Jumalanmurha VH15-018-1061

07.01.2024 todella korkean iän saavuttanut rautarouvamme lopetettiin tallin takana, pää kauraämpärissä. Ikä oli vihdoin saanut korskean kuningattaren kiinni.

Nimi	Jumalanmurha "Moite"	Kasvattaja	Susiraja, Suomi
Rotu, sukupuoli	suomenhevonen, tamma	Omistaja	Susiraja (VRL-06046 ja VRL-12701)
Säkäkorkeus, väri	164cm, kulomusta	Meriitit	VIR MVA Ch, YLA1*, KTK-II, SLA-I, KERJ-I
Syntynyt, ikääntyminen	s. 30.03.2015, 33v satunnainen (4v 10.04.2015)	Painotuslaji, koulutustaso	kenttäratsastus he A / 110cm / 100cm / CIC1

15.06.2015 Moitetta käytettiin kääntymässä suomenhevosten kantakirjassa. R-suunnalta tuli palkinto KTK-II pistein 74!

12.03.2017 tumma et tuliselle myönnettiin VIR MVA Ch -arvonimi.

25.01.2018 Kenttäratsastusjaoksen laatuarvostelu toi Moitteelle KERJ-I -palkinnon.

20.04.2019 tekisi mieli moittia Moitetta, vaikka tamma palkittiinkin SLA-I -palkinnolla; pisteitä kertyi nimittäin 104. Vaikka tähtipalkinto olikin tuskallisen lähellä, olemme tietenkin äärettömän ylpeytä tammastamme!

30.11.2022 Moite kiikutettiin pitkästä aikaa jonnekin näytille. Yleislaatuarvostelun tilaisuudessa tamma häikäisi (ainakin meidät); YLA1*, AP1 sekä tilaisuuden parhaat tekstipisteet (jaetut)! Voi Moite, jota emme tällä kertaa edes harkinneet moittivamme.

Rakennekuva © VRL-06066, pää- ja ensimmäinen estekuva © Meeri N., loput liikekuvat © SN

Luonnekuvaus

Toiselta nimeltään "Kootut selitykset sille, miksi tämä(kin) yhdistelmä tuli toteutettua".

Koska... paperilla tämä oli aivan järkyttävän pätevä yhdistelmä? Kaksi jumalattoman hyvännäköistä (on se Herjakin ihan hyvännäköinen, hiljaa siellä!), kapasiteetikasta hevosta, joiden luonteet.... No ei puhuta siitä! Puhutaan mieluummin siitä, että tulos oli oikeasti todella herkullinen ja pätevä - kulomusta, suurikokoinen kaunokainen, jonka hyppy on mitä mainioin ja liikkeet myös erittäin mukavat. Luonnepuoli jäi kenties vähän miettimättä, ja niin saimme talliimme oman elämänsä draamalaaman, jota ei missään nimessä saa komentaa. Ja joka ei toimi, jos ei halua. Ja johon kaikilta menee hermo harva se päivä. Mutta hei, katsokaa miten hyvältä se näyttää!

Tummajouhinen kaunokaisemme on tamma siitä ärsyttävimmästä päästä. Se on korskea, erittäin omanarvontuntoinen kuningatar, jolle ei voi milliäkään antaa periksi tai elikko heittää homman ihan läskiksi. Välillä kuningattaren kanssa saa taistella ja vääntää kättä ihan tosissaan, sillä jos Moite kerran on päässyt helpolla, ei se toisella kertaa edes yritä, vaan perseilee saman tien. Aivan kuin tässä ei olisi tarpeeksi kestämistä, Moite oman elämänsä draamakuningatar, joka ei ensimmäisestä komennosta korvaansa lotkauta ja toisesta kerrasta saa sellaisen kohtauksen, että voisi luulla jonkun yrittävän tappaa koko hevosen. Yleensä tamma ei ole oikeasti järkyttynyt, sen vain on saatava aiheuttaa kohtaus, jos joku tohtii sitä komentaa.

