Hautavalkea VH17-018-2186
27.10.2023 vanha herramme lopetettiin. Ikä näkyi monin tavoin yli kolmikymppisessä orissa, mutta Hai oli silti verrattain virkeä ja hyväkuntoinen, todellinen tervaskanto.| Nimi | Hautavalkea "Hai" | Kasvattaja | Susiraja, Suomi |
| Rotu, sukupuoli | suomenhevonen, ori | Omistaja | Susiraja (VRL-06046 ja VRL-12701) |
| Säkäkorkeus, väri | 160cm, tummanpunaruunikko | Meriitit | VIR MVA Ch, YLA1, KTK-II, SLA-I*, KERJ-I |
| Syntynyt, ikääntyminen | s. 10.12.2017, 32v satunnainen (3v 31.12.2017) |
Painotuslaji, koulutustaso | kenttäratsastus he A / 110cm / 100cm / CIC1 |
20.01.2018 haikalasemme kirjattiin R-suunnalle pisterivillä 19 + 19 + 18 + 19 = 75p. KTK-II!
03.06.2018 komistuksellemme myönnettiin Championin arvonimi.
24.02.2018 ruunikolle myönnettiin vielä VIR MVA Championin eteen.
25.11.2019 Hai palkittiin KERJ-I -palkinnolla tilaisuuden korkeimmilla pisteillä (muikeat 111).
20.11.2020 Lissu kaiveli jälleen nenäliinojaan, kun Hai palkittiin 106 pisteen tuloksella SLA-I* -palkinnolla.
28.02.2022 Lissua itketti jälleen, kun Hai oli YLA-tilaisuuden korkeimmin pistein palkittu (AP1) ja yksi parhaat rakennepisteistä saanut hevonen. YLA1 -palkinnon lisäksi ruunikkomme sai kommentin "mielenkiintoinen, runsas kuvagalleria". Susirajassa kakkukahviteltiin oikein pidemmän kaavan kautta Hain kunniaksi!
VSR Rotunäyttelyt II-palk. (tuom. alaera)
VSR Rotunäyttelyt II-palk. (tuom. dookie)
© kuvaajat eivät halua nimiään mainittavan
Luonnekuvaus
Haikalaisemme osaa käyttäytyä, erittäin hyvin vieläpä. Ja yleensä käyttäytyykin. Susirajalaisille turhankin yleinen ’mutta’-lause tulee ratsastettavuuden kohdalla; ruunikko on kamalan vieraskorea, uusilla ihmisillä aina täydellisesti toimiva ihanuus, kun taas tuttuja ihmisiä testataan eikä ori epäröi kiukutella sille päälle sattuessaan. Ensimmäistä kertaa selkään nouseva ihminen voi ratsastaa juuri niin huonosti kuin tykkää, eikä Hai korvaansa lotkauta, mutta auta armias jos joku orin vakiratsastajista jää hetkeksi suuhun kiinni!
Siitä huolimatta; tämä hevonen on niin hieno, että välillä pahaa tekee. Tämä toki saattaa olla kasvattajatätien ruusunpunaisten lasien läpi katsottu mielipide, mutta onhan tämä nyt komea ja osaava!
Hoidettaessa Hai käyttäytyy aina moitteettomasti. Joko ruunikkomme on todellinen herrasmies, tai sitten sitä ei yksinkertaisesti kiinnosta, onko tänään ohjelmassa pelkkää harjailua, loimitus, klippausta tai mitä näitä nyt onkaan. Niin tai näin, ori seisoo paikoillaan kuin tatti, teki hoitaja mitä tahansa. Ihan pikkulapsista tai hevosia arastelevista ihmisistä Hai ei välitä, joskin sekin näkyy lähinnä nyrpeänä ilmeenä; Hailla ei ole tarvetta uhitella ihmiselle.
Koska kuivan maan kalaamme ei juurikaan kiinnosta tai haittaa mikään, mitä sille tehdään, ori on äärettömän hyvä käsitellä. Rauhallinen, järkevä hevonen, joka kohtaa uudet asiat rohkeasti ilman mitään slaageja tai ahdistuksen häivähdystäkään. Uhmaiän pikkukiukkuja ja kyseenalaistamisia lukuun ottamatta Hai on ollut, ja on edelleen, harvinaisen helppo, asiallinen työskentelykaveri, piti ori sitten pestä, letittää, kengittää, hieroa.. Kaikki käy, ja jos ori nyt ei jostain suuremmin pidä (esimerkiksi silmätipat ovat aivan hanurista t. Hai), se ilmaisee inhonsa nyrpeällä ilmeellä. Ei mitään muuta. Kaulan ja lapojen rapsuttelu sekä suoraan letkusta juominen ovat Haille arjen kivoja luksushetkiä, joista herra ei yksinkertaisesti saa tarpeekseen.
Talutettaessa ruunikko kulkee vierellä taluttajansa tahtia käyttäytyen juuri niin siivosti kuin hevosen kuuluukin. Muita hevosia nähdessään Hai ilmoittaa kerran olevansa paikalla, mutta muutoin ori ei pidä melua itsestään. Niinä harvoina kertoina, kun Hai on jotakin säikähtänyt, se on säpsähtänyt ja ottanut pari kiireisempää askelta rauhoittuen sitten odottamaan taluttajaltansa lisäohjeita. Sen ainoan kerran, kun ori on päässyt taluttajaltaan vahingossa irti, Hai jäi parin metrin päähän ihmettelemään, minnes se ihminen nyt jäikään.
Iloksemme uljaasta mustajouhestamme kasvoi vanhempiensa kaltainen CIC1-tason kenttäpeli. Koulupuolella helppo A -tasoinen Hai liikkuu todella näyttävin, ilmavin askelin, joiden yliastunta, tahti, suoruus ja niin edelleen ovat enemmän kuin kohdallaan. Pienellä laitolla orista voisi hyvinkin olla vaativa B -tasolle, emme vain ole nähneet jatkokoulutusta järin tarpeellisena. Rataesteitä ori hyppää 110cm radat mennen tullen, maastoesteillä ruunikko hyppää metriä.
Hailla on hyvä eteenpäinpyrkimys, ja se selkeästi nauttii työnteosta. Orissa on kuitenkin vähän turhan iso valuvika; se on todella, todella tarkka avuista, suorastaan turhantarkka nipottaja. Paitsi, jos selässä on uusi ihminen tai joku puolituttu, joka käy joskus ja jouluna selässä. Tämä hevonen on vieraskoreuden perikuva, suomenhevonen, joka toimii uusilla ihmisillä kuin ajatus, osasivat nämä uudet kuskit ratsastaa tai eivät. Tutuille ihmisille Hai sitten kiukuttaa, mikäli sitä sattuu kiukuttamaan, protestoi heti, jos avut eivät olekaan ihan priimaa ja niin edelleen. Jos ei muuta, niin tämä hevonen opettaa vakituiset kuskinsa ratsastamaan!
