Kaskirikko VH15-018-2414

NimiKaskirikko "Kaski" KasvattajaSusiraja, Suomi
Rotu, sukupuolisuomenpienhevonen, ori OmistajaSusiraja (VRL-06046 ja VRL-12701)
Säkäkorkeus, väri144cm, punarautias MeriititVIR MVA Ch, YLA1, KTK-I, SLA-I*, KRJ-II, ERJ-I, KERJ-I
Syntynyt,
ikääntyminen
s. 18.10.2015, 32v
satunnainen (3v 08.11.2015)
Painotuslaji,
koulutustaso
kenttäratsastus
he A / 100cm / 100cm / helppo

20.01.2016 Kaski kirjattiin P-suunnalle KTK-II -palkinnolla komealla pisterivillä 18 + 19 + 21 + 20 = 78p. Kilistelyn paikka!

07.04.2016 Kaskelle myönnettiin arvonimi VIR MVA Ch - skumppaa jälleen!

28.12.2016 orille myönnettiin Jälkeläisluokka C.

25.05.2017 Kaski pääsi uusimaan ktk-palkintoaan ylimääräiseen erikoiskantakirjatilaisuuteen. Jälleen P-suunnalle tarjottu ori ei pettänyt ja palkinto olikin KTK-I pisteillä 22 + 20 + 20 + 19 = 81p. Skumppaa kaikille!

31.12.2017 punainen orhimme palkittiin ERJ-I -palkinnolla! Pisteitä Kaskelle kertyi 107.

25.06.2018 pikkuorhimme edusti jälleen, tällä kertaa kenttäratsastusjaoksen laatuarvostelussa. Kotiin lähti 109,5 pisteen KERJ-I -palkittu ori!

20.08.2019 punapoikamme edusti rotunsa laatuarvostelussa, ja voi, miten ylpeitä olimmekaan lopputuloksesta - 110 pistettä ja SLA-I*!

31.12.2020 Kaski kärrättiin kouluratsastusjaoksen tuomariston eteen. Kotiin pikkuorhi palasi KRJ-II -palkittuna. Kippis!

30.05.2021 YLA1, AP2 137 pisteellä, toinen parhaat rakennepisteistä saaneista hevosista - Kaski antoi koko tallille roppakaupalla syytä juhlia!

rakennekuva © Vibaja, pääkuva © Ram, ratsastuskuvat © scirlin

Luonnekuvaus

Kootut selitykset sille, miksi tämä oli hirvittävän hyvä yhdistelmä.

Siksi.

Kuten pelkäsimmekin, Kaski on samanlainen innokas, malttamaton ja suorastaan keskittymiskyvytön elohiiri kuin isälinjansakin. Raudikolla on kamala kiirekiirekiire, joskaan kukaan ei tiedä, mistä pienhevonen on sellaisen hankkinut. Vaikka Kasken kanssa toimisi kuinka verkkaisesti ja kiireettä, orin mielestä olisi pitänyt mennä jo, ja kesken pohkeenväistön voi vaihtaa sulavasti takaosakäännökseen tai johonkin toiseen liikkeeseen, kun edellisen kanssa tuhraantui niin kauan aikaa. Vaikka Kasken kanssa ollaan aika usein helisemässä pikkuorin malttamattomuuden vuoksi, saa se suloisuudellaan ja pohjimmiltaan kultaisella luonteellaan paljon anteeksi. Aivan liikaa, jos totta puhutaan.

Kaikkein helpoimmalla pääsee, kun ottaa Kasken karsinasta käytävälle hoidettavaksi. Karsinassaan pikkuori ei malta olla paikoillaan, vaikka sen miten sitoisi kiinni. Käytävällä raudikko ei sentään pyöri, vaikka saattaa stepata, kuopia ja tunkea turpansa joka paikkaan. Uteliaana sieluna Kaski haluaa tietää kaiken; mikä hoitajalla on kädessään, mitä taskuista löytyy, mitä nyt tapahtuu, mitä, missä, milloin, miksi? Ori myös hörisee ja hirnuu paljon, joskus tuntuu, että Kaskella on enemmän asiaa kuin puolella tallilla. Äänellä komentaminen saa raudikon hetkeksi rauhoittumaan, mutta eipä siitäkään ole pitkäkestoista apua - elohiiri mikä elohiiri. Kaski on kuitenkin kiltti, hyvätapainen poika, joka ei pitkästyessäänkään ala luimia tai näykkiä, kuopiminenkin loppuu kun komennetaan. Kaikki hoitotoimenpiteet ja varustaminen, pesarilla olo, lääkitykset, klippaus, eläinlääkärin ja kengittäjän vierailut sujuvat ongelmitta. Kasken kanssa vaaditaan vain malttia ja aikaa vähän enemmän kuin muiden kanssa, mutta suoranaisia ongelmia pienhevosen kanssa ei ole.
Talutettaessa Kaski on menossa pää viidentenä jalkana tutkimaan joka paikan ja tekemään tuttavuutta muiden hevosten kanssa. Valitettavasti oria joutuu muistuttamaan melko usein, kuka komentaa ja kenen tahdissa kuljetaan (ja ennen kaikkea minne kuljetaan). Narun nokassa Kaski saattaa aivan hyvin jäädä syömään tai lähteä omille teilleen seikkailemaan, ellei taluttaja ole tarkkana. Jämäkkä, hereillä oleva ihminen pärjää kyllä.
Lastaus, kuljetus ja purkaminen sujuvat ongelmitta, kunhan pitää huolen, että Kaski kävelee eikä ravaa rampilla. Hosuessaan koppiin tai sieltä ulos Kaski saattaa osua ohi rampista ja kaatua. Malttia ja jämäkkä lastaaja, niin ongelmia ei ole.

Valitettavasti Kaski ei ole ratsastuksellisesti (taaskaan) se paras hevonen, joka meiltä löytyy, kapasiteettia ja potentiaalia kyllä on, mutta sitä keskittymiskykyä ei sitten senkään vertaa. Se on hyvin yhteistyöhaluinen, mutta ei koskaan malta odottaa ohjeita, jotta sitä todellista yhteistyötä löytyisi. Pikemminkin orin yhteistyö on sitä, että Kaski tarjoaa kaikkea vähänkään sinne päin ja ratsastaja roikkuu mukana milloin kiroten, milloin isämeitää hokien. On täysin naurettavaa, että ori voisi olla herkkä, aktiivinen ja työteliäs ratsu, mutta se on ylienerginen, kiskottava malli, jolle avut eivät meinaa mennä läpi ja kun ne menevät, se tekee niistä jättimäisen numeron kun hän nyt väistää tätä pohjetta kato äiti mulla on jalat kato äiti mä kompastun niihin jalkoihin!! Kaskelle joutuu käyttämään ihan kunnon apuja, jotta olisi mitään toivoa siitä, että se kuuntelee - se kun ei keskity, vaan juoksee mahanalus jalkoja täynnä.
"Parhaimmillaan" on orin kanssa erittäin väljä termi. Parhaimmillaan se nimittäin tekee pyytämääsi asiaa melko kevein avuin kaksi askelta ennen kuin paketti leviää käsiin, kun Kaski on niin hirvittävän hieno ja niin kovin ylpeä siitä, eikä sitten muista keskittyä. Että näin. Kyllä sillä kouluradan suorittaa ja aika ajoin sijoittuukin, mutta harvemmin kukaan kehuu taskuraketin selässä istumista minkäänlaiseksi elämykseksi.

