Kuvagalleria

Yön Saastainen Harakka VH13-018-1207

15.01.2014 Harakka raijattiin suomenhevostammojen ylimääräiseen kantakirjatilaisuuteen. Palkinnoksi ratsusuunnalta pamahti odotusten mukaan KTK-III, joten palkaksi Harakka sai kotona porkkanoita ja leipää.
Melko hyvät tyypit, kevyt pitkähkö runko, ylälinja saisi olla vahvempi, supistuneet etusääret.

20.11.2014 SLA:n tilaisuus sai meidät lentämään perseellemme; Harakka oli tilaisuuden paras hevonen. Susirajalaiseen tyyliin kirkkain palkinto jäi pistettä vajaaksi, mutta Harakan ei valitettavasti ole mahdollista korottaa palkintoaan. 104p. ja SLA-I riittää meille kuitenkin paremmin kuin hyvin.
11 + 23 + 25 + 25 + 20 = 104 p. / SLA-I
1. Ok tyypit ja leimat (3p.)
2. Pitkähkö kaula, aavistus alakaulaa (3p.)
3. Ok kevyt runko, hyvät lavat, hyvä säkä, takakorkea ja jyrkkä lautanen (3p.)
4. Takanojoiset etujalat, etusääret supistuneet (2p.)

25.11.2014 järjestetyssä YLA-tilaisuudessa Harakka meni ja häikäisi, jos ei nyt meitä niin ainakin tuomariston. Erityisesti suku sai kehuja, ja pistein 98p.tammamme palkittiin YLA1-palkinnolla. Olemme jumalattoman järkyttyneitä, mutta tyytyväisiä ja ylpeitä.
Aivan mahtavan hyvin kirjoitettu ja kaiken kattava sukuselvitys, selkeästi nähty vaivaa ja panostettu sen luomiseen!

30.11.2014 järjestetty ERJ:n ylimääräinen laatuarvostelutilaisuus oli juhlaa monelle hevoselle, niin myös Harakalle. 98,5 p. kerännyt tamma on nykyisellään ERJ-II -palkittu!

15.12.2014 Harakka osallistui viimeiseen laatuarvostelutilaisuuteensa. KERJ:n tuomaristo selkeästi piti kiukkupyllykästämme yhtä paljon kuin mekin, eikä riemullamme ollut rajaa, kun tulokset luettiin ääneen - 101,5p. ja KERJ-I!

Luonnekuvaus

Harakka on turpa mutrulla elävä kiimahäiriöhevonen, jonka kylkiin ei saa koskea ikinä, jonka mahanalus on jalkoja täynnä ja jolta puuttuu melko lailla kokonaan miellyttämisenhalu. Se ei halua, se ei ole kiinnostunut ja se vähä, mikä jaksaa Harakkaa innostaa harvemmin innostaa sen kanssa tekemisissä olevia ihmisiä. Mikäli tamma olisi ihminen, se olisi teini-ikäinen horoperse - kirjaimellisesti. Harakan asenne on koko ajan "tee vittu ite" ja toisekseen se on miesten perään enemmän kuin laki sallii, sekä inhoaa toisia tammoja mikäli ne ovat sen mielestä minkäänlainen uhka sen viehätysvoimalle. Joskin Harakan viehätysvoimasta voidaan olla montaa mieltä, jotkut ehkä pitävätkin siitä mutta mutta... Tamman kanssa eläminen on tunteiden vuoristorataa ja siihen se tuntuu pyrkivänkin. Mitä enemmän kaaosta hevonen saa aiheutettua, sen iloisempi se tuntuu olevan. Vahingonilo paras ilo, kaikkihan sen tietävät.

Tamman mahanalusta tai takamusta ei saa koskettaa, ei sitten millään. Vaikka Harakka on muuten simppeli hoidettava, kunhan ei anna tamman luimimisen tai ilman näykkimisen säikäyttää itseään, niin mahanalusen ja takamuksen harjaaminen on aina tappelun takana. Myös satulavyön kiristäminen aiheuttaa kipeää vinkunaa sekä ajoittaista jalan polkemista, kun Harakka ei tykkää eikä halua ja ilmoittaa sen hyvin selkeästi. Noin muuten tamma on asiallinen, joskin äksyn oloinen hoidettava, jonka kanssa pärjää kun laittaa hevosen käytävälle kiinni. Eläinlääkärillä ja kengittäjälläkään ei ole koskaan mitään ongelmia Harakan kanssa, ammatti-ihminen osaa jättää suomenhevosen tyhjänpäiväisen äksyilyn huomiotta.
Talutettavana Harakka on ärsyttävä; jos tamma ei sipsuta kuin pikkupiski se koettaa jyrätä, tanssahtelee kuin keväinen varsa tai jumittaa paikoilleen kuin seisomakiimainen lehmä. Harakan saaminen paikasta A paikkaan B vie aina oman aikansa, eikä Harakalle ihan turhaan laiteta ketjua suuhun.
Lastaaminen lähinnä itkettää. Jos Harakka menee koppiin suosiolla, tamma juoksee sinne hillitöntä vauhtia, jos ei, niin.. no, ei. Harakalla on uskomaton kyky jumiutua puoliväliin lastaussiltaa ihastelemaan maisemia, eikä elikko tasan liiku vaikka sitä miten komentaisi, kiskoisi ja tönisi. Harakka menee koppiin kun hän haluaa. Matkustaminen sujuu ääneti ja ongelmitta, jos hevonen on yksin. Kaverin kanssa matkustettaessa Harakka kiljuu kuin viimeistä päivää, joko siksi, että seura on ihan hanurista tai siksi, että seura on tavattoman puoleensavetävää.

