Mörkövaaran Kuningatarhyytelö VH16-018-1814

Hylkeen hampaat huononivat vauhdilla, minkä lisäksi tamman vatsan toiminta alkoi heiketä. 07.03.2018 tamma laitettiin pois.

Nimi	Mörkövaaran Kuningatarhyytelö "Hylje"	Kasvattaja	Mörkövaara, Suomi
Rotu, sukupuoli	suomenpienhevonen, tamma	Omistaja	Susiraja (VRL-06046 ja VRL-12701)
Säkäkorkeus, väri	147cm, punaruunikko	Meriitit	YLA2, KTK-III, SLA-I, KRJ-I, ERJ-I
Syntynyt, ikääntyminen	s. 07.07.2016, 25v satunnainen (4v 28.07.2016)	Painotuslaji, koulutustaso	yleispainotteinen he A / 100cm / 100cm / helppo

30.10.2016 happamanpuoleinen Hylje esitettiin kantakirjatilaisuudessa. P-suunnalle pisteitä kertyi 69, palkinnoksi tuli KTK-III.

28.12.2016 tammalle myönnettiin Jälkeläisluokka C.

15.10.2017 ruunikkomme palkittiin KRJ-I -palkinnolla.

30.11.2017 Hylje tuli, näki ja lähti kotiin ERJ-I -palkittuna.

30.12.2017 pikkuruunikon vuosi huipentui YLA2 -palkintoon.

20.01.2018 Hylje sai viimeisen sulan hattuunsa SLA-I -palkinnon myötä.

© kuvaaja ei halua nimeään mainittavan

Luonnekuvaus

Hylje mikä hylje - tässä on hevonen, joka lihoo ruoan näkemisestä ihan liian paljon. Silmänruoka-ahminnan seurauksena tarhassa köllöttelee ikuinen jojolaihduttaja. Työnteko ei ole kovin korkealla ruunikon tärkeysjärjestyksen, vaan se luistaa siitä mistä voi ja jos ei voi luistaa, sitten kiukutellaan. Kaikin puolin junttura, ei kovin lapsirakas tamma aiheuttaa meille harmaita hiuksia harva se päivä, mutta toki Hylkeelläkin on puolensa. ..se on Mörkövaaralainen? Se on sievä? Se tekee kaikesta huolimatta tulosta? (Tai siis me teemme, Hylkeestä huolimatta.)

Tallissa harvemmin syntyy suukopua siitä, kuka hoitaa Hylkeen. Pikku lihapulla ei pure, potki tai liiskaa sinua seinää vasten, mutta osaa olla yksi junttura pässinpää, jonka kanssa kaikki takkuaa. Kaviot saattavat liimautua maahan juuri silloin, kun ne pitäisi nostaa, tai vaihtoehtoisesti nousevat kun niiden ei pitäisi. Joskus jalkaa on hirveän mukava nykiä ja kiskoa hoitajan/kengittäjän otteesta. Kuolaimia ei voi joka kertaa ottaa nätisti suuhun, liikkeelle ei voi lähteä, mitään ei voi tehdä. Onneksi Hylje ei sentään ihan joka päivä juntturoi, turhan usein kuitenkin. Lasten käsiteltäväksi tamma ei sovi ollenkaan, eikä Hylje edes pidä lapsista. Aikuisille Hylje harvemmin ärhentelee luimistelua enempää, luimiminenkin johtuu yleensä siitä, ettei ruunikko ole saanut tahtoaan läpi. Vaikka Hylkeellä olisi millainen juntturapäivä, kaikki hoitotoimenpiteet saa tehtyä kärsivällisyydellä (sekä verellä, hiellä ja kyynelillä - tai ainakin tallityöntekijät väittävät näin). Eläinlääkäri ja kengittäjäkin saavat työnsä tehtyä, jos ei muuten niin huulipuristimen ja muutaman ärräpään avittamana.
Yleensä Hylje käyttäytyy talutettaessa asiallisesti, kulkee mukana kuten muutkin hevoset. Jos ruunikko sattuu päättämään, että "mä muuten meen tonne", tamma todellakin menee, ellei sitä jollain kurin onnistu pysäyttämään. Hylkeen ryykäysyritykset - yleensä ruoan perään - ovat harvinaisen ärsyttäviä, eikä elikko ole niitä lopettanut, vaikka sitä on talutettu ketju tai riimu suussa, naru turvan ympärillä, raipan kanssa.. Luupää mikä luupää.
Lastaus ja purku sujuvat joko jouhevasti tai hidastellen, riippuen siitä, jumiutuuko Hylje puoliväliin lastaussiltaa. Matkustaminen sentään menee ongelmitta yksin tai porukassa, kunhan ruoka ei lopu kesken. Jos loppuu, alkaa sellainen mökä, että sitä miettii kuskaavansa vauhkoontunutta sonnilaumaa pienhevostamman sijaan.

