Pajunkissanpolkka VH15-018-1994
| Nimi | Pajunkissanpolkka "Paavo" | Kasvattaja | Pekka Lehmusvuo, Suomi |
| Rotu, sukupuoli | suomenpienhevonen, ori | Omistaja | Susiraja (VRL-06046 ja VRL-12701) |
| Säkäkorkeus, väri | 141cm, punarautias | Meriitit | YLA1, KTK-II, SLA-I, KERJ-I |
| Syntynyt, ikääntyminen | s. 05.05.2014, 26v satunnainen (3v 05.08.2014) |
Painotuslaji, koulutustaso | kenttäratsastus he A / 100cm / 100cm / helppo |
20.01.2016 veimme pikkuorhimme kantakirjattavaksi. P-suunnalle kirjattu Paavo sai komeat 73p. eli KTK-II -palkinnon!
02.05.2016 Paavolle myönnettiin jälkeläisluokka C.
30.12.2016 kenttäpelimme edusti YLA:n tilaisuudessa. Olemme hurjan ylpeitä kotiinviemisistämme; 98,5 pistettä ja YLA1!
25.02.2016 Paavo antoi jälleen aihetta ylpeyteen; KERJ-I 102 pisteen tuloksella!
20.03.2016 Paavo kävi esittäytymässä SLA-tuomarien edessä. Pisteitä rapisi 102 ja palkinnoksi SLA-I - hieno, hieno Paavo!
© kuvaaja ei halua nimeään mainittavan, estekuvat © Oona
Luonnekuvaus
Paavo on kerrankin etsimällä etsitty pikkuori. Halusimme kenttäkatraaseemme pienhevosvahvistusta, ja Paavo osui kuin nyrkki silmään. Orin emälinja on hyvää näyttelyhevosta, mutta käyttöön ne eivät ole juuri päässeet. Mielenkiintoisen suvusta teki isän puoli, etenkin isälinja - monipuolisia pienhevosia, ravuria ja sittemmin ratsua, hyviä periyttäjiä.
Suvun lisäksi pikkuraudikko vakuutti meidät liikkeillään ja kapasiteetillaan, jonka luonnekin on oikein hyvä, kunhan käsittelijä tai ratsastaja on tehnyt hevosten kanssa muutakin kuin kiertänyt kehää alkeistunnilla. Kaupat tehtiin jo ensimmäisen kokeilun perusteella, ori pakattiin autoon ja matka jatkui kohti Susirajaa. Ajan kanssa Paavo osoittautui juuri niin hyväksi ostokseksi kuin olimme toivoneetkin; erinomainen käyttöhevonen ja hyvä periyttäjä.
Paavo on hupsu, hyväluonteinen pikkuhevosen puolikas. Se on kiltti, hyväluontoinen kaveri, mutta kyykyttää epävarmoja ihmisiä ja kokemattomia ratsastajia aivan täysin rinnoin. Se kanssa on todella helppo kuitenkin päästä yhteiseen säveleen siitä, miten päin ollaan ja eletään. Paavo on työntekijänä kovin innokas, jopa niin innokas, että se täytyy väsyttää ennen kuin sen kanssa voi treenata kunnolla. Motivaatio on kuitenkin kohdallaan, eikä Paavon kanssa jää kiinni ainakaan siitä, että ori olisi liian vänkyrä tehdäkseen hommia. Muiden hevosten kanssa ori tulee toimeen erinomaisesti, myös muiden orien, sille on tärkeintä, että seuraa löytyy.
Lasten poniksi Paavosta ei ole, mutta teinit ja aikuiset pärjäävät kyllä, kunhan pysyvät jämäköinä. Paavo ei ala millekään aran ihmisen kanssa, vaan käyttäytyy aika ikävästi. Välillä raudikko uhittelee minkä kerkeää näyttäen siltä, että puree tai potkaisee ihan just, välillä se esittää vetopaniikkia, välillä on pelkäävinään kaikkea mahdollista ja mahdotonta.. Kunhan pienhevosta hoitaa ihminen, joka tietää mitä tekee, ei Paavo edes yritä pelleillä vaan on joka tilanteessa hyvän käytöksen perikuva. Korvien käsittelystä - oli kyse sitten korvakarvojen leikkaamisesta, korvahupun laittamisesta tai jostain muusta - Paavo ei pidä, ja koettaa väistellä korvaansa tavoittelevaa kättä muutaman kerran ennen kuin luovuttaa. Muuten kaikki hoitotoimenpiteet, varustaminen, pesemiset ja niin edelleen sekä kengittäjän ja eläinlääkärin käynnit sujuvat samalla ongelmattomalla rutiinilla.
Kuljetus on Paavon mielestä aivan kamalaa. Jo lastatessa ori hangoittelee vastaan, minkä kykenee, ja se vedetään kyytiin poikkeuksetta liinoilla. Ilman liinoja kuluu turhaa aikaa ja vaivaa, plus Paavo stressaisi kahta kauheammin. Pikkuoria ei kuljeteta koskaan yksin, se tarvitsee kaverin, jotta ei saa hepulia kopissa. Kuljetuksen jälkeen Paavo on maha hieman löysällä, eikä ruoka tai juominen meinaa maistua. Koetahan siinä saada elektrolyytit tai edes heinä alas... Jostain kumman syystä Paavon kanssa lähdetään joka paikkaan hyvissä ajoin.
Paavo on vähän sellainen "laukataan puoli tuntia ja katsotaan sitä treeniä sitten". Ori on jotain innostuneen ja ylienergisen väliltä, se on etenkin alkuun kiireinen ratsu, joka ei malta kuunnella apuja laisinkaan ja jonka kanssa päätyy vain tappelemaan itkupotkuraivarein, mikäli koettaa vääntää. Sen kannattaakin antaa alkuun päästellä turhia höyryjä uralla, tai vaikka pellolla, jotta se malttaisi kuunnella laisinkaan. Kun ylimääräiset höyryt on päästelty malttaa Paavo kuunnella apuja paremmin, ja se onkin mukava ratsu. Raudikko kuuntelee avut, mutta kokemattomia se vie siekailematta kuusi-nolla uraa pitkin vailla mitään aikomusta tehdä asioita kunnolla. Mikäli Paavon päästää kerran laiskottelemaan ja laistamaan työnteosta, sille jää laiskottelu ikävästi päälle. Mikään ei oikein kiinnosta, ja mitään ei jaksaisi tehdä, avut eivät nyt kelpaa... Mikä syy milloinkin on paras.
Parhaimmillaan ori on lennokasliikkeinen, herkkä ja hyvin motivoitunut ratsu, jonka kanssa on ilo vääntää ja kääntää ties mitä. Kovia otteita Paavo ei siedä, vaan alkaa stressata ja juosta alta pois, mutta kun sitä ratsastaa kevyin avuin ja muistaa kehua, tekee pikkuori kaiken, mitä siltä pyydetään. Liikkeen pidentäminen ja lisääminen ovat Paavon bravuurinumerot, pienten kaarevien urien kanssa se alkaa herkästi puskea lapa edellä ulos eikä käänny saati taivu rehellisesti.
