Vihavalkea VH16-018-1230
| Nimi | Vihavalkea "Vihannes" | Kasvattaja | Team Tulenpalo, Suomi |
| Rotu, sukupuoli | suomenhevonen, tamma | Omistaja | Susiraja (VRL-06046 ja VRL-12701) |
| Säkäkorkeus, väri | 165cm, rautiaankimo | Meriitit | Ch, KTK-III, SLA-I, KRJ-I, ERJ-I |
| Syntynyt, ikääntyminen | s. 07.03.2016, 21v satunnainen (4v 04.04.2016) |
Painotuslaji, koulutustaso | yleispainotteinen he A / 80cm / 80cm |
30.09.2016 Vihannes kantakirjattiin R-suunnalle 67 pisteellä ja KTK-III -palkinnolla. Hiphei!
04.09.2017 tammalle myönnettiin Championin arvonimi.
15.10.2017 kimo vihanneksemme palkittiin KRJ-I -palkinnolla.
20.04.2018 valkea Vihanneksemme palkittiin SLA-I -palkinnolla.
30.04.2018 heviosastolaisemme sai viimeisen sulan hattuunsa ERJ-I -palkinnon myötä.
© kuvaaja ei halua nimeään mainittavan
Luonnekuvaus
Jos aivan rehellisiä ollaan, Vihavalkea ei alkuun sytyttänyt meitä ollenkaan. Myyntihevosia selatessamme olimme pariin otteeseen törmänneet ilmoitukseen myytävästä kimosta koulutammasta, mutta emme olleet oikein kiinnostuneet. "Meh" oli aika lailla se fiilis, jonka ilmoitus sai aikaiseksi.
Kun tamman ilmoitus oli osunut tarpeeksi monta kertaa meidän molempien silmään, päätimme käydä testaamassa hevosta ihan vain saadaksemme edes jonkinlaisen henkisen rauhan myynti-ilmoitukselta.
Vihavalkea paljastui paljon odotettua kivemmaksi hevoseksi. Jokainen voi vapaasti pohtia, mistä moinen johtuu, sillä ei tamma ainakaan hempeällä luonteella tai "kaikki käy" -asenteella hurmaa. Kimo kuitenkin oli kasvattajakisan kolmas koulupuolella, eikä meitä haittaa hieman.. projektiluontoinen persoona. Kaiken lisäksi kimo oli hyvin sievä tapaus. Kaupat tehtiin, eikä Vihavalkea jäänyt ainoaksi ostokseksemme - saman kasvattajan kenttäori Aarnivalkea siirtyi myös omistukseemme, vaikkei se oikeastaan ollut myynnissä.
Samoihin aikoihin Susirajaan saapunut Veripihka-tamma ystävystyi Vihavalkean kanssa, ja tammat ovatkin usein turvat samalla heinäkasalla hätisteltyään muut tarhakaverinsa kauemmas. Yhteisiä kisareissuja ystävyksille tuskin tulee, ehkä näyttelyreissuja, sillä Veripihka on kenttäratsu ja Vihavalkea puolestaan yleispeli.
Vihannes on hieman tammamainen, hieman kiukutteleva, hieman mukavuudenhaluinen, mutta ei se turhaan ole sijoittunut kasvattajakilpailussa kolmanneksi kouluratsatuksessa. Tamma ei ole todellakaan mahdoton käsitellä, saati ratsastaa, mutta onhan sillä omia tammamaisia kotkotuksiaan. Erityisesti kiimassa. Vihannes ei niinkään diivaile, mutta sillä on juuri sellaisia tammajuttuja kuin "älä koske mun kylkeen" ja "en väistä koska mulla on kiima". Työnteko on tamman mielestä aika yliarvostettua, mutta se onnistuu kyllä.
Vihannes on ongelmaton niin kauan, kuin se ei ole kiimassa, eikä se kiimassakaan ole mikään ongelma. Ennemminkin rasittava, mutta käsiteltävissä. Tamman voi huoletta hoitaa karsinassaan irrallaan, koska se pääasiassa seisoo ja torkkuu. Vihannesta meinaa kiukuttaa nisien läheltä harjaaminen, takakavioiden nostaminen ja kuumeen mittaaminen. Se harvemmin tekee mitään pahempaa kuin luimii ja narskuttaa hampaitaan, joten kaiken voi huoletta tehdä karsinassa. Satulavyötä kiristäessä saa olla tarkkana: jos vyön kiristää nätisti, se vain luimii ja näyttää happamalta. Mikäli vyön kiskaisee kireälle tuosta vain, oppii äkkiä, että tamma osaa myös purra ja liiskata karsinan seinää vasten. Kiimassa Vihannes on paljon rasittavampi - kylkien koskemisesta se vinkuu ja potkii (aina seinää, jos ihminen nyt ei tarkoituksella mene siihen väliin), se ei voi väistää etenkään takaosaa pyytäessä ja sen pitäisi saada pysähtyä kaikkien poikien eteen pylly pitkällä.