Ratsastaessa tammalla on mahanalus jalkoja täynnä, eikä hätäjarrua muistettu asentaa. Harakka on vauhdikas, melko lailla aina liiankin vauhdikas. Se yhdistettynä etupainoiseen, kovasuiseen hevoseen ei ole mikään ideaali yhdistelmä. Tamma harvemmin sinänsä lähtee käsistä, että lähtisi kiihdyttelemään vaan siinä on sisäänrakennettu vakionopeudensäädin, mutta jarruja ei meinaa olla - Harakka ei hidasta painoavuilla, ei ikinä ja harvemmin sitä liikuttaa myöskään pidäte. Sen kanssa saa oikeasti tapella pidätteen läpimenosta ja ainoa varma tapa pysäyttää tamma on ohjata aitaa päin, muuten sen kanssa ollaan aina hevosen hyvän tahdon varassa. Suomenhevosten tapaan kovin etupainoinen ratsu ja jos ratsastaja vain antaa, Harakka nojaa kädelle koko treenin ajan. Sen päätä on oltava koko ajan nostelemassa ja siitä huolimatta tamma on edestä raskassoutuinen elikko. Peräänannon aikaan saaminen ja etuosan keveneminen ovat työn ja tuskan takana. Tästäkään huolimatta Harakka ei koskaan ole kädelle pehmeä tai kevyt, se on luonnostaan aivan liian etupainoinen sellaiseen.
Esteillä Harakka on edelleen vauhdikas ja etupainoinen, mutta pää nousee hieman. Pidätteelle se on edelleenkin melko lailla onnellisen kuuro ja sen kanssa saakin käyttää ihan ronskeja otteita, jotta tamma hidastaisi vauhtiaan. Hyvä hyppytekniikka, joskin selkäänsä Harakka saisi käyttää paremmin. Tamma kuitenkin hyppää melko vaivattomasti 120cm ratoja, kunhan sen etuosaa vain saa nousemaan jonkin verran. Etupainoisen Harakan kanssa on turha unelmoida hyppäävänsä edes metrin rataa puhtaasti.
Maastossa Harakka ei ole juurikaan erilainen kuin kentällä, joskin maastoesteillä se on huomattavasti varovaisempi. Eteenpäinpyrkimystä riittää edelleen, mutta vauhdin säätely on helpompaa - johtui se sitten siitä, että Harakka herkistyy tai siitä, että se osaa itse säätää vauhtiaan.

Kisapaikoilla Harakka on se, joka näkyy ja kuuluu - kauas. Tamma huutaa kuin viimeistä päivää ajattaakseen muut tammat kauemmas ja saadakseen orit vähän lähemmäs, ruunia ei Harakan maailmaan mahdu. Suomenhevostamma steppailee rauhattomana eikä meinaa pysyä narun nokassa, taluttajaparka saa vain roikkua mukana ja huutaa pää punaisena, että tamma pysyisi hetken rauhallisena. Ei muuten pysy.
Verryttelyissä ja radalla tamma on samanlainen etupainoinen jyrä kuin kotonakin, ei mitään eroa. Kaikki kisajännitys ja yleinen paskamaisuus purkautuu jo käsihevosalueella, joten kun pitäisi tehdä töitä Harakka on täysin kykenevä siihen. Mitä nyt esittelee viehkoa takamustaan tai takastensa kenkiä, jos joku ratsukko sattuu liian lähelle tamman hännässä keikkuvasta punaisesta rusetista huolimatta.

Sukutaulu & -selvitys

Jälkeläiset

Harakka on nyt varsansa tehnyt.

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuunottamatta tarinakisoja jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Valmennukset

21.12.2013 maastoestevalmennus, valmensi mori-mori
Minä, joka koskaan en ole ollut niin kovin suomenhevosten ystävä, päädyin Susirajaan valmentamaan Lissua ja suomenhevostamma Harakkaa, tällä kertaa maastoesteillä. Katsoessani karsinassa kiukuttelevaa tammaa ja suureen ääneen kiroavaa naista, aloin totisesti odottaa innolla maastoesteradalle pääsyä.

Lissun verrytellessä Harakkaa kentällä, minä puolestani kävelin edestakaisin maastoesteradan puolella miettin, hypättäisiinkö tänään ennemmin sianselkää vai tukkia. Ratsukon lopulta saapuessa radalle, päätimme ottaa verryttelyhyppyinä ensin pikkutukkia, jonka jälkeen hieman isompaa tukkia.
Olisi selvästi kannattanut olla katsomassa parivaljakon verryttelyjä, sillä heti alussa selvisi, ettei Harakka omista minkään laisia jarruja - jo pelkästä laukan vihjailusta tamman kaasu jumittui pohjaan, ja tämä näkyi heti hypyissä. Hetken aikaa jo pelotti, että pääseekö hevonen tukin yli vai lysähtääkö päälle, niin kaukaa ja harkitsemattomasti hypyt lähtivät.