Kun lähdetään hyppäämään Paavoa pitää taas hieman väsyttää, tai se juoksee päätä vailla ja hyppii kuin hullu. Ori pitää hyppäämisestä, mutta sillä on enemmän intoa kuin taitoa. Hyppytekniikka on kyllä kunnossa, metrin radoista ei vain rämmitä yli miten kuten, mutta estesilmä ja askeleen säätely puuttuvat, ja ovat kokonaisuudessaan ratsastajan vastuulla. Siksipä onkin ensiarvoisen tärkeää, että Paavon saa kuuntelemaan apuja ennen kuin sillä lähtee edes niille kavaleteille. Parhaimmillaan se on erittäin säädeltävälaukkainen, mukava hyppypeli, jonka kanssa saadaan hyviä aikoja uusinnoissa, mutta voidaan tehdä myös varmistellumpi perusrata.
Myös maastossa, kuten muuallakin on Paavo etenkin alkuun hieman yli-innokas. Se tykkää, kun lähdetään pois tutuista ympyröistä kohti raikkaampia paikkoja, ja askeltaa reippaan innokkaasti. Vaikka ori ei varsinaisesti jännitä, se saattaa silti hieman säikkyä yllättäviä asioita ja kaverin kanssa sen kanssa on varmempaa menoa. Yksinkään ei ole mitään ongelmaa kokeneen ihmisen kanssa, ja maastoesteillä kaikki jännittäminen unohtuu. Myös maastoesteillä täytyy Paavo saada kuuntelemaan, jotta se ei koikkelehdi miten hyvänsä.
Kisapaikoilla pitää olla hyvissä ajoin, sillä Paavoa pitää talutella aika kauan, että se rauhoittuu kuljetuksen jäljiltä. Turhan nopeatempoinen kopista ulos – varusteet niskaan – vähän kävelyä – verkka – suoritus –tahti saa orin hermoromahduksen (ja mahahaavan) partaalle. Pitkät alkukäynnit ja niin hidastahtinen verkka kuin mahdollista ovat avaimet onnistuneeseen suoritukseen. Koppikoettelemuksesta selviyttyään ja hetken uusia maisemia pällisteltyään Paavo on ihan perusheppa, hieman stressaavanpuoleinen ja hermostumiseen taipuvainen, mutta perusheppa. Rauhallinen, määrätietoinen käsittely ja ratsastus tepsivät vallan mainiosti, ja parhaimmillaan raudikko on kisoissa lähes samanlainen kuin kotikentällä.
Sukutaulu
| i. Kuuvinkeä evm, sph, trt, 144cm |
ii. Kolttonen evm, sph, rt, 144cm |
iii. Polttarainen evm, sph, prt, 146cm |
| iie. Metsäkuje evm, sph, vrt, 142cm | ||
| ie. Kuukaiho evm, sph, m, 144cm |
iei. Kuuhunkurkottaja evm, sph, trt, 144cm | |
| iee. Hiljan Huokaus evm, sph, mkm, 140cm | ||
| e. Kissankellopeli evm, sph, rt, 140cm |
ei. Tulituiske evm, sph, m, 141cm |
eii. N.M. Leimaus evm, sph, vrn, 144cm |
| eie. Tuulentuiske evm, sph, hpm, 137cm | ||
| ee. Kotikissapeto evm, sph, vrt, 142cm |
eei. Poikatiikeri evm, sph, vrn, 145cm | |
| eee. Talon Turva evm, sph, vrt, 144cm |
i. Ravuriksi suunniteltu, isänsä tavoin huvittavan pieni ajohevonen Kuuvinkeä ei koskaan nähnyt edes koelähtöä, orista vain ei ollut juoksijaksi. Menohaluja löytyi, muttei ravaamiseen. Tummanrautias ravurifloppi ratsukoulutettiin, ja satula selässään Kuuvinkeä "puhkesi kukkaan". Ori peri emänsä hyppylahjat, ja oli tuttu näky 110cm luokkien palkintojenjaossa. Esteiden ohella pikkuorilla kisattiin koko ajan enemmän kenttää, lopulta helpossa luokassa. Kaikilla tasoilla ori pärjäsi tuoden ruusukkeen poikineen kotiin. Kisauran huippuhetkiä olivat muutama seuramestaruus esteiltä sekä seuramestaruushopea kentästä. Ravurisuvusta huolimatta Kuuvinkeällä oli ratsumaisen hyvät liikkeet ravia myöten - liikkeet suorat, väljät, tahdikkaat, matkaavoittavat ja elastiset, aivan kuten emälläkin - ja erinomainen hyppytekniikka vailla moitteen sijaa. Koulutaso oli vain heB, joskin raudikko osasi jotain heA:n liikkeitä. Rakenteeltaan Kuuvinkeä oli tullut vahvasti emäänsä; hyvät tyypit ja leimat, pitkä niska, kevyehkö hyvänmuotoinen kaareva kaula, loivat lavat, pyöreä sopusuhtainen runko, hyvä pyöreä lautanen, kuristuneita etusääriä ja lyhyehköjä vuohisia lukuun ottamatta hyväasentoiset jalat. Luonteensa pikku ruusukehai peri isänsä puolelta, Kuuvinkeä oli äärimmäisen selväpäinen "kaikki käy" -hevonen, rehti ja reipas, aina yhtä innokkaana menemään töihin, oli kyse sitten talutusratsastuksesta tai kenttätreenistä. Menohaluistaan huolimatta ori ei kuumunut, vaan malttoi odottaa, käsiteltäessä hevonen oli mitä lauhkein aloittelijoiden haliponi. Lauhkean luonteensa vuoksi Kuuvinkeä kiersikin monet show-näyttelyt ja mätsärit nuoren esittäjän kanssa, sijoittuen yleensä oman luokkansa kärkiviisikkoon (joskus BIS-sijoille asti).
Erittäin hyvin käyttökokein ja täyden kympin luonnearviolla R- ja P-suunnille KTK-II -palkinnoin kirjattu Kuuvinkeä sai jalostusuransa aikana 55 jälkeläistä. Kuuvinkeäläiset ovat hyvärakenteisia, yleensä kaikkien käsiteltävissä olevia (pien)hevosia, joiden kanssa harrastaminen ja kilpaileminen on mukavaa ja helppoa. Hyvän rakenteen ja luonteen lisäksi ori periytti hyppykykyä sekä hyvää liikettä - Kuuvinkeä oli kaikin puolin loistava periyttäjä. Ori kuoli 27-vuotiaana.