Kunhan apujen käyttö, ratsastajan tasapaino ja muut palikat ovat kohdillaan (eikä herralla ole kiukkupäivää), kalasemme toimii kuin unelma. Eteenpäinpyrkivä, työteliäs hevonen antaa itsestään aina 110%, tekee parhaansa ja pyrkii miellyttämään. Kiukkupäivinä Hai sitten onkin se uhmaikäinen lapsi, joka vänkää vastaan ihan vastaanvänkäämisen riemusta.
Kolmesta todella hyvästä askellajista laukka on paras, kaunein ja Haille helpoin, ja laukkatehtävät ovatkin orille ne helpoimmat. Taivutuksissa ja asetuksissa sekä pohkeenväistössä Hai sortuu todella helposti liioitteluun, minkä lisäksi ruunikko vetää todella herkästi herneen nenäänsä, jos sen tekemisiä lähdetään korjaamaan. Hai kun on sitä mieltä, että ihminen on väärässä, hän ei. Orin kanssa joutuu olemaan todella jämäkkä sekä hyvin hienotunteinen samaan aikaan.
Hyppääminen sujuu ongelmitta. Hailla on hyvä tekniikka (jalat nousevat nopeasti ja tarpeeksi ylös, ponnistus on nopea ja lähtee mistä pitää, kaulan ja selän käyttö OK, hyppy pyöreä ja nopea), se on nopea, ketterä ja varmajalkainen hevonen, joka ei turhaan kyttää tai kieltele. Sen verran esteälyä Hailla on, että se kieltää, jos lähestyminen on aivan toivoton. Ihan tiukimpiin kurveihin tai ponimaisen lyhyisiin lähestymiseen kylmäverihai ei taivu, mutta kokoonsa ja rotuunsa nähden ruunikko on melko näppärä peli. Hieman huvittavaa kyllä yksittäiset pystyt ovat Haille yleensä ne puominpudotuspaikat, jos ori koluuttelee puomeja, kun taas pituusesteillä herra liihottelee yli kuin mikäkin olympiaratsu. Maastoesteillä vesiesteet ovat tietenkin parasta ikinä, mutta erilaiset porrastetut mäet, tarkkuusesteet ja kaikki vähänkään haastavampi saa ruunikon silmät kirkastumaan.
Yksin, kaksin, isossa porukassa toimiva Hai on toiminut meillä nuorempien hevosten letkanvetäjä ensimaastoilla. Tasaisen varma, hyvähermoinen ori ei juuri maastokaverien mahdollisista pöllöilyistä välitä. Hyväliikkeinen, peltolaukoissa lähes lyömätön Hai onkin monen susirajalaisen suosikkimaastohevonen.
Lastaus sujuu aina ongelmitta. Kerran, Hai ensimmäisen uhmaiän aikana, ori piti vetää liinoilla rekkaan, minkä jälkeen kaikki lastauskiukuttelun ajattelemisetkin loppuivat kuin seinään. Ruunikko astelee jokaiseen kuljetusvälineeseen reippaasti ja epäröimättä, eikä matkan aikana pidä melua itsestään tai juurikaan stressaa. Laivakuljetuksista Hai ei oikein välitä, niiden aikana ori menettää herkästi ruoka- ja juomahalunsa. Niin kauan, kuin pysytään kuivalla maalla, ori matkustaa suorastaan satumaisen hyvin.
Kisapaikoilla ori käyttäytyy yhtä järkevästi kuin kotonakin, sen puolesta mitään ongelmia ei ole. Verkassa ja radalla ratsastaja huomaa, ettei Hain vieraskoreus yletä vieraassa paikassa uusille ihmisille edustamiseen. Joka ikinen askel pitää edelleen ratsastaa viimeisen päälle oikein, ellei halua ratsunsa kiukuttelevan vastaan punkemalla tai paikoilleen pysähtymällä. Tämä tietenkin opettaa ratsastamaan eikä matkustamaan, mutta ai että on rasittavaa, kun Hai haraa vastaan silloinkin, kun kukaan ei keksi, mitä ratsastaja muka tällä kertaa teki väärin! Jos jostain Haille pitää antaa kisakehuja, niin hyvistä hermoista, voitontahdosta ja esiintyjän karismasta. Ori jää helposti mieleen ja on näyttävä esiintyjä, ja mikä parasta, Hai ymmärtää kilpailemisen päälle. Se tasan tarkkaan tietää, milloin treenataan ja milloin kilpaillaan, eikä Hai todellakaan anna maitohappojen haitata suoritustaan.
Sukutaulu
| i. VIR MVA Ch Herra Hauta ✝ YLA1, KTK-II, SLA-I*, KERJ-I sh, m, 158cm |
ii. Iankaikkinen ✝ YLA1, SLA-I, KERJ-I sh, m, 164cm |
iii. Ikiaikainen evm, sh, m, 166cm |
| iie. Valonkantaja evm, sh, m, 163cm | ||
| ie. Hiienhauta ✝ SLA-I, KERJ-I sh, trt, 157cm |
iei. Hautaurakka evm, sh, m, 162cm | |
| iee. Hiienkirnu evm, sh, trt, 155cm | ||
| e. Ch Hirttovalkea ✝ YLA1, KTK-II, SLA-I*, KERJ-I sh, rnvkk, 159cm |
ei. VIR MVA Ch Aarnivalkea ✝ YLA1, KTK-II, SLA-I*, KERJ-I sh, vkk, 153cm |
eii. Palottarainen evm, sh, vprt, 156cm |
| eie. Koivukulta evm, sh, vkk, 151cm | ||
| ee. VIR MVA Ch Hirsipuutarha ✝ KTK-II, SLA-I*, KERJ-I sh, trn, 163cm |
eei. Hautakivipuutarha evm, sh, trn, 155cm | |
| eee. Hirsipuulusikka evm, sh, prn, 153cm |
iii. Ikiaikainen oli ryhdikäs, komea musta kenttäori. 166cm korkuinen hevonen oli rakenteeltaan pikkuvikainen (vähän sanomista jalka-asennoissa, pieni pää ja paksu kaula ym. epäsopusuhtaisuuksia), mutta orin ryhti, hyvä lihaksisto, tapa olla ja etenkin liikkeet huijasivat monia pitämään Ikiaikaista paremman näköisenä kuin se todellisuudessa olikaan. Viileän etäinen, joka tilanteessa rauhallinen ja upseerimaisen jämäkkä ori kisasi kenttää CIC1-tasolla vuosikaudet tehden loistavaa tulosta niin koulu- kuin rata- ja maastoesteosuuksilla. Ikiaikainen voitti tai sijoittui lähes jokaisissa kisoissa, joihin osallistui, ja oli aikansa menestyneimpiä CIC1-tason kenttäratsuja. Tahdikkaat, lennokkaat liikkeet ja hyvä hyppytekniikka sekä radoilla esiin tullut temperamentti ja voitontahto tekivät Ikiaikaisesta loistavan kilparatsun.
