Mörkövaaran Marina VH15-018-1064

Vuosi vaihtui haikeissa, surullisissa merkeissä, kun Marina laukkasi vihreämmille laitumille 01.01.2017.

Nimi	Mörkövaaran Marina "Marina"	Kasvattaja	Mörkövaara, Suomi
Rotu, sukupuoli	suomenhevonen, tamma	Omistaja	Susiraja (VRL-06046 ja VRL-12701)
Säkäkorkeus, väri	160cm, vaaleanpunarautias	Meriitit	SLA-I, ERJ-I, KRJ-I
Syntynyt, ikääntyminen	s. 10.01.2015, 23v satunnainen (4v 15.01.2015)	Painotuslaji, koulutustaso	yleispainotteinen he A / 110cm / 100cm

15.06.2016 Marinalle myönnettiin jälkeläisluokka C.

30.09.2016 liinakkomme osallistui ERJ:n laatuarvosteluun. Kotiinviemisiksi tamma sai 107,5p. ja ERJ-I -palkinnon.

15.11.2016 juhlimme Marinaa uudemman kerran, kun KRJ:n laatuarvostelusta irtosi 107 pistettä ja KRJ-I.

20.12.2016 mutruturpanne sai uuden, korean sulan hattuunsa 104 pisteen tuloksella myönnetyn SLA-I -palkinnon myötä.
Ok tyypit ja leima, liikkeen laadussa ei mainittavaa, pitkäjalkainen ja siroluinen tamma.

© Fiktio

Luonnekuvaus

Liljan jälkeen haimme talliin uutta, yhtä ihanan kilttiä mörkövaaralaista, mutta mikään myytävistä lutumussukkaluonteisista mörkövaaralaisista ei innostanut. Marina kiinnitti sitten huomiomme, hapannaamainen hevonen, joka katseli meitä halveksuvasti karsinastaan. Jo pelkkä nimi - Marina, marina, kitinä! - vakuutti meidät, mutta viimeistään sukua vilkaistuamme totesimme, että kyllä, tämän me haluamme. Onneksi Marina lähti matkaamme, ja niin saimme pitkästä aikaa kärrättyä Susirajaan Mörkövaaralaisen.
tvisha oli tehnyt Marinan kanssa komean uran kouluradoilla, eikä meille jäänyt muuta kisattavaa kuin esteet, sekä tietysti Cupit. Marina osoittautui hitaastilämpeäväksi hevoseksi, jonka kanssa yhteinen sävel löytyi pikku hiljaa (vaikka hutinuotteja tuleekin soitettua silloin tällöin). Sievä, pätevä raudikko on oiva lisä talliimme sukunsa puolesta, ja luonteeltaan sopii meille kuin nyrkki silmään.

Tuntuu, että meidän Marinalla asiat ovat jatkuvasti huonosti, tai jos eivät olekaan, niissä on ainakin jokin harmittava sivujuonne. Lähinnä ruoka-aikoina kaikki on kaunista (tosin silloinkin naapureille on irvisteltävä, ties vaikka tulevat ja syövät hänen ruokansa vaikka eri karsinoissa ovatkin!!), ja suhteellisen hyvin kun treenataan jotain tammalle helppoa ja mukavaa asiaa. Muuten Marinan ilme on tympääntyneen hapan, eikä liinakko tunnu osaavan höllätä pipoa. Mokoma syntyi mutruhuulisena, ja sellaisena se varmasti kuolee.