Raivostuttavampaa hoidokkia kuin Moite saa etsiä kissojen ja koirien kanssa, eikä sitä silti kenties löydä. Tammaa ei saa komentaa, koska siitähän se vasta sydämistyy, mutta eipä sille voi antaa asioissa oikein periksikään, tai se alkaa perseillä oikein urakalla. Niinpä Moite otetaan käytävälle (se raahataan karsinasta vaikka raipan kanssa) ja isketään kahta puolen ketjuihin, jolloin suurimmaksi ongelmaksi jää sen takaosa. Etuosa ei ketjuissa tee muuta kuin huitoo, jos kulkee liian läheltä sen edestä, mutta takapää yleensä heiluu sinne ja tänne. Moitetta saakin mäiskäistä surutta takapäähän, jos se meinaa tulla päälle - tämä tietenkin tarkoittaa, että tamma sydämistyy, kiljahtaa ja potkaisee, mutta toinen mäiskäisy saa sen vain tuijottamaan epäuskoisesti. Moitetta ei kannata edes yrittää ymmärtää, sitä pitää vain komentaa, olla antamatta sille periksi, ja mahdollisimman tehokkaasti ignoorata sen... no, kaikki toiminta, lukuunottamatta sitä, että komentaa sitä sen perseillessä. Eläinlääkäri rauhoittaa tamman poikkeuksetta toimenpiteitä varten, vähänkään isompia juttuja varten Moite isketään pakkopilttuuseen. Kengittäjä sentään saa tehdä työnsä suhteellisen rauhassa, vaikka tamma kovakalloinen prinsessa onkin.
Se taluttaminen... Yleensä Moite ihme kyllä kulkee suhteellisen hyvin narun päässä, kunhan saa päättää (hitaan) vauhdin itse. Toisinaan se kuitenkin saa päähänsä, että menemme tänne, syömme tuosta, tai kiihdytämme vauhtia. Napakka komento saa sen nakkelemaan niskojaan, toinen napakka komento saa sen hyppäämään pystyyn ja siinä kohdassa kaikava "perkele" saa yleensä Moitteen neljälle jalalle ja kävelemään. Hitaasti ja järkyttyneesti, mutta kävelemään. Koppiin tamma laitetaan liinoilla, joko kevyesti takamusta painaen tai traktorilla vetäen, riippuu aivan Moitteen päivästä. Matkalaisena tamma on siedettävä, se hirnuu jokaiselle ohimenevälle autolle, mutta ei tee juuri muuta - kopista juostaan ulos, mutta lastaussillan päähän se sentään pysähtyy odottamaan.

Koska Moite on tamma, ja kuningatar, sen ei tarvitse kuunnella ohjeita ollenkaan vaan se voi antaa piut paut kaikille ratsastajan avuille ja tehdä, kuten se itse haluaa. Näin ainakin hevosen mielestä, harvemmin ratsastaja on sen kanssa samaa mieltä. Mutta koska Moite on oman elämänsä draamakuningatar (eli draamalaama), sen alkuun haistatettua pitkät avuille ja saadessa terävämmät avut, se vetää järkyttävän kilarikohtauksen, kuin joku listisi hevosta. Moite protestoi joka apua, ja sillä on ärsyttävä tapa jäkittää paikalleen joko peruuttamaan tai hyppimään pystyyn. Tammaa saakin maanitella, komennella, uhkailla, kiristää ja lahjoa liikkumaan mihinkään suuntaan ja välillä tuntuu olevan aivan tähtien asennosta kiinni, mikä sen kanssa toimii ja mikä ei toimi, miten sen saa kuuntelemaan apuja edes suurin piirtein ja mikä taas saa sen menemään kylkimyyryä sinne sun tänne.
Vaikka mitään yhtä autuaaksitekevää reseptiä Moitteen toimimiseen ei ole edes olemassa, liittyy siihen pari perussääntöä: kuningatar ei pidä liiasta ratsastuksesta. Mikäli tamma päättää tähtien olevan oikeassa asennossa, se on mahtava, herkkä ja säpäkkä ratsu, joka toimii erittäin pienin ja kevein avuin. Ja niin sitä pitääkin ratsastaa, toisin kuin yleensä, Moitteen kanssa ajatus "ratsasta jokaista askelta" on pahin mahdollinen, sillä se inhoaa jatkuvaa niskaan hönkimistä. Mahdollisimman kevyet, mahdollisimman yhdeksi kerraksi jäävät avut, ja tamma suorittaa mainiosti - jos suorittaa.