Vihannesta taluttaessa saa varautua käyttämään lyhyeenkin matkaan aikaa, sillä kimo on uskomattoman hidas kävelemään. Paitsi ruoka-aikana talliin/tarhaan, missä ruoka sitten tarjoillaankin, silloin Vihanneskin juoksee. Tamma ei vauhtiaan muuta mihinkään suuntaan, vaikka kuinka houkuttelisi, pyytäisi tai komentaisi. Joskus mokoma jumittuu tarhan portille suostumatta menemään sisälle, ja silloin on nauru kaukana. Lastaaminen sujuu lähinnä liinoilla, ja silloinkin tuskaisesti - Vihannes ei halua, Vihannes ei suostu. Matkustaminen ja kopista ulos tuleminen sentään sujuvat.
Vihannes on mukavuudenhaluinen, eikä oikein viitsisi vaivautua työntekoon, joten alkutreeni menee tamman vastustellessa hommia. Käskyt saavat kimon kiukuttelemaan, se ei tee mitään kovin pahaa (potkii mahansa alle, nostaa etuosaa huimat kymmenisen senttiä maan pinnalta), mutta rasittavaa se jatkuva pysähtely ja hytkyminen on. Vihanneksen kanssa ei pakottamalla pääse puusta pitkään, se vain kiukuttelee vähän lisää, koska ei huvita ollenkaan! Lempeä pakottaminen on paljon parempi tyyli. Se tarkoittaa käytännössä kevyitä ja pehmeitä apuja, jotka jäävät päälle niin pitkäksi aikaa, että Vihannes lopulta tekee kuten siltä pyydetään.
Kun tamman saa töihin, se liikkuu oikein hyvin ja tekee siltä pyydetyt asiat täsmällisesti. Vihannes ei koskaan vaivaudu tekemään enempää kuin on pakko, joten puolivillainen ratsastaminen ei johda muuhun kuin laiskottelevaan hevoseen. Tamma on hieman etupainoinen, eikä sillä ole mikään maailman paras tasapaino. Niinpä esimerkiksi siirtymiset saattavat tippua helposti etuosan päälle ja vastalaukka hajota ihmeelliseksi kipitykseksi. Pehmeällä ratsastuksella Vihannes on kuitenkin oikein kelpo kouluratsu - ei varmasti seuraava vaativien tasojen rusettihai, joka ihmetyttää suomenhevosia epäilyttävät, mutta hyvä helpon tason hevonen, jolla sijoittuu töitä tekemällä.
Esteillä Vihanneksen suorituskykyä syö enemmän tamman itsevarmuuden puute, kuin tekniikka. Hyppytyyli on oikein hyvä ja riittävä, mutta Vihannes ei ole varma siitä pääseekö yli, jolloin se hidastaa laukkaa ja kangertelee, mikä taas syö entisestään hyppyä ja jokainen kolahdus, pudotus ja kielto vähentävät tamman varmuutta siitä, että se pääsee puhtaasti yli. Vihannes kaipaakin laukkaa, laukkaa ja laukkaa, minkä lisäksi jokaisesta onnistuneesta hypystä sitä pitää kehua aivan ylitsevuotavan paljon. Vaikka tamma menisi puhtaasti yli vain maahan kaivetusta 30cm ristikosta, sitä pitää kehua kuin se olisi juuri voittanut kultaa Olympialaisista. Vihannes on yllättävän mukava hypätä, koska se ei jäkitä niin pahasti esteillä (kunhan saa niitä onnistumisen kokemuksia) ja sen kanssa ratsastajakin tuntee olonsa hyödylliseksi.
Kisoissa Vihanneksella on vähän enemmän kaivattua terävyyttä, mutta kyllä se silti mieluummin laiskottelee kuin tekee tosissaan töitä. Sen ratsastaminen ei kuitenkaan tunnu olevan samanlainen työmaa kuin kotona, vaan tamma toimii vähän vähemmällä, vähän helpommin. Vihannes ei ole hermoileva kilparatsu, se ei oikeastaan välitä yleisöstä, musiikista, muista hevosista... Tamma välittää lähinnä siitä, koska se saa lopettaa suorittamisen ja pääsee takaisin heinäverkkonsa äärelle.
