Kokkorikko VH14-018-0106

© Scilla. Viimeinen kuva © VRL-03518

Luonnekuvaus

Kukaan ei tiedä, miten niukin naukin pienhevoskokoinen Hippi ja ihan hevosen kokoinen Harakka saivat aikaiseksi sellaisen kitukasvuisen puutarhatontun kuin Kokko, mutta saivatpahan kuitenkin. Hyvin kliseisesti Kokko korvaa puuttuvia senttejä luonteellaan, ja pikkuori onkin melkoinen elohiiri ja maanvaiva. Jos jossain tehdään tihutöitä, karkaillaan, rikotaan loimia tai tehdään muita koiruuksia, niin siellä on Kokko ottamassa kaiken kunnian itselleen.
Kokko ei ole ilkeä hevonen, perusluonteeltaan se on hyvin kiltti ja seurankipeä hevonen. Tummanpuhuva taskuraketti on kuitenkin eloisa, menevä ja levoton sielu, jonka pää ei kestä paikoillaan oloa. Mikään liikunta ei ole tarpeeksi Kokolle, se ei vain väsy. Eloisuuden ja riiviötendenssin mukana tuli myös rajattomasti rohkeutta, suuri sydän ja yritteliäisyyttä; Kokko menee metrin esteet leikiten ja hyppäisi varmaan isompaakin, jos ratsastaja uskaltaisi lähteä kokeilemaan.

Kokko on mahdottoman suloinen, sympaattinen ja suurisydäminen hevonen joka halaisi kerralla koko maailmaa, jos se vain syliin mahtuisi. Ja siksi toisekseen, Kokko ei ehdi tehdä sellaista. Orilla on koko ajan kiire jonnekin, kukaan vain ei tiedä minne ja se pyörii, hyörii ja puhaa minkä kerkeää. Kiinni sitominen ei auta, kahdelta puolen hirttäminen aina silloin tällöin hidastaa oria, mutta ei sekään riitä sitä pysäyttämään. Kukaan ei tiedä, millä ilveellä kahta puolen käytävälle ketjuihin köytetty ori onnistuu saamaan hampaisiinsa harjan, loimen, kaviokoukun ja milloin minkäkin, mutta joka tapauksessa se melko lailla poikkeuksetta mukeltaa jotakin suuvärkillään. Kokko syö ehdottomasti eniten raippoja, loimia ja kaikkea muutakin tarpeellista, joka on pakko uusia hevosen hajotettua kyseisen asian tarpeeksi monta kertaa. Kokon hoitaja saa leikkiä akrobaattia ja pikajuoksijaa yhtä aikaa, jos aikoo saada hevosen varustettua.
Ketju raakasti orin suuhun ja tarpeeksi rohkeutta kiskaista siitä tarpeeksi lujaa, niin hevonen saattaa pysyä lapasessa. Kokko ei ilkeyttään ryykää kenenkänä yli, mutta sillä on niin mahdottoman paljon energiaa ja elohiirimentaliteettia, että se olisi tarhassaan jo jos taluttaja ei sitä hidastaisi. Ketään ei yllättäne, että Kokko juoksee myös traileriin kuin neulan takamukseen saanut piikkikammoinen strutsi ja huutelee sieltä, että täällä ollaan. Matkastressiä ei ori tunne, mutta rymistelee siitä huolimatta kuin mikäkin mölytoosa - muutenhan Kokon olemassaolo saatetaan unohtaa!

Kokon selkään istumista ei voi parhaalla tahdollakaan kuvailla elämykseksi kuin ehkä yhdellä kerralla sadasta. Orin ominaisuudet lähinnä itkettävät, sillä parhaimmillaan pikkuorhi on suurisydäminen suorittaja, joka hurmaa yritteliäisyydellään, tottelevaisuudellaan ja nöyryydellään, joka hyppää kuin paraskin 160cm-tason kilpuripuoliverinen ja jonka selässä tuntee voivansa valloittaa koko maailman. Sitä hevosta vain ei saa kaivettua Kokosta esiin kuin vuodattamalla aivan liikaa kyyneleitä, hikeä ja vielä vähän kyyneleitä. Useammin kuin kerran kentältä palaa itkua vääntävä ratsastaja irrallaan juoksevan pörheän orin perässä, joka esittää mahtavaa lisättyä ravia keskellä tallipihaa. Kokko ei ehdi keskittyä ratsastustuokioon, sillä sen on mentävä ja tehtävä kaikki etukäteen eikä se ehdi kuunnella ratsastajaansa. Turha toivoa saavansa orista esille puhdasta pohkeenväistöä, hevonen kompastuu joka askeleella jalkoihinsa, kun pää on kymmenen metriä hevosen edellä.

