Hirttovalkea VH16-018-2006

NimiHirttovalkea "Hirvi" KasvattajaSusiraja, Suomi
Rotu, sukupuolisuomenhevonen, tamma OmistajaSusiraja (VRL-06046 ja VRL-12701)
Säkäkorkeus, väri159cm, ruunivoikko MeriititCh, YLA1, KTK-II, KERJ-I
Syntynyt,
ikääntyminen
s. 04.08.2016, 16v
satunnainen (4v 01.09.2016)
Painotuslaji,
koulutustaso
kenttäratsastus
he A / 110cm / 100cm / CIC1

30.09.2016 voipallosemme palkittiin KTK-III -palkinnolla.

30.11.2016 veimme Hirven uusimaan kantakirjapalkintonsa loistavin tuloksin; 74 pistettä ja KTK-II!

19.10.2017 sarvettomalle Hirvellemme myönnettiin Championin arvonimi.

25.05.2019 kullanhohtoinen kullanmurumme palkittiin KERJ-I -palkinnolla.

30.07.2019 kaviokas hirvieläimemme oikeutti skumppajuhlat tallilla; YLA1 ja AP1 104 pisteellä!

© Sanna H.

Luonnekuvaus

Hirvi oli pitkän mietinnän ja jännittämisen tulos - kuka on tarpeeksi hyvä tamma ylettömän komealle Arvollemme? Ja kuka on tarpeeksi hyvä ori täydelliselle Sipulillemme? Match made in heaven ja sitä rataa. Rakenne, luonteet, kapasiteetti, kaikki tuntui kohtaavan kun aloimme vertailla hevosten hyviä ja huonoja puolia, se oli vähän sellainen "taivaallinen valo lankeaa enkelikuoron veisatessa vieressä". Että ei kun siemeniä sisään ja jännittämään, tuleeko varsasta hieno, vielä hienompi, vai aivan täydellinen.
Poikkeuksellista kyllä se tuntui perivän vanhemmiltaan lähinnä niitä parempia puolia niin rakenteen kuin luonteenkin osalta. Vikansahan ne ovat tässäkin, mutta kokonaisuus on kyllä sellaista sinfoniaa, että huhhuh, hellurei ja hellät tunteet.

Katsotaan, tuleeko tämän hevosen suurin vika olemaan se, että kasvattajat eivät malttaneet olla hemmottelematta hevosta pilalle.

Hirvi on äärettömän - vai pitäisikö sanoa hirvittävän - toimiva hevonen tilanteessa kuin tilanteessa. Se on kyllä oman arvonsa tunteva, itsetietoinen ja vieraisiin hieman viileästi suhtautuva tamma, mutta kunhan sitä käsittelee asiallisesti, rauhallisesti ja jämptisti, se toimii aivan loistavasti. Kenties Hirvi on ajoittain hieman turhan kiireinen, vaan sen saa rauhoitettua helposti takaisin työskentelymoodiin niin maasta käsin kuin selästäkin. Tamma ei myöskään kestä liian suurta painetta - ne ovat kuitenkin pikkuharmeja! Varmasti isoin vika tammassa onkin se, että sille tulee turhan helposti antaneeksi anteeksi kaikki pikkuviat ja "hups-ei-mennytkään-täydellisesti", koska ainakin kasvattajien mielissä ja sydämissä se tulee aina olemaan täydellinen. Teki se mitä tahansa.

Karsinaansa ilmestyviin vieraisiin ihmisiin Hirvi suhtautuu etäisen kohteliaasti. Se ei tunnu kiinnostuvan edes herkkupaloista, mutta ei toisaalta pure tai liiskaakaan. Tamma onkin oikein hyvä hoitaa vieraammankin ihmisen, koska ei se sen kummempi ole kuin joku muukaan hevonen. Kun se kokee tutustuneensa ihmiseen tarpeeksi, se on seurallinen ja juttelee paljon - Hirvi hörisee tallimme hevosista ehdottomasti eniten -, kerjää rapsutuksia ja huomiota kuin mikäkin sylikoira. Rauhallinen työskentely on avainasemassa tamman kanssa, vaikka se ei tarkoita välttämättä hidasta. Jos ihminen ei ole hermostuneen tai kiireisen oloinen, ei hevosta haittaa vaikka asiat hoituisivatkin hieman nopammassa tahdissa. Komentaa ei juurikaan kannata, eikä sille ole oikeastaan tarvettakaan: napakka pyyntö toimii huomattavasti paremmin. Kengittäjän ja eläinlääkärin käynnit ovat tuttua rutiinia, jotka eivät paljoa Hirveä kiusaa.
Narun nokassa Hirvi kävelee reippaasti ja nykimättä, mikä onkin hyvä asia. Se tulee taluttajan perässä nätisti, kunhan ihminen ei hidastele liikaa - ei tammalla kiire ole, mutta maleksimisesta se vain ärsyyntyy ja alkaa kiukutella. Traileriin Hirvi lastautuu aina, mutta vain omaa tahtiaan. Sitä ei saa hoputtaa, ei vetää narusta eikä liinoilla, koska ne luovat liikaa painetta. Houkutella toki voi vaikkapa porkkanalla, mutta tamma lastautuu vain omasta halustaan - onneksi se yleensä kävelee traikkuun maksimissaan kymmenen minuutin sisään. Matkantekijänä Hirvi on rauhallinen ja rauhoittaa usein stressaavammat kaverinsa.

Energinen, hyvin eteenpäinpyrkivä tamma sopii melkein kenen tahansa alle. Se ei ota pikkuvirheistä nokkiinsa, ymmärtää aloittelijoiden olevan vielä aloittelijoita, kokeneemmilla vaatii jo osaamista toimiakseen kunnolla. Hirvi ei siedä rumaa tai kovaa ratsastusta ollenkaan, mutta luotsaa vielä aloittelevat ja epävarmat (erityisesti lapset) turvallisen kohteliaasti, itseään totta kai samalla säästellen ja vähän sinne päin tehden, läpi kaikista ratsastuksen uusista kiemuroista. Eteenpäinpyrkimystä löytyy, mutta Hirveä pitää ratsastaa kyllä koko ajan nätisti, käyttäen siistejä, pehmeitä ja selkeitä apuja, jotta se viitsisi tehdä muutakin kuin kulkea reippaasti eteenpäin ja suorittaa taivutukset ja väistöt vasemmalla etujalalla. Aika ajoin se alkaa kiirehtiä hieman liikaa, erityisesti jos sille joutuu käyttämään paljon kättä. Puolipidätteet, rauhallinen keventely tai jutustelu kuitenkin saavat Hirven pian palaamaan siihen optimaaliseen tilaan, jossa reippaus ja energisyys eivät tarkoita alta pois juoksemista.
Jokainen askel on ratsastettava ja liian kovista avuista Hirvi poistuu paikalta kuin rusakko makuulta. Kun sitä ratsastaa mahdollisimman pehmeästi ja elegantisti se antaa anteeksi ne pienet virheet, joita ratsastaja väistämättä tekee, kokoaa, lisää ja väistää pohjetta kuin ei olisi elämässään muuta tehnytkään. Toki omanarvontuntoinen tamma sanoo, milloin pohkeenväistön hinkkaaminen alkaa ottaa aivoon ja tässä kohtaa on parempi kuunnella hevosta kuin pitää päänsä: liiasta paineesta ja komentamisesta Hirvi ottaa ritolat, eikä sitä silloin pitele yhtään mikään.

