Kuvagalleria

Luulievo VH15-018-0394

15.06.2015 Lumpusta tuli kantakirjatamma. P-suunnalle kirjattu kimomme sai komeat 72p. eli KTK-II:en!

20.03.2016 Lumpulle myönnettiin Champion-arvonimi näyttelymenestyksensä johdosta.

20.06.2016 Lumppu sai SLA-tuomareilta palkinnon SLA-I 102:lla pisteellä - loistavaa!
Hyvä pienhevos- ja tammaleima. Hyvä pää, aavistuksen pitkähkö massiivisenoloinen kaula, aavistuksen jyrkät lavat, säkä pitkä ja piirteetön. Selkä pitkänlainen, muuten hyvä runko, hyvät lautaset, hyvä takaosa. Etujalat sapelihtavat, muuten hyvät jalat.

25.06.2016 Lumppu sai viimeisen palkintonsa, KERJ-I 102,5:llä pisteellä. Niin hieno pikkutamma!

Tausta

Lumppu tuli meille pitkällisen alitajuisen harkintaprosessin jälkeen. Tai ainakin me haluamme esittää asian näin.
Kuulumme Facebookissa ties miten moneen ”ostetaan/myydään/vaihdetaan hevoisia, X-Suomen alue” –ryhmään, ja rakastamme myynti-ilmoitusten lukemista, myyntihevosten sukujen tutkailuja ja löytöjen tekemistä. Lumppu löytyi tällaisesta myyntiryhmästä, mutta emme laskeneet tammaa löydöksi. Ihan hyvännäköinen kimo, koulupuolella petraamista, hyppäsi metriä, suvussa peruspollea ja kisapeliä. Kaiken kaikkiaan Luulievo-niminen tamma oli ihan peruspeli kimovärillä ja siitä johtuen liian suurella hintalapulla varustettuna. Emme kiinnostuneet, emme ottaneet yhteyttä omistajaan.

Luulievo kuitenkin oli ja pysyi markkinoilla pitkän aikaa. Hinta laski, joskaan ei paljoa, mutta tamma ei mennyt kaupaksi. Pikku hiljaa kypsyimme ajatukseen, että ”voisihan tuota kokeilla”, joten soitto omistajalle ja koeratsastuksen sopiminen seuraavalle viikonlopulle. Pakotimme Pertti-parankin mukaan, kun lähdimme koppi auton perässä testaamaan Luulievoa.
Voi tsiisus sentään, mikä hevonen! Hapannaamainen elikko, joka oli jo tarhasta hakiessa kuin sitruunoita syönyt. Onneksi meillä on kotitallissa pari hevoseksi naamioitunutta lohikäärmettä, joten Lumpun uhittelu ei paljoa haitannut. Testasimme molemmat Lumppua sileällä, ja minä hyppäsin narrin analysoidessa. Lumpun laukka oli vielä voimatonta ja tasapainoa pitäisi petrata hyppäämistä varten, mutta kyllähän kimo meni ja teki, mitä komennettiin – kunhan oli itse tarpeeksi topakkana.

Vaikka pienhevonen ei aiheuttanut ”wow”-oloa, olimme jo etukäteen päättäneet ostaa kimon pois kuleksimasta, ellei paikan päällä paljastuisi jotain mullistuttavaa. Pertti oli tarkistanut Luulievon eikä löytänyt hevosesta mitään raskauttavaa, joten aloimme neuvotella hinnasta.
Saimme poljettua Luulievon hintaa alas melkoisesti, koska lupasimme pakata hevosen saman tien autoon, viedä kotiin ja olla ottamatta yhteyttä, vaikka hevosesta paljastuisi mitä – olimme kuitenkin itse raviäijinemme Lumpun tarkastaneet ja kelvolliseksi todenneet. Näillä eväin Lumppu pakattiin autoon ja tuotiin Susirajaan. Kotimatka oli taas harvinaisen rattoisa, kun Pertti marmatti koko matkan ettei kiinnosta a) ratsut, b) pienhevoset, c) epäluonnollisen väriset suokit.

Myöhemmin eläinlääkäri tarkisti Lumpun läpikotaisin, lausuntona ”hyvä se on”. Pertti myhäili partaansa (”Enkös minä sanonut?”), mutta valitettavasti vakuutusyhtiö halusi eläinlääkärin lausunnon ja kintturöntgenit, ”Pertti sanoi et koni o kunnossa” ei ihan riittänyt.

