23.04.2017 Limppu jouduttiin lopettamaan nivelvaivojen vuoksi.

Mielivalta VH15-018-2054

Nimi	Mielivalta "Limppu"	Kasvattaja	Susiraja, Suomi
Rotu, sukupuoli	suomenhevonen, ori	Omistaja	Susiraja (VRL-06046 ja VRL-12701)
Säkäkorkeus, väri	159cm, kulomusta	Meriitit	KTK-II, SLA-I, KERJ-I
Syntynyt, ikääntyminen	s. 08.09.2015, 20v satunnainen (3v 22.09.2015)	Painotuslaji, koulutustaso	kenttäratsastus he A / 120cm / 100cm / CIC1

20.11.2015 Limppu rahdattiin suomenhevosten ktk-tilaisuuteen R-suunnalle. Ori sai palkinnon KTK-III 69:llä pisteellä. Vaikka olemme ylpeitä Limpusta, aiomme uusia.

20.05.2016 ori vietiin uudemman kerran kantakirjattavaksi. Tällä kertaa R-suunnalle kerty pisteitä 72, mikä korotti Limpun palkinnon KTK-II:ksi. Hymy oli herkässä.

25.03.2017 kulorastaamme edusti KERJL:n tilaisuudessa. Pisteitä orille kertyi 103,25, eli KERJ-I -palkinnon verran.

20.04.2017 Limppu kävi hakemassa vielä yhden palkinnon joka oli SLA-I pyöreällä 100 pisteen tuloksella!

© kuvaaja ei halua nimeään mainittavan

Luonnekuvaus

Limpulla on oikeuksia, muilla velvollisuuksia. Näin komea, upea ori, joka käyttäytyy kuin hemmoteltu prinsessa, jonka kahdenkymmenen patjan alla oleva herne hiertää takamusta aivan liikaa. Aivan liian usein uljas mustamme näyttää syöneen sitruunoita, oli aihetta mielipahaan tai ei. Treenaaminen on kivaa, helppoa ja mukavaa niin kauan, kun tehdään jotain Limpun mielestä helppoa ja kisaa. Prinsessa mikä prinsessa.

Hänen Kuninkaallista Korkeuttaan kiukuttaa. Tai ainakin voimakkaasti harmittaa. Mikä, se on jäänyt meille mysteeriksi. Limpun yleisilme on valitettavan hapan, vaikka orilla on hyvin harvoin aihetta näyttää hapanta naamaa. Kaikki hoitotoimenpiteet sujuvat vaivattomalla rutiinilla, kunhan prinsessaponia muistuttaa siitä, ettei jalan polkeminen satulavyötä kiristettäessä tai jalkojen nostamatta jättäminen kavioita puhdistettaessa ole vaihtoehto. Limpun kiukuttelut ovat edellä mainitun kaltaisia pikku ärsytyksiä, teinimäistä mielenosoitusta, jolla ori kaiketi protestoi turhan kovaa harjaa, liian kauan kestänyttä harjan nyppimistä tai nuotin vierestä hyräiltyä radiohittiä. Mene ja tiedä. Korvakarvojen leikkaamisesta Limppu ei perusta yhtään, ja ori koettaa väistellä korvaansa tarttuvaa kättä sekä lähestyviä saksia viimeiseen asti. Kengittäjä ja eläinlääkäri saavat puuhastella rauhassa, joskus nuorempana Limppu koetteli rajojaan, ja muutama kohtaaminen huulipuristimen kanssa riitti vakuuttamaan Limpun siitä, keille ei kannata kiukutella.
Talutettaessa Limpulla on yleensä vahva mielipide siitä, mihin mennään, ja hämmästyttävän usein määränpäänä on jokin puska, puu tai ruohotupsu, jota voi syödä. Kun pitää huolen, että on itse se, joka määrää suunnan, Limppu ei ole sen kummempi talutettava kuin mikään muukaan hevonen. Kovin pitkää narua ei kuitenkaan kannata antaa, nimenomaan siksi, että tilaisuuden tullen uljas musta menee omaehtoiselle välipalalle.
Lastaus sujuu näppärästi, ori matkustaa hyvin yksin ja porukassa, mutta kopista tullaan ulos välillä turhankin vauhdikkaasti, mikä kannattaa pitää mielessä. Asiaa harjoitellaan kotipihassa säännöllisesti, ja nykyään ori tulee ilahduttavan harvoin puolijuoksua lastaussiltaa alas.