Hyppytyyliltään erinomainen Hirvi ei ole esteradalla ihan enää aloittelijoiden ratsu. Hypätessä se valuu kaikkein helpoimmin kiireiseksi sähikäiseksi ja suussa roikkumisesta tai liian kovista pidätteistä se tekee jälleen sen, mitä joka kerta kun sille asetetaan liikaa painetta: lähtee. Tammaa täytyy ratsastaa rauhallisesti, antaa sen tehdä omat ratkaisunsa hyppyjen suhteen - totta kai ratsastaja voi, ja ratsastajan myös pitää, säädellä laukkaa, jotta hyppy olisi täysin optimaalinen. Hirvellä on kuitenkin todella hyvä estesilmä ja tasapaino, rauhallinen, hevosta häiritsemätön ja pehmeäotteinen ratsastaja saakin nauttia nopeasta, tarkasta tammasta, joka ei suorita yksinään, mutta on mitä parhain työkaveri.
Maastoilusta Hirvi pitää oikein erityisen paljon. Se on reipas ja energinen, hyvänmielen kaveri. Tamman kanssa on yhtä mukavaa tehdä syksyinen käyntilenkki, vauhdikkaampi laukka järven rannalla kuin kunnon maastoestetreenikin. Se on luotettava, mitään säikkymätön kaveri, joka toimii yhtä lailla kuin kentälläkin. Maastoesteet ovat Hirven mielestä huisin kivoja. Estesilmä sillä onneksi pelaa, eikä vielä kertaakaan ole sattunut tilannetta jossa hevonen olisi halunnut hypätä huonosta paikasta.

Jännitys ja hälinä meinaavat kisapaikalla nousta aivan aavistuksen Hirven päähän ja siksi sillä on hyvä olla kokeneempi, rauhallinen käsittelijä. Mahdottomaksi sähikäiseksi tamma ei ala, mutta steppailee ja hirnuu jonkin verran kavereiden perään. Verryttely on hyvä tehdä hieman pidempänä, koska työnteko rauhoittaa Hirveä huomattavasti. Radalla se suorittaa hyvällä varmuudella ja otteella, mikäli on verkassa alkanut jo keskittyä työntekoon paremmin. Hirvi ei ole täysin varma ruusukemasiina, mutta sen kanssa pääsee kyllä aivan tarpeekseen laukkaamaan kunniakierrokselle ja miettimään, mihin tämänkertaisen ruusukkeensa mahduttaisi.

Sukutaulu

i. VIR MVA Ch Aarnivalkea
YLA1, KTK-II, SLA-I*, KERJ-I
sh, vkk, 153cm
ii. Palottarainen
evm, sh, vprt, 156cm
iii. Järvivirsu
evm, sh, rt, 154cm
iie. Turhattara
evm, sh, vprt, 156cm
ie. Koivukulta
evm, sh, vkk, 151cm
iei. Korvessakulkevi
evm, sh, vprt, 153cm
iee. Lehtikulta
evm, sh, vkk, 151cm
e. VIR MVA Ch Hirsipuutarha
KTK-II, SLA-I*, KERJ-I
sh, trn, 163cm
ei. Hautakivipuutarha
evm, sh, trn, 155cm
eii. Nuotiopuutarha
evm, sh, prt, 155cm
eie. Rosvojoukkohauta
evm, sh, m, 154cm
ee. Hirsipuulusikka
evm, sh, prn, 153cm
eei. Kelopuulusikka
evm, sh, tprn, 160cm
eee. Karukeinu
evm, sh, m, 150cm
Näytä / piilota sukuselvitys

ii. Palottarainen tehtiin sillä ajatuksella, että siitä tulee kisahevonen. Mieluummin mestaruustason kisahevonen. Riina Lumivirran tamma oli heikko tiinehtymään (Palottarainen oli toinen kahdesta syntyneestä varsasta), joten odotukset olivat sitä suuremmat. Isäoriksi oli valittu komea kouluori, jolla oli ennestään jokunen lahjakkaan oloinen, hyväliikkeinen ja -luonteinen ikäluokka varsoja. Joskus käy kuten elokuvissa, ja Palottaraisesta tuli kaikkea mitä kasvattajansa toivoi – ja vähän enemmän. Vaaleanpunarautias, 156-senttinen ori ryhdikäs, hyvätyyppinen ja -leimainen hevonen, sellainen moderni kevennetty ratsutyyppi. Pää oli ilmeikäs, niska pitkä, kaula erittäin hyvin liittynyt ja hyvän muotoinen, joskin lyhyehkö. Lavat olivat hyväasentoiset, säkä pitkähkö ja selkeä, runko sopusuhtainen, lautanen jyrkähkö. Reidet olivat lihaksikkaat ja hyvän mittaiset, jalat olivat erittäin hyväasentoiset ja kuivat, kavioissa ei moittimista. Palottara liikkui kevyesti, tahdikkaasti ja elastisesti pitkin askelin. Takasten liike oli käynnissä vähän ahdasta, mutta väljeni ravissa. Laukka pyöri hyvin, kaikkia askellajeja oli helppo säädellä, orin sai ratsastettua helposti kevyemmäksi ja pois lievästä etupainoisuudestaan, kokoaminen oli melko helppoa. Hauskannäköinen raudikko keräsi kiitosta varsanäyttelyissä II-palkintojen verran, laatuarvostelukarsinnoista ori lähti finaaliin sijoittuen aina kärkikymmenikköön. Kiitosta tuli etenkin estepuolella, eikä ihme; nopea, erinomainen jalkatekniikka, nopea terävä ponnistus, pyöreä nopea tasapainoinen hyppy, esteälyä, hieman puutteellinen kaulan käyttö, selän käyttö OK. Kasvattajakisan koulupuolella Palottarainen jäi puolivälin tietämille, esteillä mitali lipsahti kavioista sijoituksen ollessa neljäs.
Helppo A, 110cm, CIC1. Lahjakkaasta nuoresta kasvoi iän ja kokemuksen myötä ruusukehai, joka menestyi etenkin este- ja kenttäradoilla. Kenttäratsastuksessa ihan mestaruustasolla; pari pronssia ja yksi hopea. Riina Lumivirta kiitti oriaan aina eniten sen luonteen vuoksi; kisapaikoillakin tyynen rauhallinen, kenen tahansa käsiteltävissä oleva positiivinen herrasmies, aina innokkaana tekemässä töitä. Mutkaton, ’kaikki käy’ -tyylinen hevonen, reipas, herkkä ja eteenpäinpyrkivä ratsastaa, teräväpäinen, mutta ilman taipumusta oppia niitä pahoja tapoja. Kuuliainen, eteenpäinpyrkivä, työteliäs ja rohkea ratsu, joka nautti niin rennoista maastoista kuin reippaista kisaradoista täysin rinnoin.
Kisasuoritustensa sekä erinomaisten käyttö- ja luonnepisteiden avittamana Palottarainen kantakirjattiin RKTK-I -palkinnolla. Myöhemmin raudikolle myönnettiin Jälkeläisvalion arvo, eikä ihme; 121 jälkeläistä jättänyt ori periytti vahvasti melko komeaa, korrektia rakennetta, mutta ennen kaikkea suorituskykyä hermorakenteesta ratsastettavuuteen, liikkeistä ja hyppytekniikasta kapasiteettiin. Erityisen meritoituneita palottaraiset ovat kenttä- ja esteradoilla. Ori lopetettiin hammasvaivojen vuoksi 25-vuotiaana, ja se haudattiin kasvattaja-omistajansa Riina Lumivirran tiluksille, lähelle emänsä hautaa.

