Sirkussurma VH15-018-2053

Eloisa, virkeä raudikko päästettiin taivaslaitumille 01.06.2017, ennen kuin sen huonompaan kuntoon menneet hampaat alkoivat tosissaan vaivata. Simon perään nyyhkii koko talliväki.

Nimi	Sirkussurma "Simo"	Kasvattaja	Susiraja, Suomi
Rotu, sukupuoli	suomenhevonen, ori	Omistaja	Susiraja (VRL-06046 ja VRL-12701)
Säkäkorkeus, väri	158cm, tummanpunarautias	Meriitit	Ch, KTK-II, SLA-I, KRJ-I, ERJ-I
Syntynyt, ikääntyminen	s. 31.07.2015, 24v satunnainen (3v 21.08.2015)	Painotuslaji, koulutustaso	yleispainotus he A / 110cm / 90cm

20.09.2015 Simo vietiin ktk-tilaisuuteen esittäytymään ratsusuunnalle. Pisteitä ori sai tasan 70, palkinnon KTK-II ja monta porkkanaa hienoutensa vuoksi. Ihana pieni Simo-hillo!

Ch myönnetty 21.08.2016.

05.10.2016 Simolle myönnettiin Jälkeläisluokka C.

15.02.2017 raudikkoa esiteltiin KRJL:n tuomareille. Kotiinviemisiksi ori sai 108,5 pisteellä KRJ-I -palkinnon.

30.04.2017 Simo-hillomme kumarsi ja pokkasi itselleen 109,5 pistettä ja ERJ-I -palkinnon!

20.05.2017 orhimme sai viimeisen sulan hattuunsa; 104 pisteen SLA-I.

© kuvaaja ei halua nimeään mainittavan, estekuvat © Meeri N.

Luonnekuvaus

Ihanaihanaihana hevonen, ihme ja kumma, kun Simon vanhempia katsoo. Onhan Simollakin kitinäpäivänsä ja mielialanvaihtelunsa, mutta perusluonteeltaan raudikko on kiltti ja seurallinen, joskin kujeileva, pojanviikari. Plus noin nätillä naamalla saa anteeksi aika paljon.
Ratsastettaessa Simo ei ole niin päivänpaistetta, kuin käsiteltäessä saattaa olla. Kun työnteko ei maita, ori taantuu kiukuttelevaksi kakaraksi, joka kokeilee jokaisen tempun päästäkseen luistamaan töistä.

Satunnaisia kiukkupäiviään lukuun ottamatta Simo on helppo hoidokki, joka rakastaa herkkuja ja huomiota. Orilla on paha tapa kohnia joka tasku, laukku ja astia, jolle se vain yltää, minkä lisäksi raudikko syö pipojen ja muiden päähineiden tupsut, nauhat ja muut koristukset. Seurallinen, utelias hevonen livahtaa karsinastaan alta aikayksikön, jos sitä ei sido kiinni, käytävälläkin ori vähän heiluu ja huojuu koettaessaan yltää kiskomaan kaverin loimia alas ovesta tai päästäkseen haistelemaan ohi kulkevaa tallikissaa. Kaikki hoitotoimenpiteet sujuvat moitteetta, mitä nyt Simo koettaa hamuta loimia, riimua, suitsia ja vähän kaikkea suuhunsa. Kun raudikkoa jaksaa rapsuttaa (etenkin kaulasta ja ryntäistä), se seisoo paikoillaan vaikka viikon, ylähuuli pitkänä ja silminnähden onnellisena. Kiukkupäivinä ori kuopii, polkee jalkaa, ei nosta kavioitaan, irvistelee ja vaikuttaa muutenkin loukatulta diivalta, joka ei enää suostu yhteistyöhön. Kiukutellessaankaan ori ei uhittele tai näyki, kunhan osoittaa korostetun vahvasti mieltään. Kengitettäessä Simo pitkästyy alkaen helposti nojaamaan kengittäjään, eläinlääkärin toimenpiteille ori lähinnä irvistelee.
Talutettaessa Simo on reipas, tutkimusmatkaileva malli, joka saattaa lähteä omille teilleen jännän äärelle, ellei taluttaja ole tarkkana. Simoa saa tosissaan muistuttaa, ettei ohi kävellä eikä omille retkille ole asiaa. Taluttajansa päälle raudikko ei kuitenkaan tule, eikä rynnistä ohi, Simo ennemminkin karkaa takavasemmalle nähdessään jotain jännää.
Lastaus, kuljetus ja purku sujuvat vaivatta. Ori matkustaa ongelmitta yksin ja porukassa, tosin rehellisyyden nimissä on sanottava, että suurin osa muista hevosista pitää Simoa pohjattoman ärsyttävänä.