Siispä paluu kentälle ja parikymmentä minuuttia ihan vain tasaisella pyörittelyä. Muutaman kerran laukkavoltti karkasi lapasesta ja jouduin huomauttamaan Lissua istunnasta, mutta pikkuhiljaa tammasta alkoivat jarrut löytyä.
Palasimme siis maastoesteradalle, ja tällä kertaa hypyt sekä pienelle että hieman suuremmalle tukille onnistuivat oikein hyvin pientä ylinopeutta huomioimatta. Koska aikaa oli kulunut ja sekä Harakka että Lissu alkoivat olla äkäisiä, hikisiä ja väsyneitä, päätimme jättää sianselän toiselle päivälle.

Harakka hyppää hyvin ja puhtaasti, kunhan jättää turhan kaahaamisen pois. Kun vauhti on liikaa, eivät tamman ajatukset yksinkertaisesti pysy samassa tahdissa jalkojen kanssa. Pitkät verryttelyt sekä asioiden jankkaamiset kerrasta toiseen voivat auttaa, vahvempaa kuolainta voi toki myös kokeilla. Lissu yrittää pitää selkänsä suorana vauhdista huolimatta - ratsastajan mäkihyppyasento ei juurikaan Harakkaa hidasta.

22.05.2014 kenttävalmennus, valmensi wishmaster
Lissu oli kuuliaisesti lämmittelemässä Harakkaa kentällä niin kuin oltiin etukäteen sovittu. Tänään olisi tarkoitus testata suomentamman sitkeyttä todenteolla. Ensimmäisenä pistinkin Lissun koulutehtävien pariin: "Nyt ensimmäisenä viet nämä kouluratsastusliikkeet niin hyvin läpi, että sun ei tarvitse enää esteiden välillä ruveta venkslaamaan myöhemmin!" Siirtymät harjoitusravin ja keskiravin välillä onnistuivat näppärästi, vaikkakin Harakka tuntui nojaavan täydellä voimalla kuolaimelle. Käskin Lissun herätellä tamman takapäätä töihin, jotta moottori siirtyisi edestä taakse. Muutaman täyskaarron jälkeen käskin ottaa vielä vastalaukka pätkän. Nämä sujuivat keskiverrosti; ei mitenkään sykähdyttävästi, mutta pahempia moitteitakaan ei voinut antaa. Muistutin Lissua viemään avut kunnolla läpi, jotta myöhemmin ei tulisi hankaluuksia.

Kun Harakka alkoi vetristyä ja suorittaa koulutehtäviä kunnolla, oli aika siirtyä esteradalle, jonka olin rakentanut. Ratsukko sai pitkillä ohjilla kävellessä tutustua rataan ja Lissun tehtävä oli painaa se mieleensä. Molempien hengityksen tasaannuttua käskin keräämään ohjat ja aloittamaan radan suorittamisen. Korkeutta ei ollut kuin vaivaiset 60 senttimetriä, mutta se oli tämän päivän treeniin aivan tarpeeksi. Harakka oli huomattavasti keveämpi edestä verrattuna treenin alkuun, Lissukin skarppasi hienosti ja ensimmäiset pystyt sujuivat ilman ongelmia. Okseri-pysty sarjalla Harakka kuitenkin pääsi painamaan taas kuolaimelle liikaa ja koko sarja tuli ryminällä alas. Käskin jatkamaan tästä huolimatta radan loppuun ja muistutin Lissua taas hakemaan tamman takapään paremmin alle ja töihin. Loppu rata sujui ilman pudotuksia, vaikkakin muutama hyppy oli melkoisen karmaisevia tekniikaltaan. Kassasin okseri-pysty sarjan ja pyysin ratsukkoa tulemaan sen vielä kertaalleen. Tällä kertaa puomit pysyivät ilmassa.

Esteradan jälkeen kävelimme yhtä matkaa maastoesteradalle. Pyysin Lissua kävelyttämään Harakkaa sillä välin, kun itse kävin tarkastamassa kaikkien esteiden olevan kunnossa. Takaisin palatessani Harakka oli erittäin jännittyneen näköinen ja käskin Lissua tekemään muutaman raviharjoitteen ennen radalle lähtemistä. Kun tamma oli hieman rauhoittunut, annoin luvan lähteä radalle. Harakka ampaisi hurjaa kyytiä eteenpäin ja ensimmäiset tukkiesteet sujuivatkin erittäin hyvin. Seuraava tynnyrieste aiheutti Harakassa kuitenkin jotain omituisia tuntemuksia ja se kieltäytyi niin, että Lissu mäiskähti suoraan esteen päälle ja hevonen päästeli menemään pierupukkilaukkaa eteenpäin. Tarkastettuani, että Lissu oli kunnossa, kalastelimme Harakan käsiimme ja päästiinkin suoraan jatkamaan töitä. Toisella yrittämällä tynnyri sujui hyvin ja ylös- ja alashypyt onnistuivat myös erittäin mallikkaasti. Radan jälkeen kerroin Lissulle mietteeni heidän yhteisestä työskentelystä kävellessämme takaisin tallille päin. Tämä ratsukko tulisi varmasti pärjäämään pitkällekin, kunhan muistaa heti alkutunnista herätellä tamman takapään käyntiin.