ii. Kolttonen oli alun perin (pienestä koostaan huolimatta) menestyksekäs ravuri, joka siirtyi kotikärryttelyyn ja -ratsasteluun komean juoksijanuran jälkeen. Rautias, 144-senttinen tähtipää juoksi hyviä aikoja jo nuorena saavuttaen suurkilpailumenestystä nelivuotiaasta lähtien. Orin uran huippuhetkiä olivat Kriteriumin, Suur-Hollolan ja Valkeala-ajon voitot, Pikkuprinssin ja Pelimannin kakkossijat sekä kaksinkertainen ravikuninkuus. Ennätyksen 20,8aly hevonen juoksi toisissa kuninkuuskisoissaan, voitto- ja sijoitusprosentti olivat 27% ja 65%. Ravivarma, erittäin hyvä, herkkä ja tottelevainen ajaa, voitontahtoinen - Kolttosta kehuivat niin taustajoukot kuin kantakirjauksen tuomaristo. Ori kirjattiin KTK-II -palkinnolla, joka myöhempien kisatulosten perusteella nousi KTK-I -palkinnoksi. Pikkuraudikon rakenne oli kaikin puolin hyvä pikkuvikoineenkin; hyvät tyypit ja leimat, ryhdikäs, hyvä kaareva kaula, pitkähkö säkä, vankka runko, jyrkkä pyöreä lautanen, hyväasentoiset, kestäneet jalat, joskin lyhyehköt vuohiset. Kolttonen oli aina ja kaikkialla hyvin käyttäytyvä herrasmies, rauhallinen, oppivainen ja nöyrä hevonen, jonka kanssa nuoretkin hoitajat pärjäsivät. Ratsuna hevonen oli yhtä herkkä, kuuliainen ja työteliäs kuin ravurinakin, eteenpäinpyrkimys oli hyvä, samaten liikkeet. Pikkuesteet, joita hypättiin mielenvirkistykseksi, ylittyivät pyörein, hyvin hypyin, hevonen nosti jalkansa hyvin ja käytti selkäänsä, mutta ponnistuspaikoista Kolttonen ei ymmärtänyt tuon taivaallista vaan hyppäsi mistä sattui. Liikkeet olivat joustavat, väljät ja tahdikkaat, yliastunta riittävä. Aktiivisen kilpauran jälkeen Kolttonen esiintyi erilaisissa tapahtumissa ja keskittyi siitokseen ollen muutaman vuoden ajan käytetyin juoksijaori. Jälkeläisiä kertyikin nelisensataa.
Kolttonen oli jalostuskäytössä jo raviuransa aikana, ja oli käytössä 23-vuotiaaksi asti (kuoli 25-vuotiaana). Pienjuoksijalla tehtiin juoksijavarsoja, ratsuja tuli lähinnä sivutuotteena. Kolttoslaisissa on erittäin lahjakkaita, varhaiskypsiä juoksijoita, jotka ovat pärjänneet arvokisoissa ja edustaneet kuninkuuskilvoissa, myös voittajan paikalla. Ratsujälkeläisistä löytyy lähinnä harrastehevosia, muutama kisaa esteitä tai kenttää. Kolttoslaiset ovat selväpäisiä, kaikki käy -tyyppisiä hevosia, joilla on hyväasentoiset, kestävät jalat sekä väljät, lennokkaat liikkeet.
iii. Polttarainen, punarautias 146cm pikkuori oli rakenteeltaan perushyvä juoksija, pienhevosleimaa ei niinkään ollut. Ravurina se oli parempaa keskitasoa ja se palkittiinkin nuorella iällä J-suunnalle toisella palkinnolla. Statistiikka ja voittosumma olivat niinikään hyvät, arvokisoista oli pari kakkossijaa ja yksi kolmossija, osallistuipa Polttarainen kaksi kertaa Kuninkuusraveihinkin ollen viides ja seitsemäs. Ori oli nöyrä, työteliäs, herkkä ja kaikin puolin miellyttävä käsitellä ja treenata. Polttaraisen varsoissa on hyvää ravuria, mutta myös hyvää ratsua: kestäviä jalkoja, hyvää liikettä ja hyppykykyä, vauhtia radalle.
iie. Metsäkuje, kuvankaunis vaaleanrautias 142cm korkea tamma oli juoksijana varhaislahjakas, kahtena ensimmäisenä kisakautena se teki pelkkiä voittoja statistiikkaansa. Senkin jälkeen totoprosentti pysyi sadassa, joka ikisessä juoksussa tämä hyvärakenteinen tamma sijoittui. Metsäkuje kirjattiin ensimmäisellä palkinnolla juoksijasuunnalle, mutta kauan odotetut Kuninkuusravit jäivät välistä pahan hankkarivamman vuoksi ja tamma siirrettiin siitoskäyttöön. Se jättikin äärettömän lahjakkaita ja kestäviä ravureita. Luonteeltaan Metsäkuje oli kiltti, mutta kipakkaluonteinen ja muille hevosille suorastaan ilkeä.
ie. Ravurina uransa aloittanut Kuukaiho oli kieltämättä erittäin huvittava näky radoilla. Pienhevoskokoinen - 144cm - musta tamma kuitenkin mennä viipotti kookkaampien toveriensa perässä, vieressä ja joskus edellä minkä jaloistaan pääsi. Vauhti ei kuitenkaan riittänyt, ja teetettyään tammasta muutaman ravurivarsan omistaja myi Kuukaihon eteenpäin. Uusi omistaja uudelleenkoulutti pikkutamman valjakkoajoon (siitä hommasta ei tullut yhtään mitään) sekä ratsuksi. Koulukiemurat eivät tuittupäiseltä tammalta luonnistuneet, he B meinasi mennä tahtojen taisteluksi. Esteillä pikkumusta loisti, Kuukaiho pääsi 110cm radoille näyttämään kykynsä sekä tuomaan kotiin lukuisia ruusukkeita voitoillaan ja sijoituksillaan. Kuten todettua, Kuukaiho oli tuittupäinen tamma, melkoinen Pikku Myy, joka polki jalkaa, irvisteli, saattoi näykkiä ja vetää pukkirallia, jos jokin ei sitä miellyttänyt tai sen koetti saada puolipakolla tekemään jotain, mitä se ei halunnut (esimerkiksi pohkeenväistöä). Työn ollessa mielekästä Kuukaihosta kuoriutui taskuraketti, joka kyllä meni joka ikisen esteen yli ja kääntyi vaikka kolikon päällä, mutta jonka jarrut hukkuivat matkalle. Hieman kiukkuinen tamma ei sopinut lasten hoidokiksi, vaan vaati jämäkän, vähän kokeneemman hoitajan. Ravuriverestään huolimatta Kuukaiho oli varsin näppärä ratsu; liikkeet suorat, tahdikkaat, matkaavoittavat ja elastiset, erittäin hyvä, joskin kiirehypyissä vähän selätön hyppytekniikka. Rakenteessakaan ravurisuku ei juuri näkynyt, pienhevoskokoinen ratsu oli hyvätyyppinen ja -leimainen, niska oli pitkä, kaula kevyt, pitkähkö ja kaareva, runko pyöreä, lavat loivahkot ja lautanen pyöreä, jalat kuivanlaiset sekä hyväasentoiset vennohkoja vuohisia lukuun ottamatta.
