.
07.10.2017 Senssimme laitettiin pois sen hammasongelmien pahennuttua liiaksi.

Luurankotanssija VH15-018-2055

NimiLuurankotanssija "Senssi" KasvattajaSusiraja, Suomi
Rotu, sukupuolisuomenpienhevonen, tamma OmistajaSusiraja (VRL-06046 ja VRL-12701)
Säkäkorkeus, väri146cm, punarautias MeriititYLA2, KTK-II, SLA-I, KRJ-III, ERJ-III, KERJ-I
Syntynyt,
ikääntyminen
s. 13.09.2015, 25v
satunnainen (4v 11.10.2015)
Painotuslaji,
koulutustaso
kenttäratsastus
he A / 100cm / 90cm / helppo

20.11.2015 kirjasimme Senssin P-suunnalle. Tamma teki koko tallin ylpeäksi; 74p. ja KTK-II! Tällä kelpaa elvistellä.

15.06.2016 tammalle myönnettiin jälkeläisluokka C.

20.12.2016 pieni kenttäpelimme palkittiin KRJ-III -palkinnolla muikealla 83 pisteen tuloksella.

25.04.2017 raudikko tanssahteli itselleen KERJ-I -palkinnon.

30.07.2017 tamman meriittirivi lihoi ERJ-III -palkinnolla.

20.09.2017 Senssisemme kävi pokaamassa SLA-I -palkinnon 104:llä pisteellä!

30.09.2017 Senssimme sai upean viimeisen sulan hattuunsa pokkaamalla yleislaatuarvostelusta palkinnon YLA2 komealla pistemäärällä 92,5!

© Kati. Laukkakuvan kuvaaja ei halua nimeään mainittavan.

Luonnekuvaus

Yrityksemme "käytetään Paavoa Lumpulle paikkaamaan luonteen puutteita" ei oikein ottanut tuulta alleen. Senssistä kasvoi kyllä emäänsä reippaampi tapaus, siitä kiitos ja ylistys. Yleisilmeeltään pikkutamma on hapan, tai vähintäänkin pitkästynyt, käsiteltäessä tamma huokailee jatkuvasti, toimii viiveellä (jalka nousee huomenna, ei tänään, matka tallista tarhaan on ihan jumalattoman pitkä ja niin eespäin) eikä muutenkaan osoita hirvittävää aktiivisuutta, kiinnostusta tai oikein mitään muutakaan. Ainakaan se ei sikaile.

Senssiä voi hoitaa kuka tahansa. Eri asia on, moniko jaksaa hoitaa Senssiä. Raudikko ei sikaile tai koettele rajojaan, muttei toisaalta tee sitäkään, mitä pitäisi. Jalat nousevat hyvin nihkeästi kavioiden puhdistuksen ajaksi, suuta ei oikein jaksaisi avata kuolaimien ottamista varten, onko ihan pakko siirtyä kun ei millään jaksaisi.. Nämä ja monet, monet muut arjen hankaluuden tulevat tutuksi Senssin kanssa, jonka ilme on yhtä iloinen kuin veronkierrosta kiinnijääneellä. Senssiä ei oikeastaan tarvitsisi edes laittaa ketjuihin tai sulkea karsinan ovea, ihan kuin tämä hapannaama laiskimus lähtisi mihinkään, korkeintaan heinäkärryn perään. Kaikki hoitotoimet onnistuvat keneltä tahansa tarpeeksi tomeralta, Senssi saattaa vähän puljata vastaan silkkaa vetelyyttään, mutta lievää saamatonta vastahankaisuutta lukuun ottamatta tamma on umpikiltti. Ilme tosin on tympeä, ei lempeä, mutta me talliporukan kesken päätimme kutsua Senssiä kiltiksi, "hapan, pitkästynyt tylsimys" ei kuulosta puoliksikaan niin myyvältä. Eläinlääkäri tulee Senssin kanssa hyvin juttuun, kengittäjä välillä kiroaa, kun tamma ei nosta jalkaansa tai saattaa oikein laiskana päivänä alkaa nojailemaan kengittäjää vasten.
Senssi on hevonen, joka pitää oikeasti vetää sinne, mihin ollaan menossa, jotta oltaisiin perillä edes joskus ja jouluna. Tammaa ei oikein inspiroi raippa, ei talikko takamuksessa, joten sitä vain kiskotaan. Jos jaksaa, voi myös maiskuttaa ja innostaa. Yleensä kukaan ei enää jaksa. Senssi laahustaa kuin laiskiainen, eikä siihen meinaa auttaa oikein mikään. Autoon tamma laitetaan liinoilla, itsekseen se ei sinne kävele. Stressaaja se ei ole, tamma vain ei viitsisi kävellä ylämäkeen - matkan varrella ongelmia ei ole.

Ei Senssi ratsunakaan erityisen innokkaalta näytä, mutta ainakin tamma liikkuu suht reippaasti. Siis jos siltä saa pyytää. Mikäli ratsastaja vain matkustelee, raudikko heittää mummovaihteen päälle madellen eteenpäin sellaista hölkkää, että tuntuu simahtavan joka kulmaan. Senssi liikkuu perusoletuksella tasaisen varmoin liikkein, ei säpsy tai hötkyile, minkä vuoksi pientamma sopii erinomaisesti talutusratsuksi tai aloittelijan opetushevoseksi. Ratsastajan tasapaino-ongelmat, ajoittain ronskit avut tai oikein mikään muukaan ei Senssiä hetkauta, se ehkä huiskii tyytymättömänä häntäänsä ja irvistelee, muttei koskaan pukita. Pari kertaa tamma on kieltäytynyt liikkumasta, mitään sen raflaavampaa Senssi ei ole tehnyt.
Kun tammaa ratsastaa kunnolla eikä jää vain matkustamaan, Senssistä saa hirveän kivan kaverin. Eteenpäinpyrkimys on ihan hyvä, keveyttä ja herkkyyttä saa esiin ratsastamalla, samaten vähän ilmavampaa, tarmokkaampaa liikettä. Senssi onkin hevosia, joka peilaa ratsastajansa kykyä ja osaamista; jos osaat, tamma tekee, jos et, piekkari puksuttaa menemään samassa askellajissa yrittämättäkään mitään. Mikään koulutehtävä ei ole vastenmielinen, Senssi ihan pitää työnteosta. Vaikka onhan se laiskottelukin ihan kivaa.

Hyppääminen on ihan kivaa, vaikka laiskottelukin olisi. Tamma hyppää hyvin ja hyvällä tyylillä, suurin ongelma on saada laukka pyörimään. Jos Senssi saa luvan, se laahustaa pyörimätöntä sinne päin -laukkaa ja askel ei osu kohdalleen ja hyppy on huono. Sitä täytyy ratsastaa eteenpäin paljon, jotta laukan saisi kuntoon ja näin ollen myös hypyt kohdilleen. Kun laukka sujuu, sujuu kaikki muukin, Senssi on varsin tasapainoinen ja nopea hyppääjä, joka kykenee pelastamaan huonommankin lähestymisen - jos viitsii.
Ainakaan tamma ei turhan paljoa säiky maastossa vaan puksuttelee menemään tasaiseen tahtiin. Senssi kyllä tykkää maastoilusta ja etenkin maastoesteistä, joten se voi olla jopa hieman innokkaampi tekemään asioita vähemmällä ratsastamisella. Matkustaa ei toki voi, muuten tammalla ei pysy laukka yllä, eikä se myöskään hyppää kunnolla. Kiellot ovatkin laukan puutteessa melkoinen ongelma, mutta jos laukka on kunnossa, on hyppykin.

Mitäpä kyllästynyt hapannaama kisapaikoilla tuumaisi? Ei sen kummempaa kuin kotona, ei Senssiä kiinnosta, että sitä kiusataan muualla kuin kotona. Kaverit ovat sille ihan sama, ihmiset ovat sille ihan sama, suoritus on vaivalloinen, koska laiskottelu olisi kovin hauskaa. Senssi kyllä suorittaa, kun sitä ratsastaa, eikä lainkaan huonosti. Siitä vain puuttuu se ylimääräinen kipinä, joka tekee kilpailemisesta oikeasti hauskaa hommaa. Tamman kanssa se on enemmänkin treeni, joka tehdään muualla kuin kotona - ei vastenmielistä, mutta ei lottovoitto.

