Koistilan Maitoparta VH14-018-1235

22.10.2016 pikku Viilimme laukkasi vehreämmille niityille. Ujopiimää jää kaipaamaan koko talli.

Nimi	Koistilan Maitoparta "Viili"	Kasvattaja	Vibaja, Koistila, Suomi
Rotu, sukupuoli	suomenhevonen, ori	Omistaja	Susiraja (VRL-06046 ja VRL-12701)
Säkäkorkeus, väri	163cm, ruunikko	Meriitit	YLA2, KTK-III, SLA-I, ERJ-I, KRJ-I
Syntynyt, ikääntyminen	s. 31.07.2014, 27v satunnainen (3v 21.08.2014)	Painotuslaji, koulutustaso	yleispainotteinen va B / 110cm / 100cm

05.10.2014 Ujopiimäpoikamme käytettiin suomenhevoskantakirjaustilaisuudessa ratsusuunnalle tarjottuna. Pisteitä herranterttumme keräsi 66 mikä taas oikeutti palkintoon KTK-III. Olemme todella ylpeitä Viilistämme ja syötimme sille pussillisen porkkanoita.

15.06.2016 esitimme Viilin KRJ:n laatuarvostelutilaisuudessa. Pisteet ja palkinto nostivat hymyn huulille; 104,5p. ja KRJ-I!

30.09.2016 maitopoikamme edusti ERJ:n laatuarvostelussa. Pisteitä Viili sai 107, mikä oikeutti ERJ-I -palkintoon.

30.09.2016 esittelimme ihanaistamme YLA-tuomareille. Kotiinviemisiksi saimme 83 pistettä ja YLA2 -palkinnon!

20.09.2016 Viili edusti SLA:ssa, ja olemme tulokseen erittäin tyytyväisiä - 97 pistettä ja SLA-I!
Hieman nuoren/kehittymättömän oloinen ori, mutta rotu-, sukupuoli- ja tyyppileimaltaan hyvä. Pää on kaunis. Runko ok, hieman etupainoinen. Jalat melko ok-asentoiset, vaikka seisookin huonosti jalat harallaan. Vuohiset aavistuksen pystyhköt. Kaunis ruunikko väritys, hyvä sävy.

Kuvat © Sanna H., ratsastuskuvien © SN

Luonnekuvaus

Viilistä odotettiin vanhempiensa kaltaista kompaktin kokoista pikkuhevosta. Sen sijaan saimme ison orinroikaleen, jonka koko ei tosin luonteen kanssa kimpassa haittaa laisinkaan. Viili on perinyt luonteensa vahvasti isältään, mikä taas tarkoittaa sen olevan melkoinen stressiperse jännittäjä. Nöyrä, miellyttämisenhaluinen ja osaava hevonen se toki on, mutta harvemmin se näitä uskaltaa olla. Pääasiassa Viili hytisee ja tytisee kuin nimiesikuvansa, sen kanssa ei tulla opettelemaan miten oria komennetaan vaan miten saadaan karsinan nurkkaan epäluuloisena parkkeerattu hevonen uskomaan, ettei porkkanaa ole myrkytetty. Muiden hevosten kanssa Viili tulee erinomaisesti toimeen omasta puolestaan, mutta yleensä muut hevoset pompottelevat pehmeäluontoista oria miten sattuu.

