Turmeltajan Utukuva VH15-018-1464

Tamman hampaat alkoivat heiketä vauhdilla, ja ikä alkoi muutenkin ottaa Kujetta kiinni. Päästimme raudikon vihreämmille laitumille 13.08.2017.
NimiTurmeltajan Utukuva "Kuje" KasvattajaTurmeltaja, Suomi
Rotu, sukupuolisuomenhevonen, tamma OmistajaSusiraja (VRL-06046 ja VRL-12701)
Säkäkorkeus, väri160cm, vaaleanrautias MeriititYLA1, KTK-III, SLA-I, ERJ-I, KRJ-I, KERJ-I
Syntynyt,
ikääntyminen
s. 30.06.2015, 26v
satunnainen (4v 21.07.2015)
Painotuslaji,
koulutustaso
yleispainotteinen
he A / 110cm / 100cm / CIC1

20.09.2015 Kuje kantakirjattiin ratsusuunnalle. Pisteitä kertyi 68p. ja palkinnoksi tuli KTK-III. Hiano tyttö!

28.12.2016 tammalle myönnettiin Jälkeläisluokka C.

28.02.2017 tamma kujeili itselleen ERJ-I -palkinnon.

25.03.2017 blondimme palkittiin KERJ-I -palkinnolla muikealla 107 pisteellä.

15.04.2017 Utunen haki uuden sulan hattuunsa; 107 pisteen KRJ-I!

20.07.2017 vuorossa oli SLA, ja kotiin saimme kiikuttaa SLA-I -palkitun hevosen.

30.07.2017 Kuje esiintyi viimeisen kerran tuomaririville YLA:n tilaisuudessa. Kotiin lähti 103 pisteen YLA1 -tamma, joka oli myös AP2.

© kuvaaja ei halua nimeään mainittavan

Luonnekuvaus

Ärsyttävyyteen asti iloinen ja pirteä, hyvin reipas ja menevä, aina valmis töihin, kas siinä meidän Kujeemme pähkinänkuoressa. Tamma keppostelee tylsyyttään ja huomionhakuisuuttaan, mutta uskoo kun komennetaan - joskin toisaalta kokeilee rajojaan ja saattaa jo parin päivän päästä kokeilla, saisiko nyt tehdä tätä kiellettyä asiaa. Tamma ei missään nimessä ole ilkeä hevonen, ennemminkin vähän kuriton kakara, jonka käytöstapakoulutus ei mennyt ihan perille asti. Huomionkipeä lälly, ihmisille kiltti halinalle, joka sietää lapsiltakin mitä tahansa. Tarhassa Kuje on kuitenkin sen verta komentava natsi, ettei anna kavereidensa syödä tai olla rauhassa (ei kuitenkaan käy päälle, korkeintaan repii loimet), joten siitä syystä liinakko tarhaa yksin.

Ihana lussunmyssunmössömussu, kuriton kakara, lällynaama, ota sieraimista kiinni ja venytä eikä tee mitään.. Meidän pullanmurusemme on aivan ihana. Mikäli hoitajiksi sattuu lapsia, Kuje on paras lastenvahti ikinä, sillä äidillisyyttä ja ymmärrystä pikkuväkeä kohtaan liinakosta löytyy puolen tallin edestä. Vanhemmille hoitajille Kuje keppostelee esimerkiksi karsinasta karkaamisen merkeissä, joten tammaa saa tosissaan vahtia, jos hoitaa sitä karsinassa. Suosittelemme laittamaan hevosen käytävälle ketjuihin, niin Kujeella on vähemmän pelleilytilaa. Kuje syö hoitajansa päähineen ja hiukset, tonkii taskut, tiputtelee loimia jos yltää niihin, ei muka anna harjata päätään, korviin ei muuten saa koskea, jalka ei iiiiihan välttämättä nousekaan.. Kaikkea pientä ärsyttävää, mistä tietää hevosen pelleilevän. Kun Kujeelle tekee selväksi, että nyt pitää käyttäytyä, tamma on taas mallikansalainen - ainakin hetken. Kakki perushoitotoimenpiteet, pesarireissut, klippaukset sun muut kyllä sujuvat, vaikka raudikko välistä pelleilee ja testaa, onko pakko. Eläinlääkäri ja kengittäjä saavat yleensä työskennellä rauhassa, ja jos Kuje ei muista käytöstapoja vaan alkaa hankalaksi, huulipuristimen esille tuominen riittää palauttamaan hevosen ruotuun. Ensitreffit huulipuristimen kanssa olivat Kujeelle selvästi tarpeeksi.
Kuje on periaatteessa kiva, helppo talutettava, mutta mokomalla on ikävä tapa testata käsittelijäänsä. Tuulisella säällä raudikko on muka lentoon lähdössä, välillä lätäköistä ei muka voi kävellä, tarhaan ei aina viitsisi mennä kun portillakin voi jumittaa ja muuta sellaista. Jämäkällä käsittelyllä pärjää, Kuje ei koskaan tule ihmisen päälle.
Lastatessa Kuje vaatii jämäkän lastaajan, joka laittaa tamman kyytiin kerrasta. Mikäli Kujetta meinaa taluttaa koppiin löysällä narulla ilman sen kummempaa ajatusta siitä, mitä tekee, hevonen ei tasan laita kavioitaan lastaussillalle. Liinojen kanssa lastaamista ei ole vielä tarvinnut kokeilla, kyllä Kujeen koppiin/rekkaan saa kun niin päättää. Kuljetus sujuu ongelmitta, samaten kopista ulos tuleminen.

Kuje on reipas ja energinen tamma, joka on aina valmiina töihin ja josta löytyy oikein hyvin suomenhevosen tunnuspiirteitä: se on nöyrä ja työteliäs hevonen, mutta vaatii reilua kohtelua tai ei ala yhtään mihinkään. Aloittelijoille tamma on yleensä vähän liian vauhdikas, mutta jos kokemusta on jo jonkin verran, on Kuje mukava myös puksuttelukaverina. Sillä toimivat kaasu, jarru ja ratti vaikka avut olisivatkin hieman tulkinnanvaraiset. Parhaansa mukaan tamma niistä sitten koettaa päätellä tehtävän asian ja tehdä sen mukaan. Helposti tylsistyvä ratsu raudikko tosin on energisyytensä lisäksi, joten sen kanssa ei onnistu ihan vain uraa pitkin kulkeminen vaan se puksuttelussakin (tai kevyessä verkkatreenissä) vaatii ympyröitä, siirtymisiä ja muita kiemuroita, sillä tylsistyessään Kuje pukittelee mallikelpoisesti.
Kun aletaan tehdä oikeasti töitä, ei tamma ole millään lailla huono polle. Se on helppo ratsastaa avuille ja se on varsin kevyt ratsu, etupainoisuutta on toki roturasitteena, mutta Kuje ei paina kädelle tai ole raskas pohkeelle vaan nöyrästi ja innokkaasti tekee kaiken pyydetyn. Se on juuri niin herkkä ratsu, kuin mitä ihminen selässä on ja parhaimmillaan raudikko suorittaakin istunnalla ratsastaen, kunhan apujen kanssa on tarkka. Kovista, epäreiluista otteista tamma ei pidä, vaan se pistää vastaan täsmälleen yhtä paljon kuin ratsastajakin ja kyllästyessään seisahtuu täysin. Kujeen kanssa parhaiten pärjääkin, kun ratsastaa mahdollisimman kevyesti ja jos ristiriitatilanteita ilmenee, ei menetä hermojaan vaan pyytää tammalta uudelleen - edelleen mahdollisimman kevyesti.