Luonnekuvaus

Meillä hyvin kotoisasti nimetty Lumppu on vähän mallia "mä teen jos mua huvittaa, ja mua ei oikeastaan huvita, että eläkää sen kanssa". Tamma kärsii jatkuvasta ei-pysty-tekeen -syndroomasta. Se ei ole edes oikeastaan laiska hevonen, eikä motivaatio-ongelmainen, se on lähinnä tamma. Hieno yhtälö taas löydetty Susirajan maita koristamaan. Kun Lumpusta saa jotain irti, siitä myös saa irti, sillä hevonen harvoin tekee asioita puolivaloilla. Se ei joko tee niitä ollenkaan, tai tekee täysillä. Käsiteltäessä tamma yksinkertainen, mutta aikuisten hevonen, sillä tämä on taas elikko, joka ei vaivaudu lasten kanssa vaivautumaan laisinkaan. Ainakaan se ei pure tai linttaa sinua mihinkään (ainakaan jos et kiusaa sitä), mutta on ihan toinen asia, suostuuko tamma liikuttamaan luitaan sen verran, että pääsisi tarhasta talliin. Tai toisin päin. Tai karsinan ovelta pois, kun sinun pitäisi lähteä hakemaan satulaa.

Vaikka hoidokkina tamma seisoo lähinnä kuolleena paikoillaan, se ei missään tapauksessa ole kuin aikuisen käsiteltävissä. Lapset saavat Lumpussa aikaan ilkeilykohtauksia, se inhoaa pikkuihmisten intoa ja hälinää ja käy siekailematta hampaat irvessä päälle, jos sen jättää keskenään pikkuihmisten kanssa. Toki, Lumppu tekee samaa aikuisillekin, jos nämä eivät ole sen mielestä tarpeeksi rauhallisia, mutta harvempi aikuinen juoksee tai huutaa hevosen lähellä, joten ongelmaa ei oikein ole. Rauhallisesti toimimalla pärjää Lumpun kanssa paremmin kuin hyvin, ainakin jos sen saa parkkeerattua sopivaan paikkaan. Tamman kintut eivät meinaa nousta lattiasta siihen kerran juurruttuaan - mikä on luonnollisesti melkoinen ongelma, kun puhutaan kavioiden puhdistamisesta tai hevosen kenkäämisestä - edes siirtymistarkoituksissa. Mitään muuta Lumppu ei sitten käytännössä teekään. Vaikka sen satulavyön kiristäsi miten päin, vaikka suitsiminen olisi vähän sinne päin hommaa, vaikka ihminen kaivelisi sen kinttujen väliä miten päin vain. Lumppu ei tammaile takapäänsä kanssa turhan paljoa.
Taluttaessa tamma pitää saada liikenteeseen ja pitää se liikenteessä, niin kaikki sujuu hyvin. Jos Lumppu kerran jumittaa paikalleen, tarvitaan pitkää ja harrasta kiroamista kera talliluudan, jotta sen saisi taas etenemään. Kun tamma kävelee, se tulee perässä nätisti yksin tai parissa, löysällä tai tiukalla narulla. Lastaussillan eteen ei missään nimessä saa pysähtyä, kun koppiin kävelee tallista yhdessä jaksossa, on Lumppu sisällä ennen kuin kukaan huomaakaan. Matkustaminen on sille stressitöntä, hiljaista ja mukavaa hommaa ilman turhia kommervenkkejä.

Lumpun suosikkilaji on "juurrun tähän jäkittämään" tai "en tee mitään". Tamma on mestari seisomaan paikallaan välittämättä ratsastajasta kannuksineen, tallikavereista jotka työntävät, vetävät ja läimivät talikolla, oikeastaan mistään. Toinen Lumpun bravuuri on tehdä asioita tekemättä mitään - se on kuin ratsastuskouluhevonen, joka kävelee, ravaa ja laukkaa etenemättä laisinkaan, kääntyy vailla asetusta saati taivutusta ja väistää pohjetta kulkemalla suoraan. Tamma ei ole mikään herkkä, ihana, istunnalla mukavaksi ratsastettava hevonen vaan rehellisesti työskentelemään pakotettava hien ja tuskan avulla. Ronskit avut ovat enemmän kuin tarpeen sen kanssa, jotta Lumppu myöntäisi ratsastajan olevan tosissaan ja valitettavasti sille joutuu myös toistamaan apuja suunnilleen joka toisella askeleella, jotta tamma ei mystisesti unohtaisi kyseessä olevan avotaivutus, ei suinkaan ohjalla makaaminen tai kentän aidan alta syöminen.
Jos jollain maagisella ihmeellä saa Lumpusta kaivettua esiin jotain suorittajaa, se kyllä tekee kaiken suurella sydämellä ja innolla. Tamma vaatii lujaotteista ratsastusta tällöinkin, jotta ei löysäilisi, mutta tekee kaiken, ei välttämättä täsmällisimmin tai näyttävimmin, mutta tekee joka tapauksessa. Lumpusta ei koskaan saa The Kouluratsua, mutta hyvän perusratsun helpoille tasoille.