Vaikka Marina on karsinassa korvat tiukasti niskassa vaikuttaen kiukkuiselta karsinaansa tungettelun vuoksi, ei tamma tee yhtään mitään, edes uhittele. Arempia ihmisiä tamma saattaa hätyytellä, mutta jos ohittaa hevosen äkäisen ilmeen olankohautuksella Marina tyytyy kohtaloonsa keskittyen vaikkapa seinän tuijottamiseen hoitajansa mulkoilun sijaan. Ainoastaan ruoka-aikana suomenhevonen tulee jättää rauhaan, ruokaansa Marina puolustaa suhteellisen aggressiivisesti. Tästä syystä tammalle ei edes harkita herkkujen antamista suoraan kädestä, siinä menisi helposti koko käsivarsi herkkupalan mukana.
Välillä liinakolle iskee prinsessapäivä, jolloin sitä ei muka saisi loimittaa tai harjata mahan alta, eikä se oikeastaan ota päitsiäkään päähän. Pelkkä äänellä komentaminen (matala "hö"-tyylinen murahdus tai tamman nimen sanominen) tepsii mainiosti, ja Marina palaa normaaliin mököttämiseensä. Kaikki hoitotoimenpiteet, pesarivierailut, lääkitykset/madotukset, kengittäjän ja eläinlääkärin vierailut sun muut sujuvat kyllä, vaikka tamma saattaakin kokeilla, onko ihan pakko. Kun tekee kerrasta selväksi, että on, liinakko ei kyseenalaista mitään vaan on toimiva, joskin happaman näköinen, peli. Pitkät harjaussessiot, lässytykset ja huomionosoitukset menevät täysin hukkaan Marinan kanssa, tammaa ei kiinnosta pätkän vertaa.
Talutettaessa Marina käyttäytyy yleensä hyvin löntystellen perässä hitaasti, koettaen jäädä syömään joka ruohotupsua tai koivunoksaa. Kun tamma otetaan ruoka-aikaan sisälle, se saattaa pomppia pystyyn tarhan portilla, rynniä ohi ja sikailla niin huolella, ettei välillä meinaa uskoa. Välillä koko piha raikaa "MARINA PERKELE" -huutoa, kun hevonen koettaa surutta juosta taluttajansa ohi tai yli päästäkseen syömään. Noin muuten tamma on ihan fiksu, joskin hidas ja ruoan perässä suunnistava. Koppiin/rekkaan mennään vähän vauhdilla, koska matkan aikana saa syödä, joten taluttaja saa olla tarkkana, että ehtii alta pois. Matkustaminen sujuu ongelmitta, kunhan ruokaa riittää (jos se loppuu, Marina aloittaa potkimisen ja kiljumisen), mutta kopista ulos tuleminen voi olla haastavaa - ruoka jää jälkeen! Tamma otetaankin kopista ulos niin, että heinäverkko otetaan matkaan samalla, kun hevonenkin. Ruoka-orientoitunut hevonen ja näin..

Marinalla ratsastaminen on mukavaa ja hauskaa niin kauan, kun tehdään helppoja asioita. Ja onhan sen kanssa mukavaa humputella, sillä tamman liikkeet ovat mukavat, tasaiset ja pehmeät istua, yllättävän ylössuuntaavat ottaen huomioon, että se on suomenhevonen. Etupainoisuudesta Marinaa ei juuri voi moittia, mutta melkein kaikesta muusta sitä sitten voikin. Perusratsastuksessa se ei ole hevosta kummempi, etenee, kääntyy ja jarruttaa pyynnöstä, taipuupa se myös vähän ja saattaapa tehdä väistöt, avot ja sulutkin jos ei ole erityisen jäykkänä. Ne ovat niitä tammalle helppoja hommia, joiden teosta sillä ei yleensä ole mitään kitistävää ja jotka se muutenkin osaa tehdä vähän liian hyvin sinne päin - siis vaikuttaa siltä, että kaikki tehdään kunnolla, mutta todellisuudessa ei sinne päinkään.
Kun aletaan vaatia kunnolla kokoamista (ja sekin olisi Marinalle simppelimpää kuin monelle muulle suomenhevoselle), lisättyjä askellajeja tai vastalaukkaa, alkaa Marinalla se vastaan vänkääminen. Tamma peruuttelee, nostelee päätään ilmaan, jumittaa ja saattaapa hypätä pystyynkin - ei onneksi yleensä kuin parikymmentä senttiä, mutta mielipiteensä se tekee selväksi. Sen kanssa saa vääntää napakasti tovin jos toisenkin, mutta lujalla otteella Marina kyllä alistuu ja tekee kuten pyydetään. Kun sen vain saa ratsastettua avuille se on mukavan herkkä ja kevyt ratsu - toki paketti voi levitä koska tahansa, jos ratsastaja herpaantuu.