Hylje on meillä suhteellisen harvinainen tapaus, pukittelija. Se on melko itsepäinen ja menee kyllä siitä, mistä aita on matalin tai sitä ei ole koskaan ollutkaan, jos saa mahdollisuuden. Protestina komentamiseen Hylje heittää takapuoltaan ja komeasti heittääkin, jos sille päälle sattuu. Pikkupukkeja tulee melkein joka ratsastuskerralla, sillä tamma kokee oikeudekseen protestoida jo silloin, kun sitä vaaditaan kävelemään eikä vain laahustamaan eteenpäin. Hylkeen ratsastaminen muistuttaa suuresti no, hylkeen ratsastamista: sen etupää painaa ainakin kolmisensataa kiloa ja takaosassa ei ole mitään, ainakin päätellen siitä, miten kevyesti se nousee. Tamma on laiskanpuoleinen oikoja, jota täytyy ratsastaa, ratsastaa ja ratsastaa. Apujen käyttöä ei pidä Hylkeen kanssa pelätä, koska kevyellä hipsuttelulla se ei liiku mihinkään eikä mitenkään päin.
Kun Hyljettä jaksaa komentaa, komentaa ja komentaa, se kyllä alkaa kulkea oikein päin ja avuilla. Sitä täytyy kuitenkin muistuttaa melko lailla jatkuvasti siitä, että moottorin voi pitää käynnissä siellä takaosassa. Askeleen pidentäminen tai lisääminen ovat tammasta tyhmiä juttuja joiden vuoksi voi heittää takapuolta, eikä kokoaminenkaan ole kovin kivaa, koska hyi kauhea siinähän joutuu töihin! Hylkeen vahvuus on ennemminkin hyvä, tasainen, puhdas perussuoritus kuin mikään erillinen temppu tai liike.

"Puutteita tekniikassa / korvaan kiihdyttämällä / tuntuu että kasvattaja unohti otsaan kirjoittaa / rauhoitettava ennen esteitä."
Näin laulaa Autto Sonta. Tai sitten ihan vain susirajalaiset silloin, kun pitää lähteä hyppäämään Hylkeellä. Tamma on emänsä kaltainen idän pikajuna, koska sen laiskalla logiikalla esteiden suorittaminen nopeammin tarkoittaa nopeammin talliin pääsyä. Se hyppää matalalta, estettä hipoen, ja niin lujaa kuin kintuista lähtee, jos sen päästää menemään miten haluaa. Estesilmä nyt ei ole kovin kummoinen, tasapaino on melko hyvä, joten ratsastajan mahdottomaksi tehtäväksi jää vauhdin hidastaminen ja laukan säätäminen. Kyllä sekin onnistuu työllä ja vaivalla, ja Hylje suorittaa metrin ratoja jopa sujuvasti taitavan, jääräpäisen ratsastajan kanssa, mutta ei se mikään seuraava suomenhevosten esteihme ole.

Välillä tuntuu, että kisareissut sujuisivat puolet paremmin ilman Hyljettä - myös itse kisasuoritus. Tamma on alusta asti vastarannan kiiskenä joka ikisessä asiassa, eikä meno ainakaan parane verryttelyssä. Totta kai Hylkeen saa toimimaan niin käsitellessä kuin ratsastettaessa, se vain vaatii huomattavasti enemmän kuin kotinurkilla. Olisipa tammassa edes rahtunen vieraskoreutta! Vaan kun ei niin ei, kisoissa (tai valmennuksissa, näyttelyissä, aivan sama missä, jos se on kotitallin ulkopuolella) Hylje on kahta juntturampi työnvieroksuja, jonka protestipukit ovat saaneet useamman äidin miettimään lajin sopivuutta jälkikasvulleen.