Esteistä voi juosta ihan hyvin läpi, kun niiden ylitse ei ehdi hypätä koska liika kiire. Kokko on yhtä pörhäkkää esteiden välissä kuin kouluradallakin, se rakastaa hyppäämistä ja voisi tehdä sitä kellon ympäri. Harmi vain, että orin järki juoksee aivan liian vähän sen nopeuteen nähden, sillä Kokko on mielessään jo hypännyt esteen ja matkalla seuraavalle. Seurauksen se hyvin usein rysähtää puomien päälle tai vähintään ottaa puolet niistä mukaansa, kun hyppää liian aikaisin tai liian myöhään. Toki, parhaimmillaan se ylittää metrin esteet puhtaasti ja tyylillä, ylittäisi isompaakin jos viitsisi laittaa hyppäämään. Tätä näkee kuitenkin aivan liian harvoin ja yleensä sitä saakin taas harkita muutaman uuden puomin ostoa Kokon jäljiltä.
Maastossa ori ei ainakaan säiky, mutta muusta ei sitten kannatakaan puhua. Kokko on hirmuisen innoissaan ja pömeltää menemään niin pellolla kuin metsässäkin kuin päätön riekko. Luojan kiitos Kokko muistaa keskittyä jalkoihinsa sen verran, ettei ihan jokaiseen puunoksaan ja -juureen kompuroi, mutta ratsastajalta vaaditaan kuitenkin tarkkuutta jotta ratsukko ei lennä komeaa volttia. Maastoesteillä ori on vähitellen oppinut, että kolauttelu: paha, paha asia ja onkin huomattavasti tarkempi kuin rataesteillä. Maastoessa Kokolla saattaa olla melkein ilo ratsastaa. Jos siis kestää sen loputonta pömellystä ympäriinsä.

Kisapaikoilla Kokolla on ongelmia pysyä kengissään, paikoillaan tai lapasessa. Pörhäkkä ori imee kisapaikkojen tunnelman suoraan korviensa väliin, käy ylikierroksilla ja viipottaa menemään sellaista lisättyä ravia, että koulutuomarit pyörtyvät onnesta; harmi vain, ettei käsihevosalueella esitettyjä liikkeitä pisteytetä. Oria on tuskallista taluttaa, varustaa tai verryttellä, kun Kokon pieneen päähän ei tunnu mahtuvan, ettei se saa tehdä mitä haluaa.
On hienoinen mysteeri, millä tavoin Kokon saa käyttäytymään ja suorittamaan, jos saa. Alkaako ori kuunnella koska se on väsytetty verryttelyssä vai nauttiiko Kokko vain niin huomattavan paljon huomiosta ja esiintymisestä? Mene ja tiedä, mutta oli syy mikä tahansa niin Kokon toimimaan saaminen on aina arpapeliä. Orista kyllä saa esille mahtavan, näyttävän kisaratsun, joka antaa itsestään 110% ja hurmaa tuomariston, yleisön ja kamerapimut. Toisinaan se kisaratsun esiinkaivu ei onnistu, ja silloin kentällä on yhden hevosen sirkus, jonka esitysten laadusta voidaan olla monta mieltä.

Sukutaulu

Jälkeläiset

s. 20.03.2014 sph-o. Koivumäen Kaski, e. Mäkisuon Kerli, om. Koivumäen Tila
s. 08.06.2014 sph-t. Hunajakukka, e. Hunajapyrstö, om. alhippa (VRL-00064)
s. 03.05.2015 sph-t. Tunturirikko, e. Koistilan Malva, om. Ireth (VRL-03777)
s. 18.10.2015 sph-o. Kaskirikko, e. Luurankotanssija, om. Susiraja

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Valmennukset

27.02.2014 estevalmennus, valmensi Tierra

Tarkoituksena oli tänään keskittyä Kokon liialliseen vauhtiin esteillä ja miettiä miten saisimme menoa hieman rauhoitettua. Lämmittelyksi käskin ratsukkoa ensin käynnissä puomien yli, sekä tekemään taivutuksia ja voltteja. Sen jälkeen samaa ravissa kunnes sain esteet kasattua. Aloitimme kevyillä ristikoilla, joilla korkeutta oli vaatimattomat 50 cm. Kokko innostui heti kun aloitimme hyppäämisen ja vauhti nousi välittömästi. Opastin tekemään selkeämmät ja reilummat puolipidätteet esteiden väliin ja aina kun vauhti tuntuu kiihtyvän. Lisäksi kannattaa kiinnittää huomiota istuntaan ja yrittää olla rentona, vaikka vähän hirvittäisi. Kokko rauhoittui hieman, mutta sama ryntäily palasi kun esteen korkeutta nostettiin lähemmäs metriä. Päätin kokeilla toisenlaista lähestymistapaa kun näytti siltä, etät ori säntää esteen päältä jo matkoihinsa. Tein esteen pitkälle sivulle ja aina esteen jälkeen käskin pysäyttää orin ennen seinää, vaikka kääntämällä se nurkkaan. Ensimmäiseltä yritykseltä ori pomppasi sivuun ja jatkoi päätöntä laukkaa. Parin yrityksen jälkeen ja muutaman apulaisen kanssa hevonen pysähtyi lopulta seinän viereen ihmeissään. Jatkoimme tätä kunnes orin vauhti selvästi hidastui ja rauhoittui ja pystyimme tekemään jopa radan niin että hevonen kuunteli ja vain yritti vähän kiihdytellä rauhoittuen puolipidätteillä. Lopetimme harjoitukset onnistuneeseen rataan. Ratsukko sai jäähdytellä rauhassa rennossa ravissa pitkillä ohjilla ja käynnissä kun saimme loimen Kokon päälle.

