Maahanlaskija VH15-018-2363

NimiMaahanlaskija "Timppa" KasvattajaSusiraja, Suomi
Rotu, sukupuolisuomenhevonen, tamma OmistajaSusiraja (VRL-06046 ja VRL-12701)
Säkäkorkeus, väri154cm, vaaleanruunikko MeriititVIR MVA Ch, YLA1, KTK-I, KERJ-I
Syntynyt,
ikääntyminen
s. 03.11.2015, 18v
satunnainen (4v 01.12.2015)
Painotuslaji,
koulutustaso
kenttäratsastus
he A / 110cm / 100cm / CIC1

20.12.2015 Timppa teki koko tallin niin ylpeäksi - R-suunnan ktk-pisteet ja palkinto, 81p. ja KTK-I! Voisimme haljeta ylpeydestä.

06.02.2016 diivallemme myönnettiin VIR MVA Ch -arvonimi näyttelymenestyksensä perusteella.

12.12.2016 kiukkukuningattarelle myönnettiin jälkeläisluokka C.

25.10.2017 Hänen Armonsa palkittiin komeiden 108,5 pisteen myötä KERJ-I -palkinnolla.

30.09.2018 ruunikko kävi pitkästä aikaa kotipihaa pidemmällä palaten kotiin YLA1 -palkittuna! Lisäksi tammalla oli parhaat kilpailupisteet.

© kuvaaja ei halua nimeään mainittavan

Luonnekuvaus

Ensinnäkin Timpan nimestä saa syyttää Lissua. Toiseksi Timpan luonteesta saa syyttää Samppaa. Hoidokkina ja yleisesti käsiteltävänä se on vallan asiallinen elikko, kunhan itse muistaa kohdella sitä siististi - Timpan kanssa "kaapin paikan näyttäminen" johtaa yleensä vain pystyyn hyppivään elikkoon, joka ei onneksi tule päälle, mutta jonka kanssa yhteistyö on yksi iso mahdottomuus. Kunhan käsittely on asiallista, siistiä ja johdonmukaista eli Timppaa ei komenna liian lujasti, sille ei korota ääntään ja sitä ei nappaise riimunnarulla turvalle, se on erittäin mukava kaveri, joka nauttii kyllä huomiosta ja huolenpidosta noin maasta käsin. Aloittelijoiden, eikä etenkään lasten kanssa tamma ei tule toimeen laisinkaan, vaikka se ei olekaan aggressiivinen eikä ilkeä, ei kuitenkaan kannata leikkiä tulella.

Timppa on varsin mutkaton käsiteltävä, kunhan pitää mielessään muutamia perusseikkoja. Käsittelijän on oltava jo vähän kokeneempi aikuinen, koska tamma ei siedä lapsia eikä aloittelijoiden epävarmuutta ja epäjohdonmukaisuutta. Tähän mennessä se on ilmaissut mielipiteensä lähinnä rumilla ilmeillä ja jalan polkemisella, mutta emme koe mitään tarvetta kokeilla, koska Timpalta napsahtaa pinna poikki ja se tekee oikeasti jotain isompaa. On helpompaa viedä hoitoponipisteelle joku pystyynkuollut kanttura. Tamman käsittelijän on oltava rauhallinen, johdonmukainen ja määrätietoinen, tällöin kaikki sujuu kuin tanssi ja Timppa sietää myös ikävät asiat. Kunhan sitä muistaa jälkikäteen kiittää hyvästä käytöksestä joko herkullisen rapsutuksen tai makoisan porkkanan avulla. Tietenkään sitä ei tarvitse jokapäiväisissä toimissa koko aikaa kiitellä, mutta hienosti sujunut klippaus tai rokotus ovat kyllä kiitoksen paikka. Timpan komentelusta ja "minä määrään täällä"-asenteesta saa palkinnoksi tamman, joka riuhtoo sinne tänne, hyppii käytävällä pystyyn eikä ole muutenkaan laisinkaan asiallinen aikuinen hevonen.
Myös taluttaessa sama pätee. Kun itse on rauhallinen ja määrätietoinen, ei revi, riuhdo tai komentele Timppaa turhan takia, se on mutkaton narun nokassa kulkija. Se on välillä hieman turhan reipas kävelijä, eikä aina haluaisi hidastaa pyynnöstä, mutta sepä meinaa olla ainoa vika. Timppa lastautuu lähettämällä, matkustaa rauhassa ja purkautuu yhtä hyvin.

Kaunokaisemme ei ole millään muotoa helppo ratsu. Jokaisen palikan on osuttava paikalleen, ratsastajan on oltava taitava, kuun ja tähtien asento oikea sekä uutistenlukijan kravatin oikean värinen, että Timpan kanssa työskentelystä tulee mitään. Ruunikko on hienohelma pahimmasta päästä, joka vetää herneen sievään nokkaansa saman tien, jos ratsastaja vaikka jää suuhun kiinni. Vakaa, pehmeä käsi, tasainen istunta ja mahdollisimman vähäeleinen apujen käyttö ovat avaimia Timpan toimivuuteen. Yhtään terävämpi pohje tai ratsastajan heikompi tasapaino saa tamman kiukustumaan, mikä voi ilmetä minä tahansa pään viskomisesta pukitteluun tai jalan polkemisesta pystyyn hyppimiseen. Tammalla ei tunnu olevan mitään logiikkaa siinä, minkä mittakaavan kilahduksen se saa kun kokee tulleensa kaltoin kohdelluksi, sillä aavistuksen voimakas pidäte voi aiheuttaa pystyynhyppäämisen kun taas rehellinen suuhun kiinni jääminen esteellä voi johtaa pelkkään hännän huiskintaan.
Sanomattakin selvää, ettei Timppa ole kenenkään suosikkiratsu. Kaukana siitä. Yhteistyön sujuessa suomenhevonen on kyllä rehti, eteenpäinpyrkivä ja apuihin hyvin reagoiva hevonen. Enemmän yhteistyökykyinen (muttei välttämättä yhteistyöhaluinen..) kuin nöyrä hevonen, jonka taitava ihminen saa liihottelemaan kevyesti joka askellajissa. Timpan liikkuminen on helppoa ja vaivatonta, se on pitkärunkoiseksi hevoseksi yllättävän helppo koota, askeleet ovat pitkät ja tahdikkaat. Ruunikossa on roppakaupalla hyviä ratsuhevosen ominaisuuksia, joiden käyttöön valjastus on välillä tuskallisen hankalaa. Onnistunut treeni, kisasuorituksesta puhumattakaan, on kuitenkin niin palkitsevaa, että diivan kanssa jaksaa treenata myös huonoina päivinä. Ainakin yleensä.