iii. Järvivirsu oli kaikkea sitä, mitä kasvattajansa Krista Elo-Honkainen oli toivonut; hyvätyyppinen ja -leimainen, ryhdikäs hevonen, jolla oli hyvin liittynyt pitkähkö kaareva kaula, hyvä säkä, pystyhköt lavat, sopusuhtainen pyöreä avohko runko, huipukas lautanen, hyvät reisilihakset, kestävät melko hyväasentoiset jalat (lyhyehköt etusääret, käyrähköt kintereet). Vikoja nyt ei tietenkään oltu toivottu, mutta Järvivirsun rakenteen viat eivät haitanneet sen menestyksekästä uraa ratsuna.
Nuorena ori kasvoi epätasaisesti saaden varsanäyttelyistä vuorotellen III- ja II-palkintoa. Kolmivuotislaatuarvostelut jätettiin suosiolla välistä, mutta nelivuotiaana ori pääsi finaaliin sijoittuen seitsemänneksi. Viisivuotisfinaalipaikka oli jo tienattu, mutta loukkaantuminen esti osallistumisen. Kasvattajakisassa ori teki tasaiset suoritukset ollen molempien osioiden kahdeksas. Rautias, 154-senttinen ori liikkui pitkin, suorin ja väljin liikkein, kantoi itsensä hyvin, oli helppo koota. Askelissa oli tahdikkuutta, elastisuutta ja säätövaraa, hyppääminen oli helpon ja vaivattoman näköistä, vaikka jalkatekniikka olikin melko hidasta (eikä ori levittänyt takaa käytännössä ollenkaan). Krista Elo-Honkainen panosti hyviin valmentajiin ja ammattiratsastajaan, joka tuli orin kanssa juttuun. Järvivirsu oli melko vähäeleinen, rutiinirakas hevonen, joka ei pitänyt turhasta lässyttämisestä eikä sietänyt ratsastajaltaan turhan montaa virhettä. "Melko vakava kaverihan se on, mutta todella yhteistyöhaluinen ja työteliäs, eteenpäinpyrkivä", Krista kertoi.
Järvivirsu kisasi jokusen 90-100cm esteluokan sekä tutustumisluokan kenttästartin, mutta päätyönsä ori teki heA-vaB-kouluradoilla. Neljästi mestaruuksiin osallistunut ori koskaan yltänyt mitaleille, paras sijoitus oli viides. Muuten ori kyllä toi ruusukkeita kotiin. RKTK-II -kantakirjattu raudikko sai 'mestaruusrevanssin' isäorina; 66 jälkeläistä, joista 11 on osallistunut koulumestaruuksiin ja kaksi voittanut mitalin. Järvivirsulaiset eivät ole yhtä 'vakavia' kuin isänsä, mutta yhtä työteliäitä ja lahjakkaita kylläkin. Ori lopetettiin 22-vuotiaana sen hampaiden nopean heikentymisen vuoksi.

iie. Turhattara kasvoi äärettömän epätasaisesti hyvin epäkiitollisissa sykleissä; se oli aina rumimmillaan näyttelyiden ja laatuarvostelukarsintojen aikana. Epäsopusuhtaisuus yhdistettynä osin uhmaikäiseen kiukkuun ja siitä johtuvaan heikkoon liikkumiseen toivat tammalle vain kolmospalkintoja sekä laatuarvostelukarsintojen häntäpäätuloksia. Kuusivuotiaana Lehtivihreän perheen omistama tamma osallistui kasvattajakilpailuun Riina Lumivirran ratsastamana, ja yllättäen oli koulupuolen seitsemäs ja esteiden kolmas. Riina päätyi ostamaan tamman, ja ratsukosta tuli tuttu näky este- ja kenttäradoilla.
Läsipäinen, 156-senttinen vaaleanpunarautias tamma tasoittui iän myötä niin rakenteensa kuin luonteen puolesta. Tammalla oli ilmeikäs pää, pitkähkö niska, kaareva leveähkösti liittynyt kaula, hyvät lavat ja pitkähkö matala säkä, vankahko pitkähkö pyöreä runko, lyhyehkö jyrkähkö lautanen ja hyväasentoiset, joskin lyhytvuohisiset järeähköt kuivat jalat. Tammalla oli isänsä kevyet, ylämäkeen rakentuneet elastiset liikkeet, joissa oli hyvä tahti, irtonaisuus ja yliastunta. Lisäksi Turhattara kantoi itsensä hyvin ja oli helppo koota. Rumasta ankanpoikasesta todellakin kasvoi joutsen, kasvattajansa ja uuden omistajansa peittelemättömäksi riemuksi. Hypyt olivat vähän kiireisiä ja selättömiä, mutta kapasiteettia riitti, ja läsipää paikkasi hyppyjään nopealla, hyvällä jalkatekniikalla.
Riina ja Turhattara kisasivat 100-110cm esteratoja sekä tuttari/helppo -tason kenttäluokkia voittaen ja sijoittuen (parhaana tuloksena seuramestaruuspronssi molemmista lajeista). Riina jaksoi kehua ratsunsa yritteliäisyyttä, yhteistyöhalua, eteenpäinpyrkimystä ja taistelutahtoa kilparadalla, järkevää suhtautumista vähän kaikkeen sekä hyvää käsiteltävyyttä. Samaa kehui myös kantakirjatilaisuuden testiratsastaja; Turhattara saikin luonteestaan yhdeksän pistettä. Kantakirjaluokka oli vahva RKTK-II.
Hyväluontoinen, kilpailuissa menestynyt tamma oli heikko tiinehtymään, eikä yrityksistä huolimatta saanut kuin kaksi varsaa. Turhattaran molemmat varsat ovat emäänsä paremman näköisiä, mutta aivan yhtä hyväluonteisia, miellyttäviä ratsuja, jotka ovat jatkaneet emänsä jäljissä este- ja kenttäratsastuksen pariin. Turhattara kuoli 23-vuotiaana rajuun ähkyyn, ja on haudattu Riina Lumivirran tallin maille.

ie. Useista ostotarjouksista huolimatta Rukiinmäen väki ei suostunut myymään Koivukultaa kokonaan. Lahjakkaan kenttätamman ympärille muodostettiin jo tamman varsa-aikana kimppa, Team Tulenpalo; porukka kasvatti myöhemmin paljon hienoja kenttä- ja yleishevosia, muun muassa Aarnivalkeat ja Vihavalkean. Koivukulta oli kuitenkin kimpan ensimmäinen tamma, ja ainakin Rukiinmäen Tarmon mukaan ”se kaikkein hienoin”. Ja olihan Koivukulta hieno; ryhdikäs, sporttinen ja hyväleimainen ratsu, 151 senttiä voikkoa eleganssia. Pää oli kaunis ja ilmeikäs, niska pitkä, kaula hyvin asettunut, pitkähkö ja kaareva. Hyväasentoinen lapa, korkea säkä, pitkähkö pyöreä runko, pitkähkö jyrkähkö lautanen. Erinomaisen kestävät jalat pienestä sapelihakuisuudesta ja käyrähköistä kintereistä huolimatta. Pitkät, väljät, suorat ja tahdikkaat liikkeet, erinomainen yliastunta, ylös rakentunut laukka. Koivukulta haki varsanäyttelyistä II+ -palkintoja sekä roppakaupalla kehuja, joskin jokusen huomion ’kiireisyydestä’ sekä ’eläväisyydestä’, yhtenä kommenttina kaunisteltu kiertoilmaus ’huumorintajuinen’.
Sillä voikko oli melkoinen sähikäinen. Kolmivuotiaana laatuarvostelukarsinta oli sirkusesitys, joka ei poikinut finaalipaikkaa. Nelivuotiaana tamma pääsi niukin naukin karsinnan läpi, mutta häikäisi finaalissa ollen kokonaiskisan kolmas. Viisivuotiaana tamma esiintyi jo vähän asiallisemmin ollen lupaavin estehevonen. Kuusivuotiaana pipariksi mennyt kasvattajakisan kouluosuus sekä kultajuhlat estepuolella. Hypätä tamma osasi; se oli rohkea, älykäs hyppääjä, joka korjasi hyvin omia ja vähän ratsastajankin vikoja, käytti jalkojaan moitteettomasti ja kaulaansa ja selkäänsäkin hyvin. Vahva, terävä, nopea ponnistus, yhtä nopea, pyöreä, tasapainoinen hyppy, lähes ilmiömäinen kyky venyä jokaisen esteen yli, kammeta itsensä yli niistäkin esteistä, joiden ponnistus lähti aivan juuresta. Koivukullan ainoa heikkous oli sen sähikäisyys yhdistettynä hienoiseen kuningatarmaisuuteen; häntähän ei neuvottu eikä komennettu. Hyppyhaluja oli, kouluradat menettelivät, mutta ratsastajan piti olla samaan aikaan eleetön, pehmeä ja järkähtämätön kuin vuori. Sopivan ratsastajan löydyttyä Koivukulta nousi nopeasti 100-110cm esteluokkiin ja helppo-CIC1 -kenttäluokkiin, ruusukkeita alkoi tipahdella, lopulta niitä sinivalkoisia. Diivamainen, hieman oikukas käsiteltävä, mutta todella rohkea kilparatsu ja esiintyjä – Koivukullasta tuli äkkiä nuorten hevoslehtien juliste- ja tarinamateriaalia. Sähikäistamman ura huipentui kenttämestaruuteen.
RKTK-II -palkinto nousi kisatulosten myötä RKTK-I -palkinnoksi. Team Tulenpalo teki Koivukullalla kuusi varsaa, kaikki tarkoin valikoiduista oreista, ja jälki on sen mukaista. Kuusi kantakirjattua, menestyksekkäästi kisannutta jälkeläistä, Koivukullalle Jälkeläisvalio. Tamma periytti vahvasti vähän sähikäismäistä, menevää persoonaansa, mutta myös kykyä ja näköä; koivukultalaiset ovat ehkä vähän kulmikkaita, mutta yhtä kaikki ryhdikkäitä, hyvin liikkuvia ja -hyppääviä Kilpahevosia. Isolla alkukirjaimella. Kuningatartamma eli 28-vuotiaaksi.