08.06.2014 estevalmennus, valmensi Susanna
Päivän kolmantena ja viimeisenä valmennettavana oli myös päivän vauhdikkain tapaus: Harakka. Huilattuaan narrin ja Loihdun valmennuksen ajan Lissu sai taas kavuta satulaan ja aloittaa alkuverryttelyn rakentaessani itse esterataa. Olin kuullut etukäteen, että Harakka pääsisi myös huomenna estevalmennukseen, jolloin oli ilmeisesti tarkoitus harjoitella sekä erikoisesteitä että korkeampia ratoja. Niinpä tämän päivän esteet pidettiin hieman matalampina, vajaan metrin korkuisina ja ajatuksena oli kiinnittää huomiota hyppäämisen lisäksi jarrujen etsimiseen: Harakka kun oli kuulemma hyvin vauhdikas ja hätäjarrukin uupui. Lissu ja Harakka saivat aluksi hypätä matalaa ristikkoa ja pystyä saadakseen vähän tuntumaa hyppäämiseen. Vaikka esteet olivat matalia ja Harakalle helppoja - tai ehkä juuri siksi - tamma otti niistä selvästi kierroksia ja vauhti kiihtyi jokaisella esteellä entisestään. Niinpä ratsukko sai ottaa kierroksen käyntiä selostaessani tehtävää. Toisella pitkällä sivulla oli innari ja toisella pysty ja okseri, joiden väliin oli tarkoitus mahduttaa kuusi laukka-askelta - ei yhtään enempää eikä vähempää. Lisäksi olin pystyttänyt keskihalkaisijalle kolme ristikkoa, joiden välit tuli selvittää kolmella laukka-askelella. Ratsukko hyppäsi ensin jokaisen esteen yksitellen, jotta ne tulisivat tutuksi. Harakan alkaessa jälleen hosua ja lisätä vauhtia kehotin Lissua ottamaan käyntiin jokaisen hypyn välillä. Selvä hidastaminen tekikin tehtävänsä ja rauhoitti tammaa, vaikka vauhti silti yltyi jokaisella esteellä. Itse hyppääminen ja esteistä suoriutuminen ei kuitenkaan tuottanut ratsukolle mitään vaikeuksia, eikä lähestymisissäkään ollut muuta huomauttamista kuin liian kova vauhti. Niinpä ilmoitin Lissulle, että käytämme loppuajan sen kaivatun hätäjarrun opettamiseen Harakalle. Aina, kun Harakka alkoi esteradalla kaahottaa, Lissun tuli vetää toisesta ohjasta ja ohjata tamma niin pienelle ympyrälle, että sen oli pakko hidastaa ja lopulta pysähtyä, jos ratsastaja niin halusi. Harjoittelimme tätä ensin yksittäisiä esteitä hypäten. Lissu vaikutti ensin epäilevältä, mahtaisiko Harakkaan saada jarruja alkuunkaan. Kun hän toisti tehtävää neuvojeni mukaisesti ensin yksittäisillä esteillä ja lopulta hyppäämällä ne kaikki ratana, hän ei voinut lopulta kuin myöntää hämmästyneenä, että temppu tosiaan toimi: Harakka oli useamman toiston jälkeen alkanut toimia juuri niin kuin piti. Edelleen vauhti kiihtyi esteillä, mutta nyt ratsastajalla oli sentään keino, jolla saada vauhtia tarvittaessa pois. Niinpä lopetimme valmennuksen, kun tämä tavoite oli saavutettu. Näillä eväillä olisi hyvä jatkaa huomenna harjoituksia.

09.06.2014 estevalmennus, valmensi Jenna
Keppanan jälkeen kentälle tuli Lissu Harakan kanssa. Musta suomenhevonen näytti varsin hapanta naamaa, mutta Lissu pääsi näppärästi tamman selkään. Lissu ei välittäny tamman temppuilusta vaan aloitti alkuverryttelyn samalla kun kokosin kentälle pari estettä, joita treenattaisiin tänään. Verryttely sujui hyvin ja Keppanaan verrattuna meno oli suorastaan taiteellista, vaikka vauhtia tässäkin ratsukossa oli enemmän kuin tarpeeksi. Lämmittelyssä oli hypättävänä ristikko sekä pysty. Tamma hyppäsi ne ongelmitta, joten neuvoin Lissulle suunnittelemani radan, jossa oli pystyjen lisäksi muuri sekä aaltolankuista tehty pysty. Lissu oli saanut tammaa kokoajan paremmin takaosansa päälle, joten en uskonut melkein metrisen radan tuottavan ongelmia. Hypyt sujuivat ratsukolta vaivattomasti mutta esteiden välillä tamma kaahotti kuin päätön kana ja sen vuoksi tuli muutama läheltä piti tilanne, kun kaviot kolahtelivat puomeihin. Parin toiston jälkeen olin huomaavinani, että Harakka kuunteli Lissua hieman paremmin mutta esteiden korotuksen jälkeen sekin aavistus katosi. Reilussa metrissä olevat esteet saivat tamman taas ryntäilemään ja Lissu sai todella tehdä töitä pitääkseen tamman edes miten kuten hallinnassa. Tunnin lopuksi otettiin pari yksittäistä hyppyä muurilla sekä aaltoesteellä. Yksittäisillä esteillä tamma oli hieman rauhallisempi kuin radalla, muttei Lissu silti helpolla päässyt.