Sukutaulu

i. Mörkövaaran Prinssinakki KTK-II, SLA-II sh, klm, 156cm	ii. Pähkinävaras ✝ SLA-I, KRJ-I, ERJ-I, KERJ-I sh, prt, 158cm	iii. Taskuvaras evm, sh, rt, 162cm
		iie. Pihka evm, sh, prt, 156cm
	ie. Tariina ✝ SLA-I, KRJ-I, ERJ-I, KERJ-II sh, klm, 154cm	iei. Iivona evm, sh, m, 150cm
		iee. Taruisa evm, sh, rn, 150cm
e. Sylvin Suklaahattara ✝ SLA-II, KRJ-I, ERJ-II sph, prt, 147cm	ei. Papiidipaadi sph, rt, 146cm	eii. Päivien Rällä evm, sph, vprt, 145cm
		eie. Kotamäen Valssi evm, sph, vrt, 145cm
	ee. Hattarainen YLA2, SLA-I, KRJ-II sph, rt, 144cm	eei. Karhunkaataja evm, sph, vprt, 144cm
		eee. Terälän Kauninkainen evm, sph, vrt, 141cm

Jälkeläiset

s. 03.09.2016 sh-t. Marenkimyrsky, i. Kaamosukkonen, om. Sippe (VRL-13703) / Nuppulanharju
s. 23.09.2016 sh-o. Ritarinristi, i. Viikatevirus, om. dookie VRL-04373, Turmeltaja
s. 12.10.2016 sph-t. Rovioraparperi, i. Kaskirikko, om. Hapero, VRL-06115

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Valmennukset

20.08.2016 Estevalmennus, valmensi Sippe

Tänään saavuin Susirajaan valmentamaan Narria ja hänen Hyljettään *tirsk*. Tamman nimen kuuleminen oli herättänyt minussa hilpeyttä puhelimitse - odotin innolla näkeväni hevosen ihkaelävänä! Saapuessani talliin, bongasin heti Narrin ja Hylkeen. Nainen yritti kuumeisesti taistella hevosen satulavyötä kiinni, samalla kun Hylje hapuili suuhunsa heinää käytävälle unohtuneesta heinäverkosta. Näky oli hieman huvittava, joten suuntasin auttamaan Narria nostamalla ahneen oloisen tamman pään ylös heinistä.

Kentällä Narri alkoi lämmitellä Hyljettä, samalla kun minä aloin rakennella päivän esteitä. Tarkoitus olisi valmennuksen aikana hypätä viiden esteen sarjaa. Jokaisen esteen väliin tulisi yksi laukka-askel, ja sarjan edetessä myös jokainen este kasvoi. Ensimmäinen este oli kolmisenkymmentä senttiä, viimeisen huidellessa jo metrin korkeudessa.

Kun Hylje oli lämmennyt tarpeeksi, alkoi varsinainen treenaaminen. Ensimmäinen lähestyminen näytti kamalalta kökkimiseltä, eikä Narrin koputtelusta pohkeillaan ja raipalla ollut apua. Tamma hyppäsi ensimmäisen esteen yli lähes paikaltaan, toisen kohdalla se oli siirtynyt käyntiin ja kolautti puomin maahan. Kävin pikapikaa nostamassa puomin, ja laitoin ratsukon yrittämään uudestaan. Neuvoin Narria pyytämään oikein kunnolla reipasta laukkaa, jos se ei auttaisi, tulisin vielä juoksemaan hevosen taakse. Narri nosti kulmasta napakasti laukan, ja heti kun vauhti meinasi lässähtää, hän näpäytti Hyljettä raipalla pohkeen taakse. Aluksi tamma protestoi parilla pukilla, mutta lisäsi kuin lisäsikin vauhtia. Ohjeistin ratsastajaa vielä nousemaan kevyempään istuntaan, joka kannustaisi Hyljettä reippaampaan vauhtiin. Ratsukko lähestyi esteitä, ja kun Hylkeen vauhti juuri ennen estettä meinasi hiljentyä, kuului ratsastajan suusta kova "JÄPJÄPJÄJÄJÄP!". Ääni sai Hylkeeseenkin vauhtia, ja pieni tamma loikki sarjan loppuun ihan mallikkaan näköisesti. Narri kehui ratsuaan oikein kovasti, ja Hyljekin näytti silminnähden tyytyväiseltä itseensä. Kun sarja oli hypätty vielä muutamaan kertaan hieman hitaalla, mutta kuitenkin mallikelpoisella tyylillä, annoin ratsukon siirtyä loppuverkkaan. Loppua kohden hevosen ja ratsastajan yhteistyö parani huomattavasti, ja Hylje oli varsin söpö pikkusuokki!