Tasapainoa, tarkkuutta, tyyliä. Tämä kuvaus sopii ihan yhtä lailla siihen, miten Timppa hyppää kuin siihen, mitä se vaatii ratsastajaltaan. Tammalla on ylettömän hyvä hyppytyyli, sillä on tasapainoa ja omaa estesilmää. Sillä on hyvä laukka, jota voi säädellä enemmän kuin kukaan uskoisi ja sen pystyy tekemään uskomattoman nopeasti. Jos. Timpan kanssa on aina se jos. Ratsastajan tulee ratsastaa tammaa silkkihansikkain, suusta kiskaiseminen tai pohkeella naputtaminen saavat sen kiukustumaan, samoin selässä miten sattuu heiluva ratsastaja. Hypystä ei sovi jäädä jälkeen tai voi olla varma seuraavalle esteelle kiellosta, jos on hypyn edellä, saa Timpan puolesta hypätä ihan itse. Periaatteessa pätevät samat säännöt kuin koulupuolellakin: ratsasta nätisti ja toivo, että valmentajalla ei ole väärän värinen pipo päässään.
Timppa ei tykkää maastoilla ryhmässä, se sietää kyllä jonon, jos jono on sen takana eikä edessä. Parhaiten se toimii (jos toimii) yksinään, silloin ainakaan muut hevoset tai näiden hyiyäk rumat naamamerkit tai kamalat sukat tai huonot hännät eivät häiritse Hänen Aurinkoisuutensa ylen miellyttävää metsäretkeä. Jos ratsastaja on pehmeäkätinen ja pysyy liikkeen mukana, Timpalla on oikeastaan mukava maastoilla. Sitä harvoin alkaa häiritä mikään metsän rauhassa ja se tykkää niin rauhallisista retkistä kuin vauhdikkaammista maastoista. Se hyppää varmuudella ja taidolla, kunhan muistaa ne ratsastukselliset rajoitteet, joita Timpan luonne asettaa. Tamma osaa kieltää tarpeen mukaan eikä se arastele erityisempiäkään esteitä.

Timppa ei ole helpoin tai miellyttävin kisahoidokki. Kisapaikoilla tammasta tulee tuittupäinen mutruhuuli, joka ei nosta jalkojaan kun ne pitäisi nostaa ja nostelee niitä, kun ei tarvitsisi, ja joka näykkii ilmaa kun satulavyötä kiristetään. Toisten hevosten lähellä ruunikko huiskii hännällään ja nostelee takasiaan, minkä vuoksi Timpalla on punainen rusetti hännässään ja se pidetään kaukana muista. Tamma ei ole koskaan potkaissut ketään, mutta turha ottaa riskiä. Talutettavana Hänen Majesteettinsa on pää pystyssä kulkeva itsepäinen muuli, josta on täysin sietämätöntä, että joku muu määrää tahdin, eikä joka puskasta saa pysähtyä syömään. Timppa saattaa puskea lavallaan tai lähteä ravaamaan, tehdä yllätyspysähdyksiä ja niin edelleen. Kotona tamma kyllä käyttäytyy, vaan annas olla, kun ollaan kaiken kansan edessä..
Verkassa ja radalla tamma sentään on samanlainen kuin kotona. Ruunikko ei ole helpoin ratsu, ja joskus suoritus menee niin penkin alle, että ensi viikollakin hävettää, mutta ainakaan tamma ei ratsastaja selässään keksi mitään uusia temppuja tai käyttäydy sikamaisesti. Herkkähipiäinen kuningatar on herkkähipiäinen kuningatar, joka vaatii koulutustasoonsa nähden kohtuuttoman pikkutarkkaa ja hyvää ratsastusta.

Sukutaulu

i. Ch Kaamoskertomus
YLA1, KTK-II, SLA-I, KERJ-I
sh, tprn, 156cm
ii. Lemmenyö
evm, sh, trt, 160cm
iii. Yötön Yö
evm, sh, m, 156cm
iie. Hyvälempi
evm, sh, rt, 155cm
ie. Kaamosvilja
evm, sh, rn, 153cm
iei. Kaamoskuoro
evm, sh, rn, 152cm
iee. Viljakka
evm, sh, vrt, 155cm
e. VIR MVA Ch Sahansaattaja
YLA1, KTK-II, SLA-I, KERJ-I
sh, vrt, 155cm
ei. Metsänviiltäjä
evm, sph, tprt, 142cm
eii. Teräheiluri
evm, sph, tprn, 140cm
eie. Kuusenkärttämä
evm, sph, prt, 146cm
ee. Savitaival
evm, sh, vrt, 156cm
eei. Maahis Raitti
evm, sh, rt, 159cm
eee. Sokianpinna
evm, sh, prt, 154cm
Näytä / piilota sukuselvitys

ii. Lemmenyö tummanrautias 160cm korkea ori oli ehdottomasti enemmän käyttö- kuin näyttöhevonen. Rakenne oli äkkiseltään katsottuna ihan kelvollinen, koska Lemmenyöllä ei ollut mitään yhtä selkeää rakennevirhettä vaan sen sijaan monta pienempää kasautuneena yhteen. Hieman ruunamainen yleisilme, pitkä avo runko, alakaulainen kaula, kantava lanne ja lyhyt reisi. Sapelihakuiset etujalat, käyrähköt kintereet, vennohkot vuohiset. Käynti oli pitkää ja matkaavoittavaa, ravi oli ravurimaista, ori levitti takaa voimakkaasti, laukka oli kuitenkin erittäin hyvä, pyöreä ja kolmitahtinen. Hyppytyyli oli ehdottomasti Lemmenyön paras puoli, etujalat nousivat nopeasti, ori avasi takaa hyvin, käytti selkäänsä kauttaaltaan. Estesilmä ja tasapaino esteillä olivat omaa luokkaansa, Lemmenyö kisasikin 120cm luokkia erittäin hyvällä menestyksellä. Luonteeltaan ori oli kyllä kiltti ja nöyrä, mutta sileätyöskentelyssä keskittymiskyvytön ja käsitellessäkin hieman häslä - esteillä se sen sijaan terästäytyi huomattavasti, myös maastoesteillä. Lemmenyö kantakirjattiin ykköselle kilpailutulostensa perusteella, ratsusuunnalle.
Lemmenyö ei ollut mikään periyttäjäori ellei tamma ollut erityisen heikko periyttäjä itse. Kelpo estehevosia ori jätti parisenkymmentä, kaikki niistä hyppäsivät suunnilleen metriä, liikeet riittivät he B tai he A radoille, riippuen emästä. Mitenkään huonoja varsoja ei Lemmenyö tehnyt, niistä vain puuttui se sama kyvykkyys kuin orista itsestään. Luonnettaan ori kuitenkin jätti, kaikki varsat olivat enemmän tai vähemmän kilttejä ja energisiä.

