Kurjenpesä

Ruskavaaran Pakohuonepaniikki "Papu(nen)"

Perustiedot

Meriitit

Pää- ja rakennekuva © Stjarna, liikekuvat © Pikselit

Tausta

Voihan Papu! Enhän minä tälläkään kertaa ollut hevostoksilla, joten sopii kysyä, minkä ihmeen takia avasin tutun foorumin myyntipalstan ja edelleen Ruskavaaran ilmoituksen myytävistä varsoista. Pakohuonepaniikki herätti välittömästi kiinnostukseni (suku, suku, suku), eikä aikaakaan kun hieroin kauppoja maitovarsasta. Ilokseni minusta tuli pienen rautiaan tamman uusi omistaja!

Vieroituksen jälkeen Kurjenpesään muutti epätasaisesti kasvanut, eriparinen nuori, joka takakorkean runkonsa sekä jotenkin aikuisen rauhallisen olemuksensa aiheuttaman ristiriidan vuoksi oli sekä hauska, että omituinen tuttavuus. Ikä tasoitti Pavun takamusta, rakennetta ylipäätään, mutta rauhallisuus jäi. Tamma tuntui nuorena, aivan kuten tuntuu edelleenkin, vanhalta sielulta. Sellaiselta reippaasti oikeita ikävuosiaan vanhemmalta, viisaammalta ja kokeneemmalta hevoselta. Tämä rauhallisuus leimaakin koko lailla kaikkea Pavussa, sen persoonassa sekä toiminnassa. Vakuutan, ettei tässä rauhallisuudessa ole rahtustakaan laiskuudesta tai tylsyydestä – Papuseni on yksinomaan ihana, hieno hevonen!

Aikaa myötä tammasta toivon mukaan kuoriutuu sukunsa veroinen moniosaaja sekä hienojen varsojen hyvä emä. Ainakin se on alusta asti ollut loistava hevosystävä.

Luonne

Emän puoleiselta suvulta juurensa juontavaa nimiteemaa kunnioittaen Pakohuonepaniikiksi ristityssä tammassa on varsin vähän jos ollenkaan sitä paniikkia, lähinnä nimen verran. Kotikäytössä pitkä nimi lyheni nopeasti Pavuksi, hellitellessä vähän pidemmäksi Papuseksi. Kaiken nimen enteilevän paniikin tilalta löytyy rauhallisuutta, sellaista vanhemman, paljon nähneen hevosen rauhallisuutta. Papu oli sellainen jo vieroitusikäisenä nuorena. Tosin lienee aiheellista mainita, ettei Pavun tapauksessa kyse ole ollut sellaisesta "vanha ja viisas" -tyylisestä rauhallisuudesta, ennemmin "vanha ja väsynyt" -variaatiosta.

Sillä väsynyt Papu on. Ei ehkä fyysisesti, mutta henkisesti sitäkin enemmän. Tamma tuntuu huokailevan ja pyörittelevän silmiään (tämä on toki silkkaa inhimillistämistä, tosin ihan omiaan herättämään mielikuvia hevoseni olemuksesta) vähän kaikelle jaksamatta reagoida sen suuremmin tai oikein pienemminkään mihinkään. Papu ei koskaan ole innostunut leikkimään, muut nuoret ovat roikkuneet sen korvissa ja jouhissa kiinni saamatta raudikosta irti mitään reaktiota. Ensimmäisiin klippauksiin, kengityksiin, madotuksiin, aivan kaikkeen käsittelyyn ja lääkintään liittyvään, tamma suhtautui suorastaan välinpitämättömästi, vailla tippaakaan uteliaisuutta käytettäviä välineitä tai koko tilannetta kohtaan. Ratsutuskin sujui täydellisen kitkatta, Papua kun ei kiinnostanut selkäänsä ilmestynyt satula tai ratsastajan paino.