iei. Alusta alkaen oli selvää, että Korvessakulkevi myytäisiin tavoitteelliseen kotiin. Hirvenhaaran ratsastuskoulun kasvatti oli kahden erittäin hienon kilparatsun jälkeläinen, ja jo varsalaitumella komeita liikkeitä väläytelleestä orista odotettiin paljon.
Julius Pajupihlaja osti orin sen ollessa parin kuukauden ikäinen. Kolme varsanäyttelyä (kaikista II+ -palkinto, kehuja tyypistä ja liikkeistä), kolme laatuarvostelufinaalia (11., 5. ja 5. sijat), kasvattajakisassa kouluosion häntäpään tulos mutta esteosion viides. Vaaleanpunarautias, loistoliinakko Korvessakulkevi kasvoi 153cm korkeaksi hyväluontoiseksi, lahjakkaaksi ratsuksi, jonka ainoa vika oli ajoittainen.. eläväisyys. Todella innokas ja sen vuoksi toisinaan keskittymiskyvytön ori pärjäsi yleensä loistavasti esteillä, mutta kouluradoilla raudikko ennakoi aivan liikaa tulevia tehtäviä eikä siksi yleensä saanut kummoisia prosentteja. Menestyksekäs kenttäura kaatuikin juuri kouluosioon (orilla on jokunen tulos helposta luokasta), esteradoilla ori sen sijaan voitto ruusukkeen poikineen 100-110cm radoilta. Laadukas, elastinen, ylös rakentunut laukka, pitkät tahdikkaat ja väljät käynti- ja raviliikkeet. Erittäin hyvä hyppytyyli varmasta, nopeasta ponnistuksesta nopeaan, hyvään jalkatekniikkaan ja pyöreään, nopeaan hyppyyn. Selän ja kaulan käyttö OK, Korvessakulkevi oli tarkka jaloistaan, sillä oli esteälyä; se osasi pelastaa Juliuksen arviointivirheitä melko pitkälle.
Kantakirjatessa Korvessakulkevista todettiin seuraavaa; lyhyehkö hyvin liittynyt kaula, korkea säkä, hyvä satulansija. Pyöreä sopusuhtainen runko, pitkähkö jyrkähkö lautanen. Hyvin kestäneet jalat, hyväasentoiset etujalat, käyrähköt kintereet. Eteenpäinpyrkivä ratsastaa, suhtautuu positiivisesti tehtäviin. Utelias, hieman rauhaton tarkistaa, kuitenkin kiltti ja nöyrä. Julius tunnisti hevosensa; äärettömän kiltti ja miellyttämisenhaluinen, mutta ajoittain turhan eläväinen kaveri, joka ei kyennyt keskittymään ’tylsiin’ asioihin. Korvessakulkevi palkittiin RKTK-II -palkinnolla.
Juliuksen ja Korvessakulkevin kilpaura oli pitkä ja menestyksekäs. Jalostuksen saralla raudikko teki lähes yhtä hienon uran; 76 jälkeläistä, jotka tunnetaan hyppylahjoistaan ja estekapasiteetistaan. Monia menestyneitä este- ja kenttähevosia, kantakirjapalkittuja ratsuja. Melko korrektirakenteisia hevosia, yleensä melko eläväisiä, mutta kilttejä. 26-vuotiaana kuollut Korvessakulkevi oli omistajansa ”elämän hevonen”.

iee. Rukiinmäen ravitallin vanhempi isäntä Tarmo kuvaili kasvattiaan Lehtikultaa eräälle tuttavalleen seuraavin sanoin; "Kaunis se on ku mikä, mutta ei se juosta ossaa. Paitsi karkuun tarhassa."
Lehtikulta oli päällisin puolin kuin ilmetty emänsä; sama voikon sävy, samat 151 senttiä korkeutta, täsmälleen sama olemus, rakenne-erot niin pienen pieniä, ettei tammoja välttämättä erottanut vielä kolmannellakaan vilkaisulla toisistaan. Ravinkuninkaallisten tyttärestä ei juoksijaa tullut, se kävi Rukiinmäen väelle selväksi ennen kuin kukaan ehti sanoa "opetuslähtö". Tarmo ei kuitenkaan raskinut myydä lempitammansa kovin samanoloista tytärtä, ja nykyään Rukiinmäellä nauretaan, miten "vanhan hölmön mielenoikku toi ratsuja taloon". Ravurina ennen aikojaan flopanneesta Lehtikullasta tuli erinomainen ratsu, joskin vain estepuolelle; kouluaitojen sisäpuolella voikko oli täysi katastrofi. Hyppääminen sujui, niinkin hyvin, että muutamana vuonna Rukiinmäet saivat edustaan niin ravureiden kuin ratsujen kuninkaallisissa. Lehtikullan uraan mahtuu monia voittoja ja sijoituksia 100-120cm tasolta, suurimpina saavutuksinaan suomenhevosten estemestaruuskultaa kahtena vuonna.
Rakenteensa puolesta juoksijasukuinen Lehtikulta sopi yllättävän hyvin ratsun muottiin; kaunis, ilmeikäs pää, pitkähkö niska, hyvänmuotoinen kaula, loivahko lapa, syvä pyöreä runko, lyhyehkö jyrkähkö lautanen, hyvät etuset, takaset hieman pihdissä. Tamman liikkeet olivat tahdikkaat ja elastiset, ravi hieman matalaa, yliastunta hyvä, laukka pyöri hyvin. Hyppytekniikastaan voikko sai vain kehuja. Ratsastettavuudessa oli hieman sanomista, kipakanpuoleinen Lehtikulta ei aina ollut se helpoin tai yhteistyöhaluisin ratsu. Tamma oli muutenkin hieman oikukas voimakastahtoinen tamma, joka odotti kuningattaren kohtelua vaikka toisinaan käyttäytyi kuin sika.
Kilpauransa jälkeen Lehtikulta teki kuusi varsaa, kaikki huolella valittujen ratsuorien kanssa. Tamma periytti vahvasti estekapasiteettia sekä hyvää hyppyä, perushyvää rakennetta (maininnan arvoista on, että Lehtikullan jälkeläisillä on erittäin kestävät jalat) sekä aavistuksen omapäistä, oikukasta luonnetta. Kun tamma sai RKTK-I -palkintonsa päälle vielä Jälkeläisvalion, Tarmo totesi silmäkulmiaan pyyhkien; "Hyvä se o. Vaikka juosta se ei ossaa vieläkkää."