iii. Yötön Yö musta 156cm korkea kevyttyyppinen ori, hieman ruunamainen. Kevyt pitkä ja avo runko, kaunis pää, lyhyt, paksu kaula, loiva lapa, kantava lanne ja lyhyt reisi. Etujalkojen asennot olivat kiitettävät supistunutta etusäärtä lukuunottamatta, kintereet olivat käyrät, mutta takajalat olivat muuten oikein hyvät. Askellajit olivat ihan kelvolliset, käynti oli lyhyt, mutta suoraliikkeinen ja ravi oli matalaa ja hieman melovaa. Laukka oli kuitenkin pyöreää ja kolmitahtista, helppoa ratsastaa eikä turhan korkea-askelista. Koulupuolella Yötön Yö ei yltänyt kuin helppoon B:hen, mutta sillä oli erinomainen hyppytyyli: edestä nopea ja hyvä selän käyttö, takajalat olisivat voineet olla hieman paremmin mukana hypyssä, mutta kyllä ori ylsi heittämällä 110cm luokkien kärkeen. Se kilpaili suomenhevosluokkine lisäksi avoimissa luokissa ilman ongelmia antaa puoliverisille kunnon vastusta. Yötön Yö oli luonteeltaan säpäkkä, hieman kuuma ratsu joka ei ihan joka tädin alle sopinut, käsitellessä kuitenkin kiltti hevonen ilman ylimääräisiä orimaisia vouhotuksia. Ori kantakirjattiin toiselle palkinnolle, joka myöhemmin nostettiin kisatulosten perusteella ykköseen.
Yötön Yö oli emälinjansa vuoksi melko vähän käytetty jalostuksessa, vaikka sillä olisi ollut paljon annettavaa suorituspuolelle. Orin parikymmentä jälkeläistä eivät olleet rakenteeltaan mitenkään erityisen hehkeitä, koulupuolella moni suoritti helppoa B:tä, vähän rämpien helppo A saattoi myös mennä. Esteillä kuitenkin minimi oli metrissä, omistajan uskalluksesta riippuen - hevosella ei kapasiteetti loppunut. Luonnetta Yötön Yö ei juuri siirtänyt eteenpäin, hieman hätäisyyttä ja kuumuvuutta.

iie. Hyvälempi, rautias 155cm korkea tamma oli varsinainen suomenhevosten suomenhevonen, kiltti monitoimipolle. Rakenteeltaan se oli hieman raskastyyppinen ratsuksi, kevyt työhevoseksi, sillä oli sapeliset etuset ja pitkät vuohiset, muuten se oli oikein kelpo hevonen (kaunis pää, hyvä niska ja kaula, pyöreä runko ja lautanen). Hyvälempi toimi koko ikänsä monitoimihevosena perheensä luona, sillä ajettiin metsässä, lanattiin kotikenttää, ratsastettiin, hypättiin, maastoiltiin, kisattiin jonkin verran koulua ja esteitä, sekä käytiin laukka- ja hiihtoratsastuskisoissa sekä muissa tapahtumissa. Koulupuolella sen suora, joskin matala ja hieman lyhyt liike riittivät helppoon A:han (ei huimia prosentteja, mutta hyväksyttyjä), estepuoli oli hieman heikompi, siellä Hyvälempi ylsi vain 80cm:ään. Luonteeltaan se oli nöyrä, kiltti tamma, ei pahoja tapoja. Aika ajoin sillä oli hieman lyhyt keskittymiskyky ja se oli hieman kärsimätön tallissa, mutta se ei kaivannut eriyistä komentamista toimiakseen. Hyvälempi kantakirjattiin, mutta vain ratsastettavuudella joten palkinto jäi saamatta, rakennearvostelu ja hyväksyntä kuitenkin tulivat.
Hyvälempi teki vain kaksi varsaa, tamman ja orin samasta isästä, jolta haettiin enemmän ratsuominaisuuksia. Tamman varsat ovatkin ehdottomasti emäänsä parempia hyppääjiä, mutta koulupuoli jäi edelleen erittäin vaatimattomaksi. Luonteeltaan ne molemmat kuitenkin ovat kilttejä ja nöyriä, jos kohta hieman kärsimättömiä ja hätäisiä.

ie. Kaamosvilja, ruunikko 153cm korkea tamma ei itse ollut kummoinenkaan suorittaja. Rakenteeltaan se oli ihan mukiinmenevä ja hyvä, joskaan ei mitenkään erikoisen upea tapaus. Hyvät tyypit, vankka, syvä runko, lyhyenpuoleinen kaula, hyvä niska, loiva lapa, korkea säkä, pitkähkö selkä ja laskeva lautanen. Jalat olivat sapelihakuiset edestä, takaa hyväasentoiset oikean takasen lievää hajavarpaisuutta lukuunottamatta. Erityisesti Kaamosviljan jalkaterveys oli hyvä, sillä se oli koko ikänsä käytössä, mutta jalkoja kehuttiin vielä parikymppisenäkin nuoren hevosen kintuiksi noin terveyden puolesta. Suorituskyky jäi sinne aluetason helppo B -tasolle, 80cm kisoissa ja 90cm kotitreeneissä, eli mikään ihmeellinen elikko ei Kaamosvilja ollut. Käynti oli pitkää ja energistä, ravi oli kaksitahtista, mutta matalaa ja mitäänsanomatonta, laukassa oli usein tahtiongelmia, kun takaosassa ei ollut tarpeeksi lihasta pitää yllä kolmitahtista laukkaa. Luonteeltaan Kaamosvilja oli kuitenkin iloinen, pirteä ja kiltti tamma, aina nöyränä tekemässä töitä ja mukana hommissa. Maasta käsin se oli jokseenkin tammamainen, mutta ei mikään pystyynhyppijäluonne. Kaamosvilja kantakirjattiin kolmannella palkinnolla ratsukantakirjaan.
Alhainen suorituskyky ei kuitenkaan tarkoittanut alhaista periytyskykyä - päin vastoin. Kaamosvilja on tehnyt kuusi varsaa, kaikki aivan erinomaisia (este)suorittajia. Omia ominaisuuksiaan tamma periytti hintsusti, lähinnä vioista ja käytöstä huolimatta kestävät jalat tulivat emältä, lähes kaikki muut ominaisuudet tulivat Kaamosviljan omalta isältä sekä varsan isältä. Luonteeltaan varsat ovat olleet pääasiassa energisiä ja hyviä käsitellä, vaikka pari jälkeläistä ovatkin perusluonteeltaan hankalampia kuin tamma itse.

iei. Kaamoskuoro, ruunikko, kompakti suoritushevonen (152cm), joka ei rakenteellaan juuri juhlinut. Ei se kelvotonkaan ollut, hyväntyyppinen, hyväryhtinen ori, pyöreä kevyt runko, lyhyehkö kaula, korkea säkä, loiva lapa, takaosa hyvä. Etusissa oli sapelisuutta, takaset olivat hyväasentoiset, kaviot hieman matalakantaiset. Liike oli kohtalainen, matalanpuoleinen ja lievästi melova sekä käynnissä että ravissa. Laukka oli hyvä, kolmitahtinen ja pyörivä, hyppytekniikka samoin hyvä, vaikka selän käyttö olisi voinut olla parempaa. Kaamoskuorolla riitti kuitenkin kapasiteettia kouluratsastuksessa helppo A -luokkiin ja esteillä metrikymppiin, vauhti myös aikaratsastukseen. Luonteeltaan se oli vilkas ja utelias hevonen, aika ajoin jopa kakaramainen ja riiviö, mutta perusluonteeltaan kuitenkin kiltti, hyväntahtoinen ja yhteistyöhaluinen. Hypätessä Kaamoskuoro oli kuitenkin jonkin verran kuumuva, mutta ammattilaisen ratsastamana se teki tulosta myös CIC1-luokista kenttäratsastuksessa. Kantakirjaan ori vietiin ensimmäiselle palkinnolle ratsusuunnalle, kun se aikanaan vanhemmalla iällä kirjattiin, sitä ennen Kaamoskuorolla keskityttiin vain tulosten hankkimiseen kolmessa lajissa.
Kaamoskuoro on sukutaulussa haetumpi nimi emänisänä kuin vain isänä. Se ei jättänyt suoraan mitenkään häikäiseviä varsoja, ei tammoihin eikä oreihin, mutta emänisänä sen suorituskyky näkyi myös varsoissa. Eivät etenkään orivarsatkaan huonoja olleet, 90-100cm radoilla niitä näkyi paljon, koulupuolella vähemmän (he B-he A), helpoissa kenttäluokissa pari, mutta enemmän tutustumisluokissa.