Kuukaihoa ei koskaan kirjattu, mutta sen rakennetta arvioitiin muutamissa show-näyttelyissä ja mätsäreissä. Varsoja tamma teki yhteensä neljä, kaksi raviorien, kaksi ratsuorien kanssa. Juoksijoita pikkumustan jälkeläisistä ei tullut, kaikki perivät emänsä rakenteen ja liikkeiden lisäksi hyvät hyppylahjat. Koulukapasiteetti sekä luonne periytyivät hieman vaihdellen. Tuittupäätamma kuoli 26-vuotiaana.
iei. Kuuhunkurkottaja oli orvoksi jäänyt, kitukasvuinen keskosvarsa (144cm) hevoskokoisista vanhemmista. Tummanrautias ori jäi kaiken päälle orvoksi, joten kitukasvuisuus on varsin ymmärrettävää. Paitsi, että ori jäi kitukasvuiseksi, se oli oikein kelvollisen näköinen: ryhdikäs, hyväntyypppinen, sopusuhtainen ja hyväjalkainen. Kuuhunkurkottaja joksi parisataa starttia, joista se voitti parikymmentä ja sijoittui muuten noin viidessäkymmenessä, eikä ennätyskään ollut huono. Kuumaluonteinen, itsepäinen ja hieman tuittupäinen ori oli kuitenkin äärimmäisen työteliäs oikeissa käsissä. Se periytti vauhtiaan (noin neljäkymmentä ravivarsaa, joista kaikki juoksivat oikein hyvin), taistelutahtoaan, hyvää rakennettaan, sekä - kuten sen paristakymmenestä ratsuvarsasta huomattiin - hyppykykyä.
iee. Hiljan Huokaus oli pieni ja sievä (140cm, mustankimo), muuten erittäin hyvärakenteinen tamma, vaan pitkärunkoinen ja heikkojalkainen. Hiljan Huokaus oli sunnuntairavurin ja harrasteratsun kombo - se juoksi kilpaa vailla suoranaisia voittotavoitteita (viisikymmentä starttia, kaksi kolmossijaa ja yksi kakkossija) ja toimi helppo B / 80cm -tasoisena harrasteratsuna. Lahjoja olisi riittänyt pidemmällekin, omistajia olisi kiinnostanut edistää tmaman tasoa. Hiljan Huokaus oli luonteeltaan kiltti, hieman ovimatto ja ylikäveltävää mallia. Sitä astutettiin hyväjalkaisilla oreilla, oikeastaan muusta välittämättä: Hiljan Huokaus teki kolme itseään parempirakenteista ja kaikeksi onneksi myös lahjakkaampaa varsaa.
e. Lähinnä näyttelyissä ja jalostuksessa kunnostautunut Kissankellopeli, 140-senttinen suurimerkkinen rautias, on tuttu nimi ja näky jokaiselle vähänkään enemmän suomenhevosnäyttelyissä pyörineelle. Nuorena tamma osallistui hyvällä menestyksellä laatuarvosteluihin (kolmivuotiaana seitsemäs, nelivuotiaana viides, viisivuotiaana neljäs), kasvattajakisassa raudikko voitti hopeaa koulussa ja esteiltä irtosi neljäs sija. Sen enempää pienhevosella ei kisattu, vaikka kykyä ja liikettä olisi löytynyt (kotona teeni heB-A ja 80cm radat, ponnua metriin asti). Kissankellopelin kanssa keskityttiin kiertämään näyttelyitä, mätsäreitä ja muita kissanristiäisiä, sekä tekemään varsoja, joita tamma tekikin komeat 12 kappaletta. Vähän joka kinkereissä esitetty tamma sai järjestään 40+ pistettä rakenteestaan, liikkeitä kehuttiin kilvan ja BIS-sija oli enemmän sääntö kuin poikkeus. Vaan ihmekös tuo, Kissankellopeli oli kaunis kuin karkki; erittäin hyvät tyypit ja leimat, pitkähkö hyvänmallinen kaula, loivat lavat, hyvä säkä, pyöreä sopusuhtainen runko, pyöreä pitkähkö lautanen, erittäin hyväasentoiset jalat. Liikkuminen oli kevyttä, elastista ja vaivatonta, liikkeet suorat ja eteenpäinpyrkimys hyvä, yliastuntaa naapurille asti. Kissankellopeli kulki aina ryhdikkäänä poseeraten korvat hörössä, tamma osasi ottaa yleisönsä hurmaten karismaattisuudellaan sekä ilmeikkäällä päällään. Oman arvonsa tunteva pienhevonen oli kiva kaveri niin kauan, kuin sitä kohteli reilusti ja homma sujui sen mielen mukaan; jos ei, Kissankellopeli kiukutteli kuin paraskin uhmaikäinen. Tamma ei missään nimessä ollut ilkeä, ja kiukutellessaankin se pysyi vähän kokemattomammankin käsittelijän hanskassa. Ratsuna reipas, energinen ja työteliäs, esteillä ja maastossa Kissankellopeli meinasi kuumua ja jarrut saattoivat kadota.
KTK-II -palkinnolla P-suunnalle kirjattu Kissankellopeli jätti vahvasti itseään varsoihinsa; hyvärakenteisia ja -liikkeisiä pienhevosia käyttöön ja näyttöön. Pääosin varsoista tuli hyväluonteisia, osa oli hieman oikukkaita tai itsepäisiä, mutta käsiteltävissä kaikki. Tamman jälkikasvu on pärjännyt niin kisoissa (alue- ja kansallisen tason koulua, esteitä ja kenttää) kuin näyttelyissä, Jälkeläisvalio irronnee seuraavassa jalostusvaliokunnan kokouksessa. Kissankellopeli viettää eläkepäiviään Tammelassa.
ei. Tulituiske oli monipuolinen kilpaori, joka teki pitkän kilpauran koulu-, este- ja kenttäradoilla niin ammattikuskin kanssa kuin parin junnun opetusmestarina. Musta, 141-senttinen pienhevosori väläytteli lahjojaan jo laatuarvosteluissa ollen joka vuosi neljän parhaan joukossa, kasvattajakilpailuissa ori voitto esteosuuden ja sijoittui kouluosuudella neljänneksi. Myöhemmin Tulituiskeella kilpailtiin avoimissa heA/110cm -luokissa, sekä helppo/CIC1-tason kenttäkilpailuissa. Pienhevosori oli tasaisen varma suorittaja, joka kyllä toi kokemattomankin kuskin maaliin, ja kokeneemman kanssa haki ruusukkeen toisensa perään kotiin. Tulituiskeen pitkään kilpauraan mahtui paljon voittoja ja sijoituksia, niin avoimissa kuin pienhevosille suunnatuissa kisoissa, jonkin verran myös seuramestaruusvoittoja ja -sijoituksia. Ori hyppäsi hyvällä tekniikalla (hyvä, varma ponnistus, pyöreä hyppy, erinomainen jalkatekniikka) ja liikkui väljin, reippain, tahdikkain ja kevyin liikkein, etenkin laukka oli erinomainen, ja ori kantoi itsensä hyvin. Tulituiske oli rakenteeltaankin hyvä, komea käyttöhevonen, vaikka silläkin toki oli omat (pikku)vikansa. Pikkumusta oli hieman matalaryhtinen, hyvätyyppinen hevonen, jolla oli pitkä niska, hyvänmuotoinen kaula, lyhyt säkä, viistohko lapa, pyöreä sopusuhtainen runko, pyöreä lautanen, hyvät etuset sekä hieman pihdit takaset. Tulituiske kirjattiin KTK-I -palkinnolla P-suunnalle ja KTK-II -palkinnolla R-suunnalle. Tulituiske oli energinen, muttei kuumuva, hyvin nöyrä, kiltti ja rohkea hevonen, joka tilanteessa asiallisesti käyttäytyvä herrasmies. Miellyttämisenhaluinen, rehti työmyyrä sopi junnunkin käsiin niin hoidettaessa kuin ratsastettaessa, Tulituiske toimi aina, teki aina kaikkensa ja rakasti jokaista ihmistä (sekä tallikoiraa, kissoista se ei juuri välittänyt).