Sukutaulu

i. Pajunkissanpolkka
YLA1, KTK-II, SLA-I, KERJ-I
sph, prt, 141cm
ii. Kuuvinkeä
evm, sph, trt, 144cm
iii. Kolttonen
evm, sph, rt, 144cm
iie. Kuukaiho
evm, sph, m, 144cm
ie. Kissankellopeli
evm, sph, rt, 140cm
iei. Tulituiske
evm, sph, m, 141cm
iee. Kotikissapeto
evm, sph, vrt, 142cm
e. Ch Luulievo
KTK-II, SLA-I, KERJ-I
sph, rtkm, 147cm
ei. Kylymänkostia
evm, sph, rtkm, 147cm
eii. Kylymänkeisari
evm, sh, trt, 150cm
eie. Valkovilja
evm, sph, rtkm, 144cm
ee. Luusoitto
evm, sph, rt, 148cm
eei. Kotivalo
evm, sh, rt, 149cm
eee. Luukannel
evm, sph, rn, 146cm
Näytä / piilota sukuselvitys

ii. Ravuriksi suunniteltu, isänsä tavoin huvittavan pieni ajohevonen Kuuvinkeä ei koskaan nähnyt edes koelähtöä, orista vain ei ollut juoksijaksi. Menohaluja löytyi, muttei ravaamiseen. Tummanrautias ravurifloppi ratsukoulutettiin, ja satula selässään Kuuvinkeä "puhkesi kukkaan". Ori peri emänsä hyppylahjat, ja oli tuttu näky 110cm luokkien palkintojenjaossa. Esteiden ohella pikkuorilla kisattiin koko ajan enemmän kenttää, lopulta helpossa luokassa. Kaikilla tasoilla ori pärjäsi tuoden ruusukkeen poikineen kotiin. Kisauran huippuhetkiä olivat muutama seuramestaruus esteiltä sekä seuramestaruushopea kentästä. Ravurisuvusta huolimatta Kuuvinkeällä oli ratsumaisen hyvät liikkeet ravia myöten - liikkeet suorat, väljät, tahdikkaat, matkaavoittavat ja elastiset, aivan kuten emälläkin - ja erinomainen hyppytekniikka vailla moitteen sijaa. Koulutaso oli vain heB, joskin raudikko osasi jotain heA:n liikkeitä. Rakenteeltaan Kuuvinkeä oli tullut vahvasti emäänsä; hyvät tyypit ja leimat, pitkä niska, kevyehkö hyvänmuotoinen kaareva kaula, loivat lavat, pyöreä sopusuhtainen runko, hyvä pyöreä lautanen, kuristuneita etusääriä ja lyhyehköjä vuohisia lukuun ottamatta hyväasentoiset jalat. Luonteensa pikku ruusukehai peri isänsä puolelta, Kuuvinkeä oli äärimmäisen selväpäinen "kaikki käy" -hevonen, rehti ja reipas, aina yhtä innokkaana menemään töihin, oli kyse sitten talutusratsastuksesta tai kenttätreenistä. Menohaluistaan huolimatta ori ei kuumunut, vaan malttoi odottaa, käsiteltäessä hevonen oli mitä lauhkein aloittelijoiden haliponi. Lauhkean luonteensa vuoksi Kuuvinkeä kiersikin monet show-näyttelyt ja mätsärit nuoren esittäjän kanssa, sijoittuen yleensä oman luokkansa kärkiviisikkoon (joskus BIS-sijoille asti).
Erittäin hyvin käyttökokein ja täyden kympin luonnearviolla R- ja P-suunnille KTK-II -palkinnoin kirjattu Kuuvinkeä sai jalostusuransa aikana 55 jälkeläistä. Kuuvinkeäläiset ovat hyvärakenteisia, yleensä kaikkien käsiteltävissä olevia (pien)hevosia, joiden kanssa harrastaminen ja kilpaileminen on mukavaa ja helppoa. Hyvän rakenteen ja luonteen lisäksi ori periytti hyppykykyä sekä hyvää liikettä - Kuuvinkeä oli kaikin puolin loistava periyttäjä. Ori kuoli 27-vuotiaana.

iii. Kolttonen oli alun perin (pienestä koostaan huolimatta) menestyksekäs ravuri, joka siirtyi kotikärryttelyyn ja -ratsasteluun komean juoksijanuran jälkeen. Rautias, 144-senttinen tähtipää juoksi hyviä aikoja jo nuorena saavuttaen suurkilpailumenestystä nelivuotiaasta lähtien. Orin uran huippuhetkiä olivat Kriteriumin, Suur-Hollolan ja Valkeala-ajon voitot, Pikkuprinssin ja Pelimannin kakkossijat sekä kaksinkertainen ravikuninkuus. Ennätyksen 20,8aly hevonen juoksi toisissa kuninkuuskisoissaan, voitto- ja sijoitusprosentti olivat 27% ja 65%. Ravivarma, erittäin hyvä, herkkä ja tottelevainen ajaa, voitontahtoinen - Kolttosta kehuivat niin taustajoukot kuin kantakirjauksen tuomaristo. Ori kirjattiin KTK-II -palkinnolla, joka myöhempien kisatulosten perusteella nousi KTK-I -palkinnoksi. Pikkuraudikon rakenne oli kaikin puolin hyvä pikkuvikoineenkin; hyvät tyypit ja leimat, ryhdikäs, hyvä kaareva kaula, pitkähkö säkä, vankka runko, jyrkkä pyöreä lautanen, hyväasentoiset, kestäneet jalat, joskin lyhyehköt vuohiset. Kolttonen oli aina ja kaikkialla hyvin käyttäytyvä herrasmies, rauhallinen, oppivainen ja nöyrä hevonen, jonka kanssa nuoretkin hoitajat pärjäsivät. Ratsuna hevonen oli yhtä herkkä, kuuliainen ja työteliäs kuin ravurinakin, eteenpäinpyrkimys oli hyvä, samaten liikkeet. Pikkuesteet, joita hypättiin mielenvirkistykseksi, ylittyivät pyörein, hyvin hypyin, hevonen nosti jalkansa hyvin ja käytti selkäänsä, mutta ponnistuspaikoista Kolttonen ei ymmärtänyt tuon taivaallista vaan hyppäsi mistä sattui. Liikkeet olivat joustavat, väljät ja tahdikkaat, yliastunta riittävä. Aktiivisen kilpauran jälkeen Kolttonen esiintyi erilaisissa tapahtumissa ja keskittyi siitokseen ollen muutaman vuoden ajan käytetyin juoksijaori. Jälkeläisiä kertyikin nelisensataa.
Kolttonen oli jalostuskäytössä jo raviuransa aikana, ja oli käytössä 23-vuotiaaksi asti (kuoli 25-vuotiaana). Pienjuoksijalla tehtiin juoksijavarsoja, ratsuja tuli lähinnä sivutuotteena. Kolttoslaisissa on erittäin lahjakkaita, varhaiskypsiä juoksijoita, jotka ovat pärjänneet arvokisoissa ja edustaneet kuninkuuskilvoissa, myös voittajan paikalla. Ratsujälkeläisistä löytyy lähinnä harrastehevosia, muutama kisaa esteitä tai kenttää. Kolttoslaiset ovat selväpäisiä, kaikki käy -tyyppisiä hevosia, joilla on hyväasentoiset, kestävät jalat sekä väljät, lennokkaat liikkeet.

iie. Ravurina uransa aloittanut Kuukaiho oli kieltämättä erittäin huvittava näky radoilla. Pienhevoskokoinen - 144cm - musta tamma kuitenkin mennä viipotti kookkaampien toveriensa perässä, vieressä ja joskus edellä minkä jaloistaan pääsi. Vauhti ei kuitenkaan riittänyt, ja teetettyään tammasta muutaman ravurivarsan omistaja myi Kuukaihon eteenpäin. Uusi omistaja uudelleenkoulutti pikkutamman valjakkoajoon (siitä hommasta ei tullut yhtään mitään) sekä ratsuksi. Koulukiemurat eivät tuittupäiseltä tammalta luonnistuneet, he B meinasi mennä tahtojen taisteluksi. Esteillä pikkumusta loisti, Kuukaiho pääsi 110cm radoille näyttämään kykynsä sekä tuomaan kotiin lukuisia ruusukkeita voitoillaan ja sijoituksillaan. Kuten todettua, Kuukaiho oli tuittupäinen tamma, melkoinen Pikku Myy, joka polki jalkaa, irvisteli, saattoi näykkiä ja vetää pukkirallia, jos jokin ei sitä miellyttänyt tai sen koetti saada puolipakolla tekemään jotain, mitä se ei halunnut (esimerkiksi pohkeenväistöä). Työn ollessa mielekästä Kuukaihosta kuoriutui taskuraketti, joka kyllä meni joka ikisen esteen yli ja kääntyi vaikka kolikon päällä, mutta jonka jarrut hukkuivat matkalle. Hieman kiukkuinen tamma ei sopinut lasten hoidokiksi, vaan vaati jämäkän, vähän kokeneemman hoitajan. Ravuriverestään huolimatta Kuukaiho oli varsin näppärä ratsu; liikkeet suorat, tahdikkaat, matkaavoittavat ja elastiset, erittäin hyvä, joskin kiirehypyissä vähän selätön hyppytekniikka. Rakenteessakaan ravurisuku ei juuri näkynyt, pienhevoskokoinen ratsu oli hyvätyyppinen ja -leimainen, niska oli pitkä, kaula kevyt, pitkähkö ja kaareva, runko pyöreä, lavat loivahkot ja lautanen pyöreä, jalat kuivanlaiset sekä hyväasentoiset vennohkoja vuohisia lukuun ottamatta.
Kuukaihoa ei koskaan kirjattu, mutta sen rakennetta arvioitiin muutamissa show-näyttelyissä ja mätsäreissä. Varsoja tamma teki yhteensä neljä, kaksi raviorien, kaksi ratsuorien kanssa. Juoksijoita pikkumustan jälkeläisistä ei tullut, kaikki perivät emänsä rakenteen ja liikkeiden lisäksi hyvät hyppylahjat. Koulukapasiteetti sekä luonne periytyivät hieman vaihdellen. Tuittupäätamma kuoli 26-vuotiaana.