ei. Hautakivipuutarha tummanruunikko 155cm ori, jolla oli hyvät tyypit, pyöreä sopusuhtainen runko, pitkä niska, hyvä ylälinja ja hieman ulkolonkkainen loiva lautanen. Sen etujalat olivat aavistuksen vasikkapolviset, takajalat hyväasentoiset. Käynti oli suoraa, irtonaista ja pitkää, ravissa etujalat hieman kerivät, mutta takasten liike oli suoraa. Hautakivipuutarhalla oli hyvä, rytmikäs, kolmitahtinen laukka ja sillä oli luonnostaan erittäin hyvä tasapaino. Kolmivuotiaana parhaana estehevosena laatuarvostelufinaalissa palkittu ori hyppäsi erinomaisesti: oli tarkka etusistaan ja käytti selkäänsä ja takasiaan. Se imi esteille hieman liikaa ja saattoi liioitella hypyssään, mutta ne olivat pikkuvikoja hyvien puolien rinnalla. Kouluratsastukseen Hautakivipuutarhalla ei hermo riittänyt koskaan kunnolla: se repi helppo A -luokista 50-55 % tuloksia, joilla se pääsi kenttäkisoissa hyväksytysti maastoon, mutta sen kummempaa kouluratsua siitä ei saatu. CIC1-tasolla kilpaillut ori oli kuitenkin aivan ässä maastossa ja esteradalla eikä sinivalkoinen ruusuke rekan kojelaudalla ollut harvinaisuus. Hautakivipuutarha oli hieman kuumuva, mutta kevyt, herkkä ja nöyrä ratsu, joka käsitellessä oli koko perheen nallekarhu. Ori kantakirjattiin R-suunnalle kolmannella palkinnolla, kilpailutulokset nostivat sen ykköseen.
Hautakivipuutarha sai kahdeksankymmentä jälkeläistä ja periytti hyvää urheilutyyppiä, joskin hieman kevyttä. Hyppytyyli periytyi niinikään hyvin, mutta liikkeen varsat saivat enemmän emältään.

eii. Nuotiopuutarha, kauniin punarautias 155cm korkea ori oli ehkä aavistuksen tammamainen ilmeeltään, mutta hyvä ratsutyyppi. Hyvä ryhti, kevyt pyöreä runko, pitkä hieman alas liittynyt kaula, hyvä takaosa. Etusissa pystyhköt vuohiset, muuten ne olivat hyväasentoiset, kintereet olivat käyrähköt. Nuotiopuutarha liikkui lennokkaasti ja joustaen, suorasti ja irtonaisesti. Erityisesti sen ravi oli pitkää, lennokasta ja ilmavaa. Ori myös hyppäsi kelpo tyylillä, mutta se roikotti jalkojaan hieman liikaa, eikä se irtona hypännyt kovin hyvin - imu esteille oli sitä luokkaa, että väleihin ei yksinkertaisesti osunut askeleita. Nuotiopuutarha oli ratsuna herkkä, innokas ja nöyrä, käsitellessä se vaati hieman komentamista intoillessaan turhasta. Perusluonteeltaan ori oli kuitenkin kiltti ja käsiteltävissä, vain hieman varsamainen. Nuotiopuutarha kilpaili vaativa B -luokkia varsin kelvollisella menestyksellä, siinä sivussa se kävi aina vuodessa muutamat helpon luokan kenttäkisat. Esteillä ratsastaja selässä ori oli huomattavasti parempi, sillä sen innokkuus saatiin kanavoitua paremmin ja ratsastaja saattoi hillitä sen säntäämistä kohti esteittä. Nuotiopuutarha kantakirjattiin R-suunnalle ensimmäisellä palkinnolla.
Nuotiopuutarha sai jalostusuransa aikana nelisenkymmentä jälkeläistä. Se periytti erityisesti luonnettaan, eivätkä sen jälkeläiset hypänneet laisinkaan huonosti. Vaikka ori olikin haluttu isä, se kuitenkin jätti parasta mahdollista jälkeä, mikäli sen sai emänisäksi - muutkaan sukutaulun paikat eivät kuitenkaan häpeää tuoneet jälkeläiselle.

eie. Rosvojoukkohauta oli ryhdikäs, musta läsipää (154cm). Sillä oli hyvänpuoleiset tyypit, pitkä niska, pysty lapa, pitkähkö avo runko, loiva lautanen. Etusissa oli lievää vasikkapolvisuutta ja hajavarvasta, takasissa pitkät vuohiset, mutta muuten hyväasentoiset. Etujalkojen liike oli hieman melova, muuten sen liikkeet olivat suorat niin käynnissä kuin ravissakin. Rosvojoukkohauta ei ollut mikään erityisen näyttäväliikkeinen hevonen, sillä se meinasi vähän viistää maata liikkeellään. Laukassa oli kuitenkin hyvä tahti ja tasapaino, lisäksi tamma hyppäsi hyvällä tyylillä, vaikka selän käyttö jäikin hieman puutteelliseksi. Rosvojoukkohauta oli rauhallinen, oman arvonsa tunteva tamma. Sitä ei saanut kuka tahansa käsitellä, eikä miten tahansa, mutta oikean ihmisen käsissä se oli painonsa arvoinen kultaa. Rehellinen, nöyrä ja antoi itsestään aina vähän enemmän, kuin siltä keksi pyytää. Rosvojoukkohauta kilpaili hyvällä menestyksellä CIC1-luokissa, satunnaisesti sillä myös hypättiin aluetasolla metriä kohtalaisella menestyksellä, mutta varsinaisesti se oli hyvä maasto-osuuksilla. Tammaa ei koskaan kantakirjattu.
Tiinehtymisongelmainen Rosvojoukkohauta teki kaksi varsaa eri oreista. Se osoitti periyttävänsä hyvää, kaikkensa antavaa luonnetta, rakennettaan ja jossain määrin liikettään - kumpikaan varsoista ei ollut mikään liikeihme, vaikka emäänsä parempia olivatkin.

ee. Hirsipuulusikka, 153cm korkea kaunis sukkajalka oli väriltään punaruunikko. Hyvät tyypit, lyhyehkö kaareva kaula, syvä pitkä runko, korkea säkä, köyrynpuoleinen lanne, jyrkähkö pyöreä lautanen. Hyvät etujalat, takasissa käyrät kintereet. Käynti oli liikkeiltään ahdasta, mutta yliastunta oli hyvä. Ravissa liikkeet olivat hieman väljemmät, mutta Hirsipuulusikan vahvuus ei ollut liikepuolella. Laukassa oli hyvä säädeltävyys, mutta tahti meni helposti sekavaksi, jos ratsastaja ei keskittynyt. Sama ilmiö tuli esille tietenkin myös vapaassa liikkeessä. Hirsipuulusikka hyppäsi hyvällä tyylillä ja sillä oli erinomainen esteäly. CIC1-luokkia kilpaillut tamma ei loistanut koulupuolella juurikaan, mutta suoritti hyvin ja korrektisti jopa 60 % tuloksilla. 110cm rataesteet eivät olleet millään lailla liikaa ja maastoesteillä olisi varmasti ylittynyt suurempikin kuin CIC1-luokkien vaatimus - laukan tahti ei paljoa estänyt tai hidastanut, etenkin kun oikealla treenillä ja ratsastuksella tahteja oli se kolme. Hirsipuulusikka oli kiltti, nöyrä, kenen tahansa hevonen, mutta ei kuitenkaan antanut enempää, kuin ratsastaja osasi siltä pyytää. Tamma kantakirjattiin R-suunnalle toisella palkinnolla.
Hirsipuulusikka jätti kolme tammavarsaa, kaikki erinomaisia kenttäpelejä. Rakenteeltaan ne erosivat hieman toisistaan: kaksi kevyttä, urheilutyyppistä tammaa ja kolmas hieman raskastyyppisempi. Kaikki kuitenkin ylsivät CIC1-luokkiin ja perivät lisäksi hyvää luonnetta emältään, joten Hirsipuulusikan varsat olivat vallan haluttua tavaraa markkinoilla.

