Kaskirikko VH15-018-2414

rakennekuva © Vibaja, pääkuva © Ram, ratsastuskuvat © scirlin

Luonnekuvaus

Kuten pelkäsimmekin, Kaski on samanlainen innokas, malttamaton ja suorastaan keskittymiskyvytön elohiiri kuin isälinjansakin. Raudikolla on kamala kiirekiirekiire, joskaan kukaan ei tiedä, mistä pienhevonen on sellaisen hankkinut. Vaikka Kasken kanssa toimisi kuinka verkkaisesti ja kiireettä, orin mielestä olisi pitänyt mennä jo, ja kesken pohkeenväistön voi vaihtaa sulavasti takaosakäännökseen tai johonkin toiseen liikkeeseen, kun edellisen kanssa tuhraantui niin kauan aikaa. Vaikka Kasken kanssa ollaan aika usein helisemässä pikkuorin malttamattomuuden vuoksi, saa se suloisuudellaan ja pohjimmiltaan kultaisella luonteellaan paljon anteeksi. Aivan liikaa, jos totta puhutaan.

Kaikkein helpoimmalla pääsee, kun ottaa Kasken karsinasta käytävälle hoidettavaksi. Karsinassaan pikkuori ei malta olla paikoillaan, vaikka sen miten sitoisi kiinni. Käytävällä raudikko ei sentään pyöri, vaikka saattaa stepata, kuopia ja tunkea turpansa joka paikkaan. Uteliaana sieluna Kaski haluaa tietää kaiken; mikä hoitajalla on kädessään, mitä taskuista löytyy, mitä nyt tapahtuu, mitä, missä, milloin, miksi? Ori myös hörisee ja hirnuu paljon, joskus tuntuu, että Kaskella on enemmän asiaa kuin puolella tallilla. Äänellä komentaminen saa raudikon hetkeksi rauhoittumaan, mutta eipä siitäkään ole pitkäkestoista apua - elohiiri mikä elohiiri. Kaski on kuitenkin kiltti, hyvätapainen poika, joka ei pitkästyessäänkään ala luimia tai näykkiä, kuopiminenkin loppuu kun komennetaan. Kaikki hoitotoimenpiteet ja varustaminen, pesarilla olo, lääkitykset, klippaus, eläinlääkärin ja kengittäjän vierailut sujuvat ongelmitta. Kasken kanssa vaaditaan vain malttia ja aikaa vähän enemmän kuin muiden kanssa, mutta suoranaisia ongelmia pienhevosen kanssa ei ole.
Talutettaessa Kaski on menossa pää viidentenä jalkana tutkimaan joka paikan ja tekemään tuttavuutta muiden hevosten kanssa. Valitettavasti oria joutuu muistuttamaan melko usein, kuka komentaa ja kenen tahdissa kuljetaan (ja ennen kaikkea minne kuljetaan). Narun nokassa Kaski saattaa aivan hyvin jäädä syömään tai lähteä omille teilleen seikkailemaan, ellei taluttaja ole tarkkana. Jämäkkä, hereillä oleva ihminen pärjää kyllä.
Lastaus, kuljetus ja purkaminen sujuvat ongelmitta, kunhan pitää huolen, että Kaski kävelee eikä ravaa rampilla. Hosuessaan koppiin tai sieltä ulos Kaski saattaa osua ohi rampista ja kaatua. Malttia ja jämäkkä lastaaja, niin ongelmia ei ole.

Valitettavasti Kaski ei ole ratsastuksellisesti (taaskaan) se paras hevonen, joka meiltä löytyy, kapasiteettia ja potentiaalia kyllä on, mutta sitä keskittymiskykyä ei sitten senkään vertaa. Se on hyvin yhteistyöhaluinen, mutta ei koskaan malta odottaa ohjeita, jotta sitä todellista yhteistyötä löytyisi. Pikemminkin orin yhteistyö on sitä, että Kaski tarjoaa kaikkea vähänkään sinne päin ja ratsastaja roikkuu mukana milloin kiroten, milloin isämeitää hokien. On täysin naurettavaa, että ori voisi olla herkkä, aktiivinen ja työteliäs ratsu, mutta se on ylienerginen, kiskottava malli, jolle avut eivät meinaa mennä läpi ja kun ne menevät, se tekee niistä jättimäisen numeron kun hän nyt väistää tätä pohjetta kato äiti mulla on jalat kato äiti mä kompastun niihin jalkoihin!! Kaskelle joutuu käyttämään ihan kunnon apuja, jotta olisi mitään toivoa siitä, että se kuuntelee - se kun ei keskity, vaan juoksee mahanalus jalkoja täynnä.
"Parhaimmillaan" on orin kanssa erittäin väljä termi. Parhaimmillaan se nimittäin tekee pyytämääsi asiaa melko kevein avuin kaksi askelta ennen kuin paketti leviää käsiin, kun Kaski on niin hirvittävän hieno ja niin kovin ylpeä siitä, eikä sitten muista keskittyä. Että näin. Kyllä sillä kouluradan suorittaa ja aika ajoin sijoittuukin, mutta harvemmin kukaan kehuu taskuraketin selässä istumista minkäänlaiseksi elämykseksi.