Tässä on hevonen, jonka voi parkkeerata keskelle pihaa, ottaa riimun pois ja alkaa harjata jos huvittaa vähän esiintyä. Viili ei lähde yhtään mihinkään, se harvemmin edes jalkaansa siirtää, ellei siltä sitä erikseen pyydetä. Ori rakastaa hellyyttä ja huomiota, mitä vähemmän komenteleva ihminen sitä hoitaa sen tyytyväisempi hevonen on. Heppatouhujaan aloitteleva tyttölauma, joka haluaa halailla, pussailla, paijata, harjata ja selvittää jokaisen vuohiskarvankin erikseen on Viilin unelma - kukaan ei koeta olla pomoa, kukaan ei komenna ja kaikki rakastavat. Kiukkuilevia oreja komentamaan tottunut ihminen, joka ottaa tilan saman tien haltuunsa saa tämän hevosen lähinnä paniikkiin. Viili on yksi Susirajana helppohoitoisimmista elukoista, eläinlääkäri saa raspata, letkuttaa sierainten kautta ja ihan mitä hyvänsä ilman rauhoitusta, kengittäjäkin poikkeuksetta kehuu hevosta poikkeuksellisen mukavaksi ja fiksuksi asiakkaaksi.
Viili kävelee taluttajansa perässä vaikka ilman riimua ja narua edes vilkaisematta muualle kuin edessä kävelevään ihmiseen. Se ei ole lähdössä syömään, ei tammojen perään, eikä edes säikähtäessään hyppää kuin pari metriä sivulle. Kuljetuskoppiin Viili kävelee niin ikään ilman riimua tai narua, kunhan kopissa odottaa jo valmiiksi luotettava matkustustoveri. Ilman kaveria oria on turha edes kuvitella rahtaavansa koppiin asti.

Kiltti, nöyrä ja osaava hevonen, joka vain jännittää aivan liian helposti eikä paljoa uskalla uskaltaa. Viili on oiva hyvän mielen humputteluhevonen ja pomminvarma maastoratsu, mutta kunnon este- tai koulutreeni on oma show’nsa. Ruunikkomme kun tuntuu arastelevan kykyjensä esittämistä, ja etenkin koulutreenissä Viili alisuoriutuu jatkuvasti. Lisäksi se jännittää melko lailla aina, eikä treeni varsinkaan onnistu jos Viiliä ei saa rentoutettua. Mikä onkin sitten oma operaationsa sekin.
Kouluratojen ikuinen alisuorittaja on oikeasti osaava, näyttäväliikkeinen ratsu, jonka lisätyt askellajit aiheuttaisivat ihastusta, jos ne saisi esitettyä. Useamman kerran ratsastaja on huokaillut ja hyvä kun ei itkenyt, kun hevonen osaisi, muttei tee tai esiinny. Viili kyllä tekee kaiken pyydetyn kiltisti ja komentamatta, pehmeät avut riittävät, mutta orin tekeminen on kaikki säästöliekillä esitettyä himmailua. Suomenhevosen itsevarmuus ei vain riitä olemaan se näyttävä, ryhdikäs ratsuori, joka se voisi olla. Osaamisesta se ei jää kiinni, vika on korvien välissä.

Viilin mielestä hyppääminen on kivaa, ori etenee aina esteille korvat hörössä ja niin onnesta soikeana kuin rohkenee olla. Esteillä ruunikon suurin kompastuskivi on vauhti, Viiliä on vaikea saada laukkaamaan reipasta, pyörivää laukkaa. Meno kun ajaisi autoa käsijarru päällä, ellei oria saa jotenkin uskomaan itseensä ja antamaan parastaan. Viilin hyviä puolia on sen tasaisuus ja tasapaino sekä hyvä hyppytekniikka, ponnistuspaikkojen kanssa ori tarvitsee opastusta, samaten askelten sovittamisessa suhteutetuilla väleillä. Ori olisi jokaisen heppaleiriläisen ykkösvalinta leirikisoihin, Viili ei kyttää, kiellä tai tiputtele puomeja.
Maastossa ei muuta ongelmaa, mutta ”HUIHITTO SE ON PUNAINEN POSTILOODIKKO!!1!” Viili pelkää punaisia muovipostilaatikoita kuollakseen, punaisiin metallilaatikoihin suhtaudutaan tietyllä varauksella. Muun väriset postilaatikot, olivat ne mitä materiaalia hyvänsä, eivät aiheuta pelonväristyksiä. Niin kauan, kun maastoiluun ei sisälly vaaraa punaisista postinsyöjistä Viili on mainio puskamopo niin rauhalliseen hölkkäilyyn kuin reippaampiin laukkamaastoihin. Maastoesteillä ori on samanlainen kuin rataesteillä, ruunikko on kaiken kaikkiaan aika mutkaton kaveri.