Kaskella hyppäämistä on joskus kuvattu benjihypyn, riippuliidon ja tehosekoittimen yhdistelmäksi - asia, josta on melkein pakko olla samaa mieltä. Kapasiteetin ja tekniikan on arveltu riittävän 120cm radoille, mutta pää ei riitä kuin metriin. Ori ei yksinkertaisesti kykene keskittymään niin paljoa, että sillä voitaisiin turvallisesti suorittaa esteitä sen kapasiteetin rajoilla. Metrissäkin tilanne on sellainen, ettei Kaskella kotona ihan hyvin vuoksi sitä hypätä ja ratsastaja saa olla paitsi taitava, myös kohtalaisen huonolla itsesuojeluvaistolla varustettu, tai sitten yksinkertaisesti tyhmä. Parasta on, jos on kaikkea kolmea kerralla. Kasken tapa hypätä esteitä on pinkaista laukkaan kohti estettä, katsoa että hupsista keikkaa askel ei passaa, ei se mitään otetaan puolikas ja loikataan hyppypomppukoikkaloikkanen yli. Ratsastajaraukan sisukalut jäävät jälkeen, mutta mitäpä tuosta!
Avain onnistumiseen Kasken kanssa on pidätteissä. Siitä voi olla varma, että ori pääsee esteen yli, ja yleensä vielä puhtaasti. Askeleen ei ole pakko sopia, hypystä tulee sitten vain töksähtävämpi, jos paikka on huono. Kaskea pitää pidättää, pidättää ja pidättää, jotta vauhti pysyisi kohtuullisen, silloin hypytkin onnistuvat (jokseenkin) eikä kääntyminen kyllä ole Kaskelle mikään ongelma.

Maastoon ori lähtee aina reippain mielin ja siellä se onkin miellyttävimmillään. Erityisen hyvä Kasken kanssa on ryteikössä, vaikka voisi kuvitella sen kompuroivan joka oksaan. Kunnon juurisella ja kuoppaisella metsäpolulla ori ei kuitenkaan ehdi keskittyä siihen, että hän on niin hienojaupeajamahtavajaloistava, vaan sen on oikeasti keskityttävä jalkoihinsa. Maastossa käynti Kasken kanssa voi olla oikeasti elämys, oli sitten tasaisella tai maastoesteillä. Kiinteillä esteillä ori keskittyy huomattavasti paremmin, vaikka tyhmänä kuin saapas se ei olekaan aivan täysin sisäistänyt, että esteet eivät hajoa. Todennäköisesti se vain olettaa, että esteet hajoavat jos niihin rysäyttää kunnolla toisin kuin rataesteet.

Punainen pömeltäjämme aiheuttaa kisapaikoilla kerta toisensa jälkeen syvää häpeää. Viimeistään käsihevosalueella ori huutelee, steppaa ja kasvaa metrin verran korkeutta, kun kaikki on upeetahienoamahtavaa, paikalla on paljon hurmaavia tammoja ja niin edelleen. Taluttaja saa olla tarkkana, että kaski pysy käynnissä, eikä riko raville.
Verryttelyissä voi melkein kuulla, miten tivolitunnari soi taustalla Kasken pörheltäessä menemään ilman sen suurempaa ajatusta. Pöllöenergia pitäisi saada purettua ja sitten kanavoitua työntekoon, mikä ei aina ole ihan itsestäänselvyys. Pienhevosen todistetusti saa tekemään töitä - kisatuloksia löytyy kolmesta lajista -, se keskittyminen ei vain välttämättä kestä kovin kauaa, eikä joka sunnuntaihumputtelija saa orin potentiaalia esille. Siksi Kasken kanssa valmentaudutaan ihan koko ajan enemmän tai vähemmän, osin hevosen, osin ratsastajien vuoksi.

Sukutaulu

i. Kokkorikko
YLA1, KTK-II, SLA-I*, KERJ-I, ERJ-I
sph, m, 136cm
ii. Hiisirikko
YLA1, KTK-III, SLA-I, KERJ-II, ERJ-I, KRJ-II
sph, hpvkk, 143cm
iii. Lainrikkuri
evm, sph, vkk, 141cm
iie. Huithapeli
evm, sph, hprn, 145cm
ie.Yön Saastainen Harakka
YLA1, KTK-III, SLA-I, KERJ-I, ERJ-II
sh, m, 159cm
iei. Yökukkuja
evm, sh, m, 159cm
iee. Ilo ja Talo
evm, sh, rt, 161cm
e. Luurankotanssija
YLA2, KTK-II, SLA-I, KRJ-III, ERJ-III, KERJ-I
sph, prt, 146cm
ei. Pajunkissanpolkka
YLA1, KTK-II, SLA-I, KERJ-I
sph, prt, 141cm
eii. Kuuvinkeä
evm, sph, trt, 144cm
eie. Kissankellopeli
evm, sph, rt, 140cm
ee. Ch Luulievo
YLA1, KTK-II, SLA-I, KERJ-I
sph, rtkm, 147cm
eei. Kylymänkostia
evm, sph, rtkm, 147cm
eee. Luusoitto
evm, sph, rt, 148cm
Näytä / piilota sukuselvitys

iii. Lainrikkuri oli voikko 141cm korkea pienhevosori, jolta löytyi energiaa vaikka muille jakaa. Vaikka ori onnistui keräämään hyvää tulosta helpon A:n ja metrin radoilta, se menestyi parhaiten kenttäratsuna. Valitettavasti Lainrikkuri ei koskaan saanut mitään ekstrahyvää tulosta aikaan, se oli lähinnä keskinkertainen silloin tällöin menestyjä. Tämä johtui lähinnä siitä, että vaikka orin energisyys oli helppo valjastaa hyvään käyttöön, sen keskittymiskyky ei sitten taas riittänyt tähänkään.
Keskittymiskyvyttömyydestään huolimatta Lainrikkuri sai 13 varsaa, kaikki pienhevoskokoisia. Valitettavasti moni kuului samaan ikäluokkaan ja kun kävi ilmi, että Lainrikkuri periytti valitettavan vahvasti myös keskittymiskyvyttömyyttään sen suosio hiipui. Kaikki Lainrikkurin varsat ovat kuitenkin kapasiteetikkaita.

