Kanervasavu VH17-018-0356
| Nimi | Kanervasavu "Kanerva" | Kasvattaja | Alma ja Aimo Kapinahenki, Suomi |
| Rotu, sukupuoli | suomenpienhevonen, tamma | Omistaja | Susiraja (VRL-06046 ja VRL-12701) |
| Säkäkorkeus, väri | 136cm, punaruunikko | Meriitit | Ch, KTK-II, SLA-I*, KERJ-I |
| Syntynyt, ikääntyminen | s. 18.12.2016, 24v satunnainen (4v 15.01.2017) |
Painotuslaji, koulutustaso | kenttäratsastus he A / 100cm / 100cm / helppo |
04.05.2017 Kanervaisellemme myönnettiin Championin arvonimi näyttelymenestyksensä johdosta.
20.05.2017 Suloinen pikkuisemme kantakirjattiin P-suunnalle. Pisteitä tuomarit antoivat 75 mikä tarkoitti KTK-II -palkintoa!
25.08.2018 pikkuferrarimme palkittiin KERJ-I -palkinnolla!
20.05.2018 Kanerva sai viimeisen sulan hattuunsa - ja millaisen! Tamma palkittiin 110 pisteen SLA-I* -palkinnolla!
© Fiktio
Luonnekuvaus
Meidän "nyt emme osta uusia hevosia ennen kuin tallissa on hieman enemmän tilaa"-ostolakkomme sujui varsin hyvin, kunnes Takapajulan Torvi, paikallislehtemme kolahti postilaatikkoon. Siellä, myytäviä-palstalla, traktoreiden, mopojen, valjaiden ja länkien seassa huomiomme kiinnitti pieni (kuvallinen!) ilmoitus suomenpienhevostammasta. Olisi ihana sanoa, että pohdimme ja harkitsimme asiaa tarkkaan, mutta kun asia ei oikeastaan ole niin... Sen sijaan otimme puhelimen käteen, soitimme ilmoituksen numeroon ja seuraavaksi vaihdoimmekin sähköpostia ahkerasti kuvien ja videoiden, sekä suvun ja tamman luonteen suhteen. Kanerva oli myynnissä sen ilmiselvän kilparatsun luonnon vuoksi, se ei sopinut ensimmäiseksi nuoreksi hevoseksi perheen teinille ja lisäksi Kapinahenget halusivat, että tamma pääsisi oikeasti näyttämään kisaradoille kaiken kapasiteettinsa, ei vain puolta siitä. Käytyämme kaksi kertaa koeratsastamassa Kanervaa ja sen saatua eläinlääkäriltä puhtaat paperit lastasimme tamman rekkaan ja ajoimme tyytyväisin mielin kotiin.
Ei uusia hevosia? Ei tietenkään, Kanerva on vain puoli hevosta..!
Kanervasta huomaa, että se tuli voittamaan ei anna minkään seisoo tiellä. Lainaus sopii tammaan paremmin kuin hyvin - se on kilparatsu henkeen ja vereen. Tiedämme jo nyt, että kun Kanervan kunto ei anna enää myöten kisata, se laitetaan pois, sillä jo pieni saikuttelu saa tamman mököttämään. Kun Kanerva saa treenata tosissaan ja pääsee säännöllisesti kilpailuihin, se pysyy erittäin tyytyväisenä elämäänsä. Tamma ei ole ehkä se seurallisin tai kultaisin hevonen, jonka laitamme aina hoitohevostapahtumiin, mutta se on ehdottomasti yksi järkevimmistä, helpoimmista ja fiksuimmista hevosistamme. Se käyttäytyy tilanteessa kuin tilanteessa ehdottoman asiallisesti, mikä lisäksi se oppii uusia asioita ylettömän nopeasti.