Raudikkomme osaa olla yksi ärsyttävä, kiukutteleva kakara, kun pitäisi tehdä töitä. Simo on saanut jostain päähänsä, että työnteko on aivan hanurista, olisi paljon mukavampi vain rellestää tarhassa tai korkeintaan toimia maastopuksuttimena. Onneksi Simo ei ole joka päivä vastahankainen, välillä ori on innokkaampi treenaamaan kuin ratsastajansa.
Suomipoikamme suurin ongelma on ehdottomasti kouluratsastus, ja Simon ajatukset ovat pitkälle mallia "ei huvita, eiiiiii tehdä tätä tehdään jotain muuta". Ori luistaa töistä, ei käytä lihaksiaan kunnolla, sen perse jää talliin ja muuta mukavaa - alahan siinä koota ja vaatia jotain, kun uljas ratsusi on heittänyt pyyhkeen kehään jo ennen kuin olet saanut satulaa selkään! Simon kanssa treenaaminen vaatii hyviä hermoja sekä päättäväisyyttä ja jonkin verran huumoria, aina ei mene kuin Strömsössä. Niinä päivinä, kun Simo liikkuu mielellään, ori on melko kevyt, herkkä ja energinen menijä, jota kuitenkin joutuu ratsastamaan oikeaan muotoon ja työstämään liikettä takaa aktiivisemmaksi. Jokainen treeni on ainakin opettavainen, vaikkei mikään menestys olisikaan.

Esteillä Simo-hillo innostuu kovasti ja ainakin se on takaa aktiivinen. Ja edestä. Ja kaikkialta, paitsi pääkopasta. Se pitää hurrrrrjasti hyppäämisestä ja haluaa näyttää sen koko maailmalle menemällä kovaa ja korkealta. Suurin haaste orin kanssa onkin saada sen laukka pyörimään niin, ettei se ole vain innokasta vipellystä esteeltä toiselle. Kun Simon vain saa laukkaamaan kunnolla, se on oikein hyvä estehevonen - sen askelta on helppo säädellä ja se on kevyt, herkkä ratsu, jos kohta edelleenkin melko vauhdikas. Ori kuitenkin hyppää hyvin ja hyvällä tyylillä, hyvistä paikoista ja sillä on myös omaa esteälyä kieltäytyä hyppäämästä huonoista paikoista. Puomien kolisuttaminen saa Simon suuttumaan ja seuraavalla esteellä se hyppää todella liioitellen, koska ei halua ottaa puomeja mukaansa.

Kisoissa Simolla on jännää. Varustettaessa ja käsihevosalueella hevonen ei meinaa keskittyä olennaiseen, vaan on se ärsyttävä kiljukaula, joka ilmoittaa olevansa paikalla viiden minuutin välein ja koettaa jutustella kaikille. Käsihevosalueella Simo rikkoo herkästi raville, steppaa paikoillaan ja on niin pörhäkkää, niin pörhäkkää, joten orin kisahoitaja on aina kokeneempi käsittelijä, ei ratsastuskoulun alkeiskurssilainen.
Verkassa ja radalla Simo yrittää yleensä enemmän kuin kotona, työnväistely on harvinaisempaa vieraassa paikassa kuin kotona. Mokomakin vieraskoreilija.. Simolla meinaa olla ylimääräistä virtaa, joka pitää saada ohjattua työntekoon, ellei halua juostenkustua suoritusta. On paljon ratsastajan taidoista kiinni, saako Simosta esille sen hyvän suorittajan, joka se on, vai kaahaako Simo tehtävästä toiseen pää viidentenä jalkana onnesta soikeana, koska hänellä on yleisöä, hän on ihana, hän on upea, oho puomi tuli alas, pukitetaan vähän niin kaikki on hyvin.

Sellainen kisapeli meillä.