iee. Viljakka perinteisen näköinen, vaaleanrautias 155cm tamma, enemmän tanakanpuoleinen työhevostyyppiä muistuttava, kuin urheilullinen ratsutyyppi. Täysin työhevosen mallinen ei Viljakka ollut, kantakirjassa pisteet T-suunnalle eivät olisi olleet loistavat, mutta lähempänä työhevosta se kuitenkin oli. Jalat olivat suorat ja järeät, etusääri oli lyhyenpuoleinen, takasten vuohiset olivat vennohkot. Kaula oli pitkä ja kaareva, lapa jyrkkä, runko syvä ja vankka, takaosa vahva, lautanen laskeva. Viljakan liike oli ihan kelvollinen, ravissa sillä oli jännittyessä taipumusta peitsiin, laukkaan tarvittiin tarpeeksi voimaa, jotta se pysyi kolmitahtisena. Kouluradoilla se pärjäsi he C -luokissa hyvin, he B -luokissa kelvollisesti, eikä sillä juuri koulua kilpailtukaan. Hyppytekniikka itsessään oli hyvä, Viljakka nosti jalat hyvin ja avasi takaa, mutta omistajilla ei ollut juuri taitoa saada tammalle tarpeeksi voimaa takapäähän. Luonne oli kuitenkin ehdottomasti Viljakan paras puoli, se oli yritteliäs, nöyrä ja kilttiäkin kiltimpi hevonen, joka kotona toimi koko perheen maastoratsuna, hoiti kentän karhitsemisen ja lanauksen, veti tukkeja metsästä harvakseltaan ja oli ylipäätään joka hommaan sopiva. Viljakka kantakirjattiin T-suunnalle kolmosella.
Viljakka varsoi kaksi tammaa ja kaksi oria, joissa toistui sama kaava: tammavarsat muistuttivat molemmat emäänsä luonteeltaan ja kapasiteetiltaan, orivarsat olivat näyttävämpiä, parempiliikkeisiä ja hyppäsivät paremmin. Sen orivarsat olivatkin suorittajia ja periyttäjiä, tammajälkeläiset sen sijaan eivät itse suorittaneet kovin kaksisesti, mutta periyttivät erinomaista kykyä (ori)varsoilleen.


ei. Metsänviiltäjä, tummanpunarautias pienhevonen (142cm) peri emältään vaivattoman, keveän hyppytyylinsä, isältään parempaa liikettä kuin emällä oli ja luonteeltaan Metsänviiltäjä oli melkoinen kauhukakara. Sitä kuvailtiin useimmiten sanalla "mielenvikainen herkkis", vaikka ei orilla sentään luonnevikoja ollut. Se oli vain herkkäsieluinen ja omapäinen hevonen, jota piti kohdella sen vaatimalla arvostuksella. Kasvattaja ei kuitenkaan loppujen lopuksi pärjännyt Metsänviiltäjän kanssa vaan se myytiin viisivuotiaana, keskeneräisenä epäonnistumisena kenttäpeliä etsineelle, jolla oli aikaa puljata hevosen kanssa. Ori oli rutkasti ikäisiään jäljessä, mutta uusi omistaja sai kovalla työllä sen lopulta vietyä kapasiteettinsa tasolle - kaikkien yllätykseksi CIC1-luokkiin. Kevyt, vaivaton hyppy ja uskalias luonne esteillä takasivat menestyksen etenkin maastoestepuolelle, kohtalaisen hyvä liike ja tekninen osaaminen taas toivat hyviä, joskaan ei huippuja, prosentteja koulupuolella. Metsänviiltäjä tarjottiin kirjoihin ja kansiin P- ja R-suunnille, molemmista ori sai kauniin kakkosen.
Jälkeläispuolella Metsänviiltäjä paljastui ensisijaisesti käyttöperiyttäjäksi. Jälkeläiset muistuttivat aina enemmän emäänsä kuin isäänsä ja rakenteita olikin laidasta laitaan kolmessakymmenessä varsassa, mutta käyttöominaisuuksiltaan ne olivat erinomaisia. Helppoja ja CIC1-luokkia kisaavat varsat muistuttavat tosin myös luonteeltaan isäänsä eikä helppoja tapauksia oikeastaan ole.

eii. Teräheiluri, tummanpunaruunikko 140cm korkea pikkuhevonen yllätti melko lailla kaikki viipottaessaan isompiensa joukossa CIC1-tasolla. Jo varsana ryhdistään ja ravistaan kehuja saanut ori oli luonteeltaan kärsimätön, ajoittain kiireinenkin ja emänsä jälkeläisten tapaan hieman neitimäinen. Jopa Teräheilurin omistaja naureskeli aina oman "neitinsä" luonteelle, mutta ei kuitenkaan suostunut luopumaan siitä parista varteenotettavasta ostotarjouksesta huolimatta. Teräheiluri oli työteliäs, hyvä ratsu, teknisesti taitava eikä liikkeiltäänkään ihan paha, yritteliäs - ainakin silloin, kun kaikki oli sen mielestä kunnossa. Ori kilpaili kenttää isommissa luokissa, se viipotti sekaisin helppoja ja CIC1-luokkia ja oli varteenotettava vastus molemmissa. Teräheiluri voitti suomenpienhevosten kenttämestaruuden kolmena vuonna peräkkäin, minkä jälkeen ori laitettiin osa-aikaeläkkeelle. Kilpailihan se isompaa ja pienempää aivan kuolemaansa asti, luonne ei sopinut pullahevoseksi, mutta kevyemmin.
Kantakirjaaminen jäi välistä eikä omistajalla ollut muutenkaan suurempia himoja pitää siitosoria, Teräheiluri oli saanut pitää pallinsa muutenkin vain, koska sillä ei ollut juuri orimaisia piirteitä. Ori jätti siitä huolimatta neljä kenttäpienhevosvarsaa jälkeensä, kaikki oreja, kaikki erittäin hyviä kilpureita. Teräheiluri kuoli suolenkiertymään 19-vuotiaana.