Sukutaulu
| i. Inhomielin evm, sh, rnkm, 158cm |
ii. Ivakielin evm, sh, rtkm, 157cm |
iii. Ennenmuinoin evm, sh, vrt, 155cm |
| iie. Muistopuheetta evm, sh, rtkm, 158cm | ||
| ie. Multiinmuutti evm, sh, klm, 159cm |
iei. Turpiintuli evm, sh, m, 157cm | |
| iee. Pioniponi evm, sh, trt, 160cm | ||
| e. Hiilloshenkäys evm, sh, trt, 161cm |
ei. Hiilenhiljaa evm, sh, m, 163cm |
eii. Hiilenhumma evm, sh, trn, 165cm |
| eie. Revontuuli evm, sh, rt, 155cm | ||
| ee. Kanervaisten Kaisu evm, sh, prt, 161cm |
eei. Kiipivä Kuolo evm, sh, trt, 163cm | |
| eee. Kaisaniemen Kissa evm, sh, rt, 161cm |
i. Inhomielin, ruunikonkimo (158cm) edusti yllättävän hyvää urheiluhevostyyppiä. Se oli hieman eriparinen, etuosa oli takaosaa raskaampi, mutta yleisesti ottaen se oli melko keveähkö ori. Leveä kaula, hieman painunut selkä, loiva lautanen. Jaloissa oli vähän enemmän sanomista, sapelihtavat etuset, painuneet vuohiset, takaset pihtiset. Inhomielin liikkui matalasti ja ahtaasti, mutta muuten kaikki askellajit olivat ihan päteviä siihen, että ori pärjäsi helppo B-A -radoilla. Inhomielin ei ollut erityisen palveleva luonne, vaan se mieluummin jätti asiat puolitiehen ja kiirehti seuraavaan. Taitavan, vaativan ratsastajan alla se kuitenkin suoritti oikein kelvollisesti. Esteillä kapasiteettia ja kelvollista hyppykykyä riitti aina metriin asti, mutta epävarmuus karsi suorituskykyä kisoissa niin, ettei Inhomielin käytännössä kisannut esteitä laisinkaan. Valjakkoajoa kokeiltiin muutaman valmennuksen verran ja Inhomielin toimi siinä kohtalaisesti. Käsitellessä Inhomielin oli varsin asiallinen niin kauan, kun käsittelijä oli osaava ja määrätietoinen, mutta epävarmemman käsissä ori oli suorastaan mahdoton. Inhomielin kantakirjattiin aikanaan ratsusuunnalle kolmannella palkinnolla.
Inhomielin oli suosittu siitosori, enemmänkin värin ja vähäisen periyttävyyden vuoksi kuin omien ansioidensa vuoksi. Ori ei ollut maailman huonoin jalostuseläin, se päästi paljon tamman hyviä ominaisuuksia läpi. Ei sen viidestäkymmenestä jälkeläisestä kuitenkaan ollut kauneuskilpailuiden voittajiksi tai seuraaviksi mestaruushevosiksi.
ii. Ivakielin, kohtalaista ratsutyyppiä edustanut 157cm korkea rautiaankimo oli matalaryhtinen, mutta suhteellisen korrektirakenteinen. Raskas edestä, lähes neliömallinen, hyvänpuoleinen, aavistuksen alakaulainen kaula, hyvä lapa, hyvä selkä, loiva lautanen. Sapelihtavat etuset ja käyrähköt kintereet. Ivakielin liikkui melko korrektisti, joskin ahtaanlaisesti niin käynnissä kuin ravissakin. Ivakielin oli innokas seuramies ja aina työntämässä turpaansa joka paikkaan. Siksipä se olikin hieman onnettomuusaltis, ei ollut kerta tai kaksi, kun tallikissa raapaisi oria turvalle sen häirittyä liikaa. Ratsuna Ivakielin ei ollut ihan niin innokas, mutta helppo A -radat sujuivat vähän kokemattomammallakin ratsastajalla (eivät ruusukkeen arvoisesti, mutta hyväksytysti). Ori hyppäsi 80cm ratoja kisoissa varsin kelvollisesti, kotona treenattiin metriä, pääsyynä epävarmuus esteillä.
Ivakielin jätti neljätoista varsaa vaikka tammamäärät olivat huomattavasti suurempia. Sperman laatu oli kuitenkin heikko läpi orin koko elämän, eikä se saanut tammoja kovin hyvin tiinehdytettyä. Ori jätti melko epätasaista jälkeä, rakennettaan se periytti orijälkeläisilleen eniten, samoin luonnettaan, tammajälkeläiset tulivat enemmän emiinsä.