Limppu on osaava peli etenkin esteratsastuksen saralla, muttei koulupuolikaan heikoissa kantimissa ole. Helppo A/120cm -tasoinen ori on pätevä kenttäpeli, jolta löytyy liikettä ja hyvä hyppytekniikka. Herra on kuitenkin ratsunakin sitä mieltä, että hänellä on oikeuksia ja muilla velvollisuuksia, joten yhteisen sävelen löytyminen on välillä työn takana. Parhaimmillaan Limppu on kevyt, herkkä ja eteenpäinpyrkivä, ja tämä saavutetaan silloin, kun tehdään jotain, mistä ori pitää. Kun lähdetään treenaamaan vaikeampia/tylsempiä juttuja, Limppu alkaa kiemurrella, protestoida ja kiukutella ylipäätään. Kaikki ei mennytkään hänen suunnitelmiensa mukaan, hirveää!
Koulutyöskentely on kivaa niin kauan, kun ei tarvitse kulkea pitkiä pätkiä peräänannossa ja kokoamiset jätetään todella vähälle. Limppu nauttii askeleen pidennys-lyhennys-pidennys -tehtävistä, samaten pohkeenväistöstä, mutta esimerkiksi avot ja sulut, käännökset takaosan ympäri ja jostain syystä peruutus ovat tyhmiä, tylsiä ja tarpeettomia liikkeitä, joita Limppu ei halua suorittaa. Ori painaa hirveän herkästi kuolaimelle, muuttuu etupainoiseksi jyräksi, kiemurtelee, mutkittelee, on banaanimutkalla, aukoo suutaan, huiskii hännällään ja koettaa ryöstää, kun tehdään sen mielestä tyhmiä juttuja. Orin kanssa tarvitaan määrätietoisuutta ja hyvät hermot, sekä tietysti sen verran ratsastustaitoa, että avut menevät läpi. Kovaa kättä ja kylkee kaivautuvaa kantapäätä Limppu protestoi olemattoman pienin pukein. Toimiessaan energinen, kevyt ja hyväntuulinen hevonen.

Hyppääminen on ehdottomasti Limpun juttu. Orilla on hyvä tekniikka, laukan säätely on helppoa ja tasapaino Limpulla on aina ollut hyvä. Maastoesteillä hevonen ei kyttää tai kiellä, kaikki esteet käyvät, mutta rataesteillä keltainen portti on jotain aivan järkyttävää ja hyppykelvotonta. Keltaiset puomit ja johteet ovat OK, samaten muun väriset portit, mutta keltainen portti on täysin kestämätön, eikä Limppu mene mokoman yli pakottamallakaan.
Hyppääminen saa orin sen verran innostuneeksi, että kyydissä on oltava kokeneemman kuskin, joka saa rauhoitettua orin istunnalla ilman turhia voltteja. Jos ratsastaja jää hypyissä suuhun kiinni, Limppu kieltää seuraavalla esteellä koettaen samalla kammeta ratsastajan selästään. Kun kaikki pelaa, Limppu on ketterä, tasaisen varma suorittaja niin rata- kuin maastoesteilläkin. Kaikkein nopein se ei ole, mutta antaa kuitenkin hyvän vastuksen muille ketteryytensä vuoksi - meidän Limppu kääntyy vaikka kolikon päällä!
Ori on täysin maastovarma hevonen, joka toimii yksin kuin porukassa. Rennoilla käynti-/ravireissuilla suomenhevonen sopii aloittelevammallekin ratsastajalle, mummohölkkäillessä prinsessasieluinen Limppu ei ota nokkiinsa selässään heilumisesta, epätasaisesta pohkeesta tai hieman nykivästä ohjastuntumasta. Reippaammilla maastoretkillä ratsastajan tulee olla osaavampi, koska etenkin pitkillä laukkasuorilla ori meinaa kuumua. Limppu ei näe mörköjä tai ala keksimään kiukuttelun aihetta, ei hätkähdä mopopoikia tai peltokoneita, ei koiria tai suunnistajia. Ainoastaan postilaatikot ovat jänniä, mikäli ne tulevat vastaan metsätiellä, eivätkä asutuksen lähellä.