Esteillä menestys riippuu täysin Lumpun senhetkisestä mielialasta. Kun tamma ei jaksa suorittaa, se seisoo paikoillaan tai pakotettuna liikkumaan ottaa mukaansa puolet puomeista ja loput tiputtaa. Se on todellinen sääli, sillä Lumpulla on, ei nyt se mahtavin, mutta oikein hyvä hyppytyyli, josta saisi irti vaikka ja mitä, jos hevonen olisi toisenluontoinen. Parhaimmillaan Lumppu tosin on varma hyppääjä, joka ei tee niitä nopeimpia aikoja, mutta ei myöskään ota mukaansa puomeja tai loiki esteen joukkoon turhan takia.
Maastoillessa tamma on vähän ryöstävää sorttimenttia. Siellä se ei tähän mennessä ole kertaakaan täysin jumiutunut paikoilleen, mutta sen vastapainoksi Lumppu on kyllä kiidättänyt ratsastajaansa hallitsemattomasti kilometrin tai pari. Sen kanssa maastoillaankin norsujarru suussa, ruista ranteessa ja terve epäluulo hevosta kohtaan mukana. Maastoesteet tamma hyppää vaikka takaperin ja päällään seisten, se ei kyttää tai puljaa, mutta kieltää kyllä jos ratsastaja ei ole hommassa mukana.

Kilpatilanteessa Lumppu on samanlainen junttiaivo kuin kotonakin. Se ei sen kummemmin innostu tai hermostu, jos se ei liiku, se ei liiku ja käsihevosalueella se on muiden murheenkryyni, mikäli jumiutuu keskelle paikkoja. Lumpulla pidetään mukana sievää punaista rusettia varmuuden vuoksi, se ei ole vielä potkinut tai purrut ketään, mutta mulkoilee sen verran ilkeästi muita, ettei kannata ottaa riskejä. Suoritus voi olla hyvä tai pannukakku, valitettavasti Lumppumme ei missään vaiheessa ole se huippuhevonen. Se kerää kyllä sijoituksia, mutta harvoin voittoja, se on hyvä, mutta ei loistava.
Kunhan saamme edes niitä vihreitä ruusukkeita, olemme tyytyväisiä!

Sukutaulu & -selvitys

Jälkeläiset

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Valmennukset

13.03.2015 Kouluvalmennus, valmensi dookie
Olin pitkästä aikaa päätynyt Susirajan kentälle pitämään kouluvalmennusta Lissulle ja minulle uudelle tuttavuudelle, kimolle pikkutamma Lumpulle. Susirajalaiseen tapaan persoonallisesti ja tälläkin kertaa hyvin osuvasti nimetty tamma ei aiheuttanut alkuverryttelyiden aikana kovin suurta ihastusta: kimo liikkui hyvin, hyvin tahmeasti, eikä meinannut liikkua askeltakaan mihinkään suuntaan ilman jatkuvaa vaatimista. Lissu sai kuitenkin verryttelyiden loppua kohden saamaan tammasta aavistuksen enemmän irti kuin alussa, joten ratsukko sai luvan pitää välikäynnit ennen tehtävien aloitusta.