Esteet Kuje ylittää suurella innolla ja melkoisella vauhdilla, joka - luojan kiitos - on kuitenkin säädeltävissä. Jippona on ratsastaa tammaa kevyellä kädellä, kovaa kättä, nykimistä/kiskomista tai suuhun kiinni jäämistä Kuje ei siedä ollenkaan, vaan nakkelee persettään tai vaihtoehtoisesti hyppää pystyyn (suuhun kiinni jääminen esteellä aiheuttaa satavarman kiellon seuraavalla). Muutoin suomipulla toimii samoin kuin sileätyöskentelyn aikana, ja parhaimmillaan esteet ylitetään niin sujuvasti, että tuntuu, ettei laukkaan tule lainkaan hypyn mittaista taukoa. Innostuessaan Kuje saattaa liioitella hyppyjään, ei paljon, mutta esteen väliin jää tavallista enemmän ilmavaraa tai hyppy voi lähteä (puolta) askelta aikaisemmin. Yleensä Kuje hyppää liioittelematta, pitää jalkansa hyvin mukana eikä sooloile lähestymisvauhdin tai ponnistuspaikan kanssa, vaan tekee erittäin mielellään yhteistyötä ratsastajansa kanssa. Nöyrä, yhteistyöhaluinen tamma kuuntelee osaavan kuskin apuja korva tarkkana tehden täsmälleen, mitä siltä pyydetään. Lyhyemmät lähestymiset ja tiukat kurvit kannattaa punnita tarkkaan; jos yhtään epäilyttää, että vauhtia on liikaa, sitä todennäköisesti on.
Maastossa liinakko on reipas ja innokas kaveri, joka laukkasuoralla voipi vähän sutia, vaikka osaavalla ratsastajalla lapasessa pysyykin. Aloittelijoiden maastohevoseksi Kujeesta ei ole, sen verran paljon tamma ottaa kierroksia päästessään maastoon. Jo pelkkä käyntimaasto (ratsain tai taluttaen) saa hevosen tanssahtelemaan puolittain ravaten. Kuje ei kuitenkaan näe mörköjä ja etsi sillä tavoin syytä laukkaamiseen, vaan hevonen on niin maastovarma kuin pakoeläin ylipäätään voi olla. Tamma toimii yksin ja porukassa, mieluiten johtohevosena, sillä perässähiihtäjänä liinakko lähtee helposti kilpailemaan laukkasuorilla vauhdista. Kuje kuitenkin toimii myös peränpitäjänä tai possujunan keskellä, kunhan kuski on hereillä ja osaa asiansa.

Kisoissa on poikkeuksetta kivaa. Liinakko kulkee korvat pystyssä, häntä tötteröllä ja erittäin hyväryhtisenä pitkin käsihevosaluetta, hirnuen ja höristen heppakavereille, koirille, lastenvaunuille ja aidantolpille. Kisapaikkojen vilinä on Kujeen mielestä paras juttu ikinä, niin paljon uusia tuttavuuksia ja uusi, ihana paikka, joka on saletisti jännempi kuin kotipiha! Myös kotipiha on aivan älyttömän jännä ja uusi juttu, jos kisat järjestetään kotosalla. Kuje on vähän pörheämpi talutettava kuin normaalisti rikkoen paljon herkemmin raville, mutta muutoin tamma on aika lailla samanlainen kuin normaalistikin, mitä nyt huutelee jatkuvasti erittäin kovaan ääneen.
Verryttelyissä ja radalla tamma on energisempi ja vähän turhankin herkkä, mallia "ajattele ohjaavasi vähän sivulle ja olet jo ojassa". Aloittelevan kisaajan peliksi Kujeesta ei ole, tamma vaatii kokeneen ratsastajan kisakuskikseen, joka on tehnyt jo pidemmän aikaa töitä Kujeen kanssa. Kokemus tuo varmuutta ja oikean tatsin liinakon käsittelyyn, ja kun kaikki palaset ovat kohdillaan, Kujeen energian saa kanavoitua loistaviksi kisasuorituksiksi. Jos ei, kisasuorituskuvia voi etsiä nettikuvagallerioiden "Hups!" ja "Nyt kävi näin" -kansioista.

Sukutaulu

i. Myrskymerkki
YLA2, KTK-II, SLA-I, ERJ-I, KRJ-I, KERJ-I
sh, m, 159cm
ii. Myrskyvaroitus
evm, sh, m, 160cm
iii. Hirmumyrsky
evm, sph, prt, 148cm
iie. Vilppaan Nanna
evm, sh, prt, 158cm
ie. Molla-Martta
evm, sh, trn, 156cm
iei. Muntterin Niilo
evm, sh, prn, 159cm
iee. Mollamari
evm, sh, m, 153cm
e. Haavesointu
SLA-I, ERJ-I, KRJ-I, KERJ-I
sh, vprt, 162cm
ei. Haaveileva
evm, sh, vrt, 164cm
eii. Mietelmä
evm, sh, vprt, 165cm
eie. Vapputyttö
evm, sh, vkk, 158cm
ee. Ilosointu
evm, sph, vprt, 143cm
eei. Ilomieli
evm, sh, rt, 160cm
eee. Hupisointu
evm, sh, vrt, 155cm
Näytä / piilota sukuselvitys

ii. Myrskyvaroitus on komea musta suomenhevosori, jonka kilpaura jatkuu edelleen kouluratsastuksen (heA-vaB luokissa) ja esteiden (90-100cm) parissa. Luonteeltaan Myrskyvaroitus on erittäin miellyttämisenhaluinen ja yritteliäs hevonen, joka on nöyrä ja ahkera ratsu. Se on kärsivällinen ja herkkä, ja sen kanssa pystyy helposti työstämään vain pariakin asiaa pidemmät pätkät putkeen. "Myrsky" kuumuu ainoastaan esteillä, mutta ei ikinä liikaa, vaan juuri sopivasti saadaakseen hyvin potkua ja vauhtia esteradoille. Ori on kantakirjattu ratsusuunnalle II-palkinnolla, jonka jälkeen sitä on tarjottu satunnaisesti siitokseen. Tällä hetkellä orilla on kahdeksan jälkeläistä. Myrsky on rakenteeltaan melko järeää tekoa, ja sillä on hyväasentoiset jalat, pitkä, kaareva kaula ja vahva, hyvä takaosa. Runko sillä saisi olla tiiviimpi ja lyhyempi, ja lapa voisi olla myös loivempi. Myrskyvaroituksen jälkeläiset ovat perineet vahvasti isänsä ulkonäköä, ja onneksi myös korkeaa työmoraalia, hyviä liikkeittä ja hyppytekniikkaa.

iii. Hirmumyrsky oli punarautias, kenttäpainotteinen suomenhevosori, jonka kanssa oli ilo suorittaa. Ori sopi nöyrän ja kiltin luonteensa ansiosta kaikenlaisille ratsastajille, ja sen kanssa kilpailtiin useamman ratsastajan toimesta hyvällä menestyksellä niin metrin rataesteillä, helppo A -luokissa koulun parissa sekä helpoissa kenttäluokissa. Hirmumyrskyn liikkeet olivat lennokkaat ja joustavat, hyppytekniikka oli nopea ja terävä, eikä rohkeuttakaan tältä raudikolta puuttunut. Hirmumyrsky oli rakenteltaan melko sopusuhtainen, mutta hieman raskastyyppinen ori. Sillä oli leveästi runkoon liittynyt, pitkä ja kaareva kaula, pitkä vahva lapa, pitkähkö runko ja himpun liian pitkä selkä, sekä hyvä, vahva takaosa. Jalat punarautiaalla olivat hyvin järeätekoiset ja hyväluustoiset, eikä asennoissa ollut vennohkojen vuohisten lisäksi muuta valittamista. Hirmumyrsky kantakirjattiin toiselle palkinnolle erittäin hyvillä käyttöpisteillä, ja kirjauksen jälkeen sitä tarjottiin useana kesänä jalostukseen. Hirmumyrsky lopetettiin 24-vuotiaana kroonistuneiden jalkavaivojen takia, ja loppujen lopuksi orille oli ehtinyt syntyä 27 jälkeläistä. Varsat näyttävät perineen isältään lähinnä nöyrää luonnetta ja hyvää ratsastettavuutta, sekä lennokkaita liikkeitä.

