoon. Hetken päästä pyysin Lissua myötäämään välillä pidempiä aikoja, jotta näkisimme Sipulin asetuksen ja peräänannon "rehellisyyden". Ruunikko osoitti olevansa sen tyyppinen hevonen, jota täytyi ratsastaa jatkuvasti ja joka askeleella, sillä heti, kun Lissu myötäsi pari askelta pidempään, Sipulin pää nousi ja niska suoristui, eikä kauniista kulkemisesta ollut enää tietoakaan. Toki tamma palautui nopeasti optimaaliseen työskentelymuotoon, mutta lähti siitä aivan yhtä nopeasti, jos Lissu jäi hetkeksikään vain oleilemaan selkään. Niimpä jätimme pitkät myötäykset pois, ja pyysin ratsastajaa taivuttamaan hevosta merkistäni vuoroin sisälle ja vuoroin ulos niin, että hevosen takaosa siirtyi aina hieman pois ympyrän uralta. Tehtävä sujui kuin vettä vaan, joten pian pääsin pyytämään ratsukkoa siirtymään harjoitusraviin. Ravissa yhteisen sävelen löytyminen kesti muutaman yrityksen verran pidempään, mutta pian Sipuli taipui molempiin suuntiin oikein näppärästi. Tässä välissä pyysin ratsukkoa vaihtamaan suuntaa ja teetin taivutuksia myös toiseen suuntaan ensin käynnissä, ja sitten ravissa.
Seuraavaksi ratsukko sai jäädä harjoitusraviin, edelleen keskiympyrällä, mutta tehtävään lisättiin kymmenen metrin voltit ympyrän avoimille sivuille. Aluksi Sipuli ei meinannut taipua volteilla rehellisesti, mutta pian tamma hoksasi kiemuroiden idean, ja taipui helposti ja nätisti.
Muutaman kierroksen jälkeen pyysin Lissua jäämään hetkeksi uralle, ja nostamaan vastalaukan. Pian pyysin ratsukkoa jäämään uudestaan keskiympyrälle vastalaukassa, jossa tuli tehdä myös sivuille voltit myötälaukassa. Sipulin laukka oli tavattoman kaunista katseltavaa; tamma kulki kevyesti ja melko pienin avuin, eikä pieni laukkavolttikaan tuottanut minkäänlaisia vaikeuksia. Hetken jälkeen pyysin vaihtamaan suunnan ja nostamaan vastalaukan tässä suunnassa, ja jäämään taas keskiympyrälle tekemään samaa tehtävää vielä hetkeksi. Ympyrätyöskentely ei ollut tehtävä sieltä kevyimmästä päästä, joten muutaman helpon näköisesti sujuneen kierroksen jälkeen annoin ratsukolle luvan siirtyä loppuverryttelyihin runsaiden kehujen saattelemana.
18.11.2015 Kouluvalmennus, valmensi *lumienkuli*
Armottoman flunssakierteen jälkeen olin hieman epävarma, olisinkin vielä tarpeeksi hyvässä kunnossa valmentaakseni Lissua, mutta päätin yrittää ja kysehän oli kumminkin vain yhdestä tunnista jonka suorittaisi vaikka päällään seisten. Tällä kertaa Lissulla oli mukanaan suomenhevostamma Sipuli ja olimme sopineet kouluratsastusvalmennuksen tasoksi helpon a:n. Saavuimmekin valmennuspaikalle samaan aikaan Lissun kanssa ja pyysin kaksikkoa aloittamaan alkulämmittelyt heti paikalle päästyään. Näin aikaa ei pääsisi valumaan hukkaan turhan vuoksi ja varsinaiselle valmennukselle jäisi enemmän aikaa.
Jo alkulämmittelyiden aikana huomasin, että Sipuli oli siitä epätavallinen Susirajalainen ratsu, ettei temppuiluja ollut havaittavissa. Tämän lisäksi tamma tuntui myös äärimmäisen osaavalta tapaukselta ja kun ratsukko kävi alkulämmittelyiden aikana kaikki askellajit läpi, huomasin että Sipuli tosiaan osasi liikuttaa itseään ja kaksikon yhteistyö näytti toimivan todella hyvin.