Kisapaikoilla Limpun käytös ei heitä mihinkään suuntaan, vaan ori toimii joka tilanteessa täsmälleen samalla tavalla kuin kotonakin. Samat ihmeelliset kiukuttelunaiheet, tekemisen mielekkyys työn ollessa helppoa.. Limppu ei stressaa, jännitä tai vedä kierroksia kisatunnelmasta, muista hevosista, yleisöstä.. Mikä sujuu kotona, sujuu kisoissakin, ja mikä ei suju kotona, kannattaa jättää kisoissa kokeilematta.

Sukutaulu

i. Taikakuun Kaukovalta KTK-III, SV-I sh, tprt, 156cm	ii. Kekkonen sh, trt, 159cm	iii. Pihkalan Eemeli evm, sh, prt, 161cm
		iie. Kolumäen Surina evm, sh, trt, 155cm
	ie. Lumolin ✝ KERJ-I sh, prt, 161cm	iei. Lumori evm, sh, prt, 165cm
		iee. Voinvila evm, sh, prt, 157cm
e. Koistilan Malva ✝ KTK-II, SLA-I, KERJ-I, ERJ-II sh, trn, 154cm	ei. Kaamosritari ✝ KRJ-I sh, rt, 155cm	eii. Ruosteprinssi evm, sh, rn, 153cm
		eie. Venniina evm, sh, vprt, 154cm
	ee. Melmiina KTK-II sh, trn, 158cm	eei. Renttu evm, sh, trn, 160cm
		eee. Helmiina evm, sh, prn, 156cm

Jälkeläiset

s. 12.12.2015 sph-o. Mielenhallitsija, e. Kahveennaaraaja, om. Rosanna (VRL-1326), Äkkilähdön Suomenhevoset
s. 28.12.2015 sh-o. Kevolehdon Matkantekijä, e. Fiktion Pahus, om. Calla (VRL-11247)
s. 15.05.2016 sh-o. Vallankaappaaja, e. Jumalanmurha, om. Narie / VRL-08808
s. 02.08.2016 sh-o. Herravalta, e. Jumalanmurha, om. Crimis (VRL-10480)
s. 19.04.2017 sph-o. Riekontorpan Ainomieli, e. Vampiaani, om. Aino VRL-14510

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Valmennukset

18.10.2015 kouluvalmennus, valmensi Jenna (VRL-3515)

Limpun kanssa treenattiin paljon pohkeenväistöjä erilaisilla urilla sekä siirtymisiä. Alkulämmittelyn ratsukko sai suorittaa melko itsenäisesti, muutaman kerran korjailin ratsastajan istuntaa. Limppu kuunteli pääosin ratsastajaa varsin hyvin, mutta muutamilla kerroilla ori ei korvaansa lotkauttanut saamilleen avuille. Muutaman kerran ori vilautti todellisia taitojaan ratsastajan vaatiessa orille ilmeisin helppoja tehtäviä.

Pohkeenväistöt suoralla uralla sujuivat orilta kohtuullisen helposti vaikka se hapanta naamaa moisesta näyttikin alkuun. Ori väisti rehellisesti mutta tahti rikkoutui pari kertaa. Väistöjä vaikeutettiin tekemällä jyrkemmällä tiellä kulmasta kentän keskelle ja takaisin kulmaan keskihalkaisijalta. Ravissa suoritetut väistöt olivat selvästi tahdikkaampia kuin käynnissä tehdyt. Väistöjä hankaloitettiin vielä lisää tekemällä niitä ”kiemurauralla”, jolloin pitkän sivun matkalle tuli useampia väistöjä keskihalkaisijalle ja takaisin suoralle uralle.

Siirtymiset askellajista toiseen sujuivat alkuun hieman kangerrellen kun oria ei selvästikään kiinnostanut tehdä mitä pyydettiin. Kun ratsastaja vaatimalla vaati, ori kyllä suoritti tehtävät mutta eteenpäinpyrkimys ei ollut kovinkaan hohdokasta. Käynti-ravi, ravi-laukka siirtymiset sujuivat siististi mutta siirtymiset hitaampaan askellajiin oli usein töksähtävä. Peruutuksesta ei tullut mitään. Vaikka ratsastaja antoi oikeanlaiset avut suoraan peruutukseen ja korjasi mikäli peruutus lähti vinoon, ori dramatisoi saamansa avut ja taas mentiin johonkin suuntaan vinoon. Orin harmiksi tein puomeista peruuttamista ohjaavan kujan, jossa ei päässyt kiemurtelemaan. Parin hyvän peruutuksen jälkeen otettiin vielä pari siirtymistä raviin ja laukkaan ennen loppu verryttelyä.

