Katvekallas VH17-018-0167

29.06.2018 menetimme rakkaan Kalapullamme varsomisessa, jossa kaikki mahdollinen meni pieleen (varsa sentään selvisi, elvytyksen jälkeen).

Nimi	Katvekallas "Kala, Kalapulla"	Kasvattaja	Susiraja, Suomi
Rotu, sukupuoli	suomenhevonen, tamma	Omistaja	Susiraja (VRL-06046 ja VRL-12701)
Säkäkorkeus, väri	154cm, tummanruunikko	Meriitit	Ch, KTK-II, SLA-I, KERJ-I
Syntynyt, ikääntyminen	s. 28.12.2016, 17v satunnainen (4v 01.01.2017)	Painotuslaji, koulutustaso	kenttäratsastus he A / 100cm / 100cm / helppo

26.07.2017 Neiti Mielialavaihtelulle myönnettiin Championin arvonimi.

20.09.2017 Kalapulla kirjattiin R-suunnalle 71 pisteellä ja KTK-II -palkinnolla.

25.04.2018 Kalaisa pullamme kävi KERJ:n laatuarvostelussa. Tuomarit antoivat 104,5 pistettä, palkinnoksi käännettynä KERJ-I - skumppaa kaikille!

20.06.2018 ihanaisemme täydensi meriittiriviään 103 pisteen SLA-I -palkinnolla!

© VRL-01080

Luonnekuvaus

Jos hevosen lempinimeksi on paiskattu Kalapulla, kyseessä ei voi olla hirveän vihainen tai vakavasti otettava otus. Ennemminkin sellainen vähän hajamielinen hömelö, jota naapurin lapset käyvät taluttelemassa ja jonka päähän tyrkätään voikukkaseppele söpöjen instakuvien ottamista varten. Tai niin sen pitäisi olla ja mennä, mutta koska kyse on susirajalaisesta suomipullasta eikä idyllisestä nuortenkirjojen ponista, todellisuus on vähän muuta. Isänsä diivan elkeet keimailuineen kaikkineen sekä emänsä happamuuden perinyt Kalapulla on hevonen, joka ei todellakaan tiedä mitä haluaa mutta tietää ihan helkkarin hyvin, mitä ei halua. Ja Kalapulla ei halua, että sinä kosket siihen. Tai edes katsot päin.

Joka ikinen päivä hoitaja saa pohtia, sopiiko neitiä tänään kohdella kuin hevosta, onko käsittely kenties silkkihansikkain suoritettua posliininsilittelyä vai vaatiiko hänen tuuliviiriytensä vähän ronskimmanpuoleisia otteita. Kalapulla on tamma, joka vetää herneen sievään nenukkiinsa sekä liian ronskeista, että liian pehmeistä otteista. Mielipide käsittelyn laadusta sekä soveliaasta harjan kovuudesta (joskus luonnonharjas on paras, joskus se rantasaunalta vahingossa talliin tuotu juuriharja) vaihtelee päivittäin. Onnea ruunikon mielialan haistelemiseen. Kunhan oikea taajuus löytyy, Kalapulla ei ole sen kummoisempi hoidokki kuin mikään muukaan hevonen. Perusilme nyt on hapan, eikä neidistä saa sosiaalista tekemälläkään, mutta runsaat kehut sekä herkut auttavat aina, vaikka harjaustuokio olisi lähtenyt liikkeelle väärällä harjalla tai äänikomennon sävy oli hivenen möreämpi kuin ruunikko halusi. Pesarilla viileä vesi kylmästä nyt puhumattakaan on yksi kauhistus; ei ole kerta tai kaksi, kun Kalapulla on riuhtonut itsensä irti kylmäysletkuista, koska hyi kylmää se pa-lel-taa! Eläinlääkäriin ja kengittäjään ruunikko suhtautuu melko nuivasti, mokomilla kun yleensä ei ole aikaa etsiä sitä oikeaa sävyä ja tapaa hänen kiukkupeppuisuutensa käsittelyyn. Tähän mennessä kaikki vuolut, kengitykset, raspaukset, rokotukset sun muut on saatu tehtyä siitä huolimatta, että Kalapullaa on kiukuttanut.
Hyvin usein kiukkuiitallamme on vahva mielipide siitä, haluaako hän lähteä tarhasta/tallista, eikä sitä voi olla huomaamatta. Nätisti kiinni antava, taluttajansa vierellä kiltisti kulkeva Kalapulla on hyvin suopealla päällä, kun taas kiinniottoa välttelevä, paikoillaan jäkittävä tai jatkuvasti riimunarua kiskova muuli ei ole se otollisin kaveri yhtään mihinkään. Tamma kyllä osaa kulkea nätisti, eri asia, haluaako se. Lastaaminen menee samalla kaavalla; ruunikko osaa kyllä ja suvaitessaan se menee koppiin vaikka lähettämällä, jos matkustaminen ei kiinnosta Kalapullaa lastataan liinojen, raippojen ja ties minkä kanssa tuntikausia.