Olin suunnitellut valmennuksen ohjelmaksi siirtymiset, joiden en uskonut olevan niin helppo homma Lumpun kaltaiselle hevoselle. Välikäyntien jälkeen pyysin Lissua aloittamaan kolmikaarisen kiemurauran ratsastamisen, alkuun ihan vain käynnissä, jotta Lumppu saataisiin ensin asettumaan ja taipumaan kaarilla. Helpommin sanottu kuin tehty, kimo näytti siltä, kuin se olisi napattu ison ratsastuskoulun tuntihevosten possujonosta tekemään vaativan luokan tehtävää. Tammaa ei kiinnostanut pätkääkään koota itseään saatika hakeutua kuolaimelle. Lissu kuitenkin jatkoi kavion vääntämistä Lumpun kanssa sinnikkäästi, ja muutaman kierroksen jälkeen tamma alkoi pikkuhiljaa taipua ratsastajansa tahtoon, joten pääsimme aloittamaan siirtymiset. Pyysin ratsukkoa siirtymään raviin, ja aluksi tekemään jokaisen kiemuran välisellä suoristuspätkällä neljän askeleen käyntisiirtymän. Ensimmäiset siirtymät olivat hyvin tahmeita ja hitaita, ja käskin Lissua tehostamaan pohjetta raipan näpäytyksellä, kun Lumppu ei juurikaan reagoinut vahvempaan pohkeeseen. Raipasta huolimatta Lumppu teki siirtymät turhan tahmeasti, mutta hieman paremmin alkuun verrattuna. Suunnan vaihdoksen ja hetken toiseen suuntaan vääntämisen jälkeen pyysin Lissua nostamaan laukan viimeisen kaaren suoristuksessa, ja siirtämään takaisin raviin lyhyen sivun keskellä.
Kuten olettaa saattoikin, Lumppu ei alkuun edes nostanut laukkaa. Lissun epätoivoiset laukannostoyritykset saivat tammassa aikaan vain äkäisen hännän heilautuksen ja askeleen verran nopeamman vauhdin. Seuraavalla kerralla käskin Lissua ärähtämään tammalle, ja nainen teki työtä käskettyä: pienoinen sotahuuto, pohkeen tehostus raipalla ja laukka nousi kuin nousikin. Lumppu tosin tippui takaisin raviin ennen aikojaan, mutta muutaman ärhäkkäämmän noston jälkeen se jaksoi myös jäädä laukkaamaan. Muutaman samanmoisen suorituksen jälkeen ratsukko sai siirtyä loppuverryttelyiden pariin, minun jäädessäni vielä ihastelemaan Lissun sinnikkyyttä suorastaan veemäisen tahmean tamman kanssa.

22.03.2015 Estevalmennus, valmensi Riella
Lumppu oli todella haastava valmennettava, koska se meinasi käyttää puolet valmennuksesta paikoillaan seisomiseen. Valmentajalla meinasi pieni vahingoniloinen naurahdus päästä, mutta ratsastajan ilmeestä päätellen se kannatti jättää väliin.... Rakensin vain ylhäisessä hiljaisuudessa (tai siis kirosanojen kaikuessa ilmoille) kolmikaariselle kiemurauralle muutaman puolimetrisen esteen odottelemaan, joskohan se ylhäisyys joskus suostuisi liikkumaan. Vihdoin ja viimein sen tapahduttua pyysin ratsukkoa suorittamaan suunnittelemani tehtävän. Tamma oli todella tahmean oloinen, mutta sentään nyt se liikkui jopa. Tarkkuutta vaativissakin tehtävissä Lumppu oli todella varman oloinen ja se hyppäsi vaikka tie ja kulma olisi ollut mitä ja este vaikka mikä. Nostin esteitä 80cm korkeuteen ja siirtin niitä niin, että ympyrälle rakentui kolme estettä. Haastetta tehtävään ja jopa Lumpullakin syttyi työskentelymotivaatio hurjasti. Sen näki hevosesta ihan silminnähden, kuinka sen kiinnostus kasvoi. Ratsukko suoritti tasaisen varmasti ratsastajan edelleen tehdessä koko ajan töitä ettei tamma keksisi stopata kesken tehtävän. Pienen välitauon aikana rakensin viiden esteen metrisen radan, mikä sisälsi pari haastavaa tietä ja pari okseria. Lumppu selkeästi keksi välillä taas, ettei häntä huvittaisikaan tehdä muttei onneksi heittäytynyt yhtä hankalaksi kuin mitä se alkuun oli. Rata suoritettiin kolmesti ja niistä viimeinen suoritus oli sellainen, jonka kehtaisi ehkä kilpailuihin lähteä näyttämään. Ihan viimeisenä laitoin kolmen esteen suhteutetun sarjan, joka tultiin eri määrillä laukka-askeleita joka kerta ja loppuun Lumppu kulki jo ihan niinkuin kunnon kenttäratsun kuuluukin. On siinä tekemistä, mutta se tekeminen kyllä kannattaa!