iie. Vilppaan Nanna oli vauhdikas ja eläväinen 158cm korkea ruunikko, joka oli aina menossa. Tammalla kisattiin menestyksekkäästi pääosin esteratsastusta 110cm luokissa. Muutamissa kenttäkisoissakin Nanna käytettiin, mutta niistä ja menestyksestä luovuttiin, kun sijoitushaaveet kaatuivat koulukokeeseen - nipin napin helppo B -tasoinen tamma ei tosiaankaan ollut kouluratsu sielultaan, eikä sen keskittymiskyky riittänyt tasaisiin tai edes puhtaisiin ratoihin. Esteratsuna Nanna sen sijaan oli mitä mainioin; se oli erittäin nopea ja tarkka jaloistaan, kääntyi vaikka pennin päällä, ja hyppäsi jokaisen erikoisesteenkin, joka sen eteen vain osui. Pitkän kilpauransa aikana tamma ehti kiertää kolmella eri omistajalla, ennen kuin se päätyi neljännelle ja viimeiselle omistajalleen. Uuteen kotiin päästyään Nanna kantakirjattiin melko pian, pääosin kilpailunäyttöjen perusteella - ruunikon rakenteessa oli melko paljon puutteita, kuten lyhyt ja paksu kaula, pysty lapa, pitkä avo runko, ja erittäin jyrkkä, huipukas lautanen. Jalka-asennoiltaan tamma oli käyräkintereinen, lyhyt säärinen ja etujaloissaan sillä oli vennot vuohiset. Kaviot olivat luultavasti tamman paras puoli, sillä ne olivat erittäin hyvää ja kestävää ainesta, ja sopivana kokoiset. Kantakirjauksen jälkeen Nannalla kilpailtiin vielä muutama vuosi, aina 18-vuotiaaksi asti, jonka jälkeen se siirtyi harraste- ja siitoskäyttöön. Tamma oli varsonut kerran aikaisemmin nuoruudessaan, joten sitä uskallettiin yrittää saada vielä tiineksi vanhoilla päivillään. Se tiinehtyikin muutaman yrityksen jälkeen, ja varsoi suurikokoisen orivarsan. Nanna ei kuitenkaan ehtinyt kauaa varsaansa hoivata, sillä se menehtyi synnytyksen jälkeisiin komplikaatioihin.

ie. Kovapäinen ja haastavahkon luonteen omaava Molla-Martta oli kaunis tummanruunikko tamma, joka teki lyhyehkön kilpauran kenttäratsastuksen parissa vaihtelevalla menestyksellä. Tamma kilpaili muutaman vuoden parhaimmillaan CIC1 -tason luokissa, joista toisinaan tuli ruusukkeita ja joskus voittojakin, mutta toisinaan tamma jäi tuloslistoissa häntäpäähän. Martta oli luonteeltaan hyvin ailahtelevainen, ja huonoina päivinä se antoi ratsastajan kärsiä joka ikisestä pienestäkin virheestä, jotka koituivat kohtalokkaiksi etenkin este- ja maastoradoilla, kun tamma kieltäytyi useamman kerran hyppäämästä. Kouluradoilla Martta oli yleensä melko tasainen suorittaja, kunhan ratsastaja muisti antaa hevoselle tilaa ja rauhaa suorittaa. Martan hyppytyyli oli, silloin kun se suostui hyppäämään, hyvä; se oli erittäin tarkka jaloistaan ja ketterä liikkumaan, eikä se yleensä kerännyt virhepisteitä puomeja pudottamalla. Muutaman kisavuoden jälkeen Martta kaatui maastoesteradalla ja mursi etujalkansa, joka johti kolme vuotta kestäneen uran päättymiseen. Tamman jalkaa paranneltiin vuosi, jonka jälkeen sitä päätettiin siirtää siitoskäyttöön. Martta varsoikin kaksi komeaa orivarsaa sekä yhden tammavarsan, joka jätettiin kotiin ja orivarsat myytiin. Viimeisen varsan jälkeen ruunikko tamma sai pahan ähkyn, jonka jälkeen varsottamiset päätettiin lopettaa, ja tamma jäi kotiin toimimaan harrasteratsuna. Martta lopetettiin 22-vuotiaana, kun sen vanha jalkavamma alkoi vaivaamaan liikaa. Tamman jälkeläiset perivät onneksi emältään lähinnä sen kelpoa, ratsumallista rakennetta, ja luonteenpiirteensä ne saivat pääosin isiltään.

iei. Muntterin Niilo oli näppärä yleishevonen, joka ei hurmannut liikkeillä tai rakenteellaan, mutta luonteellaan niidenkin edestä. Nuoruusvuosinaan 159cm korkea punaruunikko menestyi kohtalaisesti raveissa lyhyillä matkoilla, ja raviuran loputtua 6-vuotiaana, se koulutettiin ratsuksi. 12-vuotiaana Niilo olikin jo yksi tunnetuimpia nimiä estesuomenhevosten keskuudessa, sillä ori osoittautui erinomaiseksi esteratsuksi. Se oli kylmäpäinen mutta innokas hyppääjä, tarkka jaloistaan ja kohtalaisen hyppytekniikan omaava hevonen. Niilo oli luonteeltaan sataprosenttinen suorittaja, joka yritti aina parhaansa mukaan ja antoi ratsastajan virheitä paljon anteeksi. Vaikka ori ei ollutkaan rakenteeltaan mikään kaunokainen (lyhyt, kevyt kaula jossa heikko ylälinja, pysty lapa ja korkea säkä, sopivan pituinen kevyt runko, jyrkkä lautanen ja jaloissa hyvä luusto, mutta lyhyet vuohiset ja takana myös käyrät kintereet), kirjattiin ori kolmannella palkinnolla pääosin kilpailunäyttöjensä ja ratsastettavuudensa ansiosta. Kirjauksen jälkeen Niilo jatkoi menestyksekästä esteratsun uraansa avoimissa 120cm luokissa, joista menestystä irtosi yllättävän paljon. 16-vuotiaana orin jalat alkoivat oireilemaan pitkän esteuran tuomia kulumia, ja ori siirrettiin kevyempään ratsukäyttöön ja sitä tarjottiin jalostukseen. Niiloa käytettiin harmittavan vähän menestyksekkäästä kilpaurastaan huolimatta, ja loppujen lopuksi se ehti saamaan 12 jälkeläistä, joille ori periytti vahvasti hyvää, yritteliästä luonnettaan sekä hyppykapasiteettiaan ja -tyyliään. Muntterin Niilo kuoli jo 19-vuotiaana pahaan suolikiertymään.