Täysin pystyyn kuollut suomenhevoseni ei sentään ole. Pakoreaktio löytyy, vaikka onkin tiukassa (Papu ei kauhistele tuulessa liehuvia asioita, pihalle eksyviä eläimiä, mouruavaa kissaa, ei aina edes yllättäviä ääniä). Hellyyttä tai kiintymyksen ilmaisemista ei kannata odottaa, Papu on varsin flegmaattinen käsiteltävä eikä tamma tunnu uhraavan kovin montaa ajatusta käsittelijälleen. Helppohan tämmöistä hevosta on hoitaa, sen kun tekee kaiken tarpeellisen, hevonen ei varmasti arastele tai käyttäydy huonosti. Jalkansa Papu nostaa nätisti kertapyynnöstä, samaten suunsa raudikko avaa nätisti. Porkkanat kyllä kelpaavat aina, herkkujen perässä Papu tekee venytysharjoituksia korvat hörössä selkeän kiinnostuneena makupalasta. Samaten pipojen tupsut sekä lippalakkien lipat tuntuvat ilahduttavan tammaani, näitä se hamuaa huulillaan ottaen lopulta varoen hampaillaan kiinni ellei erikseen kielletä. Toiset hevoset kanniskelevat kahvapalloja tai muovisia kahvallisia rehuastioita, Papu kanniskelee päähineitä. Tosin tupsuttomat peruspipot eivät kelpaa.

Ratsunakin raudikkoni on hyvin rauhallinen, eikä rauhallinen ole lainkaan huono peittelyadjektiivi laiskalle tai hitaalle. Pavulta löytyy riittävästi eteenpäinpyrkimystä sekä täsmällisyyttä apuihin vastaamisessa. Pidätteen läpimenoa ei tarvitse odottaa kolmen askeleen verran, askellaji vaihtuu sitä pyydettäessä.
Vanhempiensa kavionjälkiä seuraten Pavusta tuli hyvä yleishevonen. Valjakkoajo tosin jäi pois, meidän kärryttelymme on enemmän maastolenkki koppakärryillä -tasoa olevaa perusajoa. Ratsastuspuolella tamma on taipunut kaikkeen mitä sen kanssa on kokeiltu, kolmen lajin (koulu-, este- ja kenttäratsastus) lisäksi Papu on ollut oiva hevonen hiihtoratsastukseen sekä ratsastusjousiammuntaan. Minä tosin en moista kokeillut, vaan naapurini, joka lainasi Papua hätävararatkaisuna oman hevosensa loukkaannuttua. Papu ei kuulemma tuumannut jousiammunnastakaan yhtikäs mitään vaan oli tyynen rauhallinen, miltei pitkästynyt, mutta ehdottoman luotettava ratsu treeneihin.

Sitä tamman kyllä on, tyyni, rauhallinen ja luotettava. Ajoittain Papu pitkästyy, lähinnä samaa tehtävää pitkäkestoisesti toistettaessa tai viikkotreenien pyöriessä samoja kehiä viikosta toiseen. Pienetkin muutokset sekä monipuoliset tehtävät piristävät ja motivoivat Papua kaikkein parhaiten (porkkana tulee hyvänä kolmosena, kehut, myötäys ja sen sellaiset sitten seuraavilla sijoilla). Tamma vastaa apuihin hyvin, on kärsivällinen kokemattomampien ratsastajien kanssa muttei auta tai pelasta, vaan on juuri niin vino tai liikkumisessaan ponneton kuin sitä ratsastetaan. Askelissa on luonnostaan pituutta ja hyvä tahti, mutta mikään liikeihme Papu ei kyllä ole. Hyppääjänäkin raudikkoni jää tavanomaisten perushevosten lokeroon, missä ei tietenkään ole mitään vikaa. Rohkea, varma ja järkevä hyppääjä Papu kyllä on, siitä kaikki kehut ja kiitokset! Tamma osaa katsoa ponnistuspaikan itsekin sekä kieltää tai juosta ohi. Vinot ja lyhyet linjat onnistuvat hyvin, ja etenkin maastoestetreeneistä kuulen jatkuvasti kehuja Pavun tasaisen varmasta suorittamisesta.