iie. Emänsä tavoin hopeanruunikko pienhevostamma (145cm) Huithapeli oli pirteä, energinen tamma, joka hallitsi niin esteet kuin koululiikkeetkin. Hyvärunkoista tammaa ei tajuttu kantakirjata, mutta aluekisoja kierrettiin sitten senkin edestä. Huithapeli teki hyvää tulosta metrin esteradoilla ja helppo B-A kouluradoilla voittaen ja sijoittuen lähes jokaisessa kisassa johon osallistui.
Huithapeli on tähän mennessä tehnyt neljä hyvärunkoista, monilahjakasta pienhevosvarsaa. Tamma periyttää vahvasti liikkeitään ja vilkasta luonnettaan.

iei. Yökukkuja, kulomusta, 159cm korkea hieman kuikelon mallinen ori ei rakenteellaan hurrannut kuuna päivänä. Se oli hoikkajalkainen juoksijamalli, vaikka miten suku oli pääasiassa ratsuina toiminutta ratsusuomenhevosta isänemän ravitausta näkyi Yökukkujassa liiankin hyvin. Pitkä runko ja turhan helposti alakaulaa kehittävä kaula eivät saaneet ketään Yökukkujan puolelle ensi kädessä. Ori oli kuitenkin luonteeltaan rehellinen ja työteliäs hevonen, vaikka tammojen läheisyydessä saattoi heittäytyä kuuroksi testosteronimöröksi se ei koskaan juossut päältä tai ollut totaalisen mahdoton. Yökukkuja oli koulutuksensa kanssa rutkasti myöhässä ikäluokkaansa nähden, sillä se sai nuorena lyhyen ähkykierteen joka hidasti koulutusta huomattavasti. Kapasiteetiltaan se kuitenkin oli vähintään riittävä, liike olisi riittänyt helppoon A:han ja hyppykyky 110cm:ään. Orilla kisattiin kenttäpuolella helppoa luokkaa, esteillä se hyppäsi metriä ja koulupuolella vaihdeltiin sujuvasti he B - he A ratojen -välillä riippuen siitä, mitä oli tarjolla ja kuka istui selässä. Rakenteensa vuoksi Yökukkuja sai vain kolmosen kantakirjassa.
Kuten arvata saattaa, Yökukkujan ratsulle sopimaton rakenne tai kolmosen palkinto eivät juuri tammanomistajia houkutelleet, kun paremmin palkittuja, korrektimmalla rakenteella varustettuja ratsuoreja löytyi enemmän kuin tarpeeksi. Suorituskyky kuitenkin kutsui vähemmän kapasiteetikkaiden tammojen omistajia, ja mikäli tammalla oli korrekti rakenne ei Yökukkuja järin pahaa jälkeä tehnyt. Se periytti rakennettaan heikommin kuin suorituskykyään ja 25 varsan kasvattajat olivat pääasiassa tyytyväisiä.

iee. Ilo ja Talo, musta, 161-senttinen kenttätamma, ei ollut suoranainen silmänilo. Tamma peri emänsä eriparisuuden, isänsä hyväasentoiset ja kestävät jalat, mutta myös raskastekoisuutta, joskin vain runkonsa etuosaan. Kaiken kruunasi kiukkuinen, ailahtelevainen ja osin hankala luonne; koskaan ei tiennyt, kärsikö tammaa komentaa vai ei. Rumasta ankanpoikasesta ei koskaan kasvanut joutsenta, Ilo ja Talo oli rujo, eriparinen koko ikänsä, ja vaikka helppo A:n liikkeet sujuivatkin, tamma ei millään muotoa ollut näyttävä tai tuomareiden suosikki. Mustan tamman pelastus oli sen osaavuus esteradoilla; Ilo ja Talon kapasiteetti ylsi 120cm radoille, yksittäisenä sujuivat 130-140cm esteet, kentässä kisattiin CIC1-radoilla. Tamman laukka sopi paremmin este- kuin kouluradoille, hevonen kääntyi vaikka kolikon päällä, sen tasapaino oli loistava eikä löytynyt estettä, jota Ilo ja Talo ei olisi hypännyt. Tamma kilpailikin niin kenttä- kuin esteradoilla erinomaisella menestyksellä, mitä ei olisi uskonut, kun katsoi tamman rakennetta. Rakenne olikin suurin syy siihen, että kantakirjatulos jäi KTK-III:ksi.
Valitettavaa kyllä, Ilo ja Talo teki varsoja, jotka eivät millään muotoa ole hyvännäköisiä. Muutamien kantakirjattuen varsojen tulos jäi KTK-III:ksi kisatuloksista huolimatta. Ilo ja Talo teki viisi varsaa, jotka ovat kaikki kapasiteetikkaita suorittajia, joiden rakenne ja luonne on jättänyt toivomisen varaa. Kiukkutamma viettää eläkepäiviään pienellä Pohjois-Pohjanmaalaisella tallilla.

eii. Ravuriksi suunniteltu, isänsä tavoin huvittavan pieni ajohevonen Kuuvinkeä ei koskaan nähnyt edes koelähtöä, orista vain ei ollut juoksijaksi. Menohaluja löytyi, muttei ravaamiseen. Tummanrautias ravurifloppi ratsukoulutettiin, ja satula selässään Kuuvinkeä "puhkesi kukkaan". Ori peri emänsä hyppylahjat, ja oli tuttu näky 110cm luokkien palkintojenjaossa. Esteiden ohella pikkuorilla kisattiin koko ajan enemmän kenttää, lopulta helpossa luokassa. Kaikilla tasoilla ori pärjäsi tuoden ruusukkeen poikineen kotiin. Kisauran huippuhetkiä olivat muutama seuramestaruus esteiltä sekä seuramestaruushopea kentästä. Ravurisuvusta huolimatta Kuuvinkeällä oli ratsumaisen hyvät liikkeet ravia myöten - liikkeet suorat, väljät, tahdikkaat, matkaavoittavat ja elastiset, aivan kuten emälläkin - ja erinomainen hyppytekniikka vailla moitteen sijaa. Koulutaso oli vain heB, joskin raudikko osasi jotain heA:n liikkeitä. Rakenteeltaan Kuuvinkeä oli tullut vahvasti emäänsä; hyvät tyypit ja leimat, pitkä niska, kevyehkö hyvänmuotoinen kaareva kaula, loivat lavat, pyöreä sopusuhtainen runko, hyvä pyöreä lautanen, kuristuneita etusääriä ja lyhyehköjä vuohisia lukuun ottamatta hyväasentoiset jalat. Luonteensa pikku ruusukehai peri isänsä puolelta, Kuuvinkeä oli äärimmäisen selväpäinen "kaikki käy" -hevonen, rehti ja reipas, aina yhtä innokkaana menemään töihin, oli kyse sitten talutusratsastuksesta tai kenttätreenistä. Menohaluistaan huolimatta ori ei kuumunut, vaan malttoi odottaa, käsiteltäessä hevonen oli mitä lauhkein aloittelijoiden haliponi. Lauhkean luonteensa vuoksi Kuuvinkeä kiersikin monet show-näyttelyt ja mätsärit nuoren esittäjän kanssa, sijoittuen yleensä oman luokkansa kärkiviisikkoon (joskus BIS-sijoille asti).
Erittäin hyvin käyttökokein ja täyden kympin luonnearviolla R- ja P-suunnille KTK-II -palkinnoin kirjattu Kuuvinkeä sai jalostusuransa aikana 55 jälkeläistä. Kuuvinkeäläiset ovat hyvärakenteisia, yleensä kaikkien käsiteltävissä olevia (pien)hevosia, joiden kanssa harrastaminen ja kilpaileminen on mukavaa ja helppoa. Hyvän rakenteen ja luonteen lisäksi ori periytti hyppykykyä sekä hyvää liikettä - Kuuvinkeä oli kaikin puolin loistava periyttäjä. Ori kuoli 27-vuotiaana.