Viili on kisapaikalla ujoa poikaa, sillä on hirvittävän jännää heti, kun autosta tullaan ulos muualle kuin kotipihalle. Toisaalta ori on kovin kiinnostunut uudesta paikasta, jännistä hajuista ja vieraista tuttavuuksista, mutta kaiken uutuus saa yleensä hevosen pään alkuun vähän pyörälle. Siksipä onkin hyvä kisapaikalle saapuessa alkuun talutella Viiliä suunnilleen vartin verran vähän syrjäisemmässä paikassa, jotta se ei olisi niin mahdottoman jännäkakkana. Hevonen on maailman yksinkertaisin kaveri myös kisapaikoilla, se toimisi yhtä hyvin ilman taluttimia kuin kotonakin - itse asiassa vielä paremmin, sillä Viili seuraa taluttajaansa paljon tarkemmin, jottei vain jäisi vahingossakaan yksin uuteen paikkaan. Verryttelyissä pitää olla jopa huolellisempi kuin kotona, jotta saisi orin keskittymään rentoutumiseen ja suoritukseen eikä vain koko ajan katselemaan ympärilleen. Suoritus sujuu sen mukaan, miten on saanut hevosen verrytellyksi. Jännittynyt, muihin asioihin keskittyvä Viili ei varmasti tee nappisuoritusta ei esteillä, eikä koulupuolella, mutta rento, työorientoitunut Viili sen sijaan on mitä parhain kisakaveri. Ilmaiseksi siltä ei suoritusta saa, mutta ori tekee parhaansa mukaan hommia, kunhan ei koe jäävänsä yksin keskelle rataa.

Sukutaulu

i. Marsalkka Maitoviiksi ERJ-I, KRJ-I sh, trt, 150cm	ii. Navakkaparta evm, sh, rt, 153cm	iii. Havuharja evm, sh, trt, 151cm
		iie. Simasuu evm, sh, vkk, 152cm
	ie. Kersantti Kermaviili evm, sph, vrt, 146cm	iei. Maitopääläri evm, sh, vrt, 151cm
		iee. Kapteeni Kolpakko evm, sph, vprt, 143cm
e. Virili KTK-II sh, m, 152cm	ei. Vilperi evm, sh, prt, 155cm	eii. Villiri evm, sh, trt, 158cm
		eie. Sesonki evm, sh, m, 152cm
	ee. Viriti evm, sph, vrt, 146cm	eei. Kimperi evm, sph, m, 147cm
		eee. Maritari evm, sh, prt, 149cm

Jälkeläiset

s. 20.09.2014 sh-t. Kahvi-Tus, e. Kummas-Tus, om. tvisha (VRL-01671)
s. 13.10.2014 sh-t. Viehkeä Viili, e. D.F. Siro-Suttu, om. dookie VRL-04373, Turmeltaja
s. 10.12.2014 sh-o. Iltakaakao, e. Rikkouni, om. Joe (VRL-02528), Satulinna
s. 27.12.2014 sh-t. Sylvin Maitonokka, e. Tiilikan Lokki Prkele, om. Sylvester (VRL-00483)
s. 06.01.2015 sh-o. Kuningas Made, e. Kadetar, om. Jenny (VRL-12948)
s. 09.02.2015 sh-t. Kahvikuvitelma, e. Harhakuvajainen, om. VRL-11523, Kahmo
s. 06.03.2015 sh-t. Viilivalitus, e. Mörkövaaran Marina, om. VRL-02189, Heili
s. 22.10.2016 sh-t. Maitometku, e. Kierontuma, om. Susiraja