iee. 153cm korkea Mollamari kaikin puolin melko keskivertotamma - se ei omannut näyttäviä liikkeitä, rakenteesta se sai muutamista näyttelyistä 38 pistettä, ja luonteeltaankaan se ei ollut kummoinen. Käsiteltäessä hyvin tammamainen ja välillä vähän kiukkuinen musta piirtopää oli kuitenkin ratsuna hyvin tasainen ja varma, useimmiten jopa hieman laiska. Tamma toimi nuoruusvuosinaan muutaman vuoden siitostammana, jonka jälkeen se myytiin harrasteratsuksi pienelle maalaistallille ja sieltä ratsastuskouluun tuntihevoseksi. Kiukkuisesta luonteestaan huolimatta se oli monen ratsastajan suosikki, sillä Mollamari oli liikkeiltään tasainen, ja se oli hyvin tyyni ja rauhallinen ratsu. Jalalle se oli melko hidas, mutta osaavampien ratsastajien kanssa tästäkin tammasta löytyi herkempi ja näyttävämpikin ratsu, vaikkei se vieläkään miksikään liitokavioksi muuttunut. Esteilläkään tamma ei loistanut, se oli hidas eikä kovinkaan tarkka jaloistaan, mutta se hyppäsi ihan kohtuullisilla tuloksilla muutamissa harjoitusestekisoissa, joissa sijat jäivät saamatta yleensä liian hitaan ajan takia. Mollamari oli myös pienten lasten käytössä, ja elämänsä viimeiset vuodet se toimi myös terapiaratsuna. Mollamari teki ratsastuskouluvuosinaan vielä yhden varsan aiempien kolmen varsan lisäksi, mutta tamma ei selvästikään ollut mikään periyttäjä - jos varsat jotain emältään saivat, niin muutamia huonoja piirteitä luonteen osalta. Mollamari kuoli 26-vuotiaana sydänkohtaukseen kotitallinsa laitumella.


ei. Haaveileva on 162cm korkea läsipäinen ja liinaharjainen hurmuri, joka on melko orimainen tapaus. Käsiteltäessä se on hieman sählä ja räjähdysherkkä, ja ratsastettaessa se on herkästi kuumuva mutta myös tavattoman yritteliäs hevonen. Vaaleanrautias omaa upeat liikkeet, joista löytyy runsaasti joustoa ja säätövaraa suuntaan jos toiseenkin, ja Haaveileva onkin näyttävä ilmestys kouluradalla. Ori kilpaili nuorempana menestyksekkäästi niin koulussa, esteillä ja kentässä. Hyppytekniikka ei ole parhaimmasta päästä, mutta Haaveileva hyppäsi kuitenkin sujuvasti metrin ratoja. Ryhdikäs ja selvän ratsutyypin omaava liinakko kantakirjattiin kymmenvuotiaana ratsusuunnalle toiselle palkinnolle. Haaveileva sai rakenteestaan melko keskinkertaiset pisteet, josta parhaimmat tulivat hyvän muotoisesta ja pituisesta kaulasta, selvästä säästä, sekä vahvasta takaosasta. Jalka-asennoissa oli hieman sanomista käyrien kintereiden ja ventojen vuohisten vuoksi, mutta noin muuten Haaveileva oli rakenteeltaan oikein kelvollinen tapaus. Kantakirjauksen jälkeen Haaveilevaa alettiin tarjota jalostukseen, ja se olikin muutamana kesänä melko suosittu ori. Eläkkeelle siirryttyään Haaveilevaa käytettiin enää satunnaisesti jalostukseen, ja tänä päivänä sillä on 34 jälkeläistä. Vanhimmat ovat osoittautuneet vähintään yhtä monipuolisiksi harraste- ja kisakumppaneiksi kuin isänsäkin, ja ori näyttää myös periyttäneen melko hyvin hienoja liikkeitään.

eii. Mietelmä oli monipuolinen suoritushevonen, joka kilpaili paljon niin esteillä, koulussa kuin kenttäratsastuksessakin. 165cm korkea ori ei rakenteeltaan ollut ehkä parhaimmasta päästä, mutta vaaleanpunarautiaan liinakon laukka oli hyvin laadukasta, ja hyppytyyli oli myös erittäin hyvä. Ori oli rakeenteeltaan hieman turhan pitkärunkoinen; jalkojen asennoissa oli hieman sanomista, mutta tyypeiltään se oli hyvä. Luonteeltaan Mietelmä oli reipas ja kilpailuntahtoinen, mutta myös kiltti ja yhteistyöhaluinen. Liinakko kirjattiin kahdeksanvuotiaana toiselle palkinnolle, jonka jälkeen se oli lähes joka kesä, joskin lyhyen aikaa kerrallaan, tammojen käytettävissä. Pääosin orin kanssa kuitenkin keskityttiin kilpailemiseen kesäkausilla. Mietelmä oli varsinainen monitaituri, ja se kilpailikin parhaimmillaan helppoa A:ta koulupuolella, esteillä metriä ja kentässä helppo -luokissa. Etenkin kentässä ori loisti todenteolla, sillä se oli kovakuntoinen ja innokas hyppääjä, ja erittäin rohkea luonteeltaan. Mietelmä lopetettiin kroonistuneiden jalkavaivojen vuoksi 22-vuotiaana, ja sille syntyi kaiken kaikkiaan 28 jälkeläistä. Ori periytti turhan vahvasti pitkärunkoisuuttaan ja -selkäisyyttään, mutta myös laadukasta laukkaansa ja hyvää hyppytekniikkaa.

eie. Vapputyttö oli 158cm korkea, luonteeltaan kovin iloinen ja ihmisrakas tamma. Vaalea voikko toimi lähinnä harrastehevosena, kilpaillen satunnaisesti helpoissa luokissa seurakisoissa niin este- kuin koulupuolella. Tamma kantakirjattiin kuusivuotiaana kolmannelle palkinnolle kasvattajansa toimesta ennen nykyiselle omistajaperheelle myyntiä. Vapputyttö oli kaunis, mutta hieman matalajalkainen ja erittäin vankkarunkoinen tamma, jolla oli melko hyvät tyypit. Kaulassa olisi saanut olla enemmän pituutta, lapa olisi voinut olla vähän loivempi ja lautanen pidempi. Jalat tammalla olivat hyväasentoiset ja järeäluustoiset. Luonteensa puolesta Vappu pystyi käsittelemään ihan jokainen vauvasta vaariin, ja ratsastettavuudeltaankin tamma oli perheen lapsillekin sopiva ratsu. Tamman tiedettiin varsoneen kerran viisivuotiaana kasvattajallaan, ja perhe halusi yrittää astuttaa rakasta tammaansa uudestaan 14-vuotiaana. Useamman yrityksen jälkeen Vappu tiinehtyi, ja varsoi komean orivarsan - perhe ei pystynyt oria pitämään, joten he myivät sen pian vieroituksen jälkeen. Tämän jälkeen Vappu ei enää tiinehtynyt useista yrityksistä huolimatta, joten se sai viettää rauhallista perhehevosen ja pihakoristeen elämäänsä aina 26-vuotiaaksi asti, jolloin se nukkui rauhassa pois kotilaitumellaan.

ee. Ilosointu on tavattoman kaunis tamma, joka oli luonteeltaan melko mukavuudenhaluinen ja toisinaan jopa laiska. Kauniin sävyinen, 157cm korkea vaaleanpunarautias muutti seitsemänvuotiaana kasvattajaltaan pienelle ratsastuskoululle, jossa tamma nousikin nopeasti alkeistuntilaisten suosikiksi kiltin käsiteltävyytensä ja tasaisen ratsastettavuutensa ansiosta. Kokeneemmille ratsastajille Ilosointu tarjosi melkoisesti haastetta, ja tammasta saikin vain harva sen parhaat puolet esille. Näinä hetkinä rautias onkin kaunis näky, vaikkei se liikkeiltään olekaan kovin kummoinen tapaus. Ilosointu kilpaili satunnaisesti helpoissa luokissa ratsastuskouluoppilaiden kanssa, mutta erään vakituisemman ratsastajan kanssa tamma pääsi muutamaan otteeseen näyttämään kyntensä helppo A -koululuokissa ja 90cm -esteluokissa, menestyen ihan kelvollisesti. Ilosointu oli rakenteeltaan syvä- ja pitkärunkoinen, hieman liian lyhyen mutta hyvän muotoisen kaulan ja hyvät jalka-asennot omaava tamma, jota ei harmillisesti koskaan kantakirjattu. Tuntihommien ohessa Ilosointu varsotettiin neljä kertaa vuosien aikana, ja syntyneistä varsoista molemmat orit ja toinen tammoista myytiin, ja toinen tammavarsa jätettiin seuraamaan emänsä kavionjälkiä. Myydyt varsat näyttivät perineen emältänsä tasaista luonnetta ja vaaleaa väriä, mutta muutoin varsat tulivat enemmän isiinsä. Tänä päivänä Ilosointu tekee kevyesti tuntihommia eläkepäivien vieton ohella.