ie. Multiinmuutti, kevyt ja isohko (159cm) kulomusta tamma edusti urheiluhevosmaisempaa suomenhevostyyppiä. Kevyt, ylös liittynyt kaula, pitkähkö säkä, hyvä selkä, hyvin kulmautunut takaosa. Etusääret olivat lyhyet, takasissa kuristuneet kintereet sekä pystyhköt vuohiset, muuten Multiinmuutin jalka-asennot olivat hyvät. Tamma liikkui suorin, elastisin liikkein, sen ehdottomasti paras askellaji oli laukka. Helppo A:ta hyvällä menestyksellä kisannut Multiinmuutti tarjosi kelpo vastuksen puoliverisillekin, vaikka ei ollutkaan mikään varma voittaja joka kerta. Hyvin hypännyt tamma kilpaili 90cm luokkia satunnaisesti sopivan estekuskin puuttuessa ja kävipä se yhdellä kaudella kokeilemassa pari harrasteluokan kenttärataakin (valitettavasti suoritus jäi vaatimattomaksi, kun tamma pelkäsi vettä). Luonteeltaan Multiinmuutti oli hieman mököttäväinen ja tammamaiseen kiukutteluun taipuvainen. Sitä pystyi käsittelemään vain tuttu, asiansa osaava ihminen ja selkään ei ollut mitään asiaa, jos Multiinmuutti ei halunnut kyseistä ihmistä selkäänsä. Kantakirjaus jäi vähemmän yllättäen välistä.
Multiinmuutti teki kaksi orivarsaa, joille se periytti eniten rakennettaan. Myöhemmällä iällä tehty tammavarsa muistutti enemmän emäänsä, mutta valitettavasti lähinnä luonteeltaan, ei niinkään suoritusominaisuuksiltaan.
e. Hiilloshenkäys oli puhtaasti harrastehevonen. Tummanrautias tamma (161cm) oli kyllä nätti, kolmosplussan tai kakkosmiinuksen varsa, päivästä riippuen. Ahtaanpuoleinen pään ja kaulan liittymä, leveähkö kaula, hyvä säkä ja selkä, huipukas loiva lautanen. Sirot etusääret, käyrähköt kintereet. Liikkeet olivat matalat, mukavat istua, mutta eivät kouluradoille mitenkään ihmeelliset. Tammalla kisattiin helppo B -luokkia ja metriä esteillä, se selviytyi oikein hyvin omalla tasollaan ja jopa yllätti kelpo hyppytyylillään. Hiilloshenkäys oli hyväluonteinen tamma, oikein suomenhevosmainen: osasi säästellä itseään ja tehdä asiat helpoimman kautta, mutta kun siltä vain pyysi, se oli nöyrä ja työteliäs hevonen. Hiilloshenkäys tekikin uraa niin harrastekilpurina kuin ratsastuskoulun luottohevosenakin ja se selviytyi kaikesta. Kesäiset retket uimaan, talviset rekiajelut, alkeiskurssit ja vähän taitavampien ensimmäiset valmennukset. Hiilloshenkäyksellä olisi voinut riittää rahkeita pidemmällekin kilpurina (ainakin helppo A -luokkiin), mutta se ei koskaan päätynyt kovin tavoitteelliseen kotiin vaan jäi harrasteratsuksi ratsastuskoulu-uransa jälkeen.
Hiilloshenkäys astutettiin neljä kertaa, tavoitteena oli "jalostaa väriä" ja siinä onnistuttiin paremmin kuin olisi voinut odottaa. Tamma teki neljä kimovarsaa, jotka myös suorittivat erityisesti kouluratsastuksessa ihan hyvin. Seuraavia koulumestareita Hiilloshenkäys ei jättänyt, mutta helppo A -luokkien yllättäjäruusukehaita löytyi.
ei. Hiilenhiljaa oli ryhdikäs, suurilinjainen ratsutyyppi. 163cm korkea ori oli väriltään hiilenmusta, heräsilmäinen katseidenkääntäjä. Vaikka vikansa siinäkin oli (leveä kaulan liittymä runkoon, lyhyt säkä, suora selkä, käyrähköt kintereet), se oli kokonaisuudessaan kelpo hevonen - ei huippuhyvä rakenteeltaan, ei huippuhuono. Hyvä ryhti ja itsevarma olemus huijasivat kuitenkin kokemattomamman silmän luulemaan Hiilenhiljaan olevan virheettömämpi kuin se olikaan. Liikkeet olivat perustasoa, ori selviytyi hyvin helppo A -radoilla, mutta kirkkaimpaan kärkeen siitä ei ollut. Ori hyppäsi kotona mielenpiristykseksi 80-90cm esteitä, koulun lisäksi se kilpaili valjakkoa noviisiluokissa. Hiilenhiljaa oli hyväluonteinen, nöyrä suomenhevonen, mutta laistoi kuitenkin hommista, mikäli sille antoi luvan. Orimaiset höpötykset puuttuivat kuitenkin kokonaan ja jos hevonen ei olisi ollut niin selkeästi orileimainen, sitä olisi varmasti luultu ruunaksi useammankin kerran.