eei. Kelopuulusikka oli suurilinjainen ja -kokoinen (160cm) tummanpunaruunikko, hyväntyyppinen ja komea ori, ryhdikäs kuin mikä. Sillä oli kevyt pyöreä runko, leveähkösti liittynyt kaula, huipukas jyrkkä lautanen. Etujalat olivat sapeliset ja ohutsääriset, takasissa oli lievää pihtisyyttä. Käynti oli suoraa, mutta hieman ahtaanlaista, ravissa liike väljeni, mutta kovemmassa vauhdissa ori alkoi jonkin verran myös meloa. Kelopuulusikalla oli kuitenkin komea, säädeltävä laukka ja hyvä esteäly, vaikka se liikkui ja hyppäsi jokseenkin etupainoisena. Ori suoritti hyvin omalla helppo B -tasollaan, pidemmällekin olisi riittänyt kapasiteettia, mutta omistaja halusi kenttäpuolelle kilpailemaan. Kelopuulusikka tekikin kilpauransa helpoissa luokissa ja vaikka se ei menestynytkään absoluuttisesti joka kerta, se toi kotiin enemmän kuin tarpeeksi ruusukkeita. Kelopuulusikka oli luonteeltaan hieman karjas, eikä tuntunut olevan kiinnostunut ihmisen kanssa oleskelusta enempää kuin työnteko vaati. Omistaja kuvailikin sitä epäsosiaaliseksi työnarkomaaniksi, sillä joka kerta kun ori vietiin töihin se oli mukana enemmän kuin täysillä. Kelopuulusikka kantakirjattiin ensimmäisellä palkinnolla ratsusuunnalle.
Kelopuulusikkaa käytettiin jalostuksessa ansaitsemattoman vähän, sillä se sai vain kahdeksan varsaa. Varsat eivät parhaalla tahdollakaan olleet niitä ykköspalkinnon saajia varsanäyttelyissä, mutta vahvuudet olivat enemmän suorituspuolella. Metristä ja helposta luokasta ylöspäin esteitä ja kenttää kisanneet jälkeläiset menestyivät niissä oikein hyvin.

eee. Karukeinu 150cm korkea musta tamma oli hieman ruunamainen yleisilmeeltään, mutta edusti kohtuullisen hyvää ratsutyyppiä. Sillä oli lyhyt, leveästi liittynyt kaula, syvä pyöreä runko, hyvä säkä, pyöreä lautanen ja yleisesti ottaen hyvä takaosa. Etujalat olivat hyväasentoiset, kintereet käyrähköt. Käyntiliikkeet ahtaat ja lyhyet, helposti jännittyvät, ravissa liike väljeni. Karukeinulla oli taipumusta peitsaamiseen kaikissa askellajeissa, erityisesti jos sitä ei ratsastettu oikein päin vaan sen annettiin vaan löntystellä eteenpäin. Karukeinu oli kohtalainen, helppo B ja metri -elikko, joka kuljetti ratsastajan kuin ratsastajan turvallisesti radan läpi. Se oli luonteeltaan kiltti ja yhteistyöhaluinen, mutta osasi kyllä käyttää hyväkseen tilaisuuden jättää työt tekemättä, jos niitä ei siltä erikseen pyytänyt. Vaikka Karukeinu ei ensinäkemältä ollutkaan se sykähdyttävin kilpahevonen, se sai kisapaikoilla sopivaa vipinää kavioihinsa. Helpoista luokista sadelleet ruusukkeet peittivätkin vuosien myötä omistajan olohuoneen seinän. Tamman jalat, pää, selkä ja hampaat olivat erittäin kestävää tekoa: viimeisiä kenttäluokkiaan se kilpaili vielä yli parikymppisenä, korvat tötteröllä ja häntä putkella ja toipa vielä kotiin sinivalkoisen ruusukkeen.
Karukeinu varsoi vain kerran, sillä omistaja halusi keskittyä kilpailemiseen. Siitä lähtenyt tammalinja onkin arvossaan, sillä vaikka Karukeinu ei ollut se rakenteellisin tai liikkeellisin ihme, se oli erinomainen ja loistavaluonteinen käyttö- ja kilpahevonen, jonka linja tuntuu jatkavan samoissa kavionjäljissä.

Jälkeläiset

s. 14.02.2017 sh-t. Hirrenhiljaa, i. Turmeltajan Rovioruoja, om. mori-mori (VRL-11325)
s. 01.03.2017 sh-o. Noutajan Valssi, i. Hevimiesystävä, om. Kievarinkuja
s. 10.12.2017 sh-o. Hautavalkea, i. Herra Hauta, om. Susiraja

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Näytä / piilota sijoitukset
KERJ - 40 sijoitusta joista 4 voittoaVSR - 4 sijoitusta joista 2 voittoa
15.10.2016 Susiraja CIC1 5/29
18.10.2016 Susiraja CIC1 4/29
14.11.2016 Hortensia CIC1 4/30
17.11.2016 Hortensia CIC1 3/30
20.11.2016 Hortensia CIC1 3/30
25.11.2016 Hortensia CIC1 5/30
02.12.2016 Mörkövaara CIC1 4/30
04.12.2016 Mörkövaara CIC1 5/30
10.12.2016 Mörkövaara CIC1 2/30
19.12.2016 Littleness CIC1 1/24
16.01.2017 Romilly CIC1 5/30
21.01.2017 Brokeback CIC1 3/30
21.01.2017 Littleness CIC1 3/30
28.01.2017 Littleness CIC1 4/30
28.01.2017 Kievarinkujan suomenhevoset CIC1 4/60
31.01.2017 Priton Budyonnys CIC1 3/40
01.02.2017 Littleness CIC1 2/30
01.02.2017 Romilly CIC1 4/40
02.02.2017 Romilly CIC1 2/40
03.02.2017 Brokeback CIC1 4/30
07.02.2017 Turmeltaja CIC1 2/30
08.02.2017 Chermia CIC1 2/37
08.02.2017 Vähäpelto CIC1 5/30
10.02.2017 Vähäpelto CIC1 1/30
11.02.2017 Turmeltaja CIC1 3/30
14.02.2017 Turmeltaja CIC1 1/30
14.02.2017 Metsovaara CIC1 6/40
15.02.2017 Turmeltaja CIC1 3/30
15.02.2017 Vähäpelto CIC1 5/30
15.02.2017 Mörkövaara CIC1 4/30
19.02.2017 Mörkövaara CIC1 3/30
19.02.2017 Metsovaara CIC1 3/40
20.02.2017 Metsovaara CIC1 4/40
23.02.2017 Kievarinkuja CIC1 3/30
23.02.2017 Ventos CIC1 2/30
01.03.2017 Hengenvaara CIC1 5/30
05.03.2017 Vähäpelto CIC1 1/30
11.03.2017 Hengenvaara CIC1 4/30
18.03.2017 Hengenvaara CIC1 5/30
19.03.2017 Hengenvaara CIC1 5/30
30.11.2016 Hortensian Suomenhevoset VSR Cup CIC1 1/61
31.10.2018 Susiraja VSR Cup CIC1 4/41
28.02.2019 Susiraja VSR Cup CIC1 1/44
30.09.2019 Susiraja VSR Cup CIC1 3/18