ie. Lähinnä näyttelyissä ja jalostuksessa kunnostautunut Kissankellopeli, 140-senttinen suurimerkkinen rautias, on tuttu nimi ja näky jokaiselle vähänkään enemmän suomenhevosnäyttelyissä pyörineelle. Nuorena tamma osallistui hyvällä menestyksellä laatuarvosteluihin (kolmivuotiaana seitsemäs, nelivuotiaana viides, viisivuotiaana neljäs), kasvattajakisassa raudikko voitti hopeaa koulussa ja esteiltä irtosi neljäs sija. Sen enempää pienhevosella ei kisattu, vaikka kykyä ja liikettä olisi löytynyt (kotona teeni heB-A ja 80cm radat, ponnua metriin asti). Kissankellopelin kanssa keskityttiin kiertämään näyttelyitä, mätsäreitä ja muita kissanristiäisiä, sekä tekemään varsoja, joita tamma tekikin komeat 12 kappaletta. Vähän joka kinkereissä esitetty tamma sai järjestään 40+ pistettä rakenteestaan, liikkeitä kehuttiin kilvan ja BIS-sija oli enemmän sääntö kuin poikkeus. Vaan ihmekös tuo, Kissankellopeli oli kaunis kuin karkki; erittäin hyvät tyypit ja leimat, pitkähkö hyvänmallinen kaula, loivat lavat, hyvä säkä, pyöreä sopusuhtainen runko, pyöreä pitkähkö lautanen, erittäin hyväasentoiset jalat. Liikkuminen oli kevyttä, elastista ja vaivatonta, liikkeet suorat ja eteenpäinpyrkimys hyvä, yliastuntaa naapurille asti. Kissankellopeli kulki aina ryhdikkäänä poseeraten korvat hörössä, tamma osasi ottaa yleisönsä hurmaten karismaattisuudellaan sekä ilmeikkäällä päällään. Oman arvonsa tunteva pienhevonen oli kiva kaveri niin kauan, kuin sitä kohteli reilusti ja homma sujui sen mielen mukaan; jos ei, Kissankellopeli kiukutteli kuin paraskin uhmaikäinen. Tamma ei missään nimessä ollut ilkeä, ja kiukutellessaankin se pysyi vähän kokemattomammankin käsittelijän hanskassa. Ratsuna reipas, energinen ja työteliäs, esteillä ja maastossa Kissankellopeli meinasi kuumua ja jarrut saattoivat kadota.
KTK-II -palkinnolla P-suunnalle kirjattu Kissankellopeli jätti vahvasti itseään varsoihinsa; hyvärakenteisia ja -liikkeisiä pienhevosia käyttöön ja näyttöön. Pääosin varsoista tuli hyväluonteisia, osa oli hieman oikukkaita tai itsepäisiä, mutta käsiteltävissä kaikki. Tamman jälkikasvu on pärjännyt niin kisoissa (alue- ja kansallisen tason koulua, esteitä ja kenttää) kuin näyttelyissä, Jälkeläisvalio irronnee seuraavassa jalostusvaliokunnan kokouksessa. Kissankellopeli viettää eläkepäiviään Tammelassa.

iei. Tulituiske oli monipuolinen kilpaori, joka teki pitkän kilpauran koulu-, este- ja kenttäradoilla niin ammattikuskin kanssa kuin parin junnun opetusmestarina. Musta, 141-senttinen pienhevosori väläytteli lahjojaan jo laatuarvosteluissa ollen joka vuosi neljän parhaan joukossa, kasvattajakilpailuissa ori voitto esteosuuden ja sijoittui kouluosuudella neljänneksi. Myöhemmin Tulituiskeella kilpailtiin avoimissa heA/110cm -luokissa, sekä helppo/CIC1-tason kenttäkilpailuissa. Pienhevosori oli tasaisen varma suorittaja, joka kyllä toi kokemattomankin kuskin maaliin, ja kokeneemman kanssa haki ruusukkeen toisensa perään kotiin. Tulituiskeen pitkään kilpauraan mahtui paljon voittoja ja sijoituksia, niin avoimissa kuin pienhevosille suunnatuissa kisoissa, jonkin verran myös seuramestaruusvoittoja ja -sijoituksia. Ori hyppäsi hyvällä tekniikalla (hyvä, varma ponnistus, pyöreä hyppy, erinomainen jalkatekniikka) ja liikkui väljin, reippain, tahdikkain ja kevyin liikkein, etenkin laukka oli erinomainen, ja ori kantoi itsensä hyvin. Tulituiske oli rakenteeltaankin hyvä, komea käyttöhevonen, vaikka silläkin toki oli omat (pikku)vikansa. Pikkumusta oli hieman matalaryhtinen, hyvätyyppinen hevonen, jolla oli pitkä niska, hyvänmuotoinen kaula, lyhyt säkä, viistohko lapa, pyöreä sopusuhtainen runko, pyöreä lautanen, hyvät etuset sekä hieman pihdit takaset. Tulituiske kirjattiin KTK-I -palkinnolla P-suunnalle ja KTK-II -palkinnolla R-suunnalle. Tulituiske oli energinen, muttei kuumuva, hyvin nöyrä, kiltti ja rohkea hevonen, joka tilanteessa asiallisesti käyttäytyvä herrasmies. Miellyttämisenhaluinen, rehti työmyyrä sopi junnunkin käsiin niin hoidettaessa kuin ratsastettaessa, Tulituiske toimi aina, teki aina kaikkensa ja rakasti jokaista ihmistä (sekä tallikoiraa, kissoista se ei juuri välittänyt).
Tulituiskeessa yhdistyi kaikki, mitä jalostusorilta haettiin; hyvä rakenne ja liikkeet, kilpanäyttöjä, hyvä luonne. Ori oli hyvin suosittu, jälkeläisiä on yhteensä 113. Tulituiske periytti vahvasti hyväasentoisia, kestäviä jalkoja, hyvää liikettä ja hyppytekniikkaa, sekä lahjoja este- ja kouluratsastukseen. Muuten kuin jalkojen osalta rakenne periytyi vaihtelevasti, samaten luonne. Ori viettää eläkepäiviään Tammelassa.