Oria on käytetty jalostukseen säästeliäästi, eikä sillä ole kuin kaksitoista varsaa. Ikiaikainen on periyttänyt erittäin vahvasti luonnettaan ja liikkeitään, osin myös ryhtiään ja pikkuvikaista rakennettaan. Orin jälkeläiset ovat järjestään kilparatsuja, niiden luonne ei kestä hyvän mielen maastomopon virkaa.
iie. Valonkantaja, musta lyhtypäinen ja sukkajalkainen 163cm korkea tamma oli sanalla sanottuna kaunis hevonen. Hieman jykevämmänpuoleinen, ryhdikäs hevonen jolla kuitenkin oli selkeä tammaleima. Edes mitään isompaa rakennevirhettä ei Valonkantajasta löytynyt, vaikka toki pikkupuutteita (sapelihakuisuutta, huipukas lautanen, takasissa pystyt vuohiset) ja se kiskoikin jo varsanäyttelyistä vähintään kakkosia. Erityisesti Valonkantajan korkeanpuoleiset liikkeet ja sen luontainen eteenpäinpyrkimys vakuuttivat ja tamma myytiinkin kasvattajalta kouluratsua etsineelle kolmivuotiaana. Tamma kisasi vaativa B -tasolla ja sijoittui lähes joka kerta. Luonteeltaan asiallinen, joskin hieman sulkeutunut hevonen alkoi kisata myös esteitä vanhempana 100cm radoilla. Valonkantaja on kantakirjattu ratsusuunnalle ensimmäisellä palkinnolla.
Valonkantajan viisi jälkeläistä perivät kaikki emänsä liikkeen. Rakennettaan ne perivät eniten isältään, joten usein ne ovat olleet emäänsä hieman sporttisempia, erittäin hyväliikkeisiä hevosia. Kaikki ovat kilparatsuja, kuka tekee mitäkin sillä Valonkantajan varsoista oli moneen lajiin.
iei. Hautaurakka, jumalattoman komea, ryhdikäs ja pätevä musta (162cm) kenttäori eli aivan liian lyhyen elämän. Jo varsanäyttelyissä kunnostautunut ori oli kuumuva ja hankala käsitellä, eikä juhlinut juuri luonteellaan. Hautaurakka ei aiheuttanut katastrofeja lähinnä siksi, että sitä käsitteli tasan neljä ihmistä: omistaja, ratsastaja, eläinlääkäri ja kengittäjä, jotka tunsivat hevosen ja osasivat sen kanssa elää. Kukaan ei kuitenkaan voinut kieltää orin erinomaista rakennetta ja suorituskykyä: CIC1-tasolla kilpaillut ori hamstrasi sijoituksia kuin pikkulintu leivänmuruja. Hautaurakka kirjattiin jo nuorena ensimmäiselle palkinnolle, kisatulokset ja rakenne puhuivat puolestaan (tyyppi 10, runko 9, liikkeet 9...), ja ori olikin yksi halutuimmista oreista sukutauluun - olkoonkin, ettei sen luonne ollut mitenkään kukkainen.
Jalostuksessa Hautaurakka ehti jättää vain 14 varsaa kilpailu-uransa ohella, sillä ori kuoli aortan repeämään. Erinomaisen rakenteen ja suorityskyvyn vuoksi Hautaurakan varsoista maksettiin viisinumeroisia summia ja niistä tapeltiin melkein kirjaimellisesti verissä päin. Ori periytti kyllä suorituskykyään, jälkeläisten rakenne hieman heitteli, mutta valitettavasti luonne periytyi.
iee. Hiienkirnu osoitti jo nuorella iällä lahjakkuutta esteille; suomenhevonen menestyi laatuarvosteluissa ja voitti kasvattajakilpailun esteosion kuusivuotiaana ja teki komean esteuran 110cm radoilla Keski- ja Etelä-Suomessa. Esteiden lisäksi Hiienkirnu kisasi satunnaisesti kenttää (tuttari, helppo) hyvin tuloksin. 155cm korkea, tummanrautias tamma oli ryhdikäs, hyväjalkainen ja kaikin puolin sopusuhtainen hevonen, jossa ei ollut isompia rakennevikoja tai suurempia ylistyksen aiheita. Raudikko oli rauhallinen ja suht lauhkea, pidättyväinen hevonen, joka lämpeni hitaasti uusille ihmisille. Hyvät hermot, palveleva luonne, sopivasti rohkeutta ja herkkyyttä – Hiienkirnussa oli monta hyvää (kilpa)ratsun ominaisuutta hyppytekniikan ja hienojen askellajien lisäksi. Tamma on KTK-I –palkittu (KTK-II nousi kisanäyttöjen perusteella) ratsusuunnalla.
Heikosti tiinehtynyt Hiienkirnu teki vain kaksi varsaa, molemmat tammoja. Kummastakin tuli CIC1-tason kenttäpeli, joiden suurin vika on joko luonteessa tai ravissa. Hyppykyvyssä, laukassa tai rakenteessa tammoilla on aika vähän sanomista, molemmat ovat erittäin hyvännäköisiä, paperilla päteviä kisapelejä. Hiienkirnu kuoli 26-vuotiaana.
eii. Palottarainen tehtiin sillä ajatuksella, että siitä tulee kisahevonen. Mieluummin mestaruustason kisahevonen. Riina Lumivirran tamma oli heikko tiinehtymään (Palottarainen oli toinen kahdesta syntyneestä varsasta), joten odotukset olivat sitä suuremmat. Isäoriksi oli valittu komea kouluori, jolla oli ennestään jokunen lahjakkaan oloinen, hyväliikkeinen ja -luonteinen ikäluokka varsoja. Joskus käy kuten elokuvissa, ja Palottaraisesta tuli kaikkea mitä kasvattajansa toivoi – ja vähän enemmän.