22.10.2015 estevalmennus, valmensi Jenna (VRL-3515)

Estevalmennuksessa Limpun kanssa keskityttiin tänään sarjoihin, joissa oli etummaisena pystyeste ja b- ja c-osina erikoisempia esteitä, kuten okseri tai portti. Myös muuri kuului päivän ohjelmistoon. Alkuverryttelyssä ratsukko teki paljon siirtymisiä, voltteja ja kiemuroita orin herättelemiseksi. Lämmittelyhyppyjä varten tein yksinäisen pystyn. Lämmittelyhypyt sujuivat ratsukolta hyvin.

Ensimmäinen sarja oli helppo, sillä esteiden väliin mahtui kolme askelta ja ratsukolla oli hyvin aikaa valmistautua tulevaan hyppyyn. Toisessa sarjassa askeleita oli a- ja b-osien välissä kaksi. Viimeisessä sarjassa oli kummassakin välissä kaksi askelta. Limppu hyppäsi ensimmäisen sarjan kuin vettä vain. Ratsastaja pysyi hyvin orin hypyissä mukana. Kaksoissarjalla ratsastaja oli hieman edellä mutta silti esteet sujuivat oikein näppärästi. Kolmoissarjalla meinasi käydä huonosti kun ensimmäiselle esteelle tultiin aika vauhdilla ja ponnistus tuli lähelle estettä. Ihmeen kaupalla kaikki esteet kuitenkin ylittyi puhtaasti. Viimeinen sarja otettiin uusiksi maltillisemmalla vauhdilla ennen kuin tehtäviä vaikeutettiin nostamalla estekorkeutta. korotettujen esteiden kanssa Limppu oli selvästi tarkempana kuin aiemmin ja reagoi apuihinkin hanakammin. Viimeiselle sarjalle tultaessa orin vauhti oli taas päässyt kasvamaan mutta ratsastaja hillitsi sitä sopivasti ennen lähestymistä. Kokoaminen esteiden välillä sujui näpsäkästi ja hypyt sujuivat tyylikkäästi hyvällä kaarella. Onnistuneiden hyppyjen jälkeen ratsukko sai tehdä itsenäisesti loppuverryttelyn.

26.10.2015 maastoestevalmennus, valmensi Siiri K

Tänään oli varsin erityinen päivä tiedossa, sillä maastoesteitä pääsin valmentamaan hyvin harvoin. Aikaisin aamulla pakkasinkin kimpsuni ja kampsuni pieneen punaiseen autooni ja ajelin sovitulle paikalle, jossa minua odottelisi suomenhevosori Mielivalta ratsastajineen Susirajan tallilta. Aikainen aamuherätys ei näyttänyt vaikuttavan parivaljakkoon lainkaan, vaan saapuessani paikalle (ihan ajoissa jopa!), oli ratsukko jo verryttelemässä itsenäisesti. Parkeerattuani autoni ja juostuani edes-takaisin vielä hakemassa unohtuneen termospulloni täynnä kahvia, harpoin lopulta parivaljakon luokse ja vaihdoimme ratsastajan kanssa pikaisesti kuulumisia. Olin ottanut radasta selvää jo pari päivää aikaisemmin ja käynyt tekemässä hieman taustatutkimusta, joten tiesin millaisia esteitä siinä oli ja mitä kannattaisi niillä huomioida. Annoin ratsukon alkuun verrytellä ihan rauhassa kaikissa askellajeissa, ja ainakin näin alkuun meno näytti positiivisen hyvältä: Mielivalta liikkui hyvin eteen muttei ollut liian kuuma, ja ratsastaja ratsasti sitä rennosti mutta tarpeeksi jämäkästi, ettei hevoselle jäänyt aikaa keskittyä omiin juttuihinsa.