Kaskella hyppäämistä on joskus kuvattu benjihypyn, riippuliidon ja tehosekoittimen yhdistelmäksi - asia, josta on melkein pakko olla samaa mieltä. Kapasiteetin ja tekniikan on arveltu riittävän 120cm radoille, mutta pää ei riitä kuin metriin. Ori ei yksinkertaisesti kykene keskittymään niin paljoa, että sillä voitaisiin turvallisesti suorittaa esteitä sen kapasiteetin rajoilla. Metrissäkin tilanne on sellainen, ettei Kaskella kotona ihan hyvin vuoksi sitä hypätä ja ratsastaja saa olla paitsi taitava, myös kohtalaisen huonolla itsesuojeluvaistolla varustettu, tai sitten yksinkertaisesti tyhmä. Parasta on, jos on kaikkea kolmea kerralla. Kasken tapa hypätä esteitä on pinkaista laukkaan kohti estettä, katsoa että hupsista keikkaa askel ei passaa, ei se mitään otetaan puolikas ja loikataan hyppypomppukoikkaloikkanen yli. Ratsastajaraukan sisukalut jäävät jälkeen, mutta mitäpä tuosta!
Avain onnistumiseen Kasken kanssa on pidätteissä. Siitä voi olla varma, että ori pääsee esteen yli, ja yleensä vielä puhtaasti. Askeleen ei ole pakko sopia, hypystä tulee sitten vain töksähtävämpi, jos paikka on huono. Kaskea pitää pidättää, pidättää ja pidättää, jotta vauhti pysyisi kohtuullisen, silloin hypytkin onnistuvat (jokseenkin) eikä kääntyminen kyllä ole Kaskelle mikään ongelma.

Maastoon ori lähtee aina reippain mielin ja siellä se onkin miellyttävimmillään. Erityisen hyvä Kasken kanssa on ryteikössä, vaikka voisi kuvitella sen kompuroivan joka oksaan. Kunnon juurisella ja kuoppaisella metsäpolulla ori ei kuitenkaan ehdi keskittyä siihen, että hän on niin hienojaupeajamahtavajaloistava, vaan sen on oikeasti keskityttävä jalkoihinsa. Maastossa käynti Kasken kanssa voi olla oikeasti elämys, oli sitten tasaisella tai maastoesteillä. Kiinteillä esteillä ori keskittyy huomattavasti paremmin, vaikka tyhmänä kuin saapas se ei olekaan aivan täysin sisäistänyt, että esteet eivät hajoa. Todennäköisesti se vain olettaa, että esteet hajoavat jos niihin rysäyttää kunnolla toisin kuin rataesteet.

Punainen pömeltäjämme aiheuttaa kisapaikoilla kerta toisensa jälkeen syvää häpeää. Viimeistään käsihevosalueella ori huutelee, steppaa ja kasvaa metrin verran korkeutta, kun kaikki on upeetahienoamahtavaa, paikalla on paljon hurmaavia tammoja ja niin edelleen. Taluttaja saa olla tarkkana, että kaski pysy käynnissä, eikä riko raville.
Verryttelyissä voi melkein kuulla, miten tivolitunnari soi taustalla Kasken pörheltäessä menemään ilman sen suurempaa ajatusta. Pöllöenergia pitäisi saada purettua ja sitten kanavoitua työntekoon, mikä ei aina ole ihan itsestäänselvyys. Pienhevosen todistetusti saa tekemään töitä - kisatuloksia löytyy kolmesta lajista -, se keskittyminen ei vain välttämättä kestä kovin kauaa, eikä joka sunnuntaihumputtelija saa orin potentiaalia esille. Siksi Kasken kanssa valmentaudutaan ihan koko ajan enemmän tai vähemmän, osin hevosen, osin ratsastajien vuoksi.