Sukutaulu

i. Ch Vaniman Pyöveli KTK-II, ERJ-II, KRJ-I sh, prt, 157cm	ii. Kiikkerän Maestro SLA-I, KRJ-II, SV-II sh, vrt, 157cm	iii. Vihelän Miittinki evm, sh, rt, 153cm
		iie. Kiikkerän Tiitiäinen evm, sh, rt, 160cm
	ie. VIR MVA Ch Koidutko Kohtalokseni ✝ YLA1, KTK-II, SLA-I*, ERJ-I, KRJ-I, KERJ-I, VVJ-I sh, vprt, 156cm	iei. Kenties Satuprinssi evm, sh, rt, 155cm
		iee. Kohtalotar evm, sh, vrt, 158cm
e. Mörkövaaran Marina ✝ SLA-I, ERJ-I, KRJ-I sh, vprt, 160cm	ei. Vadelmaniityn Röhnö ✝ YLA2, SLA-I*, ERJ-I, KRJ-II, KERJ-I sh, vprt, 155cm	eii. Vadelmaniityn Riepotus evm, sh, rt, 158cm
		eie. Vadelmaniityn Tutu evm, sh, vrt, 150cm
	ee. Marinan Lohdutar ✝ SLA-I, ERJ-I, KRJ-I, KERJ-II sh, vprt, 163cm	eei. Poimunopeus evm, sh, trt, 160cm
		eee. Neiti Marina evm, sh, rt, 154cm

Jälkeläiset

s. 10.09.2015 sh-o. Tivoliturma, e. Kadetopia, om. dookie VRL-04373, Turmeltaja
s. 01.08.2016 sh-o. Surmattu, e. Harhankaipuu, om. Werry, VRL-12945
s. 28.09.2016 sh-t. Kabareekauhu, e. Samentuva, om. Dimma / VRL-08204
s. 22.03.2017 sh-t. Huvipuistohaaveri, e. Riiviöiden Illantuike, om. Susiraja
s. 29.03.2017 sh-o. Kirottujen Karnevaali, e. Kuuralehdon Karnevaali, om. Crimis (VRL-10480)

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Valmennukset

07.09.2016 Estevalmennus, valmensi VP

Koska Simo oli minulle täysin uusi tuttavuus, halusin ratsastajan tekevän melko itsenäisen alkuverryttelyn nähdäkseni miten hevonen liikkuu ja reagoi ratsastajan antamiin apuihin. Käynnissä ja ravissa ori mupelsi hieman kättä vasten, mutta ohjeistaessani ratsastajaa ratsastamaan aktiivisemmalla jalalla ohjastuntumaa kohden, asettui Simo ihan kivaan muotoon. Laukassa Simo oli hyvin aktiivinen, mutta toisinaan sen laukka tuntui leviävän kun jokisen eväät. Askellajit nähtyäni otin ratsukon pääty-ympyrälle, jonne olin kantanut etukäteen muutamia kavaletteja - halusin, että ratsukko laukkaisi pääty-ympyrällä lyhyttä mutta aktiivista laukkaa niin, että hevonen ei levähdä ratsastajan kättä vasten. Alkuun rytmissä oli paljon muutoksia, mutta ratsastajan päästessä yhä syvemmälle satulaan ja saadessaan jalat Simon ympäri alkoi kulku muistuttaa jo huomattavasti enemmän esteratsastusta.
Pienten välikäyntien jälkeen lähdimme ratsastamaan päivän rataa muutaman esteen osissa niin, että kaikki radan osat tulevat ratsukolle tutuksi. Radalla oli muun muassa suhteutettuja linjoja sekä suoralla että kaarevilla urilla, kaksois- ja kolmoissarja, trippeli ja muutamia yksittäisen esteen linjoja pitkillä lähestymisillä. Aloitimme hyppäämään suhteutettuja estevälejä, sillä halusin ratsastajan saavan hevosen vielä paremmin kontrolliin. Suhteutetuilla esteväleillä pääsimme harjoittelemaan laukan säätelyä, jonka lisäksi estelinjan jälkeen ratsastajalla oli hyvä mahdollisuus istua satulaan ja pysäyttää hevonen rauhallisesti. Pysähdykset ja siinä tehdyt peruutusharjoitukset olivat Simolle tänään erinomainen harjoitus: Se ei saanut painaa siirtymisessä kättä vasten, vaan sen oli pysyttävä ryhdikkäänä jolloin se saatiin kuin itsekseen paremmin takajalkojensa päälle. Puututtuani hartaasti ratsukon perusliikkumiseen ja -tekemiseen radan ratsastaminen ei tuottanut minkäänlaista ongelmaa vaan radalla ratsukko eteni hyvässä, tasaisessa tempossa ja löysi hyviä ponnistuspaikkoja esteille.