Mikään hoitoponi Kanerva ei ole. Se ei osoita mieltään huonolla käytöksellä, mutta ne ovat ne pienet asiat. Jos tammaa halailee, pusuttelee ja hoitelee liikaa, se ei enää tule tarhan portille vastaan, kävelee jopa pois. Ei se koskaan rallita hippulat vinkuen, mutta se kävelee pahimmillaan puoli tuntia rauhallisesti aina pois, kun tulet päitsien kanssa sen luo. Ei nosta kavioita, kääntää karsinassa takapuolta kohti vailla aikomustakaan potkia, mutta näyttäen hännänjuurta. Kun Kanervan hoitaa reippaasti, se on tyytyväinen - saa sitä vähän halata ja pussatakin, mutta vain vähän. Kun tammaa ei lussumussuta liikoja, se on maailman asiallisin käsiteltävä. Kaikki käy, klippauksesta madotukseen, pesemisestä rokotuksiin, kengityksestä lämmön mittailuun. Ei ole tilannetta, jossa Kanerva käyttäytyisi huonosti tai lakkaisi toimimasta.
Ihmisen vierellä kävellään, pysähdytään ja käännytään, miten ihminen tahtoo. Piste. Kanerva toimii kuin tauti, vaikka esimerkiksi liika kuhnailu tai kaverin kanssa lörpöttelemään jääminen voivat kirvoittaa siitä pientä etujalan ojentelua. Tamma ei kuovi, mutta osoittaa etusellaan, että juhuu, mentäisiinkö jo. Lastaaminen on maailman helpoin homma, ihme kun Kanerva ei juokse rekkaan, laita itse itseään kiinni ja sulje väliseinää. Matkustus sujuu yksin, kaverin kanssa, väärin päin, oikein päin, ruoalla ja ilman.
Herkkä, reaktiivinen, nopea, tarkka, yhteistyöhaluinen... Ota kilpakäyttöön jalostettu puoliverinen, nappaa säkäkorkeudesta puolet pois ja tee siitä kylmäverinen. Näin oletamme Kanervalle käyneen. Myynti-ilmoituksen sanoin, keskivertoa parempi suomenhevosratsu, ei aloittelijoille, ei ensihevoseksi, ei harrastekäyttöön, ei ratsastuskouluun. Tamma on motivoitunut tekemään myös kotitreeneissä vain ehdotonta parastaan ja vaatii samaa ratsastajaltaan - palkinnoksi saat allesi hevosen, joka toteuttaa kaikki pyyntösi. Kun ratsastaja on reilu ja osaava, tamma ei koskaan vastustele apuja vaan tuntuu joka askeleella kysyvän "mitä seuraavaksi?". Osaamattoman ratsastajan kanssa Kanervan kärsivällisyys ei riitä: kova tai nykivä käsi, heiluva pohje tai jännittynyt istunta saavat sen pinnan palamaan herkästi, mikä näkyy vastusteluna, pään viskomisena sekä pukitteluna.
Välillä ihmettelemme, onko Kanervalle mikään asia oikeasti vaikea. Se pidentää ja lyhentää, kokoaa ja lisää, tekee avoja, sulkuja ja väistöjä mielettömällä tarmolla. Ehkäpä illuusio syntyy siitä, että tamma yrittää myös haastavammissa asioissa parastaan, kunhan sitä ratsastetaan siististi ja hevosta tukien. Kanervalle takaosakäännökset ja vastalaukka kautta ovat kuitenkin haastavia: tasapaino riittäisi, mutta kenttäratsuna se meinaa vaihtaa laukan kaarteessa joka tapauksessa, kuten se tekisi este- tai maastoesteradalla.
Kanerva on tarkka, terävä, ponnistaa isosti, hyppää ketterästi, kääntyy lantin päällä... Niinpä, mistä löytäisit pienikokoisen version huippupuoliverisestä? Kanervasta. Tammassa tuntuu olevan hyvin vähän vikoja ja moni valmentaja valittaakin, miksi tätä edes pitää valmentaa. Emme myönnä syyn olevan brassailu. Syy on selvästi se, että ratsastaja ei ole Kanervan tasoinen. Tarkka, nopea ja rento ratsastaja saa tammasta irti nopeat, tarkat radat. Pikkuhevonen harvoin ottaa puomikosketuksia, mutta osaa kieltää tarpeen vaatiessa. Saattaa se kieltää protestinakin, mikäli ratsastaja ei ole tilanteen tasalla, tuo sitä huonoihin paikkoihin ja heiluu selässä kuin heinämies.