eei. Ilomieli oli miellyttäväluonteinen, 160cm korkea raudikko. Se suoritti aina täysillä, ja sen kanssa saatiin todella hyviä tuloksia niin esteiltä- kuin koulustakin, ja lähes aina palattiin kisoista ruusukkeen kera kotiin. Orin kanssa menestyttiin esteillä 80cm -luokissa ja koulussa helppo A -luokissa, mutta vaikka se oli oikein hyvä kilpahevonen, ei sen kanssa uskallettu kenttäratsastusta kokeilla. Jälkeläisiä ori sai 11 kappaletta, ja se myös kantakirjattiin kakkospalkinnolla. Rakenteeltaan Ilomieli oli hieman raskastyyppinen mutta ryhdikäs, sillä oli leveä kaula jossa oli hyvä ylälinja, lavat olivat melko jyrkät ja runko oli pitkähkö ja melko syvä. Jalat orilla olivat järeäluustoiset ja melko hyväasentoiset ventoja vuohisia lukuunottamatta. Ilomieli lopetettiin selkävaivojen vuoksi 19-vuotiaana.

eee. Hupisointu oli ihan tavallinen harrasteratsu, jonka kanssa kilpailtiin huvin ja viihteen vuoksi helpoissa seuraluokissa, lähinnä helppo B- ja 70cm -tasoilla. Hupisointu oli tasainen ja yritteliäs tamma, ja sen kanssa pääsivät monet ihmiset aloittamaan kilpauraansa. 155cm korkea vaaleanrautias asui yksityishevosena ratsastuskoululla, mutta teki satunnaisesti tuntihevosen hommia ja toimi näinollen myös tuntilaisten kisaratsuna tarpeen tullen. Hupisointu myös kantakirjattiin 12-vuotiaana kolmannelle palkinnolle, ja sen kantakirjauslausunnosta mainittiin muun muassa kaunis pää, pitkä kaula, loiva lapa ja piirteetön säkä, melko syvä, pitkähkö runko ja loiva lautanen. Jaloistaan tamma sai melko kehnot numerot hennonhkon luuston, etujalkojen sapelihakuisuuden ja takajalkojen käyräkintereisyyden takia. Kaviot Hupisoinnulla kuitenkin olivat erittäin hyvät. Hupisointu varsotettiin elämänsä aikana kaksi kertaa, ja molemmat syntyneet varsat olivat tammoja. Toinen myytiin vasta seitsemänvuotiaana, kun omistajakasvattajalla ei riittänyt aika kolmelle hevoselle. Molemmat tammat perivät emältään toisinaan jopa liiankin tasaisen luonteen ja kauniin pään. Hupisointu oli loppuun asti erittäin hyväkuntoinen ja pirteä rouva, ja se kuoli rauhassa tarhassaan 26-vuotiaana.

isän puoli © VRL-10352, muokkaus © dookie, emän puoli dookie & emänemänisä & emänemänemä © VRL-10352 (muokannut dookie), kiitos!

Jälkeläiset

s. 07.07.2016 sh-t. Samentuva, i. Riihikorven Vekara, om. Susiraja
s. 06.08.2016 sh-t. Tähtisumua, i. Malkamäen Verneri, om. Tuulia T. VRL-00084
s. 06.09.2016 sh-t. Valonkajo, i. Vastahalo, om. Jenny (VRL-12948)
s. 24.10.2016 sph-o. Ketunkuje, e. Tiilikan Hukkahöttö, om. Hapero, VRL-06115