11.08.2014 estevalmennus, valmensi Elsie
Ratsastaja oli jo lämmittelemässä Harakkaa kun saavuin maneesiin. Sateisena päivänäkään tamma ei kuulemma halunnut kuunnella ratsastajaa, joten tämä lupaisi erittäin hyvää tulevalle valmennukselle. Tänään harjoittelisimme pientä jumppasarjaa, jonka tarkoituksena olisi pitää sama vauhti koko sarjan ajan. Rakensin noin 50 sentin esteet joiden ensimmäisen kolmen väliin tulisi yksi laukka-askel ja sarjojen väliin tulisi voltti ravissa ja seuraavat kolme estettä olisi myös 50 senttiä korkeat ja välille tulisi yksi laukka-askel. Ratsastajan kaartaessa ensimmäiselle sarjalle Harakka tuli suht hyvin, mutta viimeinen väli jäi turhan ahtaaksi. Laukkavoltilla Harakka innostui liikaa ja kaahasi suoraan sanottuna seuraavalle sarjalle. Puomit lensivätkin hyvään tahtiin, ja sanoin ratsastajalle, ettei tulisi uudestaan, ennen kuin olisi rauhoittanut Harakan. Muutamankymmenen voltin ja parin sadan pohkeenväistön jälkeen tamma oli sen verran rauhoittunut, että ratsukko sai tulla uudelleen. Nyt sarja meni paljon paremmin, mutta ratsastaja teki oikean päätöksen kun teki vielä yhden voltin sarjojen väliin. Menimme tehtävän muutaman kierroksen molempiin suuntiin, jonka jälkeen oli parempi lopettaa. Harakka täytyy todellakin rauhoittaa ennen estettä avuilla. Sanoin ratsastajalle, että heidän kannattaisi tamman kanssa jatkaa tehtävää itsenäisesti.

13.08.2014 kouluvalmennus, valmensi yaren
Oli taas varsin hyvä kysymys, mistä tällainen ämmäpahainen oli löytänyt tiensä Susirajaan. Tai no, susirajalaiset tuntien he olivat löytäneet tämän tamman ja kiikuttaneet sen oitis varjeluksiinsa. Pakko myöntää, että kyllä minä näin suomenhevoshulluna tykästyin kovasti Harakkaan, mutta sitähän en taas suostunut myöntämään sitten ollenkaan Lissulle, joka oli tällä kertaa kapuamassa holhokkinsa selkään. Tamma oli kirjaimellisesti yksi harakka, se kiljahteli ikävänpuoleisesti ratsastajan vasta noustessa sen selkään ja tepasteli eteen ja taakse, oikealle ja vasemmalle. Katselin epätoivoista selkään nousemista ja kun Lissu vihdoin oli edes jollakin tavoin oikeassa paikassa, oli Harakka jo hölkkäämässä kenttää ympäri. Minulla oli tälläkin kertaa naurussa pidättelemistä, mutta onneksi Lissun keskittyminen meni nyt kokonaan tuohon mustaan paholaiseen, eikä hän ennättänyt edes vilkaisemaan minua. Lisättyjä askellajeja tuskin oli tarpeen käydä harjoittelemaan, mutta pidätteisiin panottunut valmennus tuskin olisi pahitteeksi tässä tapauksessa. Päätinkin ohjeistaa Lissua alkuverryttelyiden osalta jo sen verran, että hän keskittyisi erityisen paljon peruutuksiin, pysähdyksiin ja voltteihin. Nainen nyökkäsi tietäen täysin, mistä puhuin ja alkoikin työstämään Harakan kanssa oikein tosissaan oikean tahdin löytämistä. Se näytti yllättävän vaikealta, mutta Lissu teki hiki hatussa tai pikemminkin kypärässä töitä, joten tulostakin alkoi näkymään melko nopeastikin. Vaikka aikaa kuluikin alkuun valtava määrä, tärkeintä oli saada edes perushommat toimimaan. Kun uskoin ratsukon olevan tarpeeksi valmis varsinaisiin tehtäviin, annoin Lissulle suoraan tehtäväksi tehdä Harakan kanssa avo- ja sulkutaivutuksia. Totta kai meinasi taivutukset meinasivat muuntua suoraksi linjaksi, mutta minun rynnätessäni apuun, ei Harakallakaan alkanut olla enää muuta vaihtoehtoa kuin taipua meidän kahden v-mäisen ämmän tahtoon. Minä seisoin tukkimassa sen tietä ja painoin tarvittaessa niin sanottua lisäpohjetta kädelläni Lissun apuna, mutta totta kai Harakka-neidin piti ottaa kylkien koskemisesta nokkiinsa ja hypähteli sivulle turhankin vauhdikasta tahtia. Jossain vaiheessa yhteissävel alkoi kuitenkin löytymään, mutta valmennus alkoi olla ajaltaan siinä vaiheessa jo niin loppusuoralla, että päätin antaa lopulta Lissulle ohjeeksi ottaa vain muutamat vastalaukat ja siirtyä jo loppuverkkojen pariin. Ehkäpä ensi kerralla Harakkakin osaisi käyttäytyä valmennuksessa hieman fiksummin, ainakin niin toivoin!