Hypätessä, oltiin sitten rata- tai maastoesteiden parissa, Moite on parhaimmillaan. Toki tamma on edelleen suht itsenäinen suorittaja, joka ei siedä liian kovaa kättä tai teräviä pohkeita, mutta hypätessä hevonen on hivenen yhteistyöhaluisempi kuin muuten. Kolikon kääntöpuolena tamma tosin protestoi voimakkaammin jokaista ratsastajan virhettä ja "virhettä"; mikäli ratsastaja jää hypyssä suuhun kiinni, esteen jälkeen tamma pukittelee useamman askeleen ajan. Turhan ronski pohkeiden käyttö aiheuttaa paikoillaan pomppimista ja etusten nousemista kentästä, onneksi ei kuitenkaan varsinaista pystyynhyppäämistä.
Kun Moitteella ratsastaa mahdollisimman vähäeleisesti (puoli)pidätteet muistaen (tamma voi esteillä kuumua, "tumma ja tulinen" ja niinpoispäin) ja uskaltaa luottaa siihen, että hevonen löytää ponnistuspaikat itsekseen, Moite on mahtava. Tammalla tuntuu olevan enemmän silmää esteille kuin osalla ratsastajistaan, hevonen ei kyttää tai kieltele turhia, ponnistuspaikat ovat kohdillaan. Moite hyppää hyvällä tekniikalla jalkojaan varoen, ja kieltää vain, jos ratsastajan ratsastuksessa on jotain vikana tai lähestyminen on kerta kaikkiaan onneton. Moitteen kanssa sujuvat kyllä suht lyhyet ja vinot lähestymiset. Lisäksi tamman kyky korjata ratsastajan virheitä on uskomaton. Tämmöinen vähän paremmalla perusluonteella ja nöyremmällä asenteella, kiitos!

Kisapaikoilla Moite on äänekäs, kiukkuinen vinkulelu, joka on ensin tekemässä tuttavuutta jokaisen nelijalkaisen kanssa ja seuraavassa hetkessä monottamassa niitä takasillaan. Tammalla on hännässään punainen rusetti ihan syystä, ja toki ohjeistamme hevostenhoitajiamme taluttamaan Moitetta mahdollisimman kaukana muista hevosista. Ratsastaja selässään hevonen sentään ei monota enää ketään, korkeintaan vinkuu ja koettaa näykkäistä, jos joku tunkee liian iholle.
Tammasta puuttuu vieraskoreus kokonaan, ja heti, kun ollaan poissa kotipihasta (oltiin sitten valmennuksissa, pikkukisoissa tai kauden isoimmassa häppeningissä) suomenhevonen alkaa etupainoiseksi jyräksi, jonka etuosaa joutuu koko ajan nostamaan ylöspäin ja jonka kanssa ei voi tehdä liikaa pidätteitä. Moitteesta saa kyllä kuorittua esille sen osaavan, etenkin hypätessä loistavan hevosen, mikä se on, usein prosessi vain on työläs eikä Moite edes yritä tulla vastaan. Tammalla kisaaminenkin onkin vähän arpapeliä ja riippuvainen kuun ja tähtien asennosta sekä uutistenlukijan kravatin väristä. Mikäli Moitteella on hyvä päivä, jyrävaihteen saa pois päältä, ja mikäli ei.. no, kaikki julkisuus, myös se ht.netin ja kuvagallerioiden Hups!-kansioiden ”ou mai kaad”-julkisuus, eikö?

Sukutaulu

i. VIR MVA Ch Herra Hauta ✝ YLA1, KTK-II, SLA-I*, KERJ-I sh, m, 158cm	ii. Iankaikkinen ✝ YLA1, SLA-I, KERJ-I sh, m, 164cm	iii. Ikiaikainen evm, sh, m, 166cm
		iie. Valonkantaja evm, sh, m, 163cm
	ie. Hiienhauta ✝ SLA-I, KERJ-I sh, trt, 157cm	iei. Hautaurakka evm, sh, m, 162cm
		iee. Hiienkirnu evm, sh, trt, 155cm
e. Jumalanpilkka ✝ YLA1, KTK-II, SLA-I, KERJ-I sh, vrt, 162cm	ei. Jumalharha ✝ YLA1, SLA-I, KERJ-I sh, m, 166cm	eii. Jumalkompleksi evm, sh, klm, 161cm
		eie. Hillahaikeus evm, sh, prn, 167cm
	ee. Ilonpilaaja ✝ YLA1, SLA-I*, KERJ-I sh, vrt, 168cm	eei. Kyvyttömyys evm, sh, prt, 172cm
		eee. Iloluonnos evm, sh, rt, 164cm