eie. Kuusenkärttämä punarautias 146cm korkea tamma oli epäonnistunut ravuri. Tamma ei saanut edes varsanäyttelyissä kaksisia pisteitä J-suunnalta, vaan siitä kehotettiin tekemään ratsua, jos hyötyä halusi. Sitkeästi omistaja kuitenkin laittoi hevosensa raville ja Kuusenkärttämä juoksikin kaksi surkeaa kautta ennen kuin omistaja luovutti ja myi sen estehevosta halunneelle. Luonteeltaan paljon vaativa, paljon takaisin antava pikkutamma oli hieman sika säkissä - halvalla sai -, mutta paljastui hyväksi esteratsuksi. Kuusenkärttämä hyppäsi vaivattomalla, kepeällä tyylillä ja vaikka laukka ei ollutkaan se paras, tamma kilpaili menestyksekkäästi metrin radoilla. Kotona hypättiin mukautetusti 120cm, radoille ei enää riittänyt laukkaa. Kuusenkärttämä hyppäsi myös metrin maastoesteitä, mutta kouluratsastukseen ei liike riittänyt. Kyllähän siitä olisi ollut vaikka vaativiin osaavuuden puolesta, mutta kilpaillen edes helposta A:sta ei tullut hyväksyttyä. Teoriassa tamma osasi piruetitkin, kokoamiskyky vain ei riittänyt. Kuusenkärttämä kirjattiin P-suunnalle ykkösellä, R-suunnalle kakkosella.
Varsoja ehti tamma tehdä kolme, kaikki pienhevosia. Yhdestä orista ja yhdestä tammasta leivottiin kenttäpelejä, sillä isillä oli ollut parempi liike ja onneksi varsoillakin. Kuusenkärttämä itse peritti vaivatonta hyppytyyliään, ja etenkin sen viimeinen puhtaasti estehevoseksi tehty tilausvarsa olikin melkoinen hyppääjä. Vaikka koulupuoli ei varsoilla yhtä vahva ollut, ne kisasivat helppo-CIC1 -tasoilla.

ee. Savitaival, vaaleanrautias 156cm korkea tamma oli monen mielestä hupsu ratsu. Epäonnistuneista juoksijavanhemmista tekaistu kenttävarsa, mitä siitäkin tulisi. Savitaival ei varsanäyttelyissä saanutkaan järisyttäviä arvosteluja, ainoat kehut ratsuna arvioidessa se sai ravistaan ja hyvistä jaloistaan, muuten se kehotettiin viemään radoille. Tammasta leivottiin kaikesta huolimatta kenttäpeli, eikä mitenkään huonokaan: emältä peritty kapasiteetti riitti viemään tamman CIC1-tason kisoihin, isältä saatiin laukkaan parempaa laatua kuin emälle ja Savitaival kohosikin kenttäratsastuksen kärkinimeksi. Luonteeltaan se oli varsin tammamainen, hyvin herkkä ja naisellinen, mutta sopivan työvireen löytyessä todella mukava ja motivoitunut kaveri hommaan kuin hommaan. Kunhan ratsastajalla vain oli tarpeeksi taitoa. Savitaival kisasi monta onnistunutta kautta ja voitti kolmeen kertaan peräkkäin suomenhevosten kenttämestaruuden - ketään ei yllättänyt, kun tamma kantakirjattiin ratsuna ensimmäiselle palkinnolle.
Savitaival teki valitettavan vähän jälkeläisiä. Sen tammalinjoja on pidetty erinomaisina ja ne ovat olleet haluttua tavaraa, etenkin, kun neljästä varsasta vain kaksi olivat tammoja ja toinen orivarsa piti ruunata kivesongelmien vuoksi. Savitaival periytti kapasiteettiaan, sen kaikki jälkeläiset ovat kisanneet järjestään vähintään helppoja luokkia. Toki etenkin tammavarsat saivat myös oikuttelevan, itsetietoisen luonteen.

eei. Maahis Raitti, rautias 159cm korkea ori aloitti elämänsä ravurina. Suhteellisen hyvännäköinen ori oli kenties hieman eriparinen - suuresta koostaan huolimatta matalajalkainen ja hieman raskas -, mutta hyvää juoksijatyyppiä edustava hevonen. Jalkoja kehuttiin kestäviksi eikä asennoissakaan ollut mitään erityisen isoa sanottavaa. Maahis Raitti oli luonteeltaan kiltti ja leppoisa kaveri, sillä oli hyvin vähän orimaisia piirteitä ja valitettavan vähän kilpailunhalua. Vaikka oria treenattiin miten ja se juoksi hyvin treeneissä, ei sillä vain ollut tarpeeksi kilpailuhenkisyyttä juoksuun. Maahis Raitti myytiin ratsuksi kuusivuotiaana ja uusi omistaja teki siitä kärsivällisellä opetuksella pätevän kenttäpelin. Kovin vaativiin luokkiin orista ei ollut, vaatimaton liike ja raskas hyppy riittivät harrasteluokkaan, mutta eivät pidemmälle. Rehellinen ja nöyrä ori kuitenkin menestyi matalalla tasolla kuitenkin hyvin. Aikanaan Maahis Raitti kirjattiin kolmosella ratsuksi.
Ratsujalostuskäytössä Maahis Raitti teki hyvää jälkeä kevyempien, parempiliikkeisten tammojen kanssa - joskin laukka Maahis Raitilla oli yllättävää kyllä, hyvälaatuinen. Se toi varsoihin erittäin hyvää luonnetta ja nöyryyttä, sekä hyviä jalkoja. Ori sai neljätoista jälkeläistä, kaikki ratsuhevosia, kaikki kenttäratsuja ja vieläpä oikein hyvin menestyneitä, sillä tammavalinnat olivat onnistuneita.

eee. Sokianpinna oli punarautias 154cm korkea entinen ravuri, jonka viitsiminen ei yksinkertaisesti riittänyt raviradoille asti. Kovasta emälinjasta tullut tamma, jonka isäkin oli kovatasoinen juoksija, mutta joka itse jäi melkoiseksi pettymykseksi. Uppiniskainen, tammamainen hevonen oli rakenteeltaan juoksijatyyppinen, kuten vanhempansakin, sekä erittäin hyväravinen. Varmasti olisi vauhtikin riittänyt, mutta Sokianpinnaa ei yksinkertaisesti kiinnostanut juokseminen. Se myytiin ratsuksi ja uusi omistaja alkoi kisata tammalla kenttää. Sokianpinna ei ollut mikään yleisesti motivaatio-ongelmainen hevonen, se piti ratsun hommista ja erityisesti hyppäämisestä ja toimikin ratsuna todella hyvin. Kapasiteettikaan ei loppunut kesken, helppo A sujui kouluradoilla ja ratana tamma hyppäsi 110cm. Sillä kisattiin helppoa luokkaa ja Sokianpinna olikin melkoinen ryysyistä rikkauksiin -tarina.
Sokianpinna kantakirjattiin hyvillä lausunnoilla kakkoselle ratsusuunnalle. Tamma oli omistajansa silmäterä ja orivalinnat sille tehtiin tarkasti syynäten, mutta ennakkoluulottomasti vähemmän käytettyjä ja tunnettuja oreja käytellen. Tulokset olivat ratsujalostuksen kannalta hyviä: Sokianpinna periytti itse erinomaista raviaan ja hyvää hyppyään, luonne ei välttämättä ollut se ruusuisin, mutta käsiteltävissä. Isältä lähdettiin hakemaan laatua laukkaan ja jalkoihin.