25.08.2014 estevalmennus, valmensi Tea
Kaunis tamma seisoi keskellä kenttää odottaen ohjeita. Lissu huikkasi tervehdyksen Harakaksi kutsutun tamman selästä samalla, kun istahdin aidan ulkopuolelle katselemaan parin yhteistyötä. Olin hämmästynyt, kun näin upean tamman kulkevan kuin pikajuna etupainoisena kuuntelematta yhtäkään ohjeista. Lissu sai juuri ja juuri käännettyä tamman voltille vaikkei asetuksesta ollut tietoakaan. Jarru oli täysin hukassa ja ei siitä oikeastaan tullut mitään.
Pystytin kahden esteen sarjan kentän pitkälle sivulle ja pistin valmiiksi tolppien väleihin puomit, vaikkakin vain maahan.
Käskin välittömästi tekemään puolipidätteitä tai pysäyttämään, kun siltä vaikutti. Pyysin myös nostamaan käsiä aina, kun Harakka muuttui liian etupainoiseksi, jotta sen pään saisi ylös. Tämän seurauksena takapäätäkin saataisiin paremmin alle. Työskentely käynnissäkin oli erittäin vaivalloista ja raskaan näköistä, vaikka hyviäkin pätkiä tuli.
Käskin pysäyttämään tamman aina, kun tuntui liialta kaahailulta ja peruuttamaan askeleen. Tämä sen vuoksi, jotta paino saataisiin taakse ennen liikkeelle lähtöä. Kävelin tamman lähellä, jotta voisin tarpeen tullen auttaa Lissua tehtävässä. Kyllä me saimme hyviä pysähdyksiä ja peruutuksia tulemaan, vaikka muutaman askeleen jälkeen Harakka aina lysähti etupainoiseksi ja jatkoi samalla mallilla kuten aina. Muutamalla viimeisellä kerralla meno kuitenkin muuttui täysin - tamma oikeasti pysyi kohtalaisen hyvässä tasapainossa parhaimmillaan kierroksen! Olimme erittäin tyytyväisiä Lissun kanssa tähän tulokseen, joten Harakka oli pienen taukonsa ansainnut.
Tauon jälkeen nostin esteet 40cm korkeuteen. Esteiden väliin mahtuisi suurin piirtein neljä laukka-askelta, jos tehtävä tultaisiin Harakan normaalissa tahdissa. Ratsukko nosti ravin toisessa päädyssä. Tehtävänannoksi kerroin tulla ensimmäisen esteen hyvin keskelle ja mahdollisimman nopeasti ennen toista estettä pysäyttää ja korjata paino taakse. Tämän jälkeen nostettaisiin ravi tai laukka fiiliksestä riippuen.
Harakka lähestyi esteitä kuin höyryveturi - matalin, vauhdikkain askelin erittäin etupainoisena. Tamma ylitti helposti ensimmäisen esteen Lissun selkeiden ohjeiden myötä. Pysähtymisestä ei kuitenkaan tullut mitään ja Harakan etujalat olivat jo toisella puolella ennen kuin vauhti saatiin laantumaan. Ohjeistin kuitenkin jatkamaan tehtävää kuten pyysin, eli siirtämällä painon taakse. Tamma kuitenkin itse teki päätöksen pysähtyä myöhään ja saa kärsiä seuraukset siitä, että puomi saattaa kannakkeilta tippua jaloille. Kuten oletin punavalkea puomi kolahti maahan osuen tamman vasempaan takajalkaan. Kuitenkin Harakka otti opikseen ja pysähtyi seuraavalla kerralla aiemmin. Saimme lopulta tamman tulemaan kohtalaisen hyvässä tasapainossa ilman erityistä kaahotusta ja olimme sen vuoksi erittäin tyytyväisiä. Nostimme esteet 80cm kohdalle ja vaihdoimme suuntaa. Toiseen suuntaan teimme saman harjoituksen, mutta peruutuksen kera. Pari aloitti ravissa ja este ylittyi mukavan helposti. Pysäytys tuli Harakalta, yllättävää kyllä, kuin automaattisesti. Kuitenkin peruuttaessa tamma veti päänsä ihme kiemuroille, vaikka Lissun ohjeissa ei mitään vikaa ollut. Peruutettua saatiin kaksi askelta, joka oli ihan hyvin ensimmäiseksi kerraksi. Laukka nousi peruutuksen jälkeen nätisti pienillä avuilla joka oli hyvä, vaikka etupainoisuus tuli esiin heti esteen jälkeen.
Kolmen kerran jälkeen takapainoisuus saatiin pidettyä koko tehtävän ajan joten päätimme, että olisi hyvä aika loppuverryttelyille. Kaikki vaikuttivat erittäin tyytyväisiltä, vaikka hieltä ei voitu välttyä. Työ tuotti tulosta yllättävän hyvin ja uskon, että etupainoisuus saadaan vielä kitkettyä Harakasta edes osittain.

27.08.2014 kouluvalmennus, valmensi Grille
Tarkoitus olisi treenata tänään Harakan kanssa laukanvaihtoja käynnin kautta kolmikaarisella kiemurauralla. Tamma oli kuitenkin ensiksi eri mieltä asiasta, alkuverryttelyssä se puksutti tasaisen kovaa vauhtia eteenpäin kiinnittämättä ratsastajaansa mitään huomiota. Harakka tuntui varsin tyytyväiseltä itseensä, kun se pääsi luistamaan hommista. Otimme kuitenkin napakat otteet käyttöön jotta tamma heräisi haavemaailmastaan työntekoon. Aluksi se vastusteli ja jopa hieman protestoi pienillä pukeilla, mutta pikku hiljaa kiemuroita ja ympyröitä topakasti ratsastaessa se alkoi myöntyä tappioonsa. Meno näytti ajoittain hyvältä, ratsastajassa ei ollut moittimista, ja alkoi se Harakkakin muistuttamaan kouluratsua. Otimme ravista muutamat pysähdykset ja liikkeellelähdöt, Harakka teki ne erittäin vastahakoisesti ja vetelästi, mutta liikkeellelähdot olivat jo astetta säpäkämmät.