iee. 142-senttinen, vaaleanrautias pienhevostamma Kotikissapeto oli tuttu näky Vermon poninäyttelyissä, suomenhevosten show-näyttelyissä, mätsäreissä ja vähän joka kinkereissä. Erittäin hyvärakenteinen pienhevostamma toi kotiin ruusukkeen, pokaalin ja palkintonauhan poikineen, sekä (luonnollisesti) kerta toisensa jälkeen hyvät rakennearvostelut. Erittäin hyvät tyypit ja leimat, ylös asettunut hyvänmallinen kaula, loivat lavat, hyvä säkä, pyöreä sopusuhtainen runko, pyöreä jyrkähkö lautanen, erittäin hyväasentoiset jalat. Kehut jatkuivat liikkeistä puhuttaessa; suorat, tahdikkaat, elastiset liikkeet, hyvä yliastunta ja eteenpäinpyrkimys. Etenkin Kotikissapedon ravia ihasteltiin näyttelykehissä ja sen ulkopuolella. Kilparadoilla raudikkoa ei juuri nähty, se osallistui joka vuosi laatuarvosteluihin (ja pääsi aina finaaliin seitsemän parhaan joukkoon, viisivuotiaana tamma oli neljäs), kasvattajakilpailut jäivät välistä loukkaantumisen vuoksi. Sen jälkeen Kotikissapeto kiersi muutamat harjoitus- ja seurakisat, koulua ja esteitä, mutta siirtyi varhain jalostukseen. Kapasiteettia olisi ollut heA/90cm verran, kisatuloksia löytyy heC-B ja 50-70cm luokista. Kotikissapeto hyppäsi hyvällä tyylillä, joskin oli välillä vähän huolimaton takasistaan (ja mikäli kolautti, niin kiukustui ja saattoi pukittaa - eikä kolautellut toiste samalla radalla). Tamma oli jokseenkin omanarvontuntoinen tapaus, eikä järin välittänyt lapsista tai antanut kokemattoman ratsastajan virheitä anteeksi. Arkaa ihmistä Kotikissapeto pomotti, kokematonta kuskia vei kuin litran mittaa. Osaavissa käsissä energinen tamma kanavoi energiansa juoksentelun sijasta työntekoon, eikä käsiteltäessä irvistellyt tai uhitellut kun tiesi sen turhaksi. Tamma oli mitä mainioin tapaus myös treeniin, kun sen kanssa tuli juttuun.
14 varsaa tehnyt Kotikissapeto on Jälkeläisvalio, eikä syyttä. Lähes jokainen sen varsoista on kirjattu P- ja/tai R-suunnalle erittäin hyvin rakenne- ja liikepistein, käyttökoetulokset ovat vaihdelleet hyvästä erinomaiseen. Jälkeläiset ovat kisanneet hyvin monipuolisesti esteitä, koulua, kenttää ja valjakkoa, seuratasolta aina pienhevosmestaruuksiin. Loistava periyttäjätamma kuoli 26-vuotiaana.


ei. Kylymänkostia oli 147cm korkea rautiaankimo ori, jonka paras käyttötarkoitus olisi ollut mukavana harrasteruunana. Kaksivuotiaana ensimmäistä kertaa astuneelle orille nousi saman tien päähän oma sukupuolensa ja sen jälkeen sitä oli todella vaikea pitää hyvässä lihassa, sillä Kylymänkostia stressasi tammojen perään koko ajan, jos tiesi niitä olevan paikalla. Muutoin ori oli luonteeltaan varsin leppoisa tapaus, melko laiskanpuoleinen, mutta kiltti ja niin anteeksiantavainen luonne kuin vain hevonen voi olla. Kylymänkostia myytiinkin lopulta kuusivuotiaana lämminveriruunan tarhakaveriksi, mikä rauhoitti sitä huomattavasti kun ei ollut enää tammoja vahdittavana. Valitettavasti pihan perällä ei paljoa tavoitteita ollut, orilla ratsasteltiin jonkin verran, ajettiin kyllä paljon jolloin kunto pysyi yllä ja lainattiin aina silloin tällöin kaverien tammoille, koska "kyllähän kimo väri pitää saada säilytettyä suomenhevosessa!" Rakenne ei ollut kummoinen, etuset olivat sapelihakuiset, takaset pihdissä, mutta kaula oli hyvin asettunut, kuten emälläänkin, ja lavat hyvät. Kylymänkostia kirjattiin lähinnä kokemuksen haun vuoksi, ori meni pienhevossuunnalle ajettavuudella läpi palkinnotta saaden ajettavuudestaan muunmuassa kommentit "puutteellinen eteenpyrkimys" ja "kova suustaan".
Koska orin kanssa ei ollut käytännössä mitään jalostustavoitteita, ovat sen varsat perin sekalaista sakkia ja valitettavasti sen oikeasti hyvät varsat ovat selkeä vähemmistö. Kylymänkostia ei ollut mikään mahtava periyttäjä, mutta kyllä sen varsoista oli niin koulu- kuin estepuolellakin suorittamaan (orista itsestään olisi saanut he A/90cm pelin, jos se olisi viitsitty kouluttaa). Parasta jälkeä ori teki harrastepuksuttimiin periyttäessään erinomaista luonnettaan - joskin varsoilla oli melko huono työmotivaatio. Suurin osa sen jälkeläisistä onkin tunti- tai harrastehevosia, muutamaan kilparatsuun mahtuu niin periyttäjäemistä tulleita va B/110cm -ratsuja kuin niitä "saatiin ruusuke puska Ö:stä!!" -tapauksia.

eii. Kylymänkeisari, tummanrautias 150cm ori ei ollut millään tavalla kelvoton hevonen, mutta eipä se mitenkään erityisen hyväkään ollut. Rakenne oli tuomarin sanoin "mitäänsanomaton kuin laatikollinen perunoita". Kelvolliset jalka-asennot, melko hyvät tyypit, hyvänpuoleinen runko, lyhyehkö, muuten hyvänpuoleinen kaula, toivomisen varaa antava takaosa... Vaikka Kylymänkeisaria ei haukuttu mistään kohdasta pystyyn edes netissä, ei sitä myöskään juuri kehuttu. Luonnekin meinasi olla vähän luokkaa "jaa", sillä Kylymänkeisari oli hyväkäytöksinen, mutta toisaalta massaan hukkuva persoona. Ori käyttäytyi korrektisti ja hyvin, mutta ei tuntunut syttyvän oikein millekään: ori suoritti helppo A -radoilla koulua, hyppäsi metriä ja kilpaili siinä sivussa kenttää, mutta ei itse tuntunut haluavan voittaa, joskaan ei hävitäkään. Kylymänkeisari myytiin useampaan kertaan omistajien löydettyä parempia, mielenkiintoisempia hevosia, ja lopulta ori sentään osoitti jotain luonnetta. Jatkuvasta muuttamisesta mahahaavan saanut ori muuttui kiukkuiseksi ja pahansisuiseksi hevoseksi, joka heitti kaikki ratsastajat selästään. Omistaja onneksi keksi kuvauttaa Kylymänkeisarin läpi ja hoiti sen mahahaavaa kärsivällisesti. Stressittömään kotitalliin muuttanut ori alkoikin osoittaa elonmerkkejä ja muuttui jos kohta ei energiseksi, niin ainakin reippaaksi ja pirteämmäksi, sanalla sanottuna luonteekkaammaksi hevoseksi. Ori kirjattiin toisella palkinnolla ratsusuunnalle.
Kylymänkeisari oli ehdottomasti enemmän käyttöhevonen kuin jalostussuksee. Monelle se oli jäänyt mieleen mitäänsanomattomana pullana, joten suosio oli vähäistä. Ehdottomasti eniten orilta haettiin luonnetta, sen rakenne ja suorituskyky olivat hyvänpuoleiset, mutta eivät mitään niin poikkeuksellista, että olisivat antaneet erityissyyn ihastua. Sen sijaan pahaluonteisten tai rauhattomien tammojen luonnetta se tasoitti mukavasti, mutta paljoa muuta Kylymänkeisarin ei voinut sanoa periyttävän - ei edes silloin, kun tammalla oli heikompi suorituskyky tai rakenne vaan valitettavasti ori ei parantanut näitäkään ominaisuuksia. Suorittavien, kiukkuisten tammojen kanssa jälki oli kuitenkin suorittavaa, vähemmän kiukkuista jälkeä ja nämä varsat ovatkin menestyneet kilpailukäytössä oikein hyvin.