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Valmennukset

30.08.2014 Kouluvalmennus, valmensi Elsie

Tunnin alku oli melkoista häseltämistä, kun Viili oli niin tohkeissaan uudesta paikasta ja liikunnan riemusta. Sait tamman kuitenkin keskittymään, kun ohjasit sitä päättäväisesti volteille ja pidit istuntasi ja kätesi vakaana. Lämmittelyn jälkeen meno näyttikin jo hallitummalta, vaikka olikin yhä varsin energistä. Aloitimme taivutusten tekemisen ihan käynnissä, jotta tamma hieman vertyisi. Avotaivutus sujui käynnissä hienosti, pidit kätesi ja pohkeesi vakaana ja sait tamman asetettua kauniisti. Viilin askel oli yhä reipas ja ulkoetujalka ja sisätakajalka polkivat hyvin samaa uraa. Ulkotaivutuksessa sisäohja asetti hyvin ja hevonen esiintyi jälleen kauniisti. Ravi meinasi avotaivutuksen alkaessa taantua heti käynniksi ja askel haparoi hetken aikaa, mutta toiston myötä Viili sai itsevarmuutta ja asettui kuin itsestään paljon paremmin. Sulkutaivutus laukassa lähti samaan tapaan aluksi hieman epäröiden: Viili lakkasi kantamasta itseään, takapää pyrki edelle ja eteenpäinpyrkivyys lähes katosi. Myös tämä suoritus kuitenkin parani tuntuvasti tunnin loppua kohden. Käytit ulkopohjetta hyvin ja sait työskentelynne lopulta näyttämään oikein tasapainoiselta. Hienoa.

13.09.2014 Kouluvalmennus, valmensi Anniina N.

Komean Viili-orin kanssa oli tänään tarkoitus keskittyä rentoon työskentelyyn ja kokoamisiin. Valmennus aloitettiin tekemällä käynnissä voltti pitkän sivun alkuun, josta jatkettiin avotaivutusta sivun loppuun. Lyhyiden sivujen keskelle pyysin ratsukkoa tekemään pysähdyksen ja neljän askeleen peruutuksen. Viili näytti hieman jännittyneeltä, mutta kulki siihen nähden tasaisesti. Se asettui hyvin volteilla, avotaivutuksissa kaipasin ajoittain enemmän taivutusta – meno näytti välillä enemmän pohkeenväistöltä – mutta kokonaiskuvaa katsoen ratsukko suoritti tätä tehtävää rutiininomaisesti. Pysähdyksissä vaadin ratsastajalta tarkempaa valmistelua, sillä orin jalat eivät meinanneet millään pysähtyä tasan. Molempien skarpattua tämä harjoitus peruutuksineen oli hienoa katseltavaa. Viilikin alkoi vähitellen uskoa, ettei joka nurkassa majaile Muumilaakson Mörköä, joten saatoimme siirtyä ravitehtävään. Otin ratsukon keskiympyrälle niin, että neljäsosan ympyrästä koottiin ravia, seuraava neljännes annettiin rentoutua normaalisti, taas koottiin jne. Viili väläytteli hetkittäin aivan upeita kokoamisia, valmentajana sai kyllä ihailla tämän hevosen kulkua. Kokoamisia tehtiin jonkin aikaa molempiin suuntiin, jonka jälkeen oli välikäyntien vuoro. Tauon jälkeen jatkettiin edelleen yksinkertaista kokoamisharjoitusta, tällä kertaa tosin tyylillä puoli ympyrää koottua laukkaa, täysi ympyrä harjoituslaukkaa. Vaikeuksia tuotti siirtymiset tahtien välillä: kokoamiseen siirryttäessä Viili otti pidättävän avun liiankin hyvin vastaan ja meinasin muutaman kerran pudota raville, ja taas kokoamisen jälkeen ori ei ollut varma saako nyt varmasti lähteä eteenpäin. Näitä kohtia hiottiin ja lopputulos olikin sen arvoinen. Ratsukko oli harmoninen ja molemmat olivat tyytyväisen näköisiä. Pyysin heitä vielä laukkaamaan rentoa, isoa laukkaa kenttää ympäri harjoitusten lopuksi. Loppuverryttelyjen kautta valmennus oli saatu päätökseen.