Toisinaan Kalapullan diivapuoli ottaa vallan, eikä tammaa saa ensimmäisenkään pikkulätäkön yli vaikka kuinka pakottaisi. Seuraavana päivänä diiva on tiessään, eikä tamma keksi mitään parempaa kuin kunnon kuraralli maastoesteradalla. Ja tällä elikolla kisataan ihan vakavissaan kenttää. Ei, emme ole ihan hirveän ylpeitä tai iloisia.
Paperilla ruunikko on äärettömän näppärä helpon luokan kenttäpeli. HeA/metri/metri ei ole ollenkaan huonosti. Kolme perushyvää askellajia, joista etenkin laukasta löytyy hirmuisesti säätö- ja viritysvaraa joka suuntaan. Rohkea, varma hyppääjä, hyvä selän ja jalkojen tekniikka. Sitten tulee se mutta -lista. Kalapullalla on erinomainen eteenpäinpyrkimys ja työmotivaatio - silloin kun se haluaa tehdä töitä. Tamma on hirvittävän herkkä, reaktiivinen hevonen, hyvässä ja pahassa. Jos ratsastajalla on kova käsi, polvet puristavat, tasapaino horjuu tai mitä tahansa, Kalapulla protestoi. Diivapäivinä ruunikko vain steppaa päätään ja häntäänsä nakellen, soramonttuprinsessapäivinä tamma juoksee alta tai pukittelee. Koulutyöskentely sujuu parhaimmillaan reippaassa tahdissa sulassa sovussa, pahimmillaan askeleen välein kiukutellen, kun ekntän kunto / ratsastajan tyyli / varusteiden väri ei natsaa Kalapullan mielentilaan.

Kalapulla pitää visusti huolen jaloistaan, ponnistuspaikoista ja vähän kaikesta muustakin, ettei se varmasti hipaisekaan puomeja. Puominväistelytaktiikkaan kuuluu myös kieltää, jos tamma kokee, ettei ratsastaja ole nyt aivan tehtävänsä tasalla. Epävarmaa Kalapullasta ei saa tekemälläkään, tamma ei ole koskaan kytännyt mitään estettä, puomia tai koristehärpäkettä, ei rata- tai maastoesteillä. Tamma on nopea, ketterä ja rohkea hevonen, jolla on hyvä estesilmä ja hyvä hyppytekniikka. Niin rata- kuin maastoesteillä tappavan tasaista, hyvää jälkeä tekevä Kalapulla tuntuu venyvän joka ikisen esteen yli, oli pituutta miten paljon tahansa, ja pelastavan ne vähän karseammatkin lähestymiset. Jos neitiä sattuu huvittamaan. Hypätessä Kalapulla sietää vielä sileätyöskentelyäkin vähemmän mitään häiriötä satulasta, ja jo yksi horjahdus esteeltä laskeutuessa saa palkokasvin ruunikon sievään nenään. Hyppääminen joko onnistuu tai loppuu kuin seinään, Kalapullan kanssa ei ole välimuotoja.
Maastoilu on mukavaa tamman vähemmän diivaisina päivinä, silloin ruunikko on teräshermoinen luottoratsu umpimetsässä rämpimiseen, peltolaukkailuun, hiihtoratsastukseen ja mihin nyt hevosta haluaa kokeilla. Diivapäivinään Kalapulla ei kestä lätäköitä, itikoita, puskista huutelevia tai lenteleviä lintuja, tuulipukukansaa, metsäpolkua, umpipuskaa.. yhtään mitään. Jokainen maastoretki on elämys, toisinaan vähemmän miellyttävä sellainen.