Jälkeläiset

s. 19.01.2016 sh-o. Uneenlaskija, i. Haavehurmio, om. Anniina N. (VRL-09182)
s. 20.08.2016 sh-o. Kuolonkuiske, i. Herra Hauta, om. VP (VRL-14355)
s. 03.12.2017 sh-o. Marrasvainaa, i. Marrasmurha, om. Susiraja

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Näytä / piilota sijoitukset
KERJ - 43 sijoitusta joista 6 voittoaVSR & tarinat - 2 sijoitusta joista 2 voittoa
24.02.2016 Delicate CIC1 2/29
25.02.2016 Delicate CIC1 2/29
26.02.2016 Kärmeniemi CIC1 3/30
29.02.2016 Kärmeniemi CIC1 4/30
29.02.2016 Pirunportti CIC1 1/30
01.03.2016 Heljävirta CIC1 2/40
07.03.2016 Heljävirta CIC1 1/40
08.03.2016 Huvitutti CIC1 2/30
14.03.2016 Mörkövaara CIC1 2/40
16.03.2016 Mörkövaara CIC1 5/40
18.03.2016 Mörkövaara CIC1 5/30
19.03.2016 Mörkövaara CIC1 2/30
20.03.2016 Mörkövaara CIC1 3/40
26.03.2016 Tuiskula CIC1 3/30
09.04.2016 Vanima CIC1 2/30
10.04.2016 Vanima CIC1 4/30
12.04.2016 Vanima CIC1 2/30
26.04.2016 Mörkövaara CIC1 5/30
02.05.2016 Metsovaara CIC1 3/40
03.05.2016 Satulinna CIC1 3/30
04.05.2016 Kultahuisku CIC1 3/30
06.05.2016 Kultahuisku CIC1 4/30
06.05.2016 Mörkövaara CIC1 6/40
07.05.2016 Mörkövaara CIC1 6/40
07.05.2016 Metsovaara CIC1 1/40
07.05.2016 Satulinna CIC1 3/30
10.05.2016 Satulinna CIC1 3/30
14.05.2016 Satulinna CIC1 4/30
21.05.2016 Satulinna CIC1 5/30
21.05.2016 Metsovaara CIC1 5/26
25.05.2016 Metsovaara CIC1 1/26
26.05.2016 Vanima CIC1 4/30
27.05.2016 Vanima CIC1 4/30
28.05.2016 Metsovaara CIC1 1/26
29.05.2016 Metsovaara CIC1 2/26
29.05.2016 Mandelbacke CIC1 2/36
30.05.2016 Vanima CIC1 4/30
31.05.2016 Vanima CIC1 5/30
09.06.2016 Metsovaara CIC1 1/54
10.06.2016 Metsovaara CIC1 6/54
11.06.2016 Ruuti CIC1 5/30
20.06.2016 Metsovaara CIC1 5/47
05.07.2016 Metsovaara CIC1 5/40
30.09.2018 Susiraja VSR Cup CIC1 1/48

30.11.2016 Micram Raceponies he C 3/5
21.12.2016 Jukola 80cm 6/7
01.04.2017 Stall Sjöholma he C 4/5
28.09.2017 Adina helppo 1/6

Valmennukset

19.02.2016 Kouluvalmennus, valmensi sylttis

Varmana odotin, että Lissun mainostama ruunikko Timppa oli ori ja varmasti korea sellainen, mutta yllätys oli suurempi, kun tulokas oli tamma. Hetken äimeänä väänsin Timpasta jotenkin tammamaista siinä onnistumatta. En vain osannut, joten kutsuin Timppaa vain tammaksi, kun tervehdin ratsukkoa. Ratsastajan päästyä selkään käveltiin pitkin ohjin pitkin ulkokentällä, kun maneesi ei vieläkään ollut ottanut odotettua tuulta alleen (ts. rakennettu valmiiksi). Timppa käveli reippaasti ja pisti silmälle kaiken ympärillään tuumien voiko jotain niistä säpsähtää ja luistaa työstä. Lissu laittoi tammaa heti voltille, kun huomasi tamman käyttävänsä taas liikaa mielikuvitusta. Ratsastajan avut olivat huomaamattoman pienet ja kevyet. Tamma kääntyi voltille hyvin ja käveli reippaasti, mutta piti ratsastajaansa tiukasti kuulolla erheiden varalta.

Alkuverkkojen jälkeen siirtyminen raviin, jossa Timppa laittoi heti omaa tehostetta peliin. Lissu ilmeisesti antoi liian terävän avun ja tamma teki pienen pukkipotkun takasillaan, joka ei kyllä näyttävyydellään sokaissut. Lissu ärähti tammalle ja rauhoittui leppyen ettei ote tammaan ollut millään tavalla diivan mielen vastainen. Ravissa tehtiin voltteja, eri kokoisia, joista suurimmilla Timppa taipui ehdottomasti kauneimmiten sisäasetukselle. Muutamissa pysähdyksissä Timppa osoitti kuitenkin mieltään, että ohjasote ilmeisesti oli liian kova ja pientä kiukutelua oli havaittavissa. Lissua turhautti ja kertoikin sen minulle. Tuumittiin, että tehdään intessiivinen treeni ja otetaan jalustimet kokonaan pois sillä nehän voisivat ärsyttää herkkää Timppaa ollessaan ristissä satulane edessä. Ratsukko siirtyi kentän keskelle ravaamaan isoa kahdeksikkoa. Timppa ei alkuun ollut mielissään jatkuvasta kääntelystä sisäastukselle, mutta Lissun pehmeät otteet tehosivat ja tamma heltyi nöyrään työntekoon. Volteilla tehtiin kahdeksikon keskelle pysähdys, tervehdystyyliin, jossa seistiin neljä sekuntti täysin paikallaan. Timppa osasi samantien homman juonen ja kalasteli sillä useamman kiitoksen ja etenkin kiitosta ansaitsi siitä, että pysähtyi aina tasajaloin, eikä jäänyt lepuuttamaan yhtäkään jalkaa pitkässä seisonnassa.

Hiljalleen kahdeksikko suurrennettiin ja siirtyminen laukkan. Timppa laukkasi kauniisti muodossa, takaset ehkä hieman laahatan vielä, mutta pääosin ryhdiltään erinomaisesti. Ympyröillä kaunis sisäasetus ja iso kaareva hymy ratsastajan huulilta. Tämä oli varmasti niitä kuuluisia hyviä päiviä Timpan kanssa. Ratsukko jatkoi kahdeksikolla jatkuvaa laukkaa tehden laukanvaihdon ympyröiden liitoskohdassa. Timppa vaihtoi laukan nätisti hieman korkeammassa pompussa ja samalla vaihtui sisäastus toisellepuolelle aloittaessa uutta ympyrää. Hiljalleen laukalla jatkettiin uralle ja raviin. Ravissa haettiin hieman irtonaisempaa ja venytettyä askelta. Timppa pisti kyllä tänään parastaan ja esitteli meille koreat askelensa pitkillä sivuilla. Muutaman kierroksen jälkeen hiljalleen kevyempää ohjaa ja jalustiemien takaisin laitto. Ravia keventäen ja pitkin ohjin ennen loppuverkkoja. Tämähän meni erittäin hienosti, tuumin ratsukolle käyntiin siirryttäessä, johon Lissu nyökkäsi sanoen, tänään Timppa oli oikeasti superi!