19.03.2014 estevalmennus, valmensi Jenna S.

"Tänään valmennettavanani oli upean pörheä suomenpienhevosori Kokko. Kokko oli jo alkukäynneissä vähän liiankin reippaalla tuulella ja onnistuikin sotkeutumaan tuon tuosta jalkoihinsa juuri lanatussa maneesissa. Pyörittelin päätäni ja tiesin tulevan valmennuksen olevan aikamoinen työmaa niin minulle valmentajana kuin varmasti ratsastajallekin. Päätin kuitenkin ottaa riskin ja kehotin ratsastajaa kokoamaan ohjat. Kuten arvelinkin, käyntityöskentelystä ei tullut mitään joten päätinkin aloittaa heti alusta asti vähän reippaammin. Kehotin ratsastajaa ottamaan puolipitkät ohjat ja nostamaan laukan. Kevyessä istunnassa reipasta, mutta rentoa (!) laukkaa koko maneesin ympäri tehden molempiin päätyihin sekä keskelle ison ympyrän. Kokko tuntui aluksi juoksevan tehokkaasti ratsastajan alta pois mutta karjuin ohjeita minkä kerkesin. Istu syvemmälle satulaan, puolipidätteitä, kuvittele olevasi paaaainava, lisää puolipidätteitä, hevonen käden ja pohkeen väliin jne. Pikkuhiljaa Kokko tuntui rentoutuvan. Laukka oli edelleen erittäin reipasta, mutta ori käytti takapäätään hyvin ja oli edestä rennon ja pehmeän näköinen. Sama toiseen suuntaan kunnes kehotin ratsastajaa ottamaan ravin. Ravissa käytimme hetken aikaa taas saadaksemme Kokon kuulolle mutta kohta alkoi sujua. Rakensin kentälle pysty-okseri -sarjan toiselle pitkälle sivulle joskin jätin ne 50cm korkeuteen. Tehtävänä oli tehdä rauhallisessa ravissa pääty-ympyrä, nostaa kulmasta laukka, hypätä este ja heti takaisin raviin. Kokko hyppäsi hienosti mutta rauhallisuutta ja pehmeää siirtymistä takaisin raviin jäin kaipaamaan. Välikäyntien jälkeen rakensin kentän keskelle kaksi 60cm korkeaa pystyä. Nämä olisi tarkoitus tulla kolmikaarisella kiemurauralla niin, että ensimmäinen pysty olisi ennen ensimmäistä kaarretta ja toinen este ennen viimeistä kaarretta. Aluksi katselin ratsukon menoa kauhistuneena. Kokko suurin piirtein juoksi esteiden läpi vain vähän enemmän koipiaan nostellen ja kiitin luojaa siitä, ettei se kaatunut kaarteissa. Jälleen kerran paljon ohjeita, rauhallisuutta ja hitaiden balladien lauleskelua. Kuin yhtäkkiä Kokko tuntui päättävän rauhoittua ja sen jälkeen alkoikin sujua. Ori kuunteli ratsastajaa ja esteet ylittyivät jo paljon paremmin. Vielä vähän hiomista oikeiden laukkojen kanssa ja pääsin korottamaan esteet jo 80cm korkeuteen. Kokosin vielä lopuksi pitkälle sivulle 100cm korkean trippelin. Kokko meinasi aluksi kuumeta isommasta esteestä vähän enemmän mutta kolmas hyppy onnistui hienosti ja päätin jättää valmennuksen onnistuneeseen suoritukseen.
Loppuverryttelyjen aikana keskityimme saamaan orin rennoksi ja kevyeksi eteen ja alas samalla kun korjailin ratsastajan istuntaa ja teetin hänelle vähän tasapainoharjoituksia. Hienoa kehitystä läpi valmennuksen niin ratsastajalta kuin ratsultakin!"