Sukutaulu

Jälkeläiset

s. 12.10.2016 sph-t. Rovioraparperi, e. Mörkövaaran Kuningatarhyytelö, om. Hapero, VRL-06115
s. 11.10.2017 sh-t. Kulokurpitsa, e. Katvekallas, om. SV (VRL-14617)
s. 22.08.2020 sph-o. Kanervarikko, e. Kanervakahvi, om. Susiraja

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Valmennukset

10.03.2016 Kouluvalmennus, valmensi Joe

Valmennusvuorossa olisivat nyt narri ja suomenpienhevosori Kaski. Odottelin kaksikkoa hetken aikaa kentällä, samalla päättäen, mitä tänään tehtäisiin. Kaski lähti hienosti liikkeelle ja kuunteli hyvin narrin ohjeita. He tekivät paljon pydähdyksiä ja peruutuksia, ympyröitä, voltteja, suunnanvaihtoja ja taas vähän lisää pysähdyksiä. Jossain kohtaa Kaski meinasi hieman lähteä omille teilleen, mutta narri sai sen hienosti tuotua takaisin uralle. Pian narri otti hieman askellajinvaihtoja käynnistä raviin ja toisinpäin, joissa ori hieman takkusi ja näytti siltä kuin sen jalat olisivat menneet solmuun. Pelkäsin koko ajan että ori kompastuu omiin jalkoihinsa, mutta niin ei kuitenkaan onneksi käynyt. Alkuverryttelyn jälkeen pyysin keskikäyntiä pääty-ympyrän verran ja tämä sujuikin oikein hienosti. Otettiin sama vielä toiseenkin suuntaan. Sitten vähän harjoitusravia ja muutamat laukannostot, joissa ori kompuroi hieman. Laukanvaihdoista siirryttiinkin sitten pohkeenväistöihin. Käynnissä väistöt sujuivat vasempaan oikein hyvin ja kehuinkin ratsukkoa siitä oikein vuolaasti. Oikealle väistöt olisivat muuten menneet hyvin, mutta vaikutti siltä, että Kaski unohti kesken kaiken, että mitä siltä pyydettiin ja se yritti vain säheltää jotain. Eikä sähellyksestä tullut loppua, joten jätettiin väistöt sitten siihen. Otettiin sitten laukannosto ja siitä harjoituslaukan kautta keskilaukkaan ja puoliympyrä vastalaukassa. Tämän kaiken ori löikin sitten ihan leikiksi ja narrikin näytti selässä jo melko turhautuneelta. Päätin ottaa valmennuksen loppuun muutamat takaosakäännökset, jotka ori suoritti varsin onnistuneesti ja sitten päästin ratsukon tekemään itsenäistä loppuverkkaa. Se olikin sitten sellainen valmennus tällä kertaa.

17.03.2016 Kouluvalmennus, valmensi Joe

Tulin tänään toistamiseen valmentamaan narria ja Kaskea. Päätin, että Kaski saadaan vielä liikkumaan niin kuin kuului, joten minä ihan itse ehdotin edellisellä kerralla, että tulisin vielä uudestaan. Valmennuksen kulku tulee siis olemaan oikeastaan melkolailla sama kuin edelliselläkin kerralla, toivottavasti sillä erotuksella, että se tällä kertaa jopa sujuisi. Alkuverryttely meni tällä kertaa hieman plörinäksi, kun ori teki jälleen hieman omiaan ja sai minut melkein pelkäämään, että mitä tuleman piti. Kun verryttely alkoi olla lopuillaan, Kaski yllätti ja ei kompuroinut kertaakaan suunnan- tai askellajinvaihdoissa ja meni muutenkin aivan niin kuin pyydettiin. Toivoa oli sittenkin vielä! Sitten aloitettiin, ensin pääty-ympyrälle ja siinä keskikäyntiä muutama kierros molempiin suuntiin. Kaski meinasi hieman tipahtaa kelkasta viimeisellä kierroksella, mutta narri sai tilanteen hienosti korjattua. Sitten otettiin laukannostoja harjoitusravista, jotka ori suoritti hienosti ja näytti oikein tyytyväiseltä päästessään hieman laukkaamaan eikä se oikein olisi halunnuy lopettaa sitä, joten narri joutui pidättämään hieman ronskimmin. Laukkaamisen jälkeen otettiin takaosakäännöksiä, jotka edelleen vaikuttivat olevan orille varsin helppoja hommia, koska mitään huomautettavaa ei löytynyt. Sitten oli vuorossa laukannostot, siitä siirtymiset harjoituslaukan kautta keskilaukkaan ja sitten puoliympyrä vastalaukassa. Tämä tehtiin neljä kertaa ja kahdella kerralla ori nosti laukan melko laiskasti, joten pyysin narria seuraavalla kerralla napauttamaan sitä hieman raipalla samalla kun nostaa laukkaa. Ja se toimi! Tähän onnistuneeseen suoritukseen olikin hyvä päättää valmennus tältä erää.