Kisaaminen se vasta kivaa onkin, kun saa jännätä kusi sukassa Kalapullan mielentilaa ja sitä, saako tällä(kin) kertaa hävetä silmät päästään. Yhteistyökykyisinä päivinään ruunikon kanssa ei ole mitään heikkoa, vaan tamma on jäätävän hieno tykki ja täsmälleen niin hyvä kuin sitä ratsastaa. Ei-niin-yhteistyökykyisinä päivinään Kalapulla antaa tuomaristolle, katsojille sekä välillä meillekin syyn pohtia, kannattiko sieltä kotoa lähteä ja pitäisikö tässä tehdä jotain ihan muuta kuin ratsastaa kilpaa.

Sukutaulu

i. Turmeltajan Kalmakeikari ✝ YLA1, KTK-II, SLA-I, KERJ-I, ERJ-I, KRJ-II sh, vrt, 160cm	ii. Valheen Repäys ✝ YLA2, KTK-II, SLA-I, ERJ-I, KRJ-I sh, trt, 158cm	iii. Vesseli evm, sh, trt, 163cm
		iie. Tähti-Reetta evm, sh, prt, 158cm
	ie. Kalmiina ✝ SLA-II, KERJ-I, ERJ-I sph, vrt, 145cm	iei. Heppuli evm, sph, prt, 148cm
		iee. Karmiina evm, sph, vprt, 143cm
e. Ch Varjotanssi ✝ KTK-II, SLA-I*, KERJ-I sh, prn, 158cm	ei. Koivuniemen Herra ✝ SLA-I, KERJ-I sh, m, 154cm	eii. Kultamies evm, sh, m, 154cm
		eie. Joutsentanssi evm, sh, rn, 157cm
	ee. Jätetään Kitumahan ✝ KERJ-I sh, tprn, 150cm	eei. Jännästi Jäkittää evm
		eee. Kitumaijja evm

Jälkeläiset

s. 01.07.2017 sh-o. Kuurukatve, i. Pirunkorven Tilpehööri, om. Liia VRL-11284 & Vuorna
s. 13.10.2017 sh-o. Kinoskuikuilija, i. Turmeltajan Pakastus, om. ​reibili, VRL-10965
s. 29.06.2018 sh-t. Katvija, i. Kalvia, om. ​Susiraja

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Valmennukset

12.07.2017 Maastoestevalmennus, valmensi VP

"Ota hetkeksi käyntiin ja tuu tähän lähelle kävelemään." pysäytin ratsukon ja jatkoin ohjeistusta; "sun on pakko rytmittää sen laukkaa näiden esteiden väliin, sillä ilman sun ratsastamista teidän meno alkaa olemaan melkoisen vaarallista. Sillä on melko pitkä ja laaka laukka ja jos se on noin herkkä valitsemaan ponnistuspaikkoja, sun on ihan oikeasti tehtävä jotain, että se ei vedä liinoja kiinni ja sä jatka matkaa esteen toiselle puolelle. Kerää hetki henkeä, nosta laukka ja säätele sitä laukkaa rauhassa muutaman pääty-ympyrän verran ja tuu sitten tälle in and out -tukkilinjalle uudelleen niin että se tulee vaan, eikä jää räpiköimään väliin. Eli tue sitä."
Pienen puhuttelun jälkeen Lissu oikaisi ruotonsa suoraksi ja alkoi ihan toden teolla ratsastamaan tummanruunikkoa tammaansa jonka johdosta koko ratsukon olemus muuttui varmemmaksi ja yhteneväisemmäksi. Heti seuraavat in and out -tukit sujuivat hyvässä rytmissä ja tasapainossa, joten uskalsin hiljalleen siirtää ratsukon muiden tehtävien pariin. Muutamia yksittäisiä maastoestetyyppejä hypättyämme siirryimme coffinille, joka oli hyvää jatkumoa alkuverryttelyn innarista. Coffin oli sijoitettu pieneen mäkeen, johon hypättiin risusta alas, alhaalla hypättiin kuivahauta ja yhden ylämäkeen sijoitetun laukka-askeleen jälkeen hypättiin tukki. Koska olin psyykannut ratsukkoa alusta alkaen coffinin mielessä pitäen, oli ratsukon suorittaminen myös coffinilla sujuvaa ja melko varman oloista - vaikka toisin ehdin jo hetken pelätäkkin. Kalapulla meni koko estetehtävän kun höyryveturi ja jo muutaman toiston jälkeen Lissunkin kasvoille ilmestyi onnellinen hymy. Se hymy lienee peruja onnistumisen - ehkä jopa itsensä voittamisen - ilon takaa.