eie. Lähinnä näyttelyissä ja jalostuksessa kunnostautunut Kissankellopeli, 140-senttinen suurimerkkinen rautias, on tuttu nimi ja näky jokaiselle vähänkään enemmän suomenhevosnäyttelyissä pyörineelle. Nuorena tamma osallistui hyvällä menestyksellä laatuarvosteluihin (kolmivuotiaana seitsemäs, nelivuotiaana viides, viisivuotiaana neljäs), kasvattajakisassa raudikko voitti hopeaa koulussa ja esteiltä irtosi neljäs sija. Sen enempää pienhevosella ei kisattu, vaikka kykyä ja liikettä olisi löytynyt (kotona teeni heB-A ja 80cm radat, ponnua metriin asti). Kissankellopelin kanssa keskityttiin kiertämään näyttelyitä, mätsäreitä ja muita kissanristiäisiä, sekä tekemään varsoja, joita tamma tekikin komeat 12 kappaletta. Vähän joka kinkereissä esitetty tamma sai järjestään 40+ pistettä rakenteestaan, liikkeitä kehuttiin kilvan ja BIS-sija oli enemmän sääntö kuin poikkeus. Vaan ihmekös tuo, Kissankellopeli oli kaunis kuin karkki; erittäin hyvät tyypit ja leimat, pitkähkö hyvänmallinen kaula, loivat lavat, hyvä säkä, pyöreä sopusuhtainen runko, pyöreä pitkähkö lautanen, erittäin hyväasentoiset jalat. Liikkuminen oli kevyttä, elastista ja vaivatonta, liikkeet suorat ja eteenpäinpyrkimys hyvä, yliastuntaa naapurille asti. Kissankellopeli kulki aina ryhdikkäänä poseeraten korvat hörössä, tamma osasi ottaa yleisönsä hurmaten karismaattisuudellaan sekä ilmeikkäällä päällään. Oman arvonsa tunteva pienhevonen oli kiva kaveri niin kauan, kuin sitä kohteli reilusti ja homma sujui sen mielen mukaan; jos ei, Kissankellopeli kiukutteli kuin paraskin uhmaikäinen. Tamma ei missään nimessä ollut ilkeä, ja kiukutellessaankin se pysyi vähän kokemattomammankin käsittelijän hanskassa. Ratsuna reipas, energinen ja työteliäs, esteillä ja maastossa Kissankellopeli meinasi kuumua ja jarrut saattoivat kadota.
KTK-II -palkinnolla P-suunnalle kirjattu Kissankellopeli jätti vahvasti itseään varsoihinsa; hyvärakenteisia ja -liikkeisiä pienhevosia käyttöön ja näyttöön. Pääosin varsoista tuli hyväluonteisia, osa oli hieman oikukkaita tai itsepäisiä, mutta käsiteltävissä kaikki. Tamman jälkikasvu on pärjännyt niin kisoissa (alue- ja kansallisen tason koulua, esteitä ja kenttää) kuin näyttelyissä, Jälkeläisvalio irronnee seuraavassa jalostusvaliokunnan kokouksessa. Kissankellopeli viettää eläkepäiviään Tammelassa.

eei. Kylymänkostia oli 147cm korkea rautiaankimo ori, jonka paras käyttötarkoitus olisi ollut mukavana harrasteruunana. Kaksivuotiaana ensimmäistä kertaa astuneelle orille nousi saman tien päähän oma sukupuolensa ja sen jälkeen sitä oli todella vaikea pitää hyvässä lihassa, sillä Kylymänkostia stressasi tammojen perään koko ajan, jos tiesi niitä olevan paikalla. Muutoin ori oli luonteeltaan varsin leppoisa tapaus, melko laiskanpuoleinen, mutta kiltti ja niin anteeksiantavainen luonne kuin vain hevonen voi olla. Kylymänkostia myytiinkin lopulta kuusivuotiaana lämminveriruunan tarhakaveriksi, mikä rauhoitti sitä huomattavasti kun ei ollut enää tammoja vahdittavana. Valitettavasti pihan perällä ei paljoa tavoitteita ollut, orilla ratsasteltiin jonkin verran, ajettiin kyllä paljon jolloin kunto pysyi yllä ja lainattiin aina silloin tällöin kaverien tammoille, koska "kyllähän kimo väri pitää saada säilytettyä suomenhevosessa!" Rakenne ei ollut kummoinen, etuset olivat sapelihakuiset, takaset pihdissä, mutta kaula oli hyvin asettunut, kuten emälläänkin, ja lavat hyvät. Kylymänkostia kirjattiin lähinnä kokemuksen haun vuoksi, ori meni pienhevossuunnalle ajettavuudella läpi palkinnotta saaden ajettavuudestaan muunmuassa kommentit "puutteellinen eteenpyrkimys" ja "kova suustaan".
Koska orin kanssa ei ollut käytännössä mitään jalostustavoitteita, ovat sen varsat perin sekalaista sakkia ja valitettavasti sen oikeasti hyvät varsat ovat selkeä vähemmistö. Kylymänkostia ei ollut mikään mahtava periyttäjä, mutta kyllä sen varsoista oli niin koulu- kuin estepuolellakin suorittamaan (orista itsestään olisi saanut he A/90cm pelin, jos se olisi viitsitty kouluttaa). Parasta jälkeä ori teki harrastepuksuttimiin periyttäessään erinomaista luonnettaan - joskin varsoilla oli melko huono työmotivaatio. Suurin osa sen jälkeläisistä onkin tunti- tai harrastehevosia, muutamaan kilparatsuun mahtuu niin periyttäjäemistä tulleita va B/110cm -ratsuja kuin niitä "saatiin ruusuke puska Ö:stä!!" -tapauksia.