Sielultaan kilpahevonen osaa tehdä rentoja maastolenkkejä, mikä oli hieman yllättävä tieto. Kanerva nauttii päästessään metsään, oli kyseessä sitten rento hölkkälenkki ilman satulaa, revittelylenkki pitkine laukkasuorineen tai maastoestetreeni. Äärimmäisen fiksu, hyvähyppyinen tamma hoitaa maastoesteillä homman kotiin yhdessä ratsastajan kanssa. Se on nopea, positiivinen ja kieltää tarpeen vaatiessa. Kanervan selässä ei kukaan ole vielä koskaan joutunut pelkäämään, ei liikaa vauhtia eikä esteeseen törmäämistä.
Kisapaikka saa Kanervan silminnähden syttymään ja tammaa katsoessa kyllä huomaa, että jotkut hevoset vain on tehty kilpailemaan. Ruunikko ryhdistäytyy rekasta tullessaan ja kasvaa korkeutta ainakin kymmenen senttiä, mikä ei ole ihan pieni saavutus tämänkokoiselle hevoselle. Se käyttäytyy käsihevosalueella oikein mallikkaasti ja tuntuu katsovan kaikkia huonokäytöksisiä hevosia turvanvarttaan pitkin asenteella "näin kisapaikalla käyttäydytään, amatöörit!" - mikä aiheuttaa sekä huvittuneisuutta, että iloa sen käsittelijöissä. Lepsua ratsastusta Kanerva ei siedä myöskään kisapaikalla, vaan sen selässä täytyy olla tarkkana ja muistaa tosiaan ratsastaa hevosta. Radalle päästyään tamma on kuitenkin niin suurella sydämellä mukana, että eron kotioloihin todella huomaa ja samanlaista herkkyyttä ja yhteyttä on kotitreeniin turha edes haaveilla. Kanerva esiintyy yleisölle koko pienen kokonsa suomalla näyttävyydellä ja varmuudella, se vetää kyllä pisteet kotiin ja korjaa ratsastajansa pienempiä virheitä, hyvinä päivinä vähän isompiakin.
Sukutaulu
| i. Karvaskaski evm, sph, klm, 146cm |
ii. Savunkarkea evm, sph, m, 147cm |
iii. Huusukka evm, sph, tprt, 148cm |
| iie. Kahmalokauppa evm, sph, rn, 145cm | ||
| ie. Raapivaskikello evm, sph, vrn, 142cm |
iei. Vaskitsavu evm, sph, klm, 141cm | |
| iee. Kallokellot evm, sph, rn, 144cm | ||
| e. Aamunsilmu evm, sph, trt, 141cm |
ei. Illantuikea evm, sph, rt, 145cm |
eii. Illistellen evm, sph, vrt, 141cm |
| eie. Usvaläikkä evm, sph, vrn, 143cm | ||
| ee. Sammalselkä evm, sph, trt, 139cm |
eei. Viimanvirta evm, sph, trt, 138cm | |
| eee. Varjonvalkea evm, sph, trn, 137cm |
i. Karvaskaski, kulomusta 146cm korkea ori oli enemmän käyttö- kuin näyttöhevonen, vaikka periaatteessa rakenteessa ei ollutkaan paljoa vikaa vaan enemmän kehuttavaa. Sillä oli kaunis pää, huonohko orileima, se oli matalajalkainen, pienhevosleima oli puutteellinen. Kaula oli pitkä ja kaareva, ruhko sopusuhtainen, hyvä takaosa. Etusissa oli taittuneet varvasakselit ja takasissa lyhyehköt pystyhköt vuohiset, mutta muuten jalat olivat hyväasentoiset. Karvaskaski ei kuitenkaan ollut millään tasolla näyttävä tai karismaattinen ori, vaan moni luuli sitä ruunaksi. Ori hivutti etusillaan käynnissä ja ravissa, takaa liikkui suorin liikkein irtonaisesti ja tahdikkaasti. Se hyppäsi hyvällä tyylillä, nosti etujalkojaan ja käytti selkäänsä. Sijaisemän kanssa kasvanut Karvaskaski oli oppinut siltä leppoisan elämänasenteen. Se oli kiltti, melkein lapanen, vaikka kisapaikalla siinä olikin sopiva ripaus tulisuutta ja omapäisyyttä suorittaa vaikeammatkin tehtävät. Karvaskaski kilpaili CIC1-kenttäluokissa hyvällä menestyksellä, sillä se rakasti erityisesti hyppäämistä ja maastoesteosuutta sellaisella palavalla tarmolla, ettei sitä olisi uskonut käsihevosalueella nukkuvasta pikkuhevosesta. Ori kantakirjattiin ensimmäisellä palkinnolla PR-suunnille.