30.03.2014 estevalmennus, valmensi Pierre

Voi mikä lilliputtiori sieltä tulikaan, kun Kokko sipsutteli maneesin ovesta sisään! Ori kuitenkin osoitti jo alkuverryttelyissä olevansa varsinainen energiapakkaus pienestä koostaan huolimatta, ja narrilla olikin kädet täynnä töitä saadakseen pidettyä orin aisoissa. Alkuverryttelyt menivät muutaman ärräpään saattelemana, mutta pikkuhiljaa alkoi näyttää siltä, että ori alkoi taipua ratsastajan tahtoon. Ainakin meno muuttui jouhevammaksi ja sulavalinjaisemmaksi aloittaessamme harjoittelua puomien parissa. Olin asettanut puomeja s-muotoiselle uralle, jota ratsukko parasta aikaa harjoitteli. Kokko asettui hienosti mutkissa, eikä mennyt solmuun kun kaarroksiin lisättiin ylitettäviä puomeja. Myös narri hoiti hommansa hyvin niin käynnissä kuin ravissakin antaen orille selkeitä apuja. Teimme saman harjoituksen kavaletteja käyttäen, mikä meinasi olla huvittavaa katseltavaa pikkuorin pinnistäessään itsensä äärimmilleen yrittäessään astua miniesteiden yli. Hyppääminen olisi tainnut olla Kokolle mieluisempi vaihtoehto, mutta ori selviytyi haasteesta sisulla ilman ainuttakaan hyppyä. Loppuvalmennuksen ajaksi siirryimme hieman isompien esteiden pariin, sillä halusin myös nähdä miten pikkuriikkinen suomenhevonen selviytyisi lähes itsensä kokoisista esteistä. Kokolla oli varma ja hyvä hyppytyyli, vaikka tämä joutuikin venyttämään itsensä äärimmilleen isompien esteiden kanssa. Apuja tämä kuunteli kuitenkin hyvin, vaikka välillä olikin jo hätäisesti kääntymässä narrin vasta suunnitellessa tulevia apuja. Kieltämättä oli hieman huvittavan näköistä 136 senttisen orin hypätessä metrin estettä, mutta kun yli päästiin ilman ruumiita, ei esteiden koossa ollut mitään ongelmaa. Muutaman hypyn jälkeen Kokko alkoi näyttää tylsistymisen merkkejä, joten päätimme pikkuhiljaa lopetella ja siirtyä loppuverryttelyn kautta vapaaseen käyntiin.

17.04.2014 maastoestevalmennus, valmensi gatinha, VRL-13023

Tiemme kävi tänään metsään, sillä tarkoituksena oli valmentaa Susirajan komeaa Kokkoa maastoesteillä. Alkulämmittelyjen aikana tämä pieni ori oli niin into pinkeänä, että se näytti olevan viittä vaille valmis nousemaan lentoon. Hetken kentällä hyörimisen, pyörimisen ja pomppuilun jälkeen käännettiin turpa viimein kohti tiluksen maastoja. Kokolla oli edelleen melkoinen vauhti päällä ja maastoradan luona oltiinkin yhdessä hujauksessa. Harvoin pääsee valmentamaan näin innokasta suomenhevosta! Aikaisemmin pystyttämäni rata koostui tällä kertaa viidestä erilaisesta esteestä. Ratsukolla oli edessään niin 90cm risueste, tarkkuusesteen virkaa toimittava normaalia kapeampi tukki, kaksi tavan risuestettä sekä kolmesta tukista kyhätty nousueste, joka oli korkeimmasta kohdasta metrinen.

Ensimmäiset harjoitushypyt tehtiin kahdella peräkkäisellä risuesteellä, jotka Kokko hyppäsi kevyesti ilman minkäänlaista epäröintiä. Päätimme hypätä myös nousevan esteen kertaalleen ennen varsinaista rataa. Nousevalle tultaessa vauhtia oli melkoisesti, mutta ratsastajan reilut ja täsmälliset pidätteet pelastivat tilanteen ja hyppy sujui paremmin kuin olin alun perusteella odottanut. Annoin kaksikolle luvan hypätä koko radan ja ensimmäinen este ylitettiin leikiten. Tarkkuusesteelle tultaessa askelia olisi ollut syytä laskea toisin, sillä nyt Kokko hyppäsi melko läheltä estettä, mutta tilanteesta selvittiin onneksi säikähdyksellä. Sarjarisuista ori loikkasi läpi empimättä ja koska nousueste oli jo hypätty kertaalleen se ei tuottanut kaksikolle sen enempää päänvaivaa.

Rata oli mennyt kapeaa estettä lukuunottamatta vallan mainiosti, joten pyysin ratsukkoa tulemaan ainoastaan tarkkuusesteen molemmista suunnista kertaalleen. Sekä ensimmäisellä että toisellla kerralla kaksikko löysi huomattavasti paremmat ponnistuspaikat ja tukki ylittyi näillä kerroilla maltillisesti. Edes loppuverryttelyjen aikana Kokko ei suostunut hidastamaan tahtia, vaan kipitti koko jäähdyttelyn ja tallille takaisin kävelemiseen varatun ajan varsin ripeään tahtiin.