14.08.2016 Estevalmennus, valmensi Lea M.

Olin kuullut juttua tästä suomenpienhevosesta. Sana "keskittymiskyvytön" oli jäänyt mieleeni. Ja minä olin ottanut tämän hevosen valmennettavakseni. Onneksi Lissun tuntien tiesin, että hän luultavimmin pysyisi kyydissä. Minun ei siis toivottavasti tarvitsisi soittaa ambulanssia ja pelätä hengenhädässä, kuinka meille kaikille kävisi. Olin tullut Susirajaan ajoissa laittaakseni kenttää hieman valmiiksi. Näin Lissun nopeasti vilaukselta tämän mennessä laittamaan Kaskea valmiiksi. Oli sateinen kesäpäivä, lämmin, mutta painostava. Toivoin hiljaa mielessäni, ettei ulkona alkaisi sataa kaatamalla. Kentällä rehasin toiselle sivulle puomeja uran viereen järjestykseen. Niistä oli tullut tavallaan valmennuksieni tavaramerkki. Pidin ehdottomasti tärkeänä hyvää onnistumista niissä, ennenkuin päästin yhtäkään ratsukkoa esteille. Kokosin keskelle myös yhden esteen, 60cm korkeudelle ja rehasin sen jälkeen jo kaksi tolppaa seuraavaa estettä varten. Ratsukko, Kaski ja Lissu, saapuivat kentälle. Kaski oli selvästi järkyttynyt minusta. Se halusi tulla haistelemaan ja seuraavaksi se jo pökkikin Lissua tylillä noniin hyppääs jo kyytiin niin lähdetään. Pidin Kaskea paikoillaan, kun Lissu kipusi selkään. Se näytti malttamattomalta, mutta innokkaalta, sillä se pällisteli kaikkea kentällä olevaa, vaikka oli kyllä nähnyt varmasti kaiken ennenkin. Annoin ratsukolle ohjeen itsenäiseen alkulämmittelyyn, sillä samalla voisin hieman tutkia ratsukon toimintaa yhdessä ja itse hevosta. Kaski näytti tarvitsevan paljon tukea ratsastajaltaan, vaikka se ei kyllä kuullutkaan puolikaan avuista ja korskahteli välillä. Naurahdin katsoessa ratsukon menoa. Pian he olivat kuitenkin saaneet alkulämpät tehtyä ja päästin the puomeille. Ensimmäinen kerta, heh, se ei mennyt ihan mallikkaasti. Kaski kirjaimellisesti jyräsi menemään. Se rynnisti puomien yli niin että ne kolahtelivat. Sen jälkeen se pysähtyi viimeisen puomin taakse onnellisen näköisenä. Sen ilme oli jotakuinkin kato äiti mä onnistuin ja mennäänkö uudestaan väliltä. Kehotin heitä menemään uudestaan puomit, nyt tarkasti. Muistutin pidätteistä. Seuraava kerta oli paljon parempi. Puomit eivät kolisseet samalla tavalla. Ratsukko meni puomit vielä toisesta suuntaa ja sitten pääsimme aloittamaan esteillä. Kehotin Lissua valmistelemaan Kasken hyvin puolipidätteillä. Kasken askeleet eivät todellakaan sopineet esteseen ja pelkäsin jo että koko ratsukko olisi humpsahtanut kumoon. Niin vain kuitenkin Kaski otti jonkinsortin superloikan ja he kiitivät yli esteen. Lissu ei kyllä ollut mukana täysin, mutta pysyi kyydissä. Hän näytti peukkua nopeasti kun kehotin heitä yrittämään uudestaan. Seuraava kerta, noh, ei ollut vieläkään kyllä priimaa. Kaskella näytti olevan ainakin satatuhatta jalkaa mahan alla, kun se laukkasi menemään kentällä. Nostin hieman korkeutta, 80 senttiin, ajatellen Kasken valpastuvan ja tajuavan, että tässä ei leikitä. Ajatukseni kävivät toteen. Hyppy meni kohtalaisesti. Askeleet sopivat jo paremmin ja ratsukko kiisi yli esteen. Otimme vielä toisesta suuntaa, ennenkuin nostin esteen metriin, Kasken omaan kisakorkeuteen. Kaski oli jo ehkä hieman väsynyt tästä kaikesta, joten sen takajalka kopahti hypyssä ylimmäiseen puomiin. Nostin puomin nopeasti ylös ja kehotin heitä menemään vielä kerran molemmista suunnista. Kaksi viimeisintä hyppyä olivat ehdottomasti parhaimmat. Jalkoja näytti olevan enään neljä ja Lissukin oli mukana. Annoin ratsukolle luvan itsenäiseen loppuverryttelyyn ja keräsin tavarat kentältä pois.

