Kanervarikko VH20-018-0975

Nimi	Kanervarikko "Raisu"	Kasvattaja	Susiraja, Suomi
Rotu, sukupuoli	suomenpienhevonen, ori	Omistaja	Susiraja (VRL-06046 ja VRL-12701)
Säkäkorkeus, väri	142cm, punarautias	Meriitit	VIR MVA Ch, KTK-I
Syntynyt, ikääntyminen	s. 22.08.2020, 12v satunnainen (3v 12.08.2020)	Painotuslaji, koulutustaso	kenttäratsastus he A / 100cm / 100cm / helppo

30.11.2020 Raisu kantakirjattiin P-suunnalle KTK-I -palkinnolla. Kilistelkäämme skumppaa!

08.07.2021 komealle ärsyttävyydellemme myönnettiin VIR MVA Ch -arvonimi, sillä jos ei muuta niin onhan tämä nyt komea. Keskitytään ihan vaan siihen.

© kuvaaja ei halua nimeään mainittavan, estekuvat © suba

Luonnekuvaus

Sarjassamme miksi tämä yhdistelmä tuntui paperilla ihan kamalan hyvältä ja osoittautui aivan hirveäksi virheeksi. Hyvärakenteinenhan Raisu on kuin mikä eikä suorituskykyäkään voi moittia, että jospa keskitytään ihan vain siihen! Valitettavasti tämän elikon kanssa pitäisi myös osata elää ja olla, mikä taas ei ole lähellekään niin helppoa kuin se äkisti sanottuna kuulostaa. Emme sitten tulleet miettineeksi, mitä isä- ja emälinjan vahvimmin periytyvät ominaisuudet ovat. Keskittymiskyvyttömyys, kiire ja kilpahevosen luonne. Ei Raisun kanssa elä, mutta silti sen kanssa rämmitään päivästä toiseen. Jollakin kurin.

Tekisi mieli hirttää ori joka kerta, kun sitä pitää lähteä hoitamaan. Ei edes hirttää kiinni ketjuihin tai naruihin, vaan hirttää noin muuten vain. Se ei osaa pysyä hetkeäkään paikallaan, eikä sitä oikein voi komentaa, koska eihän nyt sellainen käy hänen arvolleen! Jos Raisulla olisi kärsivällisyyttä edes sen herneen verran, jotka sen aivoina toimivat, raudikko voisi olla asiallinen. Se on asiallinen yleensä noin puoli minuuttia harjauksen aloittamisesta ennen kuin kärsivällisyys loppuu ja steppaaminen alkaa. Yritäpä puhdistaa kavioita elikolta, jonka mielestä jokaisen kavion kuuluu olla ilmassa ja mielellään yhtä aikaa sekä ideaalitilanteessa ainakin kymmenen minuuttia. Hevosen mielestä tietenkin, me ihmiset tuppaamme olemaan tästä tyystin eri mieltä. Hoitotilanteet Raisun kanssa muistuttavat enemmän luovaa sirkusta kuin hevosen hoitamista. Kaiken saa tehtyä, kunhan tarpeeksi puree hammasta, vuodattaa verta sekä kyyneliä, löytää jostain vähän lisää huumorintajua sekä kärsivällisyyttä.. Aivan sama miten päin asiaa katsoo, pikkuraudikkomme käsittelystä ei saa rentoa, hauskaa yhdessä vietettyä hoitohetkeä.
Raisu on sellainen helikopteri narun nokassa, propellit vain pyörivät menemään ja aivoja ei ole. Tosin epäilemme, että helikoptereiden ohjausvälineet toimivat paremmin kuin ne, joiden kanssa täällä joudutaan pärjäilemään. Ei ori varsinaisesti ryykää mihinkään, se vain koikkelehtii kuin kevätvarsa ja suunta ei aina ole ihan sinne, mihin taluttaja sen haluaisi olevan. Tai voisi ennemminkin sanoa, että suunta saattaa harvakseltaan olla sinne, mihin taluttaja haluaisi. Tietenkin sama ilmiö toistuu lastatessakin, kuinkas muuten. Voi pitää pienenä lottovoittona, mikäli Raisun saa ohjattua lastaussillalle sekä ylös asti ilman vähintään puolen tunnin yrittämistä lukuisten ohijuoksuloikkien vuoksi. Se puoli tuntia edustaa sitten niin kaunisteltua totuutta, että lipsahtaa jo väritetyn valheen puolelle. Yllättävän rauhalliseksi, fiksuksi matkustajaksi Raisumme on aivan tuhottoman.. jos ei nyt hankala, niin ainakin rasittava lastattava.

Jarrut; epäkunnossa tai puuttuvat, korvaavat osat tilattu, posti hävittänyt lähetyksen, kieltänyt vastuunsa sekä evännyt korvaukset. Ohjauslaitteisto; toimii kohteen selästä paremmin kuin vierestä, kuitenkin hyvin itseohjautuva suuntiin, joita kukaan ei pyytänyt. Liikkeet; laatu hukkuu vauhtiin, malttamattomuudesta johtuvaan tahtirikkosteppiin sekä uusimman modernin tanssin koreografian itsenäiseen opiskeluun.