23.04.2014 kouluvalmennus, valmensi Sani

Oli vuorossa suomenhevosori Kokon valmennus. Huomasin jo alkuveryttelyssä, ettei ori ollut mikään helppo tapaus. Se sähelsi omia juttujaan ja oli monessa paikkaan samaan aikaan. Aloin työstämään heitä ihan vain ensin pelkässä käynnissä. Neuvoin ratsastajaa parhaani mukaan, jotta ori saataisiin ensinnäkin peräänantoon. Tämä näytti olevan kovan työn takana, kun Kokko vain ihmetteli tarhassa seisovia hevosia. Pikkuhiljaa alkoi kuitenkin tämäkin vauhtipaukkaus kuunnella ratsastajaa ja saatiin se peräänantokin. Tämän jälkeen aloimme harjoittelemaan pohkeenväistöä. Omistaja oli nimittäin kertonut, että se oli erityisen vaikeaa pojalle. Ensimmäisellä kerralla se menikin ihan sähellykseksi. Ensin oriin pää oli kentän aidan ulkopuolella ja toisella hetkellä se oli aivan sisälle päin kääntynyt. Se näytti suorastaan yrittävän juosta ratsastajan alta karkuun ja kompasteli omiin jalkoihinsa. Ensin otin käsittelyyn pään ja hevosen suoruuden, kun tämä oli jotakuinkin kunnossa keskityin vielä jalkoihin. 15 yrityskerran jälkeen saatiin lopulta se lähes täydellinen ja puhdas väistö tältäkin oriilta. Kokeilimme samaa vielä ravissa. Se ei kuitenkaan tarvinnut enää niin paljoa työtä, ja suoritukset paranivat kerta kerralta. Laukassa ori näytti unohtaneen kaikki mitä olimme tehneet ja laukkasi kamalaa vauhtia pää pitkänä. Laukkaa oli huomattavasti vaikeampi työstää niin, ettei se rikkoutunut. Loppua kohden näytti kuitenkin suomenhevonenkin hieman väsyä tappelemiseen ja lopulta laukkasi todella komeaa laukkaa. Tähän oli hyvä alkaa lopetella. Kokon kanssa oli tärkeää ratsastaa heti alkuun kunnolla, ja tehdä paljon toistoja.

08.05.2014 maastoestevalmennus, valmensi Grille

Kokko vaikutti valmennuksen alusta asti melkoiselta sählältä. Ori mennä juoksi reipasta ravia kenttää ympäri, mutta keskittymisestä touhuun ei ollut pienintäkään merkkiä. Pyysin ratsukon hetkeksi käyntiin ja annoin ohjeeksi kävellä pitkin ohjin. Ratsastajan tulisi istunnallaan vaikuttaa hevoseen ja saada se pysähtymään pienellä avulla, ottamatta kiinni suusta. Yllättävää kyllä, Kokko tajusi asian melko nopeasti. Kun herra saatiin kuuntelemaan ratsastajaa, voitiin suunnata pellolle jossa oli jo päivän esteet. Ratsukko teki muutaman laukkaharjoituksen ympyrällä, jotta oltiin saatu kaikki askellajit käytyä läpi. Alkuverryttelyksi Kokko pääsi menemään kolmea kavalettia. Meno oli ensimmäisellä kerralla hieman haparoivaa, koska Kokko ei juurikaan kiinnittänyt huomiota askeliinsa. Uudelleen tullessa oli askellus jo parempaa. Esteiden hyppääminen aloitettiin varovaisesti perinteisellä tukilla, korkeudeltaan n. 60cm. Kokko ei kummempia jäänyt miettimään vaan hyppäsi rohkeasti yli, toisin sanoen kovaa ja korkealta. Samaa tukkia tultiin molemmista suunnista, ja Kokko hyppäsi joka kerta reippaasti.

Astetta korkeammilla esteillä Kokon hyppytyyli alkoi jo näkymään. Ori suorastaan nautti aachenin vallille kipuamisesta, tosi sieltä alas tullessa sai ratsastaja pitää henkirievustaan kiinni. Kokko oli täysin täpinöissään ja myös sen vahva puoli alkoi tulla esille. Banketti osoittautui hieman hankalaksi ja hypättyään hiekkatasanteelle, ei Kokko uskaltanutkaan enää tulla alas. Pienellä rohkaisulla ori teki mielenkiintoisen ratkaisun ja loikkasi erittäin suuresti eteenpäin, onnekseni ratsastajakin pysyi kyydissä. Banketti tultiin uudelleen, tällä kertaa puhtaana suorituksena. Lopuksi ratsukko sai hypätä vielä metrin korkuista aita estettä ja hienosti he siitä selvisivätkin.