18.04.2017 Maastoestevalmennus, valmensi rritu.

Saavuttuani Susirajan tallille valmentavaan Lissua ja ratsuaan Timppaa, he olivatkin jo aloitelleet itsenäistä alkuverryttelyä kentällä. Heidän ollessaan valmiita, siirryttiin maastoesteradalle jossa tarkoituksena oli saada hyviä hyppyjä alle ennen seuraavia kilpailuja. Timppa tuntui heti alkuun olevan jo pirtsakalla päällä, mutta tuntui kuitenkin näyttävän nyrpeää naamaansa kun näki pellolla ihan perus puomeista rakennetun pikkuesteen. Ratsukko siirtyi tämän pikkuesteen ympärille ravailemaan ja laukkailemaan, kunnes aloitettiin sen hyppääminen. Este ylittyi ravissa hieman vauhdikkaan oloisesti, joten käskin Lissua ottamaan hieman rauhallisempaa ravia lähestymiseen, jolloin hyppy oli hyvä. Laukassa myös este ylittyi hyvin.
Seuraavaksi siirryttiin tukkiesteelle ja jonka yli Timppa loikki erittäin hyvin, turhia kyttäilemättä. Päätettiin ottaa vähän hankalampaa estettä joka oli tälläkertaa vesieste, mutta eihän sekään tälle kokeneelle ratsukolle tuottanut ongelmaa. Otettiin näitä kahta estettä ns. ratana ja Timppa innostui suunnatomasti kun pääsi pitkillä väleillä laukkaamaan reippaasti. Muutamat hyvät hypyt alle ja siirryttiin treenaamaan auton renkaista kasattua pystyä. Alkuun Timppa tuntui hieman kyttäilevän tätä, mutta kun Lissu kertoi ettei estettä ole aikaisemmin hypätty, kertoi sen kaiken. Ensimmäiselle hypylle tuli kielto, sillä Lissu nojautui hieman liian eteen, mutta uudella yrityksellä hyppy onnistui. Lopuksi otettiin vielä kaikki kolme edellistä estettä mukaan ja Lissu sai itse suunnitella niistä radan. Rata oli oikein hyvä ja helposti ratsastettava joten otin puhelimen sekuntikellon esille ja ratsukko sai suorittaa radan kaksi kertaa, kilpaillen itseään tai aikaa vastaan. Ensimmäisellä kierroksella aika oli 58,7 sekuntia ja toisella he saivat nipistettyä ajan 53,5 sekuntiin. Näihin ratoihin oli hyvä lopettaa ja ratsukko sai jatkaa itsenäiseen loppuverryttelyyn.

25.06.2017 Estevalmennus, valmensi Sani

Päivän toisena oli vuorossa narri ja suomenhevostamma Timppa. Heidän verrytellessään pystytin kentälle muutamia esteitä. Tänään keskittyisimme lähinnä tekniikkaan, sillä en ollut vielä koskaan tavannut ratsukkoa, jolla se olisi täydellistä. Sivusilmällä tarkkailin ratsukon menoa. En huomannut mitään suurempia virheitä, mutta ei meno ollut mitenkään ihmeellistä. Kun he olivat verrytelleet myös laukassa, pyysin heidät toiseen päätyyn pääty-ympyrälle. Olin rakentanut neljä pientä ristikkoa ympyrän muotoon. He tulivat tehtävän ensin kerran ravissa, jonka jälkeen laukassa. Tehtävä sujui muuten suhteellisen hyvin, mutta viimeisessä kaarteessa Timppa aina tahtoi valua uralle päin. Ratsastajan yrittäessä pitää pohkeen paremmin kiinni, tamma tuskastui ja meni viimeisen esteen ohi kokonaan. Seuraavalla kierroksella narri onnistui pitämään jalan paremmin ja tehtävä viimein onnistui hyvin.

Siitä jatkoimme kolmikaariselle kiemurauralle, jolle olin pystyttänyt kolme 60cm korkeaa pystyä. Ratsukon oli tarkoitus vaihtaa aina sopivassa kohtaa laukka. En kertonut narrille sopivia kohtia, vaan halusin hänen itse arvioivan ja harjoittelevan niitä. Ensimmäisellä kerralla laukka oli hieman ponnetonta ja keskimmäiselle esteelle he tulivatkin väärässä laukassa. Toisella kerralla sujui kuitenkin jo paremmin, joten nostin esteitä 20cm. Pyysin ratsastajaa kuitenkin keskittymään paremmin taivutuksiin. Ratsukko oli jo päässyt viimeiselle esteelle, kun narri vahingossa otti hieman kovemman puolipidätteen. Siitä Timppa ei arvatenkaan pitänyt ja veti jarrut pohjaan juuri ennen estettä. narri pysyi juuri ja juuri selässä ja sai kammettua itsensä kaulalta takaisin satulaan. Ratsukko tuli tehtävän uudestaan, tällä kertaa onnistuneesti. Taivutus oli kuitenkin kaikilla kerroilla ollut hieman hakusessa, joten viimeisellä kerralla keskityimme etenkin siihen. narri saikin tamman suhteellisen hyvin taivutettua, joten oli aika lopetella. Ratsukon pitäisi saada ehkä vielä hieman enemmän varmuutta esteille ja ratsastajan lisää rohkeutta pitää apuja, vaikka tiesinkin sen todennäköisesti olevan hieman vaikeaa.

01.07.2017 Maastoestevalmennus, valmensi Ellusmus

Tänään valmennettavakseni saapui Susirajan omistama kaunis vaaleanruunikko suomenhevostamma, jota ei kuitenkaan oltu siunattu aivan yhtä kauniilla nimellä. Ruunikko hevonen tunnettiinkin enemmän ja vähemmän hupaisasti nimellä Timppa ja hieman miesmäisen sävyn omaavasta nimestään huolimatta osasi se omistajansa mukaan olla oikea hienohelma jonka selkään ei mitään tavallisia kukkahattutätejä laiteta. Puoliksi kauhuissani odotinkin tulevaa valmennustuokiotamme, sillä tällä kertaa suuntaisimme maastoesteiden ihmeelliseen maailmaan.

Ratsukon saapuessa nurmikentälle kiinnitin ensimmäisenä huomiota nyrpeän näköiseen ratsastajaan, mutta tarkemmalla vilkaisulla totesin Timpan näyttävän vähintään yhtä nyrpeää naamaa vuorotellen ratsastajalleen ja minulle. Vetäisinkin syvään henkeä ja puoliksi vitsilläni kysäisin ratsastajalta miten päivä on sujunut. Sain kuitenkin takaisin pienen tiuskaisun ja mulkaisun perään ja omien johtopäätöksieni myötä totesin, että alla oleva ratsu ei tainnut hirveästi ratsastajaansa miellyttää. Tai sitten heillä oli ollut erimielisyyksiä ennen kentälle saapumista mikä selittäisi kummankin osapuolen nyrpeyden. Päätimme kuitenkin aloittaa valmennuksen nopeasti, sillä pilvet kerääntyivät uhkaavasti ja sadekeli tästä sopasta vielä puuttuisikin. Ratsukko oli kuulemma jo lämmitellyt etukäteen hiekkakentällä, joten pääsimme siirtymään heti itse valmennuksen pariin. Pyysin ratsastajaa hakemaan vielä hieman tuntumaa maastoesteisiin ottamalla muutaman verkkahypyn sopivasti vieressä olevalla tukilla. Ratsukon yhteistyö ei ollut sieltä kauneimmasta päästä ja ratsastajan ollessa myötäämisensä kanssa hieman ajoissa pisti Timppa jarrut päälle ja tukin ylitse päätyikin lopulta vain kirosanoja sadatteleva ratsastaja. En kerennyt edes mennä auttamaan naista maasta ylös ennen kuin hän oli jo kiivennyt takaisin hevosensa kyytiin ja yritti tukkia uudestan. Tällä kertaa kumpikin osapuoli päästi esteen ylitse ja nopeasti huikkasin, että siirrytään nyt haudoille.