Tulituiskeessa yhdistyi kaikki, mitä jalostusorilta haettiin; hyvä rakenne ja liikkeet, kilpanäyttöjä, hyvä luonne. Ori oli hyvin suosittu, jälkeläisiä on yhteensä 113. Tulituiske periytti vahvasti hyväasentoisia, kestäviä jalkoja, hyvää liikettä ja hyppytekniikkaa, sekä lahjoja este- ja kouluratsastukseen. Muuten kuin jalkojen osalta rakenne periytyi vaihtelevasti, samaten luonne. Ori viettää eläkepäiviään Tammelassa.
eii. N.M. Leimaus, 144cm korkea vaaleanruunikko piirtopää oli erittäin hyvä suoritushevonen, monipuolinen kisapeli kaikissa lajeissa, se kilpaili esteitä, koulua ja kenttää (helppo A, 100cm, helppo). Ori kirjattiin ratsuksi ja pienhevoseksi toisella palkinnolla. Rakenteessa oli melko paljon sanomista, mutta se kompensoi heikkoa rakennettaan todella hyvällä liikkeellä, kapasiteetillaan, sekä erinomaisella suorituskyvyllään. N.M. Leimaus oli todella hyvähermoinen, nöyrä, eteenpäinpyrkivä ja tekevä hevonen, teki radalla aina kaikkensa. Se periytti lähinnä suorittajan ominaisuuksiaan sekä kapasiteettia, rakenteeltaan varsat tulivat enemmän emäänsä.
eie. Tuulentuiske, hopeanmusta 137cm korkea pikkutamma oli erittäin hyvärakenteinen ja hyväliikkeinen, se kirjattiin jo nelivuotiaana ajettavuudella pienhevossuunnalle (kolmas palkinto). Tuulentuiske oli luonteeltaan suorastaan laiska, todella mukavuudenhaluinen ja ruoalle perso tamma, jolla ei juuri työmotivaatiota ollut. uulentuiske teki pääasiassa tuntiratsun hommia, sillä kisattiin joitain pikkukisoja (helppo B ja 70cm) vaikka oikealla ratsastuksella ja koulutuksella siitä olisi saanut todella pätevän vaativa B ja 100cm ratsun. Lopun aikaa tamma pyöräytteli varsoja (11 kappaletta). Se periytti rakennettaan, erinomaista liikettä ja koulukapasiteettiaan ja myöhemmin Tuulentuiskeesta tulikin jälkeläisvaliotamma.
ee. 142-senttinen, vaaleanrautias pienhevostamma Kotikissapeto oli tuttu näky Vermon poninäyttelyissä, suomenhevosten show-näyttelyissä, mätsäreissä ja vähän joka kinkereissä. Erittäin hyvärakenteinen pienhevostamma toi kotiin ruusukkeen, pokaalin ja palkintonauhan poikineen, sekä (luonnollisesti) kerta toisensa jälkeen hyvät rakennearvostelut. Erittäin hyvät tyypit ja leimat, ylös asettunut hyvänmallinen kaula, loivat lavat, hyvä säkä, pyöreä sopusuhtainen runko, pyöreä jyrkähkö lautanen, erittäin hyväasentoiset jalat. Kehut jatkuivat liikkeistä puhuttaessa; suorat, tahdikkaat, elastiset liikkeet, hyvä yliastunta ja eteenpäinpyrkimys. Etenkin Kotikissapedon ravia ihasteltiin näyttelykehissä ja sen ulkopuolella. Kilparadoilla raudikkoa ei juuri nähty, se osallistui joka vuosi laatuarvosteluihin (ja pääsi aina finaaliin seitsemän parhaan joukkoon, viisivuotiaana tamma oli neljäs), kasvattajakilpailut jäivät välistä loukkaantumisen vuoksi. Sen jälkeen Kotikissapeto kiersi muutamat harjoitus- ja seurakisat, koulua ja esteitä, mutta siirtyi varhain jalostukseen. Kapasiteettia olisi ollut heA/90cm verran, kisatuloksia löytyy heC-B ja 50-70cm luokista. Kotikissapeto hyppäsi hyvällä tyylillä, joskin oli välillä vähän huolimaton takasistaan (ja mikäli kolautti, niin kiukustui ja saattoi pukittaa - eikä kolautellut toiste samalla radalla). Tamma oli jokseenkin omanarvontuntoinen tapaus, eikä järin välittänyt lapsista tai antanut kokemattoman ratsastajan virheitä anteeksi. Arkaa ihmistä Kotikissapeto pomotti, kokematonta kuskia vei kuin litran mittaa. Osaavissa käsissä energinen tamma kanavoi energiansa juoksentelun sijasta työntekoon, eikä käsiteltäessä irvistellyt tai uhitellut kun tiesi sen turhaksi. Tamma oli mitä mainioin tapaus myös treeniin, kun sen kanssa tuli juttuun.
14 varsaa tehnyt Kotikissapeto on Jälkeläisvalio, eikä syyttä. Lähes jokainen sen varsoista on kirjattu P- ja/tai R-suunnalle erittäin hyvin rakenne- ja liikepistein, käyttökoetulokset ovat vaihdelleet hyvästä erinomaiseen. Jälkeläiset ovat kisanneet hyvin monipuolisesti esteitä, koulua, kenttää ja valjakkoa, seuratasolta aina pienhevosmestaruuksiin. Loistava periyttäjätamma kuoli 26-vuotiaana.
eei. Poikatiikeri oli hyvärakenteinen ja -liikkeinen vaaleanruunikko jolla oli korkeutta 145cm. Se hurmasi niin näyttely- kuin koulutuomaritkin lähes poikkeuksetta. Koulua se kilpaili helppo A -radoilla, hyvästä hyppytyylistään huolimatta Poikatiikeri ei hypännyt, nuorena se hyppäsi esteen sekaan niin pahasti, ettei se sen koommin ylittänyt edes kavalettia. Luonteeltaan ori oli ratsuna erittäin energinen ja kuumuva, osaavan ratsastajan vaativa hevonen, mutta oikean ihmisen alla se laittoi aina peliin 110%. heA-tasoinen. Käsitellessä se kuitenkin oli mitä lempein ja lauhkein lasten haliponi. Poikatiikeri oli erinomainen siitosori, sillä se periytti lähinnä hyviä puoliaan, myöhemmin sille myönnettiin jälkeläisvalion arvonimi.
eee. Talon Turva, mitä kaunein 144cm vaaleanrautias liinaharja hämäsi helposti lempeällä katseellaan ja pitkällä harjallaan: sen rakenne oli korkeintaan keskiverto. Suorittajana Talon Turva oli kuitenkin aivan ykkönen, se kilpaili helppoa A:ta ja esteillä hyppäsi 110cm ratoja ollen käytännössä aina ruusukkeilla. Luonteeltaankin tamma oli kisahevosen perikuva: osamaatonta tai arkaa ihmistä se vei kuin litran mittaa, osaavan ihmisen käsissä Talon Turva keskittyi työntekoon täysillä eikä koskaan pelleillyt. Se oli energinen ja erittäin hyväliikkeinen tamma, jonka hyppytyylissä ei ollut juuri moitteen sijaa. Tamma kirjattiin ensimmäisellä palkinnolla R- ja P-kirjoihin. Se varsoi kolme tammavarsaa, kaikista tuli erittäin päteviä kisapelejä ja myöhemmin siitostammoja.