Jälkeläiset

s. 21.02.2016 sh-t. Luonnonhenkirikos (KTK-III), i. Kaamosukkonen, om. Jenny (VRL-12948)
s. 15.05.2016 sh-o. Vallankaappaaja, e. Mielivalta, om. Narie / VRL-08808
s. 02.08.2016 sh-o. Herravalta (VIR MVA Ch, YLA1, KTK-II, SLA-I, KERJ-I, ERJ-II), e. Mielivalta, om. Crimis (VRL-10480)
s. 12.06.2019 sh-o. Sysiukkonen (Ch, KTK-III, SLA-I), e. Kaamosukkonen, om. Susiraja

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Valmennukset

29.06.2015 Maastoestevalmennus, valmensi Víva VRL-13593

Sää oli selvästi selkenenyt ja aurinkokin alkoi pilkistellä pilvien lomasta, kun valmennettava ratsukko saapui suurella nurmikentälle. Tervehdin Narria - pyytäen hänet tuttuun tapaan verryttelemään ratsunsa itsenäisesti. Moite vaikutti alkuverryttelyiden aikana mukavan reippaalta ja yhteistyökykyseltä tapaukselta vaikka alkuun se kulkikin hivenen kankeana. Kun tamma kuitenkin verryteltiin kunnolla - tuli siitä hieman letkeämpi ja taipuisampi tapaus, joka ei niinkään enää laahannut takasiaan matkassa vaan kulki oikein reippaasti etiäpäin. Pikku hiljaa Narri sai alkaa hyppäämään Moiten kanssa pientä tukki- ja risuestettä, jolloin katsoin, että ratsukko lähestyy esteet varmasti tasaisesti, eikä ota ennen estettä mitään ylinmääräisiä askelia taikka sitten vähennäkään niitä. Kaksikko hyppäsikin esteet tasaisesti yli, eikä hypyissä tosiaan ollut mitään vikaa. Pyysin kuitenkin Narria hellittämään hieman ohjasotetta ja myötäämään Moitelle hieman enemmän. Parin toiston jälkeen otettiin hyppyihin mukaan hieman isompaa tukkiestettä sekä banketti. Ratsuko hyppäsi myös isommat esteet reippaasti yli - ilman pienintäkään epäröintiä. Yhdessä vaiheessa hyppy banketilla oli hieman epämääräinen, sillä ratsukko hyppäsi sen liian kaukaa, jonka vuoksi Narri sitten jäi hetkeksi liikaa tamman suuhun, ja siitäkös Moite sitten suutuikin. Tamma veti nimittäin herneet nenäänsä ja heitti takapäätään ilmaan moneen otteeseen, ennen kuin se rauhoittui. Laitoin siitä sitten Narrin hyppäämään Moiten kanssa banketin uudelleen, eikä tällä kertaa hypyssä tullut ongelmaa. Ilmeisesti ratsukko oli lähestynyt esteitä siten, ettei Moiten askeleet olleet sopineet enää esteelle, jonka vuoksi tamma sitten päätti hypätä ennemmin liian kaukaa kuin liian läheltä. Parin muun hypyn jälkeen lopeteltiin valmennus ja Narri sai loppuverrytellä Moiten itsenäisesti.