Hiilenhiljaa ei ollut mikään jalostusori, mutta sitä tarjoiltiin kuitenkin Facebookin palstoilla säännöllisen epäsäännöllisesti varsapuuhiin halukkaille. Tuloksena syntyi kaksitoista varsaa. Perushevosia kaikki, kohtalaisella rakenteella, liikkeellä hypyllä varustettuja kivaluontoisia harrasteratsuja, jotka sopivat myös jonkin sortin kilpailemiseen. Eivät mestaruustasolle, mutta kuitenkin ihan vakavampaankin harrastukseen.
ee. Kanervaisten Kaisu oli sellainen "perus suomijuntti", joka karkotti ihmisiä rodun parista, jos oli karkottaakseen. Punarautias, merkitön 161cm tamma edusti ratsu- ja juoksijatyypin murrosvaihetta. Ahdas pään ja kaulan liittymä, lyhyehkö kaula, pitkä avo runko, huipukas lautanen, mutta jalka-asennot olivat hyvät. Tammalla oli pitkä, tahdikas ravi, hieno pitkäaskelinen, joskin matala käynti ja hieman työtä kaipaava laukka. Se oli kyllä kolmitahtinen, mutta hieman kulmikas. Luonteeltaan se oli "perinteinen" suomenhevosjyrä, mutta Kanervaisten Kaisun kohdalla se johtui lähinnä herkkyydestä. Jos tammaa kohteli reilusti ja mukavasti, se oli mukava ja yhteistyöhaluinen hevonen. Muutoin se sitten sulkikin korvansa ja käveli vaikka ihmisen yli, jos pääsi sillä lailla pakenemaan epäreilusta tilanteesta. Helppo B -luokkia harrastusmielessä kisannut Kanervaisten Kaisu ei ollut siinä hommassa lainkaan pöllömpi vaan toi myös ruusukkeita kotiin. Esteitä tamma ei kilpaillut, mutta kotona hypättiin 80cm ratoja vaihtelun vuoksi. Myös ajohommat ja työajo luonnistuivat, vaikka Kanervaisten Kaisu ei olisi voinut työmestaruuksiin osallistua - liian raskaan taakan edessä se luovutti.
Kanervaisten Kaisu teki kaksi varsaa samasta yhdistelmästä. Toisiaan kovasti muistuttaneet tammat perivät isältään hyvää luonnetta. Mitään ihmeellisiä supersuorittajia niistä ei tullut, mutta ne toimivat erittäin mukavina harrastetason ratsuina kisaillen esteillä ja koulussa.
Jälkeläiset
s. 26.05.2016 sh-t. Vilikutti, i. Ähäkutti, om. rukkanen (VRL-00583)
s. 03.06.2016 sh-o. Kaunankalpa, i. Myrskyviikate, om. Haltiasalo, VRL-13283
s. 25.10.2016 sh-t. Viikatevalkeat, i. Myrskyviikate, om. mori-mori (VRL-11325)
s. 25.04.2018 sh-o. Kaunakohva, i. Mahlavuotos, om. Susiraja
Kilpailukalenteri
Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).
| ERJ - 40 sijoitusta joista 8 voittoa | KRJ - 40 sijoitusta joista 9 voittoa |
|
14.07.2016 Huvitutti 80cm 1/40 16.07.2016 Huvitutti 80cm 2/40 25.07.2016 Huvitutti 80cm 2/40 30.07.2016 Huvitutti 80cm 5/40 07.08.2016 Viisikko 80cm 1/22 10.08.2016 Kuuralehdon hevostila 80cm 4/40 11.12.2016 Susiraja 80cm 2/18 12.12.2016 Ventos 80cm 4/29 14.12.2016 Susiraja 80cm 4/16 15.12.2016 Susiraja 80cm 1/16 16.12.2016 Susiraja 80cm 2/16 18.12.2016 Susiraja 80cm 1/18 20.12.2016 Romilly 80cm 5/50 23.12.2016 Kilpailukeskus Stewart 80cm 4/27 24.12.2016 Kievarinkujan suomenhevoset 80cm 4/30 06.01.2017 Romilly 80cm 2/69 12.01.2017 Ventos 80cm 2/30 15.01.2017 Ratapihan Ratsutalli 80cm 3/26 20.01.2017 Brokeback 80cm 1/30 23.01.2017 Brokeback 80cm 5/30 24.01.2017 Brokeback 80cm 1/30 02.02.2017 Kilpailukeskus Reiter 80cm 3/30 03.02.2017 Ventos 80cm 2/30 09.02.2017 Ventos 80cm 2/30 17.02.2017 Metsovaara 80cm 3/40 28.02.2017 Colosseum 80cm 6/43 03.03.2017 Pirunportti 80cm 3/30 04.03.2017 Pirunportti 80cm 4/30 18.03.2017 Kilpailukeskus Stewart 80cm 3/93 25.03.2017 Tuiskula 80cm 1/30 26.03.2017 Tuiskula 80cm 5/30 02.04.2017 Huvitus 80cm 3/40 08.04.2017 Huvitus 80cm 6/40 09.04.2017 Huvitus 80cm 6/40 10.04.2017 Huvitus 80cm 3/40 12.04.2017 Huvitus 80cm 1/40 16.04.2017 Huvitus 80cm 3/40 18.04.2017 Huvitus 80cm 3/40 24.04.2017 Huvitus 80cm 4/40 24.04.2017 Huvitus 80cm 6/40 |