13.07.2017 Kouluvalmennus, valmensi VP

Tummanruunikon Kalapullan pötkiessä pitkin Susirajan kenttää en voinut olla hymyilemättä. Jotenkin Lissu ja tamma sopi hyvin yhteen - molemmat olivat jokseenkin vähän rämäpäisen ja huithapelin oloisia, mutta molemmissa asui kuitenkin pieni herkkis, jota piti kuunnella kaikessa. Ja jos jollain, niin Kalapullalla Lissukin joutui ratsastamaan matkustamiseen sijaan - se kun ei tuntunut kestävän yhtään puristavaa jalkaa tai staattiseksi jäänyttä kättä vaan protestoi niin kauan, että ratsastaja korjasi itse itsensä. "Tämähän on oikea valmentajan unelmahevonen, kun mun ei tarvitse edes sanoa että korjaa itseäsi, kun tää tekee sen mun puolesta." nauroin kentänlaidalla kun Lissu ojensi ruotoaan kuriin. Alkuverryttelyt olivat menneet hyvin paljon perusjuttuja kuten siirtymisiä tehden, joten jatkoimme valmennusta hieman vaativamman tehtävän parissa. "Sillähän on periaatteessa ihan hyvä laukka, mutta mä haluaisin nähdä vielä lisää rentoutta. Tuu pitkää sivua pitkin, ennen lyhyen sivun kulmaa käännä täysikaarto ja uran keskipisteelle tultaessa lähde ratsastamaan puolikas keskiympyrä vastalaukassa. Tässä tehtävässä on tärkeää että sä muistat ratsastaa liikaa paineistamatta ja kun se homma alkaa sujumaan, lähde houkuttelemaan Kalapullaa hiljalleen pidemmälle ja pyöreämmälle ylälinjalle jotta se saisi tilaa laukata ja liikkua." ohjeistin ratsastajaa joka ryhtyi tuumasta toimeen. Jo muutaman vastalaukkaharjoituksen jälkeen päästiin oikeille raitelle, sillä Kalapulla alkoi hiljalleen rentoutumaan ja venyttämään turpaa ryntäiden sijaan enemmän eteen-alas. "Jes, jes, jes!" hihkuin kentän laidalla ja jatkoin, "ihan super, kehu sitä äänellä ja anna sen kävellä tässä välissä hetki. Jatketaan sitten vielä muutamilla toistoilla, ja jäädään sitten tekemään pelkkää vastalaukkaa pääty-ympyrälle ihan samalla idealla."

01.08.2017 Kouluvalmennus, valmensi Aino H.

Jo astuessani autosta ulos tiesin, ettei tämän päivän valmennuksesta mitään hyvää tulisi. Kuulin narrin kiroavan kentällä saapuessani reunalle ja kas kummaa – taisi olla Kalapullan diivapäivän vuoro. Naureskellen kävelin kentän keskelle ja tervehdin ratsukkoa. ”Joko olette verrytelleet, päästäänkö aloittamaan?” kysyin myhäillen ja sain vastaukseksi pettyneen huokaisun. ”Ei ihan vielä.” Käskin narria komentamaan ratsuaan kunnolla, vaikkei se yleensä olekaan tamman kanssa toiminut. Kalapullaa ei käskyt kuitenkaan kiinnostaneet, vaan se nakkeli niskojaan ja uhkasi pian hypätä pystyyn – ”minähän en tässä kuralätäkössä kävele!” Pienen taistelun jälkeen narri sai hevosen kulkemaan eteenpäin, korvat niskaan liimattuina. Muutaman kävelykierroksen jälkeen ehdotin ravia, johon Kalapulla vastasi pysähtymällä kuin seinään. Narrin tasapaino petti hetkellisesti, mutta hän pysyi satulassa tammansa steppailun ajan. Kärsivällisesti hän pyysi sitä raviin ja kunnon napautus raipalla saikin Kalapullan liikkeelle – vaikkei kyllä mitenkään kauhean hienosti. Tamma kuitenkin ravasi, ja otimme tämän voittona. Päätimme tänään keskittyä vain saamaan hevosta eteenpäin, sillä Kalapulla jatkoi pelleilyään melkeinpä taukoamatta. Narrilla ei kuitenkaan kertaakaan palanut hermot hevosensa kanssa, joten kaksikko uskaltautui jopa ottamaan laukkaa. Laukka toimi paremmin kuin osasimme kuvitella, sillä Kalapulla nöyrtyi sen verran, että se viitsi laukata ympyrällä kaula kauniisti kaarella ja takapääkin menossa mukana. Narri kiitti tammaa reilusti ja päätimme sitten harjoitella hieman laukannostoja. Nostot sujuivat kumpaankin suuntaan oikeastaan jopa letkeästi, joten muutaman noston jälkeen päätimme lopetella. Loppuraveissa Kala oli huomattavasti parempi, vaikka pienet vesilätäköt pitikin kiertää kaukaa ja kovaa. Jäin vielä narrin seuraksi purkamaan tammaa pois ja sovimmekin seuraavan valmennuksen ajankohdan samalla.