Terävä, nopea hyppy vaatii ratsastajalta paljon kykyä mukautua liikkeeseen ja jos liikkeessä ei ole mukana, tamma vetää herneen nokkaan ja tekee täysstopit esteelle. Marina on vauhdikas hyppäjä noin muutenkin, sitä ei tarvitse paljoa eteenpäin pyytää, päinvastoin. Marina kitisee esteillä harvinaisen vähän vastaan, erityisesti jos ratsastaja tyytyy puolipidätteisiin, istunnalla hidastamiseen ja suuntaohjeiden antamiseen. Tamma on esteillä erittäin mukava peli: kun sen laukan saa rytmikkääksi, tasaiseksi ja voiman takaosalle, ei ponnistuspaikkaa tarvitse edes etsiä vaan se tuntuu osuvan askeleeseen aivan automaattisesti.
Maastossa Marina on ihana humputtelukaveri, sillä on tasainen askel, varma jalka eikä se säiky juuri mitään. Tamman kanssa maastoillaankin lähinnä kunnonkohotukseksi ja mielenpiristykseksi, ei niinkään tavoitteellisesti.

Marinan mutruilussa on ainakin se hyvä puoli, ettei se ota kisapaikkaa sen kummempana kuin kotiakaan. Kaikki on yhtä huonosti tai hyvin kuin kotonakin, eikä tammaa juuri liikuta, vaikka ympärillä onkin menoa ja meininkiä. Tamma toimii jabassa ja käsihevosalueella ja verkassa ja... kaikkialla, tasan kuten kotona. Erittäin mielenkiintoinen elikko, että näin. Korkeintaan kunniakierros saa siihen hieman korvahöröä ja lisää liikettä, mutta sekin on niin tuulesta riippuvaista.

Sukutaulu

i. Vadelmaniityn Röhnö ✝ YLA2, SLA-I*, ERJ-I, KRJ-II, KERJ-I sh, vprt, 155cm	ii. Vadelmaniityn Riepotus evm, sh, rt, 158cm	iii. Rentukka evm, sh, rt, 160cm
		iie. Vadelmaniityn Rakuuna evm, sh, vrt, 156cm
	ie. Vadelmaniityn Tutu evm, sh, vrt, 150cm	iei. Tarpiainen evm, sh, rt, 160cm
		iee. Tutteli evm, sh, vrt, 153cm
e. Marinan Lohdutar ✝ SLA-I, ERJ-I, KRJ-I, KERJ-II sh, vprt, 163cm	ei. Poimunopeus evm, sh, trt, 160cm	eii. Rokkikukko evm, sh, rt, 159cm
		eie. Unenluoja evm, sh, tprt, 157cm
	ee. Neiti Marina evm, sh, rt, 154cm	eei. Täysin Aseeton evm, sh, vrt, 162cm
		eee. Draamakuningatar evm, sh, rt, 150cm

Jälkeläiset

s. 06.03.2015 sh-t. Viilivalitus, i. Koistilan Maitoparta, om. VRL-02189, Heili
s. 31.07.2015 sh-o. Sirkussurma, i. Vaniman Pyöveli, om. Susiraja
s. 25.12.2015 sh-t. Vikinäjorpakko, i. Näkkijärvi, om. annika n (VRL-10352)
s. 31.05.2016 sh-o. Ksenonkitinä, i. Herra Halokeeni, om. Aaria VRL-01733

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Valmennukset

11.02.2016 Kouluvalmennus, valmensi tvisha

Marina ja narri saapuivat valmennettavakseni Mörkövaaran vauhdikkain askelin, tammalla oli korvat taivaissa ja kirjaimellisesti meno päällä. Alkuverkassa tamma mennä humputteli kevein askelin eteenpäin, vähät välittämättä ratsastajansa avuista. Narrin hieman topakoiduttua selässä alkoi Marina kuitenkin hieman malttaa mieltään ja sitä myöten keskittyä tehtäviin. Lukuisat taivuttelut ja siirtymiset tuottivat hiljalleen tulosta, jonka myötä tamma rentoutui ja lähti liikkumaan tasaisesti eteen.