24.06.2016 Monadh Shetlands he A 3/30 26.06.2016 Viisikko he A 5/40 27.06.2016 Viisikko he A 4/40 28.06.2016 Viisikko he A 6/40 29.06.2016 Viisikko he A 4/40 30.06.2016 Viisikko he A 1/40 05.07.2016 Turmeltaja he A 1/30 06.07.2016 Viisikko he A 4/40 11.07.2016 Myyränkolo he A 1/30 12.07.2016 Oakhill he A 5/30 13.07.2016 Viisikko he A 1/40 13.07.2016 Kuuralehdon hevostila he A 2/30 15.07.2016 Heljävirta he A 3/30 15.07.2016 Myyränkolo he A 1/30 16.07.2016 Oakhill he A 5/30 17.07.2016 Heljävirta he A 5/30 18.07.2016 Myyränkolo he A 5/30 18.07.2016 Kuuralehdon hevostila he A 5/30 18.07.2016 Kuuralehdon hevostila he A 5/30 19.07.2016 Kuuralehdon hevostila he A 2/30 19.07.2016 Kuuralehdon hevostila he A 2/30 19.07.2016 Heljävirta he A 2/30 20.07.2016 Myyränkolo he A 2/30 21.07.2016 Hortensia he A 5/40 23.07.2016 Kuuralehdon hevostila he A 2/40 23.07.2016 Myyränkolo he A 5/30 24.07.2016 Myyränkolo he A 4/30 24.07.2016 Myyränkolo he A 4/30 25.07.2016 Hortensia he A 6/40 26.07.2016 Kuuralehdon hevostila he A 4/40 28.07.2016 Myyränkolo he A 2/30 28.07.2016 Myyränkolo he A 1/30 29.07.2016 Kuuralehdon hevostila he A 5/40 01.08.2016 Kuuralehdon hevostila he A 5/40 01.08.2016 Mörkövaara he A 4/30 02.08.2016 Myyränkolo he A 2/30 04.08.2016 Mörkövaara he A 1/30 05.08.2016 Myyränkolo he A 1/30 08.08.2016 Myyränkolo he A 5/30 09.08.2016 Mörkövaara he A 1/30 |
| VSR - 5 sijoitusta joista 0 voittoa | |
|
31.08.2016 Susiraja VSR Cup he A 7/108 30.09.2016 Susiraja VSR Cup he B 9/132 30.11.2016 Susiraja VSR Cup 80cm 2/76 28.02.2017 Susiraja VSR Cup 80cm 3/57 31.03.2018 Susiraja VSR Cup 80cm 6/80 |
Valmennukset
10.10.2016 Estevalmennus, valmensi Mette VRL-13589
Kauniina lokakuisena päivänä saavuin taas kerran Susirajaan valmentamaan. Tällä kertaa työstettäväksi pääsi silmiä hivelevän kaunis kimo tamma, jonka lempinimellä hieman naurahdin mielessäni. “Vihannes” ei ehkä olisi ollut ensimmäinen nimi, jolla olisin tätä kaunista eläintä lähtenyt kutsumaan, joten toivoin, että se ei kuvaa myöskään tamman luonnetta millään tavalla. Tamma ja ratsastajansa kävelivät jo kentällä rauhaisaan tahtiin. Tervehdin heitä ja pyysin siirtymään raviin, samalla kun menin itse kasaamaan muutamia lämmittelyristikoita. Tammalla oli hyvätahtinen, tasapainoinen ravi ja ratsastaja sai vaikutettua tammaan melko kevyin avuin, jolloin ratsukon meno näytti oikein harmoniselta. Pyysin ratsastajaa ohjaamaan tamman ristikolle ravissa, ja jossain vaiheessa lähestymistä ravi hidastui, Vihannes kiemurteli ja vain vaivoin sai nostettua kinttunsa yli esteen. Mitä ihmettä? Pyysin ratsastajalta uuden napakan lähestymisen, mutta meno ei paljoa parantunut. Kävin laskemassa ristikon puomit maahan ja uuden yrityksen. Nyt tamma nosteli kinttunsa kahden puomin yli kiitettävästi. Kehotin ratsastajaa nostamaan laukkaa päädyssä ja virittelin kolme laukkapuomia sopivin välein. Pyysin ratsukkoa niille ja meno näytti varsin kivalta. Nostin kaksi puomia jälleen ristikoksi ja pyysin ratsukkoa tulemaan sen. Tamma alkoi taas kiemurrella parhaansa mukaan, mutta ratsastaja muisti pyytää tammaa eteenpäin, jolloin hyppy tuli, vaikkakin melko onnettomasti. Pyysin ratsastajaa antamaan tammalle vähän enemmän ohjaa ja laukkamaan vaikka pari kierrosta kenttää ympäri, niin lujaa kuin Vihanneksesta lähtisi. Tähän tammaan oli saatava jotain eloa! Laukka näytti hyvältä, kun tamma ymmärsi, että nyt saa tosissaan mennä ja kun ratsastaja sitten ohjasi tamman ristikolle, sujui senkin hyppääminen erinomaisesti! Aikamme oli lopussa, joten jätin ratsukon tekemään loppuverryttelyä ja muistutin, että huomenna palaamme asiaan.