Karvaskaski osoittautui erinomaiseksi periyttäjäksi etenkin tammavarsojensa kautta. Orivarsoille meinasi jäädä samaa huonoa orileimaa kuin isälle, mutta ilman sen paloa suorittaa esteillä. Tammavarsat sen sijaan olivat usein puhdasverisiä kilpahevosia, erityisesti kilpailutahtoiseen tammaan yhdistettynä. Hyvärakenteisia, hyväliikkeisiä, hyvähyppyisiä helpon tai CIC1-tason kenttähevosia.
ii. Savunkarkea oli pienhevoskokoon jäänyt jekkujekku. Rautiaasta varsasta odotettiin kivaa keskikokoista hevosta, mutta se lopetti kasvamisensa 147 sentin kohdalla ja siihen se sitten jämähti. Pienhevosleima jäi hieman puuttelliseksi, orileima oli hyvä, kaula pitkä ja kaareva, runko sopusuhtainen ja pyöreä, takaosa hyvä. Etujaloissa supistuneet etusääret, takasissa pystyhköt vuohiset ja pihtikinttuisuutta (tosin tuomarista riippuen: kaksissa näyttelyissä sitä ei mainittu, kaksissa mainittiin). Savunkarkea liikkui tahdikkaasti, mutta melko vaatimattomasti, enemmän matalan energiatehokkaasti maata viistäen kuin kouluratsun näyttävyydellä. Se hyppäsi enemmän sydämellään kuin tyylillään – kun hyppäsi tarpeeksi ylös, jalat saattoi jättää rungon alle roikkumaan! Savunkarkea oli hieman omapäinen ja karjas ori, mutta kuitenkin käsiteltävissä napakan ihmisen toimesta ja ratsastettavuudessakaan ei ollut suurta moitittavaa. Savunkarkea kilpaili helpoissa kenttäluokissa hyvällä menestyksellä, joskin sen ruusukkeen väri jäi yleensä siniseksi tai valkoiseksi sinivalkoisen sijaan. Oria ei koskaan kantakirjattu, mutta omistaja kävi uteliaisuudesta ja kisauran jatkoa ajatellessaan ottamassa siitä jalkakuvat jotka todettiin puhtaiksi.
Savunkarkeaa ei suorastaan tarjottu jalostukseen, mutta se jätti yksitoista varsaa, kun tammanomistajat kävivät itse kyselemässä olisiko siitä mahdollista saada jälkeläisiä. Ori jätti hieman vaatimatonta liikettä myös parempiliikkeisen tamman kanssa, mutta rakenteestaan se periytti lähinnä niitä hyviä puoliaan ja huonoja puolia paikkasi tamma (jollei tammalla ollut samoja virheitä). Kymmenen yhdestätoista varsasta kilpaili kenttää minimissään tutustumiluokissa.