Jälkeläiset
s. 28.07.2015 sph-t. Turmeltajan Kisperiina, e. Kalmiina, om. dookie VRL-04373, Turmeltaja
s. 13.09.2015 sph-t. Luurankotanssija, e. Luulievo, om. Susiraja
s. 03.10.2015 sph-t. Tuulessatanssija, e. Lounatuuli, om. VRL-03515, Heimdall
Kilpailukalenteri
Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).
| KERJ - 46 sijoitusta joista 12 voittoa | VSR & tarinat - 2 sijoitusta joista 1 voittoa |
|
03.08.2015 Kilpailukeskus Reiter helppo 3/30 11.08.2015 Prime Sporthorses helppo 1/30 12.08.2015 Kadotetut Suomenhevoset helppo 3/20 13.08.2015 KK Force helppo 5/27 17.08.2015 KK Force helppo 1/27 24.08.2015 Naukaisu helppo 6/40 25.08.2015 Holmberg helppo 2/30 25.08.2015 Mörkövaara helppo 1/40 28.08.2015 Mörkövaara helppo 6/40 06.09.2015 Mörkövaara helppo 3/40 08.09.2015 Mörkövaara helppo 2/40 12.09.2015 Kuuralehdon hevostila helppo 1/40 15.09.2015 Kuuralehdon hevostila helppo 6/40 19.09.2015 Mörkövaara helppo 6/40 02.10.2015 Mörkövaara helppo 4/30 03.10.2015 Rohkelikko helppo 2/22 04.10.2015 Mörkövaara helppo 1/30 06.10.2015 Mörkövaara helppo 2/30 06.10.2015 Turmeltaja helppo 1/30 07.10.2015 Mörkövaara helppo 1/30 08.10.2015 Turmeltaja helppo 1/30 09.10.2015 Mörkövaara helppo 1/30 11.10.2015 Turmeltaja helppo 4/30 12.10.2015 Turmeltaja helppo 5/30 13.10.2015 Mörkövaara helppo 3/30 15.10.2015 Mörkövaara helppo 2/30 16.10.2015 Mörkövaara helppo 4/30 22.10.2015 Rohkelikko helppo 5/40 24.10.2015 Rohkelikko helppo 3/40 30.10.2015 Mörkövaara helppo 2/30 10.11.2015 Kuuralehdon Hevostila helppo 5/30 10.11.2015 Rohkelikko helppo 6/40 11.11.2015 Lepmets helppo 3/30 11.11.2015 Mörkövaara helppo 4/30 13.11.2015 Mörkövaara helppo 2/30 16.11.2015 Mörkövaara helppo 3/30 20.11.2015 Kilpailukeskus Stewart helppo 2/30 20.11.2015 Kuuralehdon Hevostila helppo 5/30 26.11.2015 Kk Lamoca helppo 3/30 01.12.2015 Mörkövaara helppo 1/30 02.12.2015 Holmberg helppo 6/40 05.12.2015 Holmberg helppo 5/40 08.12.2015 Holmberg helppo 1/40 11.12.2015 Holmberg helppo 1/40 14.12.2015 Holmberg helppo 5/40 18.12.2015 Holmberg helppo 6/40 |
30.11.2016 Hortensian Suomenhevoset VSR Cup helppo 2/61 30.11.2016 Micram Raceponies he C 1/5 |
Valmennukset
02.09.2015 Kouluvalmennus, valmensi Jenny R.
Päivän ensimmäinen valmennettava oli Pajunkissanpoika ratsastajineen. Ori liikkui jo reippaasti maneesissa, kun viimein saavuin paikalle, vain muutamaa minuuttia myöhässä. Pahoittelin tapahtunutta ja suuntasin suoraan maneesin keskelle, josta näkisin hyvin ratsukon jokaisen liikkeen. Ori liikkui pehmeästi kuunnellen hyvin ratsastajansa apuja. Paavo ei painanut kuolaimelle ja takajalat polkivat tahdikkaasti, eli meno näytti varsin mukavalta jopa näin valmentajan näkökulmasta katsottuna. Alkuverryttelyjen aikana ratsukko suoritti pyynnöstäni erilaisia suunnanmuutoksia ja temponvaihteluita, jotka ori hoiti reippaalla asenteella alusta loppuun asti. Alkuverryttelyjen aikana yritettiin saada Paavosta mahdollisimman paljon irti, jotta myöhemmin se ei hyppisi seinille.
Alkuveryttelyjen jälkeen kävimme läpi päivän tehtävän. Itse valmennuksessa keskityttäisiin tänään lähinnä laukanvaihtoihin erilaisilla ratsastusradan teillä. Alkuverryttelyillä ori oltiinkin pyritty saamaan mahdollisimman vetreäksi, mikä näytti onnistuneen: Paavo liikkui hyvässä muodossa ratsastajansa komennuksen alaisena. Ratsukko nosti laukan sopivassa saumassa ja jatkoi matkaa uraa pitkin. Muutaman nopeasti sujuneen kierroksen jälkeen ratsastaja käänsi Paavon keskihalkaisijalle ja hidasti tämän käyntiin kentän keskipisteessä. Saatuaan uudet laukka-avut, nosti ori ponnekkaan laukan. Muutaman kierroksen jälkeen laukanvaihtoja treenailtiin lisäksi myös lävistäjällä samaa periaatetta käyttäen: lävistäjälle käännyttiin laukassa, ja hieman ennen keskipistettä ori alkaisi hidastaa suoraan käyntiin. Saatuaan uudet laukka-avut matka jatkui ja suunta muuttui kuvion päätteeksi. Paavo kuunteli ratsastajaansa paikka paikoin hieman liian lepsusti, mutta muutamalla huomautuksella kokeili tsempata hieman. Valmennus sujui pääasiassa verkkaisesti ja ilman keskeytyksiä. Hienoa työtä!
04.09.2015 Estevalmennus, valmensi Jenny R.
Pari päivää kouluvalmennuksen jälkeen palasin jälleen Susirajaan valmentamaan Paavoa. Aloitimme lämmittelyt ravilla tekemällä paljon ympyröitä ja pysähdyksiä. Minä kokoilin sillä aikaa ratsukolle muutaman ristin sekä pari kookkaampaa pystyä. Kun Paavo alkoi lämmetä pyysin narria ohjaamaan Paavon ensimmäiselle pienelle ristille ravissa. Intoa orista löytyi ehkä hieman liikaakin, ori tuli esteelle aivan väärässä kulmassa, koska ei malttanut kuunnella ratsastajaansa. Seuraavalla kierroksella pyysin narria ratsastamaan oria enemmän ja ohjaamaan napakammin ori oikeassa kulmassa esteelle. Neuvoin narria antamaan pienet pidätteet ennen estettä, jotta Paavo ei vain touhota menemään ja jättää siten keskittymisen vähemmälle. Paavo hieman empi esteelle menemistä. Osittain siksi se ponnisti aivan liian läheltä estettä, osittain syynä myöhäiselle ponnistukselle oli orin touhotus.