15.07.2015 Estevalmennus, valmensi annika n.

Taas pitkästä aikaa lähdin Susirajaan valmentelemaan, ja tällä kertaa ensimmäinen valmennettavani oli Moite-tamma. Maastoestevalmennuksista en henkilökohtaisesti pitänyt, eikä minulla niiden pitämisestä hirveästi kokemusta ollut, joten päädyttiin sitten maastossa hyppäämisen sijaan pomppimaan jotain pientä kentälle. Moite liikkui mielestäni alusta asti oikein kivan oloisesti, ja se oli mielestäni tänään oikein rehellisellä tuulella. Kuitenkin, ratsastajan piti tehdä töitäkin, jotta tamma oli kevyt edestä ja aktiivinen takaa. Aloiteltiin valmennus ihan ravipuomeilla, ja otettiin niitä pariin otteeseen kumpaankin suuntaan ja tehtiin vähän taivutuksia ravissa. Tämän jälkeen otettiin parit niin sanotut verkkahypyt pienelle pystylle, ja seuraavaksi pari hyppyä pysty-ristikko "sarjalle". Tehtiinkin oikein huolelliset verkat, ja kun siirryttiin ensimmäiseen tehtävään, oli Moite sopivan hereillä ja menossa, jotta saataisiin todennäköisesti kivoja suorituksia. Varsinainen tehtävä oli ensimmäisenä pääty-ympyrällä oleva pysty, jolta löytyi jo korkeuttakin jonkun verran. Tultiin ensin siten, että puoli ympyrää ensin ravissa, ja vähän ennen estettä laukka, ja laukalla yli. No, pari ensimmäistä kertaa oli vähän haparoivaa, kun Moite vaihtoi laukkaa vähän miten sattuu ja sitä rataa. Eikä se oikein taipunutkaan mihinkään suuntaan vaikka oltiin tekevinämme huolelliset taivuttelevat verkat. No, väliin vähän ympyrätyöskentelyä, ja jo alkoi hevonen taipumaan. Nyt saatiinkin muutama oikein onnistunut hyppy, ja näin ollen otettiin vielä toiseen suuntaan parit onnistuneet hypyt. Tämän jälkeen tultiin vielä lävistäjällä olevaa tasaokseria, jonka päällä pitäisi sitten tehdä laukanvaihto. No, saatiin puhtaita ylityksiä, mutta sitä vaihtoa esteen päällä jouduttiin ottamaan muutamaan otteeseen uusiksi, ennen kuin saatiin täysin oppikirjamainen suoritus.

15.11.2015 Estevalmennus, valmensi Siuri

Olin koonnut kentälle kaksi erilaista jumppasarjaa sekä helpon, noin metrin korkuisista pystyesteistä koostuvan radan. Päivän valmennettava ratsukko saapui pian seurakseni, ja pääsimme aloittamaan lämmittelyt. Jo heti ensimmäiset raviaskeleet näyttivät, ettei Moite ollut tänään lainkaan hyvällä tuulella: se ei malttanut kuunnella ratsastajan apuja yhtään vaan kulki ympäri kenttää oman päänsä mukaan. Kun ratsastaja ja tamma löysivät pitkien lämmittelyjen jälkeen hetkeksi yhteisen sävelen, pyysin heitä siirtymään jumppasarjoille. Käskin ratsastajaa antamaan apuja todella kevyesti ja varomaan ohjista roikkumista - mieluummin vaikka löysäisi ohjat kokonaan ja yrittäisi ohjata hevosta istunnallaan. Pienten alkuvaikeuksien jälkeen jumppasarjat alkoivat kuitenkin sujua hyvin, joten päätimme siirtyä kokoamalleni radalle.
Ratsastaja vaikutti olevan skarppina jo heti alusta asti, ja hän vaikutti käsittelevän tammaa hyvin kevyin ottein. Moite vaikutti olevan ihan sujut ratsastajan kanssa, joten esteet sujuivat todella hyvin jo ensimmäisestä hypystä lähtien.
Toistimme rataa jonkin aikaa, kunnes pyysin ratsastajaa antamaan tammalle pitkät ohjat. Kiitin kaksikkoa hyvästä valmennuksesta ja ratsastajaa erityisen herkistä avuista, ja lopulta jätin kaksikon suorittamaan itsenäiset loppukäynnit.

03.14.2016 Kouluvalmennus, valmensi Minja E.

Kaksi aiempaa valmennettavaani olivat olleet lähes selväjärkisiä hevosia ollankeen Susirajalaisia, joten ehdin jo olettaa, että omistajat olisivat viisastuneet ja alkaneet valitsemaan hevosiaan tarkemmin. Väärin meni. Tänään vastassa oli taas selvä susirajalainen, nimittäin suomenhevostamma Moite. Ja jo ensinäkemältä tuo hevonen näytti vain isolta moitteelta. Siellä se kiikutti Narria pää pitkällä ja taivasta kohden, rynnien oman mielen mukaan ja muistuttaen enemmän kirahvia tai laamaa kuin hevosta. Ja kun Narri sitten viimein otti kovemmat otteet käyttöön...siitähän tämä draamalaama järkyttyi. Johan olisi taas urakka tässäkin.