ie. Raapivaskikello, pieni vaaleanruunikko tamma (142cm) ei ollut se kaikkein kaunein rakennekukkanen, vaikka suuret virheet puuttuivat. Hyvät tyypit, leveästi runkoon liittynyt kaula, lyhyt säkä, suorahko selkä, huipukas lautanen, takakorkeutta. Sääret olivat kaikissa jaloissa lyhyehköt sääret, etusissa taittuneet varvasakselit ja takasissa aavistuksen lyhyet vuohiset. Raapivaskikello liikkui melko hyvin, irtonaisesti ja elastisesti, mutta edestä hivuttaen sekä käynnissä, että ravissa. Tamma ei juuri nuorten hevosten karkeloita kiertänyt, sillä se oli luonteeltaan haastavahko: tammamainen diiva, hän sai kiukutella jos häntä huvitti, mikään ei ollut hyvin jos mikään ei ollut hyvin. Raapivaskikello myytiinkin useampaan otteeseen ennen kuusivuotispäiväänsä ja sen ratsukoulutus oli erittäin myöhässä. Lopulta osaavan ammattilaisen käsiin päätynyt tamma saatiin vietyä tutustumisluokan kenttäkisoihin, jonka jälkeen se myytiin eteenpäin projektina. Raapivaskikello päätyi pienelle kotitallille Pohjois-Suomeen ja siellä sitä vietiin rauhassa eteenpäin. Parin vuoden kuluttua tamma debytoi helpoissa kenttäluokissa joissa se niittikin ihan kelvollisesti menestystä.
Tamma teki yhden varsan omistajalleen, joka tuntui perineen oikeasti ihan hyviä puolia molemmilta vanhemmiltaan. Raapivaskikello kuoli varsomiseen, joten sen varsa kasvoi sijaisemän kanssa eikä ainakaan liiaksi tullut emäänsä vaan oli luonteeltaan huomattavasti tasaisempi tapaus.
e. Aamunsilmu, tummanrautias liinaharjainen kaunokainen oli, emälinjansa: täyttä timanttia. 141cm korkea pikkutamma ei antanut korkeuden puutteen häiritä itseään matkalla maineeseen ja kunniaan. Se oli oikein kivarakenteinen pikkutamma kokonaisuudessaan. Hyvät tyypit ja leimat, kaunis pää, kaareva kaula, joskin hieman ahdas pään ja kaulan liittymä. Matala säkä, pitkähkö selkä ja runko, laskeva lautanen, hyvät jalka-asennot. Aamunsilmu liikkui mukavan tahdikkaasti ja irtonaisesti sekä käynnissä, että ravissa, mutta laukka oli sen paras askellaji. Säätövaraa riitti vaikka naapuripitäjään asti, tasapaino tuli luonnostaan ja tahti ei koskaan valunut nelitahtiseksi. Tamma hyppäsi hyvällä tyylillä käyttäen koko selkäänsä ja takaosaansa. Aamunsilmu oli hieman tuittupäinen tamma, jolla oli oikeus kiukutella, jos siltä sattui tuntumaan. Sillä oli kuitenkin kilparatsun sydän ja se taisteli tiensä voittoon vaikka ja millaisen suon takaa. Menestystä riittikin helpoissa kenttäluokissa koko tamman kisauran ajan ja se voitti suomenhevosten mestaruuden isompien kilpakumppaniensa nenän edestä peräti neljä kertaa.
Ykkösellä PR-suunnille kirjattu Aamunsilmu siirtyi siitokseen tehden viisi varsaa, kolme tammaa ja kaksi oria. Toinen orivarsoista valitettavasti kuoli kuukauden ikäisenä, kaikki muut jälkeläiset osoittivat emänsä periytyskyvyn: hienoja korrektirakenteisia kenttäpuolen suorittajia varustettuna ehdottomalla kilpahevosen luonteella ja hyvällä käsiteltävyydellä.