Seuraavaksi pyysin ratsukkoa menemään laukkaa pääty-ympyrällä kumpaankin suuntaan, jotta saataisiin Paavosta isoimmat höyryt pihalle ja heräteltyä se keskittymään itse työntekoon. Kokosin samalla maneesin molemmille pitkille sivuille esteet, jotta ratsukko pystyisi kiertämään kentän ja hyppäämään molemmilla sivuilla. Laukassa Paavo tuli hirmuista kyytiä, joten muistutin narria pidättämään ihan reilusti ja suosimaan istuntaa, ettei Paavo alkaisi hyppimään minne sattuu. Pidätykset auttoivat ja Paavo hyppäsi kummatkin esteet hyvällä vauhdilla ja oikeasta kohtaa. Tein ratsukolle vielä sarjan, jossa oli risti sekä kaksi pystyä, yksi pienempi n. 80cm korkuinen ja lopussa metrin korkuinen. Kaikkien esteiden väliin laskeskelin neljä laukka-askelta. Sarja meni hienosti, vaikka viimeisellä ponnistus viivästyi hieman. Kehotin narria tulevaisuudessa harjoittelemaan sarjojen välisiä askelia, sillä Paavo hurjastelee menemään niin reippaasti, että askelkin on jo tosi pitkä. Lopulta sarja onnistui täydellisesti kumpaankin suuntaan. Kasasin ratsukolle vielä pari yksittäistä metrin korkuista pystyä, jotka ylitettiin mallikkaasti. Kaiken kaikkiaan oikein mallikas suoritus!
25.09.2015 Kouluvalmennus, valmensi Siiri K.
Susirajan tallipiha oli tullut jo hyvinkin tutuksi kurvatessani pienen autoni jälleen parkkiin. Tällä kertaa valmennettavani olisi minulle aivan uusi tuttavuus, pienhevosori Pajunkissanpolkka, jonka löysin ratsastajineen jo maneesista saapuessani itse paikalle. Huikkasin iloisen tervehdyksen ja jäin katselemaan kun ratsastaja verrytteli oria päivän kouluvalmennusta varten. Pajunkissanpolkka vaikutti olevan tänään varsin energinen ja hätäinen, joten jo alkuverryttelyssä kiinnitettiin huomiota oikeanlaiseen kontrolliin ja rentoon menoon. Kun kaikki askellajit oli saatu lävitse, kävelin kentän keskelle ja pääsimme aloittamaan päivän treenit.
Tämänpäiväinen idea oli ratsastaa hevonen rennoksi, saada se liikkumaan läpi koko kroppansa sekä jumpata sitä samalla eri tehtävillä. Aloitimme treenin käynti-pysähdys-käynti -siitymillä, jossa idea oli saada hevonen pyöristämään selkäänsä sekä tuomaan takajalat kunnolla alleen. Alkuun siirtymät olivat hätäisiä, mutta Pajunkissanpolkka toimi hyvin silloin kun ratsastaja muisti myödätä ohjasta juuri oikeassa kohdassa, sillä muutoin ne jäivät vaisuiksi ja ori jäi seisomaan miten sattuu. Tarkoitus oli herkistää hevosta niin että se odottaisi pysähdystä ja toisi takajalkoja alleen, ja että myöhemmin saataisiin hevonen enemmän koottuun muotoon. Kun Pajunkissanpolkka alkoi hakeutua hyvään muotoon ja liikkumaan läpi selän, siirryttiin tekemään avo- ja sulkutaivutuksia. Tarkoitus oli edelleen koota hevosta ja notkistaa sitä, joten treenasimme avoa toisella pitkällä sivulla ja sulkua toisella. Lyhyille sivuille ratsastettiin joko voltti tai siitymisiä. Aluksi ori protestoi taivutuksia ja oli hyvinkin kankea, joten taivutusaste pidettiin vielä melko pienenä. Kun ratsu vihdoin alkoi hakeutua oikeaan paikkaan ja tuli notkeammaksi, siirsin tehtävän diagonaalille: muutama askel avoa, muutama sulkua. Tämä vaati paljon keskittymistä sekä hevoselta että ratsastajalta, joten alku olikin kangertelevaa. Ratsastajan avut eivät olleet aivan tarpeeksi nopeita ja Pajunkissanpolkka luisui pois halutusta taivutuksesta. Oikealla asetuksella ja ratsastamalla topakasti hevonen sekä ohjan että pohkeen väliin auttoi, ja lopulta saimmekin pari todella hienoa pätkää keskihalkaisijalta. Laukkataivutukset tarvitsevat vielä hiomista mutta Pajunkissanpolkka on yritteliäs ja taitava hevonen, joten pienellä hakemisella nekin varmasti löytyvät pian. Hyvää työtä!
16.10.2015 Kouluvalmennus, valmensi dookie
Tänään valmennusvuorossa olivat narri ja pieni ja ihastuttava Paavo. Pieni punarautias ravasi muhkea kaula kaarella ja hyvin pörheänä pääty-ympyrällä, kun narri yritti saada oria rauhoittumaan ja kulkemaan rennosti ja rauhallisesti ravissa, eikä juoksemaan pää viidentenä jalkana pois alta. Komensin ratsastajan tekemään runsaasti siirtymisiä ja temponvaihteluita, ja päästämään Paavon pysähdyksistä liikkeelle vasta, kun se oikeasti seisoi paikallaan eikä valunut hiljalleen eteenpäin. Millään, mitä narri teki tai mitä käskin häntä tekemään, ei näyttänyt olevan minkään sortin vaikutusta Paavon kiihdyttelyyn ja spurttailuun. Lopulta, kun ratsukko oli hyvän tovin vääntänyt kaviota ravissa, annoin luvan ottaa reipasta laukkaa ympäri kenttää. Tämä oli kuulemma ainoa keino, jolla pienen energiapommin voisi saada rauhalliseksi. Luvan saatuaan Paavo ampaisi kuin tykinkuula konsanaan, ja narri koki pienoisia kauhunhetkiä orin lähtiessä hieman liikaa lapasesta ja pitkien sivujen loppuessa kesken; raudikko teki melkoisen vaikuttavia äkkikäännöksiä hidastamatta vauhtiaan juuri lainkaan.
Useamman kierroksen hanattelun jälkeen narri siirsi orin takaisin raviin ja alkoi työstämään sitä vielä hetken ympyröillä ja kaarilla ennen välikäyntejä. Muutos aikaisempaan oli huomattava; Paavo puuskutti kuin viimeistä päivää, mutta oli edelleen innoissaan ravaamassa eteenpäin, tällä kertaa vain kuunnellen ratsastajaansa.
Normaalia pidempien välikäyntien jälkeen, jotta sekä hevonen että ratsastaja saivat tasattua hengitystään laukkaspurtin jälkeen, pyysin narria ratsastamaan kolmikaarista kiemurauraa aloittaen aina uuden kiemuran edellisen loputtua, eli suoraan uralla kävelyä ei tullut mukaan lainkaan. Ensin haimme asetukset ja taivutukset kaarilla kuntoon käynnissä, jonka jälkeen myös ravissa. Paavo ravasi reippaasti mutta rennosti ja asettui ja taipui kaarilla hyvin helpon näköisesti. Seuraavaksi lisättiin halkaisijan päällä tuleviin suoristuksiin neljän sekunnin pysähdys suoraan ravista. Alkuun pysähdykset eivät tulleet aivan niin terävästi tai nopeasti kuin olisi pitänyt, ja muistutin narria valmistelemaan pysähdyksen hyvissä ajoin näin reippaan hevosen kuin Paavon kanssa. Pikku hiljaa pysähdykset alkoivat osumaan kohdilleen halkaisijan päälle, eivätkä venyneet kymmentä metriä sen yli.