08.06.2014 estevalmennus, valmensi tvisha

Tässä valmennuksessa ei kyllä valmentaja tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa. Kun kentälle asteli pieni pörhäkkä oripoika varmoin askelin, oli valmentajalla kyllä hymy korvissa ja odotukset korkealla. Valmentajan hymy ei kuitenkaan kauaa kasvoilla pysynyt, sillä jo alkuverkan laukassa Kokko heitteli ratsastaja selässään sellaisia voltteja ettei ennen ole nähty. Koska mitä ilmeisemmin vauhtia pojasta piisasi, oli valmennus hyvä aloitella helpoilla ja matalilla esteillä. Ratsastaja sai antaa jatkuvasti puolipidätteitä ratsulleen ja varsinkin esteille lähestyttäessä sai selästä todella tehdä töitä jotta edes pieni hyppy saatiin aikaiseksi. Kokolla ei ilmeisestikään ollut mikään maailman palavin halu hyppäämiseen, mutta valmentajan tehtävähän oli saada hevonen nätisti esteen kuin esteen ylitse. Alkuverkan pieniä esteitä ylitimme siihen asti kunnes Kokko oli joten kuten ratsastajansa hanskassa ja malttoi ylittää esteet rauhallisesti. Sen jälkeen siirryimmekin hyppäämään esterataa, jossa oli kahdeksan 80-100 senttimetrin korkuista estettä sijoiteltuna ympäri kenttää. Aluksi olin hieman epäileväinen siitä, että pystyisikö tämä pieni hevonen todellakin ylittämään metrin esteet, mutta piakoin Kokko todisti kuitenkin todisti väitteet. Ja niin sitä mentiin! Radalla nähtiin vauhtia ja kuuluisia vaarallisia tilanteita ensimmäisillä kierroksilla, mutta hiljalleen este esteeltä työstämällä saatiin oria rauhallisempaan rytmiin. Välillä ratsukolta nähtiin mielenkiintoisia ratkaisuja lähestymisien suhteen, jolloin muun muassa Kokko pariinkiin otteeseen kieltäytyi, mutta yleisesti ratsukko suoriutui radasta kunnialla. Vähän hömelö Kokko oli koko valmennuksen ajan, mutta kyllä me tästä pojasta saatiin jotain aikaiseksi ja hienojakin hyppyjä tuli loppua kohden yllättävän monta. Puhtaan suorituksen jälkeen sai ratsukko siirtyä tekemään itsenäistä loppuverkkaa, tosin reippaalla tahdilla jotta Kokosta saatiin vielä viimeisetkin virrat pois.

22.06.2014 estevalmennus, valmensi marsupieni

Kokkorikko päätti pistää meillä sitten estekaluston uusiksi. Estevalmennus ei nimittäin alkanut hyvin, vaan pikemminkin räjähtävästi. Jumppasarjalla ori ei ilmeisesti rekisteröinyt ollenkaan ensimmäistä matalaa kavalettia, vaan rynni täysillä kohti hieman korkeampaa pystyä sen takana. Kavaletti meni siitä sitten säleiksi, ori kompastui, ja sukelsi ratsastajineen päivineen koristeelliseen pystyesteeseen. Tarkoitus oli kuulemma valmentautua metrin luokkiin, mutta jo ensimmäiset hypyt (pysty oli ehkä 70cm) päättyivät sukellukseen. Tämä ei luvannut hyvää.

Ratastaja oli kuitenkin sitä mieltä (maneesinpohjasta noustuaan), että ongelma oli liian matalat esteet! Anna mun kaikki kestää, ajattelin, mutta jostain kumman syystä kuitenkin nostin esteitä. Ja Kokkorikko yllättäen hyppäsikin naurettavalla ilmavaralla yli ensimmäisestä (liekö aiempi kompastuminen jäänyt mieleen?).. ja ajautui liian lähelle jälkimmäistä. Nyt sentään ratsukko pysyi pystyssä, mutta edelleen puomeja kolisi.

Tämän tunnin aiheena olisivat selvästi etäisyydet. Ihan ensinnä pistin ratsastajan pysäyttämään hevosen pariin otteeseen matkalla esteelle. Kun hevonen oli saatu kuulolle, hyppyytin erilaisia sarjoja suorilla ja kaarevilla urilla. Vaadin jokaisen hypyn jälkeen massiivisen hidastuksen kunnon puolipidätteellä, jotta hevonen katsoisi eteensä eikä pinkoisi miten sattuu. Kun tätä oli tehty jonkin aikaa, hevonen alkoi hoksata, että yhden esteen jälkeen tulee nopeasti toinen, ja ennakoi hyppäämällä liian kaukaa. Ratsastaja alkoi pian ennakoida hevosta, ja lopulta kaksikko näytti yrittävän hypätä ilmaan heti laskeuduttuaan, vaikka edessä olisi kolmen askeleen väli. Käskytin ratsastajaa laskemaan laukka-askeleet ääneen, ja istumaan niiden ajan alas satulaan, ja tekemään puolipidätteitä. Muutaman yrityksen jälkeen uskalsin oikeasti nostaa esteet ihan sinne metriin asti, ja loppuun rakentamani rata sujui suht ongelmitta. Yllättävää!