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Näytä / piilota sijoitukset
KERJ - 47 sijoitusta joista 10 voittoaERJ - 47 sijoitusta joista 4 voittoa
03.08.2015 Kilpailukeskus Reiter CIC1 3/30
05.08.2015 Kilpailukeskus Reiter CIC1 1/30
05.08.2015 Brentwood Warmbloods CIC1 5/52
08.08.2015 Kadotetut Suomenhevoset CIC1 4/18
08.08.2015 Whispering Heaven CIC1 1/22
16.08.2015 Prime Sporthorses CIC1 2/30
18.08.2015 Lebenslang CIC1 1/38
22.08.2015 Mörkövaara CIC1 2/40
23.08.2015 Mörkövaara CIC1 6/40
24.08.2015 Prime Sporthorses CIC1 2/30
27.08.2015 Prime Sporthorses CIC1 5/30
27.08.2015 Holmberg CIC1 5/30
07.09.2015 Mörkövaara CIC1 6/40
09.10.2015 Rohkelikko CIC1 4/21
13.09.2015 Kuuralehdon hevostila CIC1 6/40
15.10.2015 Mörkövaara CIC1 1/30
18.10.2015 Mörkövaara CIC1 4/30
19.10.2015 Mörkövaara CIC1 1/30
25.10.2015 Mörkövaara CIC1 3/30
26.10.2015 Mörkövaara CIC1 3/30
27.10.2015 Mörkövaara CIC1 1/30
28.10.2015 Mörkövaara CIC1 2/30
29.10.2015 Mörkövaara CIC1 3/30
29.10.2015 Mörkövaara CIC1 2/30
29.10.2015 Lepmets CIC1 5/30
30.10.2015 Rohkelikko CIC1 4/40
01.11.2015 Mörkövaara CIC1 5/30
03.11.2015 Mörkövaara CIC1 5/30
07.11.2015 Kuuralehdon Hevostila CIC1 2/40
13.11.2015 Susiraja CIC1 1/16
18.11.2015 Kuuralehdon Hevostila CIC1 3/40
17.11.2015 Taikakuun Kartano CIC1 1/40
25.11.2015 Taikakuun Kartano CIC1 3/40
26.11.2015 Kk Lamoca CIC1 1/30
06.12.2015 Holmberg CIC1 5/40
15.12.2015 Holmberg CIC1 3/40
16.12.2015 Holmberg CIC1 4/40
10.01.2016 Tuiskula CIC1 3/30
16.01.2016 Delicate CIC1 2/30
17.01.2016 Turmeltaja CIC1 2/29
18.01.2016 Turmeltaja CIC1 5/29
19.01.2016 Delicate CIC1 5/30
20.01.2016 Delicate CIC1 3/30
24.01.2016 Turmeltaja CIC1 3/29
26.01.2016 Turmeltaja CIC1 5/29
27.01.2016 Turmeltaja CIC1 1/29
29.01.2016 Taikakuun Kartano CIC1 6/40
01.08.2015 Kadotetut Suomenhevoset 110cm 5/30
01.08.2015 Mörkövaara 110cm 2/30
05.08.2015 Mörkövaara 110cm 3/30
06.08.2015 Mörkövaara 110cm 3/30
07.08.2015 Kadotetut Suomenhevoset 110cm 3/30
07.08.2015 Kadotetut Suomenhevoset 110cm 1/30
08.08.2015 Kadotetut Suomenhevoset 110cm 5/30
10.08.2015 Koskimäki 110cm 4/30
14.08.2015 Holmberg 110cm 3/40
16.08.2015 Koskimäki 110cm 1/30
18.08.2015 Holmberg 110cm 5/40
22.08.2015 Mörkövaara 110cm 1/30
26.08.2015 Mörkövaara 110cm 5/30
30.08.2015 Mörkövaara 110cm 5/30
04.11.2015 Mörkövaara 110cm 2/30
08.11.2015 Mörkövaara 110cm 5/30
10.11.2015 Bellgrove 110cm 5/30
11.11.2015 Bellgrove 110cm 4/30
11.11.2015 Koskimäki 110cm 4/30
13.11.2015 Koskimäki 110cm 4/40
15.11.2015 Mörkövaara 110cm 1/30
15.11.2015 Aittohaara 110cm 3/40
18.11.2015 Edelsten Ponies 110cm 3/30
18.11.2015 Trio Connemaras 110cm 3/50
18.11.2015 Koskimäki 110cm 2/30
18.11.2015 Bellgrove 110cm 3/30
19.11.2015 Bellgrove 110cm 4/30
19.11.2015 Koskimäki 110cm 3/30
19.11.2015 Edelsten Ponies 110cm 5/30
20.11.2015 Koskimäki 110cm 6/40
20.11.2015 Trio Connemaras 110cm 3/50
20.11.2015 Koskimäki 110cm 2/30
21.11.2015 Koskimäki 110cm 3/30
21.11.2015 Bellgrove 110cm 1/30
22.11.2015 Bellgrove 110cm 2/30
22.11.2015 Edelsten Ponies 110cm 4/30
23.11.2015 Koskimäki 110cm 3/40
24.11.2015 Koskimäki 110cm 2/30
24.11.2015 Bellgrove 110cm 4/30
25.11.2015 Bellgrove 110cm 3/30
26.11.2015 Koskimäki 110cm 5/40
28.11.2015 Koskimäki 110cm 5/30
29.11.2015 Koskimäki 110cm 4/40
11.01.2016 Turmeltaja 110cm 2/30
13.01.2016 Turmeltaja 110cm 2/30
13.01.2016 Turmeltaja 110cm 2/30
14.01.2016 Turmeltaja 110cm 3/30
KRJ - 41 sijoitusta joista 10 voittoaVSR - 2 sijoitusta joista 0 voittoa
04.08.2015 Prime Sporthorses he A 4/30
08.08.2015 Prime Sporthorses he A 5/30
27.08.2015 Runoratsut he A 4/40
03.09.2015 Runoratsut he A 3/40
06.09.2015 Runoratsut he A 3/40
09.09.2015 Runoratsut he A 1/40
12.09.2015 Runoratsut he A 4/40
14.09.2015 Runoratsut he A 4/40
18.09.2015 Runoratsut he A 1/40
02.11.2015 Pirunportti he A 3/30
05.11.2015 Pirunportti he A 1/30
16.11.2015 Ginevra he A 2/30
21.11.2015 Koskimäki he A 3/30
22.11.2015 Koskimäki he A 3/30
24.11.2015 Koskimäki he A 2/30
27.11.2015 Koskimäki he A 5/30
28.11.2015 Koskimäki he A 3/30
29.11.2015 Koskimäki he A 1/30
08.03.2016 Susiraja he A 3/25
03.04.2016 Kauniston tila he A 5/60
05.04.2016 Kauniston tila he A 7/60
23.04.2016 Villahaka he A 7/60
16.05.2016 Hengenvaara he A 6/100
18.05.2016 Hengenvaara he A 1/100
20.05.2016 Haavelaakso he A 3/30
20.05.2016 Haavelaakso he A 4/30
26.05.2016 Hengenvaara he A 1/100
28.05.2016 Hengenvaara he A 6/100
28.05.2016 Hengenvaara he A 5/100
02.06.2016 Metsovaara he A 4/40
07.06.2016 Metsovaara he A 5/40
11.07.2016 Koskimäki he A 1/30
13.07.2016 Metsovaara he A 1/40
13.07.2016 Delicate he A 5/40
17.07.2016 Delicate he A 5/40
17.07.2016 Koskimäki he A 2/30
18.07.2016 Metsovaara he A 6/40
20.07.2016 Koskimäki he A 1/30
22.07.2016 Kuuralehdon hevostila he A 3/40
25.07.2016 Kuuralehdon hevostila he A 6/40
29.07.2016 Kuuralehdon hevostila he A 1/40
30.04.2016 Susiraja VSR Cup he A 9/136
30.09.2016 Susiraja VSR Cup 110cm 8/74

Valmennukset

18.08.2015 Kouluvalmennus, valmensi dookie

Mukava ja aurinkoinen syysilma oli muuttunut masentavaksi ja harmaaksi sadepäiväksi, kun köröttelin pitkin tuttua hiekkatietä kohti Susirajan tallipihaa. Pihalle päästyäni kiskaisin sadetakkini niskaan ja painelin juoksujalkaa maneesille, jonne oletin Lissun ymmärtävän saapua Kujeen kanssa. Hetken päästä nainen tulikin vaalean tammansa kanssa, molemmat märkiä kuin uitetut rätit. Kuje ei selvästikään nauttinut sateesta, sillä se pärskäytteli närkästyneen oloisena vettä pois turvaltaan ja ravisteli itsensä läpikotaisin muutamaan otteeseen. Pikaisten kuulumisten vaihdon yhteydessä Lissu kapusi ratsunsa selkään, ja alkukäyntien jälkeen aloitti itsenäisen verryttelyn, johon kuului paljon ravi-käynti ja ravi-seis -siirtymisiä, loivia kiemurauria, ympyröitä, taivutteluita ja väistönpätkiä. Kuje vaikutti päässeen närkästymisestään yli, ja suoritti nöyrän ja reippaan oloisena pyydetyt tehtävät.

Verryttelyn ja välikäyntien jälkeen kerroin ratsukolle tunnin ohjelmasta, johon kuului pohkeenväistöä ja siirtymisiä. Ratsukon tuli tehdä pohkeenväistöä hieman uran sisäpuolella niin, että takaosa väistätettäisiin sisälle päin, etujalkojen tuli kulkea suoraan kohti toisessa päässä seisovaa meikäläistä, ja asetuskin piti vielä löytyä. Ja sama homma siis molemmilla pitkillä sivuilla.
Ensimmäiset väistöt eivät menneet aivan nappiin. Kuje väisti kyllä hienosti, mutta väistön linja lähti useamman kerran valumaan kohti aitaa, eikä ratsukko ihan heti löytänytkään takaisin oikealle reitille. Muistutin Lissua pitämään kiintopisteen jossain yläpuolellani, ja ottamaan katseen pois hevosen niskasta, vaikka Kujeen aasinkorvia olikin varmaan hauska tuijotella. Muutaman kerran muistutuksen jälkeen homma alkoi sujumaan, ja väistöt tulivat suoraan ja hyvällä poikituksella.
Seuraavaksi tehtävään lisättiin ravisiirtyminen väistön sisällä, pitkän sivun puolivälissä. Ensimmäiset siirtymät jäivät melko tahmeiksi ja hitaiksi, kun Kuje ei millään meinannut uskoa, että sen oikeasti piti väistää ja siirtyä samaan aikaan. Monen yrityksen jälkeen tamma vihdoin alkoi ymmärtämään jutun jujun, ja ratsukko teki siistit väistöt niin ravissa kuin käynnissä. Lopuksi vaihdatin tehtävän vielä niin päin, että väistö aloitettiin ravissa, puolessa välissä väistön sisällä käyntisiirtymä, ja sen jälkeen vielä laukkavoltit lyhyille sivuille. Vaikka laukkapätkät antoivatkin tammalle vähän lisäintoa vauhdin suhteen, Lissu sai hienosti pidettyä tamman väistöpätkillä rentona ja sopivassa vauhdissa. Pian pääsimme lopettelemaan valmennusta, ja ratsukko pääsi loppuverryttelyiden pariin.