02.09.2016 Kouluvalmennus, valmensi yaren

Tällä kertaa piinapenkkiin joutui Lissu! Ja voi että kuinka paljon minä loppuen lopuksi nautinkaan tästä tilanteesta. Kyllä vain, alkuun olin jo nauraa räkättänyt mahaa kerryttäneelle pienhevoselle, tosin en sen ulkonäön takia todellakaan. Ehei, tamma oli kyllä oikein nätti punertavine karvapeitteineen, mutta sen nimi! Kuningatarhyytelö? Lempinimi Hylje? En tiedä, kumpi oikein oli se pienempi paha... Lissu yritti selkeästi peittää oman huvittuneisuutensa ja esitti muka loukkaantunutta. Hän kun muka olikin niin herkkänahkainen tapaus. Jos en olisi paremmin tuntenut, olisin saattanut olla jo hiukan varuillaan ja pyydellä jopa anteeksi.

Alkuhysteriasta selviydyttyäni saatoi vihdoin keskittyä siihen, miltä parivaljakko oikein näytti silmieni edessä. Noh, eihän ne nyt kovin hyvältä näyttäneet… Hylje oli varsin osuva kuvaus tälle laiskanpulskealle tapaukselle. Tamma löntysti menemään ilman minkäänlaista aikomustakaan kiiruhtaa ja aina kun Lissu koitti saada sen hyvin kulmiin, oikoi ratsu ne röyhkeällä meiningillä. Jos käynnissä perustehtävät ei ottaneet luonnistuakseen, eivät ne kyllä parantuneet ravissakaan. Sama meno jatkui ja siihen lisättynä vielä loiva pukki, vähän jyrkempi pukki… Lissun posket punottivat jo melkoisesti ja pystyin jo ennakoimaan, että kohta sieltä suusta tulisi tulta ja tappuraa. Muka Helppo A –tasolle asti yltävä Hylje laistoi niin temponlisäysten kuin pohkeenväistöjenkin kanssa, joten en ollut ihan vakuuttunut vaativampienkaan tehtävien onnistumisesta. Saimme työskennellä pitkän ja hikisen tovin astetta helpompien liikkeiden kanssa ennen kuin uskalsin edes ajatella, että laittaisin ratsukon suorittamaan jotain haasteellisempaa.

Sama meno jatkui siinä vaiheessa, kun käskytin Lissua lisäämään pitkällä sivulla. Alussa tamma nakkeli niskojaan ja kun nainen sen selässä jatkoi yrittämistä, heitti se lopulta taas takapuoltaan. Uusintayrityksellä homma luisti jo vaivattomammin ja kumma kyllä, laukkatehtävätkin alkoivat varsin lupaavasti. Olin alkuun ajatellut työskennellä myös avo- ja sulkutaivutusten parissa, mutta koska aikaa oli tuhlaantunut niin paljon muiden liikkeiden työstämiseen, en nähnyt mitään syytä ottaa niitä enää mukaan tämän päivän kuvioihin. Niin tai näin, minä suorastaan yllätyin niinkin onnistuneesta laukannostosta, mitä Hylje ja Lissu minulle nyt tarjosivat. Sehän meni niin hyvin, että voisin alkaa jo kehum... "Voi hemmetin elikko!" huuto halkaisi ilman ja kyllä vain – Lissu lensi selästä kuin leppäkeihäs. Kaikki tapahtui silmänräpäyksessä; tamma laukkasi oikein nättiä laukkaa, Lissu alkoi itsekin rentoutumaan ja Hylje tajusi tilaisuutensa tulleen. Arvatkaa vain, nousiko Lissu heti tämän esityksen jälkeen kyseisen suomenhevosen selkään?