ei. Illantuikea, rautias 145cm korkea pikkuori osoitti erittäin lupaavaa jälkeä nuorena. Hyväntyyppinen, enemmän urheiluhevosmaisen kevyt ori, jolla oli kaareva kaula, pitkähkö runko ja hyvät jalka-asennot liikkui hyvin ilmavasti ja lennokkaasti. Jousia riitti välillä niinkin paljon, että Illantuikea eteni pomppimalla ravaamisen tai kävelemisen sijaan. Ori ei saanut varsanäyttelyissä kummoisia pisteitä (yleensä työhevosia ja ravureita arvostelevat lautakunnan jäsenet eivät oikein lämmenneet sen kevyemmälle, ratsu-urheilijamaiselle tyypille), mutta kolmi- ja nelivuotislaatuarvosteluissa se voitti alueensa karsinnan. Kolmivuotiaana finaali meni hieman pipariksi kasvuvaiheen vuoksi, kun löysät takapolvet estivät sen parhaan terän esittämistä, mutta nelivuotiaana Illantuikea sijoittui toiseksi ja oli lupaavin 4v estehevonen. Ori ehti kilpailla kolmessa CIC1-tason kenttäluokassa ennen kuin se loukkaantui trailerin kaaduttua kolarissa. Vaikka Illantuikea kuntoutettiin parhaansa mukaan ja eläinlääkärit eivät enää vikaa löytäneet, alkoivat orin etujalat oireilla heti, jos se hyppäsi jotain kavalettia isompaa. Orin luonne pysyi kuitenkin aina hyväntuulisena, ihmiseen luottavaisena ja palvelevana, joten se myös kantakirjattiin P-suunnalle ensimmäisellä palkinnolla.
Äärimmäisen lupaavaa oria käytettiin jalostukseen ilahduttavan ennakkoluulottomasti, kun lausuntoonkin saatiin kirjaus jalkavammojen traumaperäisyydestä. Hieman yli kaksikymmentä varsaa jättänyt Illantuikea jätti erityisesti liikettään: hyviä jousia, ilmavuutta ja irtonaisuutta. Jälkeläiset olivat pääasiassa kenttäratsuja yhtä-kahta harrastehevosta lukuunottamatta.
ee. Sammalselkä oli 139cm korkea tummanrautias tamma rautaisesta emälinjasta. Vaikka tämäkin emälinja koostui alun perin ravureista jo monta sukupolvea kenttäratsastuksen suorittajia tuottanut linja ei taaskaan pettänyt. Sammalselkä oli kaunis, hyväntyyppinen, joskin hieman matalajalkainen tamma. Leveähkö kaula, syvä, pyöreä runko, hyvä takaosa, hieman sapelia etujaloissa ja hyvät takaset. Tamma liikkui melko korrektisti, vaikka liike olikin matalaa ja se peri emänlinjansa hyvän laukan, jota saattoi säädellä lähes miten päin tahansa. Vaikka etujalkojen tekniikassa oli hypyssä aavistus toivomisen varaa, Sammalselkä hyppäsi kuitenkin vaivatta 110cm ratoja. Päälajina oli kuitenkin kenttäratsastus helpoissa luokissa (takana kaksi hyväksyttyä CIC1-tason starttia lähinnä siksi, että ”pystyykö tämä siihen?”) joissa se menestyi erinomaisesti. Sammalselkä ei kestänyt vapaapäiviä laisinkaan, vihasi karsinalepoa ja rakasti yli kaiken kilpailemista. Kunhan se pääsi kilpatreeniin ja kisakausi alkoi, se oli mitä erinomaisin käsitellä ja ratsastaa, kunhan ratsastaja vain osasi hommansa eikä häirinnyt arvoisan kilpaponin voittoon tähtäystä. Sammalselkä kantakirjattiin P-suunnalle ensimmäisellä palkinnolla.
Sammalselän jalostusuraa varjostivat tiinehtymisongelmat, mutta se jätti kuitenkin kolme tammavarsaa. Kaikki olivat kivarakenteisia suoritushevosia, jotka tulivat erityisen voimakkaasti emäänsä: helppo- ja CIC1-tasolla kilpailleita kenttäratsuja, joille ei sopinut harrasteratsun elämä sitten ollenkaan.