30.09.2016 Estevalmennus, valmensi Juulia

Olin sopinut narrin kanssa, että tulisin pitkästä aikaa valmentamaan häntä ja hänen kahta suomenhevostaan. Päivän ensimmäinen valmennettava oli veikeä rautias ori Simo, joka hurmasi minut irvistelemällä iloisesti, kun ratsastaja kipusi selkään.
Valmennus aloitettiin ratsukon itsenäisen sileän verryttelyn jälkeen pääty-ympyrällä, jonka avoimelle puoliskolle oli laitettu neljä laukkapuomia, joiden ympyrän keskustaa kohti olevat päät oli nostettu sokeripalojen päälle. Välit olivat melko lyhyet, ja narri joutui kokoamaan orinsa laukkaa reilusti, jotta se pystyisi laukkaamaan välit kunnolla. Simo oli intoa puhkuen menossa ja narri joutui tekemään muutaman reilun pidätteen,ennen kuin sai orin kuulolle. Kun ratsukko suoritti tehtävän hyvin molempiin suuntiin, pidensin välejä reilusti ja nyt Simo saikin laukata pitkällä askeleella mahtuakseen väleihin. Tämän ratsukko suoritti heti hyvin, eikä minun tarvinnut pyytää montaakaan toistoa.
Valmennusta jatkettiin lyhyen kävelytauon jälkeen hyppäämällä lyhyttä kolmen esteen rataa. C-kirjaimesta käännettiin ensimmäiselle esteelle keskihalkaisijalle, josta jatkettiin vasemmalle kohti B-kirjainta kaarevalla linjalla, johon olin laittanut vesimatto-okserin. B:stä jatkettiin uraa pitkin E-kirjaimeen, joska taas käännettiin lävistäjälle pystylle ja siitä kaarevalla linjalla ensimmäiselle esteelle. Tehtävä oli hyvin yksinkertainen, ja esteetkin vain 80 cm korkeudessa. Narri nosti Simolla laukan ja käänsi kohti ensimmäistä pystyä. Simo hyppäsi valtavalla loikalla esteen yli ja jatkoi viivasuoralla linjalla kohti okseria. Ori karkasi narrin hallinnasta ja päätti kieltäytyä hyppäämästä okseria, kun askel ei sopinut. Narri keikkui hetken aikaa orin kaulalla, ennen kuin sai kammettua itsensä takaisin satulaan. "Aloitetaanpas ihan alusta", sanoin. "Laukkaa päädyssä ympyrällä niin kauan, kunes saat sen kunnolla takaosalle ja laukan pyörimään." Kolmen laukkakierroksen jälkeen meno alkoi näyttää siltä, että hyppelöitä voitiin jatkaa. Narri käänsi uudestaan ykkösesteelle ja meno näytti paljon hallitummalta. Ensimmäiseen väliin jopa saatiin se haluttu viiden askeleen kaareva linja ja ponnistuskin osui hyvään paikkaan. Okserin jälkeen narri käänsi pyynnöstäni voltille, jotta saatiin ori takaisin kontrolliin ja tehtävää voitiin jatkaa. Viimeinen neljän askeleen kareva linja sujui paremmin kuin hyvin. Nostin esteitä likimain metrin korkeudelle ja lisäsin tehtävään vielä viimeisen esteen jälkeen käännöksen oikealle ja kahden askeleen okseri-okseri sarjan pitkälle sivulle. Seuraava rata sujui mainiosti sarjalle asti. Simo laukkasi niin reippaasti, että seitsemän ja puolen metrin väli oli jäädä lyhyeksi. Sekunnin murto-osan ori empi b-osan hyppäämistä, mutta narri komensi sitä napakasti ja ori hyppäsi esteen yli pudottaen kuitenkin takapuomin. "Tule vika sarja vielä uudestaan ja lopetetaan sitten!" huusin kentän toisessa päässä ratsastavalle narrille. Hän nosti orillaan uudestaan laukan ja lähestyi sarjaa uudestaan - tällä kertaa lyhyemmässä laukassa. Ratsukko hyppäsi sarjan oikein hyvin ja onnistuneisiin hyppyihin olikin hyvä lopettaa valmennus.