Vaaleanpunarautias, 156-senttinen ori ryhdikäs, hyvätyyppinen ja -leimainen hevonen, sellainen moderni kevennetty ratsutyyppi. Pää oli ilmeikäs, niska pitkä, kaula erittäin hyvin liittynyt ja hyvän muotoinen, joskin lyhyehkö. Lavat olivat hyväasentoiset, säkä pitkähkö ja selkeä, runko sopusuhtainen, lautanen jyrkähkö. Reidet olivat lihaksikkaat ja hyvän mittaiset, jalat olivat erittäin hyväasentoiset ja kuivat, kavioissa ei moittimista. Palottara liikkui kevyesti, tahdikkaasti ja elastisesti pitkin askelin. Takasten liike oli käynnissä vähän ahdasta, mutta väljeni ravissa. Laukka pyöri hyvin, kaikkia askellajeja oli helppo säädellä, orin sai ratsastettua helposti kevyemmäksi ja pois lievästä etupainoisuudestaan, kokoaminen oli melko helppoa. Hauskannäköinen raudikko keräsi kiitosta varsanäyttelyissä II-palkintojen verran, laatuarvostelukarsinnoista ori lähti finaaliin sijoittuen aina kärkikymmenikköön. Kiitosta tuli etenkin estepuolella, eikä ihme; nopea, erinomainen jalkatekniikka, nopea terävä ponnistus, pyöreä nopea tasapainoinen hyppy, esteälyä, hieman puutteellinen kaulan käyttö, selän käyttö OK. Kasvattajakisan koulupuolella Palottarainen jäi puolivälin tietämille, esteillä mitali lipsahti kavioista sijoituksen ollessa neljäs.
Helppo A, 110cm, CIC1. Lahjakkaasta nuoresta kasvoi iän ja kokemuksen myötä ruusukehai, joka menestyi etenkin este- ja kenttäradoilla. Kenttäratsastuksessa ihan mestaruustasolla; pari pronssia ja yksi hopea. Riina Lumivirta kiitti oriaan aina eniten sen luonteen vuoksi; kisapaikoillakin tyynen rauhallinen, kenen tahansa käsiteltävissä oleva positiivinen herrasmies, aina innokkaana tekemässä töitä. Mutkaton, ’kaikki käy’ -tyylinen hevonen, reipas, herkkä ja eteenpäinpyrkivä ratsastaa, teräväpäinen, mutta ilman taipumusta oppia niitä pahoja tapoja. Kuuliainen, eteenpäinpyrkivä, työteliäs ja rohkea ratsu, joka nautti niin rennoista maastoista kuin reippaista kisaradoista täysin rinnoin.
Kisasuoritustensa sekä erinomaisten käyttö- ja luonnepisteiden avittamana Palottarainen kantakirjattiin RKTK-I -palkinnolla. Myöhemmin raudikolle myönnettiin Jälkeläisvalion arvo, eikä ihme; 121 jälkeläistä jättänyt ori periytti vahvasti melko komeaa, korrektia rakennetta, mutta ennen kaikkea suorituskykyä hermorakenteesta ratsastettavuuteen, liikkeistä ja hyppytekniikasta kapasiteettiin. Erityisen meritoituneita palottaraiset ovat kenttä- ja esteradoilla. Ori lopetettiin hammasvaivojen vuoksi 25-vuotiaana, ja se haudattiin kasvattaja-omistajansa Riina Lumivirran tiluksille, lähelle emänsä hautaa.
eie. Useista ostotarjouksista huolimatta Rukiinmäen väki ei suostunut myymään Koivukultaa kokonaan. Lahjakkaan kenttätamman ympärille muodostettiin jo tamman varsa-aikana kimppa, Team Tulenpalo; porukka kasvatti myöhemmin paljon hienoja kenttä- ja yleishevosia, muun muassa Aarnivalkeat ja Vihavalkean. Koivukulta oli kuitenkin kimpan ensimmäinen tamma, ja ainakin Rukiinmäen Tarmon mukaan ”se kaikkein hienoin”. Ja olihan Koivukulta hieno; ryhdikäs, sporttinen ja hyväleimainen ratsu, 151 senttiä voikkoa eleganssia. Pää oli kaunis ja ilmeikäs, niska pitkä, kaula hyvin asettunut, pitkähkö ja kaareva. Hyväasentoinen lapa, korkea säkä, pitkähkö pyöreä runko, pitkähkö jyrkähkö lautanen. Erinomaisen kestävät jalat pienestä sapelihakuisuudesta ja käyrähköistä kintereistä huolimatta. Pitkät, väljät, suorat ja tahdikkaat liikkeet, erinomainen yliastunta, ylös rakentunut laukka. Koivukulta haki varsanäyttelyistä II+ -palkintoja sekä roppakaupalla kehuja, joskin jokusen huomion ’kiireisyydestä’ sekä ’eläväisyydestä’, yhtenä kommenttina kaunisteltu kiertoilmaus ’huumorintajuinen’.
Sillä voikko oli melkoinen sähikäinen. Kolmivuotiaana laatuarvostelukarsinta oli sirkusesitys, joka ei poikinut finaalipaikkaa. Nelivuotiaana tamma pääsi niukin naukin karsinnan läpi, mutta häikäisi finaalissa ollen kokonaiskisan kolmas. Viisivuotiaana tamma esiintyi jo vähän asiallisemmin ollen lupaavin estehevonen. Kuusivuotiaana pipariksi mennyt kasvattajakisan kouluosuus sekä kultajuhlat estepuolella. Hypätä tamma osasi; se oli rohkea, älykäs hyppääjä, joka korjasi hyvin omia ja vähän ratsastajankin vikoja, käytti jalkojaan moitteettomasti ja kaulaansa ja selkäänsäkin hyvin. Vahva, terävä, nopea ponnistus, yhtä nopea, pyöreä, tasapainoinen hyppy, lähes ilmiömäinen kyky venyä jokaisen esteen yli, kammeta itsensä yli niistäkin esteistä, joiden ponnistus lähti aivan juuresta. Koivukullan ainoa heikkous oli sen sähikäisyys yhdistettynä hienoiseen kuningatarmaisuuteen; häntähän ei neuvottu eikä komennettu. Hyppyhaluja oli, kouluradat menettelivät, mutta ratsastajan piti olla samaan aikaan eleetön, pehmeä ja järkähtämätön kuin vuori. Sopivan ratsastajan löydyttyä Koivukulta nousi nopeasti 100-110cm esteluokkiin ja helppo-CIC1 -kenttäluokkiin, ruusukkeita alkoi tipahdella, lopulta niitä sinivalkoisia. Diivamainen, hieman oikukas käsiteltävä, mutta todella rohkea kilparatsu ja esiintyjä – Koivukullasta tuli äkkiä nuorten hevoslehtien juliste- ja tarinamateriaalia. Sähikäistamman ura huipentui kenttämestaruuteen.