Jälkeläiset
s. 28.08.2017 sph-t. Savustus, e. Ketkutus, om. dookie VRL-04373
s. 02.02.2018 sph-t. Ti-ti-uu, e. Surkusielu, om. Leijonalaakso VRL-08085
s. 17.09.2018 sph-t. Kanervakahvi, e. Kuolinsyy, om. Susiraja
Kilpailukalenteri
Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).
| KERJ - 41 sijoitusta joista 12 voittoa | VSR - 5 sijoitusta joista 0 voittoa |
|
29.03.2017 Turmeltaja helppo 2/30 01.04.2017 Turmeltaja helppo 1/30 01.04.2017 Hukkapuro helppo 1/30 02.04.2017 Kultahuisku helppo 1/30 04.04.2017 Turmeltaja helppo 3/30 06.04.2017 Kultahuisku helppo 4/30 07.04.2017 Hukkapuro helppo 2/30 08.04.2017 Kärmeniemi helppo 4/40 08.04.2017 Kultahuisku helppo 3/30 08.04.2017 Wolf Sporthorses helppo 5/30 09.04.2017 Wolf Sporthorses helppo 1/30 09.04.2017 Hukkapuro helppo 2/30 11.04.2017 Hukkapuro helppo 3/30 12.04.2017 Wolf Sporthorses helppo 3/30 13.04.2017 Kultahuisku helppo 1/30 14.04.2017 Hukkapuro helppo 1/30 16.04.2017 Hukkapuro helppo 3/30 17.04.2017 Wolf Sporthorses helppo 1/30 17.04.2017 Kultahuisku helppo 4/30 17.04.2017 Hukkapuro helppo 1/30 19.04.2017 Hukkapuro helppo 5/30 19.04.2017 Kultahuisku helppo 1/30 20.04.2017 Wolf Sporthorses helppo 4/30 20.04.2017 Hukkapuro helppo 5/30 21.04.2017 Hukkapuro helppo 4/30 22.04.2017 Hukkapuro helppo 1/30 22.04.2017 Teilikorpi helppo 5/30 23.04.2017 Hukkapuro helppo 4/30 23.04.2017 Wolf Sporthorses helppo 2/30 24.04.2017 Hukkapuro helppo 2/30 24.04.2017 Hukkapuro helppo 3/30 25.04.2017 Hukkapuro helppo 2/30 25.04.2017 Wolf Sporthorses helppo 2/30 28.04.2017 Wolf Sporthorses helppo 4/30 28.04.2017 Hukkapuro helppo 3/30 30.04.2017 Hukkapuro helppo 5/30 12.05.2017 Huvitutti helppo 2/39 18.05.2017 Huvitutti helppo 1/39 11.07.2017 Cadogan Ponies helppo 1/30 14.07.2017 Cadogan Ponies helppo 4/30 19.07.2017 Cadogan Ponies helppo 3/30 22.07.2017 Cadogan Ponies helppo 2/30 27.07.2017 Cadogan Ponies helppo 2/30 |
31.03.2017 Hortensian Suomenhevoset VSR Cup helppo 4/106 31.10.2017 Susiraja VSR Cup helppo 5/58 31.01.2018 Susiraja VSR Cup helppo 5/33 31.08.2018 Susiraja VSR Cup helppo 7/56 30.09.2018 Susiraja VSR Cup helppo 2/56 |
Valmennukset
23.08.2017 Estevalmennus, valmensi miivi
Olin susirajalaisia jonkun verran valmentaneena tottunut törmäämään mitä erikoisempiin tapauksiin, osa oli ollut niin outoja, että niitä ei meinannut ratsuiksi uskoa. Olin myös tällä kertaa varautunut pahimpaan jo matkalla tallille. Onneksi tällä kertaa sain kuitenkin huokaista helpotuksesta, valmennus sujui aivan fantastisesti.
Kanerva osoitti jo alkuverryttelyjen aikana olevansa jotakin, mitä suomenhevoselta ei olisi uskonut. Eikä varsinkaan piskuiselta suomenpienhevoselta. Se kulki todella fiksusti, ja antoi rehellisesti parhaansa heti ensimmäisestä sekuntista alkaen. Edes rennot alkukävelyt eivät olleet niin rennot, tamma teki niistäkin suorituksen, eikä antanut myöskään ratsastajan vain matkustaa sen selässä.