Timpalla ei kuulemma ole ongelmia erikoisimpienkaan esteiden kanssa, joten ainakin mielessäni toivoin, että haudasta selvittäisiin ilman kieltämisiä tai muita vastaavia temppuja. Ja niin lähes kävikin. Ensimmäiset hypyt näyttivät varsin hienoilta ottaen huomioon millaista draamaa ratsukolla oli hetki sitten, mutta jälleen kerran ratsastajan huomion herpaantuessa hetkeksi koko homma meni lähes tulkoon kirjaimellisesti päin puita ja Timppa pisti jarrut pohjaan. Ratsastaja pysyi kuitenkin kyydissä ja seuraavalla yrittämällä mentiin taas hienosti yli ilman sen suurempia vaaranpaikkoja. Hautojen jälkeen siirryttiin nopeasti vielä vesiesteelle, sillä pilvet lähestyivät uhkaavasti entistä nopeammin ja joutuisimme varmaankin keskeyttämään hieman etuajassa. Vesiesteellä ensimmäisellä kerralla Timpan laukka ei meinannut pysyä veteen hypättäessä vaikka aikaisemmin veden kanssa ei kuulemma ole ollut ongelmia. Käskin ratsukkoa kokeilemaan uudelleen ja meno näytti hieman paremmalta vaikka nyttenkin tamma alkoi hieman epäröimään veteen hyppäämisen jälkeen. Kolmannella kerralla saatiin kuitenkin varsin hieno suoritus ja päätimme lopettaa enemmän ja vähemmän toiminnan täytteisen valmennuksemme siihen, sillä taivaalta alkoi vähitellen tulemaan vettä alas ja nurmikko muuttua petollisen liukkaaksi. Kiittelin ratsukkoa ja poistuin nopeasti paikalta sisätiloihin sadetta suojaan.

15.10.2017 Kouluvalmennus, valmensi miivi

Kun valmennettava hevonen on nimeltään Timppa, odotat kentälle saapuvaksi okein perinteistä suomioria. Ja järkytys on suuri, kun paikalle saapuu karskin orin sijaan kaunis, ruunikko tamma. "Älä vaan anna nimen hämätä, tää on tamma todella isolla teellä", sen ratsastaja kommentoi. Mitäköhän tästäkin tulisi? Olivat ne orit ja ruunat vaan niin paljon helpompia tapauksia kuin tammat. Ne eivät sentään vetäneet hernettä nenään, jos niiden horoskooppi oli enteillyt huonoja aikoja viimeisimmässä Seiskan numerossa.

Onneksi Timpan ratsastaja tiesi mitä teki, ja tamma kyllä näytti mielipiteensä, jos ratsastaja ei tiennytkään mitä teki. Ratsukko aloitteli alkuun ravailemalla rennosti kevyellä tuntumalla, hakien työskentelyyn rentoutta ja liikkeeseen laajuutta. "Muista kuitenkin pitää se tasainen tuntuma, vaikka sä annat sen tamman mennä vähän pidempämä, niin se ei tykkää jos se tuntuma ei pysy vakaana. Ja sä tiedät mitä sitten käy." Pikkuhiljaa ratsukon yhteistyö alkoi näyttää ihan kivalta, Timppa kulki nätisti siirtymien läpi ja taipui rennon näköisesti. Ratsastaja sai pyytää tammalta vähän korkeampaa kokoamisastetta, sitä vaadittaisiin kun siirryttäiisin rennoista taivutteluista avo- ja sulkutaivutuksiin. Tamma vastasi yllättävän hyvin apuihin, se kulki nätissä muodossa jatkaen koko kroppansa käyttämistä yhtä hyvin kuin rennommassakin muodossa liikkuessa. Taivutukset lähtivät sujumaan hyvin molempiin suuntiin. Pari kertaa ratsastaja tökkäsi turhan kovaa Timppaa pohkeellaan ja sai vastaukseksi pään heittelyä, mutta tamma oli selvästi ihan hyvällä päällä ja ratsastajan korjattua virheensä jatkoi ryöskentelyä kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

Valmennus meni oikein hyvin. Timppa saattoi olla todellinen tamma, mutta ainakin tänään se oli esiintynyt minulle fiksuna hevosena, joka oli vaativuudestaan huolimatta toiminut oikein mutkattomasti.

27.01.2018 Estevalmennus, valmensi VP

Joskus mua naurattaa Susirajalaisten hevosten nimet sen verran paljon, että sitä saa laittaa polvensa ristiin ja toivoa, että pissat tulee pöksyyn yksi tippa kerrallaan jos on tullakseen. "Jaa, vai että ihan Timpan kanssa sä lupasit tulla treenaamaan tänään. Kun sä puhuit Timpasta puhelimessa, mä todella kuvittelin että sieltä pölähtää joku punarautias latvalaho suomiäijä. Mutta mitäpä vielä, olette sitten päättäneet ristitä nätin vaaleanruunikon tamman Timpaksi." nauroin haljetakseni kentän laidalla ratsastajalle, joka pudisteli päätään.

Vaikka annoin ratsukon tänään verrytellä melko itsenäisesti, halusin, että Lissu ratsasti hevostaan aktiivisesti pohkeen eteen siirtymiä tekemällä. "Äh, jos sä vaadit sen liikkuvan ja reagoivan nopeasti, miten sä itse olet niin tuskaisen hidas?" älähdin ratsastajalle, joka selkeästi halusi nopeuttaa hevostaan, mutta ratsasti itse hieman vajavaisella tarmokkuudella. "Hophop, jalkaa kylkeen ja kättä eteen. Nyt kun sä käytät jalkaa sopivan nopeasti, niin muista antaa sille kädellä tilaa edestä, jotta se voi kulkea eteen."

Itse hyppääminen aloitettiin melko simppelillä harjoituksella, johon kuului pääty-ympyrällä kolme ristikkoa jotka olivat sijoitettu toisiinsa in and out väleillä. Innarilla halusin nähdä aktiivisen hevosen sekä ratsastajan, terävää laukkaa sekä puhdasta taipumista sisäpohkeen ympärille. Alkuun Timppa valui hieman ulos, mutta heti kun Lissu muisti pitää ulko-ohjan ja ulkopohkeen lähellä hevosta sulkien sen ulkolavan, ympyrän kaarre pysyi suhteellisen hyvin hanskassa.

Kun hevonen oltiin saatu teräväksi ja notkeaksi in and out tehtävällä, jatkoimme innarin ratsastamista puomi - ristikko - laukka-askel - pysty - pysty - laukka-askel - okseri linjalla, jonka tehtävänä oli nopeuttaa hevosta edelleen. Ja ehkä myöhemmässä vaiheessa nostaa linjan okseria sen verran isoksi varkain, että ratsastaja ei ehtinyt reagoimaan okserin nousemiseen sen enempää. "Jes, lostavaa Lissu ja Timppa!" mä huudahdin ja jatkoin, "Sehän meni hyvin. Etkä sä yhtään empinyt, vaikka tää okseri on sulka päässä 125cm. Se on ihan pirullinen kone, pidä siitä kiinni kynsin ja hampain."

Lue päiväkirjaa