24.09.2014 Kouluvalmennus, valmensi bertta

Sain valmentaa tänään narria ja hieman arkaa, suurta ruunikkoa suomenhevosoria Viiliä kouluratsastuksen suhteen. Naurettuani vähän aikaa suokkiherran söpölle Viili-nimelle käskin ratsukon ottaa vähän RENTOA ravia koko kentän uraa ympäri, mutta eihän sitä rennoksi voinut edes kutsuakaan, kun hevonen juoksee pää ylhäällä, mutta ainakin se totteli narrin pidätyksiä, eikä niitä edes tarvinnut, eikä oikeastaan saanutkaan tehdä ollenkaan kovakouraisesti.

Tällä valmennuskerralla tehtäisiin pääasiassa pohkeenväistöjä, sekä yritettäisiin saada hieman enemmän Viilin askelia esille, joita ori ei siis ainakaan narrin sanojen mukaan olisi kovinkaan halukas, tai no innokas näyttämään. Onneksi sentään tämä kyseinen hevonen on nöyrä ja ainakin aavistuksen verran enemmän yhteistyöhaluinen, kuin nämä muut Susirajan joskus valmentamani hevoset. Ensimmäisen tehtävän aluksi narri saikin tehdä ratsullaan ensin parit pääty-ympyrät samalla tehden käynti-ravi-siirtymiä, jonka jälkeen jatkettaisiin pohkeenväistöjen kanssa. Lyhyeltä sivulta käännyttiin aina kentän keskelle päin väistöjä tekemään, ja siitä siis väistettiin takaisin uralle, johonkin vähän ennen seuraavan lyhyen sivun kulmakohtaa.

Pohkeenväistöjä tehtiin ensin vain ihan rauhallisesti, mutta kuitenkin mahdollisimman sististi ja tarkasti käynnin parissa, mutta pian väistöt onnistuivat toki ravissakin, ja Viili oli ainakin minun silmääni oikein miellyttävän ja sopivan eteenpäinpyrkivän jättiotuksen (kauniin sellaisen) näköinen.

Lopuksi ratsukko sai vielä laukata pitkää, toisinaan kyllä hiukkasen lyhyempääkin laukkaa ensin keskiympyrällä, ja sen jälkeen myöskin koko uralla vähän lujempaa kuin normaalisti. Loppuraveissa käskin narrin vielä taivutella koko tunnin verran kilttinä ollutta Viiliä valmennuksen päätteeksi, loppukäynnit taas käveltiin rennosti pitkin ohjin.

22.10.2014 Estevalmennus, valmensi Pokeri

Saavuin Susirajaan valmentamaan narria ja hänen suomenhevosoriaan Viiliä. Ratsukko oli jo maneesissa tekemässä alkuverryttelyä ja tällä välin rakensin pari verkkaestettä. narri otti muutaman kierroksen laukkaa molempiin suuntiin ja yleensä hieman hidas Viili laukkasi mukavan reippaasti kuitenkin kaahottamatta. Ensimmäinen verkkaeste oli ristikko, jonka jälkeen oli pieni pystyeste. Ristikko tuli lähestyä ravissa ja jatkaa pystylle laukassa. Viili suoriutui tehtävästä hyvin ja ori vaikutti iloiselta päästessään hyppäämään. Neuvoin narria kehumaan oria jokaisen onnistuneen suorituksen jälkeen, jotta saataisiin epävarma ori luottamaan itseensä ja ratsastajaan.

Verryttelyjen jälkeen siirryimme itse valmennuksen päätehtävään, lähestymisiin. Orilla on ollut ongelmia löytää oikea ponnistuspaikka ja se tarvitsee ratsastajaltaan paljon apua oikean paikan löytämiseen. Tein viiden pystyesteen radan ja laitoin jokaisen esteen eteen maapuomin, joka auttaisi hevosta ponnistamaan oikeasta kohtaa. Ensimmäisen kerran Viili suoritti tehtävän muuten hyvin, mutta olisi saanut laukata reippaammin. narri muisti kuitenkin kehua oria paljon ja seuraavalla kerralla hevonen hyppäsi jo paljon varmemmin ja lähestyi esteitä hyvässä rytmissä. Harjoitus tehtiin myös toiseen suuntaan ja ratsukko suoriutui siitä varsin mallikkaasti.