05.04.2015 Maastoestevalmennus, valmensi Sippe
Saavuin Susirajan tallipihalle kauniina kevätpäivänä, ja suuntasin ensimmäisenä talliin etsimään narria ja hänen tämänpäiväistä ratsuaan, Lumppua. Minun olisi määrä valmentaa parivaljakkoa maastoesteiden parissa, ja päivä näyttikin täydelliseltä ulkona treenaamiseeen. Tallista löysinkin kauniin, kimon tamman narrin varustaessa sitä innokkaan näköisenä. Moikkasin naista ja kyselin hieman, mihin hän haluaisi minun tänään kiinnittävän erityistä huomiota, ja mitkä olivat ratsukon vahvuuksia ja heikkouksia. Narri kertoi, että hänen mielestään Lumpun hallittavuutta maastoesteillä saisi hioa niin, ettei tamma lähtisi esteiden välissä ryöstämään yhtä helposti kuin nykyään.

Siirryimme maastoesteradalle käynnissä, niin että Lumppu saisi lihaksiansa hieman lämpenemään. Perusteellisemmat lämmittelyt narri suoritti vielä radan viereisellä pellolla. Katselin ratsukon menoa tarkkaavaisesti ja panin merkille, että Lumppu oli ilmeisesti noussut aamulla väärällä kaviolla - se huiski hännällään ja liikkui tahmeasti. Narri joutui käyttämään välillä voimakkaitakin apuja saadakseen tamman liikkeelle. Annoin naiselle muutamia neuvoja Lumpun aktivoimiseen, ja yksi niistä oli hevosen askeleiden ääneen "tahditus" maiskuttamalla. Kimo tamma sai askeleihinsa hieman lisää eloa, ja saatoimme siirtyä itse esteiden pariin.

Pyysin narria ja Lumppua aloittamaan hyppäämällä loivaan ylämäkeen sijoitetun tukin ylitse. Heti Lumpun huomatessa esteen sen laukka muuttui aivan liian kovaksi, ja narrin pidättäessä sitä tamma heitteli päätään turhautuneena. Neuvoin narria tekemään muutaman pitkän ja voimakkaan pidätteen, ja hevosen hidastaessa heti kiittämään, eli löysäämään ohjilla hieman. Narri lähestyi estettä uudestaan, ja vaikka vauhti oli edelleen hieman liian kova, hyppäsi Lumppu esteen tällä kertaa suhteellisen hyvällä tyylillä. Seuraavaksi otimme tehtävään mukaan vielä parinkymmenen metrin päässä olevan taloesteen, ja ratsukko suoritti tehtävän vaivatta, alun kankeuden jälkeen.

12.04.2015 Estevalmennus, valmensi Joe
Tulin tänään Lissun pyynnöstä valmentamaan häntä ja Lumppua esteillä. Paikalle päästyäni ratsukko oli juuri siirtymässä kenttää kohti, joten lähdin ripeästi heidän luokseen. Kun kävelimme kentälle ja Lissu nousi selkään, kyselin häneltä samalla hieman, että millainen ratsu Lumppu on ja kuinka kapasiteetikas. Alkulämmittelyksi määräsinkin sitten heti muutaman kävelykierroksen jälkeen reipasta eteenratsastusta kentän toisella puoliskolla, voltteja ja erilaisia kiemuroita oman mielen mukaan, myös ravissa sekä laukassa. Mielellään ratsastajan pään mukaan eikä hevosen. Kasailin esteitä ja katselin samalla ratsukkoa toiselta puolen kenttää. He näyttivät hyvältä, mutta Lumppu yrittikin sitten alkaa laiskotella. Käskin Lissua ajamaan sitä kovasti eteenpäin vaikka raipan kanssa jos muuten ei onnistu. Hetken "potkimisen" jälkeen Lissu sai Lumpun liikkeelle ja käskin yllyttää sitä koko ajan kovemmin eteenpäin. Tämä toimi ja pian Lumppu toimi hitaammassakin vauhdissa hienosti.

Pian pääsimmekin sitten itse asiaan, esteille. Olin rakentanut kolme 90cm korkuista estettä. Lumppu katseli niitä erittäin kiinnostuneen näköisenä ravatessaan niiden ohi. Pyysin tulemaan ensin vain yhden esteen, jotta näkisin mitä tamma tekee. Lissu ohjasi Lumpun laukassa kohti estettä, tamma käänsi korvansakin sitä kohden ja syöksähti esteen yli hieman liian kaukaa ponnistaen ja pudotti ylimmän puomin. Huomasin heti, että tamma oli vienyt ratsastajaa eikä toisinpäin sillä vauhtiakin oli liikaa. Ohjeistin Lissua pidättämään tammaa hieman enemmän ja etsimään ponnistuskohdan hieman lähempää. Seuraavalla hypyllä Lumppu oli heti parempi, mutta kolautti silti puomia hiukan. Samoin ohjein laitoin ratsukon matkaan hyppäämään kaikki kolme estettä putkeen. Tamma hieman kaahasi, mutta onnistui olemaan pudottamatta yhtään estettä. Käskin ratsukon laukata muutaman ympyrän hidasta laukkaa ennen kuin tulisivat vielä viimeisen kerran kaikki kolme estettä. Kun he sitten viimein hyppäsivät, tamma hipaisi hieman ensimmäistä estettä, mutta kulki juuri sellaista vauhtia kuin ratsastaja halusi. Seuraavaksi vuorossa oli palautteen anto ja omatoiminen loppuverkka, minun lähtiessäni kohti seuraavaa paikkaa.