17.07.2014 maastoestevalmennus, valmensi yaren

Lissu oli tainnut saada tältä erää sen verran paljon tarpeekseen hypättyään Keppanalla maastoesteitä, että oli varmaan ollut oikein iloinen narrin myönnyttyä osallistuvan minun maastoestevalmennukseeni Kokolla. Minä en kyllä itsekään tiennyt, olinko vielä valmis, sillä pelkäsin näkeväni vielä samanlaisen näytöksen tämänkin ratsukon esittämänä. Lissu oli nimittäin aiemmin päivällä lentänyt aikamoisen ilmalennon Keppana-täysiverisen selästä ja saanut varmasti aikamoisen armeijan mustelmia hoidettavakseen. Narri taisi olla tästä syystä jopa hiukan jännittyneen oloinen ja totta kai se tarttui Kokkoonkin. Kävellessämme maastoesteradalle pyysin naista vähän väliä rentouttamaan hartijoitaan ja ajattelemaan, ettei pienen ponikokoisen suomenhevosori Kokon kanssa sattuisi samanlaista tilannetta. Tai ainakaan ilmalento ei olisi yhtä iso, mutta tätä lisäystä en kyllä ääneen sanonut.

Kokko oli kieltämättä yhtä innokas maastossa ja pörhisteli varsin orimaiseen tapaansa, vaikka ketään muita ei ollut edes näkemässä sen mahtavaa menoa ja meininkiä. Narri koitti parhaansa mukaan pitää tilanteen hallinnassa ja ärähteli aina välillä mustalle orille. Saavuimme pellolla sijaitsevalle pystyesteelle, joka sai toimittaa lämmittelyesteen virkaa. Voin kyllä todeta, että Kokon tajutessa pääsevänsä sitä ylittämään, se myös näytti sen yli-innokkaalla örvellyksellään. Ori koitti koko ajan saada enemmän ohjaa narrilta ja kiihdyttää vauhtiaan äärettömyyksiin, mutta nainen sen selässä ei antanut pienintäkään mahdollisuutta moiselle. Parin onnistuneen hypyn jälkeen lähdimme etenemään seuraavalle esteelle ja voin kertoa, että ohitimme kyllä aikamoisen tyylikkäästi kolmen tukin sarjan, sillä en todellakaan halunnut toistaa samaa tilannetta päivältä samoilla esteillä narrin ja Kokon kanssa. Narri tuntui olevan samaa mieltä, joten otimme suunnaksi porrasesteet. Neljä puista estettä oli laitettu perätysten loivaan rinteeseen ja niistä oli tehty miellyttävät portaat hypättäväksi. Vaikka tämäkin oli sarja, olin aika varma, ettei Kokko saisi esteellä kovinkaan suuria vauhtia aikaan, sillä joutui samalla nousemaan ylöspäin, joka oli melkoisen raskasta. Olin aivan oikeassa, sillä kun narri ohjasi pienhevosen sarjan ensimmäiselle osalle ja siitä eteenpäin seuraaville, joutui Kokko todella pistämään kaikki ajatuksensa niiden hyppäämiseen ja siihen, ettei kompastuisi kiinteisiin esteisiin. Aikamoisen mahtava suoritus ja vielä useamman kerran peräkkäin! Kovin kauan emme tätä kuitenkaan pystyneet harjoittelemaan, sillä Kokko alkoi selkeästi hikoilemaan kuin pieni porsas ja oli turha väsyttää hevosta tyystin, olihan meillä vielä pienoinen kävelymatka tallillekin edessä. Tällä kertaa tosin hiukan mukavampi kuin Lissun kanssa talsiessamme päivällä vieretysten ilman hevosta.

06.08.2014 kouluvalmennus, valmensi Veera R.