16.09.2017 Maastoestevalmennus, valmensi Aino H.

Narri ja Kalapulla lämmittelivät pellon reunalla kävellessäni paikalle maastoesteradan läheisyyteen ja heti alkuun narri sai harjoittaa selässä pysymistä: vaikka olin lujaan ääneen jutellut narrin kanssa, säikähti Kalapulla minua kuitenkin ja teki suurenmoisen sivuhypyn. Varsinaisestihan tamma ei säikähtänyt, vaan narrin mukaan sillä oli tänään jälleen pahamaineinen diivailupäivä. Tamma näytti muuten toimivan kuivalla, vastaleikatulla pellolla ihan hyvin ja päästin kaksikon ensimmäisille esteille. Kalapulla otti neniinsä kyylä kovasti narrin avuista, joten lähdimme työstämään niitä heti ensimmäisenä. Esteelle lähestyessä narri otti automaattisesti polvilla vähän tiukasti kiinni, joka johtikin siihen, että Kalapulla ei hypännyt parhaansa mukaan tai välttämättä sitten ollenkaan. Päättäväisesti narri kuitenkin pysyi selässä horjumatta kertaakaan, joten valmennuksen aika ei mennyt ratsastajan noukkimiseen mutaisesta maasta. Kun narrin tasapaino-ongelmaa saatiin korjailtua, eikä hän enää puristanut kiinni, hyppäsi Kalapullakin kauniimmin kuin varmastikaan koskaan ennen. Viileässä syysilmassa ratsukolle ei varsinaisesti kuuma tullut, mutta pakotin heidät ottamaan välikäynnit, vaikka meno oli kyllä kieltämättä jälleen todella hyvä. Kalapulla oli jostain syystä päättänyt vääntää diivamaisuuttaan hieman pienemmälle, eikä se ottanut nokkiinsa juuri mistään nauttiessaan treenistä, mistä narrikin oli suhteellisen yllättynyt. Kaksikko suoritti loputkin valmennuksesta suoraan sanoen kunnialla, kun kaksikosta ei meinannut edes löytyä mitään korjattavaa – yhteistyö pelasi ja pienet vihreät miehetkään eivät hyppineet ratsukon naamalle. Paitsi kun rupesimme lopettelemaan, päätti Kalapulla jälleen säikähtää jotain täysin olematonta ja ottaa muutaman spurttikierroksen pitkin peltoa, jolle narri vain tyynesti naureskeli pidätellessään tammaa.

17.01.2018 Kouluvalmennus, valmensi Crimis

Aurinkoinen pakkaspäivä Susirajassa valmentamassa - mikä loistava tapa viettää iltapäivää puuduttavien paperitöiden jälkeen! Hevonen tosin ei ollut sieltä aurinkoisimmasta päästä. Suomenhevostamma Katvekallas eli Kalapulla oli nimittäin diiva sieltä pahimmasta päästä. Juuri tänään arvon neitiä ei olisi huvittanut työskennellä. Ei edes kävellä kentälle. Ruunikko riuhtoi päätään Lissun kiristellessä hampaitaan narun toisessa päässä. Katsoin kiukkuista parivaljakkoa kulmat kurtussa.
”Että tällaista tänään”, hymähdin avatessani porttia. Lissu huokaisi syvään. Katsoin naiseen myötätuntoisesti. Alkuverryttely sai Lissun huokailemaan yhä enemmän - Kalapulla kun otti herneen nenään joka asiasta. Ohjasta ei saanut vetää, pohkeet piti antaa höyhenenkevyesti ja auta armias, jos käytit ääniapuja liian kovaan ääneen. En voinut kuin todeta, että ei luoja mikä hevonen. Kehoitin Lissua rentoutumaan selässä, hölläämään polviaan ja hartioitaan ja hengittelemään syvään.
Kun Kalapulla saatiin sitten jotenkuten hyväksymään, että Lissu istuu selässä ja tänään väännetään koulua piste, otin ratsukon keskihalkaisijalle. Tänään lähdettiinkin ihan perusasioista. Käynnin kokoaminen, siistit siirtymiset raviin ja takaisin käyntiin, asetus voltilla. Jonkun muun hevosen kanssa se olisi voinut mennä kuin vettä vain, mutta ei Kalapullan, kun sillä oli huono päivä.
Jostain se yhteinen sävel kuitenkin lopulta löytyi. Niillä höyhenenkevyillä avuilla tamma liikkui itseasiassa aika hienosti. Se liikkui eteen, mutta taipui myös pohkeen ympärille. Kun päästiin valmennuksen loppupuoliskoon, Kalapulla esitteli voimakkaita laukannostoja ja esimerkillisiä väistöjä niin käynnissä kuin ravissakin. Lissu virnisti ja totesi, että Kala kyllä osaa, eikä se aina ole näin hankalaa kaivaa esiin.