eie. Valkovilja oli koko ikänsä siitostammana, pääosin värinsä vuoksi. 144cm korkuinen rautiaankimo oli tulosta pienikokoisen työhevossuvun ja pienikokoisen ratsusuvun kimonlisäysprojektista, eikä Valkovilja valitettavasti rakenteella juhlinut. Matalajalkaisella kimolla oli tyydyttävät tyypit, pitkä syvä vankka runko, leveä (joskin hyvin asettunut) kaula, vento selkä, hyvät lavat, pyöreä lautanen. Etuset olivat sapelissa ja takaset pihdissä, liikkeet olivat käynnissä ja ravissa ahtaanlaiset, laukka oli kelvollista. Valkoviljalla oli kuitenkin erittäin kestävät jalat ja kaviot, eikä hevonen muutenkaan sairastellut. Luonteeltaan pienhevonen oli umpikiltti, mutta patalaiska ja mukavuudenhaluinen. Valkovilja opetettiin niin ajolle kuin ratsastukseen, eikä hevosesta koskaan ollut harraste- ja perhepuksutinta kummoisemmaksi. Tammalla ei ollut erikoisemmin eteenpäinpyrkimystä, ennemmin Valkovilja puksutti verkkaiseen tahtiin eteenpäin. Esteillä kimo saattoi innostua enemmän, joskaan ei läheskään aina. Valkoviljalla oli kuitenkin erinomaiset hermot, se ei säpsynyt tai säikkynyt oikein mitään ja sieti käsittelijöiltään kaiken. Varsanteon ohessa Valkovilja tekikin paljon talutusratsun hommia sekä jonkin verran jouluajeluita reen edessä. Tamma oli heB/80cm –tasoinen, kapasiteettia olisi ollut hivenen enemmänkin. Valkovilja kantakirjattiin ajettavuudella P-suunnalle niukin naukin KTK-III –palkinnolla.
16 varsaa tehnyt Valkovilja astutettiin milloin millaisella orilla, tavoitteena aina kimo (välillä myös voikko/voikonkimo). Tamma periytti vaihtelevasti rakennettaan, kimoväri periytyi lähes jokaiselle sen varsoista. Luonne periytyi erityisen vahvasti, ja vaikka valkoviljalainen olisi geenilotossa saanut mitä, kaikki kimon jälkeläiset ovat harraste-, eivät kilpahevosia. Erinomaisia harraste-, perhe- ja terapiahevosia, sekä ihan kivoja pelejä harrastekisoihin, muttei sen enempää. Valkovilja kuoli 28-vuotiaana.


ee. Luusoitto jos kuka oli hukkaan heitettyä potentiaalia. 148-senttiseksi kasvanut raudikko hurmasi tuomarit varsanäyttely toisensa perään, ja kolmi- ja nelivuotiaana tamma sai hyvät arvostelut nuorten suomenhevosten laatuarvosteluissa. Raudikosta kasvoi oikeasti erittäin hyvärakenteinen hevonen; erittäin hyvät tyypit, sopusuhtainen pyöreä runko, pieni kaunis pää, korkea pitkä säkä, hyvin asettunut kaula, suora selkä, ohutsäärisiä etusia lukuun ottamatta hyvät jalat (niin rakenteelta kuin terveydeltä), pyöreä jyrkähkö lautanen. Suurimerkkinen, ilmeikäs tamma oli kaikin puolin hurmaava esitys. Nelivuotislaatuarvostelujen jälkeen lahjakas pienhevonen myytiin, ja sen osti erikoisvärisiin suomenhevosiin hurahtanut kasvattaja. Luusoitto ei koskaan päässyt kilparadoille näyttämään kapasiteettiaan, vaan teki varsan toisensa perään pyörien silloin tällöin mätsäreissä tai rotunäyttelyissä tuoden kotiin ruusukkeen ja erinomaiset arvostelut. Luusoiton hyvät liikkeet (kelpo käynti, erinomainen ravi, hyvä laukka) sekä oppivainen luonne menivät hukkaan. Raudikosta olisi helposti saanut heA/100cm –pelin, jonka kanssa olisi voinut menestyäkin, tamma oli kuitenkin näyttävä hevonen, joka teki aina parhaansa ja piti työnteosta. Tamma luonne oli muutenkin priimaa; hyvähermoinen, nöyrä ja rohkea, miellyttämisenhaluinen, sosiaalinen.
Luusormi teki neljätoista varsaa, joista jokaisesta koetettiin saada jonkin sortin erikoisvärin kantajaa. Pienhevosen jälkeläiset ovat erittäin epätasalaatuisia rakenteensa, luonteensa, käyttöominaisuuksiensa sekä kapasiteettinsa puolesta. Tamma periytti valitettavan huonosti omia, erinomaisia ominaisuuksiaan, lähes aina varsat peilasivat isiään. Hyppyä niiltä kuitenkin löytyi, ja koulupuolikin oli ainakin ratsutuksella kuntoon saatavissa. Luusormi jouduttiin lopettamaan 21-vuotiaana pahan ähkykierteen vuoksi.

eei. Kotivalo oli kokonsa vähän varsamainen rasavilli, joka ei tuntunut rauhoittuvan sitten millään. 149cm korkea, läsipäinen rautias oli kuitenkin erinomainen käyttöhevonen, joka este- ja kenttäkisoissa napsi ruusukkeita toisensa perään kookkaampien lajitovereidensa turpien edestä. Raudikko oli todella lahjakas hyppääjä, hyvän tekniikan lisäksi sillä oli kapasiteettia, ja koostaan huolimatta Kotivalo kisasi 110-120cm radoilla. Koulupuolella ori ei ollut niin suuri menestys, se tylsistyi kouluradoilla helposti eikä pitänyt lajista muutenkaan (kenttäkisoissa ruusukemahdollisuus ryssittiin kouluosuudella, jos ryssittiin). Kotivalolla oli hyvänpuolet tyypit ja leimat, pyöreä sopusuhtainen runko, lyhyehkö niska ja leveä kaula, lyhyehkö lautanen, käyrät kintereet ja pystyt vuohiset. Käyntiliikkeet olivat ahtaat, ravi oli hyvä, laukka erinomaista ja helposti säädeltävää. Rasavillin, kujeilevan pojanviikarin takana oli suurisydäminen, kiltti ja huomionkipeä hevonen, joka rakasti seuraa, etenkin lapsia (sekä noilta saatua huomiota). Pitkin Suomea kenttää ja Keski-Suomessa esteitä kisannut Kotivalo kisasi kolmesti suomenhevosten kenttämestaruudesta (voitto ja kaksi kolmossijaa) ja toi muista kinkereistä lukuisia ruusukkeita kotiin. Ori kantakirjattiin KTK-I –palkinnolla kisanäyttöjensä ansiosta.
Tammanomistajat eivät erikoisemmin lämmenneet Kotivalolle, vaikka sillä olikin erinomaiset kilpanäytöt. Orin kujeileva, rauhaton luonne sekä kesäihottumajuorut karsivat kiinnostuneita. Suomenhevosella on 22 jälkeläistä, joista seitsemän on ehditty kantakirjata (kolme ensimmäisellä palkinnolla). Kotivalon jälkeläiset ovat poikkeuksetta hyvin ratsuominaisuuksin varustettuja, rakenne ja luonne vaihtelevat suuresti. Ori kuoli 27-vuotiaana.

eee. Luukannel, ruunikko 146cm korkea pikkutamma oli luonteeltaan tasainen ja rauhallinen, joidenkin mielestä sen luonne oli jopa tylsä. Nöyrä, työintoinen ja aina iloinen Luukannel lähti töihin joka kerta mielellään, ei temppuillut eikä kiukutellut. Eloisuutta olisi kenties saanut olla hieman enemmän, sillä tamma puksutti tasaisesti kuin juna, mutta kukaan ei moittinut siitä sillä eteenpäinpyrkimystä löyty töissä ja pyytämällä sitä sai aina lisää. Rakenteeltaan Luukannel oli niinikään oikein hyvä, vaikka moitittavaakin tietenkin löytyi: hyvät tyypit ja leimat, turhan pitkä runko, mutta hyvässä lihaksessa, säkä oli matala. Etujalat olivat hyväasentoiset, takajalkojen asennoissa pientä hajanaisuutta, mutta muuten hyvää tavaraa sielläkin. Luukannel toimi perheessään monitoimihevosena: sillä tehtiin työajoa harrastuksen vuoksi, ajettiin kärryillä, kokeiltiinpa sillä valjakkoajoakin pariin otteeseen. Ratsuna se kantoi selässään niin perheen pikkulapset kuin hieman tavoitteellisemmat vanhemmatkin. 90cm radoilla pyörähtänyt tamma hyppäsi enemmän innolla kuin taidolla, mutta tekniikka ei ollut kelvoton, hiontaa vaativa vain. Liikkeet olivat kuitenkin erinomaiset kouluratoja ajatellen ja Luukannel starttasi pariin otteeseen peräti vaativaa B:tä vaikka jäikin puoliveristen jalkoihin sijoitusten suhteen. Hyvin yllätyksettömästi tamma kantakirjattiin pienhevos- ja ratsusuunnille ensimmäisellä palkinnolla.
Jälkeläisvalio tamma varsoi viisi kertaa, kaikki tammavarsoja. Kaksi niistä päätyi vähemmälle käytölle, mutta kolmea on käytetty aktiiviseen kilpailuun. Luukannel periytti hyvää rakennettaan, hyvää luonnettaan ja hyviä liikkeitään, isältään varsat perivät hyvin vähän. Kolme aktiivista varsaa ovat kaikki P-suunnalle kirjattuja, kaksi myös R-suunnalle, joten tamman jälkeläiset ovat olleet todellisia suoritushevosia.