Kun alkulämmittelyt oli saatu suoritettua loppuun, annoin ratsukolle alkuun muutamia helppo b tasoisia tehtäviä, jotta näkisin mihin kaksikon kapasiteetti todellisuudessa riittää. Helpommat tehtävät onnistuivatkin todella helposti ja sen vuoksi emme aikailleetkaan kauaa hieman vaativampiin tehtäviin siirtymisen kanssa. Helppo a tasoisetkin tehtävät näyttivät onnistuvan tältä kaksikolta kuin vanhoilta tekijöiltä ja muistutinkin Lissua, että nyt voisi olla hyvä aika kehua Sipulia onnistuneesta työskentelystä. Lissu tekikin niin ja jatkoimme valmennuksen vielä loppuun saakka.
Valitettavasti valmennusaika ei vieläkään ollut loputonta ja niinpä tunti alkoi olla lopuillaan. Pyysinkin ratsukkoa aloittelemaan vähitellen loppuverryttelyt joiden aikana kertoisin mielipiteeni valmennuksen onnistumisesta. Kerroinkin, että mielestäni valmennus onnistui todella hyvin ja että tässä ratsukossa tosiaan oli potentiaalia kisakentille. Muistutin kumminkin vielä säännöllisen treenaamisen tärkeydestä ja Lissu lupasikin treenata ahkerasti jottei taidot pääsisi ruostumaan. Tämän jälkeen jätin ratsukon suorittamaan loppuverryttelyitä vielä joksikin aikaa keskenään ja lähdin jatkamaan matkaani.
22.11.2015 Estevalmennus, valmensi *lumienkuli*
Oli jälleen valmennuspäivä ja tällä kertaa valmennettavakseni oli tulossa narri, sekä suomenhevostamma Sipuli joka olikin jo pari päivää sitten käynyt Lissun kanssa valmentautumassa kouluratsastuksessa ohjauksessani. Tällä kertaa valmennuksen aiheena olisi esteratsastus 120cm esteillä ja olinkin saapunut hyvissä ajoin kokoamaan esteitä jottei aikaa menisi hukkaan niiden kokoamisen vuoksi. Kokosin radan niin, että alussa oli muutama hieman matalampi este ja näiden matalampien esteiden jälkeen tuli kaksi hieman tiukempaa käännöstä esteelle pääsemiseksi. Kerkesinkin saamaan esteet juuri valmiiksi kun ratsukko saapui paikalle ja pyysinkin narria aloittamaan alkulämmittelyt heti paikalle saavuttuaan.
Jo alkulämmittelyiden aikana huomasin, että Sipuli toimi narrin kanssa aivan yhtä hyvin kuin Lissunkin kanssa ja tälläkin kertaa oli suoranainen ilo seurata kaksikon työskentelyä. Alkulämmittelyt sujuivatkin erinomaisesti ja kaksikko näytti toimivan täydellisesti yhteistyössä. Koska alkulämmittelyt saatiin suoritettua onnistuneesta ja kohtuullisen pian, pyysin ratsukkoa siirtymään varsinaisille esteille samantien alkulämmittelyiden loputtua jotta näkisin, että toimisiko Sipuli yhtä hyvin esteratsastuksessakin.
Ratsukko siirtyikin heti pyyntöni kuultuaan esteille ja lähti ylittämään niitä. Esteiden ylitys tuntui onnistuvan kaksikolta erinomaisesti ja en huomannut mitään huomautettavaa koko radan aikana kummankaan toiminnasta. Narri kertoikin minulle, että Sipuli oli kyllä osaava ratsu, kunhan ratsastajakin oli osaava eikä mokaillut mitään. Koska ratsukon yhteistyö toimi erinomaisesti ja vauhti oli sopivan reipasta, ratsukko kerkesi ylittämään kaikki radan esteet yhteensä kolmeen kertaan. Yhdelläkään kolmesta kerrasta ei sattunut minkäänlaisia virheitä, enkä myöskään löytänyt yhdelläkään kerralla mitään huomautettavaa.
Vähitellen alkoi kumminkin olla aika aloitella loppuverryttelyt. Tällä kerralla minulla oli valitettavasti sen verran kiire asioille, etten kerennyt jäädä seuraamaan ratsukon loppuverryttelyitä loppuun saakka. Sanoin pikaiset heipat narrille, sekä Sipulille ja lähdin jatkamaan matkaani.