10.09.2016 Estevalmennus, valmensi yaren

Tällä kertaa ei Lissua näkynyt lähimainkaan, kun minä seuraavan kerran astelin Susirajan hiekkakentälle kokoamaan esterataa. Myös viime kerralla olin valmentanut Hyljettä ja Lissu-parka oli päässyt maistelemaan hiekkaa oikein koko suun täydeltä. Vaikka olin kuinka koittanut maanitella häntä yrittämään uudestaan, oli hän vannonut, että seuraava kerta sai odottaa, ihan kunnolla. Niinpä satulassa keikkuikin tällä kertaa narri, joka ei hänkään ollut mitenkään riemukkaalla tuulella tänään. Ei ihme, tällä kertaa oli tarkoitus vieläpä hypätä esteitä.

"Älä anna sen kaahottaa menemään niin kuin se itse haluaa", komensin jämerästi, vaikka tiesin narri yrittävän parhaansa. Nainen nurisi hetkisen niin hiljaa, etten kuullut sanoja, mutta saatoin erottaa sieltä pätkät maanpäällinen helvetti ja kokeilisit itse. Olimme vielä kaukana Hylkeen todellisesta estekorkeudesta, mutta olin jo päättänyt aikapäiviä sitten, että mikäli suomenhevonen ei yllättäen näyttäisi kuoriutuneensa varsinaiseksi taituriksi, emme metriin asti tänään edes kapuaisi. Pienemmissäkin esteissä oli jo ihan tarpeeksi haastetta, enkä halunnut toistamiseen olla todistamassa hiekan pöllyämistä, kun ratsastaja muksahtaisi selästä alas. Voin sanoa, että kehittelin jokaiselle esteelle melkoiset puomiviritelmät maahan näyttämään oikeaa hyppykohtaa ja ties mitä, mutta uskokaa tai älkää, kyllä niillä oli ihan positiivinen vaikutus kaksikon suoritukseen. Narri pystyi keskittymään hitusen paremmin itse vauhdin säätelyyn, vaikka toki mikään muukaan ei ilmaiseksi tullut.

Lähes jokainen este hypättiin niin rimaa hipoen, että välillä oli suoranainen ihme, ettei sieltä mitään tullut alas asti. Se ei tietenkään tarkoittanut sitä, että joka kerta olisi ollut näin – niillä kaikilla muilla kerroilla este romahti lähes kokonaan ja jouduin yhtenään ravaamaan esteeltä toiselle korjaamaan niitä. En tiedä, miten Hylkeellä kukaan järkevä ihminen halusi edes hypätä esteitä, saatikka kisata yhtään missään lajissa, mutta ilmeisesti susirajalaiset eivät aikoneet antaa periksi. Ihme kyllä, tarjosi narri minulle yhden lähes täydellisen suorituksen Hylkeen kanssa, mutta tässäkin tapauksessa täydellinen tarkoitti sitä, etteivät puomit kolisseet. Huokaus, ainakaan tällä kertaa ei syntynyt ruumiita ja Hylje malttoi pitää suhteellisen hyvin takalistonsakin maankamaralla.