04.09.2016 Estevalmennus, valmensi VP

Kun saavuin Susirajan kentälle, näin siellä kauniin, energisen oloisen suomenpienhevosorin ja mietin pitkään, olinko sittenkin tullut vääränä päivänä valmentamaan. Pian kuitenkin kuulin ratsastajalta viime hetken hevosenvaihdoksesta, sillä alkuperäisen hevosen etukenkä oli lähtenyt tarharallissa irti ja loppuun ratsastaja totesi, että hän kyllä tarvitsee kipeästi apua myös Kasken kanssa. Alkuverryttelyn aikana painoitin ratsastajan selkeiden apujen tärkeellisyyttä; nyt ratsastajan käsi oli hieman levoton, jolloin hevosen pää vaappui puolelta toiselle yhtä levottomasti. Kun ratsastaja rentoutui, myös Kaski rentoutui hiljalleen jolloin jouduin jopa tokaisemaan, että tämähän näyttää oikeasti todella kivalle ja ennen kaikkea potentiaaliselle hevoselle. Ratsastajan mukaan viime hetken ongelmat ovat olleet esteiden lähestymisessä enkä ihmetellyt kommenttia enää yhtään sen jälkeen, kun olin nähnyt hevosen ampaisevan ensimmäiselle esteelle. Tämän nähtyäni muutin suunnitelmaa ja lähdin työstämään ratsukon kanssa kontrolloivia tekniikkaharjoituksia. Tulimme pitkään yksittäisiä esteitä ja muutaman esteen linjoja niin, että esteiden edessä oli yhdestä aina viiteen maapuomiin asti hidastamassa hevosen vauhtia. Alkuun Kaski olisi edelleen halunnut rynnätä esteille, mutta kolistaessaan puomeja muutaman kerran se ymmärsi, että se pääsee vähemmällä kun antaa ratsastajan ja puomien jarruttaa menoa. Maapuomiharjoituksilla saimme Kasken paremmin takajalkojensa päälle, mutta myös odottamaan ratsastajaa. Näin sekä ratsastajan olo saatiin turvallisemmaksi, mutta myös itse hyppääminen teknisesti paremmaksi. Kun Kaski maltti odottaa, se käytti selkää ja takaosaa paremmin ja hyppykaaresta tuli kerta toisensa jälkeen pyöreämpi ja maltillisempi. Valmennuksen loppuun tulimme vielä rataa sillä ajatuksella, että Kasken on odotettava ratsastajaa: Jos hevonen pyrki pois ohjastuntumalta, käännettiin se hyvissä ajoin ympyrälle, jatkettiin työskentelyä ympyrällä niin kauan että ori palautui taas ratsastajan apujen väliin ja tehtiin uusi yritys.