11.10.2016 Estevalmennus, valmensi Mette VRL-13589
Tänään jatkaisin työskentelyä Susirajassa Vihannes-tamman kanssa. Ilma oli koleutunut eilisestä ja kiristin kaulahuiviani, jotta tarkenisin koko valmennuksen ajan kentän laidalla. Nyt ratsastaja ja valkea Vihannes olivat jo ravailemassa alkuverryttelyjä. Tamma näytti yhtä hyvältä kuin eilenkin, enkä millään olisi uskonut, että hyvin ja tahdikkaasti ravaava tamma sekoilisi kintuissaan jo pienilläkin esteillä. Pyysin ratsukkoa nostamaan laukan ja laukkamaan kentällä isoja ympyröitä molempiin suuntiin. Kasasin pari ristikkoa ja kolme pystyä, 60cm, 70cm ja 80cm. Pyysin ratsastajaa antamaan tammalle vähän ohjaa ja pitämään vauhdin yllä ja sitten suuntaamaan ensimmäiselle ristikolle. Vihanneksen vauhti hieman hiipui ennen estettä, eikä hyppy ollut omaan silmääni tarpeeksi lennokas. Kehotin ratsukkoa yrittämään uudelleen, ja nyt ratsastajaa muistuttamaan tammaa vauhdista vielä vähän ennen estettä. Tällä kertaa hyppy sujui hyvin, sillä vauhti pysyi yllä ja tamma nosti jalkansa esteen yli oikeassa kohdassa. Ratsastaja kehui tammaa ja seuraavaksi jatkoimme hyppäämällä molemmat ristikot peräkkäin. Nyt jo tuttu ristikko sujui hyvin, mutta seuraava vain kohtalaisesti. Ehdotin ratsastajalle, että tulisivat ristikot toiseen suuntaan ja sen jälkeen suoraan 60cm pystylle. Tämä lyhyt sarja sujui jo nyt hyvin, eikä tamma epäröinyt pystylläkään ollenkaan. Annoin ratsukon hieman kävellä välillä ja pyysin ratsastajaa kiittämään tammaa hienosta suorituksesta. Suunnittelin päässäni radan, jonka ratsukko muutaman käyntikierroksen jälkeen sai hypätä. Ensimmäinen rata ei ollut aivan täydellinen suoritus, mutta puomit pysyivät ylhäällä. Toisella yrittämällä rata sujui alusta loppuun oikein hyvin ja suorastaan taputin ratsukolle onnistuneen suorituksen ansiosta. Kiitin ratsukkoa kahdesta valmennuspäivästä ja kerroin, että mielestäni Vihanneksen kanssa kannattaa vain hypätä, hypätä ja hypätä, jotta tamman itsevarmuus esteillä kasvaa, koska kapasiteettia sillä kyllä riittää, siitä ei ollut epäilystäkään.
23.06.2017 Kouluvalmennus, valmensi Daisy
Saapuessani paikalle kaunis kimo tamma Vihavalkea verryttelikin jo kentällä ratsastajansa kanssa. Tai oikeammin ratsastaja yritti verrytellä, ja Vihannes yritti vastustella kaikkia apuja. Välillä se liikkui eteenpäin, pysähtyi, otti pari askelta taaksepäin ja potkaisi sitten kiukkuisesti maata. Ratsukon alkulämmittely näytti hyvin epätoivoiselta, mutta pienen valtataistelun jälkeen Vihannes alkoi kulkea jo sievemmin ja tyytyi vain mulkoiluun.