Tälle ratsukolle kaavailin tänään paljon ravi- ja laukkatyöskentelyä, joten lähdimme heti ensimmäisenä tekemään ravissa väistöjä keskihalkasijalta. Ensimmäiset yritykset menivät ikään kuin kuuroille korville, Marina selkeästi vähän yritti väistää, muttei rehellisiä ristiin askelluksia juuri nähty. Narri joutui ottamaan todella napakan tuntuman hevosen suuhun ja antamaan tälle reilusti pohjetta, jotta se alkoi väistämään niin kuin haluttiin. Väistöjen onnistuessa molempiin suuntiin jatkoimme kahdeksikon muotoiselle kiemurauralle, jossa tehtiin asetusharjoituksia sekä siirtymisiä. Vasta-asetuksissa narri sai olla tarkkana, että kahdeksikko pysyi symmetrisen pyöreänä, eikä hevonen lähtenyt luisumaan ulospäin. Ravista pysähdyksiin ja siitä ravissa eteenpäin jatkaminen onnistui puolestaan ratsukolta todella kivannäköisesti, ilman minkäänmoista ongelmaa. Ravitehtävien ollessa paketissa, sai ratsukko jatkaa kahdeksikon muotoisella kiemurauralla laukassa. Ensimmäisillä kierroksilla ei tarvinnut risteyskohdassa vaihtaa laukkaa, jolloin saimme myös vastalaukkaa mukaan. Laukka oli alkuun Marinalla melko vauhdikasta, joten ratsastaja sai antaa vahvat pidätteet ja tietenkin täytyi pitää laukka tasapainoisena. Vähitellen rupesimme tekemään laukanvaihtoja käynnin kautta, jotka ihme ja kumma sujuivat kuin vettä valuen narrilta ja Marinalta. Tamma kuunteli maltillisesti ratsastajansa apuja ja heti pienestä merkistä siirtyi käyntiin, nostaen samantien laukan uudestaan.

Kun kaikki tehtävät oli hiottu hyväksi ja hevonen liikkui tyytyväisin mielin eteenpäin, sai ratsukko siirtyä loppuverkan pariin. Laukkatyöskentely otti hevosen voimille, jonka vuoksi narri sai taivutella tätä melko rauhallisessa tahdissa. Tämänpäiväisessä työskentelyssä näkyi vahvasti se, että kyseessä oli oman arvonsa tunteva tamma, joka ei päästänyt ratsastajaansa helpolla. Marina kuitenkin osoittautui taitavaksi kouluhevoseksi, eikä narrin työskentelystäkään ole juuri huonoa sanottavaa.

27.06.2016 Estevalmennus, valmensi Jenny R.

Päivän kolmanteen ja toistaiseksi viimeiseen Susirajassa pitämääni valmennukseen saapui Mörkövaaran Marina sekä narri. Heti alkuun annoin ratsukon verrytellä itsenäisesti ja rakensin ulkokentälle matalan jumppasarjan, jonka hyppäämistä kävin sitten seuraamaan. Marina oli selvä luonnonlahjakkuus ja hyppäsi juuri oikeista paikoista. Sen meno näytti hallitulta ja hyvältä, eikä minun täytynyt huomauttaa mistään asiasta. Narrikin kesti hyvin hypyissä mukana ja saatoin kohotella jumppasarjan esteet 80 sentin tietämille. Ratsukon vielä hypätessä harjoitusesteitä rakensin päivän valmennuksen pääradan. Alkuun pari pystyä, loiva kaarre trippelille ja viisi laukka-askelta kaksoissarjalle, josta pitäisi kääntyä takaisin tulosuuntaan ja ratsastaa ensimmäinen pysty uudelleen. Rata ei mikään hirmu vaati ollut, joten päätin tämän ratsukon kanssa tänään keskittyä ihanneajan saamiseen kerran hyppytekniikka oli jo kunnossa. Kaikki radan esteet olivat 80-90 senttisiä, mutta narrin ja Marinan suoriutuessa niistä helposti, saatoin kohottaa puomit hiljalleen tamman omalle tasolle saakka. Ratsukko eteni radalla hyvin ja hypyissä oli kunnolla ponnistusvoimaa ja hevosen laukka pyöri kauniisti. Pudotuksiakaan ei hirveästi tullut, joten parin harjoituskierroksen jälkeen aloin ottamaan aikaa. Alkuun narri ratsuineen oli vähän turhan varovainen, mikä sakotti aikaa, joten rohkaisin ratsastajaa vain ratsastamaan kaikki käännökset ja kurvit reippaammin. Rynniä ei tietenkään saanut, mutta reipas laukka oli tärkeä havitellessa hyvää aikaa. Sanani tehosivat ja valmennuksen lopussa ratsukko saavutti radalla oikein hyvän ajan. Tällaisen loistokaksikon pystyikin sitten hyvillä mielin päästää suorittamaan loppuverryttelyt itsenäisesti.