Hypyt aloitettiin pienellä, jopa voisin sanoa maahankaivetulla koivutukilla, jota hypättiin isolta ympyrältä. Toisesta suunnasta lähestyttäessä hevonen joutui hyppäämään hieman ylämäkeen ja toisessa kierroksessa taasen hieman alamäkeen, missä saatiin testattua sen olevan kunnolla avuilla ja myös lämpiävän sopivasti. Ratsastaja tuumasi Mielivallan tuntuvan tässä oikein hyvältä, se eteni mukavassa tempossa ja näytti tykkäävän päästessään hyppimään muutakin kuin tavallisia puomi-esteitä. Koivu-esteen jälkeen siirryttiin hyppäämään astetta suurempia tukkeja, ensin yksittäisinä ja lopuksi kolmen esteen sarjana. Alkuun Mielivalta oli hieman epäröivä esteiden suhteen, mutta hyppäsi kuitenkin yli - joskin suurella tiikerinloikalla ratsastajan hädin tuskin pysyen kyydissä. Esteiden välillä mahtui ottamaan kuitenkin useamman laukka-askeleen, ja seuraavalla kerralla ratsastaja onnistui rauhoittamaan villiä orhiaan ja hevonen hyppäsi sarjan oikein mallikkaasti. Kun kaikki tukit oli ylitetty onnistuneesti, otettiin seuraavaksi minimaalinen rata, joka sisälsi noin 80-90cm korkeita esteitä: mökki, kaarre oikealle, sianselkä, kaarre vasemmalle ja laavu. Ratsukko hyppäsi oikeinkin hyvin, eikä tällä kertaa epäröintiä tullut: ratsastaja uskalsi käyttää pohjetta esteiden välillä eikä Mielivalta innostunut liikaa, vaan kokonaisuus oli oikeinkin hallittu ja tyylikäs. Pienen kävelytauon aikana siirryimme toiselle niitylle, josta löytyi A-esteitä sekä kivimuuri. Nämä hypättiin pienessä sarjassa seuraavasti: A-este - loiva kaarre oikealle - A-este - jyrkkä kaarre vasemmalle - A-este - kivimuuri ylämäkeen. Erityisesti kaarteiden jälkeen ratsastaja sai kiinnittää huomiota hevosen suoruuteen, sillä Mielivalta hakeutui helposti esteen vasempaan reunaan, mikä korostui erityisesti näillä kapeammilla A-esteillä. Kaikenkaikkiaan muuten hypyt sujuivat varsin hyvin, Mielivalta on oikein rohkea hevonen ja hyppää vaikeastakin kulmasta - vaikka epäröisikin hieman. Oikein hyvää työtä ratsukolta tänään, loppuun vielä huolelliset loppuverryttelyt ja paljon herkkuja palkinnoksi!

30.10.2015 kouluvalmennus, valmensi Siiri K.

Saavuin jälleen tuttuun pihapiiriin varsinaisen sadekuuron saattelemana. "Mikä loistava aloitus päivälle", tuumin kömpiessäni vielä hieman aamu-unisena pienestä autostani ulos ja hölkätessäni rankkasateelta karkuun maneesiin. Olin jälleen löytänyt tieni Susirajan tallin tiluksille, jossa valmennettavani jo odottelikin maneesissa. Mielivalta ratsastajineen näytti tänään pirteältä (toisin kuin minä) ja valmiina treeniin, joten eiköhän tästäkin vielä jotakin saataisi aikaiseksi. Annoin ratsukon alkuverrytellä omia aikojaan samalla kun seurasin, kuinka heidän yhteistyönsä tänään sujui. Mielivalta liikkui hyvin eteen ja ratsastajakin oli toistaiseksi vielä pysynyt selässä, joten kun kaikki askellajit oli käyty läpi, pääsimme aloittamaan päivän harjoitukset.