RKTK-II -palkinto nousi kisatulosten myötä RKTK-I -palkinnoksi. Team Tulenpalo teki Koivukullalla kuusi varsaa, kaikki tarkoin valikoiduista oreista, ja jälki on sen mukaista. Kuusi kantakirjattua, menestyksekkäästi kisannutta jälkeläistä, Koivukullalle Jälkeläisvalio. Tamma periytti vahvasti vähän sähikäismäistä, menevää persoonaansa, mutta myös kykyä ja näköä; koivukultalaiset ovat ehkä vähän kulmikkaita, mutta yhtä kaikki ryhdikkäitä, hyvin liikkuvia ja -hyppääviä Kilpahevosia. Isolla alkukirjaimella. Kuningatartamma eli 28-vuotiaaksi.
eei. Hautakivipuutarha tummanruunikko 155cm ori, jolla oli hyvät tyypit, pyöreä sopusuhtainen runko, pitkä niska, hyvä ylälinja ja hieman ulkolonkkainen loiva lautanen. Sen etujalat olivat aavistuksen vasikkapolviset, takajalat hyväasentoiset. Käynti oli suoraa, irtonaista ja pitkää, ravissa etujalat hieman kerivät, mutta takasten liike oli suoraa. Hautakivipuutarhalla oli hyvä, rytmikäs, kolmitahtinen laukka ja sillä oli luonnostaan erittäin hyvä tasapaino. Kolmivuotiaana parhaana estehevosena laatuarvostelufinaalissa palkittu ori hyppäsi erinomaisesti: oli tarkka etusistaan ja käytti selkäänsä ja takasiaan. Se imi esteille hieman liikaa ja saattoi liioitella hypyssään, mutta ne olivat pikkuvikoja hyvien puolien rinnalla. Kouluratsastukseen Hautakivipuutarhalla ei hermo riittänyt koskaan kunnolla: se repi helppo A -luokista 50-55 % tuloksia, joilla se pääsi kenttäkisoissa hyväksytysti maastoon, mutta sen kummempaa kouluratsua siitä ei saatu. CIC1-tasolla kilpaillut ori oli kuitenkin aivan ässä maastossa ja esteradalla eikä sinivalkoinen ruusuke rekan kojelaudalla ollut harvinaisuus. Hautakivipuutarha oli hieman kuumuva, mutta kevyt, herkkä ja nöyrä ratsu, joka käsitellessä oli koko perheen nallekarhu. Ori kantakirjattiin R-suunnalle kolmannella palkinnolla, kilpailutulokset nostivat sen ykköseen.
Hautakivipuutarha sai kahdeksankymmentä jälkeläistä ja periytti hyvää urheilutyyppiä, joskin hieman kevyttä. Hyppytyyli periytyi niinikään hyvin, mutta liikkeen varsat saivat enemmän emältään.
eee. Hirsipuulusikka, 153cm korkea kaunis sukkajalka oli väriltään punaruunikko. Hyvät tyypit, lyhyehkö kaareva kaula, syvä pitkä runko, korkea säkä, köyrynpuoleinen lanne, jyrkähkö pyöreä lautanen. Hyvät etujalat, takasissa käyrät kintereet. Käynti oli liikkeiltään ahdasta, mutta yliastunta oli hyvä. Ravissa liikkeet olivat hieman väljemmät, mutta Hirsipuulusikan vahvuus ei ollut liikepuolella. Laukassa oli hyvä säädeltävyys, mutta tahti meni helposti sekavaksi, jos ratsastaja ei keskittynyt. Sama ilmiö tuli esille tietenkin myös vapaassa liikkeessä. Hirsipuulusikka hyppäsi hyvällä tyylillä ja sillä oli erinomainen esteäly. CIC1-luokkia kilpaillut tamma ei loistanut koulupuolella juurikaan, mutta suoritti hyvin ja korrektisti jopa 60 % tuloksilla. 110cm rataesteet eivät olleet millään lailla liikaa ja maastoesteillä olisi varmasti ylittynyt suurempikin kuin CIC1-luokkien vaatimus - laukan tahti ei paljoa estänyt tai hidastanut, etenkin kun oikealla treenillä ja ratsastuksella tahteja oli se kolme. Hirsipuulusikka oli kiltti, nöyrä, kenen tahansa hevonen, mutta ei kuitenkaan antanut enempää, kuin ratsastaja osasi siltä pyytää. Tamma kantakirjattiin R-suunnalle toisella palkinnolla.
Hirsipuulusikka jätti kolme tammavarsaa, kaikki erinomaisia kenttäpelejä. Rakenteeltaan ne erosivat hieman toisistaan: kaksi kevyttä, urheilutyyppistä tammaa ja kolmas hieman raskastyyppisempi. Kaikki kuitenkin ylsivät CIC1-luokkiin ja perivät lisäksi hyvää luonnetta emältään, joten Hirsipuulusikan varsat olivat vallan haluttua tavaraa markkinoilla.
Jälkeläiset
s. 30.03.2019 sh-o. Kaihovalkea, e. Kadetopia, om. Susiraja
s. 10.07.2021 sh-t. Siperiantiara, e. Inarinkruunu, om. Lissu T., VRL-12701
Kilpailukalenteri
Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).