28.01.2017 Estevalmennus, valmensi Tuulia T.

Ensimmäisen valmennuspäiväni viimeinen valmennettavani oli Kaskeksi kutsuttu suhteellisen vankkarakenteinen suomenpienhevosorii, jolla oli kuulemani mukaan tapana esitellä melkoisia benjihyppyjä. Narrin lämmitellessä ratsuaan sileällä huomasin heti, ettei ori ollut sitä kaikkein kärsivällisintä sorttia, sillä se tarjosi narrille milloin mitäkin eikä pysynyt kovinkaan kauan siltä vaaditussa liikkeessä. Alkulämmittelyksi annoin kaksikon hypätä ensin ravissa muutaman matalan ristikon ja kavaletin yli ja sain huomata narrilla olevan täysi työ pitää ratsunsa ravissa, sillä Kaski olisi halunnut nostaa laukan jokaisen hypyn jälkeen. Vähitellen narri sai kuitenkin vinkkieni avuilla oriin jättämään laukan tarjoamiset pois ja saatoimme alkaa töihin. Narrin kävellessä raudikkonsa kanssa uraa pitkin vapainohjin selitin mitä tekisimme tällä kerralla. Tämänkertainen harjoite tarjosi jonkin verran haastetta sillä olin pystyttänyt kuusi estettä volttikahdeksikon muotoon ja kaksikon tulisi aina vaihtaa laukkaa volttien liitoskohdassa. Esteet itsessään eivät tuottaneet kaksikolle vaikeuksia mutta Kaski oli hieman hidas vaihtamaan laukkaa kierroksen vaihtuessa, joten kaksikko lähestyi volttien ensimmäistä estettä lähestulkoon aina vastalaukassa. Narri sai tehdä töitä hyvän tovin ennen kuin laukanvaihdot alkoivat sujua pyydetyllä tavalla, jolloin kehuin ratsukkoa vuolaasti ennen kuin annoin heille luvan siirtyä raviin. Ravissa kaksikko sai vielä tulla alkutunnista lämmittelyesteinä käyttämiemme ristikoiden ja kavalettien yli ennen kuin annoin heille luvan siirtyä käyntiin. Käynnissä halusin narrin vielä tekevän ratsunsa kanssa joitain taivutuksia ennen kuin aloin päättelemään valmennustamme.

29.01.2017 Kouluvalmennus, valmensi Tuulia T.

Päätettyäni valmennukseni narrin ja Viikunan kanssa suuntasin kohti kenttää missä Lissu olikin jo lämmittelemässä Kaskin kanssa, jota olin edellisenä päivänä valmentanut esteillä. Tänään emme kuitenkaan hyppäisi esteitä vaan vuorossa olisi koulukuvioiden vääntämistä. Ihan helppo ei tunnista kuitenkaan tulisi saatoin päätellä tavasta, jolla ori juoksi ympäri kenttää viis veisaamatta Lissun sille antamista puolipidätteistä. Aloitetaan tekemällä pysähdykset jokaisen sivun keskelle niin että seisotte viisi sekuntia paikallanne josko se ori siitä vähitellen rauhoittuisi huikkasin Lissulle astellessani kentälle. Nainen katsoi minua sen näköisenä että olinko aivan kajahtanut kun hänellä oli jo täysityö pitää ratsunsa käynnissä. Varmistin kuitenkin olevani tosissani, joten kaksikko aloitti antamani harjoitteen. Aluksi Kaski ei olisi sitten millään halunnut seistä aloillaan viittä sekuntia vaan olisi jo sekunnin jälkeen halunnut lähteä taas liikkeelle ja Lissu saikin taistella pitääkseen ratsunsa aloillaan pyydetyn ajan. Vähitellen Kaski alkoi kuitenkin rauhoittua, jolloin otimme mukaan neljän askeleen peruutukset. Peruutuksista tuli alkuun todella kiireisen näköisiä, mutta parin toiston jälkeen kiireisyys jäi pois. Peruutuksien ja pysähdyksien alkaessa sujumaan annoin kaksikolle luvan mennä hetken uraa pitkin vapaassa käynnissä minkä jälkeen kaksikko sai luvan siirtyä raviin. Kaski ampaisikin eteenpäin oikeassa kiitoravissa Lissun annettua sille ravi avut, jolloin huikkasin naiselle että hän ohjaisi ratsunsa volttikahdeksikolle. Volttikahdeksikolla kaksikko sai luvan mennä ensimmäisen voltin harjoitusravissa - volttien leikkauspisteessä viiden sekunnin pysähdys - toinen voltti keskiravia. Tätä tehtävää toistimme jonkin aikaa kunnes lopputulos oli mieleiseni, jolloin annoin Lissulle luvan ravata Kasken kanssa hetken uraa pitkin ennen käyntiin siirtymistä.

Lue päiväkirjaa