Loppuverryttelyt ratsukko sai tehdä itsenäisesti. Neuvoin ratsastajaa kehumaan hevosta onnistumisista ja tekemään välillä myös hevoselle helppoja ja mielekkäitä harjoituksia, jotta se saataisiin luottamaan itseensä enemmän.

22.10.2014 Estevalmennus, valmensi B.

Laitoin ratsastajan verryttelemään Viiliä temponlisäyksillä sekä ravissa että laukassa, jotta oriin saataisiin hiukan vauhtia ja eloa. Alkuun olematon käsijarru hidasti menoa, eikä Viili intoutunut etenemään kunnolla. Yritys laukkuuttaa hevosta uraa pitkin, ratsastajan istuessa kevyessä istunnassa tuotti kuitenkin tulosta, ja pitkällä sivulla aikaan saatiin lennokkaampaakin askelta. Kun orin kanssa pyöriteltiin vielä muutamat ympyrät rennolla, isolla askeleella ja pehmeillä taivutteluilla, oltiin valmiita siirtymään päivän tehtävään. Hevosta laukkuutettaisiin reilusti eteen pitkällä sivulla, jonka jälkeen tultaisiin päädyssä oleva este, ympyrällä hyppy pitkällä sivulla ja loppuun este toisessa päädyssä. Viili laukkasi kyllä eteen, muttei intoutunut pistämään kaikkea tehoa moottoriin. Päätykavaletilla ori sähläsi jalkojensa kanssa ja pudotti raville tehden hieman kiemuran hypyn. Pyysin ratsastajaa tulemaan esteelle uudestaan, ja pitämään huolta riittävästä vauhdista, jota ilman hypyt eivät onnistuisi. Kun ratsastaja muisti pitää pohkeet kiinni ja katseen eteenpäin, ei Viilikään epäröinyt vaan hyppäsi mallikkaasti. Pientä apua hyppyjen kanssa ori kuitenkin tarvitsi, ja ratsastaja sai olla tarkka hyvästä lähestymisestä. Kun tehtävää oli tultu kumpaankin suuntaan, oli päivän viimeinen koitos hypätä viiden askeleen sarja hiukan korkeammilla esteillä. Hypyt onnistuivat yli odotusten kun laukka saatiin pyörimään ja ori tuotua oikein hyppyyn. Loppuverkoiksi ratsukko sai ravailla laajoja kaaria rennossa ravissa. Viili esitti loppuraveissa oikein kaunista askelta, jota saattoi vain ihailla.

19.11.2014 Estevalmennus, valmensi alhippa

eti valmennuksen aluksi pyysin ratsukkoa verryttelemään ensin paljon ravissa taivutusten ja asetusten parissa, jotta ratsun runko saadaan notkistumaan. Samalla kasasin itse esteitä maneesiin ja laitoin myös muutaman laukkapuomin maahan. Ratsukko saikin melkolailla heti laukkatyöstentelyn aluksi säädellä laukkaa puomien avulla ja samalla saimme Viilille hieman draivia eteenpäin. Olin kuullut, että ori on liiankin varovainen ja siksi ei ihan niin rohkea etenijä, joten tänään tarkoituksena on saada helpohkoilla tehtävillä itsevarmuutta ja onnistumisen iloa.

Hyppäämisen aloitimme perus pystyesteellä, jolle lähestyminen oli helppoa ja sen pystyi kiertämään sujuvasti molemmin puolin. Pyysin ratsastajaa hyppäämään esteen muutamia kertoja, niin että esteen kierto tapahtuu vuoropuolin vasemmalta ja oikealta. Viili oli alussa hyvin jännittynyt ja todella hidas, mutta rohkaistui hieman saatuaan hyppyjä alle. Seuraavaksi siirryimme kolmen esteen jumppasarjalle, johon oli tarkoitus saada hyvä imu eteenpäin, jolloin rytmi hyppyihin tulee kuin itsestää. Korkeudet pidettiin aluksi hyvin maltillisina, myös viimeisellä esteellä. Kun Viili tuntui saava rohkeutta lisää ja ratsastaja sai laukkaa pyörimään paremmin eteenpäin uskalsin hieman nostaa viimeistä estettä, okseria, ylöspäin. Viili alkoi jälleen heti hieman epäillä, mutta pyysin ratsastajaa ratsastamaan samoin kuin tähänkin asti, rauhallisesti, mutta kannustavasti eteenpäin. Jälleen kun ori hieman rentoutui, nostettiin viimeistä estettä jälleen maltillisesti hieman ylöspäin. Kun ori pienestä epäröinnistään huolimatta suoritti tehtävän pariin kertaan puhtaasti, mutta kuitenkin tälle orille hivenen reippaamassa temmossa annoin ratsukon jättää tämän tehtävän sikseen.