24.04.2015 Kouluvalmennus, valmensi Uppe
Pidin tänään valmennuksen hieman erilaisista lähtökohdista. Koetin jo selkäännousussa selittää ratsastajalle, että tänään kaiken on lähdettävä Lumpusta itsestään. Tarkoituksena olisi saada hevonen liikkumaan ilman väkisin pungertamista ja tätä kyllä edesauttaisi ratsastajan oma suhtautuminen tilanteeseen. Valmennuksen aikana työstettiin perustehtäviä kuten ympyröitä ja helppoja siirtymiä. Työskentelyä vaikeutti hevosen perusolemus, mutta saatiin me myös jotain aikaankin. Kun ratsastaja sai tehtäväkseen laukata uraa pitkin niin kovaa kuin vain ikinä pääsee, Lumppukin heräsi hetkeksi ja näytti olevan jopa vähän mielissään vauhdikkaasta menosta. En sitten tiedä lamauttiko reippailu Lumpun täysin vai mikä tuli, mutta laukkatehtävästä siirryttyämme ympyrälle raviin Lumppu alkoi taas pistää hanttiin. Ei auttanut ratsastajan energinen asenne enää tässä vaiheessa. Ratsastaja kuitenkin kommentoi, että sai hyviä vinkkejä valmennuksen aikana ratsastukseen ja vakuutteli Lumpun olleen hetkittäin tosi hyväkin ratsastaa.

03.05.2015 Maastoestevalmennus, valmensi dookie
Lähdin tallustelemaan Susirajan maastoesteradan läheisyyteen sillä välin, kun narri ratsasti alkuverryttelyt Lumpun kanssa kentällä loppuun. Ehdin hetken tutkailla rataa ja sen esteitä, ennen kuin narri ilmestyi kimon pienhevostammansa kanssa paikalle. Jos yhtään tunsin susirajalaisten maastoestekäyttäytymistä, olisi luvassa taas kerran vauhtia ja vaarallisia tilanteita.
Pyysin narria ottamaan muutamat hypyt pienellä tukilla, jotta Lumppu pääsisi kiinteiden esteiden makuun. Tamma oli ilmeisen yli-innokkaana liikenteessä, ja narri saikin heti alusta alkaen tapella siitä, että kuka määrää vauhdin. Pienen hevosen hypyissä oli yllättävän suuri ilmavara, vaikka itse tekniikassa oli toivomisen varaa. No, pääasia että päästään yli, tyylillä tai ilman. Alkuhyppelyiden jälkeen kerroin narrille suunnitelleeni tunnin ohjelmaksi radanpätkää, johon kuului pystyesteitä, tarkkuusesteitä ja vesihauta. Sanan ”vesihauta" kuullessaan narri vilkaisi minuun päin "onko pakko"-ilmeellä, johon tokaisin vastaukseksi hieman vahingoniloisen hymyn kera ilmojen jo lämmenneen riittävästi pienoista kastumista varten.