Papu matkustaa itselleen ominaiseen tapaan rauhallisesti keskittyen pitkälti heinäverkkonsa sisällön siirtämiseen verkosta vatsaansa. Vieraissa paikoissa, pienen tai suuren yleisön edessä, tamma on edelleen rauhallinen, eikä se tosiaankaan säteile esiintymisintoa. Ennemmin Pavusta saa sellaisen passiivisen flegmaattisen kuvan, se vain on paikalla tehden sen mitä pyydetään, ei korvan käännön vertaa enempää. Eikä tällä ole mitään tekemistä laiskuuden kanssa, Papua vain ei jaksa kiinnostaa yleisölle esiintyminen eikä kilpailupäivän kutkuttavan jännittävä tunnelma kyllä todellakaan saa tammaani valtaansa. Jos jotain muutosta tapahtuu, ennemmin Pavusta tulee tosiaan vähän passiivinen ja tylsistynyt, aivan kuin se henkisesti etäännyttäisi itseään koko touhusta. Tämäkin menee taas sen (yli)inhimillistämisen puolelle, mutta ymmärtänette mitä ajan tällä ilmauksella takaa.

Sukutiedot

Palkittuja sukulaisia iiii. Marsalkka Maitoviiksi SLA-I, KRJ-I, ERJ-I / iiie. VIR MVA Ch Virili KTK-II, KRJ-I, ERJ-I / iiei. Hiisirikko YLA1, SLA-I, KTK-III, KRJ-II, ERJ-I, KERJ-II / iiee. Katiska eli Katiska YLA2, SLA-I*, ERJ-I / ieii. Kullervo KTK-III, KERJ-II / ieie. VIR MVA Ch Aino-Kanerva KTK-III, KERJ-II

eiii. Kiikkerän Maestro SLA-I, KRJ-II / eiie. VIR MVA Ch Koidutko Kohtalokseni YLA1, KTK-II, SLA-I*, KRJ-I, ERJ-I, KERJ-I, VVJ-I / eiei. Vadelmaniityn Röhnö / eiee. Marinan Lohdutar SLA-I, ERJ-I, KRJ-I, KERJ-II / eeei. Myrskymerkki YLA2, KTK-II, SLA-I, ERJ-I, KRJ-I, KERJ-I / eeee. Haavesointu / SLA-I, ERJ-I, KRJ-I, KERJ-I

Jälkeläiset

Kilpailutulokset

Päiväkirja & valmennukset

20.06.2022 Ympyröitä, kirjoittanut Nikki
Tänään allani oli Pakohuonepaniikki, eli Papu, joka ei nimeään pahemmin kuvastanut. Papu oli ensikäsittelystä asti viileä kuin viilipytty, mitä se nyt muutaman kerran jaksoi vilkaista olkansa yli että kukas tässä nyt oikein häärää tänään, ja sitten se keskittyi taas jäljellä oleviin päiväheiniinsä. Se oli siis hirmuisen helppo nuori hevonen, mikä toisinaan oli ihan tervetullutta vaihtelua kaikesta kuumuviin nuorikkoihin.

Papu kiersi jo liki automaattisesti uraa kentällä alkuverryttelyiden aikana, eikä sitä tarvinnut ohjata kuin muutaman kerran nurkissa, joita se meinasi oikoa. Tammalla ei ollut mikään kiire minnekään, vaan se kulki varsin passiivisesti eteenpäin, todeten kaiketi mielessään, että ura oli loputon. Annoin Pavulle vähän pohjetta, jotta se reipastaisi tahtia, mihin se vastasi viiveettä ja reipasti tahtia. “Hyvä”, kehuin tammaa hieman yllättyneenä, sillä olin sen passiivisuuden perusteella odottanut paljon pidempää vastausaikaa ja laiskempaa vastausta. Papu heilautti vain korviaan, kuin sanoen, “no eihän tuo ollut mitään.”

Pavulle oli tänään ohjelmassa ihan yksinkertaisia käännöstehtäviä ympyrällä ja kahdeksikossa. Tarkoituksena oli kääntyä eri kohdissa, kun tamma ei odottaisi sitä, ja saada se kääntymään sujuvasti ilman, että se tiesi etukäteen mitä tehdä. Aioin myös nostaa ravin ja palata käyntiin eri kohdissa tehtäviä ihan harjoitellakseni samalla tavalla askellajinvaihtoja. Papu oli ihastuttavan helppo ratsastaa ja se hiffasi asiat nopeasti, mikä teki siitä oikein kivan työkaverin.