Valmennuksen lopussa hieman irroittelimme leikkimielisesti. Pyysin ratsastajaa säätämään jalustimensa mahdollisimman lyhyeksi ja nousemaan jockey-istuntaan sekä sitomaan ohjan hieman lyhyemmäksi kaulalle ja nostamaan kätensä päänsä päälle. Ratsukko sai viilettää maneesissa kaviouralla puhtaasti hauskuudesta ja Viili tuntui tästä sopivasti innostuvan sekä rohkaistuvan unohtaen turhan kireytensä ja jännityksensä. Tämän jälkeen ratsukko sai jäähdytellä itsenäisesti ravissa antaessani samalla palautetta, Ratsastajalla on oma istunta sekä apujen käyttö hyvin hallinnassa, eikä moitittavaa ole. Ratsuna ollut Viili sensijaan on todella varovainen, suorastaan arka, jonka kanssa pitää edetä varovasti ja pyrkien saamaan hyppäämisestä vain hyviä kokemuksia. Tyyli on hyvä, kun jännitystä saadaan laukeamaan ja varsin potentiaalinen ratsu onkin, kun oria työstetään oikein työkaluin.

26.11.2014 Estevalmennus, valmensi Víva

Maneesiin saapui komea suomenhevosori Viili, narri selässään. Tervehdin narria pikaisesti, pyytäen samalla että hän tekisi alkuverryttelyt Viilin kanssa itsenäisesti. Halusinhan minä nähdä miten ratsukon yhteistyö sujuu ja miten tuo tuntematon oripoika käyttäytyy. Alkuverryttelyt sujuikin melko mukavissa tunnelmissa vaikka Viili tahtoi hieman arastaa uutta ympäristöä. Verryttelyiden edetessä hyvään vauhtiin, alkoi Viilikin pian rentoutumaan, jolloin pystyimme aloittaamaan valmennuksen ihan kunnolla. Olin pystyttänyt maneesin toiselle puolen 100cm pystyesteen sarjan, johon kuului neljä estettä. Maneesin keskellä taas oli 80cm verkkaeste, jota ratsukko sai pari kertaa hypätä. Ratsukolla ei ollut ongelmaa esteen hyppäämisessä, sillä Viili hyppäsi esteen ongelmitta. Ori lähestyi estettä tasaisesti ja hyppäsi hienolla hyppytekniikalla, osumatta kertaakaan puomiin. Niimpä päätinkin päästää ratsukon hyppäämään maneesin toisella puolen olevaa sarjaa. Vaikka Viilillä olikin hieman ponnistuspaikat hakusessa sarjalla, niin esteet mentiin siitä huolimatta puhtaasi. Kehuinkin moneen otteeseen narille orin hieno hyppytekniikkaa. Valmennuksen loputtua jätin narrin loppuverttylemään Viiliä itsenäisesti.