Ensimmäisenä oli vuorossa tukkieste, tarkkuuseste, mökki, ja toinen tarkkuuseste hieman jyrkällä lähestymisellä, sitten se kuuluisa vesieste, ja viimeiseksi vielä porttieste. Lumppu lähti kohti ensimmäistä tukkia tukka putkella ja jarrut kokonaan unohtaen, jolloin narri joutui kääntämään tamman vielä ympyrälle ennen aloitusta. Hetken taiston jälkeen vauhti oli joten kuten ratsastajan hallinnassa, ja ratsukko saattoi aloittaa radan. Lumppu selvästikin painoi kuolaimelle reippaasti ja olisi halunnut taas vaihtaa isommalle vaihteelle, mutta narri piti sinnikkäästi pintansa. Ensimmäisen tukin jälkeen tulleelle tarkkuusesteelle kehotin ratsukkoa hidastamaan vielä hieman vauhtia, sillä Lumppu vaikutti siltä, että saattaisi hyvinkin vain singahtaa koko hökötyksen ohi. Narri teki työtä käskettyä ja sai kimon hidastamaan vielä hieman, ja ratsukko ylitti ensimmäisen tarkkuusesteen näppärästi. Myös mökki ja toinen risutarkkuuseste, huolimatta hankalammasta lähestymisestä, ylittyivät ongelmitta. Seuraavaksi olikin vuorossa vesihauta, jonka tajutessaan Lumppu nykäisi ohjat narrin kädestä ja syöksyi eteen päin kuin tuulispää. Narri hapuili ohjat takaisin tuntumalle hyvin vikkelästi, mutta pienhevonen oli jo ehtinyt haudalle, ja rymisti täyttä päätä lammikkoon. Lumppu vaikutti yllättyvän veden vastuksesta ja kompuroi uhkaavan näköisesti, joka taas sai ratsastajan menettämään tasapainonsa ja horjahtamaan kaulalle. Tirskahtelin jo vahingoniloisena, mutta jouduin nielemään ilon, kun narri taiteili itsensä takaisin penkkiin ja tasapainoon, ja piti ratsulleen pienen kurinpalautuksen ennen viimeistä estettä.

Koska ensimmäinen rata ei sujunut ihan niin kuin oli tarkoitus, passitin ratsukon menemään uudestaan. Muistuttelin narria pitämään Lumpun kurissa ja nuhteessa vauhdin suhteen, vaikka se olikin jo itsestäänselvyys. Toisella yrittämällä Lumppu joutuikin kuuntelemaan kuskin ohjeita, ja näin ollen rata suoritettiin vauhdilla, mutta ilman niitä vaarallisia tilanteita. Lopuksi pyysin heitä hyppäämään vielä tarkkuusesteet ja pystyt pari kertaa, ihan vain kertauksen vuoksi. Loppua kohden Lumppu alkoi väsymään jo siihen malliin, että päätimme lopettaa tämän päivän maastotemppuilut hyvään suoritukseen.

16.05.2015 Kouluvalmennus, valmensi Murke
Saavuin maneesiin, jossa tapasin minulle aivan uuden tuttavuuden: rautiaankimon suomenhevostamma Lumpun. Ratsukko verrytteli jo ravissa. Meno ei ollut kovin päätä huimaavaa, eikä Lumpulla ollut erityistä eteenpäin pyrkimystä. Päättelin otsasta virtaavista hikipisaroista ratsastajan joutuneen jo kunnolla töihin. Lumppu ei taipunut ollenkaan, vaan kulki pötkylänä kaikki kaarteet ja kulmat.

Pyysin ratsukkoa siirtymään takaisin käyntiin ja aloittelemaan taivutukset kolmikaarisella kiemurauralla ensin käynnissä. Muistutin sisäpohkeen merkityksestä ja pyysin käyttämään sitä hieman napakammin käännöksissä. Lumppu yritti kaikkensa oikoa kaikissa kolmikaarisen kaarteissa, mutta ratsastaja pysyi jämäkkänä kaikesta huolimatta. Muuteman onnistuneen taivutuksen jälkeen pyysin samaa tehtävää harjoitusravissa. Lumppu alkoi taipumaan jo suhteellisen hyvin. Askeleet olivat vielä pienet ja maahansidotut, mutta olin kuullut, ettei Lumppu ole muutoinkaan mikään liikeihme, joten jatkettiin valmennusta ilman tarpeetonta viilausta. Ratsukko tuli muutaman kerran kolmikaarisen ravissa, kunnes vaihdettiin suuntaa. Seuraavaksi oli vuorossa vähän laukan nostoja. Pyysin ratsastajaa nostamaan laukan lyhyen sivun kulmasta ja tekemään laukkaympyrän samalla taivuttaen hevostaan. Lumpun laukka vaikutti erittäin pehmeältä ja miellyttävältä istua. Laukassa oikeaan kierrokseen tamma taipui suhteellisen hyvin, mutta vasemmassa kierroksessa oli vielä harjoiteltavaa. Toiseen suuntaan laukka näytti hieman vaikeammalta hevoselle. Vasempaan suuntaan laukkaamista olisi siis hyvä ottaa enemmän, jotta laukka pyörisi hyvin molempiin suuntiin. Laukan nostojen jälkeen annoin ratsastajan ja hevosen pitää pienen lepotauon pitkin ohjin käynnissä.