| KERJ - 43 sijoitusta joista 9 voittoa ja 2 Cup-sijoitusta | VSR - 5 sijoitusta joista 2 voittoa |
|
03.02.2018 Turmeltaja CIC1 2/40 11.02.2018 Silverlode CIC1 6/50 11.02.2018 Kievarinkuja CIC1 4/38 11.02.2018 Kisakeskus Weldon CIC1 7/50 13.02.2018 Turmeltaja CIC1 6/40 13.02.2018 Turmeltaja CIC1 5/40 14.02.2018 Turmeltaja CIC1 4/40 15.02.2018 Team Marten CIC1 7/50 15.02.2018 Wouters Warmbloods CIC1 3/50 16.02.2018 Hengenvaara CIC1 1/54 16.02.2018 Raatteen Suomenhevoset CIC1 2/30 16.02.2018 Kisakeskus Weldon CIC1 2/50 16.02.2018 Kurkijoen ratsutila CIC1 7/50 17.02.2018 Kurkijoen ratsutila CIC1 1/50 17.02.2018 Kievarinkuja CIC1 6/40 17.02.2018 Wouters Warmbloods CIC1 2/50 18.02.2018 Turmeltaja CIC1 1/40 19.02.2018 Pirunkorpi CIC1 1/50 19.02.2018 Team Marten CIC1 5/50 20.02.2018 Kievarinkuja CIC1 1/38 20.02.2018 Kisakeskus Weldon CIC1 6/50 03.03.2018 Serenity Brook CIC1 2/50 03.03.2018 Escapisme CIC1 4/30 03.03.2018 Hengenvaara CIC1 5/100 04.03.2018 Rósgarður CIC1 1/30 07.03.2018 Hengenvaara CIC1 5/100 07.03.2018 Rósgarður CIC1 3/30 08.03.2018 Revuelto CIC1 6/50 09.03.2018 Revuelto CIC1 7/50 09.03.2018 Rósgarður CIC1 3/30 09.03.2018 Escapisme CIC1 4/30 10.03.2018 Rósgarður CIC1 1/30 11.03.2018 Rósgarður CIC1 2/30 15.03.2018 Escapisme CIC1 2/30 16.03.2018 Serenity Brook CIC1 2/50 16.03.2018 Rósgarður CIC1 2/30 22.03.2018 Rósgarður CIC1 1/30 23.03.2018 Serenity Brook CIC1 7/50 24.03.2018 Revuelto CIC1 3/50 30.03.2018 Revuelto CIC1 1/50 30.03.2018 Serenity Brook CIC1 3/50 31.05.2018 Mörkövaara KERJ CUP CIC1 (avoin suomenhevosille) 4/73 30.06.2019 Auburn Estate KERJ CUP CIC1 3/80 |
31.10.2018 Susiraja VSR Cup helppo 3/40 31.03.2019 Susiraja VSR Cup helppo 1/41 30.11.2019 Susiraja VSR Cup CIC1 1/45 30.06.2020 Susiraja VSR Cup CIC1 3/32 31.10.2020 Hiivurin Suomenhevoset VSR Cup he A 3/52 |
Valmennukset & päiväkirja
03.09.2018 Maastoestevalmennus, valmensi Tea
Hai oli valmistautumassa ruohokentällä valmennusta varten kauniina syyspäivänä. Aloitimme rennolla alkuverryttelyllä ja käskin ratsukkoa tekemään suuria kaarteita ja pitämään pidätteet hyvin läpi. Tänään tehtävänä olisi tukki, jonka jälkeen tultaisiin banketti.
Kun ori oli vertynyt hyvin ja siirtymiset alkoivat sujua, ryhdyimme katsomaan päivän tehtävää. Tärkeintä tänään olisi maltti, jotta tiet eivät menisi pitkiksi ja tahti pysyisi kauniin tasaisena. Tukki oli tarpeeksi matala joten ensimmäiset lähestymiset tultiin ravissa. Alkuun Hai hieman kiristeli hampaitaan, kun ei saanutkaan mennä kovaa ja korkealta, vaan piti keskittyä tällaiseen nössöön tehtävään, jonka nyt kuka tahansa suorittaisi. Oli siis ilmiselvää, että maltti olisi tälle päivälle oikein hyvä aihe. Muutaman kerran ori rikkoi laukalle kunnes tajusi, että ehkä tämä ei olekaan niin paha ravissa. Tiet olivat hyvin suoria ja täsmällisiä loppua kohden, kun Hai alkoi rauhoittua.
Laukassa jouduimme jälleen aloittaa uudelleen maltin kanssa. Käskin ratsastajaa istumaan alas aivan loppuun asti, jotta ori ei lähtisi niin helposti rynnimään. Hyppypaikat olivat siedettäviä, mutta etenkin banketilta alas Hai olisi halunnut ottaa jänisloikkia. Olin kuitenkin yllättynyt, kuinka hyvät tiet parivaljakko ratsasti, koska alkuun olisi voinut luulla, että koko homma menisi slalomiksi. Olin kuitenkin väärässä ja ratsukko suoritui tästä osa-alueesta erinomaisesti.
Kun Hai oli päässyt alkuhuumastaan yli, saimme oikein mallikkaita suorituksia, joissa ori pääsi esittämään upeaa laukkaansa maltillisen kauniisti ja täsmällisesti.
Loppuverryttelyinä ratsukko otti jälleen suuria kaarteita löysin ohjin tyytyväisen näköisenä.
15.09.2018 Kouluvalmennus, valmensi rebely
Sääennuste oli pitänyt lupauksensa ja vettä satoi tasaisesti alas taivaalta. Olin jo matkalla Susirajan kentälle, kun kuulin takaani kavion kopsetta. Lissu käveli määrätietoisesti ruunikon orin vierellä kohti kenttää sadevarusteisiin vuorautuneena. Hai katseli minua kummastellen kuin mitäkin variksen pelätintä, ja tunsin itseni hieman hömön näköiseksi kirjavassa sadeviitassani. Olimme päättäneet uhrata säätä ja pitää lyhyen koulutunnin.
Hai ravisteli itseään Lissun kiivetessä selkään, ja tunti meinasi alkaa ilmalennolla. Lyhyiden alkukäyntien jälkeen lähdimme lämmittelemään tekemällä pysähdysharjoituksia. Lissu nosti Hailla käynnistää ravin, ravaili muutaman voltin ja pysäyttti sen jälkeen orin. Toistelimme harjoituksia eri suuntiin, ja Hai alkoi sateesta huolimatta rentoutua Lissun käsissä.
Lähdimme tekemään ensimmäistä harjoitusta, jossa siirryimme käynti peruutuksesta suoraan raviin. Olin asettanut keskelle kenttää kaksi puomia, joiden välistä piti peruuttaa ja ravi nostaa puomien toisessa päässä. Lissu käveli keskihalkaisijaa pitkin Hain kanssa tahdikasta käyntiä. Käveltyään puomien läpi, hän antoi orille pidätteen, jolloin Hai pysähtyi kuin seinään. Peruutus lähti liikkeelle vauhdikkaasti ja näytti siltä, että Hai olisi harpannut ensimmäisellä askeleella lähes puolet matkasta. Puomien toisessa päässä Lissu antoi pohkeita ja nosti orilla ravin. Hai hypähti raviin napakasti ja kaksikko ravasi kentän toiseen päähän. Toistimme harjoituksen vielä muutaman kerran ja siirryimme seuraavaan tehtävään.
Vuorossa oli kiemuraura ilman laukanvaihtoja. Raahasin puomit pois keskeltä kenttää, ja Lissu aloitti tehtävän ensin vasemmassa laukassa. Hai kuunteli apuja tarkkaan, ja ensimmäisellä kerralla tehtävä onnistui hyvin ilman laukanvaihtoja. Teimme tehtävän toiseen suuntaan oikeassa laukassa. Ori laukkasi ensimmäisen kaaren oikeassa laukassa, ja vaihtoi sulavasti laukan seuraavalle kaarelle, sillä Lissun pohje oli liikahtanut muutaman sentin paikaltaan. Katselin tätä sulavaa vaihdosta lumoutuneena, kunnes heräsin todellisuuteen ja muistin mitä olimme tekemässä. Pyysin ratsukkoa tekemään tehtävän vielä uudelleen ja tällä kertaa Lissu antoi prikulleen oikeat avut Haille.