Laukkaa alettiin työstämään ensin ajamalla Harakkaa kunnolla eteen ja sitten kokoamalla askelta hiljalleen pyöreämmäksi. Kun homma toimi, aloitettiin tulemaan kolmikaarista kiemurauraa, vaihtaen laukka käynnin kautta aina keskihalkaisijaa ylittäessä. Ensimmäinen kiemura meni vähän miten sattuu, toinen jatkoi samaa rataa, mutta kolmannella Harakka alkoi ymmärtämään tehtävän ideaa. Myös vaihdot saatiin sujumaan ripeästi, eikä suunnanvaihdoskaan aiheuttanut hankaluuksia. Loppuverryttelyksi Harakka pyrittiin saamaan rennoksi ja pidentämään askeltaan.

08.09.2014 estevalmennus, valmensi Miivi
Harakka ja ratsastaja saapuivat kentälle hieman myöhässä, mutta en antanut sen haitata minua, olinpahan saanut koottua radan valmiiksi. Tosin näin alkuun rata oli maapuomeina, mutta sitä nostettaisiin vähitellen aina 120cm asti. Kun ratsukko oli verrytellyt, oli aika kokeilla rataa ravissa. He ravailivat radan läpi pari kertaa, jonka jälkeen nostin radan 50cm korkeaksi. Siinä korkeudessa otettiin alkuun yksittäinen este kokeiluksi, mutta pian ratsukko laukkasi täyttä häkää radalla. Kuin huomaamatta rata oli noussut metriseksi. Siinä korkeudessa tuli ensimmäinen pudotus, joten pyysin ratsastajaa muistamaan antaa tarpeeksi ohjaa esteen päällä. En nostanut estettä pudotuksen vuoksi suoraan maksimikorkeuteen, vaan otin väliin 110cm radan. Se sujui pudotuksitta, samoin 120cm. Kiinnitin näin isoilla korkeuksilla huomiota Harakan selän työskentelyyn, jota en ollut pienemmillä esteillä huomioinut. En ollut tyytyväinen siihen, ja otimme vielä loppuun pari harjoitusta, joihin tarvittiin hyvää selän käyttöä. Niiden jälkeen olikin jo palautteen aika, ja ratsukko sai verrytellä antaessani palautetta. Sen jälkeen Harakka ja ratsastaja lähtivät kävelemään metsään ja minä kohti autoa.

15.09.2014 estevalmennus, valmensi yaren
Vihdoin ja viimein sain suunnatuksi autoni taas kohti susirajalaisten päätukikohtaa ja kirosin jo mielessäni, että sekä narri että Lissu varmasti nirhaisivat minut, kun olin jättänyt heidät pulaan valmentamisen osalta. Olin ollut vain niin kiireinen, etten ollut päässyt tulemaan, vaikka olisin jo aikaisemmin halunnutkin ja aina olin joutunut siirtämään ajankohtaa tuonnemmaksi. Narri olikin jo ratsastamassa kentällä mustalla Harakka-tammalla ja vielä kauempaa minun oli vaikea arvioida, minkälainen tervetuloa-toivotus minua odottaisi. Ainakin toistaiseksi narri oli niin keskittynyt kovasuisen ratsunsa jatkuvaan jarruttamiseen, ettei todennäköisesti ollut edes vielä huomannut minua. Päästyäni aivan kentän tuntumaan, tutusta päästä lähti katse minun suunnalleni ja siinä vaiheessa tiesin, ettei tämä nainen vain pystynyt olemaan yksinkertaisesti näreissään minulle. Kovasti se kyllä yritti, kulmat kurtussa ja suu mutrulla, mutta tunsin tuon ilmeen, eikä se ollut lähelläkään sitä narria, joka kirosi alimpaan helvettiin jonkun hevosistaan. Tervehdin häntä reippaasti ja sain vastaukseksi toistaiseksi vain pelkkää mutinaa. Ehkäpä tilanne olisi toinen hetken päästä, kun pääsisin hieman piiskaamaan näitä kahta rankan treenin merkeissä.

"Ei helvetti, tätäkö minä olen odottanut!" narri kiljui rankalla jumppasarjalla ja taisteli kaikella tahdonvoimalla ja fyysiselläkin Harakan tuhatta ja sataa kipittäviä kinttuja vastaan. Tamman suusta lensi vaahtoa ja se näytti siltä, ettei suupielissä ollut minkäänmoista tuntoa ja kovasti minä yritinkin hieman toppuutella ratsastajan ronskia pidätettä. Narri hellitti hetkellisesti, mutta siinä vaiheessa Harakka painoi vain kaasua ja ampui esteiden yli yksinkertaisesti välittämättä siitä, miten puomit lentelivät ties minnekin. Se oli onneksi vasta ensimmäinen yritys ja meninkin pikaisesti korjaamaan esteet takaisin hyppykuntoon ja käskin narri ottamaan pari laukkakiekkoa kaviouraa pitkin enimpien höyryjen vähentämiseksi. Seuraavalla yrittämällä sujuikin jo paremmin narrin antaessa enemmän Harakalle tilaa puolipidätteiden avulla, mutta ollessa kuitenkin koko ajan tuntumassa suuhun. Tällä kerralla Harakka keskittyi hiukan paremmin ja koska esteiden välit olivat tuskallisen lyhyet, oli hevosen pakko hiljentää vauhtiaan ja nostettava niitä kinttujaan ihan kunnolla. Tätä me hieroimme koko halvatun tunnin ajan ja uskokaa tai älkää, kyllä se viimeisellä kerralla oli jo sen verran hyvä, että siihen raaskikin jo lopetella.