Vitsit sikseen, ei nimittäin naurata. Ketään, edes meitä. Raisusta kyllä saatiin koulittua se helpon kenttäluokan peli, varsin kivikkoisen polun päätteeksi. Tiedättekö kuinka turhauttavaa on ratsastaa hevosella, jossa tietää olevan laatua ja joka kyllä haluaa tehdä asioita, mutta haluaa kaikkea samaan aikaan ja niin paljon, että homma menee ihan pelleilyksi? Raisu on just semmoinen hiihtäjä. Keskittymiskyky on lyhyt tai olematon, kiire valtava, veri vetää kilparadoille ja jollain täysin logiikanvastaisella nurinkurisuudella pikkuorhista löytyy sellaista kylmähermoista rohkeutta, päättäväisyyttä, maitohaponsietokykyä ja ties mitä muuta kilpahevosmaisuutta, ettei moisen pitäisi pelata yksiin Raisun muun sirkusapinaisuuden kanssa. Tämä ei tietenkään sano raudikon muuttuvan kilpailuissa keskittyväksi megasuorittajaksi, ennemmin ori tekee kisoissa vielä suuremmalla palolla mitä itse tahtoo. Hän näet tuli voittamaan eikä anna minkään seistä tiellä. Tämä korvamato turhauttaa ihan yhtä paljon kuin Raisun touhu.

Herra pikkuhevosen liikkeet olisivat todella hienot (puhtaat, säännölliset, melkoinen yliastunta, säätövaraa joka suuntaan, ryhtiä, elastisuutta, kaikkea löytyy!) ilman ylitsepursuavaa tarmokkuutta kera keskittymisongelmien. Raisu saattaa heittää ihan itsekseen askellajista toiseen tai vaihdella laukkoja silkasta laukan vaihtelun riemusta, tai näin me raudikon käytöstä tulkitsemme. Raisu ei missään vaiheessa pure kuolainta, potki vatsansa alle, pukittele, hyppää pystyyn tai muutoinkaan osoita olevansa kipeä, epämukavuusalueellaan tai tyytymätön ratsastajaansa. Silti simppelitkin asiat muuttuvat kevätjuhlaliikkeiksi Raisun yrittäessä änkeä koko kouluohjelman kolmeen ja puoleen askeleeseen, ihan maksimissaan viiteen.
Hyppääminen sujuu samoilla eväillä; teknistä taitoja ja kykyä löytyy, yliyrittäminen sekä keskittymiskyvyn puute vesittävät monet treenit. Raisu ei pelkää tai epäröi, se ylittää esteet ties millaisilla lähestymisillä ja voisi olla metrin ratojen satavarma ruusukehai, jos se vain hyppäisi esteet pyydetyssä järjestyksessä, ei jäisi tekemään omiaan esteiden väliin ja.. niin.

Olemme kilpailleet, yllättävänkin paljon ja menestyksekkäästi, Raisun kanssa. Läheskään jokainen startti ei ole ollut menestys, meidät on jokusen kerran hylättykin erinäisistä syistä (lävistäjältä kuuluisi jatkaa takaisin uralle, ei suoraan kouluaitojen kulman ylitse verkan puolelle, ihan Raisullekin tiedoksi). Toki jo hyvissä ajoin ennen starttia olemme saaneet hävetä silmät päästämme orin käytöksen vuoksi sen osoittaessa helikopterimaista häsläämistään pitkin varikkoa. Kas, kun emme mene käsihevosalueelle muiden sekaan, vaan pysyttelemme kauempana..

Kikkakakkosia ei ole. Raisun kanssa joko onnistutaan kuin ihmeen kaupalla tai yleisimmin koetaan jotain uutta ja ihmeellistä. Itse asiassa Raisun kanssa kaikki hevosesta ratsastajan kautta yleisöön kokevat jotain uutta ja ihmeellistä, raudikon kyky tehdä aivan uusia liikekomboja ja ihmeratkaisuja ei lakkaa hämmästyttämästä.

Tämä voisi olla todella hieno (kilpa)hevonen. Voisi.

Sukutaulu

i. VIR MVA Ch Kaskirikko YLA1, KTK-I, SLA-I*, KRJ-II, ERJ-I, KERJ-I sph, prt, 144cm	ii. Kokkorikko ✝ YLA1, KTK-II, SLA-I*, KERJ-I, ERJ-I sph, m, 136cm	iii. Hiisirikko ✝ YLA1, KTK-III, SLA-I, KERJ-II, ERJ-I, KRJ-II sph, hpvkk, 143cm
		iie. Yön Saastainen Harakka ✝ YLA1, KTK-III, SLA-I, KERJ-I, ERJ-II sh, m, 159cm
	ie. Luurankotanssija ✝ YLA2, KTK-II, SLA-I, KRJ-III, ERJ-III, KERJ-I sph, prt, 146cm	iei. Pajunkissanpolkka ✝ YLA1, KTK-II, SLA-I, KERJ-I sph, prt, 141cm
		iee. Ch Luulievo ✝ YLA1, KTK-II, SLA-I, KERJ-I sph, rtkm, 147cm
e. VIR MVA Ch Kanervakahvi ✝ KTK-I, SLA-I*, KERJ-I sph, rn, 145cm	ei. Kuolinsyy ✝ KTK-II, SLA-I, KERJ-I sph, trt, 139cm	eii. Kyytaivas evm, sph, trt, 137cm
		eie. Kuumurhatar evm, sph, tprt, 147cm
	ee. Ch Kanervasavu ✝ KTK-II, SLA-I*, KERJ-I sh, prn, 136cm	eei. Karvaskaski evm, sph, klm, 146cm
		eee. Aamunsilmu evm, sph, trt, 141c

Jälkeläiset

s. 00.00.0000 sph-joku. Nimi, e. Kuka, om. Ei

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Valmennukset

00.00.0000 Onsevalmennus, valmensi varmaan valmentaja

Nyoom.