Treenit painottuivat tällä kertaa pitkälti laukkaan, jossa tehtiin paljon siirtymisiä ja temponvaihteluja askellajin sisällä. Tarkoitus oli koota laukkaa asteittan enemmän ja enemmän, jolloin tätä treenatessa pidemmällä aikavälillä hevonen alkaisi kantamaan itseään paremmin. Paremmalla laukalla hevosta on myös helpompi ratsastaa este- tai kenttätreeneissä tiettyyn etäisyyteen ja laukan säädeltävyys paranee huomattavasti. Tämän päivän treeneissä keskityttiin juuri tähän säädeltävyyteen ja kokoamiseen, jossa oria pyydettiin kantamaan enemmän painoa takaosalla. Tämä oli sille haastaavaa ja ymmärtäähän sen, ettei tottumatonta hevosta voi saadakaan heti ensimmäisellä kerralla suorittamaan täydellisesti. Mielivalta tarjosi kuitenkin hyviä parin askeleen pätkiä, eikä siltä nyt tänään enempää vaaditukaan. Kunhan hevonen kerää voimaa ja lihasta takaosaan enemmän, voidaan kokoamisesta ja säätelystä puhua jo ihan eri tasolla. Kiinnitimme kuitenkin huomiota hevosen toispuoleisuuteen, vasen laukka ja vasen takanen on paljon vahvempi kuin oikea, joten sitäkin tulisi jatkossa muistaa jumpata. Ratsastajan kanssa kiinnitimme huomiota erityisesti käsiin ja ohjastuntumaan: pidätteitä tehdessä hevosta ei saanut ottaa liian lyhyeksi kaulasta. Ratsastaja tekee pidätteen, mutta samalla vie tai pitää kättä edessä, jolloin kaulalla on tilaa olla riittävän auki. Jos kaula menee liian lyhyeksi, laukka kärsii ja siitä tulee nelitahtista, kun hevonen enää mahdu ja pysty laukkaaamaan siinä tilassa. Tähän auttanee ratsastaminen rehellisellä istunnalla ja pohkeella, ei kädellä, jolloin hevonen kulkee nenä edellä eikä turpa kiinni ryntäissä. Kokonaisuudessaan treeni oli hevoselle ja ratsastajalle varsin rankka, joten pidimme sen lyhyenä. Parivaljakko sai kuitenkin niitä kuuluisia ahaa-elämyksiä, joten tästä on varmasti hyvä jatkaa myös treenien ulkopuolella. Loppuun Mielivalta väläytteli myös varsin vaikuttavia ravipätkiä, joihin aktiivinen laukkatyöskentely ja takaosan jumppaaminen oli selvästi auttanut - hevonen oli aivan eri kuin alkupäässä tuntia. Hyvää työtä kaikinpuolin!

18.06.2016 kouluvalmennus, valmensi Aaria

Päivän toinen valmennettava oli myöskin kulomusta suomiputte, Limppu nimeltään. Orin kanssa oli tarkoitus vääntää hieman piffipaffeja kentällä, mutta katsellessani tummanpuhuvaa taivasta päätin varmuuden vuoksi siirtää valmennuksen maneesiin. Ratsukko saapui paikalle Limpun johdattamana, orilla on selkeästi virtaa ja ratsastajalla oli täysi työ saada se pidettyä aisoissa. Avustin pitämällä Limppua paikallaan kun kuski kapusi satulaan ja ori meinasi lähteä kuin tykinkuula tuntiessaan ihmisen painon selässään. Ilmeisesti Limppu oli saanut pari ylimääräistä vapaapäivää joten nyt oli korkea aika laittaa se tekemään töitä oikein olan takaa. Alkukäynneistä meinasi tulla alkulaukat, mutta ratsastaja osasi istunnallaan rauhoittaa Limpun jatkamaan käynnissä. Ori oli melko sekopäisen näköinen kaahottaessaan sieraimet vapisten ja silmät lautasen kokoisina ympäri kenttää, mutta olin varma että se jaksaisi keskittyä tehtäviin kunhan päästettäisiin turhat höyryt ulos. Kehotin ratsastajaa kokoamaan ohjat ja Limppu välittömästi lyhensi askeltaan ja esitti oikein kaunista piaffea hetken. Olimme ratsastajan kanssa samaa mieltä siitä, ettei liikkeiden suorittamisesta tulisi oikein mitään moisen dynamiittipötkön kanssa, joten ensimmäisenä tehtävänä oli hillitty kaaos harjoituslaukassa. Limppu melkein ennakoi laukka-avut ja se singahti kaula ylhäällä kirmaamaan pitkin kaviouraa. Ratsastaja sai jarruteltua sen suurinpiirtein siedettävän näköiseen harjoituslaukkaan josta oli vielä rentous kaukana. Limppu pärski ja pyöritteli häntäänsä villisti tömistellen menemään onnellisena. Kymmenen kierroksen jälkeen ori alkoi hyytyä ja vauhti hidastua, joten pyysin ratsastajaa siirtämään sen kevyeen raviin ja hakemaan avuille. Limppu ravaili rentona ja oli jo ihan erinäköinen hevonen. Kun ori alkoi olla mukavasti peräänannossa se näytti aivan koulukenttien sydäntenmurskaajalta kiiltävän kulahtaneen mustan karvapeitteensä kanssa. Ensimmäisenä tehtävänä oli pohkeenväistöä keskihalkaisijalta kohti uraa, jossa ori kuulemma oli elementissään. Ja täytyy myöntää että olihan se kaunista ja tyylipuhdasta väistöä. Limppu toimi miltei näkymättömän pienin avuin ja liikkui hyvännäköisesti omalla moottorilla eteenpäin. Ratsukon seuraavana tehtävänä oli ratsastaa pääty-ympyrät rennossa harjoituslaukassa, toisella pitkällä sivulla koota laukkaa ja toisella vastavuoroisesti lisätä. Limppu tajusi heti mitä tässä haetaan ja suoriutui hommasta mallikelpoisesti, ilmeisesti sillä oli moiset jutut hyvin hanskassa. Halusin nähdä vielä muutaman vastalaukkapätkän puoliympyrällä jonka jälkeen pyysin ratsukkoa siirtymään käyntiin josta tehtäisiin hieman siirtymäharjoituksia. Limpulla oli supernopeat reaktiokyvyt ja se pyrähti rennosta käynnistä laukkaan todella vaivattomasti ja tyynesti. Siirtymisten jälkeen annoin luvan loppukäynneille. Limppu venytti kaulaansa kuin kirahvi konsanaan ja pärski tyytyväisenä löntystellessään uralla. Hyvästelin ratsukon ja hyppelin autolleni vesilammikoita väistellen ja karautin uljaalla Fiatillani auringonlaskuun.