08.08.2016 Estevalmennus, valmensi narri

Mitä tehdään kun ei keksitä itse treeniaihetta? No nakitetaan tietenkin tallikaveri pitämään valmennusta. Kitisin Lissulle esteitä nostaessani, että olisi hän voinut ainakin tässä tulla auttamaan. Kuulemma piti verkata Marinaa. Käskin tehdä verkassa paljon siirtymisiä ja temponmuutoksia, koska ne tulisivat olemaan tehtävissäkin läsnä. Mitä sivusilmällä seuraillessani katselin, Marina veti varsin hyvin, vaikka takaosaan olisin kaivannut vähän enemmän aktiivisuutta. Käskin Lissun ratsastaa enemmän kohti tuntumaa, vaikka Marina sitä vähän protestoikin huiskimalla hännällään.

Toiselle pitkälle sijoitin kolme ravipuomia, joiden väliin tuli 2-3 käyntiaskelta, pääty-ympyrälle taas pienen kahden esteen sarjantapaisen. Molemmat piti hypätä ravissa ja tehdä väliin vielä pieni voltti ympyrän sisälle. Myös toiselle pitkälle sivulle sijoitin kahden esteen sarjan, jolle tultiin laukassa, väliin tuli ravia ja jälleen laukassa esteelle. Paljon hauskaa puuhaa siis.
Marina liikkui hyvin eteenpäin, kuten aina esteillä, vähän liiankin paljon hyvin. Tamma kyllä siirtyi käyntiin tarvittavisa paikoissa, pysyi ravilla ympyrällä ja siirtyi raviin toisilla esteillä. Noin periaatteessa siis kaikki meni oikein, mutta tamman siirtymiset olivat kiireisiä, askellajit hätäisiä ja Lissu joutui pitämään Marinan käynnillä tai ravilla käytännössä vain käsillään. Istuntaa tamma ei noteerannut mitenkään vaan painoi vain vasten kättä.

Parin yrityksen jälkeen käskin Lissua ottamaan tamman pariin kertaan laukasta seis vaikka vähän ronskimminkin. Marinan jouduttua melkein (ei tosin aivan) kankuilleen, se alkoi kuunnella Lissua paremmin ja rauhoittuakin. Tamma malttoi odottaa, että Lissu erikseen pyysi siltä seuraavaa askellajia ja koko suoritus muuttui noin ylipäätään harmonisemmaksi.

06.09.2016 Kouluvalmennus, valmensi yaren

Kyllä vain, suomenhevosten päivän kunniaksi olin päättänyt vihdoinkin irtautua oman tallini arjesta ja suunnata Susirajaan, jossa minun oli pitänyt käydä jo pidemmän aikaa valmennusasioissa. Porhalsin pihaan melkoisella vauhdilla ja saatoin erottaa jo kaukaa, kuinka Lissu verrytteli vaaleanrautiasta ratsuaan hiekkakentällä. Onneksi sää oli tänään mitä mainioin treeneille; aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta, mutta syksyn tuoma viileys ei tehnyt työskentelystä kuitenkaan sietämätöntä hikoilua. Rekisteröin kävellessäni, että Lissun alla taisi tällä kertaa olla jopa fiksu ratsastettava, mutta sekin mielipide ennätti muuttua yllättäen moneen otteeseen tämän pitkältä tuntuvan tunnin aikana…

Kyllä vain, Marina oli varsin käypä otus aina siihen asti, kun koitimme siirtyä astetta vaativimpiin tehtäviin. Vielä hetki sitten tuo 16-vuotias oli esitellyt varsin mallikkaita siirtymisiä ja pysähdyksiä, ja olipa jopa alkanut taipumaankin siinä vaiheessa, kun olimme vääntäneet hetken kaarevilla urilla. Pohkeenväistöjenkin aikana Marina oli kuunnellut ratsastajansa apuja, mutta aina kun Lissu koitti saada hevoseensa vähän kauniimpaa muotoa, alkoi niskojen nakkelu ja kuolainten kilistely. Olisin voinut melkein väittää, että tammalla oli joku paha jumi selässä tai niskan seudulla, jonka takia se asiaan noin paljon protestoi, mutta selässä istuva nainen takasi, että hieroja ei sieltä mitään ollut löytänyt. Arvatenkin, olihan tämä Susiraja. Narrikin eksyi jostakin kentän kulmalle norkoilemaan ja ivailemaan rakasta ystäväänsä, joka ei tästä tykännyt taas tippaakaan. Hetken kuunneltuani näiden kahden naljailua, häädin narrin matkoihinsa uhoten, että hänenkin aikansa vielä tulisi. Se tepsi! Jälkikäteen Lissu sanoi narrilla olevan vieläkin hampaankolossa se, että hän oli joutunut valmennushommiin Lissulle muutama viikko takaperin.