24.05.2018 Mamman mussukka, kirjoitti Lissu T.

Kuulostakoot miten omituiselta tahansa, Kalapulla on yksi lempitammoistani. Luonteestaan ja kohtalaisen kuolleesta päiväkirja-aktiivisuudestaan huolimatta. Oikukas ruunikko ei tunnu olevan oikein kenenkään muun kuin minun makuuni (narri sentään pitää tammasta, ainakin jollain tasolla); talliväki ei ole ihan hirveän riemuissaan käsittelemässä tai ratsastamassa tätä lempinimihirviötä. Kalapulla onkin niitä harvoja hevosia, jonka kohdalla liikutettavien hevosten tussitaulussa lukee tasaisesti minun nimeni. (Vitja on toinen tämmöinen tapaus, joskin liikuttajana on narri.)

Kaikkine oikkuineenkin Kalapulla on hieno hevonen. Korrekti, melko kiva rakenne, josta todisteena minun sanani lisäksi 71 pisteen RKTK-II -palkinto sekä Championin arvonimi. Kapasiteettia helppoon kenttäluokkaan, takana komea, KERJ-I -palkintoon huipentunut kilpaura. Oikukas ratsu, kyllä, mutta etenkin esteillä osaava (hyvä hyppytekniikka ja esteälyä). Herkkä ja reaktiivinen, niin hyvässä kuin pahassa. Muistan aivan liian monta kertaa, joina tamman herkkyys ja reaktiivisuus on näkynyt lähinnä kiukuttelemsiena ja pukkilaukkana kuolainta purren. Toisaalta muistan myös kaikki ne onnistumiset, hyvät koulutreenit ja hypyt, kivat kotitreenit sekä onnistuneet kilpailut, joista on palattu kotiin hymy huulilla, ruusuketta rikkaampana. Ja ne muutamat kerrat, kun Kalapulla on tullut tarhan tai laitumen portilla vastaan, oikein halunnut rapsutuksia minulta!

Nykyisellään Kalapulla on enemmän eläkeosastoa, vaikka ikää ja käyttövuosia riittää. Tammaa on pidetty kevyessä treenissä (se osallistuu silloin tällöin cupeihin), mutta varhaiseläkeläinenhän tämä on. Seuraavina isompina suunnitelmina ja elämän etappeina ovat SLA sekä kolmas varsa, tällä kertaa kotiin jäävä sellainen. Kalapullan kaksi edellistä varsaa, oripojat Kuurukatve ja Kinoskuikuilija, asustavat muualla. Kumpainenkin on kantakirjattu (Kuurukatve RKTK-II, Kinoskuikuilija RKTK-III) ja kenttähevosen kykyjään osoittanut, Kuurukatve itse asiassa täysien KRJ, ERJ ja KERJ -sijojen verran. Kinoskuikuilija seurannee emänsä kavionjäljissä vain kenttäradoille. On tämän kiukkuiitan geenit kelvanneet muuallekin kuin meille! Ja mikseivät olisi, Kalapullan pojat ovat todella komeita, hyviä hevosia. (Älkää tutustuko poikien luonteisiin.)
Luonnollisesti odotan Susirajaan jäävää Kalapullanpoikasta kuin kuuta nousevaa, toisin kuin suurin osa talliväestä. Orikin on valittu..!