20.09.2016 Kouluvalmennus, valmensi Tuulia T.

narri saapui kentälle Hylje nimisen punaruunikon tammansa kanssa. Hieman olin kulmiani kohotellut kun olin puhelimessa kuullut tämän tamman nimen ja olin puolittain odottanut tulevani valventamaan kimoa hevosta, joten yllätyinkin kun vastassani oli punaruunikon värityksen omaava hevonen. Toivuin kuitenkin pian hämmennyksestäni ja komensin narria aloittamaan alkulämmittelyt itsenäisesti sen aikaa kun keräisin loputkin edellisen tunnin esteet pois tieltä.Saatuani loputkin esteet työnnettyä sivuun huomasin heti, että Hylje kulki todella etupainoisesti, joten ilmoitin saman tien narrille, että tänään harjoittelisimme peruutuksia, sillä peruutukset olisivat loistava tapa saada tamma siirtämään painoaan takajaloilleen. Samalla kehotin Lissua ratsastamaan syvemmälle kulmiin ja vaatimaan Hylkeeltä nopeampaa tempoa, sillä nyt tamma raahusti laiskan näköisesti ympäri kenttää kulmissa oikoen. Heti narrin pyydettyä tammalta enemmän vauhtia painamalla pohkeillaan voimakkaammin tamman kylkiä se pukitti närkästyneenä, mutta lisäsi kuitenkin hitusen vauhtia. Kulmiin laitoin tötteröt joiden ympäri halusin ratsukon menevän, että kulmissa oikominen loppuisi. Kaksikon lämmiteltyä tarpeeksi annoin heille luvan kävellä hetken suoraa uraa pitkin reippassa temmossa, sillä aikaa kun selitin heille ensimmäisen tehtävän. Narri hikoili tässä vaiheessa jo vuolaasti, sillä Hylkeen pitäminen reippaassa temmossa ei selvästikään ollut helppoa. Tänään suorittaisitte haluamani tehtävän kootussa käynnissä, siten että tekisitte kunkin sivun keskellä pysähdyksen nin että pitkillä sivuilla tulisi viisi peruutusaskelta ja lyhyilläsivuilla kolme peruutusaskelta ennen jatkamista uraa pitkin kootussa käynnissä. Narri rupesi heti lyhentämään Hylkeen askellusta, mutta valitettavasti vain tamman askelluksesta katosi samalla reippaus, joten huomautin Narrille, että vaikka mentiinkin koottua käyntiä, ei Hylje saisi raahustaa eteenpäin. Hylkeen kävellessä reippaasti eteenpäin kootussa käynnissä annoin kaksikolle luvan aloittaa pysähdys-peruutussarjojen tekemisen. Aluksi Hylje olisi halunnut jämähtää pysähdykseen eikä tehdä peruutuksia lainkaan ja kun vaadit siltä peruutusta heiti tamma takapäätään ylöspäin. Vähitellen sait kuitenkin tamman tekemään myös peruutukset kunnolla, mutta tässä vaiheessa aikaa oli jo kulunut niin paljon kaikkeen muuhun, että emme enää ehtineet tehdä tehtävää kootussa ravissa, sillä Lissu jo odotteli kentän laidalla seuraavan valmennettavani kanssa. Ohjeistinkin Narria tekemään loppuveryttelyksi vielä joitain ympyröitä ennen kuin annoin kaksikolle luvan kaartaa pysähdyksiin kentän keskelle.