Pitkän ja tuskastuttavan puurtamisen tuloksena (Lissun voidessa jälleen keskittyä itse asiaan erinäisten keskeytysten jälkeen), alkoi Marina vihdoin myöntyä ratsastajansa pyyntöihin ja löysi myös vatsalihaksensa sekä polki takajaloillaan paljon aktiivisemmin. Myös liikkeistä ylipäätänsä alkoi tulla keveämpiä, eikä alun köykäisyydestä ollut enää tietoakaan. Toki Marina tuon tuostakin yritti löysäillä, mutta Lissun päättäväinen työskentelytapa ei antanut suunnitelmien toteutua. Loppuun otimme vielä vastalaukkaharjoitteen, joka sekään ei ollut mikään helppo nakki Marinalle. Alkuun pyydetty laukka nousi ihan nätisti, mutta vaihto ei onnistunutkaan yhtä näppärästi, joten pyysin Lissua pitämään uuden laukan pohjeavut tasaisena pyyntönä ja kyllä vain, sieltä se vaihto lopulta tuli! Tähän oli mitä parhainta lopettaa ja Lissu oli varsin hyvillään onnistuneesta työskentelystä, Marina kun ei aina tupannut olemaan yhtä yhteistyökykyinen…

09.09.2016 Estevalmennus, valmensi yaren

Pari päivää myöhemmin olin jälleen Marinan kimpussa ja tällä kertaa kyydissä istui narri. Ei ollut naisen suu enää niin virnessä kuin silloin, kun hän huuteli Lissun suunnalle kentän reunalta kaiken maailman ilkeyksiä. Tosin narri oli heti alkuun tokaissut, että Marina oli ihan käypä peli esteillä, jahka sen vain sai alkuun lämmiteltyä tarpeeksi. Ja kyllä minä sen uskoin, viimeksikään kyseisen suomenhevosen kanssa ei ollut mitään suurempia ongelmia, vaikka se niitä vähän yrittikin tarjoilla – emme kuitenkaan langenneet ansaan. Pieni sadekuuro oli ryöpsähtänyt taivaalta heti aamutuimaan, mutta se ei ollut onneksi kastellut kenttää kovinkaan pahasti, eikä onneksi hiekan sekaan ollut eksynyt kovin suuria määriä limaisia lehtiäkään. Päinvastoin keltaisen ja punaisen eri sävyissä olevat lehdet antoivat pienen piristysruiskeen.

Teimme narrin kanssa melkoisen perusteelliset alkulämmittelyt ennen kuin aloimme tositoimiin. Marina oli selkeästi vielä melko vetreä edellisen ratsastuksen jäljiltä, eikä pahempia kankeuksia ilmennyt missään vaiheessa. Tamma tuntui jopa hakeutuvan huomattavasti aiemmin oikeanlaiseen muotoonkin, tosin ei edelleenkään pyytämättä. Sanotaanko kuitenkin näin, että tältä osin narri pääsi kollegaansa helpommalla. ”Okei, lähde vain tuomaan sitä tälle lämmittelyesteelle”, tuumasin jonkin ajan kuluttua ja viittoilin alussa pykäämäni ristikon suuntaan. Korkeus ei ollut mitenkään hääppöinen, eikä lähellekään Marinan omaa kapasiteettia, mutta este kertoi minulle kuitenkin jo paljon – olipa ylitettävä este minkä kokoinen vain, suomenhevonen hyppäsi sen vauhdilla! Tälle teorialle sain tukea toisella ja kolmannellakin hypyllä, ja minun olikin hiukan pidäteltävä ratsukon vauhtia. Tiesinhän minä, että narri osasi olla toisinaan huimapääkin, mutta liika oli aina liikaa. Myöhemmin nainen mutisi vauhdin olevan paras ratkaisu Marinan kanssa, se kun niin herkästi lähti kieltämään… Ei näin, sen narri tiesi itsekin!