Valmennukset

31.08.2016 Kouluvalmennus, valmensi Hapero

Parivalmennukseen saapuivat tänään narri ja Lissu ratsuinaan narrilla Hirttovalkea eli Hirvi ja Lissulla Kielletään Kaikki eli Päivi. Päivän agendana oli suorittaa ensin lyhykäinen alkuverryttely vähän omaan tahtiin, itse seurailisin lähinnä toimintaa vierestä ja korjailisin ratsastajien mahdolliset istuntavirheet. Tarkoituksena oli tehdä vähän siirtymiä sekä askellajien välillä että niiden sisällä, luonnollisesti kummankin hevosen omalla tasolla kaikissa askellajeissa.
Narrilla ja Hirvellä sujui alusta asti ihan kiitettävän hyvin: ratsastaja selvästi tunsi tamman metkut ja sai nopeasti alkuhölkissä olleen Hirven rauhoittumaan ja keskittymään työntekoon turhanpäiväisen ympäriinsä juoksentelun sijaan. Narrin istunta oli perushyvä: ryhdikäs ja rento, mutta aika ajoin kädet vaelsivat turhan alas ja leveäksi. Alhaalla oleva käsi on aina hitaampi ja epätasaisempi, hyvin kannettu käsi on mukavampi hevosellekin.
Aloitimme ihan helpoimmasta eli käynti-ravi ja ravi-käynti siirtymistä. Hirvi toimi tässä hyvin ja itseasiassa siirtymiset tuntuivat tekevän sille hyvää ja sen ravi parantui huomattavasti ja nopeasti verrattuna alkuverkkaan. Sen sijaan laukasta raviin siirryttäessä narri jäi helposti vähän jälkeen ja herkkis-Hirvi reagoi tähän painumalla kuolaimen alle ja jäämällä alkuun vähän levottomaksi. Lisätyn ravin sijaan Hirvi yritti aktiivisesti esittää olevansa lähinnä shetlanninponi ja tikittää menemään kuin viimeistä päivää, mutta kun narri muisti pitää ohjakset käsissään ja vatsalihakset tiukkana, alkoi löytyä sitä askelpituuttakin eikä nopeutta. Kaiken kaikkiian Hirvi työskenteli alusta asti mielellään ja rehellisesti ja parani loppua kohden. Ratsastajaa saa kiittää nopeasta oppimisesta, sillä montaa kertaa ei narrille tarvinnut asiasta sanoa.

07.09.2016 Kouluvalmennus, valmensi Tuulia T.

Hirvi ja narri olivatkin jo kentällä lämmittelemässä saapuessani Susirajan kentälle tänä aurinkoisena syyspäivänä. Olimme narrin kanssa sopineet etukäteen, että tänään pitäisimme Hirven kanssa oikean tuplatunnin siten, että ensin vetäisin teille koulutreeniä minkä jälkeen olisi estetreenin vuoro lyhyen tauon jälkeen. Ohjeistin teitä tekemään alkulämmittelyksi paljon erilaisia voltteja ja kiemuroita, jotta tamma vertyisi kunnolla. Lämmiteltyänne aikanne annoin sinulle luvan siirtää Hirvi hetkeksi käyntiin, sillä aikaa kun selitin sinulle tämän kertaisen tunnin teeman. Aloittaisimme avotaivutuksilla kootussa käynnissä, minkä jälkeen toistaisimme saman tehtävän kootussa ravissa. Nyökättyäsi ymmärtäneesi tehtävän ohjeistin sinua tekemään avotaivutusta oikealle kummallakin pituussivulla. Käynnissä suoriuduitte tehtävästä heti moitteettomasti eikä minun täytynyt kuin muistuttaa sinua pitämään käsi keveänä, sillä pari kertaa nykäisit tammaa hieman kovempaa suusta, jolloin se protestoi pukittamalla. Hellennettyäsi otettasi ohjista Hirvi kuitenkin rauhoittui nopeasti ja pääsitte jatkamaan työntekoa. Esitettyänne minulle moittettoman näköisiä avotaivutuksia kootussa käynnissä annoin sinulle luvan siirtää Hirvi hetkeksi vapaaseen käyntiin. Käveltyänne vapaassa käynnissä hetkisen kehotin sinua jälleen kokoamaan ohjat ja siirtämään Hirven koottuun raviin. Ilmeisesti annoin tammalle raviavut hieman turhankin napakasti, sillä se ampaisi eteenpäin oikeaa kiitoravia. Sait tamman kuitenkin nopeasti takaisin hallintaansi, jolloin annoin sinulle luvan aloittaa avotaivutuksien teon pitkilläsivuilla. Ravissa selviydyitte tehtävästä heti mallikkaasti, joten minulla ei ollut paljon korjattavaa, mutta voisit taivuttaa tammaa hieman enemmän ulko-ohjalla, sillä nyt tamma ei taipunut kunnolla sisäpohkeesi ympäri. Neuvojeni jälkeen käytit ulko-ohjaasi tehokkaammin, jolloin avotaivutuksennekin alkoivat näyttää paremmilta. Toistettuanne tehtävän muutamaan otteeseen annoin sinulle luvan ravailla Hirven kanssa hetken harjoitusravissa erilaisia kiemuroita tehden ennen kuin saitte luvan siirtyä loppukäynteihin.

07.09.2016 Estevalmennus, valmensi Tuulia T.

Parin tunnin tauon jälkeen palasitte Hirven kanssa kentälle, missä olinkin jo pystyttämässä esteitä. Noustuasi toistamiseen saman päivän aikana suomenhevosesi selkään ohjeistin teitä lämmittelemään hetken uraa pitkin kaikissa askellajeissa sileällä, minkä jälkeen mukaan otettaisiin suuren volttikahdeksikon muotoon pystyttämäni kavalettisarja. Saatuani loputkin tunnin esteistä pystytetyksi ohjeistin sinua tulemaan volttikahdeksikon muotoon pystytetyn kavalettisarjan ensin ravissa ja sitten laukassa. Ravissa tamma ensiksi hieman kolisteli kavaletteja eikä olisi halunnut nostaa jalkojaan tarpeeksi, mutta laukkaan siirryttyänne jäi kavalehtien kolhiminen huomattavasti vähemmälle. Selviydyttyänne kavaleteista puhtaasti niin ravissa kuin laukassakin annoin teille luvan kävellä hetken uraa pitkin samalla kun selitin sinulle mitä tänään olisi ohjelmassa. Tänään harjoittelisimme kolmoissarjaa, sillä olit aikaisemmin maininnut tammalla olevan ongelmia mahtua ahtaisiin väleihin. Pystyttämäni kolmoissarja koostui kahdesta okserista ja yhdestä pystyesteestä, joiden väliin saisitte ensin ottaa kaksi laukka-askelta. Nyökättyäsi ymmärtäneesi tehtävän annoin teille luvan aloittaa tehtävän teon. Kahden laukka-askeleen välillä suoriuduitte tehtävästä heti ongelmitta, joten halusin sinun lyhentävän Hirven laukkaa siten, että saisitte mahdutettua väliin kolme laukka-askelta. Tämä tuotti teille hieman ongelmia ja aluksi väliin tulikin kaksi ja puoli laukka-askelta, mutta lopulta sait tamman ottamaan täydet kolme laukka-askelta hyppyjen välissä. Lopuksi siirsin esteitä hieman enemmän erilleen toisistaan, jotta voisitte toteuttaa tehtävän neljällä laukka-askeleella esteiden välissä. Tämä sujuikin teiltä heti hyvin parin yrityksen jälkeen, joten annoin sinulle pian luvan siirtää Hirven ravin kautta käyntiin ja jätin teidät huolehtimaan itsenäisesti loppuveryttelyistä.