10.12.2014 Estevalmennus, valmensi Víva

Narri verrytteli itsenäisesti ratsunsa Viilin kanssa maneesissa, minun saapuessani sinne. Olin aikaisemmin pystyttänyt pienen esteradan maneesiin, johon kuului perus pystyjä, oksereita ja trippeleitä, eikä ratakaan ollut sen kummempi kuin muulloinkaan. Jäin katselemaan manesiin laidalle ratsukon verryttelytä. Huomasinkin pian Viilin olevan jokseenkin jännittynyt, mutta jännitys näytti alkavan pikku hiljaa hälvenemään, kun narri piti orinsa liikkeellä ja ajatukset tuon hetkisenä. Narri tekikin kaikenlaista ympyrää, siirtymisiä sekä pysähdyksiä, jotta hän sai Viiliä hieman reipastettua ja terävöitettyä. Ori kun tahtoi välillä puksuttaa ehkä liiankin laiskasti etenpäin. Kun ratsukko oli verrytellyt tarpeekseen, päästin narrin ja Viilin hyppäämään 80cm korkuista harjoitusestettä. Viili laukkasi korvat hörössä kohti estettä, hypäten sen myös mainiolla hyppytyylillään. Aian välillä vauhti saattoi hidastua, jolloin nari kyllä osasi pistää ratsuunsa taas vauhtia. Loppujen lopuksi esteille meno että hypyt sujuivat loistavasti, joten ainakaan esteiden ylittäminen ei tuottanut tälle ratsukolle ongelmaa. Parin mun hypyn jälkeen päätimme siirtyä sitten itse radalle. Käytyämme radan pikaisesti läpi, päästin ratsukon viimein hyppäämään. Heti alkuun vauhti meinasi hiipua nollaan, mutta narri otti tilanteen haltuunsa, jolloin vauhti alkoi reipastua. Tuolloin este toisensa jälkeen jäi pystyyn, kun ratsukko laukkasi tasaisesti jo seuraavalle esteelle. Kun ratsukko oli suoriutunut radasta, saivat he kehuja. Pari kolahdusta sinne tänne, eihän tuo haitannut. Päästin narrin ja Viilin hyppäämään rataa lopuksi pari muutakin kertaa, jonka jälkeen olikin aika lopetella valmennus hyvään loppusuoritukseen. Niimpä jätin narrin loppuverryttelemään Viilin itsenäisesti maneesiin, minun lähtiessäni kotiin.

16.12.2014 Kouluvalmennus, valmensi kuristaja

Päivän viimeinen valmennus alkoi ja vuorossa oli Viili- niminen suomenhevosori. Oria hetken ihasteltuani tomerasti aloitin valmennuksen ja lähdimme liikkeelle kokoamalla askellajeja ensiksi käynnissä, sitten ravissa ja viimeiseksi laukassa. Siinähän sitä olisi jo kerrakseen treeniä. Heti alkuunsa pyysin ottamaan hellän, mutta napakan ohjastuntuman ja tekemään pysähdyksiä, sekä satunnaisia voltteja, että saataisiin ori hereille. Todella yhteistyökykyinenhän ori oli alusta pitäen ja nöyrästi teki mitä ratsastajansa pyysi. Pyysin alkamaan pikku hiljaa kokoamaan käyntiä, ori käytti hyvin taka-osaansa ja takajalat pysyivät hyvin vauhdissa mukana, eikä liike veltostunut matkaa myöten. Ratsastaja hallitsi hyvin kevyen kuolaintuntuman ja antoi orin päälle hyvin tilaan, jolloin kaula alkoi pikku hiljaa kaartumaan. Ori teki parhaansa, mutta kumminkin tulos oli hieman suppea, eikä se antanut kaikkeansa mitä siitä irti lähtisi. Pyysin hetken menemään kevyin ohjin ja yrittämään parin minuutin päästä uudestaan. Tällä kertaa tulos oli huomattavasti parempi ja pystyimme siirtymään ravi tehtäviin. Sama tulos oli ravissakin aluksi, kunnes pikku hiljaa orin rentoutuessa tuloksetkin huomattavasti parani ja niin kuin ennalta voikin arvata laukassa ei ollut sen kummoisempi juttu. Viimeiseksi otimme siirtymisiä peruutuksesta laukkaan, joka sujui huomattavasti paremmin. Peruutus oli hyvä ja ori lähti hyvin liikkeelle siitä ja laukka nousi napsakasti. Kehuin ratsukkoa ja kiitin heitä tunnista.

Lue päiväkirjaa