”Pidätä, pidätä, pidätä…” jankkasin päästyämme vihdoin varsinaisen hyppäämisen makuun. Esteet olivat tällä hetkellä vajaata metriä, joten enää ei ollut varaa leikkiä. ”Näytä, mitä te osaatte!” kiljaisin turhautuneena, kun minusta alkoi jo tuntumaan, että ohjeeni menivät kuuroille korville. Aivan kuin juuri ilmoille päästämäni lause olisi ollut taikasana, sillä narri ryhdistäytyi silminnähden ja korjasi hyppytyyliinsä huimasti. Marinaan tämä vaikutti paljonkin ja sen laukka muuttui tasaiseksi ja siedettävän rauhalliseksi. Nyt hyppyihin alkoi tulemaan tarkkuutta ja hyppykohdat löytyivät yhteistuumin. Huokaus, nämä naiset ne osasivat aina koitella hermojani ja täältä minä kuitenkin aina löysin itseni…

13.11.2016 Kouluvalmennus, valmensi Jenny R.

Kylmä viima puhalsi kasvoilleni, kun nousin autosta ulos. Olin jälleen saapunut Susirajaan ja valmennuksessani oli jo toistamiseen kaunis suokkitamma Mörkövaaran Marina. Edellisellä kerralla tamman kanssa painettiin esteitä, nyt olisi vuorossa koulukiemurat.

Koska Susirajasta ei sitä maneesia löydy, taapersin kentänlaidalle, jossa narri odotti jo hevosineen suorittaen samalla alkuverryttelyjä. Koska ulkona pakkanen kiristyi koko ajan, sovimme narrin kanssa, että pitäisimme lyhyen, mutta tehokkaan valmennuksen, ettemme aivan paleltuisi.

Kun ratsukko oli vertynyt, menimme suoraan asiaan: Tarkoituksena oli harjoitella temponvaihteluita ja saada Marina liikkumaan rennosti ja ikään kuin paikallaan. Ratsukko oli alkuverryttelyn yhteydessä jo laukannut reippaasti, niinpä pyysin ratsukkoa aloittamaan temponvaihtelut siten, että ensimmäinen kierros kentän ympäri oli mentävä käyntiä ja jokaisen kouluradan merkin kohdalla oli pysähdyttävä muutaman sekunnin ajaksi. Kun tämä sujui mainiosti, muutettiin tehtävä niin, että joka toinen kouluradan merkkien väli mentiin käyntiä ja joka toinen ravia. Käyntipätkissä ei missään vaiheessa ollut mitään moitittavaa, mutta ravipätkät Marina tahtoi mennä turhankin kovaa. Neuvottuani narria työntämään kättä eteen ja ratsastamaan myös enemmän pohkeilla eteenpäin, ratsukon meno alkoi näyttää jo paremmalta. Pyysin ratsukkoa vielä toistamaan tehtävän vaihtamalla käynti- ja ravipätkät ravi- ja laukkapätkiksi.

Ensimmäisen kierroksen aikana, Marinan laukka oli vähän kipittelyä: tamma kyllä laukkasi kuten pyydettiin, mutta askel vei sitä enemmän ylöspäin kuin eteenpäin. Muistutettuani eteen ratsastamisesta ratsukon suoritus parani kerta kerralta, ja lopulta pyysin toistamaan saman vielä kierroksen verran käynti-ravi -pätkillä, jonka jälkeen ratsukko sai tehtäväkseen ravata kentän ympäri mutta pysähtyä hetkeksi jokaisen koulumerkin kohdalla. Kun vaikeutimme tehtävää tutun tehtävän kautta, Marina ei jännittynyt aivan niin paljon kuin aiempien tehtävämuutosten jälkeen. Myös narri oli selvästi ottanut neuvoistani vaarin, sillä ravipysähdykset sujuivat pienen kangertelun jälkeen suorastaan erinomaisesti. Lopetimme valmennuksen hyvin onnistuneeseen suoritukseen, jotta sekä hevoselle että ratsastajalle jäisi hyvä mieli valmennuksesta, ja annoin ratsukon suorittaa loppuverryttelyt itsenäisesti.

Lue päiväkirjaa