Jälkeläiset

s. 18.10.2015 sph-o. Kaskirikko, i. Kokkorikko, om. Susiraja
s. 09.09.2016 sph-o. Kaamoskaiho, i. Kuuma Ku Hella Kutosella, om. VP (VRL-14355)
s. 23.06.2017 sph-t. Juhannuskalmo, i. Vainajainvalssi, om. Kärmeniemet / vrl-00816

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta). Vamppi on edellisellä omistajallaan kisannut täydet sijoitukset.

Näytä / piilota sijoitukset
KERJ - 41 sijoitusta joista 8 voittoaERJ - 45 sijoitusta joista 3 voittoa
02.11.2015 Rohkelikko helppo 3/40
15.11.2015 Kilpailukeskus Stewart helppo 3/30
19.11.2015 Kilpailukeskus Stewart helppo 2/30
20.11.2015 Kilpailukeskus Stewart helppo 5/30
01.12.2015 Kk Lamoca helppo 5/30
23.11.2015 Taikakuun Kartano helppo 3/40
01.12.2015 Holmberg helppo 1/40
07.12.2015 Holmberg helppo 3/40
12.12.2015 Holmberg helppo 2/40
13.12.2015 Holmberg helppo 3/40
17.12.2015 Mörkövaara helppo 1/30
04.01.2016 Susiraja helppo 4/30
05.01.2016 Susiraja helppo 4/30
05.01.2016 Tuiskula helppo 4/30
12.01.2016 Mörkövaara helppo 2/28
13.01.2016 Tuiskula helppo 5/30
14.01.2016 Tuiskula helppo 5/30
19.01.2016 Kuuralehdon hevostila helppo 3/40
22.01.2016 Turmeltaja helppo 3/30
24.01.2016 Kuuralehdon hevostila helppo 1/40
27.01.2016 Hymnin suomenhevoset helppo 3/30
27.01.2016 Delicate helppo 1/30
28.01.2016 Delicate helppo 2/30
28.01.2016 Turmeltaja helppo 4/30
30.01.2016 Taikakuun Kartano helppo 4/40
31.01.2016 Delicate helppo 4/30
04.02.2016 Hymnin suomenhevoset helppo 3/30
14.02.2016 Kevolehto helppo 2/40
22.02.2016 Rhaegal Stud helppo 3/40
24.02.2016 Rhaegal Stud helppo 1/40
25.02.2016 Kärmeniemi helppo 3/30
26.02.2016 Kärmeniemi helppo 4/30
26.02.2016 Pirunportti helppo 1/30
29.02.2016 Kärmeniemi helppo 1/30
03.03.2016 Huvitutti helppo 4/30
16.03.2016 Mörkövaara helppo 6/37
17.03.2016 Mörkövaara helppo 4/30
19.03.2016 Mörkövaara helppo 1/30
19.03.2016 Mörkövaara helppo 6/37
22.03.2016 Tuiskula helppo 2/30
09.04.2016 Vanima helppo 5/30
15.12.2015 Mörkövaara 90cm 5/30
18.12.2015 Mörkövaara 90cm 3/30
19.12.2015 Mörkövaara 90cm 4/30
20.12.2015 Mörkövaara 90cm 3/30
20.12.2015 Mörkövaara 90cm 1/30
10.01.2016 Turmeltaja 100cm 2/30
16.01.2016 Turmeltaja 100cm 3/30
22.01.2016 Kuuralehdon hevostila 100cm 4/40
24.01.2016 Kuuralehdon hevostila 100cm 6/40
26.01.2016 Kuuralehdon hevostila 100cm 3/40
21.02.2016 Pirunportti 100cm 4/30
22.02.2016 Pirunportti 100cm 1/30
01.03.2016 Huvitutti 100cm 3/30
05.03.2016 Huvitutti 100cm 2/30
26.03.2016 Mörkövaara 100cm 4/50
29.03.2016 Mörkövaara 100cm 7/50
02.04.2016 Heljävirta 100cm 2/40
02.04.2016 Heljävirta 100cm 6/40
04.04.2016 Heljävirta 100cm 2/40
08.04.2016 Heljävirta 100cm 5/40
17.04.2016 Huvitutti 100cm 3/40
19.04.2016 Huvitutti 100cm 5/40
03.05.2016 Satulinna 100cm 2/30
04.05.2016 Satulinna 100cm 3/30
06.05.2016 Satulinna 100cm 2/30
06.05.2016 Mörkövaara 100cm 3/30
06.05.2016 Mörkövaara 100cm 5/30
07.05.2016 Kuuralehdon hevostila 100cm 5/40
07.05.2016 Satulinna 100cm 4/30
08.05.2016 Kuuralehdon hevostila 100cm 2/40
09.05.2016 Mörkövaara 100cm 4/30
09.05.2016 Satulinna 100cm 4/30
12.05.2016 Kuuralehdon hevostila 100cm 3/40
12.05.2016 Kuuralehdon hevostila 100cm 4/40
14.05.2016 Lamoca 100cm 5/30
15.05.2016 Lamoca 100cm 1/30
16.05.2016 Satulinna 100cm 2/30
16.05.2016 Lamoca 100cm 3/30
16.05.2016 Lamoca 100cm 2/30
19.05.2016 Lamoca 100cm 4/30
19.05.2016 Kuuralehdon hevostila 100cm 4/40
20.05.2016 Kuuralehdon hevostila 100cm 4/40
20.05.2016 Lamoca 100cm 3/30
22.05.2016 Satulinna 100cm 5/30
01.06.2016 Lamoca 100cm 3/30
KRJ - 46 sijoitusta joista 8 voittoaVSR - 3 sijoitusta joista 1 voittoa & tarinakisat
01.12.2015 Mörkövaara he A 2/30
11.12.2015 Turmeltaja he A 5/30
14.12.2015 Turmeltaja he A 4/30
02.03.2016 Huvitutti he A 1/30
09.03.2016 Huvitutti he A 2/30
10.03.2016 Huvitutti he A 4/30
21.03.2016 Mörkövaara he B 7/50
23.03.2016 Mörkövaara he B 2/50
26.03.2016 Mörkövaara he B 6/50
08.04.2016 Kauniston tila he A 7/60
22.04.2016 Heljävirta he A 4/40
22.04.2016 Heljävirta he A 4/40
29.04.2016 Heljävirta he A 2/40
13.05.2016 Hengenvaara he A 7/100
17.05.2016 Kultahuisku 100cm 2/19
22.05.2016 Hengenvaara he A 3/100
26.05.2016 Hengenvaara he A 10/100
11.06.2016 Metsovaara 100cm 3/40
12.06.2016 Metsovaara 100cm 5/40
14.06.2016 Metsovaara 100cm 2/40
16.06.2016 Metsovaara 100cm 2/40
20.06.2016 Metsovaara 100cm 6/40
05.06.2016 Metsovaara he A 1/40
21.06.2016 Monadh Shetlands he A 1/30
22.06.2016 Monadh Shetlands he A 4/30
23.06.2016 Kuuralehdon hevostila he A 1/40
25.06.2016 Kuuralehdon hevostila he A 6/40
29.06.2016 Kuuralehdon hevostila he A 1/40
30.06.2016 Kuuralehdon hevostila he A 6/40
17.07.2016 Oakhill he A 2/30
17.07.2016 Oakhill he A 4/30
20.07.2016 Oakhill he A 4/30
21.07.2016 Oakhill he A 3/30
21.07.2016 Oakhill he A 2/30
23.07.2016 Oakhill he A 4/30
24.07.2016 Hortensia he A 3/40
27.07.2016 Hortensia he A 5/40
29.07.2016 Kuuralehdon hevostila he A 5/40
30.07.2016 Hortensia he A 1/40
01.08.2016 Censored he A 2/40
03.08.2016 Censored he A 4/40
04.08.2016 Censored he A 3/40
07.08.2016 Censored he A 2/40
14.08.2016 Hortensia he A 4/40
15.08.2016 Hortensia he A 4/40
16.08.2016 Hortensia he A 1/40
22.08.2016 Hortensia he A 5/40
23.08.2016 Hortensia he A 5/40
11.09.2016 Ros Cirein he A 4/30
12.09.2016 Ros Cirein he A 3/30
18.09.2016 Ros Cirein he A 1/30
19.09.2016 Ros Cirein he A 3/30
30.06.2016 Fiktio VSR Cup helppo 3/75
31.10.2016 Hortensian Suomenhevoset VSR Cup helppo 2/88
31.01.2017 Hortensian Suomenhevoset VSR Cup helppo 1/70

01.04.2017 Stall Sjöholma he C 1/5 tarinakisat

Valmennukset

26.09.2016 kouluvalmennus, valmensi yaren

"Heippa, sinäkö olet Senssi", lepersin pikkutammalle ja sain selässä istuvan Lissun muljauttelemaan silmiään. Rautias tamma ei kuitenkaan kiinnittänyt minuun mitään sen kummoisempaa huomiota, joten ryhdistäydyin pian suoraksi ja annoin ratsukon jatkaa siitä, mihin he olivat hetki sitten jääneet minun tullessa paikalle. Saatoin huomata, miten tamma vähän hangoitteli vastaan Lissun antaessa sille pohjetta, eikä sitä tuntunut liiemmin kiinnostavan volttienkaan pyöriminen, vaikka ne kuitenkin tekikin kaikesta huolimatta. Aina kun ratsastajan ajatus herpaantui hetkeksi, Senssi käytti tilannetta hyväkseen ja laahusti eteenpäin niin pahoin, että sivustaseuraajana olin ihan varma, että kohta koko ratsukko lentäisi turvalleen.