Lepotauon aikana selitin seuraavan tehtävän. Pitkän sivun alusta aloitettaisiin pohkeenväistöä pari metriä keskihalkaisijalle päin. Hevosen suoristuksen ja muuteman suoran käyntiaskeleen jälkeen väistettäisiin takaisin uralle. Hengähdystauon jälkeen pyysin ratsukkoa ensin suorittamaan tehtävän käynnissä. Lumppu ei olisi oikein halunnut väistää pohjetta, joten neuvoin ratsastajaa näpäyttämään raipalla merkkiä pohkeen taakse. Raipan näpäytys ei juuri auttanut, mutta muuteman harjoittelukerran jälkeen väistöt alkoivat sujua hyvin. Onnistuneiden käyntiväistöjen jälkeen ratsukko sai luvan siirtyä toistamaan tehtävää ravissa. Raviväistöt sujuivatkin jopa paremmin, kuin käynnissä. Lumppu ravasi ripeästi, mutta pienillä askeleilla. Suoristuksessa väistöjen välissä oli pientä hiottavaa, sillä tamma alkoi muutemaan kertaan kiemurtelemaan. Pyysin ratsastajaa pitämään pohkeet kiinni ja ratsastamaan rauhallisesti vain eteenpäin. Onnistuneiden väistöjen jälkeen olikin jo loppuverryttelyjen aika. Lumpusta jäi oikein rehellinen ja miellyttävä ensivaikutelma. Kaunis tamma alkoi loppua kohden kulkemaan jo oikein hyvin.

23.10.2015 Kouluvalmennus, valmensi annika n.
Tällä kertaa valmennettavakseni saapui minun lempparitammani Susirajasta, oman hevoseni, Jumalleikin emä, Luulievo. Ratsukko oli lämmittelemässä ravissa taivutellen kun saavin paikalle, ja vaihdettiin ihan nopeat kuulumiset ratsastajan kanssa, ja käytiin valmennusta hieman läpi. Tänään oli tarkoitus työskennellä hieman ravissa enemmän, ja jättää laukka lähes kokonaan pois. Aloiteltiin kuitenkin hieman käynnissä, ja tehtiin peruutuksia ja pysähdyksiä jonkin verran, peruutuksissa myös kaartaen, eli ei suoralla linjalla. Lumppu näytti toimivan ihan kivasti ratsastajan annettua sille oikeat avut. Tehtiin käynnissä myös muutamat ympyrät ja voltit kumpaankin suuntaan, ja sitten lähdettiinkin työstämään ravissa. Ensin tehtiin muutamat voltit, jonka jälkeen jäätiin pääty-ympyrälle väistättämään takaosaa ympyrällä. Lumppu oli ensin sitä mieltä, että se ei hikoile ollenkaan, mutta saatiin loppujen lopuksi pari ihan kivaa väistöä, ja itsekin olin vastikään oppinut nämä, enkä itsekään näistä tykännyt, vaikka se sopikin koulutreeniin kuin nenä päähän. Jatkettiin tekemällä avotaivutusta aina pitkällä sivulla, ja Lumppu muutamaan otteeseen heittäytyi ihan muuliksi, ja liikkui yhtenä pitkänä pötkönä, eikä takaosan käyttämisestä ollut tietoakaan. Näinpä ohjeistin, että kulmaa voisi käyttää hyväksi asettamisessa, ja kun muutamaan otteeseen kirottiin valkoinen tamma alimpaan helvettiin, saatiin loppujen lopuksi muutamat kivat taivutukset, joiden jälkeen käveltiin hetki. Viimeiseksi tehtäväksi otettiin pohkeenväistöt, ja niiden hiomisessa ei mennyt kauaa, sillä Lumppu luovutti, ja taipui kivasti, ja saatiin oikein hienoja väistöaskelia. Loppuun pari kierrosta laukkaa kevyessä istunnassa, jotta tamma sai venyä, jonka jälkeen saitte kävellä loppukäynnit itsenäisesti.

Päiväkirja

Päiväkirjaan

Hoito-ohjeet

Päiväjärjestys
maanantai: maastoon
tiistai: pikkuesteitä (max. 70cm)
keskiviikko: vapaa
torstai: verryttelyä sileällä
perjantai: koulua
lauantai: maastoon
sunnuntai: esteitä

Hoito- ja loimitusohjeet
Fleeceloimi jos hikinen. Loimitus tarvittaessa.

Varusteet
Yleissatula, suitset alaturpahihnalla, nivel tai kolmipala.
Hypätessä (ja maastoon) estesatula, suitset alaturpahihnalla, panssarivyö ja etusiin jännesuojat, norsujarru suuhun.