Harjoittelimme tänään takaosakäännöksen oikeaoppista ratsastamista, sillä ratsukon pisteet olivat viime aikoina jääneet hieman alhaisemmiksi siitä liikkeestä. Pyysin tekemään jokaisessa kulmassa normaalin kulman ratsastamisen sijaan takaosakäännöksen. Aluksi Vihanneksen käynti ei ollut tarpeeksi aktiivistaeikä se liikkunut tarpeeksi koottuna, jolloin käännös ei onnistunut toivotulla tavalla ja takajalat lipsuivat pois hevosen vartalon alta. Kun nämä asiat saatiin parin kulman päästä korjattua, käännökset alkoivat näyttää jo todella paljon paremmilta.
Seuraavaksi pyysin ratsukkoa siirtymään käynnissä keskihalkaisijalle, jossa tehtäisiin kaksi sadan kahdeksankymmenen asteen käännöstä. Näin päästäisiin harjoittelemaan paremmin lähes kokonaisia käännöksiä ja kulkemaan koko ajan samaa linjaa keskihalkaisijalla. Vihannes oli kuitenkin eri mieltä tehtävän hyödyllisyydestä, ja päätti pysähtyä keskelle keskihalkaisijaa. Sen ratsastaja yritti epätoivoisesti saada tammaa liikkeelle, mutta Vihannes pysyi jääräpäisesti paikoillaan eikä suostunut hievahtamaankaan. Pienen maanittelun jälkeen saimme kuitenkin kimon tamman liikkeelle, ja se teki käännöksiä oikein mallikkaasti. Kun takaosakäännökset alkoivat sujua jo niin hyvin, päätimme lopettaa valmennuksen onnistuneisiin tunnelmiin. Poistuessani paikalta ratsukko jäi vielä tekemään itsenäisiä loppuverryttelyjä.
12.07.2017 Kouluvalmennus, valmensi Crimis
Heinäkuussa palailin Susirajan hevosten pariin. Keskiviikko-aamupäivästä valmennettavanani oli ensimmäisenä Vihavalkea, kimo suomenhevostamma patalaiskalla asenteella. Alkuverryttelyjä seuraillessani mietin, tulisiko tästä yhtään mitään. Kimo vaikutti enemmän etanalta helteessä kuin hevoselta sateisessa Suomen kesäsäässä. Vastahakoinen tamma luimi ja huiski hännällään narrin yrittäessä pyytää siltä oikeastaan mitään.
”Tiukkana!”, huikkasin. Naisparka sai pohkeensa luultavasti maitohapoille jo heti alkuun – jos ei reaktiota kuulunut, pohje puristi niin kauan että jotain tapahtui. Vihannes pisti motivaatiomme koetukselle, mutta pikkuhiljaa jopa palkitsi. Kun hevosenpirulainen saatiin liikkumaan eteen, alettiin tekemään käynti-ravi -siirtymisiä ja taivuttelua ympyröillä. Jos narrin avut olivat selkeät, teki hevonen juuri niin kuin haluttiinkin. Jos eivät, teki hevonen omiaan ja valmentaja sai paikkailla virheitä. Ihme kyllä, Vihanneksesta kuoriutui ihan kelpo kouluhevonen alun tahtojen taiston jälkeen. Se meni muodossa, taipui ja kyllä, liikkui eteenpäin ja oikeinpäin.
Ravityöskentelyn jälkeen otimme pohkeenväistöä käynnissä. Vihannes halusi päästä helpolla ja teki väistöt vähän sinnepäin, joten kehoitin narria olemaan tarkkana avuistaan – koko hevonen väistää, etu- JA takajalat. Kun ratsastajakin pysyi skarppina, tuli hevoseltakin heti parempia tuloksia. Onnistuneita väistöjä saatiin molempiin suuntiin, joten teimme saman vielä ravissa. Sitten Vihannes pääsi ansaituille välikäynneille, joiden aikana selitin seuraavaa tehtävää. Laukannosto kulmasta, koottua laukkaa pitkä sivu, käännös keskihalkaisijalle ja laukanvaihto. Eteenpäinpyrkimys ei onneksi enää ollut ongelma, joten saimme hyvää laukkaa alusta alkaen. Vastalaukka sen sijaan oli Vihannekselle haasteellista, joten työstimme sitä tovin. Narrin istunta pääsi kunnon syyniin, jotta ratsastaja tukisi hevosen tasapainoa mahdollisimman paljon horjuttamisen sijasta. Pientä parannusta oli jo havaittavissa, joten valmennus lopeteltiin hyvillä mielin – ja narri rättiväsyneenä.