eee. Luusoitto jos kuka oli hukkaan heitettyä potentiaalia. 148-senttiseksi kasvanut raudikko hurmasi tuomarit varsanäyttely toisensa perään, ja kolmi- ja nelivuotiaana tamma sai hyvät arvostelut nuorten suomenhevosten laatuarvosteluissa. Raudikosta kasvoi oikeasti erittäin hyvärakenteinen hevonen; erittäin hyvät tyypit, sopusuhtainen pyöreä runko, pieni kaunis pää, korkea pitkä säkä, hyvin asettunut kaula, suora selkä, ohutsäärisiä etusia lukuun ottamatta hyvät jalat (niin rakenteelta kuin terveydeltä), pyöreä jyrkähkö lautanen. Suurimerkkinen, ilmeikäs tamma oli kaikin puolin hurmaava esitys. Nelivuotislaatuarvostelujen jälkeen lahjakas pienhevonen myytiin, ja sen osti erikoisvärisiin suomenhevosiin hurahtanut kasvattaja. Luusoitto ei koskaan päässyt kilparadoille näyttämään kapasiteettiaan, vaan teki varsan toisensa perään pyörien silloin tällöin mätsäreissä tai rotunäyttelyissä tuoden kotiin ruusukkeen ja erinomaiset arvostelut. Luusoiton hyvät liikkeet (kelpo käynti, erinomainen ravi, hyvä laukka) sekä oppivainen luonne menivät hukkaan. Raudikosta olisi helposti saanut heA/100cm –pelin, jonka kanssa olisi voinut menestyäkin, tamma oli kuitenkin näyttävä hevonen, joka teki aina parhaansa ja piti työnteosta. Tamma luonne oli muutenkin priimaa; hyvähermoinen, nöyrä ja rohkea, miellyttämisenhaluinen, sosiaalinen.
Luusormi teki neljätoista varsaa, joista jokaisesta koetettiin saada jonkin sortin erikoisvärin kantajaa. Pienhevosen jälkeläiset ovat erittäin epätasalaatuisia rakenteensa, luonteensa, käyttöominaisuuksiensa sekä kapasiteettinsa puolesta. Tamma periytti valitettavan huonosti omia, erinomaisia ominaisuuksiaan, lähes aina varsat peilasivat isiään. Hyppyä niiltä kuitenkin löytyi, ja koulupuolikin oli ainakin ratsutuksella kuntoon saatavissa. Luusormi jouduttiin lopettamaan 21-vuotiaana pahan ähkykierteen vuoksi.

Jälkeläiset

s. 12.10.2016 sph-t. Rovioraparperi, e. Mörkövaaran Kuningatarhyytelö, om. Hapero, VRL-06115
s. 11.10.2017 sh-t. Kulokurpitsa, e. Katvekallas, om. SV (VRL-14617)
s. 22.08.2020 sph-o. Kanervarikko, e. Kanervakahvi, om. Susiraja

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Näytä / piilota sijoitukset
KERJ - 40 sijoitusta joista 6 voittoaERJ - 43 sijoitusta joista 5 voittoa
25.11.2015 Susiraja helppo 1/30
27.11.2015 Kk Lamoca helppo 3/30
01.12.2015 Kk Lamoca helppo 2/30
01.12.2015 Holmberg helppo 2/40
03.12.2015 Holmberg helppo 6/40
04.12.2015 Holmberg helppo 6/40
05.12.2015 Mörkövaara helppo 3/30
07.12.2015 Mörkövaara helppo 3/30
07.12.2015 Holmberg helppo 6/40
10.12.2015 Mörkövaara helppo 2/30
15.12.2015 Holmberg helppo 3/40
15.12.2015 Mörkövaara helppo 2/30
18.12.2015 Holmberg helppo 1/40
18.12.2015 Mörkövaara helppo 5/30
21.12.2015 Mörkövaara helppo 1/30
22.12.2015 Mörkövaara helppo 1/30
25.12.2015 Mörkövaara helppo 5/30
08.01.2016 Susiraja helppo 5/30
11.01.2016 Tuiskula helppo 5/30
11.01.2016 Március helppo 2/30
15.01.2016 Hymnin suomenhevoset helppo 4/30
16.01.2016 Kuuralehdon hevostila helppo 5/40
16.01.2016 Mörkövaara helppo 2/28
18.01.2016 Hymnin suomenhevoset helppo 2/30
19.01.2016 Hymnin suomenhevoset helppo 2/30
21.02.2016 Rhaegal Stud helppo 2/40
21.01.2016 Kuuralehdon hevostila helppo 2/40
22.01.2016 Hymnin suomenhevoset helppo 5/30
26.01.2016 Taikakuun Kartano helppo 6/40
28.01.2016 Hymnin suomenhevoset helppo 2/30
29.01.2016 Delicate helppo 5/30
01.02.2016 Hymnin suomenhevoset helppo 4/30
14.02.2016 Kevolehto helppo 3/40
28.02.2016 Turmeltaja helppo 1/30
02.03.2016 Mörkövaara helppo 2/30
05.03.2016 Mörkövaara helppo 5/30
07.03.2016 Mörkövaara helppo 1/30
08.03.2016 Mörkövaara helppo 4/30
08.03.2016 Mörkövaara helppo 4/30
09.03.2016 Mörkövaara helppo 2/30
11.12.2015 Mörkövaara 100cm 5/30
11.12.2015 Mörkövaara 100cm 4/30
12.12.2015 Mörkövaara 100cm 1/30
22.01.2016 Kuuralehdon hevostila 100cm 3/40
27.01.2016 Kuuralehdon hevostila 100cm 6/40
20.02.2016 Pirunportti 100cm 4/30
01.03.2016 Mörkövaara 100cm 4/30
02.03.2016 Mörkövaara 100cm 4/30
02.03.2016 Mörkövaara 100cm 1/30
02.03.2016 Huvitutti 100cm 2/30
06.03.2016 Huvitutti 100cm 1/30
10.03.2016 Huvitutti 100cm 5/30
21.03.2016 Mörkövaara 100cm 5/50
24.03.2016 Mörkövaara 100cm 5/50
27.03.2016 Mörkövaara 100cm 7/50
15.04.2016 Hengenvaara 100cm 3/30
18.04.2016 Hengenvaara 100cm 4/30
19.04.2016 Hengenvaara 100cm 4/30
01.05.2016 Muskettisoturit 100cm 4/30
02.05.2016 Kultahuisku 100cm 2/30
03.05.2016 Muskettisoturit 100cm 2/30
03.05.2016 Huvitutti 100cm 1/30
05.05.2016 Huvitutti 100cm 3/30
06.05.2016 Huvitutti 100cm 5/30
15.05.2016 Lamoca 100cm 2/30
17.05.2016 Shangri La 100cm 3/30
22.05.2016 Lamoca 100cm 3/30
22.05.2016 Shangri La 100cm 3/30
23.05.2016 Shangri La 100cm 5/30
25.05.2016 Shangri La 100cm 4/30
26.05.2016 Shangri La 100cm 5/30
26.05.2016 Lamoca 100cm 4/30
29.05.2016 Lamoca 100cm 3/30
31.05.2016 Shangri La 100cm 4/30
14.06.2016 Metsovaara 100cm 5/40
16.06.2016 Metsovaara 100cm 4/40
17.06.2016 Metsovaara 100cm 1/40
18.06.2016 Metsovaara 100cm 5/40
19.06.2016 Metsovaara 100cm 3/40
01.07.2016 Mandelbacke 100cm 3/25
02.07.2016 Mandelbacke 100cm 4/25
25.07.2016 Koskimäki 100cm 6/40
28.07.2016 Koskimäki 100cm 4/40
KRJ - 44 sijoitusta joista 8 voittoaVSR - 5 sijoitusta joista 1 voittoa
30.12.2015 Liljalehdon tila he A 6/40
04.01.2016 Liljalehdon tila he A 3/40
19.01.2016 Hervannan Oriasema he A 2/30
15.02.2016 Hymni he A 5/30
17.02.2016 Hymni he A 5/30
19.02.2016 Hymni he A 2/30
19.02.2016 Hymni he A 2/30
23.02.2016 Hymni he A 4/30
02.03.2016 Huvitutti he A 3/30
04.03.2016 Huvitutti he A 2/30
05.03.2016 Huvitutti he A 1/30
09.03.2016 Susiraja he A 3/25
10.03.2016 Susiraja he A 1/25
31.03.2016 Marrasvaara he A 5/30
05.04.2016 Kauniston tila he A 5/60
07.04.2016 Marrasvaara he A 4/30
08.04.2016 Kauniston tila he A 3/60
09.04.2016 Marrasvaara he A 5/30
24.04.2016 Heljävirta he A 5/40
24.04.2016 Heljävirta he A 1/40
29.04.2016 Heljävirta he A 6/40
11.05.2016 Hengenvaara he A 5/100
12.05.2016 Hengenvaara he A 2/100
16.05.2016 Hengenvaara he A 3/100
08.06.2016 Metsovaara he A 3/40
09.06.2016 Metsovaara he A 4/40
25.06.2016 Kuuralehdon hevostila he A 4/40
29.06.2016 Kuuralehdon hevostila he A 2/40
16.07.2016 Metsovaara he A 4/40
22.07.2016 Hortensia he A 6/40
23.07.2016 Hortensia he A 1/40
01.08.2016 Kuuralehdon hevostila he A 2/40
01.08.2016 Wayward Dressage he A 1/40
03.08.2016 Wayward Dressage he A 1/40
04.08.2016 Wayward Dressage he A 6/40
04.08.2016 Kuuralehdon hevostila he A 1/40
06.08.2016 Wayward Dressage he A 1/40
07.08.2016 Censored he A 2/40
08.08.2016 Wayward Dressage he A 2/40
08.08.2016 Wayward Dressage he A 2/40
09.08.2016 Kuuralehdon hevostila he A 2/40
11.08.2016 Heljävirta he A 6/40
13.08.2016 Heljävirta he A 4/40
16.08.2016 Heljävirta he A 6/40
02.06.2017 Simora he A 1/6 tarinakisat!
30.06.2016 Susiraja VSR Cup 100cm 6/110
31.07.2016 Susiraja VSR Cup he B 8/116
30.11.2016 Susiraja VSR Cup 100cm 5/91
30.11.2016 Hortensian Suomenhevoset VSR Cup helppo 4/61
31.10.2017 Susiraja VSR Cup helppo 1/58