24.06.2016 kouluvalmennus, valmensi Jaana K.

Tänään saavuin valmentamaan Limppua. Ratsastaja lämmitteli ratsuaan jo kentällä, kun saavuin paikalle. Ei siinä, katselin hetken sivusta hommaa ja kasasin kentän toiselle laidalle lävistäjän alkuun kavaletit ja niiden jälkeen molemmin puolin puomit. Toiseen päähän tein tötsillä neliön ja toiseen pähään ympyrän.
Tarkoituksena oli siis keskittyä siirtymisiin ja kulmien ratsastukseen. Ympyrä mentäisiin vasemmassa kierroksessa ja tehtäisiin siirtymisiä, siitä lävistäjän kautta kavalettien yli neliölle. Neliöllä sitten keskityttäisiin niihin kulmien ratsastukseen.

Käskin ratsukon aloittaa käynnissä ja tutustua tehtävään. Limppu toimi kyllä ihan kivasti, mutta huomasi ettei sitä kiinnostanut taipua kunnolla tai mennä edes hieman peräänantoon aluksi. Ratsastaja sai kuitenkin Limpun menemään pieniä pätkiä hyvinkin. Käskin ratsastajan vaihtaa raviin ja tehdä tötsien kohdalla ympyrällä siirtymisen käyntiin maksimissaan viiden askeleen ajaksi.
Tämäkin sujui hyvin, joten käskin vaihtaa laukkaan ja vaihtamaan laukan lävistäjillä aina ravin kautta.

Koska Limppu oli alkanut toimimaan paremmin, kasasin kentälle vielä pari estettä, jotta herra pääsisi vielä hyppäämäänkin pari hyppyä, ettei ihan kouluväännöksi mene. Ori terästäytyi heti, kun näki kunnon esteitä ja alkoi toimia huomattavasti paremmin ratsastajan alla. Limppu tuntui hyväksyvän peräänannonkin paljon mieluummin nyt, kun tiesi pääsevänsä hyppäämään. Hevonen roikaisi esteistä yli hyvällä ilmavaralla ja ratsastajakin pysyi oikein kivasti hypyissä mukana. Kaiken kaikkiaan ratsukolla sujui yhteistyö ihan hyvin, mutta se peräänanto tuntui Limpulle todella vastenmieliseltä ja siihen kannattaisi ehkä panostaa ja tehdä siitä mieluisa asia orille. Kisoja ajatellen siis.

Lue päiväkirjaa