"Pohje, pohje, pohje, pohje…" rankutin niin pitkään, että oppi menisi vihdoin perille. Lissu ei totisesti ottanut tilannetta kovinkaan vakavasti ja koitti luistaa hommista vain, koska hänen työskentelytoverinsakaan ei nähnyt asian eteen mitään suurta vaivaa. Hienoa, silmieni edessä oli siis kaksi treenattavaa, jotka eivät edes halunneet olla koko tilanteessa. Tai okei, ehkä Lissu halusi, mutta ei sitä kyllä minulle kovin selkeästi näyttänyt. Meillä taisi olla hitusen väärä käsitys siitä, mikä oli iloinen naama ja mitä olivat myönteisiä ja kiittäviä sanoja… Temponmuutokset eivät loogisestikaan alkaneet missään vauhdikkaissa merkeissä, mutta jossain vaiheessa hevosen selässä istuva nainen tajusi, että maksoi tästäkin lystistä. Syvään huokaisten hän alkoi tosissaan hommiin ja sai ensimmäistä kertaa koko valmennuksen aikana Senssiin vauhtia. Nyt jalat nousivat maasta jo reippaammin ja näin jopa vilahduksia aidosta kouluratsusta. Paino sanalla vilahduksia.

Ei lienee kovinkaan suuri yllätys, ettei avo- ja sulkutaivutukset olleet helpoimmasta päästä tälle parivaljakkoyhdistelmälle. Tehtävissä piti keskittyä niin moneen asiaan, että Lissu syyti taas parit kirosanat työskentelyn keskellä ja sai Senssiltä moiseen vain muutamat hännänheilautukset. Kyllä sieltä ihan kauniisti lähti asetukset ja taivutukset, mutta ne eivät todellakaan pysyneet koko liikkeen ajan. Ja jos pysyivät, unohti tamma kantaa itseään koko kehollaan ja tiputti liikkeensä täysin mitäänsanomattomiksi. ”Joo, mitäs jos lopetetaan tältä päivältä…” tuumasin lopulta ja sain niin myöntävän vastauksen kuin kukaan voi koskaan antaa.

12.11.2016 estevalmennus, valmensi Tuulia T.

Saapuessani Susirajaan aurinko alkoi jo pikkuhiljaa laskea, mutta olimme sopineet Susirajan omistajien kanssa että pitäisimme tästäkin huolimatta kilpakentällä pari valmennusta, sillä se oli hyvin valaistu. Saapuessani kentän laidalle saatoin nähdä Susirajan toisen omistajattaren Lissun jo lämmittelevän punarautiaan suomenhevosen kanssa. Päästyäni kentälle asti huikkasin nopean tervehdyksen ja pahoittelin myöhäistä saapumistani ennen kuin aloin pystyttämään tämän kertaisen tunnin esteitä. Onnekseni kentälle oli aiempien kentällä pidettyjen treenien tuloksena jäänyt muutama este, joiden korkeutta hieman alensin, että ne toimisivat lämmittelyesteiksi kaksikolle. Saatuani esteet laskettua oikealle korkeudella kerroin Lissulle haluavani heidän tulevan esteet reippaassa temmossa laukassa. Senssiä ei oikein olisi kiinnostanut työnteko kiinnostanut ja Lissu saikin ajaa ratsuaan melko reippaasti eteenpäin. Alkuun kaksikon hypyt olivat tamman tahmeudesta johtuen mitäänsanomattoman näköisiä, mutta Senssin heräiltyä alkoivat hypytkin näyttää paremmilta. Lissun ja Senssin yhteistyön alkaessa sujumaan annoin Lissulle luvan siirtää rautiaan ratsunsa käyntiin siksi aikaa kun selitin heille tunnin tehtävän. Tänään harjoittelisimme jumppasarjaa joka menisi seuraavasti pysty-yhdeksän metriä-okseri-yhdeksän metriä-pysty. Esteiden väliin sileälle olin lisäksi laittanut maapuomeja kolmen metrin väliin, jotta Senssi joutuisi keskittymään tehtävään eikä sille jäisi aikaa laiskotteluun. Selitettyäni tehtävän ja Lissun nyökättyä ymmärtämisen merkiksi annoin kaksikolle luvan aloittaa. Aluksi kaksikolla oli hieman vaikeuksia ja okserien puomit kolahtelivat, mutta annettuani muutaman vinkin kuinka tehtävän saisi sujumaan paremmin alkoivat kaksikon suoritukset näyttää paremmilta. Muutaman onnistuneen suorituksen jälkeen annoin Lissulle luvan siirtää ratsunsa ravin kautta käyntiin ja tehdä vielä joitakin voltteja ja kiemuroita loppuverryttelyksi ennen kuin komensin kaksikon pysähdyksiin kentän keskelle.

13.11.2016 kouluvalmennus, valmensi Tuulia T.

Valmennusviikonloppumme toisen päivän ensimmäinen valmennettavani oli ensimmäiseltä päivältä tuttu Senssi, mutta tällä kertaa tunnin teemana oli esteiden sijasta kouluratsastus. Tamma vaikutti sangen pirteältä narrin taluttaessa rautiaan ratsunsa kentälle, missä olin jo hetken aikaa odotellut ratsukkoa siemaisten silloin tällöin hyöryävän kuumaa kaakaota kädessäni olevasta mukista. Narrin kiivettyä tammansa selkään se alkoi laahustaa ympäri kenttää kaikkea muuta kuin pirteän näköisesti, joten käskin narria ratsastamaan ratsuaan reippaammin eteen, jotta siihen tulisi enemmän liikettä. Rautiaan suomenhevosen alkaessa liikkua eteenpäin terhakammin pyysin narria siirtymään hetkeksi käyntiin ratsunsa kanssa siksi aikaa kun selittäisin heille tämän kertaisen tunnin teeman. Tänään harjoittelisimme pohkeenväistöjä siten että tekisitte pohkeenväistöä oikealle K-kirjaimesta L-kirjaimeen minkä jälkeen kulkisitte suoraan L-kirjaimesta I-kirjaimeen ja I-kirjaimesta H-kirjaimeen tulisi pohkeenväistöä vasemmalle. Tehtävä tehtäisiin ensin keskikäynnissä minkä jälkeen se toistettaisiin keskiravissa. Käynnissä rautiaalla suomenhevosella ei ilmennyt ongelmia pohkeenväistöjen kanssa, mutta sen askellus suoralla olisi saanut olla tarmokkaampaa ja paremmin eteenpäin vievää mutta huomautettuani asiasta narrille nainen alkoi ratsastaa tammaansa eteenpäin napakammin, jolloin tehtäväkin sujui paremmassa temmossa. Kaksikon suoriuduttua tehtävästä käynnissä mallikkaasti useampaan kertaan annoin heille luvan kävellä hetken vapainohjin uraa pitkin. Kaksikon käveltyä hetken uraa pitkin pyysin narria kokoamaan jälleen ohjat ja siirtämään ratsunsa keskiraviin. Ravissa kaksikko aloitti pohkeenväistöjen teon heti hyvässä temmossa, mutta Senssi olisi voinut väistättää paremmin, mutta neuvottuani narria hieman tämäkin korjaantui ja kaksikko alkoi esitellä pohkeenväistöjä suoraan oppikirjasta. Pian pyysinkin jo narria siirtymään ravailemaan uraa pitkin tehden vielä muutamia voltteja ja kiemuroita loppulämmittelyksi ennen kuin annoin kaksikolle luvan siirtyä loppukäynteihin.

12.02.2016 maastoestevalmennus, valmensi Helka J.