06.12.2015 Estevalmennus, valmensi Jenny
Päivän kolmannen valmennuksen päätähtenä oli Lissu ja tämän tummanruunikko suomenhevostamma Hirsipuutarha aka Sipuli. Tamma yllätti valmentajansa positiivisessa mielessä kulkemalla nätisti korvat hörössä ja kuunnellen kaikkia Lisuun apuja kiltisti. Ensi alkuun tamma ei meinannut venyttää askeliaan Lissun pyytäessä, mutta ratsastajan päättäväiset pohkeet ja pieni raipan napautus saivat Sipulin toisiin ajatuksiin, ja askel alkoi nousta vallan hienosti! Muistutin Lissua, ettei itse hätiköisi verryttelyn kanssa, vaan suunnittelee sen kunnolla ja vie aina loppuun saakka.
Alkuun laitoin ratsukolle puomitehtävän, ja sivuille kasailin parit erikoisen näköiset johteet, jotta näkisin samalla, miten Sipuli ylittäisi puomit, ja miten se suhtautuisi johteisiin. Tamma meni reippaasti puomien ylitse, eikä katsonut tolppia yhtään. Painotin Lissua muistamaan jättämään oma kätensä eteen noustessaan kevyeen istuntaan, se helpottaa paljon ratsun liikkumista ratsastajansa alla.
Laukka – ravi – laukka siirtymisissä puomien välillä Sipulista tuli hieman kova suustaan, ja se mielellään olisi vain painellut tehtävän läpi. Lissu pysyi onneksi päättäväisenä, ja lopulta tamma antautui ja teki hienosti nopeita siirtymisiä puomien välillä. Aloitin hypyttämisen varovaisesti seitsemästäkymmenestä sentistä, mutta pian nostelin puomeja jo metrin mittaan. Sipuli tuli varmasti jokaiseen hyppyyn, ja Lissu oli selässä rauhallisesti. Hän tasapainotti tamman hienosti ja kertoi sille ponnistuspaikan, antaen tamman sitten tehdä oman osansa. Lopputunnista rakentamani ratakaan ei tuottanut ongelmia, vaikka siinä oli pari haastavaa kurvia ja vaikea kolmeen esteen suhteutettu kaarevalla linjalla. Onnistuneen valmennuksen jälkeen jätin ratsukon rauhassa jäähdyttelemään maneesiin.
04.08.2016 Maastoestevalmennus, valmensi Sippe
Tänään minun oli tarkoitus valmentaa Lissua ja hänen Sipuli-tammaansa maastoesteiden puolella. Pitkään aikaan en ollut käynyt ketään valmentamassa sillä saralla, mutta vaihtelu virkistää. Lissu oli juuri sopivasti saanut varustettua Sipulin, kun saavuin tallin pihaan. Nainen oli taluttamassa hevostaan tallin ovesta, kun huomasi minut. Lissu tervehti minua iloisesti, vastasin tervehdykseen ja autoin pitelemään Sipulia aloilllaan kun hän nousi satulaan. Ratsukko lähti hetkeksi kentälle verryttelemään, minä jäin odottelemaan heitä kentän reunalle.
Lähtiessämme kävelemään kohti maastorataa kerroin Lissulle lyhyesti, mitä tänään olisi tarkoitus tehdä. Olin käynyt jo aiemmin Susirajan maastoradalla valmentamassa, joten tiesin suurinpiirtein, millaisia esteitä sieltä löytyisi. Aluksi ottaisimme muutamat lämmittelyhypyt tukeille. Niiden jälkeen valmennuksen aikana olisi tarkoitus treenata ainakin alashyppyä veteen.
Saapuessamme tukeille suuntasin niiden viereen, josta voisin parhaiten antaa ohjeita. Lissu nosti Sipulilla laukan, ja lähestyi esteitä hyvässä temmossa. Ensimmäiselle esteelle tamma pääsi hyppäämään hieman kaukaa, eikä Lissu ehtinyt mukaan hyppyyn. Sipuli protestoi tätä kieltämällä seuraavalle tukille. Ratsastaja horjahti, mutta pysyi kuitenkin satulassa. Laitoin ratsukon yrittämään heti uudestaan, Lissua ohjeistin pitämään hevosensa harjasta kiinni jo ennen hyppyä ja tarkkailemaan, että Sipulin ponnistuspaikka oli hyvä. Seuraavalla kerralla hypyt sujuivat paremmin, ja lähdimme jatkamaan seuraavalle esteelle.