Kun ravipysähdykset alkoivat sujumaan, kerroin seuraavan tehtävän: laukannostot ja -vaihdot käynnin kautta halkaisijan päällä. Ensimmäisillä kaarilla Paavolla oli aivan liikaa vauhtia, ja siirtymisten väliin tuli monta ylimääräistä raviaskelta ennen käyntiä. Asetuksista tai taivutuksista ei ollut tietoakaan, vaan ori puski lapa edellä ulos katsellen. Komensin narria kokoamaan laukkaa enemmän heti alkuun ja tekemään runsaasti puolipidätteitä, jotta ori ehtisi kuunnella paremmin käyntisiirtymän valmistelut. Ja asettamaan orin huolellisemmin kaarilla. Pikku hiljaa homma alkoi näyttämään sujuvammalta, vaikka käyntisiirtymiset olivatkin hieman töksähtäviä ja toisinaan turhan kiireisiä. Loppupeleissä homma kuitenkin sujui ihan riittävän hyvin, ja ratsukko pääsi loppuverryttelyiden pariin, jossa käskin narria ratsastamaan oria rennoksi eteen-alas.
20.12.2015 Estevalmennus, valmensi Siiri K.
Rankasta lumisateesta huolimatta selviydyin ehjin nahoin Susirajan tallipihaan. Sää oli surkea, mutta ehkäpä näin joulun kynnyksellä vähän isompinkin lumentulo ei ollut pahitteeksi - päässäni soivat joululaulut ja maisema alkoi näyttää kauniin postikorttimaiselta, joten en voinut mitenkään olla huonolla tuulella kovasta lumipyrystä huolimatta. Astuttuani ulos autosta hölkkäsin kiireellä hallin suojiin, josta löysinkin valmennettavani, pienhevosori Pajunkissanpolkan ratsastajineen jotka olivat jo hyvässä vauhdissa verryttelemässä päivän treeniä varten. Pahoittelin pientä myöhästymistäni ja ratsukon alkuverryttelyn aikana rakensin meille päivän treeniin soveltuvan esteradan.
Perusteellisen verryttelyn jälkeen pääsimme itse hyppyihin. Olin tällä kertaa rakentanut pitkälle sivulle kaarilinjalle kolmen pienen pystyn sarjan, jolla ratsukko aloitti. Esteiden korkeus oli vielä hyvin pieni ja tarkoitus oli vähän jumppailla hevosta, ei niinkään heti ylittää mahdollisimman korkeita esteitä. Pajunkissanpolkka oli tänään hyvinkin energinen ja vastusteli ratsastajan pidätteitä, eikä oikein suostunut taipumaan jumppaväleihin. Treenasimme siis tätä tehtävää niin kauan, että ori hyväksyi myös pidättävän ohjasotteen ja alkoi rauhoittua. Pajunkissanpolkka steppaili minkä ehti, joten käskin ratsastajan pitämään sen koko ajan aktiivisena ja tekemässä jotain. Linjan jälkeen halusin jo ratsastettavan koko pienen radan läpi, sillä ori alkoi kuumua ihan kunnolla ja hyppeli sinne sun tänne innoissaan. Radaksi olin rakentanut seuraavaa: kolmen esteen linjalta kaarrettaisiin keskihalkaisijalle, jossa oli kaksi pystyä. Näiden jälkeen käännyttiin toiselle pitkälle sivulle, jossa oli kahden okserin sarja. Rata oli äärettömän yksinkertainen mutta antoi minulle tuntumaa sekä ratsastajan että hevosen hyppytyylistä. Pajunkissanpolkka tuntui olevan lähes aivan räjähdyspisteessä päästessään tositoimiin, mutta taitavan ratsastajan ansiosta se pysyi nahoissaan ja suoritti rataa kerta toisensa jälkeen paremmin. Pientä hosumista oli haivaittavissa siellä sun täällä, mutta kunhan hevonen saatiin rauhalliseksi ja täysin avuille, nämäkin pienet virheet korjaantuivat itsestään. Tämä parivaljakko oli hyvin miellyttävä valmennettava, sillä Pajunkissanpolkka oli todella yritteliäs ja positiivinen pikku-hevonen, joten treenien päätteeksi en voinut muuta kuin kehua heidän suoritustaan. Loppuun käskin ratsastamaan vielä huolelliset verrytteyt eteen-alas, jotta säästyttäisiin seuraavan päivän turhilta jumeilta.
02.04.2016 Estevalmennus, valmensi Minja E.
Tätä en suostu uskomaan. En tosiaan. Miten se on edes mahdollista? Tuo suomenputtehan vaikutti ihan normaalilta - ainakin kaukaa katsottuna. Kipitin kentän laidalle niin kovaa, että kahvini läikkyi matkalla, sillä halusin todeta nähneeni harhoja. Ei se kuitenkaan ollut harha. Kentällä tosiaan oli Narri ja tämän pienhevosori Paavo, joiden yhteistyö sujui ilman mitään ongelmia. Vähän tuo ori vaikutti ylipirteältä, mutta muuten ihan hevoselta - ei ollenkaan samanlaiselta itsepäiseltä muulilta tai ylipainoiselta sotanorsulta, toisin kuin muut tämän tallin valmennettavani. Jo oli maailman kirjat sekaisin! Seurailin esteitä kasatessani ratsukon verkkoja, eikä ne tuntunut olevan yhtään sen ongelmaisempia vaikka kuinka tuijotin. Paavo tosiaan oli ihan kunnon hevonen ja se oli vain uskottava.
Päivän tehtäväksi valikoitui kolmen esteen in-out-sarja ja suhteutettu linja, jolla oli pystyeste ja okseri. Aloitettiin innarista, mutta eihän Paavo innostukseltaan tajunnut sen ideaa - yritti loikata koko hela hoidon yli yhdellä pompulla. Pituushyppääjäksi orista ei kuitenkaan olisi, sillä lopputulemana oli yksi katsennut puomi. Olihan se laho jo valmiiksi, mutta vaihtoon se meni silti. Annoin Narrille muutaman vinkin seuraavaa kierrosta varten ja se sujuikin jo hieman paremmin, hieman oli voimattoman näköistä, mutta hevonen sentään käytti kinttunsa jokaisen esteen välissä. Edistystä! Muutamalla toistolla homma alkoi viimein sujumaan halutulla tavalla ja pääsimme siirtymään suhteutettuun. Monet kerrat jouduttiinkin toistamaan samaa linjaa, että sopiva tempo ja askelmäärä löytyi - ensin kun mentiin liian kovaa, sitten liian hiljaa, askelia oli liikaa ja liian vähän ja vasta useiden yritysten ja erehdysten jälkeen sopivasti. Kun pari sitten viimein onnistui suoriutumaan tehtävästä onnistuneesti, enkä löytänyt virheitä, annoin ratsukolle luvan loppuverryttelyihin. Edelleen olen sitä mieltä, että tämä hevonen on eksynyt väärään talliin - tai sitten omistajat vain alkoivat itse viisastumaan ja valitsemaan hevosia tarkemmin. Kuka tietää...