29.09.2014 estevalmennus, valmensi alhippa
Saapuessani valmentamaan ratsukko oli verryttelemässä, kuten olin pyytänytkin. Sen sijaan en ollut aivan varma mitä mieltä oli siitä millaiselta meno näytti. Ratsuna oleva Harakka näytti olevan pelkkää jalkaa joka suuntaan. Ravissakin tamma eteni nopeammin kuin moni muu viimeaikoina valmentamani ratsukko. Varsinaisesti ratsastaja ei nyt aivan hukassa näyttänyt olevan, mutta pyysin samantein ratsastajaa keskittymään enemmän hidastavaan istuntaan ja keventämään hitaammin, sekä houkutella puolipidättein tamman samaan tahtiin ratsastajan kanssa. Tovin kuluttua tämä alkoikin tuottamaan tulosta. Kun ratsu ohi halutussa temmossa ja olin saanut rakenettua kentälle muutamia esteitä, pääsimme aloittamaan varsinaisen valmennuksen.

Tänään ajattelin, ratsukon menohalut nähtyäni, keskittyä yksittäisten erilaisten esteiden hyppäämiseen. Siksi olinkin rakentanut summamutikassa kentälle okserin, trippelin, pari pystyestettä sekä muurin. Aloitimme hypyt ihan vain parilla pystyesteellä, joita hypättiin ovaalin muotoisella kaarella. Pyysin ratsastajaa jälleen keskittymään hidastavaan istuntaan sekä puolipidätteisiin, jotta tamma saataisiin esteelle hallitusti. Pikkuhiljaa Harakka alkoi paremmin kuuntelemaan ratsastajaa ja asettumaan paremmin avuille. Tämän jälkeen pystyimme siirtymään muille esteille. Ensin okserin kanssa työstämistä, jälleen ratsu tuoden esteelle mahdollimman rauhassa. Pari ensimmäistä kertaa hyppy lähti niin laakana, että takapuoli tuli alas. Tämän jälkeen tamma korjasi itse hyppyään ja nosti jalkojaan huomattavasti paremmin ylös, jotta este ylittyi. Selkeästi Harakka oli hieman tämä meidän valitsemaamme tempoa vastaan ja pyrki protestoimaan. Kun okseri päästiin ylittymään siististi, siirryimme trippelille. Ensimmäisellä yrittämällä tamma yllättäen kieltäytyi. Seuraavalle yrittämälle annoin ohjeeksi päästää tammaa hieman reippaammin etenemään esteelle ja trippeli ylittyi. Selkeästi tämän esteen kanssa Harakalla saa olla hieman enemmän vauhtia, jotta Harakan itsevarmuus hyppyyn ei kärsi. Muuri ei tarvinnut kuin kertahypyn, jonka jälkeen pyysin ratsukkoa hyppäämään yksittäiset esteet yhdistettynä pieneksi radaksi: pysty, okseri, pysty, trippeli ja muuri. Jälleen tempoon tuli kiinnittää huomiota, eli riittävän rauhallinen lähestyminen, paitsi trippelille sai hieman päästää enemmän etenemään. Kerta kierroksella hypyt sujuivat niin mallikkaasti, että ratsukko sai lopettaa hyppäämisen tähän.

Loppujäähdyttelyt ratsukko sai tehdä itsenäisesti kevyessä ravissa. Samalla annoin palautetta ratsukolle. Selkeästi yhteistyö on päässyt vauhtiin, vaikka työskentely ei ole täysin ongelmatonta. Tulevaisuudessakin ratsastajan on Harakan kanssa hyvä muistaa istunnan merkitys hidastavana apuna, sillä Harakka selkeästi tuppaa olemaan liian kiireinen etenemään. Kädet sen sijaan ovat sopivan hellät ja ratsastaja myötää hypyissä erittäin hyvin. Sileällä työskenneltäessä kannattaa muistaa otta mukaan puomit, joiden avulla voi vielä parantaa tamman hallintaa harjoittelemalla laukan lyhentämistä ja pidentämistä.

Päiväkirja

Päiväkirjaan

Hoito-ohjeet

Päiväjärjestys
maanantai: esteitä
tiistai: verryttely sileä/maasto
keskiviikko: koulua
torstai: maastoesteitä
perjantai: maastoon
lauantai: pikkuesteitä (max 70cm)
sunnuntai: kevyt palautus-/verryttelytreeni

Hoito- ja loimitusohjeet
Fleeceloimi jos hikinen tai pesty.
Taluttaessa ketju suuhun.

Varusteet
Ratsastaessa estesatula, meksikolaiset suitset pelhamkuolaimella, rintaremmimartingaali, jännesuojat joka jalkaan ja hypätessä panssarivyö.