10.10.2016 Kouluvalmennus, valmensi Lissu T.

Simolla ei tosiaan ollut se otollisin päivä koulutyöskentelyä ajatellen. Jo narrin verrytellessä orimme kanssa molemmille kävi selväksi, että raudikolla oli tänään niitä vastahankapäiviä, jolloin koulutyöskentely on evvk. Ori venkoili ja kiemurteli, harasi apuja vastaan eikä yrittänytkään tehdä kunnolla sitäkään vähää, mitä teki. Tai lähinnä oli tekevinään. narri ratsasti hirveän siististi ja oli ihmeen pitkämielinen, vaikka Simo koikkelehtikin kuin mikäkin kevätvarsa tai taapersi kuin mummo lumessa.
Teetin ratsukolla paljon perusjuttuja täyskaarroista koko rata leikkaaseen, pohkeenväistöistä peruutuksiin ja siirtymisiin. Orin askel laahasi, takaosa ei meinannut tulla mukaan, moottori ei ollut kunnolla käynnissä ja käsijarrukin taisi olla päällä. Välillä narri sai kaivettua Simosta esille vähän aktiivisempaa liikettä ja parempaa työskentelyä, mutta suurimman osan ajasta ori oli edelleen kiemurteleva, kiukutteleva kakara. Etenkin peruutukset, pohkeenväistöt ja koko rata leikkaat olivat sellaista venkoilua, että meno muistutti koukkuun laitettua onkimatoa. Siirtymisissä narri taas sai Simosta irti kaikkein parasta liikettä.
Tällä kertaa meni näin, hevonen ei ollut yhteistyökykyisimmillään, mutta ratsastaja teki oikein hyvän työn siistillä ratsastuksellaan.

17.10.2016 Kouluvalmennus, valmensi Lissu T.

Viime valmennus meni miten meni, joten sovimme narrin kanssa ottavamme viikon päästä uusinnan. Simosta huomasi saman tien, että tänään oli parempi päivä; ori oli energinen, yhteistyöhaluinen ja työteliäs, myös koulutyöskentelyn suhteen. Verryttelyistä lähtien raudikon liikkumista oli helppoa työstää, Simo teki hanakasti töitä eikä venkoillut vastaan, kuten herralla on välillä tapana. narri verrytteli Simon kanssa itsenäisesti, pelasi asetuksella ja taivutuksella, teki siirtymisiä ja normaaleja ratsastusradan teitä. narrin ratsastus oli siistiä, kuten aina, minkä lisäksi Simo toimi kuin unelma. Loistokombo!

Päivän tehtävät olivat siirtymiset askellajien välillä ja sisällä, sekä vastalaukka puoliympyrällä ja laukanvaihdot käynnin kautta kahdeksikolla.
Keskikäynti oli hieman kiireinen, keskikäynti ja lisätty käynti taas sujuivat oikein mallikkaasti (hyvä tahti ja eteenpäinpyrkimys ilman kiirettä). Siirtymiset käynnissä ja käynnistä raviin olivat pehmeitä ja sujuvia. Ravissa kiireongelmia ei ollut, Simo toimi tarkasti kuin sveitsiläinen kello narrin luotsatessa oria liikkeestä toiseen. Etenkin kootussa ravissa ratsukko loisti; hyvä ryhti ja liikkeen lennokkuus, kaunis kokoaminen ja pehmeä, huomaamaton apujen käyttö. Siirtyminen ravista laukkaan oli muutaman kerran hieman innokkaanpuoleinen (takaosa keveni tarpeettomasti - moista ei ole Simon kanssa vielä nähty!), mutta toistoilla siirtymiset tasoittuivat. Laukkatyöskentely sujui moitteetta.

Puoliympyrä vastalaukassa oli alkuun puolisoikio vastalaukassa. Kuvion virheellisestä muodosta tulivatkin ainoat moitteet, ratsukko esitti hienoa vastalaukkaa (hyvä istunta ja apujen käyttö, hyvä tahti ja pyörivä, ilmava laukka). Laukanvaihdot käynnin kautta kahdeksikolla (kaksi pääty-ympyrää, vaihto liitoskohdassa) menivät ympyröiden muotoa myöten nappiin heti kerrasta.
Viime kerran kiemurtelun jälkeen tämä oli erinomaista vaihtelua. Hienoa työtä kummaltakin!

Lue päiväkirjaa