Valmennukset

10.03.2016 Kouluvalmennus, valmensi Joe

Valmennusvuorossa olisivat nyt narri ja suomenpienhevosori Kaski. Odottelin kaksikkoa hetken aikaa kentällä, samalla päättäen, mitä tänään tehtäisiin. Kaski lähti hienosti liikkeelle ja kuunteli hyvin narrin ohjeita. He tekivät paljon pydähdyksiä ja peruutuksia, ympyröitä, voltteja, suunnanvaihtoja ja taas vähän lisää pysähdyksiä. Jossain kohtaa Kaski meinasi hieman lähteä omille teilleen, mutta narri sai sen hienosti tuotua takaisin uralle. Pian narri otti hieman askellajinvaihtoja käynnistä raviin ja toisinpäin, joissa ori hieman takkusi ja näytti siltä kuin sen jalat olisivat menneet solmuun. Pelkäsin koko ajan että ori kompastuu omiin jalkoihinsa, mutta niin ei kuitenkaan onneksi käynyt. Alkuverryttelyn jälkeen pyysin keskikäyntiä pääty-ympyrän verran ja tämä sujuikin oikein hienosti. Otettiin sama vielä toiseenkin suuntaan. Sitten vähän harjoitusravia ja muutamat laukannostot, joissa ori kompuroi hieman. Laukanvaihdoista siirryttiinkin sitten pohkeenväistöihin. Käynnissä väistöt sujuivat vasempaan oikein hyvin ja kehuinkin ratsukkoa siitä oikein vuolaasti. Oikealle väistöt olisivat muuten menneet hyvin, mutta vaikutti siltä, että Kaski unohti kesken kaiken, että mitä siltä pyydettiin ja se yritti vain säheltää jotain. Eikä sähellyksestä tullut loppua, joten jätettiin väistöt sitten siihen. Otettiin sitten laukannosto ja siitä harjoituslaukan kautta keskilaukkaan ja puoliympyrä vastalaukassa. Tämän kaiken ori löikin sitten ihan leikiksi ja narrikin näytti selässä jo melko turhautuneelta. Päätin ottaa valmennuksen loppuun muutamat takaosakäännökset, jotka ori suoritti varsin onnistuneesti ja sitten päästin ratsukon tekemään itsenäistä loppuverkkaa. Se olikin sitten sellainen valmennus tällä kertaa.