Sade oli yltynyt jo kaatosateeksi, joten siirryimme tekemään lopppuverryttelyt. Lissu päätyi ratsastamaan Hailla kentältä tallille, sillä ori yksinkertaisesti kieltäytyi enää pysähtymästä sateeseen.
16.09.2018 Maastoestevalmennus, valmensi rebely
Odottelin kentällä narria ja Haita, jotka olivat hieman myöhässä. Olin ehtinyt jo kasata kentälle verryttelyä varten yhden ristikkoesteen, ja edellisillan harjoituksista kentälle oli jäänyt myös pieni tukkieste. Pian narri ja Hai saapuivatkin kentälle, ja pääsimme aloittamaan harjoitukset.
Ravitaivutusten jälkeen lähdimme hyppäämään ensin pari verryttely hyppyä ristikolla ja sitten pari hyppyä tukilla. Narri ohjasi Hain ristikolle suorassa linjassa, ja ori ylitti ristikon lennokkaalla hypyllä tasan esteen keskeltä. Tukkia hypättäessä narri ei päästänyt oria etenemään, vaan arasteli hieman vauhdin kanssa. Tämän seurauksena Hai vetäisi jarrut pohjaan ennen estettä, koska se selkeästi laskelmoi, että ei olisi päässyt ponnistamaan sen yli. Jarruttelu johtui ehkä kentästä, jossa normaalisti vauhti olikin hitaampi. Toistimme harjoituksen ja tällä kertaa narri antoi orille kunnolla kaasua, ja Hai rynnäköi eteenpäin minkä jaloillaan kerkesi. Tukin ylitys näytti enemmänkin siltä, että ori olisi vain laukannut sen yli, sillä hyppy jäi hyvin lyhyeksi ja matalaksi.
Lämmittelyjen jälkeen siirryimme maastoon hyppäämään kaksiportaisia ylös- ja alashyppyjä. Seisoskelin itse rineen puolessa välissä, ja narri lähti tulemaan rinnettä ylös hain kanssa kevyessä laukassa. Ylöshypyt sujuivat orilta leikiten, ja se pärskähti tyytyväisenä viimeisen nousun jälkeen. Alaspäin kaksikko tuli ensin käynnissä. Hai tutki korvat höröllä pudotuksia ja se näytti selkeästi arvoivan porrasten korkeutta narrin tasapainoillessa sen selässä. Tultuaan alas käynnissä, toistimme tehtävän ravissa ja tämän jälkeen rauhallisessa laukassa. Raviosuus sujui ongelmitta, vaikka Hai meinasikin viimeisellä portaalla lähteä ponnistamaan kunnon hyppyyn. Laukassa narri piti orin rauhallisena, ja yritti laskea lähestymisen tarkasti. Ensimmäinen porras tultiin alas maltilla, mutta seuraavan kohdalla Hai otti enteilemänsä hypyn ja narrilla oli täysi työ pysyä selässä. Hai tuli hypystä alas kuitenkin hallitusti, vaikka se olikin ollut melkoinen loikka.
Viimeisenä harjoituksena hyppäsimme vielä pari pientä muuriestettä, joiden kanssa harjoittelimme oikeaa rytmiä ja lähestymistä. Muuriesteen jälkeen narri suuntasi Hain kanssa vielä lyhyelle maastokävelylle Sysimetsään.
22.09.2018 Kouluvalmennus, valmensi rukkanen
Susirajassa minua odottelivat sekä Lissu että narri pihassa komean ruunikon orin kanssa. Olin sopinut heidän kanssa, että heti näin lauantaiaamuna aloitamme koulutreenillä. Susirajalaiset arpoivat vielä ulkona Hautavalkean kanssa sitä kumpi lähtee ratsastamaan. Pitkällä tikulla ratsastajaksi arvottiin narri. Lissu huikkasi heipat ja niin me suuntasimme narrin ja Hain kanssa kohti kenttää.
Ori näytti heti alkuun jo reippaalta eikä ratsukkoa tarvinnut hoputtaa missään kohtaa. Hai nosti ravin kun pyydettiin, hidasti takaisin käyntiin käskystä ja näytti toimivan kaikin puolin moitteettomasti alkulämmittelyjen aikana. Narrin pyynnöstä otimme tällä kertaa paljon raviharjoituksia. Käskin ratsukon ensimmäisenä tehtävänä ottaa reippaita isoja ympyröitä molempiin päätyihin. Lisättyä ravia siellä välissä urille ja ympyröillä keskittymään taivuttamiseen. Hai kuunteli apuja herkästi ja teki mitä pyydettiin. Näytti oikeastaan aika helpolta ja mukavalta ratsulta. Huikkasin nämä kehut ilmoille ja narri käski lopettamaan moiset kehut. Jos tämä olisikin ollut Hain kiukkupäivä olisin voinut olla kuulemma aivan toisella mielellä kentän keskellä. Uskoin että tässä puhuttiin totta ja tällä kertaa vaan sattui näin hyvä päivä.
Ensimmäisen harjoituksen sujuttua moitteettomasti oli aika ottaa pohkeenväistöjä ravissa. Haita rupesi selkeästi nyppimään kun se ei saanutkaan enää painella vauhdikkaasti eteenpäin vaan joutui miettimään enemmän. Nätisti liikkuva ruunikko väisti hienosti kunnes viimeisillä metreillä herpaantui. Käskin ottamaan uudestaan niin kauan kunnes se väistö sujuisi alusta loppuun asti. Haita se pänni. Ori viskoi häntää ja näytti kiukun merkkejä. Neljännellä toistolla väistö sujui. Taputus kaulalle ja kohti seuraavaa haastetta. Hain korvat kääntyilivät kuuliaisina, se odotti jo pääsisikö kunnon vauhdilla kirmaamaan pitkin kenttää. Toisin kävi. Käskin ratsukon tekemään siirtymisiä.