Aloitin helpommilla ympyröillä käynnissä ja tein ympyröitä pitkin uraa eri kohdissa. Tein ympyröistä eri kokoisia, ja vaikka Papu välillä yritti ennakoida milloin käännytään, pääasiassa se kulki todella hienosti eikä yrittänyt ympyrälle ennen kuin sai pyynnön tehdä niin. Suunnanvaihtokaan ei horjuuttanut Pavun keskittymistä tai suorittamista, vaan se taipui hyvin kumpaankin suuntaan ensin käynnissä, ja sitten ravissa.

Tyypillinen tehtävä, mitä tein Pavun kanssa seuraavaksi, oli ravaaminen esimerkiksi koko pitkä sivu, ja sitten siirtyminen käyntiin samalla, kun tammaa käännettiin ympyrälle. Ensin Pavulla oli vähän vaikeuksia toteuttaa kaksi käskyä samanaikaisesti, mutta sitten se tajusi idean, ja paransi jokaisella ympyrällä. Ravi- ja ympyräharjoitusten jälkeen siirryin kahdeksikkotehtäviin, taas ensin käynnissä ja sitten vielä ravissa. Vaikein tehtävä Pavulle oli ravata kahdeksikon ensimmäinen ympyrä, sitten kävellä toinen ympyrä ja sitten vaihtaa suuntaa.

Tamman koulutus oli jo hyvässä vaiheessa, mutta nyt sille alkoi tulla tenkkapoo. Päätin, että tähän oli siis hyvä lopettaa, joten kehuin tamman suoritusta jo sen mennessä sinnepäin, tein vielä parit ympyräharjoitukset onnistuneeksi lopuksi, ja annoin Pavun sitten palata uralle pitkin ohjin.

01.01.2023 Pieni tilannekatsaus
Kuin huomaamatta aikuiseksi venähtänyt Papu on päässyt tosissaan työnteon makuun, tai ainakin työnteon pariin. Tamma kyllä tekee töitä hyvällä eteenpäinpyrkimyksellä, se on ollut fiksu ja rauhallinen, oppivainen kaikki käy -tapaus. Jotenkin raudikon perusolemus vain viestittää henkistä väsymystä, olivat päivä- ja viikko-ohjelmat sitten monipuolisia tai yksitoikkoisia. Monipuolinen ohjelma tosin selkeästi miellyttää kestoväsynyttä hevostani eniten. Perusluonteelleenhan Papu ei mitään mahda, ja ihan tyytyväisenä se on töihin lähtenyt, joten kaikki lienee hyvin. Eikä tämä edes ole ainoa kroonisesti pitkästynyt tai väsynyt hevonen Kurjenpesässä, Papu on löytänyt Einistä rapsutuskaverin ja sielunsiskon itselleen.

Kuten tavallisestikin, kilpailen itse kouluratsastuksessa, este- ja kenttästartit ratsastaa palkattu lainakuski. Tällä kertaa ratsaille nousee ystäväni suosituksesta tamperelainen Emilia Haavisto. Emilian ja Pavun yhteistyö alkoi hyvissä merkeissä, niin kotitreeneissä kuin valmennuksissa tulee onnistumisia, ahaa-elämyksiä sekä kehuja, eivätkä väistämättä eteen osuvat ongelmat ja kehittämiskohteet ole saaneet ratsun tai ratsastajan hermoja kiristymään. Kaksikko selkeästi sopii toisilleen, Emilia ratsastaa kauniisti huolehtien Pavusta muutenkin hyvin, ja tulen itsekin naisen kanssa loistavasti juttuun. Mikäli tämä diili sujuu loppuun asti kaikkien mielestä hyvin, palkkaan Emilian varmasti ratsastamaan muillakin hevosillani!

Papu lomaili marraskuun palaten töihin joulukuussa, alkuvuosi on tarkoitus kierrellä hallikilpailuja ainakin koulu- ja esteratsastuksen saralla. Matkustaminen ei tunnu kamalasti Papua häiritsevän, eivät myöskään uudet paikat tai isommatkaan ihmisvilinät. Mikään säkenöivä, karismallaan katseet vangitseva esiintyjä tämä hevonen ei kyllä ole, mutta ainakin se on rauhallinen ja varma, fiksukäytöksinen isommassakin hevosvilinässä.

© KURJENPESÄ
Ulkoasu © Narie
taustakuva Cano Vääri (CC BY-NC-SA 2.0)
virtuaalitalli // virtuaalihevonen