Seuraavalle esteelle saavuttuamme Lissu käveli ensin Sipulin kanssa esteen ympäri käyden välillä vedessäkin kahlaamassa, jotta tamma tietäisi, että esteen takana on vettä. Ratsukko kävi kääntymässä aukion reunalla ja lähestyi estettä. Sipuli hyppäsi varsin moitteettomalla tyylillä, ja laukkasi vedenkin läpi ilman ongelmia. Neuvoin Lissua antamaan hypyssä hieman enemmän ohjaa ja pitämään jalkansa paremmin oikealla paikallaan. Seuraava hyppy sujui vielä ensimmäistäkin paremmin, ja lähdimme pikkuhiljaa takaisin Susirajaa kohti. Matkan aikana hyppäsimme pari kertaa vielä banketin, joka sujui ratsukolta kuin vettä vain. Olipa virkistävää valmentaa välillä maastoesteiden parissa!
28.01.2017 Estevalmennus, valmensi Tuulia T.
Saavuin tänään Susirajaan viikonlopuksi tarkoituksenani autella Susirajan omistajattaria parin hevosen valmennuksessa. Oli jo myöhä kun kaarroin autollani Susirajan pihaan, mutta siitäkin huolimatta päätin pitää Susirajan tytöille pari valmennusta ennen yöpuulle menoa, sillä olihan heillä hyvin valaistu kenttä käytössä. Pakkanen nipisteli poskiani kävellessäni kohti kenttää, mistä löysinkin narrin verryttelemässä ensimmäisen valmennettavani ruunikon Sipuli tammansa kanssa. Nähdessäni kentälle unohtuneet esteet päätin, että tänään pitäisimmekin estevalmennuksen. Huikattuani narrille pikaisen heipan otin kasvoilleni tiukan valmentajan ilmeeni ja laitoin kaksikon töihin. Ihan ensimmäiseksi käskin narria tuomaan suomenhevosensa kentän toiselle pitkälle sivulle jätetyille kavaleteille ravissa. Sipuli hieman nyppi ohjia kärsimättömästi pois narrin kädestä, mutta nainen sai kuitenkin pidettyä tammansa ravissa. Kaksikon tultua kavaletit muutamaan otteeseen ravissa annoin narrille luvan nostaa laukan ratsunsa kanssa ja tamma olikin tästä selkeästi mielissään lopettaen ohjien nyppimisen. Kaksikon tultua kavaletit myös laukassa muutamaan otteeseen ohjeistin narria ohjaamaan ratsunsa suurelle pääty ympyrälle jolle olin tällä välin pystyttänyt kolme matalaa ristikkoa ja kolme hieman korkeampaa pystyestettä. Kaksikko selvisi esteistä kuin leikiten, joten pian nostinkin ympyrällä olevien esteiden estekorkeutta metriin niin että kaksikolle tuli hieman haastetta tehtävään. Metrisetkään esteet itsestään eivät tuottaneet kaksikolle vaikeuksia, mutta estekorkeuden noustessa narri ei aina antanut ratsulleen riittävästi ohjaa hyppyyn lähdettäessä ja ruunikko suomenhevonen protestoi tiukkaa ohjasotetta vastaan pukittamalla aina kun narri ei sille riittävästi ohjaa antanut. Anna sille vähän enempi ohjaa hypyn ajaksi että se pääsee paremmin venyttämään kaulaansa hypyn aikana huusin narrille, joka teki työtä käskettyä. Ohjien löystyessä Sipuli palkitsi narrin jättämällä pukittelut sikseen ja hyppäämällä puhtaasti esteiden yli. Kaksikon suoriuduttua tehtävästä puhtaasti pariin otteeseen annoin narrille luvan siirtää ratsunsa raviin ja tulla osana loppuverryttelyä alkutunnista käyttämiemme kavalettien ylitse ennen kuin rupesin päättelemään valmennustamme.