Olin jälleen Susirajassa pitämässä valmennusta. Tällä kertaa valmennettavanani oli suokkiori Kokko ja Lissu. Olin kentällä asettelemassa muutamia kartioita pääty-ympyröille kentällä, kun ratsukko saapui kentälle. Vaihdoimme ratsastajan kanssa muutaman sanan ja pyysin heitä menemään itsenäisesti alkuverryyttelyt käynnissä, että ravissa. Siirryin tarkkailemaan ratsukkoa kentän reunalle. Ennen kuin ratsastaja pääsi edes kunnolla aloittamaan verryyttelyjä jouduin menemään siirtämään kentän keskelle jäänneet kottikärryt ja talikon pois sieltä, koska pieni oripoika sai hepulin luullessaan niitä möröksi, joka voi millä hetkellä tahansa hyökätä kimppuun. Tämän jälkeen ratsukko meni pikaiset alkukäynnit ja siirtyi sitten raviin, jossa he tekivät paljon voltteja ja pääty-ympyröitä. Hieno kiemuraurakin tuli nähtyä, sillä Kokko meinasi yhdessä vaiheessa olla hieman eri mieltä ratsastajansa kanssa suunnasta. Aloitimme valmennuksen helpoista tehtävistä ja ensimmäisenä oli vuorossa käynnissä pysähdys-peruutus tehtävä. Joka sivun keskikohdassa tuli Kokko pysäyttää, odottaa hetki ja saada peruuttamaan kolme askelta. Aluksi Kokolla oli hieman vaikeuksia malttaa mielensä ja pysyä paikoillaan. Peruuttaminenkin tuntui olevan ihan utopistinen ajatus orille, joka totesi, että jos taaksepäin piti mennä niin käännetään turpa menosuuntaan. Pyysin ratsastajaa ottamaan välissä hieman ravia ja laukkaa, jos Kokolla olisi vain liikaa energiaa. Yritimme ketken kuluttua samaa tehtävää uusiksi ja lähdimme pelkästä pysäytyksestä liikkeelle. Nyt ori malttoi jo keskittyä tehtävään. Otimme muutaman toiston jälkeen peruutuksenkin mukaan ja nyt meno alkoi näyttämään jo siltä, että tästähän saattakin tulla jotakin. Teimme samaa muutaman kerran vielä toiseenkin suuntaan, mutta Kokko selkeästi alkoi jo kyllästymään, joten vaihdoimme tehtävää. Seuraavaksi olikin siis pohkeenväistöä. Aluksi käynnissä ja sitten ravissa. Aluksi pohkeenväistöä piti tulla vain muutama askel, mutta pidensimme matkaa aina muutamalla askeleella kerrallaan. Pohkeen väistön jälkeen otimme vielä laukassa kahdeksikkoa, jonka keskellä laukka tuli vaihtaa ravin kautta. Tämän jälkeen lopettelimme valmennusta ja ratsukko meni loppukäynnit minun kerätessä kartioita pois kentältä.

20.08.2014 kouluvalmennus, valmensi yaren

Kouluvalmennus oli ilmeisesti varsin paikallaan Kokolle, joka ei tosin tuntunut osaavan tehdä oikein mitään tasoisensa hevosen koululiikkeitä. Pikkuruinen ori oli kiiruhtamassa sinne ja tänne, eikä selässä keikkuvalle Lissulle jäänyt liiaksi aikoja miettiä, mitä tehdä seuraavaksi. Vaikka Kokko vaikuttikin kiltitä ja yhteistyöhaluiselta otukselta, sillä tuntui vain olevan sellainen hinku tehdä kaikki asiat läpi, ettei sen päähän tuntunut mahtuvan ajatus, että samat hommat pystyi tekemään hiljaisemmallakin tahdilla. Aloitin valmennuksen laittamalla Lissun kokoamaan oikein urakalla orin askellajeja ja se selvästi oli tarpeen tälläkin kertaa. Kuunnella ei kyllä olisi millään maltettu, mutta alistuvaisena Kokko lopulta teki työtä käskettyä ja hiljensi tahtiaan. Tosin joutui siinä nainen tekemään muutamat ylimääräiset voltit, jotta ori malttoi edes hiukan hidastaa vauhtiaan ja kuunnella. Kaiken maailman takaosakäännökset sekä sulku- ja avotaivutukset olivat Kokolle täyttä tuskaa tai ainakin se sekoili koko ajan askelissaan kompuroiden omiin jalkoihinsa tuon tuosta ja taisipa kerran ori kompastua omille polvilleenkin ja Lissu kolautti leukansa kipeänoloisesti orin kaulaan horjahtaessaan, mutta pysyessään kuitenkin kyydissä. Minä pudistelin päätäni epätoivoinen hymy kasvoillani ja mietin, miten ihmeessä saisin ratsukon pelittämään niin kuin kuului. Kävelin Lissun ja Kokon luokse raipan kanssa ja heidän tehdessä käännöksiä ja taivutuksia avustin tarpeen mukaan raipalla tukien menoa. Johan alkoi homma sujumaan, Kokko kun kilttinä poikana ei halunnut rueta kahdelle naiselle temppuilemaan. Vastalaukka oli varsin vauhdikasta ja meinasi aina välillä väkisinkin muuttua myötälaukaksi, mutta Lissu piti päänsä ja sai kuin saikin orin kuuntelemaan itseään ja rauhoittamaan sen juuri sellaiseksi, että se jaksoi kuunnellakin ohjeita. Laukanvaihto käynnin kautta sujui näin ollen jo paremmin ja minusta alkoi vähitellen tuntumaan siltä, että tähän oli vähitellen hyvä lopettaa. Kokko vaikutti kuitenkin siltä, että se olisi ollut valmis jatkamaan vielä ties kuinka pitkään, sille ei ollut noussut vielä edes kunnolla hiki pintaan. Onnistuminen oli minusta kuitenkin sen verran hyvä, että kaikille jäisi varmasti parempi mieli, kun lopettaisi samoin tein.

Lue päiväkirjaa