Myös ravailut ja lyhyet laukkapätkät ennen hyppyjen aloittamista sujuivat hyvin, tamman alkukävelyitä seuranneena en osannut edes olettaa muuta. Ensimmäiset hypyt tuntuivat olevan tammalle kuin vettä vaan, ristikko-pysty-linja sujui niin näteillä ponnistuksilla ja lähestymisillä, että tamma olisi luultavasti hypännyt vaikka minkä yli. Ja niinhän se hyppäsikin. Rakentamani rata oli suhteellisen kinkkinen, se vaati hevoselta ja ratsastajalta hyvää tilannetajua ja luottoa toisiinsa. Siitä huolimatta homma sujui ihan älyttömän hyvin heti ensimmäisestä sekuntista alkaen. "Eihän teitä edes voi valmentaa", kommentoinkin ratsastajalle. "Kanerva on ihan pro, eikä sunkaan ratsastuksessa mitään virheitä ole. Missä näitä tälläisiä suomenhevosia myydään", naurahdin. Tämän jälkeen muutin hieman rataa, muutaman jo kinkkisen linjan vielä kinkkisemmäksi, ja sain nähdä Kanervan ensimmäisen epäröinnin. Tämä ei kuitenkaan johtanut kieltoon, eikä edes pudotukseen, ratsastaja ohjasi tamman läpi haastavan linjan kunnialla.
"Mä en voi kun kehua teitä", puistelin lopussa päätäni.
17.10.2017 Kouluvalmennus, valmensi Penelopeia
Syötävän suloinen pieni Kanerva-tamma osoitti ettei ulkonäön saa antaa hämätä! Alkuverryttelyssä varauduin siihen että valmennuksessa tekisimme lähinnä helppoja perustason tehtäviä, joten teetin ratsukolle aivan ensiksi tehokkaita, mutta tavallisia siirtymisiä käynnissä ja ravissa. Kun Kanerva tuntui suorastaan hiihtelevän tehtävän läpi siirtyen täsmällisesti oikeassa pisteessä ja lähtien samantein avun saatuaan tasapainoiseen ja oikeinpäin kulkevaan raviin, tajusin ettei tänään ehkä sittenkään tultaisi puurtamaan laukannostojen tai pohkeenväistön parissa. Kun tammalta tuntui löytyvän hyvin luontaista kokoamisastetta, sai ratsukko tehdä ensin muutamat etuosankäännökset, ja sitten jonkin verran takaosankäännöksiä. Tässä kohtaa ratsukolle tuli hieman erimielisyyksiä, ratsastajan tukeutuessa kovasti ratsastamaan kovalla kädellä pyytäessään tammalta takaosankäännöstä. Tätä pikkutamma ei nähtävästi arvostanut kovinkaan paljoa, sillä se vastasi apuihin lähinnä heiluttelemalla päätään epätasaisella kuolaintuntumalla, ja steppaamalla paikallaan käännöksen sijasta. Kun ratsastaja hoksasi ettei tässä tilanteessa nyt käden avulla päästäisi mihinkään ja otti reilusti pohkeen käyttöön onnistuikin tehtävä jo huomattavasti paremmin yhteisymmärryksessä. Ratsastaja kertoi vastalaukan olevan koulutehtävistä Kanervalle ehdottomasti haastavimmasta päästä sen vahvan estetaustan vuoksi. Siispä lopputunnin päätimmekin käyttää juurikin vastalaukan parissa. Vastalaukka kiemurauralla oli periaatteessa simppeli tehtävä, mutta tehdessämme sitä neljän kaaren kiemurauralla tuli selväksi että oman istunnan ja suoruuden kanssa oli oltava nyt ehdottoman tarkkana. Jos tamma tunsi istunnan vaihtavan asetusta se siirtyi lähes automaattisesti oikeaan laukkaan. Ratsastajan tulikin pyrkiä ratsastamaan laukkaa jalalla napakasti, samalla istunnalla viestien koko kaarteen läpi että laukan vaihtaminen ei nyt ollut haluttu lopputulos. Lopulta tehtävä onnistuikin oikein mallikkaasti, ja vastalaukkaa saatiinkin oikein mukavilla pätkillä.