Siirtymiset aloitimme ravissa. Ensin lyhyt sivu ravia, pitkäsivu laukkaa. Hai innostui. Narri sai tehdä kunnolla töitä, että sai orin raville pienen pätkän ajaksi. Pidätteet menivät parin kierroksen jälkeen paremmin läpi. Nostoissa ei ollut minkäänlaisia ongelmia. Laukka nousi kauniisti ja pysyi hienosti koko pitkän sivun. Käskin kuitenkin hidastamaan laukkaa ettei ori rynnisi miten sattuu siirtymisessä raviin. Suuntaa vaihdettiin niin reippaalla voltilla, että Hai näytti pysyvän juuri ja juuri pystyssä. Menohaluja taisi olla vähän liiaksi.. Toiseen suuntaan samoja siirtymisiä. Hai oli kuulolla, mutta ei millään olisi halunnut hidastaa. Käskin seuraavaksi ottaa käynti-laukka-siirtymisiä. Testattiin Hain kärsivällisyyttä oikein kunnolla. Hai nosti laukan käynnistä ilman mitään ongelmia. Käyntiin hidastaminen kuitenkin hieman tökki parilla ensimmäisellä kerralla kunnes ori alkoi älytä jutun juonen. Pian siirtymiset menivät sujuvammin. Toiseen suuntaankin kaikki näytti sujuvan. Ratsastajan avut olivat pehmeät, mutta tarpeeksi selkeät Haille. Eikä kiukkua enää näkynyt missään kun ori oli päässyt lempiaskellajinsa pariin. Ei se nyt kovin kummoinen ravitreeni tosin ollut kun meni enemmän siirtymisten hiomiseen..
Loppuun käskin ratsukon vielä tekemään käynti-ravi-siirtymisiä uralla. Hain enimmät energiat olivat purkautuneet ja se totteli kiltisti jokaista narrin antamaa käskyä. Loppukäyntien aikana narri totesi Hain ilmeisesti olleen vieraskorea myös valmentajaa kohtaan. Ehkä parempi niin.
22.04.2019 Haihöpinöitä, kirjoitti Lissu T.
Voi olla, että Hai on tiedostanut olevansa yksi tallin kruununjalokivistä. Kaikin puolin; tällä hevosella on niin rakenne (kantakirjauspisteet sekä VIR MVA Ch -arvonimi puhuvat puolestaan), kapasiteetti kuin sukukin kohdillaan! Luonnepuolen ’mutta’-lausekekin on sellainen, jonka kanssa elää ilman sen isompia itkuja. Kunhan tietää mitä tekee, osaa asiansa ja niin edelleen. Ei tämä mikään lohikäärme ole, toisin kuin vaikka.. Aura.
Hain aktiivisin kilpaura on jo takanapäin, joskaan ei aivan lopussa. Ruunikko osallistuu edelleen VSR:n kenttäcupeihin, ja niitä silmällä pitäen oria myös treenataan. Viime kuun cup oli susirajalaisjuhlaa siinä missä Hainkin juhlaa narrin ja uljaan ruunikkomme karautettua helpon luokan voittoon. Oikeasti CIC1-tason hevonen helpossa luokassa on ehkä vähän tikkareiden viemistä lapsilta (mutta kun eivät kaikki meidän CIC1-elikot mahdu omalle tasolleen..!), tai siltä ainakin tuntui. Hailla on (toistaiseksi) vasta pari sijoitusta ko. tason cupluokista, omaltaan ei yhtään, joten ainakaan tällä otannalla CIC1-hevonen helpossa luokassa ei takaa automaattista ruusuketta. Kenttäsuomenhevosten sekä kenttäsuomenhevosratsastajien taso on kyllä niin huima, etten yhtään ihmettele sijoitusten ja etenkin voittojen olevan tiukassa!
Alkuvuosi on sujunut ihan itsenäisten treenien merkeissä; viime vuonna valmentauduimme muutamaan kertaan ulkopuolisten valmentajien silmien alla. Nyt olemme lähinnä huudelleet toisillemme. Tarkoituksena on kuitenkin käydä ainakin koulutunnilla Takapajulan ratsastuskoululla; ulkopuolinen näkemys ei koskaan tee pahaa! Omille virheilleen sokeutuu niin herkästi. Lisäksi Hain selkään olisi mukava saada joku ei-susirajalainen ratsastaja, olkoonkin, että herra on melkoisen vieraskorea tapaus. Vieras ihminen saa tehdä ihan mitä tahansa aivan päin pöpelikköä ilman, että Hai korvaansa lotkauttaa, vaan auta armias jos joku omasta väestä ratsastaa vähänkin väärin tai ei olekaan täydellisessä ojennuksessa ja..! Hyvänen aika sitä hernepeltoa, jonka Hai vetää sieraimiinsa.
Tämän vuoden suurimpia tavoitteita ovat ehdottomasti VSR:n kenttäcupit sekä kenttäratsastusjaoksen laatuarvostelu. Haaveilemme myös Hain esittämistä SLA:n tuomareille, mutta saa nyt nähdä, mihin kaikkeen tässä venytään.
10.07.2021 Vanha herra ikinuori, kirjoitti Lissu T.
Haillakin alkaa olla ihan kunnioitettavasti ikää. Ei se ikä kyllä kamalasti missään näe, käytöksessä tai ulkonäössä, ihan samanlainen tämä on kuin silloin nuoruutensa kukoistuksessa. Korkeintaan Hain käytökseen on hiipinyt pieni paheksuva nuotti, siihen malliin se tuhahtelee Susirajan harvaksi käyvälle nuoriso-osastolle. Vaan eikös joku huono mietelausemagneetti joskus sanonut, että vanhuus on sitä, kun avara mieli ja kapea vyötärö vaihtavat paikkaa?
Vaikka Hain kohdalla kolmekymmentä alkaa olla lähempänä kuin kaksikymmentä, se tiinehdytti Inarin ensiyrityksellä. Rautias tammavarsa syntyi tänään, ja kehtaan väittää sen olevan aivan yhtä upea kuin isovelipuolensa sekä isosiskopuolensakin ovat! Tämänkin yhdistelmän kohdalla luonnepuolta tuli ajateltua.. vähän myöhäisessä vaiheessa, vaan toisaalta tässä on vuosien varrella selvitty ties mistä lohikäärmeistä ja Inarinpöljäkkeistä. Toivon mukaan tästäkin pikku koipeliinista tulee kunnon kenttäkilpuri, mielellään kiitos tämmöinen isänsä kaltainen ryhdikäs tapaus. Hai itse ei tieten tiedä ollenkaan koko tyttärestä. Se on ollut vallan tyytyväisenä laitumellaan tehden vai kevyttä työtä (tällä hetkellä Hai on osa lomailevaa hevosporukkaa). Suurimmalta osin tämä kevyt treeni on ollut iltaviileässä maastoilua, ja aika usein se olen ollut minä, joka tämän kanssa on mennyt metsään narrin jäädessä ratsastamaan jotain Tiktokkia ja työntekijöiden tapellessa Kamusta sun muista.