17.03.2016 Kouluvalmennus, valmensi Joe

Tulin tänään toistamiseen valmentamaan narria ja Kaskea. Päätin, että Kaski saadaan vielä liikkumaan niin kuin kuului, joten minä ihan itse ehdotin edellisellä kerralla, että tulisin vielä uudestaan. Valmennuksen kulku tulee siis olemaan oikeastaan melkolailla sama kuin edelliselläkin kerralla, toivottavasti sillä erotuksella, että se tällä kertaa jopa sujuisi. Alkuverryttely meni tällä kertaa hieman plörinäksi, kun ori teki jälleen hieman omiaan ja sai minut melkein pelkäämään, että mitä tuleman piti. Kun verryttely alkoi olla lopuillaan, Kaski yllätti ja ei kompuroinut kertaakaan suunnan- tai askellajinvaihdoissa ja meni muutenkin aivan niin kuin pyydettiin. Toivoa oli sittenkin vielä! Sitten aloitettiin, ensin pääty-ympyrälle ja siinä keskikäyntiä muutama kierros molempiin suuntiin. Kaski meinasi hieman tipahtaa kelkasta viimeisellä kierroksella, mutta narri sai tilanteen hienosti korjattua. Sitten otettiin laukannostoja harjoitusravista, jotka ori suoritti hienosti ja näytti oikein tyytyväiseltä päästessään hieman laukkaamaan eikä se oikein olisi halunnuy lopettaa sitä, joten narri joutui pidättämään hieman ronskimmin. Laukkaamisen jälkeen otettiin takaosakäännöksiä, jotka edelleen vaikuttivat olevan orille varsin helppoja hommia, koska mitään huomautettavaa ei löytynyt. Sitten oli vuorossa laukannostot, siitä siirtymiset harjoituslaukan kautta keskilaukkaan ja sitten puoliympyrä vastalaukassa. Tämä tehtiin neljä kertaa ja kahdella kerralla ori nosti laukan melko laiskasti, joten pyysin narria seuraavalla kerralla napauttamaan sitä hieman raipalla samalla kun nostaa laukkaa. Ja se toimi! Tähän onnistuneeseen suoritukseen olikin hyvä päättää valmennus tältä erää.

14.08.2016 Estevalmennus, valmensi Lea M.

Olin kuullut juttua tästä suomenpienhevosesta. Sana "keskittymiskyvytön" oli jäänyt mieleeni. Ja minä olin ottanut tämän hevosen valmennettavakseni. Onneksi Lissun tuntien tiesin, että hän luultavimmin pysyisi kyydissä. Minun ei siis toivottavasti tarvitsisi soittaa ambulanssia ja pelätä hengenhädässä, kuinka meille kaikille kävisi. Olin tullut Susirajaan ajoissa laittaakseni kenttää hieman valmiiksi. Näin Lissun nopeasti vilaukselta tämän mennessä laittamaan Kaskea valmiiksi. Oli sateinen kesäpäivä, lämmin, mutta painostava. Toivoin hiljaa mielessäni, ettei ulkona alkaisi sataa kaatamalla. Kentällä rehasin toiselle sivulle puomeja uran viereen järjestykseen. Niistä oli tullut tavallaan valmennuksieni tavaramerkki. Pidin ehdottomasti tärkeänä hyvää onnistumista niissä, ennenkuin päästin yhtäkään ratsukkoa esteille. Kokosin keskelle myös yhden esteen, 60cm korkeudelle ja rehasin sen jälkeen jo kaksi tolppaa seuraavaa estettä varten. Ratsukko, Kaski ja Lissu, saapuivat kentälle. Kaski oli selvästi järkyttynyt minusta. Se halusi tulla haistelemaan ja seuraavaksi se jo pökkikin Lissua tylillä noniin hyppääs jo kyytiin niin lähdetään. Pidin Kaskea paikoillaan, kun Lissu kipusi selkään. Se näytti malttamattomalta, mutta innokkaalta, sillä se pällisteli kaikkea kentällä olevaa, vaikka oli kyllä nähnyt varmasti kaiken ennenkin. Annoin ratsukolle ohjeen itsenäiseen alkulämmittelyyn, sillä samalla voisin hieman tutkia ratsukon toimintaa yhdessä ja itse hevosta. Kaski näytti tarvitsevan paljon tukea ratsastajaltaan, vaikka se ei kyllä kuullutkaan puolikaan avuista ja korskahteli välillä. Naurahdin katsoessa ratsukon menoa. Pian he olivat kuitenkin saaneet alkulämpät tehtyä ja päästin the puomeille. Ensimmäinen kerta, heh, se ei mennyt ihan mallikkaasti. Kaski kirjaimellisesti jyräsi menemään. Se rynnisti puomien yli niin että ne kolahtelivat. Sen jälkeen se pysähtyi viimeisen puomin taakse onnellisen näköisenä. Sen ilme oli jotakuinkin kato äiti mä onnistuin ja mennäänkö uudestaan väliltä. Kehotin heitä menemään uudestaan puomit, nyt tarkasti. Muistutin pidätteistä. Seuraava kerta oli paljon parempi. Puomit eivät kolisseet samalla tavalla. Ratsukko meni puomit vielä toisesta suuntaa ja sitten pääsimme aloittamaan esteillä. Kehotin Lissua valmistelemaan Kasken hyvin puolipidätteillä. Kasken askeleet eivät todellakaan sopineet esteseen ja pelkäsin jo että koko ratsukko olisi humpsahtanut kumoon. Niin vain kuitenkin Kaski otti jonkinsortin superloikan ja he kiitivät yli esteen. Lissu ei kyllä ollut mukana täysin, mutta pysyi kyydissä. Hän näytti peukkua nopeasti kun kehotin heitä yrittämään uudestaan. Seuraava kerta, noh, ei ollut vieläkään kyllä priimaa. Kaskella näytti olevan ainakin satatuhatta jalkaa mahan alla, kun se laukkasi menemään kentällä. Nostin hieman korkeutta, 80 senttiin, ajatellen Kasken valpastuvan ja tajuavan, että tässä ei leikitä. Ajatukseni kävivät toteen. Hyppy meni kohtalaisesti. Askeleet sopivat jo paremmin ja ratsukko kiisi yli esteen. Otimme vielä toisesta suuntaa, ennenkuin nostin esteen metriin, Kasken omaan kisakorkeuteen. Kaski oli jo ehkä hieman väsynyt tästä kaikesta, joten sen takajalka kopahti hypyssä ylimmäiseen puomiin. Nostin puomin nopeasti ylös ja kehotin heitä menemään vielä kerran molemmista suunnista. Kaksi viimeisintä hyppyä olivat ehdottomasti parhaimmat. Jalkoja näytti olevan enään neljä ja Lissukin oli mukana. Annoin ratsukolle luvan itsenäiseen loppuverryttelyyn ja keräsin tavarat kentältä pois.