10.11.2015 Kouluvalmennus, valmensi Siuri

Olin saapunut monen viikon valmennustauon jälkeen Susirajaan. Odotin jo jännityksellä tulevaa päivää - tiesinhän minä, millaisia kiukkupyllyjä Susirajan hevoset olivat. Kun astuin maneesiin, jossa valmennettava ratsukko suoritti ympyräkahdeksikkoa ravissa, en ollut uskoa silmiäni. Jäin hymyillen seuraamaan vierestä hevosta, joka totteli ratsastajan pienimpiäkin apuja ja joka kulki nöyränä eteenpäin. Hetken aikaa olin jo varma, että olin erehtynyt tallista.

Kun olin päässyt yli alkuhämmennyksestäni, aloitimme hiljalleen valmennuksen. Pyysin ratsastajaa jatkamaan ravissa ja tekemään hetken aikaa kolmikaarista kiemurauraa lämmittelyksi, jotta Kuje saataisiin kunnolla auki molemmilta puolilta. Ratsastaja käänsi erittäin yhteistyökykyisen hevosen kiemuroille, ja tamma kulki eteenpäin reippain mutta keskittynein askelin.

Kiemurauran jälkeen pyysin ratsastajaa tekemään pohjalle muutaman laukkaharjoituksen niin, että pitkät sivut kuljettaisiin laukkaa ja lyhyet ravia. Ratsastaja nosti laukan ja Kuje tuntui olevan hyvin kuulolla: se reagoi todella nopeasti ratsastajan apuihin. Ratsukko teki siirtymisiä hetken aikaa, kunnes pyysin heitä pysähtymään hetkeksi. Kerroin ratsastajalle, että seuraavaksi lähtisimme harjoittelemaan ympyräkahdeksikkoa niin, että kumpikin kaari ratsastettaisiin myötälaukassa, mutta ennen keskipistettä otettaisiin muutama askel käynnissä. Näin pääsisimme harjoittelemaan hieman laukanvaihtoa käynnin kautta. Ratsastaja vaikutti ymmärtävän tehtävän, joten hän nosti laukan ja alkoi suorittaa kahdeksikkoa laukassa.

Kujeessa tuntui riittävän vauhtia, joten pyysin ratsastajaa hieman jarruttelemaan tammaa. Laukkaympyrät näyttivät kuitenkin sujuvan erittäin hyvin, ja Kuje kuunteli jälleen ratsastajaa tarkasti. Koska tamman askeleet näyttivät hyviltä, ratsastus oli oikein tasapainoista eikä ratsastajan istunnassakaan ollut valittamista, annoin ratsukon jatkaa kahdeksikkoa jonkin aikaa, kunnes pyysin heitä siirtymään hetkeksi käyntiin. He tekivät muutaman kulmavoltin ja ratsastaja antoi Kujeelle hetkeksi aikaa pitkät ohjat.

Ratsukko käveli maneesin ympäri muutaman kerran, kunnes ratsastaja kokosi jälleen ohjat käsiinsä. Pyysin häntä nostamaan ravin ja tekemään hetken aikaa loivaa kiemurauraa pitkillä sivuilla sekä pääty-ympyrät lyhyillä sivuilla molempiin suuntiin. Aikamme alkoi hiljalleen loppua, joten pyysin ratsastajaa vielä nostamaan muutaman kerran hyvin hillityn ja rauhallisen laukan, jonka jälkeen hän saisi antaa Kujeelle pitkät ohjat. Ratsastaja nosti melko reippaan laukan, mutta sai tamman rauhoittumaan istunnallaan. He tekivät muutaman laukannoston, ja loppua kohden ne alkoivat näyttää hyvin maltillisilta. Annoin ratsastajalle luvan lopetella, kiitin häntä valmennuksesta ja loppukäyntien jälkeen lähdimme yhdessä kulkemaan kohti tallia.

20.06.2016 Estevalmennus, valmensi dookie

Lissun pyörähdettyä meilläpäin Turmeltajassa pitkästä aikaa, päätin puolestani käydä pyörähtämässä Susirajassa moikkaamassa narria ja hevoslaumaa. Ja mitäpä olisi vierailu ilman valmennusta? No ei mitään, joten komensin ajomatkasta väsähtäneen Lissun sijasta narrin hakemaan Kujeen kuntoon laitettavaksi ja tulemaan kentälle, kun heppa olisi valmis. Itse painuin kasaamaan pienehköä esterataa pystyyn, sillä kesäsäät olivat ilmeisesti jo menneen kesän tai talven lumia, ja lämpötila oli varsin suotuisa pienelle hyppelytreenille.
Pian narri tallustikin Kujeen kanssa kentälle, ja kapusi kyytiin. Vaihdoimme naisen kanssa kuulumisia alkukäyntien ja -verryttelyiden ajan, joskin toki heitin muutaman kommentin ratsastukseen liittyen aina välillä. Askellajit läpikäytyään ja saatuaan tamman kuulolle narri sai luvan ottaa verkkahyppyjä pientä pystyä ja okseria käyttäen. Kuje liikkui yhtä hyväntuulisesti ja innokkaasti kuin viime kerrallakin, mutta se kuunteli kiltisti ratsastajansa ohjeita eikä lähtenyt kaasuttelemaan omiaan.

Lämmittelyn jälkeen päästiin itse tehtävän pariin, joka oli tosiaan pieni kuuden esteen rata. Ei mikään vaikea, yksi suhteutettu väli ja yksi jyrkemmällä tiellä oleva lähestyminen, mutta muuten ihan peruskauraa. Pyysin narria hakemaan ensin hyvän vauhdin radalle, ja keskityin itse tarkastelemaan, mitä pitäisi korjata ja mihin pitäisi kiinnittää enemmän huomiota seuraavalla kerralla. Vaan eipä moisia turhan paljoa löytynyt, sekä hevonen että ratsastaja näyttivät menevän meiningillä että kyl me osataan. Kuje otti muutamassa kohdassa vähän liikaa vauhtia, jolloin se myös kaatui kaarteissa sisäjalkaa päin, ja komensin narria suoristamaan hevosta kaarteeseen paremmin, ja pitämään paremmin vauhtia silmällä. Pikkukorjauksien jälkeen rata ylittyi varsin mallikelpoisesti, ja pääsinkin korottamaan esteitä muutamaan otteeseen niin, että korkeimmat olivat 80cm. Pyysin ratsukkoa tulemaan muutaman kerran suhteutettua väliä yksinään ensin neljällä, ja sitten viidellä askeleella. Kuje lyhensi ja venytti askeltaan näppärästi, eikä ratsukon menoa katsellessa voinut olla nauttimatta. On siitä lapshevosesta tullut hieno otus! Näihin fiiliksiin oli myös hyvä lopetella, ja narri sai tehdä loppuverryttelyt hymy pyllyssä itsekseen, kun minä ryhdyin raahaamaan esteitä takaisin sivuun.