Kentällä köpötteli hyvinkin happaman näköinen raudikko tamma, jälleen kerran Lissu selässään. Kuulemma olivat jo verrytelleet, mutta päädyin pyytämään ratsukkoa käymään kaikki askeleet läpi vielä kertaalleen. Oikeaa tahtia oli vaikea löytää, kun Senssi-tammaa ei olisi liikkuminen voinut yhtään vähempää kiinnostaa. Lissu ei kuitenkaan edes meinannut hermostua, vaan hän ratsasti hevosta tasaisesti ja askel kerrallaan eteenpäin, ja laukan näyttäessä ihan siedettävältä, lähdimme kipittämään kohti maastorataa. Etsin itselleni paikan hyvällä näkyvyydellä ja pyysin ratsukkoa lähtemään hyppäämään paria ensimmäistä estettä. Lissun piti ensin aktivoida hevosensa laukassa uudelleen, mutta ensimmäinen hyppy tukkiesteen yli oli hieman hapuileva ja tamman jättäessä jalkansa nostamatta, meinasi ratsukko kompastua – mahtava alku valmennukselle. Lissu kumminkin nauroi ääneen ja uskalsin itsekin hymyillä. Tukilta kaksikko kääntyi voltille ja hyppäsi sen uudelleen puhtaammin, ja muutaman toiston jälkeen Senssillä ei ollut ongelmia jalkojensa kanssa enää ollenkaan, kun Lissu oli saanut sen tarpeeksi hereille. Muutaman hypyn jälkeen Senssi sai kävellä välikäynnit, vaikka niidenkin aikana Lissulla oli täysi työ pitää heppa hereillä ja kiinnostuneena. Siirsin ratsukon hyppäämään bankettia, joka onnistui jo huomattavasti paremmin, kun Senssillä oli motivaatiota yrittää hypätä itsekin, vaikka Lissu melkein jo hiessä ahersi ratsastuksensa kanssa. Huutelin radan reunalta tsemppejä ratsukolle, kun kaikki rupesi näyttämään erityisen hyvältä – suorastaan hurrasin, kun Lissu ja Senssi suoritti kolme kertaa portaat täydellisesti! Lissun kasvoilla oli voimakas hymy, mutta Senssin ilme ei kertonut suuresta innostuksesta, sen korvat lerpattivat vain laukan tahdissa miten sattui. Pyysin kaksikkoa lopettelemaan, kun kaikilla oli näinkin hyvä mieli, ja käppäilimme kolmistaan takaisin kentälle. Senssi sai meiltä kummaltakin kasan taputuksia!

29.04.2017 estevalmennus, valmensi eepu

Tullessani kentälle narri taisteli Senssin kanssa tosissaan. Tamma liikkui kuin täi tervassa, eikä selkeästikään olisi halunnut nostella koipiaan. Kehotin ratsastajaa saman tien antamaan selkeämmin jalka-apuja ja kiristämään otetta, narri myös omatoimisesti laittoi raipan koskettamaan kaulaa hellästi, jolloin Senssi tajusi että nyt on parempi alkaa liikkumaan kunnolla. Ratsastaja saikin tammaan huomattavasti enemmän liikettä, ja se jaksoi keskittyä helppoihin koulutehtäviin joita pyysin tekemään muutaman ennen hyppyjen aloittamista. narri sai kovalla työllä tammasta esille upeita liikkeitä ja keskittymistä, jonka ansiosta olikin hyvä siirtyä esteiden pariin.

Pystytin pari pystyä linjassa, annoin niiden olla ristikoina ja pyysin ratsukkoa tulemaan niin hidasta tempoa kuin mahdollista. Ensimmäinen kierros näytti tahmealta, se vain laiskotteli eikä liikkunut hidasta tempoa ratsastajan pyynnöstä. Muutama pääty-ympyrä, jolla Senssi kuunteli jo tosissaan auttoi. Tällä kertaa se odotti koko ajan mitä tahtia ratsastaja siltä halusi, parin onnistuneen kierroksen jälkeen kohotin esteitä. Nyt tamma olikin jo innoissaan ja narri sai tehdä pidätteitä jonkin verran. Senssin päästessä kohti estettä, se odotti milloin ratsastaja kehotti sitä hyppäämään, ja suurimmilla osilla kerroista se malttoi esteiden välinkin mennä rauhallista laukkaa. Pystytin vielä kolmen esteen linjan, jossa laukkojen kanssa sai olla tarkkana. Senssi tarkkaili koko ajan mitä tein, ja olikin saman tien valmis kun narri vain kokosi ohjat käteensä. Muutaman onnistuneen kierroksen jälkeen päästin ratsukon tekemään loppuverrettylyt, Senssi oli hiffannut homman nimen täysin ja olikin koko ajan kuunnellut ratsastajaa antaen sen päättää vauhdin.

25.06.2017 kouluvalmennus, valmensi Sani

Irvistin tuskaisena nähdessäni kentällä raahustavan suomenhevosen ratsastaja selässään. Tämän päivän ensimmäisenä oli vuorossa Lissun ja Senssin kouluvalmennus. Kumpikaan heistä ei kuitenkaan näyttänyt kovin innostuneilta saapuessani paikalle. Heillä oli alkuverryttelyt vasta puolessa välissä, mutta meno näytti niin tuskaiselta, että päätin rientää heti apuun. Pyysin ratsukon kahdeksikolle tekemään tempon vaihteluita sekä siirtymisiä. Alkuun emme keskittyneet niinkään tamman muotoon vaan tempoon. Lissu saikin tosissaan tehdä töitä, mutta pikku hiljaa alkoi tamma heräilemään ja liikkumaan paremmin. Teimme väliin muutaman takaosakäännöksen, jotka sujuivat kaikki hyvin. Siitä jatkettiin hetkeksi avotaivutuksilla. Käynnissä ne sujuivat moitteetta, mutta ravissa vauhti alkoi väkisinkin hyytyä. Lissu kuitenkin kunnioitettavasti tuskasteli tamman selässä hikipisaroita valuen. Pienten välikäyntien jälkeen jatkoimme laukan parissa. Pyysin ratsukkoa tekemään alkuun ihan vain muutaman reippaan laukkapätkän kevyessä istunnassa, jotta tamma taas vähän heräilisi. Sitten pyysin heidät taas kahdeksikolle harjoittelemaan laukanvaihtoja käynnin kautta. Muutamat ensimmäiset kerrat olivat aika tahmean näköisiä, mutta tamma piristyi ja vaihtoi todella kivan näköisesti laukat. Loppuun otimme vielä muutaman vastalaukka kaaren. Ensimmäiset kerrat eivät taaskaan sujuneet, vaan Senssi tiputti aina kesken kaiken raville. Kun Lissu jaksoi ahkerasti pitää avut koko kaaren ajan, sujuivat vastalaukat vihdoin. Eivät ne kuitenkaan aivan niin lennokkaita olleet, kuin niiden olisi pitänyt. Annoinkin heille kotiläksyksi harjoitella etenkin vastalaukkoja. Muuten heidän menonsa ei ollut yhtään huonoa, vaikka Senssi olikin aina alkuun hieman tahmea. Kunhan alkuverryttelyt kuitenkin hoidetaan kunnolla ja ratsastaja jaksaa ratsastaa loppuun asti, kuoriutuu tammasta varmasti parempaakin liikettä.

13.07.2017 kouluvalmennus, valmensi Crimis

Torstaina jatkoin Susirajassa valmentamista, tällä kertaa jo aamupäivästä aloittaen. Oli suunnattoman huvittavaa, miten paljon ensimmäinen hevonen oli kuin peilikuva itsestäni hetki sitten: hapannaama, ennen kun olin saanut aamukahvini. Ilmeisesti selässä istuva Lissukin oli vielä aamu-uninen, sillä hapannaamainen suomenhevonen kulki järkyttävän hitaasti. ”Herätys! Vauhtia!” komensin kentän laidalta, ja johan tuli ratsukkoon vauhtia. Kyllä hapannaama – Senssi siis – liikkui, kun sitä siltä pyysi. Alkuverryttelyssä heräteltiin niin ratsastajaa kuin hevostakin, ja sen jälkeen päästiin töihin. Tänään pääpaino oli lisätyissä askellajeissa ja pohkeenväistössä. Unelias ratsastaja ja laiska hevonen oli suorastaan huvittava yhdistelmä. Senssi meni aina sieltä mistä aita oli matalin, joten sain ohjeistaa Lissua ratsastamaan pikkutammaa napakammin. Kun ratsastaja tsemppasi, Senssistä saatiin ihan kelpoja väistöjä ja lisäyksiä irti.

Lue päiväkirjaa