04.09.2016 Estevalmennus, valmensi VP

Kun saavuin Susirajan kentälle, näin siellä kauniin, energisen oloisen suomenpienhevosorin ja mietin pitkään, olinko sittenkin tullut vääränä päivänä valmentamaan. Pian kuitenkin kuulin ratsastajalta viime hetken hevosenvaihdoksesta, sillä alkuperäisen hevosen etukenkä oli lähtenyt tarharallissa irti ja loppuun ratsastaja totesi, että hän kyllä tarvitsee kipeästi apua myös Kasken kanssa. Alkuverryttelyn aikana painoitin ratsastajan selkeiden apujen tärkeellisyyttä; nyt ratsastajan käsi oli hieman levoton, jolloin hevosen pää vaappui puolelta toiselle yhtä levottomasti. Kun ratsastaja rentoutui, myös Kaski rentoutui hiljalleen jolloin jouduin jopa tokaisemaan, että tämähän näyttää oikeasti todella kivalle ja ennen kaikkea potentiaaliselle hevoselle. Ratsastajan mukaan viime hetken ongelmat ovat olleet esteiden lähestymisessä enkä ihmetellyt kommenttia enää yhtään sen jälkeen, kun olin nähnyt hevosen ampaisevan ensimmäiselle esteelle. Tämän nähtyäni muutin suunnitelmaa ja lähdin työstämään ratsukon kanssa kontrolloivia tekniikkaharjoituksia. Tulimme pitkään yksittäisiä esteitä ja muutaman esteen linjoja niin, että esteiden edessä oli yhdestä aina viiteen maapuomiin asti hidastamassa hevosen vauhtia. Alkuun Kaski olisi edelleen halunnut rynnätä esteille, mutta kolistaessaan puomeja muutaman kerran se ymmärsi, että se pääsee vähemmällä kun antaa ratsastajan ja puomien jarruttaa menoa. Maapuomiharjoituksilla saimme Kasken paremmin takajalkojensa päälle, mutta myös odottamaan ratsastajaa. Näin sekä ratsastajan olo saatiin turvallisemmaksi, mutta myös itse hyppääminen teknisesti paremmaksi. Kun Kaski maltti odottaa, se käytti selkää ja takaosaa paremmin ja hyppykaaresta tuli kerta toisensa jälkeen pyöreämpi ja maltillisempi. Valmennuksen loppuun tulimme vielä rataa sillä ajatuksella, että Kasken on odotettava ratsastajaa: Jos hevonen pyrki pois ohjastuntumalta, käännettiin se hyvissä ajoin ympyrälle, jatkettiin työskentelyä ympyrällä niin kauan että ori palautui taas ratsastajan apujen väliin ja tehtiin uusi yritys.

28.01.2017 Estevalmennus, valmensi Tuulia T.

Ensimmäisen valmennuspäiväni viimeinen valmennettavani oli Kaskeksi kutsuttu suhteellisen vankkarakenteinen suomenpienhevosorii, jolla oli kuulemani mukaan tapana esitellä melkoisia benjihyppyjä. Narrin lämmitellessä ratsuaan sileällä huomasin heti, ettei ori ollut sitä kaikkein kärsivällisintä sorttia, sillä se tarjosi narrille milloin mitäkin eikä pysynyt kovinkaan kauan siltä vaaditussa liikkeessä. Alkulämmittelyksi annoin kaksikon hypätä ensin ravissa muutaman matalan ristikon ja kavaletin yli ja sain huomata narrilla olevan täysi työ pitää ratsunsa ravissa, sillä Kaski olisi halunnut nostaa laukan jokaisen hypyn jälkeen. Vähitellen narri sai kuitenkin vinkkieni avuilla oriin jättämään laukan tarjoamiset pois ja saatoimme alkaa töihin. Narrin kävellessä raudikkonsa kanssa uraa pitkin vapainohjin selitin mitä tekisimme tällä kerralla. Tämänkertainen harjoite tarjosi jonkin verran haastetta sillä olin pystyttänyt kuusi estettä volttikahdeksikon muotoon ja kaksikon tulisi aina vaihtaa laukkaa volttien liitoskohdassa. Esteet itsessään eivät tuottaneet kaksikolle vaikeuksia mutta Kaski oli hieman hidas vaihtamaan laukkaa kierroksen vaihtuessa, joten kaksikko lähestyi volttien ensimmäistä estettä lähestulkoon aina vastalaukassa. Narri sai tehdä töitä hyvän tovin ennen kuin laukanvaihdot alkoivat sujua pyydetyllä tavalla, jolloin kehuin ratsukkoa vuolaasti ennen kuin annoin heille luvan siirtyä raviin. Ravissa kaksikko sai vielä tulla alkutunnista lämmittelyesteinä käyttämiemme ristikoiden ja kavalettien yli ennen kuin annoin heille luvan siirtyä käyntiin. Käynnissä halusin narrin vielä tekevän ratsunsa kanssa joitain taivutuksia ennen kuin aloin päättelemään valmennustamme.

29.01.2017 Kouluvalmennus, valmensi Tuulia T.

Päätettyäni valmennukseni narrin ja Viikunan kanssa suuntasin kohti kenttää missä Lissu olikin jo lämmittelemässä Kaskin kanssa, jota olin edellisenä päivänä valmentanut esteillä. Tänään emme kuitenkaan hyppäisi esteitä vaan vuorossa olisi koulukuvioiden vääntämistä. Ihan helppo ei tunnista kuitenkaan tulisi saatoin päätellä tavasta, jolla ori juoksi ympäri kenttää viis veisaamatta Lissun sille antamista puolipidätteistä. Aloitetaan tekemällä pysähdykset jokaisen sivun keskelle niin että seisotte viisi sekuntia paikallanne josko se ori siitä vähitellen rauhoittuisi huikkasin Lissulle astellessani kentälle. Nainen katsoi minua sen näköisenä että olinko aivan kajahtanut kun hänellä oli jo täysityö pitää ratsunsa käynnissä. Varmistin kuitenkin olevani tosissani, joten kaksikko aloitti antamani harjoitteen. Aluksi Kaski ei olisi sitten millään halunnut seistä aloillaan viittä sekuntia vaan olisi jo sekunnin jälkeen halunnut lähteä taas liikkeelle ja Lissu saikin taistella pitääkseen ratsunsa aloillaan pyydetyn ajan. Vähitellen Kaski alkoi kuitenkin rauhoittua, jolloin otimme mukaan neljän askeleen peruutukset. Peruutuksista tuli alkuun todella kiireisen näköisiä, mutta parin toiston jälkeen kiireisyys jäi pois. Peruutuksien ja pysähdyksien alkaessa sujumaan annoin kaksikolle luvan mennä hetken uraa pitkin vapaassa käynnissä minkä jälkeen kaksikko sai luvan siirtyä raviin. Kaski ampaisikin eteenpäin oikeassa kiitoravissa Lissun annettua sille ravi avut, jolloin huikkasin naiselle että hän ohjaisi ratsunsa volttikahdeksikolle. Volttikahdeksikolla kaksikko sai luvan mennä ensimmäisen voltin harjoitusravissa - volttien leikkauspisteessä viiden sekunnin pysähdys - toinen voltti keskiravia. Tätä tehtävää toistimme jonkin aikaa kunnes lopputulos oli mieleiseni, jolloin annoin Lissulle luvan ravata Kasken kanssa hetken uraa pitkin ennen käyntiin siirtymistä.

Lue päiväkirjaa