Olin ajatellut ottaa ihan yksinkertaisia perusasioita, mutta jotenkin Moite onnistui tekemään niistä harvinaisen monimutkaisia. Ensin oli vuorossa kahdeksikko, jossa ratsukon oli tarkoitus ravata reippaasti, tamman oli tarkoitus taipua ja kulkea edes jonkinlaisessa muodossa, mutta ei. Eihän se onnistunut. Tamma teki kaikkensa, ettei tarvitsisi ja vartin hinkuttamisen jälkeen se viimein alistui kohtaloonsa. Seuraavaksi vuorossa oli pohkeenväistöjä, joissa neitokainen onnistui saamaan kinttunsa lähes umpisolmuun. Sen siitä saa kun keskittyy enemmän venkoiluun kuin työntekoon. Kun väistöt sitten viimein alkoi olla jokseenkin hyväksyttävän näköisiä, ohjeistin ratsukon samalle kahdeksikolle kuin mistä aloitettiinkin. Tarkoitus oli suorittaa laukanvaihto siinä, missä ympyrät kohtasivat, mutta jollain ihmeen kaupalla Moite onnistui vääntämään siitäkin maailman hankalimman asian. Hienoa! Kun Narri (joka alkoi näyttämään väsyneeltä ja kiukkuiselta) viimein sai tamman tekemään pari kunnollista vaihtoa, lopetimme saman tien siihen. Tämän hevosen valmentamisesta ei tosiaan voi sanoa muuta kuin lainata Roope Salmisen sanoja ”EI IKINÄ ENÄÄ!”

05.08.2016 Kouluvalmennus, valmensi Minja E.

Jostain syystä en yllättynyt, että Narri pyysi minua valmentajaksi Susirajaan. Ja jostain syystä en yllättynyt siitäkään, että kyseinen pyyntö tuli vain muutamaa tuntia ennen valmennuksen ajankohtaa - aina ne onnistuu olemaan viime tingassa. Ei siinä muu auttanut, kun orjuuttaa koko tallin väki ylitöihin ja suunnata itse nokka kohti Susirajaa. Vaikka koko ajan olin tiennyt, ettei siinä porukassa ollut yhtään järin viisasta ja päästään täysin tervettä yksilöä, en ihan tätä ajatellut näkeväni. Kentällä minua oli vastassa paikalleen jämähtänyt, silloin tällöin hieman etusiaan ilmaan heittelevä Moite ja selässä kiukusta puhiseva Narri (lähes savu tuprusi korvista, niin kiukkuinen se oli). Ja kuten arvata saattaa, ei pari ollut edennyt mihinkään alkuverryttelyiden kanssa.

Viitisentoista minuuttia myöhemmin pääsimme viimein aloittelemaan varsinaisen valmennuksen parissa. Alkuun otettiin kaikessa yksinkertaisuudessaan ympyröitä ja taivutteluita, jotka kuitenkin osoittautui aivan ylivoimaiseksi. Paikallinen draamalaama Moite ei hommasta innostunut ja se jämähti samoin tein paikalleen, tekemättä pienintäkään elettä liikkuakseen. Jälleen saimme lähes viisitoista minuuttia tapella, että saatiin edes muutama ympyrä näyttämään pyöreältä ja tamma taipumaan edes sen verran, että tyhmempi sitä taivutukseksi luulisi. Kun viimein päätettiin Narrin kanssa yhteistuumin, että se ympyrä oli tarpeeksi pyöreä, siirryttiin kaikkien vihaamiin pohkeenväistöihin. Virhe! Taas Moite teki saman stopin ja jälleen saatiin taistella, että saataisiin se edes liikkumaan. Nyt sentään edistyttiin, sillä tällä erään tamma luovutti jo kuuden ja puolen minuutin jälkeen. Silti väistöt oli melkoista kylkimyyryä, kunnes sieltä viimein saatiin ihan asiallisennäköisiä tuloksia. Näihin oli loistava lopettaa, joten annoin Narrille luvan loppuverryttelyihin, jotka meinasi nekin olla draamakuningatar Moitteelle aivan liian iso juttu.

Lue päiväkirjaa