08.07.2016 Kouluvalmennus, valmensi Lea M.

Minusta tuntui, että musta Range Roverini oli ollut parkkeerattuna Susirajan pihassa tällä viikolla useampaan otteeseen. Tänään olisi vuorossa viimeinen valmennettava, suomenhevostamma Kuje. Olin aivan rakastunut Susirajan hevosiin, joten odotin taas uutta valmennettavaa. Tänään vuorossa olisi koulua ratsukon kanssa. Kun Lissu saapui kentälle Kujeen kanssa, olin jo ehtinyt laittaa puomit toiselle pitkälle sivulle. Laitoin keskelle myös kaksi puomia. Annoin ratsukolle ohjeet tehdä itsenäisen alkuverryttelyn. Lissu ja Kuje näyttivät pelaavan erittäin hyvin yhteen, Kuje kuunteli ohjeita Lissun niitä antaessa. Alkulämpän jälkeen pyysin ratsukkoa menemään puomit molemmista suunnista ensin käynnissä, toisella kerralla ravissa. Oletukseni mukaisesti - ratsukon yhteistyö sujui mutkattomasti. En kuullut puomin kolahduksia missään vaiheessa. Kun kehotin Lissua tekemään Kujeen kanssa käynti-laukka-käynti-, pysähdys-ravi-pysähdys-, ravi-käynti-laukka -sarjoja, kokosin puomit kasaan. Seuraavaksi oli lisätyn käynnin ja ravin vuoro. Käskin ratsukkoa tulemaan normaalissa käynnissä keskelle, puomien väliin. Puomien jälkeen oli tarkoitus jatkaa lisättynä käyntinä. Sama ravin kanssa. Kuje ja Lissu suoriutuivat mallikkaasti näistäkin harjoitteista. Seuraavaksi oli vuorossa avotaivutukset, joihin käytettiin loppuvalmennus. Sama systeemi - keskelle ja sen jälkeen taivuttamaan. Ensimmäinen yritys meni niin sanotusti ihan pipariksi. Pari ensimmäistä askelta vaikuttivat lupaavilta, kunnes Kujeen jalat olivat solmussa. Uudestaan. Toinen kerta ei vakuuttanut edelleenkään. Muistutin hevosen valmistelemisesta. Pidätteitä! Kolmas kerta oli jo parempi. Seuraavilla kerroilla Kuje taipui erittäin hyvin. Nostin puomit niiden omile paikoilleen ja annoin ratsukolle luvan itsenäiseen loppuverryttelyyn.

18.07.2016 Estevalmennus, valmensi Magnetie

Valmennuskalenterissani luki tänään Turmeltajan Utukuvan nimi. Kentälle talutettiin – tai lähinnä yritettiin – tammaa, joka ei halunnut astua kävellä ison lätäkön lähellekään, vaan pyöri ja pakitti minkä ehti. Taluttajalla oli kuitenkin homma hallussa, ja ärräpäiden lennellessä tamma viimein asteli korvat tiukassa luimussa ja erittäin tyytymättömän näköisenä kentälle. Tarkistin vielä kasaamani esteet ja kiskoin huppuani syvemmälle päähäni välttääkseni sadepisaroiden valumista.

Kuje oli varsin touhukkaalla päällä, ja lämmittelyt päättyivät lyhyeen kun tamma keksi omaa viihdettään pukittelemalla ja koettamalla viedä ratsastajaa pitkin kenttää. Komensin ratsukon tekemään voltteja ja siirtelin sillä aikaa esteitä vähän uusiksi, jotta sain aikaan mutkaisen esteradan tavoitteenani pitää ratsukko kiireisenä. Pyysin ratsukkoa ylittämään ensimmäisen esteen, ja heti ohjeet saatuaan Kuje lähti kuin tykinkuula esteelle ja ehti hyppäämään toisenkin esteen ennen kuin ratsastaja ehti kääntämään Kujeen aitaa päin.

”Pidä ohjastuntuma, mutta älä revi Kujetta suusta, sillä nyt se painoi päänsä alas ja vei sinua kuin lapasta. Otetaan uudestaan, pidä ohjastuntuma ja käännä se pois esteeltä ja voltille heti kun vauhti lähtee käsistä. Ja muista istunta!” komensin. Toisella yrittämällä vauhtia oli vieläkin melkoisesti, mutta jotain yrityksen tapaista se kuitenkin oli, joten uskaltauduin ohjeistamaan ratsukon suorittamaan suunnittelemani miniradan. Päätavoitteena olivat rauhalliset lähestymiset ja huolelliset tiet mutkaisella radalla. Tehtävää oli siis kerrakseen, ja suunnittelemani järjestys muuttui kokonaan, mutta ainakin ratsukko pääsi kaikkien esteiden yli ja vauhtikin alkoi hidastua Kujeen joutuessa keskittymään kaarteiden jälkeen ilmestyviin esteisiin. Ratsukko suoritti radan vielä pari kertaa, kunnes pääsin toteamaan olevani melko tyytyväinen sekä lähestymisiin että valittuihin teihin, joten laskin ratsukon tekemään loppukävelyjä.

25.07.2016 Estevalmennus, valmensi Aaria

Edellisestä vierailustani Susirajaan tuntui olevan ikuisuus ja aloin jo kaipaamaan narrin ja Lissun loistavaa seuraa. Kun sain harvinaisen vapaapäivän omista askareistani otin puhelimen kouraan ja lähestulkoon tyrkytin itseäni valmentamaan jotain uutta hevostuttavuutta. Lissu tutkaili hetken kalenteriaan ja ehdotti estevalmennusta Kuje-nimiselle tammalle. Kiljahdin innosta ja epämääräisen okkiittijeelähenheti-sanaripulin saattelemana löin luurin korvaan ravaten autolleni ja kaasuttaen kohti Susirajaa.

Parkkeerasin kaarani varjoon ja harpoin ripeästi sisään viileään talliin. Lissu oli jo paikalla suitsimassa Kujetta, erittäin somaa ja aasinkorvaista rautiasta tammaa. Kuje teki innokkaasti tuttavuutta tuuppimalla minua mahaan ja hamuilemalla housujeni taskuja namien toivossa. Lissu nakkasi kypärän päähänsä ja suuntasimme rinnakkain kohti kenttää. Rapsuttelin Kujeen kaulaa Lissun hypätessä selkään ja päästin ratsukon alkukäynneille suunnaten itse hakemaan estekalustoa. Suuren urakan jälkeen istahdin jakkaralle pyyhkimään hikikarpaloita otsaltani ja puuskuttaen kehotin ratsukkoa raviin. Kujeella näytti olevan harvinaisen paljon virtaa, joten alkuverkaksi otettiin jokaiseen kulmaan voltit ja pitkien sivujen keskellä viisi askelta pakkia ja suoraan takaisin raviin. Tamma kuunteli Lissua tunnollisesti ja suoritti tehtävät tarkasti vaikka olikin ripeä. Kun ratsukko oli saatu lämmiteltyä sopivasti otettiin pääty-ympyröitä laukassa. Kuje innostui alkuun hurjasti ja ympyrät meinasivat valua koko kentän mittaisiksi. Lissu antoi pohkeella napakammat avut ja Kuje kokosi laukkaansa hieman rauhallisemmaksi ja ympyrät alkoivat sujua joten esteille mars! Ensimmäisen ylityksen jälkeen Kuje sai taas lisää paukkuja ja ehti hetkeksi kiihdyttää tahtiaan ennen kuin Lissu sai tammaa jarruteltua seuraavaan lähestymiseen. Ratsukko tuli hieman liian lähelle, mutta Kuje teki huvittavan näköisen paikallaan pompun tiputtamatta puomia. Pienen kikatuskohtauksen jälkeen otettiin uusi yritys ja tahti oli sopivampi joten Kuje väläytti komean, virheettömän hypyn yli. Muutin reittiä hieman ja nostin paria estettä. Kehotin Lissua olemaan tarkkana lähestymisvauhdin ja ponnistuspaikan kanssa. Kuje kuunteli tarkasti Lissun apuja ja ratsukko suoriutui radasta puhtaasti ja ripeästi. Tyytyväisenä nyökytellen annoin parivaljakolle luvan loppuverryttelyyn ja aloin itse siivoilemaan esteitä pois kentältä.

Lue päiväkirjaa