25.01.2017 Maastoestevalmennus, valmensi Lissu T.

narrin ja Hirven sileäverryttelyt olivat sujuneet jouhevasti ja ongelmitta; hyvä ratsastaja ja motivoitunut, eteenpäinpyrkivä ratsu, mikäs siinä on mennessä. Teettämäni tehtävät temponvaihteluista vastalaukkaan sujuivat mutkattomasti, joitain juttuja sai hioa vähän enemmän kuin toisia, mutta pääpiirteittäin ratsukko teki sileällä erittäin hyvää, vahvaa ja rutinoitunutta työtä. Esteiden tullessa mukaan verryttelyihin narrikin joutui kunnolla töihin, kun Hirven olemus sähköistyi ja ruunivoikko veti kipikipivaihteen päälle. Verryttelyristikot ja pienet pystyt sujuivat vähän hätäisemmälläkin laukalla, isommille verryttelyesteille e ollut mitään asiaa, ennen kuin tamma oli kunnolla avuilla, malttoi laukata nätisti ja laukkaa pystyi säätelemään. narrilla ei ollut isompia ongelmia tamman kanssa, kyllä se näkyi, että nainen on Hirveä ratsuttanut ja ratsastanut ties kuinka kauan.

Maastoesteradalla aloitimme simppeleillä risuesteillä ja tukeilla sekä autonrenkaista tehdyllä rengasesteellä. Kaikki esteet olivat yksittäisiä, ja niiden välit olivat niin isot, että lähestymiset oli hyvin helppo ratsastaa suoriksi vaikka välissä miten mutkittelisi. Hirvi hyppäsi kevyesti ja vaivattomasti pienet, simppelit esteet, narri ratsasti tapansa mukaan siististi. Muutaman kerran motkotin hieman kääntyneistä nyrkeistä tai rintaa kohti painuneesta leuasta, mutta mitään isompaa vikaa ei oikeasti ollut.
Seuraavaksi ratsukko pääsi hyppäämään loivassa mäessä olevaa pientä tukkia, trakehnerhautaa sekä ikisuosikkiani, sienen mallista kapeaa tarkkuusestettä. Nämäkään esteet eivät tuottaneet ratsukolle ongelmia, vaan esteeltä toiselle edettiin hyvässä laukassa, ponnistuspaikat olivat kohdillaan eikä meno missään vaiheessa ollut hätäistä hosumista. Erittäin varmaa, hyvää työskentelyä. Hölkätessämme tallille päin motkotinkin narrille, ettei tämmöisestä treeninkatselusta tainnut olla mitään valmennuksellista hyötyä.

08.03.2017 Estevalmennus, valmensi Helka J.

Hirvi oli valmiiksi verrytelty saapuessani paikalle, joten pääsimme aloittamaan varsinaisen treenaamisen heti. Pystytin kentälle kuuden esteen mutkikkaan radan, sillä tänään olisi aikeissa laittaa Lissu ja Hirvi harjoittelemaan ohjausta ja hevosen hallintaa pienin avuin, vaikka pettymyksekseni ratsukon tekniikassa oli hyvin vähän hiottavaa. Pyysin ratsukkoa ottamaan alkuun vain muutaman irtohypyn lämmittelyn vuoksi ja kun Hirvi näytti erityisen motivoituneelta ja iloiselta, sai kaksikko luvan kokeilla itse rataa. Ensimmäiset pari hyppyä meni Lissun oman asennon korjaamiseen, naisella oli jalka joko liian takana tai edessä ja sitten kädet saattoivat seilailla ihan minne sattui. Hirvi antoi käsien virheet anteeksi aika hyvin, sillä ne eivät ruunivoikon hyppyyn vaikuttaneet juuri millään. Eniten Hirveä taisi häiritä se, että kun se hyppäsi itse vähän horjuvasti niin Lissukin tietty horjahti, jonka jälkeen tamma viskasi päänsä ylös ja sen laukka oli pakko pudottaa pois. Kun erimielisyydet saatiin hoidettua pois, meno näytti taas mahtavalta – ja niin se vaan parani välikäyntien myötä. Tammalla oli loistavat hyppypaikat ja Lissu osasi pidätellä tammaansa tarpeeksi välttääkseen joutumista puomien keskelle. Kaksikon yhteistyö oli jotain mihin en ollut tottunut, eli suorastaan mahtavaa. Loppuun korotin muutaman esteen lähemmäs Hirven hyppykapasiteetin rajoja ja melkein itketti, kun kaksikko suoritti nämäkin hypyt kylmänviileästi ja vailla virheitä. Valmennus lopetettiin hyvissä mielin kaikkien osalta ja minun oli yksinkertaisesti jäätävä katselemaan ratsukon loppuverryttelyjä, kun Hirvi kerta niin upea tamma oli.

11.07.2017 Maastoestevalmennus, valmensi Siguri.

Olin lukevinani saapuneesta tekstiviestistä sanan ”hirvi”, ja minun täytyi kirjaimellisesti hieraista silmiäni. Toden totta, Hirvestä oli kyse, isolla hoolla tosin. Vastasin kesken ruokailun hätäisesti viestiin ”ok”, ja vasta jälkikäteen mietittynä tajusin, mihin olinkaan lupautunut. Minulle vieras hevonen ja Susiraja ei voinut olla hyvä yhdistelmä, mutta niin vain viikkoa myöhemmin saavuin tallille katsomaan, kuinka hirveä tämä Hirvi oli (pun intended).

Yllätys oli positiivinen, kun pääsimme tamman kanssa suorittamaan alkuverryttelyjä rataesteillä. Hirvi kulki ratsastajan alla ihan hyvin, vaikkakin se näytti olevan joka käänteessä kuin tikittävä aikapommi, joka lähtee käsistä minä hetkenä hyvänsä. Niin vaan kuitenkin rataesteet suoritettiin hyvässä yhteisymmärryksessä, ja pääsimme siirtymään hiljalleen kohti maastoesterataa.

Tänään kävimme läpi sekä kapeita että pitkiä esteitä. Pääsimme toden teolla harjoittelemaan tarkkuutta sekä askelten pituuksia ennen hyppyjä. Kapeat esteet olivat lähinnä risueste sekä muutama hyvin erikoisen näköinen esteviritelmä, ja niitä me hypimme sekä yksi kerrallaan että muutaman esteen ratana. Ratsastajan tehtävänä tuntui olevan vauhdin säätäminen sekä rauhassa selässä istuminen, ja Hirvi teki loput. Koko tunnin ajan tunsin tammassa pientä jännitettä ja vauhdin kiihtymistä, mutta aina tunnin loppuun saakka se pysyi ratsastajan avuilla.

Pituusesteet olivat nekin yhtälailla hyvin omalaatuisia lautakasoja ja niiden yhteydessä olevia vesihautoja. Ratsastajan täyty pitää huolta siitä, että lähestymiset olivat pitkäaskelisia mutta rauhallisia, ja hyppy taas oli ennemmin eteenpäin kuin ylöspäin pyrkivä. Tässä ratsukko onnistuikin erinomaisesti, ja pitkät esteet sujuivat ihan leikiten. Muutamassa hypyssä ratsastaja meinasi jäädä hieman jälkeen, mikä aiheutti tasapainon horjumista esteen päällä, mutta hän sai sen korjattua alastulon aikana hyvin.

Lopputunnista ylitimme sekä tarkkuus- että pituusesteitä erilaisina ratoina, jotka sujuivat erittäin tasapainoisesti, hyvätempoisesti ja rauhallisesti. Kehuin ratsukkoa todella hyvästä työskentelystä, ja jäimme maastoon suorittamaan loppuverryttelyjä hypäten muutamia aloittelijatason esteitä ja ravaten pitkin pehmeää maata. Verryttelyjen jälkeen lähdimme kävelemään takaisin tallille.

Lue päiväkirjaa