08.10.2016 Estevalmennus, valmensi Lucie

Olin toista kertaa valmentamassa Susirajan hevosia. Tällä kertaa oli vuorossa esteitä Hylkeen kanssa. Ratsukon verrytellessä ravissa kokosin heille esteitä valmiiksi. Luvassa oli sarjaesteestä, kahdesta pystystä ja yhdestä ristikosta koostuva pieni rata. Ennen koko radan hyppäämistä ratsukko sai hypätä ristikon ja pystyesteen verryttelyesteinä. Olin etukäteen kuullut, että Hylje oli hyvin laiska hevonen, joka protestoi pienimmästäkin asiasta. No, pääsinpähän todistamaan kerrotun asian aivan todeksi. Verryttelyesteeksi tarkoitettu ristikko oli huimat 50 cm:ä korkea, mutta sehän oli aivan liian korkea tämän neidin mielestä. Ratsukko pääsi lopulta vaivalloisesti esteen ylitse. Sen sijaan pystyltä tuli puomi alas. Kehotin ratsastajaa yrittämään uudestaan, tällä kertaa paljon päättäväisemmin. Ratsastaja teki parhaansa, ja niinhän se Hylje saatiin pienten esteiden yli ravissa. Päästin ratsukon hyppäämään rataa. Ratsastaja nosti laukan ja ylläpiti sitä sekä pohkeilla että raipalla napauttamalla. Esteiden korkeus vaihteli 60 cm:n ja 100 cm:n välillä. Korkeimmista esteistä ratsukko ei enää lyllertävässä ravissa selviäisi. Ensimmäisenä tullut ristikko ylittyi ravissa, mutta sen jälkeen ratsastaja sai taas Hylkeen laukkaan. Loput esteet Hylje hyppäsi laiskasti, mutta kuitenkin se laukkasi esteitä kohti, mikä oli hyvää edistystä. Jokaisen esteen jälkeen tamman takapää kohosi ilmaan protestiksi. Miten sillä mahtoikaan riittää energiaa pukitteluun, kun esteiden ylittäminen tuntui niin vaikealta? Komensin ratsukon yrittämään rataa uudestaan, minkä se myös teki – varsin hitaalla laukalla, mutta esteet kuitenkin ylittyivät ja puomit pysyivät paikoillaan. Sen jälkeen ratsukko sai siirtyä loppuverryttelyyn. Kun hyppääminen oli ohitse, vaikutti Hylje epäilyttävästi paljon reippaammalta.

16.12.2016 Kouluvalmennus, valmensi Lissu T.

Hylkeen valmentaminen ei ollut ihan ensimmäisenä to do -listallani, mutta kun narri pyysi, niin mikä jottei. Ainakaan minun ei tarvinnut kivuta kiukkutamman selkään.
narri oli jo verrytellyt ruunikon kanssa, kun raahauduin kentän laidalle, joten pääsimme aloittamaan heti. Verryttelyt olivat kuulemma sujuneet oikein hyvin, kaikki oli ollut Hylkeenkin mielestä helppoa ja mukavaa. Jatkoimme samalla linjalla; vähän temponvaihteluita, pysähdyksiä, täyskaartoja ja pääty-ympyröitä, muutama kolmikaarinen kiemuraura käynnissä ja ravissa. Tamma meinasi hyytyä, askel alkoi laahata ja takaosa jäi jälkeen, etenkin kiemurauralla. narri sai tosissaan tehdä töitä, ettei yskähtelevä moottori olisi sammunut, ja ettei ruunikko valahtanut aivan totaalisen etupainoiseksi. Simppeleilläkin tehtävillä tuli niin hyvät kuin huonot pätkänsä, ravissa tamma oli - vähän yllättäen - reippaampi kuin käynnissä.

Pohkeenväistöt keskihalkaisijalta takaisin uralle käynnissä ja ravissa aiheuttivat ongelmia jo käynnissä, Hylkeen takaosa keveni muutamaan otteeseen (ei kuitenkaan kunnon pukkia). narri siirsi rintamasuunnan aitaa päin, ja väistöt tehtiin ensin aitaa sivuten, sitten keskihalkaisijalta uralle, kun aidan vieressä kiukuttelu loppui ja väistöt sujuivat.
Muutamat ravin sisäiset siirtymiset, joita ratsukolla teetätin, tuottivat päänvaivaa niin ratsulle kuin ratsastajalle. Koottu ravi ei olisi voinut vähempää kiinnostaa Hyljettä, lisätyn ravin taas saattoi suorittaa juoksemalla kuin ravuri Kuninkuusravien maalisuoralla. Totta kai väliin mahtui pari pukkia. Että sellaista. narri pysyi hyvin kyydissä, eikä naisen ratsastuksessa ollut mitään vikaa, Hylje vain ei millään olisi halunnut poistua mukavuusalueeltaan ja tehdä töitä. Hyi yäk! Laukkatyöskentely sivuutettiin tällä kertaa kokonaan, kun ravisiirtymiset saatiin jollekin mallille ratsukko sai rallittaa harjoituslaukassa ja siirtyä omaan tahtiinsa loppuverkkoihin. Olisi se huonomminkin voinut mennä, Hylje ei sentään koko aikaa ollut totaalisen etupainoinen, jalkojaan laahaava lahtivalas.

Lue päiväkirjaa